Kymmenen vuotta sitten olin hukassa ja masentunut – 10:ssä vuodessa voikin saavuttaa mitä vain

Tänään on aika mennä erittäin henkilökohtaisuuksiin. Uusi vuosikymmen – mikä olisikaan sen parempi aika katsoa omaan menneisyyteen – ja tulevaisuuteen. Elämässä on suhteellisen monta 10 vuoden pätkää. Näin vuosikymmenen alkuvaiheissa onkin hyvä miettiä, missä olin 10 vuotta sitten ja mitä kaikkea on tapahtunut kymmenessä vuodessa.

Mitä minä sitten olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta ja mistä olen lähtenyt? Matka kuulostaa hurjalta ja en olisi kymmenen vuotta sitten edes voinut kuvitella, että elämäni olisi tänään niin hyvässä kuosissa kuin se nyt on. Ja silti näin on. Välillä elämä yllättääkin enemmän kuin positiivisesti.

Toivon, että tämä kirjoitus inspiroi myös sinua oli nykyinen tilanteesi mikä vain. Kymmennessä vuodessa ja lyhyemmässäkin ajassa kaikki voi kääntyä ympäri.

 

Viimeisin vuosikymmen oli täynnä kasvua ja oppeja

Viimeisin vuosikymmen oli henkilökohtaisesti minulle aivan järjetöntä kasvun aikaa. Missä siis itse olin 10 vuotta sitten? Käydään vuodet vuosi vuodelta läpi alkaen vuodesta 2010.

2010

Kymmenen vuotta sitten:

– Olin 19-vuotias
– Vanhempani erosivat
– Olin valmistunut lukiosta C-M:n paperein
– Olin armeijassa keittäjänä
– Olin itse eronnut juuri ensimmäisestä pitempiaikaisesta tyttöystävästäni
– Olin hakennut kerran yhteishaussa kauppakorkeakouluihin, enkä päässyt sisään mihinkään niistä
– Olin juuri aloittanut sijoittamisen ja kerännyt kesätöistä ja harrastuksista 7500 euron varallisuuden

Paperilla elämä ei näytä hyvältä ja sitä se ei myöskään ollut. En viihtynyt armeijassa, koin perus teini-iän sydänsuruja yllättävän pitkään, eikä koulu juuri maistunut sillä hetkellä kun sillä olisi ollut eniten väliä (yksi syy, miksi näen, että yhteishakuuudistus yo-todistusta painottavaksi on aivan järjetön vääryys).

Veljelläni oli kirjoitusten aikaa mononukleoosi ja itse elin elämäni pahinta kriisiä kokeiden aikaan – yritä siinä sitten virittää huippusuoritusta kokeisiin, jotka määrittävät puoli elämää.

Harrastukseni olivat oikeastaan ainoita asioita, jotka pitivät minua kiinni siinä, että en ollut täysin masentunut. Syynä tähän oli pitkälti se, että en oikeastaan tiennyt mihin olin menossa ja mitä elämältä halusin. En myöskään sijoittanut taloudellista riippumattomuutta tavoitellekseni, vaan ihan huvin vuoksi.

Lyhyesti sanottuna, olin kymmenen vuotta sitten täysin hukassa elämäni kanssa.

2011

– Koska en päässyt kauppakorkeakouluun, hain 2011 vuoden alkuun ammattikorkeakouluun ja pääsin sisään – huomasin kuukaudessa, että tämä ei ollut minun paikkani – aloinkin siis lukemaan jälleen kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin
– Voitin nuorena aloittamani harrastuksessani Suomen mestaruuden ja pääsin edustamaan Suomea MM-kisoihin USA:han (Suomenmestari sai järjestäjän toimesta maksetun matkan ja hotellit, muuten näihin ei perheellämme olisi koskaan ollut varaa)
– Aloitin blogin harrastuksestani englannin kielellä
– Pääsin Vaasan kauppakorkeakouluun syksyn yhteishaussa ja muutin Hyvinkäältä Vaasaan
– Aloitin on/off etäsuhteen (koska nuorena on järkevä ja sillain)
– Sain Vaasassa solukämppikseksi kämppiksen suoraan kauhutarinoista
– Elin vuoden pelkällä opintotuella – enkä tajunnut nostaa opintolainaa
– Parin kuukauden jälkeen huomasin, että Vaasa ei ole minua varten. En tuntenut paikkaa enkä koulukavereita omakseni. Halusin pois ja aloin lukemaan kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin kolmannen kerran.
– Nettovarallisuuteni 12 000e

2012

– Muutin Vaasasta pois jo huhtikuussa
– Sain kesätöitä finanssialan yrityksestä, jossa viihdyinkin seuraavat 7 vuotta tehden töitä koulun ohessa. Aloituspalkkani oli 10,5 euroa/tunnissa (kuukausipalkka n. 1700e/kk).
– Pääsin yhteishaussa Tampereen kauppakorkeakouluun
– Voitin harrastuksessani Suomen mestaruuden ja menin jälleen MM-kisoihin Yhdysvaltoihin
– Muutin Tampereelle ja aloitin jälleen kauppakorkeakoulun opinnot alusta
– Asuin ensimmäisen kaksi kuukautta Tampereella kaverin sohvalla, koska en ollut saanut TOAS:lta asuntoa
– Jatkoin harrastusblogin pitämistä, sain työtarjouksen harrastukseen liittyvältä sivulta, joka maksoi kirjoituksistani 300 dollaria per (englanninkielinen) asiantuntijakirjoitus. Valtava rahamäärä opiskelijalle.
– Nettovarallisuuteni 18 000 euroa

Oli selkeää, että vuosi 2012 oli ensimmäinen askel oikeasti parempaan suuntaan elämässäni. Pääsin vihdoin kaupunkiin ja kouluun, joka tuntui omalta, että sain olla oma itseni. Taloustilanne oli vihdoin hyvä ja sain tehdä töitä opiskelujen ohessa.

2013

– Lopetin harrastukseni sekä blogini ja aloin keskittymään ”opiskelijaelämään”
– Sain kämppiksen, joka asui Tampereen asunnossani seuraavat 4 vuotta. Meistä tuli hyviä ystäviä ja olemme sitä edelleen.
– Hain ja pääsin 3-vuotiseen luovan kirjoittamisen kouluun. Samalla aloin kirjoittaa ensimmäistä romaaniani (joka on muuten vieläkin kesken n. sivulla 300).
– Nettovarallisuuteni 21 000 euroa

Tästä lähti elämäni suunta ylöspäin. Tampere sopi minulle asuinkaupungiksi. Löysin kirjoittamisen aidoksi intohimokseni. Pääsin syvemmälle klassiseen opiskelijaelämään kuin sijoittamiseenkin ja sain paljon lisää kavereita. Ja ennen kaikkea laitoin itseäni aktiivisesti peliin ja osallistuin kaikkeen, mitä näin ympärilläni.

Olen ollut yksinkertaisesti vuodesta 2013 lähtien – tähän päivään saakka –  huomattavasti aktiivisempi, aidompi, pelottomampi, optimistisempi ja onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni.

2014

– Sain uusia työtehtäviä töissä
– Osallistuin kahteen eri projektiin koulun ja töiden ohella, oppien tärkeitä projektijohtotaitoja
– Jatkoin luovan kirjoittamisen koulussa
– Sain kandidaatin tutkielman valmiiksi yliopistossa
– Nettovarallisuuteni 29 000 euroa

2015

– Löysin taloudellisen riippumattomuuden ja päätin, että tässä on jotain aidosti tavoittelemisen arvoista. Aloin tutustuakin asiaan erittäin omistautuneesti.
– Valmistuin luovan kirjoittamisen koulusta
– Elin kuukauden taitelijaresidenssissä keskellä ei mitään kirjoittaen romaaniani
– Osallistuin yhteen projektiin koulun ja töiden ohella, jossa toimin projektipäälllikkönä ja josta voitimme paras projekti palkinnon. Projekti tehtiin Intelille.
– Hain ja pääsin ainejärjestöni hallitukseen
– Nettovarallisuuteni 40 000 euroa

2016

– Aloitin Omavaraisuushaasteen kirjoittamisen, joten käytännössä löydät tiedot elämäni käänteistä näiltä vuosilta blogistani, seuraavat vuodet siis tiivistettyinä
– Lähdin Japaniin reissuun kahden viikon varoitusajalla
– Ajauduin töissä IT-puolen projektiin, joka käytännössä on määrittänyt urani tähän päivään saakka
– Sain Graduni valmiiksi, mutta lykkäsin valmistumistani, koska halusin vaihtoon
– Nettovarallisuuteni 56 000 euroa

2017

– Jatkoin IT-projektissa töissä ja en käytännössä tehnyt kuin kaksi kurssia koulussa
– Olin Etelä-Koreassa vaihdossa naisyliopistossa
– Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi
– Nettovarallisuuteni 78 000 euroa

2018

– Sain palkankorotuksen heti valmistumisen ja Koreasta palaamiseeni jälkeen
– Ostin ensimmäisen asuntoni
– Nettovarallisuuteni 92 900 euroa

2019

– Olin 28-vuotias
– Vaihdoin työpaikkaa ja ostin toisen asuntoni Helsingistä. Kuukausipalkkani on kolme kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.
– Yksi parhaista ystävistäni kuoli syöpään vain 28-vuotiaana
– Nettovarallisuuteni vuoden 2019 lopussa 156 700 euroa.

2020

– Täytän pian 29-vuotta
– Sain palkankorotuksen jo uudessa työssäni
– Muutin yhteen tyttöystäväni kanssa
– Elämäni suurin huoli on, että pankit eivät tunnu myöntävän minulle sijoituslainaa pörssiromahdusta varten

Vaikka puhun paljon nettovarallisuuden kasvusta blogissani, on selkeää, että kymmenessä vuodessa henkisen pääomani kasvu on ollut paljon isompaa kuin varallisuuteni kasvu.

Olen onnellisempi, tasapainoisempi, tiedän tarkemmin mitä haluan elämältä ja olen käynyt henkisesti pohjalla ja kokenut aika tavallisen nuoren ihmisen kasvukokemuksen, johon kuuluu perinteisiä vastoinkäymisiä ja paljon kauheampia vastoinkäymisiä, joita en olisi koskaan osannut odottaa.

Matka kymmenessä vuodessa suhteellisen pohjalta on ollut oikeasti parempi, kuin olisi koskaan voinut uskoa. Jos minulle olisi sanottu 10 vuotta sitten, että olen tilanteessa, jossa olen nyt, en olisi uskonut. Kertyvät vastoinkäymiset elämässä ovat tehokkain tapa tappaa tulevaisuudentoivo, mutta kuten omassakin tarinassani huomaa – ei toivoa kannata koskaan menettää ja paljon on usein ihan omasta aktiivisuudesta kiinni.

Huvittavinta on, että niin huonot kuin hyvät asiat tuntuvat toimivan lumipallon tavoin. Kun vihdoin sain elämääni raiteilleen ja aktivoiduin kaikilla elämäni osa-alueilla, hyvät asiat alkoivat kasaantua kuin itsestään.

Uskonkin, että kun elämässä etsii vain aktiivisesti uusia haasteita ja mahdollisuuksia, niistä palkitaan aina tavalla tai toisella. Ketään meitä ei tulla hakemaan kotoa, joten oma aktiivisuus on usein myös tie omaan onneen.

Mitä pyrin saavuttavani seuraavassa 10:ssä vuodessa?

Viimeisen vuosikymmenen annoin elämän heitellä minua aika rajusti suunnasta toiseen. Syykin tähän oli suhteellisen selvä – olin täysin hukassa suurimman osan vuosikymmenestä. En tiennyt oikeastaan mitä halusin tehdä, en tiennyt mistä oikeasti nautin ja mistä en. Viimeiset vuodet elämäni tavoitteet ovat kuitenkin alkaneet kirkastua ja ne toimivatkin pitkälti ohjaavina voimina. Olen aina ollut ihminen, joka toimii paremmin kun minulla on ollut joku tarkoitus.

Elämä tulee varmasti yllättämään niin positiivisesti kuin negatiivisestikin seuraavan 10 vuoden aikana, mutta uskon, että suunta helpottaa asioiden saavuttamiseen. Mitä pyrin saavuttamaan seuraavan 10 vuoden sisään? Asiat ei missään tietyssä aikajärjestyksessä.

– Olen kirjoittanut Omavaraisuushaastetta 15 vuotta
– Olen julkaissut romaanin – ja vaikka toisenkin romaanin tai tietokirjan
– Olen opiskellut tekemään musiikkia
– Olen opiskellut tekemään videopelejä
– Olen perustanut perheen
– Olen perustanut yrityksen, jonka muoto on Oy
– Hankin 3 sijoitusasuntoa
– Nettovarallisuuteni on yli miljoona euroa
– Olen työskennellyt 20 vuotta ja olen valmis jättäytymään osa-aika töihin
– Olen saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden

 

Tavoitteita on järjettömän paljon, mutta kuten kirjoituksen alussa sanoin, uskon, että kymmenessä vuodessa pystyy mihin tahansa – ja tarkoitin sitä. Ja vaikka olen listannut seuraavaan kymmeneen vuoteen aivan valtavasti isoja elämän asioita ja vaikeita taitoja, jotka minun pitää opetella nollasta, uskon, että niihin pystyn. Viimeinen vuosikymmen on todistanut, että pystyn oikeastaan mihin vain – mitä vain elämä heittääkään naamaan.

Miltä sinun tuleva vuosikymmenesi näyttää?

Toivon, että oli tilanteesi mikä tahansa, tarinani auttoi luomaan toivoa, uskoa ja voimaa tulevaan. Olen vuosikymmenessä edennyt valtavasti ja uskon, että käynnissä olevasta vuosikymmenestä tulee vieläkin parempi.

Mitä sinä olet tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ja missä sinun suunnitelmasi ovat? Olisi kiva kuulla lukijoilta pitkiä tai lyhyitäkin koosteita menneistä vuosikymmenistä ja unelmista!

Jos sinulla ei ole vielä tavoitteita ja suunnitelmia, nyt olisi täydellinen aika tehdä niitä ja aloittaa. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty!

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista.

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram

Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi