Eräässä aikaisemmassa blogitekstissäni avasin koko työurani ja palkkakehityksen siitä lähtien, kun aloitin kesätöissä 14-15-vuotiaana, aina nykypäivään saakka tilanteeseen, jossa kuukausipalkkani on 6700 euroa ennen veroja. Tämän lisäksi olen kirjoittanut paljon siitä mitä kannattaa opiskella, jos haluaa eteenpäin palkkakuopasta kohti parempi tuloisempia töitä.
Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt paljon sitä, että miksi mistäkin työstä maksetaan, mitä maksetaan. Miten työtä oikeastaan arvotetaan työnantajien ja yhteiskunnan puolesta? Pohdintaan on varmasti vaikuttanut eduskuntavaalien läheisyys sekä se ikuinen vääntö siitä, mikä on sopiva palkka sairaanhoitajille. Kylmä kapitalisti ajattelee, että kyse on ennen kaikkea kysynnästä ja tarjonnasta myös työtehtävissä. Toisesta näkökulmasta, eniten maksetaan sille, joka tekee eniten rahaa. Todellisuudessa mikään näistä näkökulmista ei ole yksin totta. Ja vaikka olisi, kuuluuko näin olla? Miten työtä saa, pitää tai kannattaa edes arvottaa?
Tänään aloitankin uuden tekstisarjan (tällä hetkellä näitä erinäisiä tekstisarjoja on suhteellisen paljon käynnissä, joten mikäs yksi tähän kaupan päälle vielä!), jossa käyn työurani työt läpi ja pohdin, mistä taidoista minulle työssäni maksettiin, kuinka paljon ja miksi. Ensimmäisenä vuorossa on kaksi ensimmäistä kesätyötäni, junnujen jalkapallo erotuomari sekä puistotyöntekijä kaupungissa.
Juniorijalkapallon erotuomari – mistä siinä maksetaan?
Elämäni ensimmäinen työ oli kotikaupunkini Hyvinkään junnujalkapalloliigassa erotuomarina 6-12-vuotiaille. Olin itse siis tällöin 14-15-vuotias. Kyseessä oli kesätyö, joka vei viikosta n. 10 tuntia pyöräilymatkoineen kaikkineen. Pelasin itsekin tätä junioriliigaa juuri 6-12 vuotiaana, joten oli omalla tavallaan luonnollista siirtyä erotuomariksi. Työ oli myös erittäin helppo saada, koska kuten pystyt kuvitella kauhean moni 14-vuotias ei vielä kesätöitä edes harkitse. Erotuomareista oli siis jatkuvaa pulaa.
Tuntipalkka töistä oli jopa erinomainen 14-vuotiaalle ja 30-40 minuutin pelistä saikin 12-14 euroa riippuen ikäluokasta. Koska otteluita ei kuitenkaan ollut kuin parina iltana viikossa ja pari peliä päivässä, ei tästä massikeisariksi tullut. Myös suoraa kuukausipalkkaa tästä oli vaikea laskea – yleensä kuukaudessa tästä tienasikin n. 200-300 euroa. Töitä myös oli enemmän kuin pystyi ottamaan vastaan, koska usein jos osasi edes suunnilleen tuomaroida ok, pyyntöjä tuli myös satunnaisiin viikonlopputurnauksiin, joissa sitten sai tuomaroida 8 tuntia putkeen, jos halusi.
Mitä taitoja junioriliigan erotuomarin siis piti osata omasta näkökulmastani? Luonnollisesti jalkapallon säännöt, mutta ei turhan syvällisesti – esim. paitsioita tai rajatuomareita ei junioriliigassa ollut. Piti siis ottaa pois pahimmat yliluonnit ja muuten antaa pelin vain kulkea luonnostaan. Lempipelini olivat aina 6-vuotiaiden pelejä, koska saattoi olla, että pallo ei ylittänyt kertaakaan pelin aikana sivurajoja ja molempien maalivahdit (ja joskus puolustajat) kaivoivat vain matoja maalialueella.
Jos pomppasi kuitenkin 12-vuotiaisiin, siellä kuitenkin pelattiin jo aivan tosissaan veren maku suussa niin pelaajien kuin vanhempienkin puolesta. Taidot, mitä siis sinällään tarvittiin, olivat kahdenlaisia. Nuorempia piti pitkälti vain ohjata ja paimentaa pelaamaan oikein. Mitä vanhemmaksi ja kilpailullisemmaksi pelit menivät, sitä enemmän peliä piti pitää hanskassa. Jos annoit yhden säärille potkimisen läpi, saatoit olla varma, että se tultiin kostamaan kahta kovemmin.
Tämän saman ilmiönhän näkee ihan ammattiurheilussakin – joskus peli lähtee tuomarilta ns. lapasesta, joka johtaa kahakoihin ja ylilyönteihin kentällä. Usein saatetaan kuvitella, että tuomarityön vaikein osuus on sääntöjen oikein tulkitseminen, mutta itse koin, että vaikeinta oli aina pelaajien tunteiden hallitseminen, ettei peli lähde lapasesta. Pelaajat kun luonnollisesti erittäin usein tuomarin kanssa ovat erittäin eri mieltä aika monestakin päätöksestä pelin aikana!
Tärkeää on myös pohtia, millaisia virheitä ja vastuita töissä oli. Pahin virhe oli, että en huomannut jotain rikettä ja siitä tuli maali tai tuomitsin jotain väärin. Mikä tämän vaikutus oli? Paha mieli. Tuomari onkin ennen kaikkea vastuussa pelaajien (ja tässä tilanteessa vanhempien) hyvästä mielestä ja reilun pelin hengestä. Jos tässä kuitenkin epäonnistuu, kenenkään maailma ei kaadu ja todennäköisesti turhautuminen puretaan joka tapauksessa tuomarin itsensä päälle niin pelaajien kuin katsojien toimesta.
Jos lopuksi mietitään vielä kysyntää ja tarjontaa, niin kysyntää tuomareille tuntui olevan koko ajan enemmän kuin tarjontaa. Tästä huolimatta työ ei erityisen huippupalkkaista ollut. Syykin on selvä – vaikka tarjontaa oli vähän – loppupeleissä lähes kuka tahansa tämän työn pystyi tekemään vähintään tyydyttävästi kunhan tiesi jalkapallon perussäännöt.
Puistotyöntekijä – matalapalkka-alalla erittäin matalaa palkkaa
Seuraava työni otin vastaan 17-vuotiaana Hyvinkään kaupungin puistojaokselta puistotyöntekijän roolissa. Tällöin tein myös ensimmäisen virallisen työsopimuksen ja sain ensimmäiset palkkakuittini, jotka ovat edelleen paperimuodossa itselläni tallessa muistuttamassa itseäni siitä, mistä olen lähtenyt.
Palkkani oli käsittääkseni aika lähellä kunnalla maksettavaa minimipalkkaa – 6,5 euroa tunnissa eli n. 1 000 euroa kuukaudessa. Lisiä sai, jos teki vaaralliseksi tai jollain tavalla muuten erikoiseksi mainittuja töitä. Tämä oli siis vuonna 2008. Tein töitä aina vain yhden kuukauden kesälomasta ja toisen kuukauden olin sitten ihan oikeasti kesälomalla lukiosta. Tilanne ei siis oikeastaan ollut kauhean erilainen kuin nykyään kesäloma töistä.
Puistotyöntekijänä tavallisimmat työt olivat ruohon leikkaamista, roskien keräämistä maasta (etenkin maanantaiaamuisin) ja muista mitä mielenkiintoisimmista paikoista suihkulähteistä lampiin, roskisten tyhjentelyä (tästä sai lisiä, koska huumepiikkiriski), rikkaruohojen nyhtämistä liikenneympyröistä sekä erinäisiä muita ympäristön siistimistehtäviä.
Koska olen aina asunut kerrostalossa eikä meillä ollut kesämökkiä, en ollut tehnyt mitään näistä koskaan aikaisemmin. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska työt ja koneiden käytön oppi äärimmäisen nopeasti – ovathan nämä monelle ihan arkiaskareita – joita moni tekee jopa mielellään esim. kesämökillä tai kotipihallaan. Lähtötaso osaamiseen sai siis olla pyöreä nolla.
Kysynnän ja tarjonnan näkökulmasta myös tarjontaa juuri näihin töihin oli huomattavasti enemmän kuin kysyntää, kaupungille kesätöihin kuitenkin haki joka vuosi tuhansia nuoria jopa Hyvinkäällä.
Palkkaa voikin pitää siis erittäin huonona, mutta jos tarjontaa on käytännössä loputtomasti ja osaamista ei työhön juuri tarvittu, oli äärimmäisen matala palkka etenkin nuorelle suhteellisen ymmärrettävä. En usko, että kollegani, jotka samaa työtä tekivät vakinaisina ihan näin vähän tienasivat, mutta en usko, että olivat edes lähellä suomalaisen mediaanipalkkaa. Tänä päivänäkin kunnalla puistotyöntekijän palkka on keskimäärin vain n. 2 100 euroa.
Entä sitten vastuu ja virheet? Pahimmat virheet, joista töissä varoitettiin oli joko jonkun kalliin laitteen (eli ruohonleikkurin) hajottaminen ajamalla esim. kiveen. Tai toisaalta, jos onnistui siimaleikkurille lennättämään kiven ohimenevän auton tuulilasiin, josta sitten tuulilasi vaurioituisi. Jos verrataan juniorijalkapallon erotuomarin töihin, tässä voidaan puhua jo ns. ”aikuisten maailmasta”, koska isoimmat virheet olivat isoimpia – euroissa. Tässä onkin yksi mielenkiintoisimmista kulmista työelämään, mikä mielestäni usein unohtuu. Usein, mitä korkeampi palkka, sitä isommiksi virheet ja vastuut muuttuvat, mutta yksi työ kerrallaan!
Nuorena tärkein taito tässä työssä oli todennäköisesti reippaus – se, että jaksoi tehdä 8 tuntia tätä työtä ilman turhaa narinaa siitä, että on liian raskasta tai liian kuuma. Valehtelisin, jos väittäisin, että nautin tästä työstä. Mutta kuten olen aiemmin sanonut, tämä työ antoi itselleni lisää potkua opiskeluun, kun tajusin mitä elämälläni en ainakaan halua tehdä. Tästä työstä saamani arvo olikin paljon isompi kuin euromääräinen korvaus.
Mitkä ovat nuoren kesätyöntekijän tärkeimmät taidot?
Jos pohdin omien kokemusteni mukaan, mitkä ovat etenkin nuorilla tärkeimmät taidot – harva asia niistä menee oikeasti puhtaaseen taitolaariin vaan ne ovat enemmän ominaisuuksia, mitä voi itsessään kehittää. Itse koen, että tärkeimmät ominaisuudet kesätöissä ovat:
1) Reippaus – tarttuu tekemään asioita, vaikka ei täysin osaisi. Tekemällä oppii lähes kaiken.
2) Oma-aloitteisuus – pyytää lisää töitä, kun työt on tehty tai alkaa oma-aloitteisesti auttaa jotain toista sen sijaan, että jää passiivisesti pyörittämään sormiaan ja odottamaan seuraavaa käskyä.
3) Pidä mitä lupaat – eli tule ajoissa töihin ja tee ne työtehtävät, mitä olet luvannut tehdä.
Oman kokemukseni ja sen mitä olen kavereiden kanssa kesätöistä puhunut, nämä ovat aika pitkälti ne ominaisuudet, millä selviät hyvin töistä kuin töistä. Olit sitten puistotyöntekijä, jäätelökioski- tai torimyyjä tai vaikka toimistotyöntekijä. Ja mikä hauskinta, nämä ovat itse asiassa ominaisuuksia, jotka luovat hyvän ja arvokkaan työntekijän myös aikuisiällä ja joilla pystyy yllättävänkin hyvin edukseen erottua työpaikalla kuin työpaikalla.
Kesätyöt ovatkin ”tavallisiin” töihin verrattuna sellaisia, että niistä saa aidon näköalapaikan työelämään. Kesätyö kun on harvemmin kenellekään meistä se loppusijoituspaikka, jossa työskentelemme loppuelämämme, joten sieltä saa paljon perspektiiviä erilaisista töistä, mitä on edes mahdollista tehdä. Ja jos joku on niin onnekas, että päätyy kesätöihin jo töihin, mitä haluaa tehdä loppuelämän, tämä on pelkästään hieno juttu.
Kesätyöt antavatkin huomattavasti enemmän kuin ottavat, koska ne luovat työelämätaitoja, jotka ovat oikeastaan korvaamattomia myös myöhemmin työelämässä. Siinä kesätyöt ovat moneen muuhun työhön verrattuna poikkeus – rahallinen bonus niissä on pieni, mutta kyvyt, joita niistä saa kasvavat korkoa korolle kuin nuorena tehnyt indeksirahastosijoitukset ikään.
Osaltaan tämän takia on myös hyvä huomata, että kesätöissä en osannut vielä yhtä erittäin oleellista asiaa – neuvotella palkasta. Molemmissa töissä palkka tuli annettuna käteen ja en edes osannut kyseenalaistaa tai haastaa sitä – otin palkan annettuna työnantajan toimesta.
Mitä ajatuksia sinulla herää kesätöistä sekä korvauksista, joita niistä sain tai mitä olet itse saanut?
————————————–
Voit tilata sijoituskirjani Viisas sijoittaja nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa Adlibriksestä täältä* 23 euron hintaan tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi vain 21 euron hintaan. Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä* ja Storytelistä* sekä muista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Jos olet uusi lukija ja olet kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa jo yli 700 tekstiä, joten olen varma, että löydät etsimäsi.
Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Itse olin kanssa nuorena futiksen parissa töissä, mutta valmentajan hommissa. 5€/tunti taisi olla palkka, joka silloin tuntui oikein hyvältä palkalta, kun käytännössä oli kuitenkin harrastushommaa. Myös puistohommia kokeilin pienellä palkalla, mutta se ei oikein maistunut.
Nuorena tosiaan 5 euroakin tunnissa oli oikeasti paljon! Myös tuo 1000 euron kuukausipalkka sen vähyydestä huolimatta tuntui itsestä erittäin suurella. Siinä oli myös aloitussijoituspääomani.
Minulla on kanssasi leikkimielinen palkkakisa ollut jo hyvän aikaa. Tällä hetkellä olen muutaman sata euroa jäljessä, mutta palkkaneuvottelut ovat käynnissä ja toivottavasti pääsen pian tasoihin/ohi. Kiitos mahtavasta blogista!
Hienoa! Ja leikkimielinen palkkakisa ehdottomasti kannattaa, itselläkin tällainen muutaman kaverin kanssa ja aika hassusti kolmen ihmisen palkka (täysin erilaisissa tehtävissä ja taustoisssa) on 200 euron sisällä tosisistaan. Vertaisryhmä ja kirittäjä ehdottomasti auttaa oman palkan kehitystä, joten mahtavaa kuulla, että kirittäjäksi omista blogista on!
Ensimmäinen työpaikkani oli vuonna 2006 myymälävartijana. Olin tuolloin 18-vuotias ja tuntipalkka oli 7,68 euroa. Kaikki työkokemus on mielestäni tärkeää ja tuossakin työssä oppi oikeasta elämästä yhtä sun toista.
Ehdottomasti! Työkokemus etenkin nuorella iällä on huomattavasti tärkeämpää kuin oikeastaan siitä saatu palkka. Mutta loppupeleissä palkankin merkitystä – ja sen vaatimisen merkitystä – on hyvä alkaa ymmärtämään heti työelämän alussa.
Puistopuolen kesäduunarina tuskin olisit pystynyt paljon palkkaasi vaikuttamaan, kun siellä oli ne 1000 muuta valmiina tulemaan töihin annetulla palkalla, joka oli puhdas taulukkoarvo.
Mahtaako noissa hommissa olla vakituisillakaan kovin kummoista joustoa palkoissa, ja nekin joustot katsotaan jostain valmiista kaavakkeesta.
Ei varmasti olisikaan, koska kunnalla keskimäärin kaikki tulee taulukoista suoraan annettuna. Toki tämäkin olisi ollut hyvä ymmärtää tässä iässä heti työelämään pääsystä – nyt vain otin sen, mitä annettiin kyseenalaistamatta yhtään mitään. Mikä ei keskimäärin ole järkevää työelämässä! Kysymättä, ja selvittämättä kun ei koskaan voi tietää. Myös ensimmäisessä toimistotyössäni katsottiin erittäin tarkkaan taulukkopalkkoja, mutta siitä huolimatta palkkakehitys oli hyvää.
Jään odottamaan seuraavia blogeja tätä sorttia. Mielenkiintoinen aihe tosiaan. Mulla on näkemys, että tietyssä pisteessä palkankasvussa ei enää ole kysymys taidoista vaan muusta, aika pitkälti henkilöön liittyvästä.
Nuo hyvän työntekijän attribuutit ovat tärkeät ja myös se millaisia yhteyksiä sulla on ja kuinka hyvin osaat tuoda itsesi esiin.
Ekoista kesätöistä/opintojen ohella tehtävistä töistä tulee mieleen, että ne olivat kiven alla 90-luvun lopulla. Ei päässyt edes mäkkäriin. 🙂 No lopulta sain töitä jäätelökioskilta ja keikkaluonteisesti tein siivoushommia. Tuntipalkka oli jossain 7€ hujakoilla, jos en väärin muista.
Tämä tosiaan on mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe – ja menee sitä mielenkiintoisemmaksi mitä pidemmälle työurassa mennään. Koska tosiaan mukaan tulee mielestäni aikanaan tiettyjä mielenkiintoisia ja välillä vähän abdsurdejakin ”asiat nyt ovat vain näin” perusteluja.
Ja tosiaan nuo molemmat mainitsemasi asiat ovat myös äärimmäisen tärkeitä. Etenkin myöhemmin käsittelen paljon tuota yhteyksiä osuutta.
Muistan myös kuinka vaikeaa kesätöitä oli saada juuri tuon ikäisenä. Hain yli 50 paikkaan – sain tarjouksen vain juuri tuolta puistojaokselta.
Nyt olet keksinyt kiinnostavan juttuidean! 😊 Terveysalalla työskentelevänä ihmetyttää tämä oma palkkakehitys tai nimenomaan kehityksettömyys – 10 vuoden uralla olen saanut 80e lisän peruspalkkaan (terveyskeskuksessa). Ei auta, vaikka on hankkinut ammatillista lisäkoulutusta, joka tuo työhön lääkäriltä siirtynyttä vastuuta (ns. Työnsiirto) ja ohjaan opiskelijoiden työharjoittelua 1/4 vuodesta. Nämä toki omasta halusta ja motivaatiosta kiinnostavampaan työnkuvaan. Mutta tuntuu, että taloudellisesti vain työnantaja hyötyy, henkilökohtaisesti taloudellisesti en hyödy. Sinällään viihdyn terveyskeskuksessa työaikojen ja työnkuvan vuoksi, enkä tätä olisi halukas muuttamaan rahan vuoksi. Mutta mikään ei muutu, jos näistä epäkohdista ei myöskään avata suuta 🤷♀️
Mielestäni omassa työssäni on isohko vastuu – pahimmillaan voisin vammauttaa jonkun loppuiäkseen, jos esim. en tietäisi rankaa käsitellessäni mitä teen. Oma työpanokseni saa ihmiset palaamaan sairaslomilta takaisin työelämään tuottamaan rahaa, mutta jostain syystä kuntoutus nähdään vain menoeränä.
Työt joissa on tosiaan vastuusta muiden hengestä edes jollain tasolla (lääkäriä lukuunottamatta) tuntuvat kyllä olevan yleisellä tasolla alipalkattuja vs. siihen, miten töitä arvotetaan yksilön tai yhteiskunnan osalta. Tämä on yksi pointti, mitä varmasti tulen jatkoteksteissäkin pohtimaan, etenkin kun puhutaan korkeimmasta tulodesiilistä. Usein yleiset arvot ja tulotaso harvemmin kohtaavat.
Itse sain ensimmäisen kesätyön 16v, mutta se peruttiin. Pääsin siis tekemään kesätöitä ensimmäistä kertaa 17v 5e/h 10 päivän ajaksi. Seuraavanakin kesänä pääsin 10 päiväksi 5-6e/h. 19v olin taas kesätöissä samalla palkalla ja ajalla, vaikka hain kaikkiin saatavilla oleviin kesätöihin (tein näin 17-vuotiaasta asti, mutta pääsin yhteen haastatteluun 18v). Nämä kaikki työt (paitsi peruttu) olivat kunnalta. Kokemukseni on, että kesätyötä on melkein mahdoton saada (muita nuoria oli luultavasti noin 300-400 ja muita kuin kunnan kesätöitä oli haussa alle 10 kpl vuosittain)
Joo mitä pienempi kaupunki, sen vaikeampi ehdottomasti kesätöitä nuoren on saada. Itse hain Hyvinkäältä myös paljon Helsingistä kesätöitä, missä niitä luonnollisesti oli tarjolla huomattavasti enemmän – toisaalta, niin varmasti oli töitä hakevia nuoriakin. Suhteethan tässä iässä korostuvat vielä enemmän kuin vanhemmalla iällä, koska oven saaminen jalan väliin on se tärkein .- sen jälkeen voi omalla tekemisellään vaikuttaa erittäin paljon siihen, pääseekö ensi kesäksi tai jatkossa töihin.