2 syytä, miksi kansanedustajien osakesalkut ovat olemattomat

Menneen vuoden varrella ja aikaisemminkin tämä aihe on lähes on ollut lähes loputtoman spekuloinnin kohde erilaisilla talousfoorumeilla ja blogeissa. Asiaa ovat kritisoineet niin korkean profiilin julkisuuden hahmot kuten Tuomas Enbuske ja Jukka Oksaharju, eri mediat sekä myös monet talousbloggarit. Mielestäni kaikessa tässä keskustelussa on kuitenkin missattu ne pääpointit – eli miksi kaikkien poliitikkojen osakesalkut ovat niin olemattomat.

Mielestäni osakesalkkujen tyhjyys ei ole mitenkään sattumaa. Ja mikä tärkeintä, tämä ei mielestäni johdu siitä, etteikö kukaan poliitikko olisi kiinnostunut osakesijoittamisesta tai pitäisi sitä järkevänä. Henkilökohtaisesti keksin kaksi erittäin suurta syytä siihen, miksi kansanedustajilla ei ole suuria salkkuja tai salkkuja ollenkaan.

Vasemmalle kaartavat poliitikot

Surullista, mutta totta on se, että en usko että tässä maailmassa esim. Li Anderssonilla voisi olla satojen tuhansien osakesalkkua vaikka hän niin haluaisi. Yksinkertaisesti syynä on se, että vasemmistoliiton profiiliin ei mitenkään sovellu nykymaailmassa osakesijoittaminen. Tämä on mielestäni suuri harmi, mutta fakta, joka ei muutu kun miettii vasemmistoliiton äänestäjien yleistä demografiaa.

SDP menee siinä rajalla, mutta tilanne on sama. On vaikea olla julkisuudessa ”tyämiähen/naisen” asialla jos on samalla riistokapitalisti, joka nostaa osinkoja samalla kun yritykset potkivat ihmisiä pois ja repivät viimeiset rippeet työntekijän vereslihasta. Ja niin edespäin. Politiikassa suosion pitäminen sekä saaminen on paljon enemmän mielikuvia ja esiintymistä kuin faktoja ja tekoja. Osakkeet eivät poliittisessa vastakkainasettelun ilmapiirissä kuulu vasemmalle ja uskon, että tämä on suuresti osalta laskelmoitu myös vasemmistopoliitikoiden piirissä.

Kuten sanottu, tämä on mielestäni suuri sääli. Olen itse arvomaailmaltani vasemmalle taipuva ja se, että uskon osakesijoittamiseen ja kapitalismiin, mutta samalla hyvivointiyhteiskuntaan sekä verojen tärkeyteen asettaa itseni jatkuvasti monimutkaiseen tilanteeseen kun puhutaan politiikasta. On vaikea identifoitua nykyään oikein mihinkään.

Media, raportointivelvollisuus ja eturistiriidat

Mielestäni tämä on ylivoimaisesti suurin syy osakeomistusten puutteisiin. Eduskunnassa on kymmeniä valiokuntia, päätöksiä tehdään kovaa tahtia ja kaikilla päätöksillä on vaikutuksia vähän sinne sun tänne. Vaikka mediaa haukutaan, tekee Suomen media kuitenkin ihan hyvää työtä siinä, että se löytää usein väärinkäytöksiä ja kytköksiä poliitikoista ja yrityksistä. Osakeomistuksissa on aina se riski, että teet päätöksiä, jotka hyödyttävät omistamaasi yritystä – etkä välttämättä edes tajua sitä, koska yhteys ei ole suora ja päässäsi on 100 muutakin asiaa kuin huolehtia tästä asiasta.

Jan Vapaavuoren mukaan myös muodollisesti ottaen nykysäännöksiä mukaillen esim. ministerin tulisi ilmeisesti raportoida julkisesti jokaisesta kaupastaan. Jokaisen ministerin pitäisi siis alkaa sijoitusbloggariksi! Ja kaikki sijoitusbloggaritkaan eivät uutisoi jokaista omistusmuutostaan, vaikka allekirjoittanut niin tekeekin.

Nämä ovat ne syyt, jotka aiheuttavat kuitenkin samalla sen, että jos olisin itse poliitikko, myisin varmasti kaikki osakeomistukseni. Todennäköisestihän minulla ei olisi edes aikaa kuluttaa sijoittamiseen. Ja en voisi osakekauppaani ulkoistaa missään nimessä, koska silloin saattaisin jopa tietämättäni tehdä päätöksiä, joissa on eturistiriita omistusteni kanssa.

Poliitikkojen haukkuminen ja kritisointi on helppoa, mutta mielestäni tässä kohtaan keskustelu on ollut suhteellisen ala-arvoista, koska en ole kumpaakaan näistä argumenteista keskusteluissa nähnyt. Lähinnä on vain painotettu sitä, että miten kansa saadaan sijoittamaan osakkeisiin, jos poliitikot eivät itse sijoita? Tämä on mielestäni myös vähän turha argumentti, koska milloin oikeasti tavallinen ihminen inspiroituu tai ottaa mallia poliitikon tekemisistä?

Jos olisin poliitikko, en omistaisi yhtään osaketta. Poliitikon työssä on jo aivan tarpeeksi valmiiksi julkisuusriskejä. Kun et omista osakkeita, olet siivonnut yhden julkisuusriskin pois kotipesästä. Mielestäni tämä on vain rationaalista käytöstä, jossa ei pitäisi olla mitään ihmeteltävää.