Näitä taitoja minulta vaadittiin 2 000 – 2 400 euron kuukausipalkan työtehtävissä

Olen avannut aiemmin koko työurani ja palkkakehityksen siitä lähtien, kun aloitin kesätöissä 14-15-vuotiaana, aina nykypäivään saakka tilanteeseen, jossa kuukausipalkkani on 6700 euroa ennen veroja ja etuuksia. Tämän lisäksi olen kirjoittanut paljon siitä mitä kannattaa opiskella, jos haluaa eteenpäin palkkakuopasta kohti parempi tuloisempia töitä.

Entä miten töitä oikeastaan arvotetaan työnantajien ja yhteiskunnan puolesta? Miten työtä saa, pitää tai kannattaa edes arvottaa? Aloitin urani työhistorian käymisen läpi pohtimalla, millaisesta työstä minulle maksettiin 1 000 euroa kuukaudessa ensimmäisessä kesätyössäni.

Näitä taitoja minulta vaadittiin 1 000 euron kuukausipalkan työtehtävissä

Tänään käyn läpi työuraani eteenpäin seuraavaan työtehtävääni, ja mietin, mistä johtui, että yhtäkkiä tuntipalkkani lähes tuplaantui, mistä taidoista minulle työssäni maksettiin, kuinka paljon ja miksi?

Tämä työ oli korvausneuvojan työ Tapiola-vakuutusyhtiössä (nykyään LähiTapiola), jossa aloitin kesätöissä 21-vuotiaana armeijan ja ensimmäisen kauppakorkeaopiskeluvuoteni jälkeen. Tämä teksti käsittelee ensimmäistä kolmea työvuottani.

Korvausneuvoja – eläinkorvaukset tehtäväkuvaus

Tein siis kesätöitä 14-18 vuotiaana niin jalkapalloerotuomarina junnufutiksessa kuin puistotyöntekijänä Hyvinkään kaupungin puistojaokselle. Tämän jälkeen vietin vuoden armeijassa, jonka jälkeen opiskelin vuoden Vaasan kauppakorkeakoulussa (josta vaihdoin vuoden jälkeen Tampereelle, koska en Vaasassa viihtynyt). Sinä vuonna, kun päädyin Vaasaan, en töissä ollut, vaan kesätöissäni oli vuoden tauko.

21-vuotiaana aloitinkin kuitenkin työt Tapiolassa eläinkorvauksissa eräänä kesäisenä toukokuun päivänä. Tämä oli elämäni ensimmäinen sisätyö, joten olin luonnollisesti äärimmäisen jännittynyt ja en tiennyt, mitä odottaa. Tämä johtui todennäköisesti itse korvauslajista, mutta kun aloitin korvausneuvojana, olin ainoa mies (tai no poika) yli 20 hengen tiimissä. Tämän lisäksi 5 muuta kesätyöläistä, jotka aloittivat samoihin aikoihin kanssani olivat kaikki ikäisiäni tyttöjä.

Asuin tähän aikaan Hyvinkäällä, mutta koska sen aikainen tyttöystäväni asui Otaniemessä ja oli myös Tapiolalla kesätöissä, punkkasin käytännössä koko kesän siellä (matka Tapiolaan kun oli huomattavasti lyhyempi Otaniemestä kuin Hyvinkäältä).

Korvausneuvojan työ on sitä, mitä voi odottaa. Eli suomeksi töissä käsittelin erilaisilla tietokoneohjelmilla lemmikkivakuutusten laskuja eli käytännössä koirien, kissojen ja hevosten sairaskulu-, vastuu- sekä henkivakuutuksia. Hieman ironista oli se, että olen kaikille näille allerginen – varmasti ainut koko porukassa! Kesätyöt kuitenkin aloitettiin sillä tavalla, kuten aina eli opettelemalla skannaamaan tulevia posteja. Vuosi oli 2012, joten tähän aikaan tuli vielä jonkun verran paperipostia ihmisiltä – muistaakseni 20-30 hakemusta per viikko.

Tapiola oli tähän aikaan edelläkävijä eläinvakuutuksissa ja sen markkinaosuus oli erittäin korkea, sillä se tarjosi ns. ”suorakorvausta”, jossa korvauksen pystyi saamaan suoraan eläinlääkärikäynniltä. Tämä oli äärimmäisen edistyksellinen palvelu 2010-luvun alussa ja töissä huomasikin, että moni muiden vakuutusyhtiöiden asiakas saattoi keskittää kaikki vakuutuksensa omaan vakuutusyhtiönsä, mutta eläinvakuutukset olivat silti Tapiolassa.

Tämän lisäksi sain työn myös äärimmäisen mielenkiintoiseen aikaan, sillä Tapiola ja Lähivakuutus olivat fuusioitumassa 7 kuukautta myöhemmin ja tämän muutoksen näkeminen oli itselleni erittäin arvokas työkokemus itsessään monella eri tasolla.

Eläinkorvausneuvojana teinkin seuraavaa:

1. Skannasin korvaushakemuksia työjonoon (tähän oli nakitettu kesätyöläiset yksi kerrallaan)
2. Käsittelin verkkopalvelun korvaushakemuksia (eläinten sairaskuluvakuutuksista)
3. Käsittelin suorakorvauspalvelun korvaushakemuksia (eläinten sairaskuluvakuutuksista)
4. Olin puhelinkorvauspalvelussa, jossa vastaanotin ja tein korvauspäätöksiä asiakkaille suoraan puhelimessa

Näihin kaikkiin oli omat tietokoneohjelmat, joten työssä piti käyttää sujuvasti kolmea eri ohjelmaa – ihan vanhan kunnon mustasta ruudusta lähtien. Fakseja en sentään joutunut enää lähettelemään, vaikka niitäkin näkyi vielä pari vuotta aloitukseni jälkeen kerran viikossa.

Palkan muodostuminen

En löytänyt ihan ensimmäistä palkkakuittiani, mutta aloituspalkkani eläinkorvausneuvojan tehtävissä oli jossain 10-11 euron tuntipalkan tasolla. Tämä saattaa tuntua vähältä, mutta koska olin tottunut 6 euron tuntipalkkaan sekä opintotuella elämiseen, 2 000 euroa kuukaudessa tuntui aivan järjettömän isolta määrältä rahaa! Etenkin kun veroja näin pienillä vuosituloilla meni äärimmäisen vähän.

Kerron tarkemmin taidoista, joita työssä tarvittiin, mutta tässä työssä sain palkankorotuksen joka ikinen vuosi. Juuri kun viimeksi tutkin palkkahistoriaani, totesin, että olen itse asiassa saanut palkankorotuksen joka vuosi, kun olen ollut töissä! 14-vuotiaasta nykyiseen 32-vuotiaaksi asti. LähiTapiolassa en palkankorotusta edes osannut pyytää, vaan sain kerran vuodessa palkankorotuksen pyytämättä jonkun taulukkopalkan mukaisesti, koska esihenkilöni oli tyytyväinen työpanokseeni ensimmäiset kolme vuotta näissä tehtävissä.

Isoissa finanssitaloissa on kuitenkin palkan lisäksi äärimmäisen hyvät edut. Erittäin laaja työterveydenhoito. Alennukset vakuutusmaksuihin (OP:lla myös marginaaliton asuntolaina), henkilöstörahastot. Tämän lisäksi itse asiassa ennen vanhaan esim. Tapiolassa sai joka vuosi kerrytettyä lisäeläkettä palkkaan, koska oli Tapiolalla töissä (Ennen Eloa kun oli Eläke-Tapiola).

Tämä etu kuitenkin katosi heti Tapiolan ja Lähivakuutuksen fuusion myötä. En myöskään tietenkään edes tajunnut sitä silloin, mutta koska aloitin niin nuorena kesätyöt, minulla tuli tänä vuonna 10 vuotta vakuutusalalla täyteen, joten sain yhden kesälomaviikon lisää loppuelämäkseni vakuutusalalle tästä kesästä eteenpäin.

Isot vakuutusyhtiöt Suomessa eivät ole niitä kovapalkkaisimpia esim. pankkeihin verrattuna, mutta edut ovat erinomaiset ja meno on kokemukseni mukaan suhteellisen rento. Joten ainakin LähiTapiolaa voin kokemukseni perusteella suositella kenelle tahansa erinomaisena työpaikkana – enpä muuten siellä olisi 7 vuotta viihtynytkään.

Olin lopulta Tapiolassa/LähiTapiolassa töissä hieman yli 7 vuotta ja vaihtelin myös eri tehtäviin, kun vuosia mentiin eteenpäin, joten tämä selittää osan palkankorotuksista. Viihdyin kuitenkin pelkästään eläinkorvausneuvojan töissä yli 4 vuotta, vaikka ajattelin tämän olevan vain kesätyö. Tämäkin oleellinen tieto, kun syvennymme tarkemmin taitoihin.

Mitä taitoja korvausneuvojan työssä tarvitaan?

Mitä taitoja korvausneuvojan siis piti osata? Aivan ensimmäisenä oli luonnollisesti vakuutusehdot! Vakuutusehdot olivat kaikki erilaisia niin kissoille, koirille kuin hevosille. Tämän lisäksi sairaskulu, henkivakuutuksille, että vastuuvakuutuksille oli kaikille omat ehdot. Suurimman osan ajasta ehdot piti osata tarpeeksi hyvin, jotta pystyi muistamaan ne ulkoa suoravakuutusten tai puhelinkorvausten kohdalla – suorakorvauspalvelussa kun oli esim. 15 minuutin palvelulupaus ja hakemuksia satoi keskimäärin koko ajan toimistoajan sisällä sisään.

Kuka tahansa, joka on joskus vakuutusyhtiön kanssa vääntänyt, tietää, että ehdot saattavat tuntua joskus epäloogisilta ja vaikeilta ja niin ne joskus ovatkin. Eläinkorvauksissa suurimmat väännöt tulivat aina tuki- ja nivelsairausten kohdalla, koska siinä piti katsoa usein esim. koiran vanhempien niveltietoja erillisestä tietokannasta – jotkut vaivat kun periytyvät eivätkä ole yllättäviä tai ennalta-arvaamattomia eli sellaisia, joita vakuutus korvaa.

Koska työ oli ensimmäisiä ns. tietotöitä, joita tein, pelkäsin, että ehdot olisi vaikea oppia, mutta muutamassa kuukaudessa olin onneksi oppinut kissa- ja koiravakuutukset ulkoa, hevosiin oli omat erityiskäsittelijät ja korvasin ensialkuun vain yksinkertaisempia hevosvaivoja – niitä tuli myös kappalemääräisesti koiria vähemmän hakuun. Olin ehtojen tulkitsijana ok ja en eläinkorvauksissa isoja virheitä juuri tehnyt.

Toinen tärkeä taito oli yksinkertaisesti asiakaspalvelu. Vaikka futiserotuomarina oleminen voidaan periaatteessa laskea asiakasrajapintatyöksi, siinä tärkeintä on usein olla kuuntelematta laidalla olevia asiakkaita. Tämä olikin ensimmäinen tehtäväni, jossa olin aidosti asiakkaiden kanssa tekemisissä ja vaikka suurimman osan ajasta sain onneksi korvauksia maksaa, luonnollisesti osa korvauspäätöksistä oli hylkyjä, joiden selittäminen asiakkaalle puhelimessa on sen kamalampaa – kuinka paljon kalliimpi vahinko on kyseessä – tai jos lemmikki on juuri kuollut.

Koska en ole allergioideni takia ollut erityisen eläinrakas, avasi tämä työ aivan uuden ikkunan elämään. Jokainen työntekijä eläinkorvauksissa kirjaimellisesti rakasti eläimiä, jonka takia todennäköisesti tehtäviin päätyväitkin. Oli kyse töistä, lounaasta tai kahvihuoneesta, melkein mistään muusta ei puhuttukaan kuin omista lemmikeistä. Myös empatiakykyni lemmikinomistajia kohtaan kasvoi merkittävästi, koska usein joutui törmäämään erittäin surullisiin ihmisiin, jotka eivät pystyneet puhelimessa käymään edes asiaa läpi, mikäli heidän lemmikkinsä oli lähiaikoina kuollut.

Olen ollut aina luonnostani ujo ja introvertti, joten pelkkä ajatus puhelinpalvelusta sai aluksi minut kangistumaan kauhusta. Ensimmäisenä kesänä en tätä tehnytkään, mutta siitä eteenpäin kuitenkin tein normaalisti. Ja onneksi tein! Uskon, että juuri tämä puhelinpalvelutyö oli sitä, joka lopulta sai minut ulos kuorestani ja toteamaan, että ehkä olen sittenkin ihan hyvä ihmisten kanssa. Olin täysin eri ihminen 5 vuoden puhelinpalvelun jälkeen kuin ennen sitä. Introverttiuttani se ei kuitenkaan mitenkään maagisesti poistanut.

Kolmas tärkein taito on luonnollisesti järjestelmien käyttäminen. IT-järjestelmiä oli 5 yleisintä, jota käytettiin, ja Tapiolan ja Lähivakuutuksen fuusion myötä mukaan tuli myös 4. järjestelmä – loppupeleissä käytössäkin oli suurimman osan ajasta 2 eri korvausjärjestelmää, asiakastietojärjestelmä sekä suorakorvausjärjestelmä. Sekä tietenkin dokumentinhallintajärjestelmä.

Olen juuri sitä ikäluokkaa, joka kasvoi ilman älypuhelimia, mutta sai ensin puhelinnetin ja sittemmin kaapelinetin kotiin. En osaa kasata tietokonetta tai koodata, mutta olen lapsesta asti ollut perheeni IT-tukihenkilö. Tietokoneet ja niiden ohjelmistot ovat mielestäni olleet jollain tavalla aina erittäin kiehtovia ja olenkin aina halunnut niitä ymmärtää – ei ehkä sattumaa, että kaiken tämän jälkeen vastaankin juuri työnantajani IT-kehityksestä tänä päivänä. Monen järjestelmän käyttö olikin suhteellisen helppoa ja tämän lisäksi olin myös äärimmäisen nopea käyttämään järjestelmiä.

Eniten loistinkin töissä juuri IT-taitojeni takia. Sen lisäksi, että muutuin osaston yleiseksi IT-tueksi (koska stereotypiat ovat myös niin vahvoja, että osaston ainoalta (KTM) mieheltä tietenkin kysyttiin IT-tukea, vaikka paikalla oli myös teekkarinaisia), tein erittäin nopeasti korvauspäätöksiä.

Tehokkuus, tehokkuus ja tehokkuus

Muistan, kun minulla oli ensimmäinen kehityskeskustelu kesän jälkeen esihenkilöni kanssa, ja hän läväytti auki suoritteeni. En ollut edes tajunnut, että työtämme mitataan! En osannut sanoa yhtään, mitä odottaa, mutta esihenkilöni oli äärimmäisen innoissaan, sillä olin kaksi kertaa nopeampi kuin keskimääräinen korvauskäsittelijä.

Eli tein tuplasti enemmän korvauspäätöksiä – ainakin 50% pienemmällä palkalla – kuin pitkäaikaiset työntekijät. En kokenut, että olin tykittänyt menemään ihan hulluna, joten olin aika yllättynyt tästä, mutta totesin, että nykyinen tasoni siis riittää enemmän kuin paremmin myös tästä eteenpäin.

Huomiona täytyy kuitenkin sanoa, että etenkin kesätöiden alussa, olin myös huomattavasti nopeampi parista syystä, missä suoritteet huijaavat merkittävästi:

1) En käsitellyt kuin sähköisiä korvaushakemuksia (ja skannauksia), joten pystyin tekemään häiriöttä samassa putkessa töitä vs. ne, jotka olivat puhelin palvelussa ja saattoivat joutua 20 minuuttia käymään asiaa läpi yhden asiakkaan kanssa.

2) Etenkin työurani alussa tein huomattavasti yksinkertaisimpia korvaustapauksia kuin konkarikollegani. En mennyt ensimmäisenä kesänä lähellekään hevosten henkivakuutuksia ja tai monimutkaisia niveltapauksia. Sen lisäksi, että nämä tilanteet olivat haastavia, olivat ne myös enemmän aikaa vieviä, koska niissä oli usein hylkyjä, joiden tekemiseen meni enemmän aikaa kuin pelkän korvausmaksun osaan.

Jälkeenpäin olen miettinyt tätä paljon, sillä työelämässä saa sitä, mitä mittaa. Koen, että en välttämättä ollut oikeasti niin hyvä ja nopea kuin suoritteet laittoivat näyttämään, koska olin kesätyöläisenä ohjattu tekemään vain ns. bulkkitavaraa (kuten koirien iho- ja korvatulehduksia) pois. Sainkin vähän tarpeettomasti välillä kehuja, koska suoritteilla ei juuri voinut mitata työn laatua tai tapausten vaikeutta. Tämä opettikin minulle, että kaikki ei työelämässä välttämättä ole siltä, miltä näyttää.

Esihenkilöni oli kuitenkin niin tyytyväinen työn laatuuni, että tarjosi minulle mahdollisuutta jatkaa töitä myös opiskelujen ohessa yksin Tampereen toimistolla, jonne olisin muuttamassa opiskelemaan. Tämä oli erittäin harvinaista ja oma versio etätöistä, joita ei tähän aikaan niin paljoa ollut.

Oli myös erittäin iso luottamuksenosoitus esihenkilöltäni, että hän päästi 3 kuukautta töissä olleen opiskelijaelämää uudella paikkakunnalla aloittelevan opiskelijapojan yksin tekemään töitä – itse kun olin varma, että tämä tulisi jäämään vain kesätyöksi. Loppupeleissä kesätyö venyikin 7 vuoden pituiseksi uraksi LähiTapiolassa kiitos tämän esihenkilön päätöksen, jota en olisi itse osannut edes pyytää.

Tampereella olinkin ainoa eläinkorvauskäsittelijä ja olin samassa toimistossa koti-irtaimisto sekä ajoneuvokorvausten kanssa.

Mitä pidemmälle kuitenkin urallani etenin eläinkorvausneuvojana, sitä vaikeampia caseja luonnollisesti otin itselleni. Kun aloin tekemään huomattavasti vaikeampia korvauspäätöksiä, en ollut enää 2x tehokkaampi, mutta olin edelleen n. 50% keskiarvoa tehokkaampi. Luonnollisesti opiskelijana olin myös aina valmis ottamaan kaikki viikonlopputyöt ja muut extranakit vastaan, koska kaikki tulo oli kotiinpäin. Tästä johtuen lopulta en juuri Tampereella opiskellessani opintotukia nostanut (tai nostin, mutta palautin ne), koska olin itse asiassa enemmän töissä kuin koulussa tuntimääräisesti koko viiden vuoden opiskelujeni ajan!

Tarinan kaari on nostalginen, sillä viimeisenä vuotenani LähiTapiolassa vastasin korvausautomaatiosta LähiTapiolassa ja loin automaatiosääntöpohjat juuri näille korvaustapauksille, joilla itse aloitin kesätyöläisenä – ne kun olivat niin koneellista hommaa, että ne oli kuin olikin helppo automatisoida uudessa järjestelmässä. Ja toki tällöin myös palkkani oli jo eri tasolla.

Vastuu ja virheiden seuraukset

Töiden mukana tulee myös aina vastuu. Ja vastuu onkin usein se, millä tiettyjä palkkoja usein perustellaan. Millaisia vastuita korvausneuvojan tehtävissä siis oli? Ensinnäkin oli vastuu kohdella kaikkia asiakkaita tasapuolisesti – eli ehtojen mukaisesti. Luonnollisesti kaikki ovat vakuutusehtojen silmissä samalla tasolla ja vakuutusalalla on äärimmäisen harvinaista, että mitään korvataan vakuutusehtojen ohitse tietoisesti (vahingossa toki tein sitä itsekin joskus huolimattomuuttani).

Jos virheen tekee, siitä yleensä saa kyllä kuulla jälkeenpäin, mutta henkivakuutuksia lukuun ottamatta yksittäiset transaktiosummat eläinlääkärikuluissa olivat sen verran pieniä (200-1000 euroa eli pieniä siis vakuutusyhtiölle), että sillä ei vakuutusliiketoimintaa saanut merkittävästi kannattamattomammaksi, jos kerran kuukaudessa korvasi jotain liikaa. Työssä ollaan jatkuvasti tekemisissä niin henkilötunnusten kuin pankkitietojenkin kanssa, joten on selvää, että mitään väärinkäytöksiä näistä ei saa olla.

Vakuutusalalla on myös yleisesti käytössä huumetestit työhön tullessa, joten en itse ole koskaan mitään päihteitä alkoholin lisäksi elämässäni edes kokeillut, vaikka opiskeluaikoina kaikenlaista näkikin. Sama taitaa olla koko finanssialalla.

Isoja virheitä ei minulle sattunut eläinkorvausneuvojana – seuraavassa uratekstissä kuitenkin kerron erään tarinan seuraavasta työtehtävästäni toisen puolen korvausneuvojana, jossa tuli mokattua ja sen jälkeen oltiinkin oikeudessa asti. Virheet, joita eläinkorvausneuvojana teki eivät koskaan olleet massiivisia, koska keskimäärin kaikki suuret korvaukset menivät joko korvausasiantuntijan kautta tai talon oman eläinlääkärin kautta, joilla oli tarpeeksi syvä asiantuntemus. Toki näistäkin joskus väännettiin asiakkaiden kanssa, mutta silloin en itse ollut vääntämässä.

Koenkin, että työ oli suhteellisen stressitöntä, sillä vaikka välillä tuli vaikeita tapauksia ja tietenkin välillä oli vaikeita asiakkaita, eivät työjutut jääneet koskaan pyörimään ajatuksiini. Kun työovi sulkeutui takanani, työt saivat unohtua kokonaan ja ne jatkuivat vasta seuraavana päivänä toimistolla. Spoiler alert: näin ei ole esim. nykyisessä työssäni.

Kysyntä ja tarjonta

Jos mietitään kysyntää ja tarjontaa ihan alusta asti, etenkin kesätyöläisiä haki Tapiolaan aina ihan liikaa. Tarjontaa oli siis huomattavasti enemmän kuin kysyntää perus asiakaspalvelutehtäviin. Ja tästä päästäänkin suhteiden tärkeyteen. Sain korvausneuvojan työni Tapiolassa puhtaasti suhteilla, mutta suhteet eivät olleet ne perinteisimmät.

Käytännössä siis sen aikainen tyttöystäväni äiti oli töissä Tapiolassa, joten hän sai tätä kautta töitä – juuri eläinkorvauksista. Olin itse hakenut Tapiolaan ja kaikkiin muihinkin isoihin finanssitaloihin Suomessa töihin – olinhan jo vuoden opiskellut kauppakorkeakoulussa. Toukokuun puolessa välissä näytti kuitenkin siltä, että minusta tulee työtön kesäksi, joka harmitti, mutta ei massiivisesti, koska se tarkoitti, että minulla oli vielä viimeiset viikot aikaa lukea pääsykokeisiin Tampereelle.

Tällöin tyttöystäväni kuitenkin ilmoitti minulle, että eläinkorvaustiimi tarvitsisikin nopeasti lisää kesätyöläisiä ja sanoi esihenkilölleen heti, että hänen poikaystävältään puuttui töitä. Tyttöystäväni oli ollut myös erittäin tunnollinen ja hyvä työntekijä, sillä esihenkilö soittikin heti minulle ja sovimme työhaastatteluajan. Kun tulin toimistolle, juttelimme töistä 20 minuuttia, jonka jälkeen minulle jo tarjottiinkin työsopimusta.

Myös tämän jälkeen kesän aikana tiimiin tuli 2-3 uutta henkilöä, jotka olivat muiden kesätyöläisten kavereita, joka oli hieman hämmentävää minulle siihen aikaan. Avoimessa haussa oli varmasti paljon hyviä henkilöitä (kuten allekirjoittanut) ja tarvetta lisäkesätyöntekijöille oli monessa eri tiimissä, mutta siitä huolimatta työhön otettiin vain sellaiset, jotka saatiin mahdollisimman nopeasti.

Kesätyöläisenä ihmettelin tätä suuresti ja koin, että se oli epäreilua. Nyt työelämää pitempään nähneenä ymmärrän kuitenkin vihdoin, miksi näin toimittiin. Usein ihmiset hengaavat pitkälti samanhenkisten ihmisten kanssa ja etenkin heidän lähipiirinsä on samanhenkistä. Kun rekrytään kavereiden kavereita tehtäviin, joita moni pystyy tekemään, on erittäin todennäköistä, että nämä kaverit ovat vähintään yhtä hyviä työntekijöitä kuin ensimmäinen kaveri.

Kirsikkana kakun päällä kesäkuussa jo pari viikkoa töissä oltuani, sain kuin sainkin Tapiolalta vastauksen kesätyöhakuuni: valitettavasti sinua ei valittu. Heh.

Sama pätee myös pidemmälle työelämään, sillä useinhan johtajien vaihtuessa, uudet johtajat saattavat ottaa mukanaan myös lempitiiminsä aikaisemmista työpaikoista. Mitä enemmän työelämää näen, sitä enemmän alan olemaan sitä mieltä, että kyse ei ole siitä, mitä tiedät, vaan kenet tunnet. Suurimmat saavutukset kun tehdään aina yhdessä.

Samanhenkisyys oli kuin olikin totta, sillä kaikista sinä kesänä aloittaneista tulikin erittäin yhtenäinen porukka ja sain pitkäaikaisia kavereita näistä kesätöistä. Myös yhden parhaista kavereistani, joka kuitenkin menehtyi aivan liian aikaisin rintasyöpään vain 28-vuotiaana.

Mitkä ovat toimistotyöntekijän tärkeimmät taidot?

Mitä ovat toimistotyöntekijän tärkeimpiä taitoja? Aloitetaan top3:lla, jotka pätevät minusta läpi koko työuran, joista jo viime tekstissäkin mainitsin.

1) Reippaus – tarttuu tekemään asioita, vaikka ei täysin osaisi. Tekemällä oppii lähes kaiken. 

2) Oma-aloitteisuus – pyytää lisää töitä, kun työt on tehty tai alkaa oma-aloitteisesti auttaa jotain toista sen sijaan, että jää passiivisesti pyörittämään sormiaan ja odottamaan seuraavaa käskyä.

3) Pidä mitä lupaat – eli tule ajoissa töihin ja tee ne työtehtävät, mitä olet luvannut tehdä.

Toimistotyöntekijänä lisäisin listalle myös.

1) Asiakaspalvelu. Se, että jaksaa hymyillä huonojen asiakkaiden läpi ja toisaalta osaa laittaa rajan, jos asiakas menee täysin yli. On vaikeita asiakkaita ja asiattomia asiakkaita. Koen, että jos on asiakaspalvelua joskus tehnyt, on vaikea olla kauhuasiakas, sillä silloin ymmärtää kuinka voimaton asiakaspalvelija usein on – jolloin hänelle huutaminen tai meluaminen ei mitään auta.

2) Järjestelmien osaaminen hyvin. Jos osaa oikeasti opettelee käyttämään järjestelmiä hyvin JA oikein, tekee elämästään helpompaa, pystyy myös olemaan huomattavasti tehokkaampi työntekijä. Olen viimeiset 6 vuotta vastannut erilaisista järjestelmien kehitystehtävistä ja fakta on, että on aivan sama kuinka hyvä ohjelma on – jos ihmiset eivät opi käyttämään sitä oikein uusikin järjestelmä on täysin susi ja huono investointi.

3) Tehokkuuden ja tarkkuuden kultainen keskitie. Hyvä toimistotyöntekijä on mielestäni tehokas ja tarkka, mutta ei kuitenkaan liian pikkutarkka. Kukaan meistä ei ole virheetön ja usein perfektionismi saattaa rajoittaa omaa tekemistä jopa liikaa. Usein perfektionistit saattavat olla hitaampia, mutta eivät merkittävästi edes tarkempia, koska saattavat tarkistaa yksinkertaisetkin asiat pariin kertaan. Tasapainon löytäminen on tehtäväkohtaista, mutta koen, että tarkkuutta korostetaan vielä vähän liikaakin toimistotöissä ja virheitä pelätään.

Mitä ajatuksia sinulla herää toimistotyöstä ja ajatuksistani?

——————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet sijoituskirjani Viisas sijoittaja nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi erittäin edulliseen 29 euron hintaan! 

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä muista suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos olet uusi lukija ja olet kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa jo yli 700 tekstiä, joten olen varma, että löydät etsimäsi. 

Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville