Näitä taitoja minulta vaadittiin 2 500 euron kuukausipalkan työtehtävissä

Olen avannut aiemmin koko työurani ja palkkakehitykseni siitä lähtien, kun aloitin kesätöissä 14-15-vuotiaana, aina nykypäivään saakka tilanteeseen, jossa kuukausipalkkani on 6700 euroa ennen veroja ja etuuksia. Tämän lisäksi olen kirjoittanut paljon siitä, mitä kannattaa opiskella, jos haluaa eteenpäin palkkakuopasta kohti parempi tuloisempia töitä.

Entä miten töitä oikeastaan arvotetaan työnantajien ja yhteiskunnan puolesta? Miten työtä saa, pitää tai kannattaa edes arvottaa? Aloitin urani työhistorian pohtimisen ihan ensimmäisistä töistä ja tässä kirjoitussarjassa käynkin läpi kaikki työni tähän päivään saakka matalapalkkaisimmasta aina nykytilanteeseeni. Löydät kaksi ensimmäistä osaa alta.

1. Näitä taitoja minulta vaadittiin 1 000 euron kuukausipalkan työtehtävissä
2. Näitä taitoja minulta vaadittiin 2 000-2 400 euron kuukausipalkan tehtävissä

Tänään jatkuukin työhistoriani läpikäynti muutamaa sataa euroa korkeammasta palkasta. Työtehtävä pysyy suhteellisen samanlaisena kuin viime tekstissä eli jatkan korvausneuvojana LähiTapiolassa, mutta eräällä lisäyksellä.

Korvausneuvoja – eläin- sekä irtaimistokorvaukset – miten edetä talon sisällä?

Aloitin Tapiola-vakuutusyhtiössä korvausneuvojana eläinkorvauspuolella käsittelemässä koirien, kissojen ja hevosten sairaskulu-, sekä henkivakuutuksia. Kun palkkani nousi yli 2 500 euron, Tapiola oli muuttunut jo aikoja sitten LähiTapiolaksi ja olin itse ollut jo töissä 4 vuotta LähiTapiolassa opiskelujeni ohessa osa-aikaisena niin kouluaikaan kuin kesäisin.

Eläinkorvausneuvojana teinkin kertauksen vuoksi seuraavaa:

1. Skannasin korvaushakemuksia työjonoon 
2. Käsittelin verkkopalvelun korvaushakemuksia 
3. Käsittelin suorakorvauspalvelun korvaushakemuksia
4. Olin puhelinkorvauspalvelussa, jossa vastaanotin ja tein korvauspäätöksiä asiakkaille suoraan puhelimessa

Koin, että olin nähnyt eläinkorvaukset, mutta en tiennyt, mitä voisin tehdä LähiTapiolassa, joten tein sen, mitä teen parhaiten. LähiTapiolan Intranetissä oli paikka blogeille ja kysyinkin LähiTapiolan viestinnästä, saisinko aloittaa oman blogin – korvausneuvojan näkökulmasta. Koin jo opiskelijana, että korvauspuolta ei välttämättä arvostettu ja siitä ei tiedetty tarpeeksi – edes ison vakuutusyhtiön sisällä! Joten halusin jakaa kokemuksia ja ajatuksia myös ihan ruohonjuuritasolta, suurin osa muista blogeista kun oli asiantuntijoiden, esihenkilöiden tai johtajien blogeja.

Tämä oli samaan aikaan, kun aloittelin Omavaraisuushaastetta ja molempien aloittaminen samoihin aikoihin oli yllättävää ja silmiä avaavaa – ihmisethän lukevat ja itse asiassa jopa tykkäävät lukea tekstejäni! Korvausneuvojan arkipäivää -blogistani tuli vuodessa koko LähiTapiolan Intranetin luetuin blogi, vaikka kirjoitin sinne tekstejä vain noin kerran kuukauteen/kerran kahteen kuukauteen ja olin täysi ei-kukaan opiskelija normitöissä. Uskon, että osa blogin charmia oli juuri se, että olin ei-kukaan nuori opiskelija eikä kyseessä ollut ”perinteinen” sisäinen yritysviestintä. Kirjoitin vain siitä, mitä näin ja koin ympärilläni töissä.

Koska opiskelin vakuutustiedettä, en kuitenkaan ollut tyytyväinen pelkästään eläinkorvaustekemiseen ja blogin kirjoittamiseen, vaan halusin oppia lisää vakuutusmaailmasta. Sen lisäksi, että seurasin kaikkea sisäistä keskustelua alalla, halusin myös oppia uusia vakuutuslajeja. Tampereella, missä istuin, olikin kaksi korvausyksikköä – koti-irtaimistokorvaus (eli kotivakuutus) sekä ajoneuvokorvaus.

En ole koskaan tuntenut vetoa autoihin oikein millään tavalla, vaikka ajokortin jo 18-vuotiaana ajoinkin, joten pyysin esihenkilöltäni josko voisin opiskella koti-irtaimiston ehdot ja käsittelyn myös, ja voin silloin tehdä tuntitöitä juuri sille tiimille, kumpi tarvitsee minua enemmän. Esihenkilö ei kuitenkaan heti lämmennyt idealle ja vasta kun esihenkilöni vaihtui, sain kuulla miksi – hän halusi, että olen 100%:sesti eläintiimin käytettävissä, koska olin niin tehokas!

Kun esihenkilö vaihtui hän kuitenkin ymmärsi tarpeeni hyvin, koska olin jo pitkään tehnyt vain yhtä korvauslajia ja sain opetella myös kotivakuutuksen ehdot. Myös blogini auttoi viestimään intohimoani alaa kohtaan, koska siitä varmasti näki, kuinka paljon oikeasti pidin vakuutusalasta. Ja pidän edelleen sen kompleksisuuden ja universaalin peiton takia. Jos jotain uutta tulee maailmaan, se pitää aina vakuuttaa – vakuutus konseptina onkin juuri tämän takia äärettömän mielenkiintoinen ja ajassa elävä.

Palkan muodostuminen

Olin siis työskennellyt samassa yhtiössä jo monta vuotta eläinkorvausneuvojan tehtävissä ja palkkani oli noussut noin 10% vuodessa, mikä oli opiskelijalle aivan valtava määrä rahaa. Loppupeleissä kolmen vuoden jälkeen tuntipalkkani olikin jo lähempänä 13 euroa pelkästään eläinkorvausneuvojana.

Nyt kun sain uusia tehtäviä ja aloin opettelemaan montaa korvauslajia, en ajatellut sitä niinkään palkan näkökulmasta, vaan osaamisen näkökulmasta. Opiskelin samaan aikaan vakuutustieteitä ja olin juuri tekemässä kandidaatin tutkielmaa. Aloin ymmärtämään, kuinka pieni eläinvakuutusten markkina Suomessa ja maailmassa olikaan, joten halusin laajentaa näkemystäni vakuuttamisen maailmassa myös tuleva työllistyminen mielessäni. Ajoneuvot olisivat olleet sen optimein vaihtoehto, sillä se on ylivoimaisesti isoin vakuuttamisen laji maailmassa, mutta kuten todettu, ajoneuvot eivät ole koskaan olleet lähellä sydäntäni.

Ja kuten viime tekstissäkin mainitsin kaikissa Suomen isoissa finanssitaloissa niin vakuutus- kuin pankkialalla on ihan normiduunarillekin erittäin kilpailukykyiset työsuhde-edut, joita usein katsotaan liian vähän, kun katsotaan ihmisten palkkausta. Finanssialalla keskimäärin kenen tahansa työntekijän palkka- ja työsuhde-edut ovat sellaisia, että niihin voi työntekijänä olla enemmänkin kuin tyytyväinen.

Kun kuitenkin opettelin uusia asioita ja olin aktiivinen sen eteen, sain myös uuden korvauslajin myötä palkankorotuksen – pyytämättä. Etenkin alkutyöurani aikana menin paljon enemmän osaaminen ja oppiminen edellä, enkä osannut itse asiassa edes vaatia tai pyytää palkankorotuksia. Urani alkuvuosilta olenkin paljosta kiitollinen esihenkilöilleni, että he palkitsivat uurastukseni palkankorotuksilla, kun en niitä silloin vielä osannut pyytää. Palkankorotusten saaminen pyytämättä kuitenkin teki erittäin hyvää ammatti-itsetunnolleni ja sai minut motivoitumaan siitä, että uutta oppimalla pystyn saamaan jatkossakin paremmin palkkaa.

Tästä on nyt 8 vuotta ja tähän päivään saakka jatkuva uuden oppiminen, kova draivi tehdä asioita ja vapaaehtoinen vastuun ottaminen ovat kaikki johtaneet siihen, että palkkani on noussut 12 vuotta perätysten.

Mitä taitoja moniosaajan työssä tarvitaan?

Mitä taitoja korvausneuvojan siis piti osata, jos hän hoiti kahta erilaista korvauslajia samanaikaisesti, vuorotellen tai ristiin? Aivan kuten tavallisessakin työssä, piti osata kannesta kanteen vakuutusehdot – nyt vain piti osata lisää ehtoja kannesta kanteen!  Vakuutusehdot olivat kaikki erilaisia niin kissoille, koirille, hevosille kuin nyt myös koti-irtaimistolle, jossa oli vielä erilaisia laajuuksia ja erilaisia legacy ajan tuotteita (oli Lähivakuutuksen, Tapiolan sekä LähiTapiolan tuotteita, joissa kaikissa oli pieniä eroja).

Koti-irtaimistotyössä opin myös ensimmäistä kertaa vakuutusalan tietyistä sykleistä. Eläinvakuutuksen puolella usein ruuhkapäivät osuivat ihmisten palkkapäiville (rahaa viedä eläin eläinlääkäriin), mutta irtaimistossa taas myrskyt ja kesäloman alut olivat selkeä piikki. Jos takana oli myrskyinen päivä, tiesi, että seuraavana päivänä ei ehtisi hengittää tai pitää kahvitaukoa, koska puhelinlangat käytännössä huutavat kuumana koko päivän. Kesäloman alkuna taas huomataan usein, että mitä mökillä on hajonnut tai varastettu. Myös festariviikonloput olivat pahoja, koska taskuvarkaiden sekä kännisekoilun määrä on aina vakio.

Luonnollisesti tuplatyö tarkoitti myös sitä, että vaikka käytin samoja järjestelmiä, piti niissä opetella uusia asioita. Välillä saatoinkin hieman seota, että mitäs nappulaa tässä pitikin painaa, kun toinen työ tuli selkärangasta ja toinen uutena. Tähän tottumiseen meni ainakin puoli vuotta, koska olin luonnollisesti koko tämän ajan edelleen vain 2-3 päivää töissä viikossa, koska opiskelin kauppakorkeakoulussa samaan aikaan.

Vastuu ja virheiden seuraukset

Koti-irtaimiston työn myötä töihini tuli vastuuta entistä enemmän. Koti-irtaimistovahingot ovat usein huomattavasti eläinkorvausta isoimpia kertapaukkuja ja joskus saattaa tulla merkittäviäkin vahinkoja ryöstöjen tai tulipalojen yhteydessä. Tämä nostaakin aina painetta ennen kaikkea puhelinkeskustelussa, kun puhelimen toisessa päässä sanottiin, että ”joo vahinkoja sellainen 15 000 euroa”.

Kun on tottunut korvaamaan 400-600 euron eläinlääkärivahinkoja, alkoivat nämä summat aidosti kuumottaa. Ja luonnollisesti myös vaikuttaa enemmän vakuutusyhtiön kokonaistoimintaan ja kannattavuuteen. Virhepäätös oli paljon pahempi koti-irtaimistossa kertapaukkuna.

Koenkin, että vastuuni nousikin paljon verrattuna pelkkään eläinkorvausmaailmaan, mutta samalla palkkani nousi vain sen verran kuin aiemminkin. En ajatellut tätä silloin, koska olin tyytyväinen mihin tahansa palkan kehitykseen, mutta jälkeenpäin on mielenkiintoista kuinka tasapalkkaisia suurin osa erittäin erilaistakin palvelu/asiantuntijatyötä ihmiset tekevät yrityksessä – vaikka heidän käden jäljellä on taloudellisesti huomattavasti vähemmän/enemmän merkitystä. Usein työnimikkeet linjaavat paljon aggressiivisemmin palkkatasoa kuin työn mukana tuleva reaalinen vastuu.

Kerran teinkin munauksen, kun asiakas soitti yhdestä äärimmäisen harvinaisesta ulkomailla tapahtuneesta vahingosta. Tapahtuma oli juuri käynyt, ja asiakas oli suhteellisen hätäisen oloinen. Hätäisyys tarttui myös minuun ja menin puolilupaamaan, että vakuutus todennäköisesti korvaisi vahingon, koska syyt A ja B. Muutama kuukausi puhelun jälkeen sain kuulla, että tapaus oli mennyt oikeuteen asti, jossa kuunneltaisiin puheluni, koska olin todennäköisesti sanonut väärin ja luvannut korvattavuutta vastoin ehtojen.

Nauhoite kuunneltiin ja tässä minut pelasti puhdas rutiini. Olin jo tehnyt työtä niin monta vuotta putkeen, että en ollut käyttänyt sanoja, jotka lupasivat korvattavuutta, vaan olin osannut tiputtaa väliin tarpeeksi epävarmuutta korostavia sanoja. Tapaus on jäänyt mieleen monen asian takia:

1) Silloin opin, miten toisten tunnemaailma tarttuu jopa puhelimen välityksellä ja silloin paras asia on pysähtyä
2) Vahinko oli sen verran iso, että minuun oltiin ensimmäistä kertaa aidosti pettyneitä
3) Ehto ei ollut mitenkään erityinen, vaan minun olisi pitänyt muistaa se. Minulle tuli myös samaan aikaan ammattitaidoton olo.

Tapaus muuttikin asennettani työntekoon selvästi, koska sain selvät seuraamukset siitä, että olin tehnyt työni vähän sinnepäin. Tämän jälkeen olenkin aina pysähtynyt, jos en ole varma tai päätös mitä teen ei tunnu minulta itseltäni.

Työ oli hieman enemmän stressaavaa, kun osattavaa ja muistettavaa oli tuplasti enemmän, mutta koin silti, että työ ei ollut erityisen haastavaa. Enemmän pelotti huolimattomuus- kuin osaamisvirheet, koska en ole koskaan ollut pilkuntarkka persoona. Korvausneuvojan työ oli kuitenkin siitä myös edelleen erittäin mukavaa, että kun työovi sulkeutui takanani, työt saivat unohtua kokonaan ja ne jatkuivat vasta seuraavana päivänä toimistolla. Mitä pidemmälle työurallani olen edennyt, sitä enemmän työt ovat ajatuksissa kuitenkin seuranneet kotiin.

Kysyntä ja tarjonta

Korvausneuvojan työ on sellaista, että lähes kuka tahansa sitä voi tehdä, jos on vain tarpeeksi motivoitunut opiskelemaan vakuutusehdot sekä työskentelemään päivittäin asiakkaiden kanssa. Työ on omanlainen hybridi asiantuntijatyön ja asiakaspalvelun välillä.

Hakijoita avoimiin paikkoihin olikin käytännössä aina paljon. Ja hakijoita oli kaiken tasoisia. Sen mitä kuitenkin huomasin olin, että tässäkin työssä tärkeintä oli jälleen asenne ja yhteenkuuluvuus porukkaan. Vaikka työ on pitkälti asiakaspalvelua, on sillä aina arvoa, miten porukkaan sopii ja millainen persoona on. Kukaan ei kuitenkaan halua missään työskennellä jatkuvasti negatiivisten ihmisten kanssa.

Korvausneuvojan työ on myös siitä mielenkiintoista, että siihen ei ole käytännössä mitään koulutusta missään. Se on aidosti työtä, jonka oppii vain tekemällä. Edes vakuutustieteen opintoni eivät juuri auttaneet asioiden omaksumista. Muistan, kun aloitin työt ensimmäisen kerran, en ollut edes koskaan kuullut sanaa omavastuu! Ja irtaimistokorvauksissa törmäsin ensimmäistä kertaa termiin ikävähennys! Vaikka nämä ovat sitä normaaleista normaaleimpia vakuutussanastoa.

Kuten suuressa osassa sisäsiistissä toimistotyössä hakijoita olikin usein yli sata per avattu työpaikka. Ja ymmärrän tämän. Työ on monitasoista, vaihtelevaa ja usein myös ok-palkattua hyvien työsuhde-etujen kanssa. Sen lisäksi, työt jäävät tässä työssä aina työpaikalle eivätkä lähes koskaan jää vaivaamaan mieltä.

Jos taas puhutaan moniosaajista millaiseksi itse halusin, niin sellaisten tarjonta olikin äärettömän pientä. Ja kuten seuraavassa tekstissä huomaat, tämä moniosaajuus ja oma aktiivisuus olikin se, mikä minulle seuraavan askeleen urallani mahdollisti.

Mitkä ovat moniosaajan tärkeimmät taidot?

Mitä ovat moniosaavan toimistotyöntekijän tärkeimmät taidot? Top3 on edelleen sama kuin kaikissa muissakin töissä, jossa olen ollut eli:

1) Reippaus – tarttuu tekemään asioita, vaikka ei täysin osaisi. Tekemällä oppii lähes kaiken. 

2) Oma-aloitteisuus – pyytää lisää töitä, kun työt on tehty tai alkaa oma-aloitteisesti auttaa jotain toista sen sijaan, että jää passiivisesti pyörittämään sormiaan ja odottamaan seuraavaa käskyä.

3) Pidä mitä lupaat – eli tule ajoissa töihin ja tee ne työtehtävät, mitä olet luvannut tehdä. Jos venyt vielä silloin, kun pyydetään, tästä on usein apua.

Jos mietitään moniosaajuutta, lisäisin vielä muutaman asian.

1) Kestät epävarmuutta ja sitä, että muistisi ei ole loputon. Tajusin jossain kohtaa, että en koskaan osannut irtaimistoehtoja aivan yhtä hyvin ulkoa kuin eläinkorvausehtoja. Tähän olikin yksinkertainen syy. Tein eläinkorvausta kesäisin kokonaisia kuukausia ja siihen tuli rutiini.

Irtaimistokorvausta tein pitkälti 50-50 eläinkorvausten kanssa ja tämän lisäksi opiskelin samaan aikaan. Ja kirjoitin Omavaraisuushaastetta. Ja kävin luovan kirjan kirjoittamisen koulussa! Minulla siis tuli yksinkertaisesti uuden tiedon omaksunnan rajat vastaan ja tarvitsinkin tässä työssä enemmän tukea.

2) Olet valmis joustamaan. Olin käytännössä kuin jokeri-kortti ja kun menin töihin, en voinut tietää, tulisinko tänään tekemään eläinkorvausta, verkkovahinkoja, puhelinpalvelua vai koti-irtaimistoa. Vai teenkö puolet toista ja puolet toista! Olin aina valmis tekemään sitä mitä pyydettiin ja joustamaan tarvittaessa sen mukaan, mitä toinen tiimi teki. Joskus tein toisella puolella puheluja, ja samaan aikaan verkkovahinkoja toisella puolella. Työvuorot usein annettiin etukäteen, mutta mikään äkkinäinenkään muutos niissä ei minua juuri haitannut – halusin vain olla avuksi parhaan kykyni mukaan. 

Onko sinulla kokemusta oman työn levittämisestä uusiin tehtäviin ja millaisia haasteita itse koit siinä?

————————————–