Näitä taitoja minulta vaadittiin 3 000 euron kuukausipalkan työtehtävissä

Olen aiemmin avannut koko työurani ja palkkakehitykseni siitä lähtien, kun aloitin kesätöissä 14-vuotiaana, aina nykypäivään saakka tilanteeseen, jossa kuukausipalkkani on 6700 euroa ennen veroja ja etuuksia. Tämän lisäksi olen kirjoittanut paljon siitä, mitä kannattaa opiskella, jos haluaa eteenpäin palkkakuopasta kohti parempi tuloisempia töitä.

Entä miten töitä oikeastaan arvotetaan työnantajien ja yhteiskunnan puolesta? Miten työtä saa, pitää tai kannattaa edes arvottaa? Aloitin urani työhistorian pohtimisen ihan ensimmäisistä töistä ja tässä kirjoitussarjassa käynkin läpi kaikki työni tähän päivään saakka matalapalkkaisimmasta aina nykytilanteeseeni. Löydät aikaisemmat osat, joissa pohdin urakehitystäni sekä töitä alta

  1. Näitä taitoja minulta vaadittiin 1 000 euron kuukausipalkan työtehtävissä
  2. Näitä taitoja minulta vaadittiin 2 000-2 400 euron kuukausipalkan työtehtävissä
  3. Näitä taitoja minulta vaadittiin 2500 euron kuukausipalkan työtehtävissä

Tänään tekstisarja jatkuukin aivan ensimmäisellä asiantuntijatyöllä, jonka sain aivan KTM:ksi valmistumiseni kynnyksellä.

Miten sain paremmat työtehtävät saman talon sisällä?

Oli vuosi 2016 ja olin tässä kohtaa ollut jo viitisen vuotta LähiTapiolalla töissä. Samaan aikaan, olin opiskellut KTM:ksi jo noin viisi vuotta ja minulla oli työn alla oikeastaan enää kaksi asiaa: Pro Graduni sekä se, että halusin lähteä vielä vaihtoon Etelä-Koreaan ennen kuin valmistun – ja viettää hauskan opiskelijavaihdon ilman turhia opiskelustressejä.

Olin alkanut pohtimaan, mitä haluan tehdä sen jälkeen, kun olin tehnyt kahta eri vakuutuslajia korvausneuvojana viittä vuotta ja rehellisesti sanoen työ oli alkanut maistua puulta. Työt eivät antaneet viiden vuoden jälkeen enää juuri älyllistä haastetta ja tiesin, että minun on otettava seuraava askel urallani, muuten minusta tulee yksinkertaisesti huono ja katkeroitunut työntekijä.

Pohdin paljon, mitä tekisin. Haenko parempia töitä saman talon sisältä, vai vaihdanko työpaikkaa, kuten usein neuvotaan palkankorotuksen saamiseksi. Silloin yhtiön tietohallintajohtaja kirjoitti blogitekstin yhtiön Intranettiin, jossa hän ilmoitti uudesta IT-uudistusprojektista, jossa tultaisiin uudistamaan kaikki LähiTapiolan IT-järjestelmät.

Vaikka olin KTM, olen aina ollut erittäin nörtti Pokémon-harrastuksistani videopeleihin. Tämän lisäksi olin juuri tähän aikaan kiinnostunut tekoälystä ja sen ottamista suurista harppauksista kiitos Googlen Deepmind-yritysostoksen. En tiennyt laisinkaan, mitä haluan vakuutusalalla tehdä (ja haluanko edes pysyä alalla), koska vaihtoehtoja oli niin paljon, mutta kun näin blogitekstin, minusta tuntui oikealta.

Tämä oli looginen seuraava askel, koska olin aina kiinnostunut asioiden kehittämisestä ja järkevämmin tekemisestä. Koko elämäni on pitkälti sitä, että pyrin tekemään asioita järkevästi ja tehokkaasti, en niinkään koko ajan sata lasissa. Mikä on mahdollistanut myös tämän blogin kirjoittamisen ja kirjan kirjoittamisen kaiken muun ohella.

En tiennyt, miten projektiin kuitenkaan pääsisin, mutta kysyin esihenkilöltäni, joka lupasi tarkistaa asian hänen esihenkilöltään. Esihenkilöni ymmärsi hyvin, että joko olin lähdössä pois talosta tai uusiin tehtävin talon sisälle, koska valmistumiseni häämötti ja olin tästä erittäin kiitollinen. Pian sainkin vastauksen, että minut oli valittu kandidaatiksi projektiin, mutta vahvistusta ei tässä vaiheessa vielä tullut.

Kuitenkin pian – n. vuosi ennen kuin lähdin Etelä-Koreaan vaihtoon, sain vahvistuksen. Minut oli valittu projektiin juuri eläinkorvautiimin edustajana – eli siitä tiimistä, jossa urani olin talossa aloittanut.

Olin innoissani ja pian minut heitettiinkin erittäin syvään päätyyn. En ollut tosiaan tehnyt mitään IT-kehitystehtäviä tähän mennessä, mutta projektin kick-offin ja muun myötä, minut laitettiin vastuuseen keräämään yhdessä ulkoisen konsultin kanssa koko LähiTapiolan korvausporukalta järjestelmävaatimukset vahinkojen hoidon osalta – kaikista vakuutuslajeista! Tiimissä oli n. 16 ihmistä + minä ja konsultti ja tunsin kirjaimellisesti, että olin ottanut aivan järjettömän askeleen urallani eteenpäin viisi vuotta melkein paikallani pysyttyäni.

Miksi minulle sitten kävi näin hyvä tuuri? Oikeastaan kyse ei ollut tuurista. Kyse oli vain yhdestä asiasta, siitä, että olin tuonut kiinnostusta ja osaamistani esiin jo vuosia proaktiivisesti. Suurimpana tekijänä tässä oli yhtiön Intranettiin kirjoittamani blogi, jonka olin aloittanut 3 vuotta takaperin ja joka oli vuosien saatossa noussut melkein kulttimaineeseen talon sisällä. Tilastojen mukaan yli 50% koko yhtiöstä luki blogiani, mikä on valtava määrä mille tahansa Intranet-sisällölle yli 3000 henkilön yhtiössä. Samalla esimerkiksi niin koko hanketta vetävä henkilö kuin koko yhtiön toimitusjohtaja oli tilannut blogini suoraan sähköpostiinsa.

En ollut koskaan puhunut näille henkilöille, mutta kirjoitukseni olivat jostain syystä tehneet erittäin ison vaikutuksen erittäin isoon osaan ihmisistä. Pakko myös myöntää, että kun Intranet-blogini suosio räjähti, myös paineet sen kirjoittamiseen kasvoivat. Blogi käsitteli välillä kipeitäkin talon sisäisiä asioita – asioita, joista ei usein kuule kuin satunnaisesti kahvipöydissä – mutta se oli ominta minua. Kirjoitin vain avoimesti ja rehellisesti sen mitä näin, koin ja ajattelin. Ja se riitti.

Kun tajusin, että työelämässä tämä onkin harvinaista ja arvostettavaa, en ole tyyliäni muuttanut, vaan aivan kuten Omavaraisuushaasteessa, myös työelämässä pyrin siihen, että ei ole asiaa, mitä voi maton alle lakaista. Vaan kaikki häiritsevät asiat, kuinka pienet tahansa, pitää puhua ja taklata – mieluiten mahdollisimman nopeasti. Ja samalla pohtia, miten näistä asioista voi puhua ilman, että vaikuttaa liian hyökkäävältä. Kyse on ennen kaikkea, miten ongelmat esittää ja niitä pyrkii ratkaisemaan. Yleensä sopuinen ja kaikkia näkökulmia katsova lähestymistapa on myös se, joka saa parhaan vastaanoton työyhteisöltä.

Sama tyyli siis jatkui, olin proaktiivinen sen kanssa, mitä halusin ja samalla loin ”suhteita” tavalla, joka itselleni sopi parhaiten. Eli puhumatta ihmisille näytön takaa, heh. Introverttikin voi siis verkoistoitua, vaikka toki tähän aikaan en enää ollut aivan yhtä ujo kuin esim. teini-iässäni. Keskimääräistä ujompi ja introvertti kaikesta huolimatta.

Työtehtävä

Mitä työtehtävääni siis kuului tässä tehtävässä? Hienosta asemasta huolimatta, olin käytännössä vain huoneen edessä Excelin kanssa ja kirjasin konsulttien antamalla sapluunalla vahinkokorvauksen järjestelmävaatimuksia Exceliini. Ja rivejä tuli – paljon.

Järjestelmäkehitysprojekteissa usein järkevintä onkin aloittaa keräämällä ylätason vaatimuksia, jotta tiedetään, mikä softa valita, jonka jälkeen sitten on aika mennä tarkempiin määrityksiin, mitä järjestelmän halutaan tarkalleen tekevän.

Tämä vaihe töitä kesti nelisen kuukautta, jonka jälkeen sain uuden tehtävän. Yhdessä vakuutuspuolen työparinikanssa tehtäväni oli selvittää millainen automaatiopotentiaali kussakin vakuutuslajissa oli. Tässä siis työ oli pitkälti sitä, että haastattelin yhdessä työparini kanssa kollegoja eri osastoilta, jotka kertoivat työstään ja siitä, miten he kokivat, että sitä pystyisi automatisoida.

Tämä oli työtehtävä, jossa huomasin ensimmäistä kertaa ilmiön (jolla on varmaan ihan oikea nimikin), mutta jota kutsun ”asiantuntija-taudiksi”. Eli sen, että monet asiantuntijat pitävät omaa työtään niin kovassa arvossa, että keksivät käytännössä loputtomasti poikkeuksia ja syitä, miksi juuri hänen työtä EI voi automatisoida tai robotisoida. Uskon, että tätä ilmenee jokaisessa organisaatiossa maailmassa ja estää erittäin paljon kehityksen pyöriä, kun ihmiset omalla tavallaan jopa suojelevat omaa työtään.

Samaan aikaan koin, että työtehtävä oli ”alennus”. Projektiin oli tuotu lisää (paljon kokeneempia) ihmisiä ulkopuolelta, jotka vetivät esimerkiksi tiimiä, jossa nyt itse olin sekä muita pienempiä projektitiimejä. Koin jälleen epäonnistuneeni, koska olin ihan aidosti ensimmäisessä tehtävässä, johon minut laitettiin liian syvään päätyyn ilman tukea. Osaamiseni ja kokemukseni ei yksinkertaisesti riittänyt kiitettävään suoritukseen. Vaikka ”alennus” olikin siis ansaittu, koin tästä harmitusta.

Toinen, mistä koin harmitusta oli se, että työ aiheutti saman fiiliksen kuin korvausneuvojan työ. En saanut sitä kuuluisaa näköalapaikkaa. Vaikka teimme tarkkaa tutkimusta automaatiopotentiaalista, en koskaan nähnyt konsulttien laskelmia sen takana, joka sitten lopulta johdolle esiteltiin. Koin, että olisin halunnut vähintään nähdä, mihin työtäni käytettiin, mutta koska työelämä toimii usein need-to-know-tavalla, niin en koskaan näitä nähnyt. Teimmekin puoli vuotta töitä, mutta palaute työstä yhdessä sen merkityksen kanssa jäi kysymysmerkiksi.

Tässä kohtaa lähdin Etelä-Koreaan vaihtoon ja jätin projektin taakseni, mutta toivoin, että siihen pystyn palaamaan. Koreasta palatessani valmistuisin virallisesti KTM:ksi ja olisin ensimmäistä kertaa elämässäni täysiaikaisesti työelämässä. Paluun jälkeisistä työtehtävistä teen kuitenkin oman tekstin, koska valmistumiseni jälkeen niin tehtävät kuin palkkani muuttui, mutta sen voin sanoa, että jatkoin samassa projektissa.

Palkan muodostuminen

Palkkani tässä tehtävässä ns. liiketoiminnan kehittäjänä olikin siis n. 3000 euroa. Olin tähän palkkaan erittäin tyytyväinen, koska olin kuitenkin edelleen virallisesti opiskelija. Vaikka olin venyttänyt opintojani aika pitkään – loppupeleissähän opiskelin KTM:ksi seitsemässä vuodessa! Mikä on aika huvittavaa, kun eräs kaverini teki opinnot 3,5-vuodessa – tuplasti nopeammin.

Palkka olikin vähän yli 400 euroa enemmän kuin korvausneuvoja-tehtävässäni, mikä kävi järkeen. Tehtävä oli syvää asiantuntijatyötä, jossa käytännössä vedin tiimiä ilman tiiminvetovastuuta virallisesti.

Ensimmäiseen tehtävään tosiaan osaamiseni ei riittänyt, joten toinen puolisko sitten oli vain syvää asiantuntijatyötä yhdessä työparini kanssa. Teimme pitkälti erilaisia Powerpointeja, Wordeja, Exceleitä, jossa analysoimme vakuutuslajien automatisointipotentiaalia niin myynnin kuin korvausten kannalta. Apuna näissä kaikissa tehtävissä oli aina ulkoiset konsultit Accenturen ja CGI:n kaltaisista isoista konsulttitaloista, koska käytännössä työparini oli ikäiseni pitkälti vain asiakaspalvelutehtävissä ollut työntekijä.

3000 euroa kuukaudessa oli mielestäni sopiva korvaus työtehtävistä, koska työt eivät taaskaan juuri kotiin mennessä jääneet vaivaamaan ja tahti ei ollut erityisen kova. Sanoisin, että etenkin toinen puolikas tästä oli todennäköisesti koko työurani löysin, koska deadline oli niin monta kuukautta eteenpäin, että kiire tuli vasta viimeisellä kahdella viikolla (tietenkin).

Mitä taitoja asiantuntijatyössä tarvittiin?

Käytännössä molemmissa näissä tehtävissä tärkeintä oli ymmärrys vakuutusliiketoiminnasta ylipäätänsä. Tämä tuli minulta niin koulutuksen (pääaine vakuutus ja riskienhallinta) sekä 5 vuoden työkokemukseni kautta. Työparillani oli vain työkokemusta, mutta se ei tehnyt hänestä yhtään itseäni huonompaa työntekijää, vaan hänellä oli aivan yhtä skarpit hoksottimet.

Ensimmäinen työtehtävä olisi vaatinut myös paljon taitoja, joita minulla ei yksinkertaisesti tässä vaiheessa ollut ja joita en neljässä kuukaudessa onnistunut kasvattamaan: tiimivetotaitoja, workshop vetotaitoja, määrittelyjen yksinkertaistamista, oleellisiin asioihin keskittymistä. Kaikki näistä taidosta minulla on nykyään, mutta tällöin olin yksinkertaisesti liian syvällä, liian nopeasti.

Automaatioastetta kartoittaessa tärkeimmät taidot olivat:

1) Oleellisen erottaminen turhasta

2) Haastateltavien haastaminen 


3) Hyvät Micorosoft Office taidot (ja englannin kieli, koska koko projekti oli englanniksi)


4) Ymmärrys siitä, miten järjestelmäautomaatio yleisellä tasolla toimii


5) Luovuuden käyttöä laskelmissa, koska kaikki data ei ollut yksinkertaisesti liiketoiminnasta tai tietokannasta yksinkertaisesti saatavissa. Jotkut arvioit jouduimmekin tekemään puhtaasti best guess-menetelmällä yleisten haastattelujen, ymmärryksen ja kokemusten pohjalta.

6) Tiedon hakutaitoa- ja rohkeutta. Piti kysyä, tietää keneltä kysyä ja mitä kysyä. Ja juosta tämän tiedon perässä aktiivisesti.

Vastuu ja virheiden seuraukset

IT-kehityksessä mielenkiintoisinta on se, että aivan projektin alussa virheitä ei voi periaatteessa edes tapahtua. Vastuuta ei siis ole? Tämäkään ei ole aivan totta. Anna, kun selitän.

Usein vaatimustenkeräysvaiheessa syntyneet virheet huomataan vasta monen vuoden päästä, kun järjestelmää ollaan kehittämässä. Ai niin tämä unohtui! Ai niin tätä ei otettu huomioon! Näissä tilanteissa ihmiset ovat pahimmassa tapauksessa saaneet jo vauhtia projektin sisällä, joten jälki voi olla pahimmillaan karmivinta. Virheitä voikin siis tapahtua, niitä on vain äärimmäisen vaikea huomata tässä vaiheessa.

Samaan aikaan työ voi tuntua rennolta ja hauskalta, vaikka se on oikeasti se kaikista tärkein ja totisin paikka. Jos hyviä vaatimuksia ei kerätä projektin alussa – voi koko projekti lähteä aivan täysin väärään suuntaan ennen kuin riviäkään koodia on laitettu.

Tämä onkin monesti aliarvostettu syy siinä, miksi moni iso IT-projekti epäonnistuu totaalisesti. Usein puhutaan puhtaasta teknologiasta, mutta teknologia on loppupeleissä vain väline täyttää nämä vaatimukset, joita liiketoiminnalta tulee. Ja jos oikeita ja tärkeimpiä vaatimuksia ei ole kerätty ja priorisoitu oikein, on projekti lähtenyt jo kenenkään huomaamatta täysin väärään suuntaan.

Kysyntä ja tarjonta

Nyt kun olen toiminut IT-kehityksen parissa jo kohta kahdeksan vuotta, olen huomannut, että siellä työllistyminen on mielenkiintoista. Yksinkertaisesti: osaajia on huomattavasti vähemmän kuin heitä tarvitaan.

Mutta jos on skarppi, kuka tahansa pystyy nämä asiat oppimaan ja näitä töitä tekemään – niihin kun ei missään koulussa voi valmistautua. Aivan kuten LähiTapiolassa suurin osa ihmisistä, jotka projektiin tulivat, he olivat kaikki minunlaisiani normi asiakaspalveluhenkilöitä, joista vain koulutettiin liiketoiminnan ja IT-kehityksen ammattilaisia työtä tekemällä ja siellä oppimalla (ja parilla lean ja SAFe-kurssilla).

Kun tämä osaaminen kuitenkin on, käytännössä ovet ovat työmarkkinoille täysin auki. Suurin osa kollegoistani vaihtoi pari vuotta projektissa aloittamisen jälkeen muualle töihin, koska kysyntää oli niin kilpailijoilta kuin konsulttitaloista – ja myös toimialan ulkopuolelta! Ja  samalla tämä kokemus avasi minullekin aivan uudet portit työelämässä. IT-kehitys ei tule koskaan pysähtymään ja siihen tullaan koko ajan panostamaan koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä.

Siinä, missä esim. koodareita pelotellaan tekoälyllä ja muulla, määrittelyjä tekoäly ei pysty tekemään. IT-kehityksessä tärkeintä onkin ymmärtää niin teknologiaa kuin liiketoimintaa – sekä toimia tulkkina näiden kahden erittäin erilaisen maailman välissä. Ja tämä onnistuu vain ihmiseltä, koska suurin osa tätä on kommunikaatiota. Mutta samalla se onnistuu lähes keneltä vain, jos molemmat maailmat kiinnostavat. Asiat eivät ole rakettitiedettä ja koska kehitystoiminnassa pysytään usein ylätasolla ihmiset ovat teknologiaa vaikeampia.

Jos siis mietit mitä tekisit urallasi seuraavaksi, suosittelen vahvasti tätä polkua, jos olet yhtään kehittäjä-luonnetta. Liiketoiminnan ja teknologian välissä on loputtomasti mielenkiintoisia työtehtäviä ja voin luvata, että työt eivät sieltä tekemällä lopu kesken – uusia järjestelmä kun tarvitaan koko ajan. Itse löysin palavan intohimoni näistä tehtävistä ja olen huomannut, että näin käyn monelle, jotka pitävät oikeastaan minkä tahansa asian parantamisesta tai kehittämisestä. Kaikki mitä tarvitset on aitoa kiinnostusta liiketoimintaa ja teknologiaa kohtaan.

Mitkä ovat liiketoiminnan kehittäjän tärkeimmät taidot?

Mitä taitoja siis tarvitaan, että pystyy tekemään tällaisia tehtäviä ja ovatko ne jotain, mitä voi opetella ja mihin voi kasvaa? Käytännössä liiketoiminnan kehittäjän työ on lähes 100%:sesti töissä oppimista, pitkälti sen takia, että jokainen liiketoiminta on uniikki. Haluan korostaa aina kolmea tärkeintä taitoa työelämässä, jotka ovat työtehtävästä riippumatta mielestäni seuraavat.

1) Reippaus – tarttuu tekemään asioita, vaikka ei täysin osaisi. Tekemällä oppii lähes kaiken. 

2) Oma-aloitteisuus – pyytää lisää töitä, kun työt on tehty tai alkaa oma-aloitteisesti auttaa jotain toista sen sijaan, että jää passiivisesti pyörittämään peukaloitaan ja odottamaan seuraavaa käskyä.

3) Pidä, mitä lupaat – eli tule ajoissa töihin ja tee ne työtehtävät, mitä olet luvannut tehdä. Jos venyt vielä silloin, kun pyydetään, tästä on usein apua etenkin työuralla etenemiseen. 

Itse tehtävässä kolme tärkeintä olivat.

1) Aito mielenkiinto niin liiketoimintaa kuin kehitettävää teknologiaa kohtaan. Jos et halua tehdä asioista parempia ja helpompia kollegoillesi, ei tämä työ sovi sinulle. 

2) Analyyttistä mieltä. Työ vaatii sitä, että tykkäät pohtia ja analysoida asioita. Matkan varrella tulee paljon kaikenlaista analysoitavaa, johon ei välttämättä ole mitään valmispohjaa, vaan sinun pitää aina uuden työtehtäväsi saadessa miettiä, mikä olisi paras lähestymistapa. Ja huvittavaa, mutta totta, ChatGPT on itse asiassa yllättävän hyvä sparrauskumppani tähän työhön.

3) Pystyt työskentelemään tehokkaasti ilman kovia deadlineja ja jatkuvaa painetta. Jotkut ihmiset toimivat paremmin deadlinejen kanssa ja jotkut ilman. Tässä työssä usein etenkin projektin alussa aikataulut voivat olla monesta asiasta kiinni, joihin et itse voi mitenkään vaikuttaa, joten aika on pystyttävä käytettävä tehokkaasti, vaikka joskus tuntuisikin, että ei olisi ”mitään” tehtävää. Pitää siis osata työllistää itseään järkevästi.

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet sijoituskirjani Viisas sijoittaja nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa erittäin edulliseen 24,9€:n hintaan vain rajoitetun ajan Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi alekoodilla: VIISASSIJOITTAJA23 tai Adlibriksestä 29€:n hintaan täältä!

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

10 kommenttia artikkeliin ”Näitä taitoja minulta vaadittiin 3 000 euron kuukausipalkan työtehtävissä”

  1. Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä.
    Itse aloitan kohta tienaamaan 4000euroa. Tähän pääsin työpaikan vaihtamisella, nykyisessä työpaikassani kysyin lisää vastuuta ja palkankorotusta, ja en saanut. Palkkani oli 3500e. Nykyisessä työssä myös jostain kumman syystä jäin tuollaiseen asemaan, että olen käytännössä yhden henkilön alainen. Tämä henkilö vetää projekteja, ja itse olen hänen vasen kätensä, uraetenemismahdollisuuksia ei ole minkäänlaisia, palavereissa olen ollut aniharvoin, ja työ on ollut vain mekaanista samojen asioiden suorittamista (kärjistetysti sanottuna).
    Onneksi työpaikkani vaihtuu, ja työpaikkani vaihtuu sellaiseen tilaan että menen yksin (oman työtehtäväni osalta, työntekijöitä eri tehtävissä on 2-3) uuden yrityksen sivukonttoriin joka on eri kaupungissa kuin pääkonttori.
    Uusi työpaikka vaikuttaa pätevämmältä liiketoiminnallisesti kuin vanha työpaikka, asiat on organisoitu paremmin. Uskon että pääsen monipuolisempiin ja kehittävämpiin tehtäviin nyt. Huonona puolena mainittakoon, että uusi työpaikka on maksanut rekryfirmalle ison summan rahaa minun palkkaamisestani, joten en voi vaihtaa heti uuteen paikkaan jos sattuisin saamaan muualta enemmän rahaa, on ajateltava sitoutumista, olisi aika raukkamaista heti häipyä tässä tilanteessa.
    Palkkatavoitteeni kuitenkin on jotain 8500e/kk tasolla, että intohimoa on oltava tekemiseen!

    Vastaa
    • Kiitos paljon kokemuksesi jakamisesta! Kuvaamasi tilanne on varmasti aika yleinen kaikenlaisissa organisaatioissa ja se on myrkkyä etenkin ihmisille, jotka haluavat urallaan edetä – käytännössä kun etenemismahdollisuuksia ei ole, vaikka työnantaja haluaisi työntekijän pitää.

      Ja onnea uudesta työpaikasta ja palkankorotuksesta – etenkin nykyisenä taloudellisena aikana selkeästi osaamisellesi on tarvetta! On äärimmäisen tärkeää myös pitää tavoite kirkkaana mielessä, muuten varmasti saattaa jäädä paikalleen aivan huomaamattaan.

      Vastaa
  2. Kiitos taas erinomaisesta kirjoituksesta! Tämä aihe alkaa olemaan itselleni hyvin ajankohtainen. Työskentelen myös projekteissa substanssiosaamiseni vuoksi ja selvittelen mitä erilaisempia asioita monien eri tahojen kanssa. Lisäksi työhön kuuluu työntekijöiden koulutusta, teknisenä tukena toimimista ja ohjelman testausta ja taustojen määrittelyä. Käytännössä olen epävirallinen projektinvetäjä substanssin puolelta. Projektipäällikkö on firman it-puolelta.

    Palkka on substanssiosaajan peruspalkka ja sen takia työpaikan vaihtoajatukset pyörivät paljon mielessä. Mahdollisesti alkamassa on vielä pari hyvin mielenkiintoista projektia, joista saisin lisää toivomaani osaamista ja kokemusta joten mikäli ne toteutuvat aion katsoa nämä projektit loppuun.

    Palkankorotusta olen kysynyt sillä perusteella, että työtehtävät ovat vaativimpia ja vastuutakin on vähän enemmän. Sain vakiovastauksen, että kestää, on byrokraattista ym hölynpölyä. Aion vielä kysyä onko firman sisällä mitään muita positioita tarjolla, mutta vahvasti alkaa näyttämään siltä, että vaihto on jossain vaiheessa edessä.

    Itseä myös kiinnostaa ohjelmien kehittäminen ja asioiden tekemisen järkeistäminen sekä kaikenlainen automaatio. Vaikka ohjelma olisi kuinka hyvä teknisesti niin siitä ei ole iloa loppukäyttäjille jos se on liian vaikeaselkoinen tai aiheuttaa ”turhaa työtä”.

    Vastaa
    • Hienoa, että tekstistä oli apua omaan pohdintaan! Tilanteesi kuulostaa kyllä siltä, että ehdottomasti kannataa pyytää palkankorotusta entistä hanakammin. Oman osaamisen ja kokemuksen kartuttaminen on erittäin viisasta pitemmällä aikavälillä, koska projektit nähtyään, pystyy hyppäämään uusiin tehtäviin ja nostamaan palkkaa usein kerralla paljonkin, jos haluaa vetovastuutehtäviä ottamaan talon sisällä tai ulkopuolella.

      Aika usein aktiivisille asiantuntijoille lisääntyy koko ajan lisää tietoa, taitoa ja vastuuta, mutta palkka ei välttämättä nouse laisinkaan, koska titteli edelleen sama. Tämä on erittäin tavallista mielestäni projektitöissä, missä kokonaisuus elää koko ajan.

      IT-projektit keskittyvät edelleen mielestäni aivan liikaa teknologiaan ja teknisiin ratkaisuhin ja juuri tuo käytettävyys, käyttöliittymäsuunnittelu jne. on aivan liian aliarvostetussa asemassa, vaikka asia on juuri noin kuin sanoit. Usein teknisesti hyväkin järjestelmä aiheuttaa liikaa työtä, jos sitä ei ole katsottu kokonaisuutena.

      Vastaa
  3. ” 3000 euroa kuukaudessa oli mielestäni sopiva korvaus työtehtävistä, koska työt eivät taaskaan juuri kotiin mennessä jääneet vaivaamaan ja tahti ei ollut erityisen kova.”

    Mitenkäs sairaanhoitajat, varhaiskasvatuksen ja peruskoulun opettajat, sekä monet asiakaspalvelijat, jotka eivät tienaa kuin tuon max 3k€, mutta työt varmasti jäävät vaivaamaan ja tahti on erityisen kova?

    Hieno blogiteksti kyllä! Kiinnostaisi vain kuulla ajatuksiasi monista julkisen sektorin tärkeistä ammateista, joissa korvaus ei kyllä vastaa ollenkaan tehtyä työtä.

    Vastaa
    • Hyvä kysymys! Uskon, että paljon on myös ihmisestä kiinni vaivaako hommat jälkeen päin vai ei. Nykyisessä työssäni aivot tekevät käytännössä 24/7 ongelmaratkaisutyötä, vaikka en sitä huomaakaan. Vaikka pyrin edelleen kodin ja työn erottamaan erittäin vahvasti kaikin mahdollisin keinoin.

      Ja rehellisesti, en edes oikeastaan osaisi sanoa mitään juuri noihin mainitsemiisi töihin, koska en ole koskaan niitä tehnyt (paitsi aspa-duuneja, joista olenkin aiemmin kirjoittanut jo). Pitäisi nähdä arkea, jutella ihmisten kanssa ja kokea työ omissa nahoissa ennen kuin kehtaisin edes mitään sanoa.

      Vastaa
    • Tähän vastatakseni olet aivan oikeassa noista palkoista itse olen nuoriso-ja yhteisöohjaaja palkka on bruttona 2500e/kk mutta ei tätä työtä rahan takia, vaan rakkaudesta lajiin ihan hyvin oon pärjännyt

      Vastaa
  4. Ensin:

    ” Eli sen, että monet asiantuntijat pitävät omaa työtään niin kovassa arvossa, että keksivät käytännössä loputtomasti poikkeuksia ja syitä, miksi juuri hänen ”

    Sitten:

    ” Siinä, missä esim. koodareita pelotellaan tekoälyllä ja muulla, määrittelyjä tekoäly ei pysty tekemään.”

    😉

    Vastaa
    • Haha, joo hyvä tarkennus nyanssierosta! Pointti siis, että joskus tietyt asiantuntijat ovat vastoin kaikkea heidän työnsä automatisointia, että laittavat kirjaimellisesti vastaan niin paljon, että yhteistyö on vaikeaa.

      Määrittelytöissä tekoäly ei sinänsä voi (vielä) haastatella ihmisiä ja yhdistää sitä kaikkeen muuhun kontekstiin mitä tarvitaan, mutta pystyy ihmisen keräämän tietojen avulla tekemään määrittelyjä (jo tänään). Uskon, että monet tätä työkalua käyttävät nyt jo nykyään arjessa oman määrittelytyönsä apuna.

      On erittäin vähän asiantuntijatöitä, joita pystytään poistamaan automatisoimalla täysin, mutta tärkeintä onkin vain poistaa osa kerrallaan ja löytää ne tehostettava kohde kerrallaan – ja näiden kohtien tunnistamiseen tarvitaan juuri asiantuntijoiden itsensä apua.

      Vastaa

Jätä kommentti