Isojen päätösten tekeminen elämässä saattaa olla turhauttavaa ja stressaavaa. Osasyy tähän on se, että ennen ison päätöksen tekemistä, pitäisi miettiä asiaa monelta eri kantilta. Joskus emme kuitenkaan jaksa miettiä vaihtoehtoja ja luotammekin enemmän intuitioon kuin järkeen. Tämä yleensä kostautuu ja moni päätös elämässämme on vähemmän kuin optimaalinen.
Tähän kirjoitukseen olenkin listannut viisi avainkysymystä, jotka kannattaa kysyä, kun tekee neljää (usein erittäin merkittävää) päätöstä, joita lähes kaikki meistä elämässä pohtivat. Monet näistä päätöksistä teemme uudestaan ja uudestaan, jolloin ei ole koskaan liian myöhäistä kehittää omaa ajattelutapaansa ja näkökulmaansa. Jotain taas teemme harvemmin, mutta sitä suuremmalla syyllä niihin pitäisi kuluttaa aikaa ja ajatusta, eikä antaa tunteen viedä. Jokainen elämän iso päätös kun on myös usein samalla myös taloudellinen päätös ja elämänlaatuun vaikuttava päätös.
Koti
Oma koti kullan kallis. Kirjaimellisesti. Koti ja sen ostaminen tai vuokraaminen on todennäköisesti aina se isoin taloudellinen päätös, jonka elämässäsi teet. Vuokraamisessa yleensä sitoo kätensä vain vuodeksi.
Etenkin nuorena kun opiskelee tai on vasta aloittamassa työelämää, vuokra-asunto on hyvä vaihtoehto – tässäkin voi tehdä hyviä ja huonoja päätöksiä taloudellisesti.
Pian kuitenkin sen jälkeen kun elämä alkaa asettua aloilleen, tulee monelle aika säästää rahaa asuntoa varten ja harkita oman asunnon ostoa. Tämä on se yksi isoin päätös, joka tulee todennäköisesti määrittämään pitkän pätkän elämäsi taloudellisesta paineesta asuntolainan muodossa. Tee siis hyvä päätös seuraavan viiden kysymyksen checklistin avulla.
1. Ostanko vain sen mitä haluan, en sen mitä minulle myydään?
Välillä vastaamme tulee asuntoja tai tarjouksia, joita emme itse koskaan ottaisi vastaan – mutta vastapuoli osaakin painaa kaikkia oikeita nappuloita, jotta saa sinut haluamaan kohdetta. Tämän takia jokainen ostopäätös, asunto ja muukin, pitää aina tehdä itsenäisesti, omassa rauhassa – ei myyjän tai muiden paineiden alaisena. Vain rauhassa pystyt tekemään parhaat päätökset. Ota siis aina aikaa ostopäätöksesi tekemiseen, äläkä koskaan anna tunteen viedä.
2. Mikä on asunnon kokonaiskustannus?
Asunto ei ole vain kiinteähinta. Asunto on niin valtava ostos, että siihen liittyy aina loputtomasti myös muita kuluja, veroja, vakuutuksia, vesilaskuja, vastiketta, sähkölaskuja, tulevia korjaus- ja huoltokuluja. Lista on loputon. Ja kaikki tämä pitää ottaa huomioon, jotta voit tehdä hyvän ostopäätöksen.
3. Lisääkö asumisjärjestely vapautta vai kuormaa elämääsi?
Asunnon ostamisessa pitää miettiä myös samaa asiaa kuin kaikissa muissakin ostoksissasi – onko sinulla oikeasti varaa? Asunnon ostaminen saattaa tuntua helpolta niin kauan kuin pankki antaa lainaa. Pankki kuitenkin antaa lainaa sen perusteella, mikä on taloudellinen tilanteesi nyt. Mutta, mitä jos 5 vuoden päästä tuleekin lama, yt-neuvottelut ja päädyt työttömäksi? Ole rehellinen, olisiko sinulla silti varaa nykyiseen asuntoosi vai alkaisivatko seinät kaatua päälle?
Tässä kannattaa myös ottaa se huomioon, että tietyt asunnot (esim. pienet PK-seudun asunnot), lähtevät kyllä käsistäsi niin nousu- kuin laskukaudella. Omakotitalon myyminen maaseudulta onkin sitten aivan eri asia ja voi olla, että laskukaudella kotisi hinta laskee alle sen, mitä itse maksoit siitä ja et silti saa sitä myytyä.
4. Onko tämä pitkän aikavälin koti vai sijoitus?
Ostin ensiasuntoni viime vuonna. Tällä hetkellä kyseessä on koti. Pitkällä aikavälillä ostin sen kuitenkin sijoitusasunnoksi ja myös sijoitusasunnon perusteilla ostin sen. Oletin, että asun siellä todennäköisesti 2-3 vuotta, mutta vuokraan sitä todennäköisesti 20 vuotta. Oli siis helppoa päättää, kumpi on minulle tärkeämpi ostettaessa, kodin vai sijoitusasunnon prioriteetit. Asuin loppupeleissä vain vuoden, jonka jälkeen asunto on toiminut täydellisenä sijoitusasuntona. Pitkän aikavälin ajattelu siis kannatti erittäin paljon tässä.
5. Sijainti, sijainti, sijainti
Sijainti, sijainti, sijainti on maailman vanhin totuus asuntoa ostettaessa. Jos olet ostamassa asuntoa itsellesi, sijainti on avain siinä, miten asunnon arvo tulee kehittymään tulevaisuudessa ja miten sen vuokraaminen jatkossa onnistuu. Samalla se ratkaisee sen, kuinka paljon senhetkisestä elämästäsi kulutat kulkiessa paikasta X kotiisi. Sijainti on siis ratkaisevaa.
Kirjoitin aikanaan myös kirjoitussarjan siitä, kun ostin ensiasuntoni. Kaikkien valintojen selaaminen ja talojargonin opiskeleminen oli myös minulle aidosti stressaavaa ja aikaa vievää. Jos haluat vertaistukea siihen, millainen oli oma ensiasuntomatkani, pääset lukemaan ensimmäisen ja loput tekstisarjasta täältä.
Ruoka
Kuuntelin taannoin suositun suomalaisen lifestyle-bloggarin podcastia, jonka pääaihe on raha. Podcastissa kaksi henkilöä keskustelivat siitä, mistä he voisivat säästää ja mistä he eivät haluaisi säästää. Kyseissä podcastissa toinen keskustelijoista sanoi kuluttavansa 900 euroa rahaa kuukaudessa ruokaan kahden hengen taloudessa. Ja tähän ei laskettu edustuskuluja tai tiettyjä ruokalaskuja, joita hän laskutti yrityksensä kautta. Oikea ruokalasku oli siis kuukaudessa hieman yli 1000 euroa. Meinasin saada sydänkohtauksen.
Jäin miettimään sitä, että miten blogissa, jossa puhutaan rahasta ja sen järkevästä käyttämisestä voidaan huolettomasti puhua siitä, että rahaa voi polttaa 1000 euroa ruokaan kuukaudessa ja vähän naureskella perään. Olit millainen gourmet kokki tahansa, kuka tahansa meistä selviää alle 1000 eurolla kuukaudessa kahden hengen taloudessa. Kulutamme ruokaan rahaa viikottain, jolloin oman talouden hallinnassa ruokaostosten optimointi on äärimmäisen tärkeää – ei naurun asia tai tasoa ”säästän, kun en syö ulkona” tai ”en osta päivittäistä take away capuccinoa”.
1. Miksi ostan juuri tämän merkin tuotteen?
Ruuassa itsensä haastaminen ja uusien makujen löytäminen kannattaa. On helppoa ja vaivatonta valita aina se tuttu ja turvallinen tuote (joka muuten aina maksaa enemmän kuin ne halvimmat ja ehkä jopa paremman makuiset). Kannattaa seikkailla ja etsiä hyviä yllätyksiä etenkin Xtran, Rainbow:n tai Lidlin tuotteista.
Tein aikaisemmin tänä vuonna paljon vertailua ostoskoristani. Omia esimerkkejäni on, että ketsupissa en Heinzia vaihda, vaikka olen montaa muuta halvempaa kokeillut. Pizzajuustossa olen taas hilannut itseni niin alas, että kokeilin halvinta (Xtran pizzajuustoa), mutta se oli maultaan jo aivan liian vastenmielistä, joten olen laittanut riman toiseksi halvimpaan (Rainbow:n emmental juustoon), joka taas on varsin mainio pizzajuusto.
Kokeile, vertaile, löydä.
2. Onko tämä ruoka terveyttä, polttoainetta, nautintoa vai epäterveyttä?
Ruuan tarve vaihtelee ihmisten välillä. Joillekin ruoka on vain polttoainetta (itse kallistun tähän suuntaan), mutta monelle muulle paljon muuta. Se voi olla tapa edistää terveyttä tai vain tapa upota hedonistiseen tunteeseen, kun ruoka maistuu hyvältä. On poikkeuksia, mutta keskimäärin hyvänmakuinen ruoka ei ole koskaan terveellistä. Onkin hyvä selvittää itselle, mitä ruoka sinulle on ja miksi se on juuri sitä mitä se on. Itselleni ruoka on lähinnä polttoainetta, koska saan isompia nautintoja elämässäni muualta kuin hyvästä ruuasta. Mitä ruoka on siis sinulle?
3. Lisääkö ruokailuvalintani rahastressiäni?
Kun joku käyttää 900 euroa kuukaudessa ruokaan, tarkoittaa tämä yhtä kahdesta asiasta:
1) Hän on aivan järjettömän hyvätuloinen
2) Hän syö itsensä vararikkoon
Suomalainen käyttää vuodessa ruokaan keskimäärin 2500 euroa. Itse olen käyttänyt vuodesta toiseen 200-300 euroa ruokaan kuukaudessa. Rahan käyttäminen ruokaan ei pitäisikään rasittaa talouttasi niin paljoa, että se lisää rahastressiäsi. Ruokailu onkin onneksi paras tapa leikata omaa kulutustaan ja säästää enemmän rahaa ja kuka tahansa meistä pystyy siihen kunhan jaksat vertailla ruokakoriasi esim. samaan tapaan kuin minä vertailin ruokakoriani.
4. Ketä tämä ostos tukee?
Suosi suomalaista. Se on yksinkertaista. Ja mieluusti lähiruokaa, koska miksi ei? Tärkeintä on kuitenkin, että ensimmäisenä tuet itseäsi taloudellisesti. Jos sinun ei tarvitse säästää rahaa, kannattaa suomalaista suosia, vaikka se olisi hieman kalliimpaa. Mutta muista! Ensin sinun pitää pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi, vasta sitten muiden.
5. Onko ruoka minulle vain pakotie?
Ruoka toimii myös tunnekanavana meille monista. Tunnesyömisestä kannattaakin päästä eroon – niin oman terveyden kuin lompakonkin puolesta. Usein, jos syöt itsesi himoläskihomer-kuntoon, on elämässäsi jotain vialla, ja ylensyöminen on vain oire tästä.
Aiheeseen liittyen suosittelen myös lukemaan ruokakorivertailuni Prisman ja Lidlin välillä, jonka tein aiemmin tänä vuonna. Kun oikeasti sisäistää halvimmat tuotteet omasta yleisruokakoristaan, pystyy jo sillä säästämään satoja euroja vuodessa! Yllätyin jopa itse tästä, mutta jälleen – pienistä virroista syntyy iso joki.
Samaisessa podcastissa, jossa puhuttiin ruokakuluista, puhuttiin myös vaatteista ja laukuista. Ja siitä, paljon niihin saa kulutettua rahaa. Myös tästä keskustelusta sain rytmihäiriöitä.
Vaatteet, laukut, korut, meikit jne.
On tavallista ja aivan normaalia maksaa muodissa olevista laukuista 4000-5000 euroa – kunhan kyseessä on siis Chanel, Louis Vuitton ja mitänäitänytoli. Nykymaailmassa on siis normaalia maksaa yhdestä laukusta saman verran rahaa, jota käytän yhteensä puolessa vuodessa. Tämä tieto sai minut miettimään sitä kuinka eri maailmassa ihmiset voivat tällä planetaalla elää toisistaan.
Oli kyse siis mistä tahansa ulkonäköön liittyvistä asioista, on mielestäni viisi seuraavaa kysymystä aina kysyttävä itseltään.
1. Ostanko jotain uutta vai korvaanko jonkun vanhan?
Jos ostat jotain täysin uutta, etkä korvaa vain vanhaa hajonnutta vaatekappaletta, pysähdy miettimään, mikä sinut saa vaatteen ostamaan? Onko se impulssi? Himo? Mainos? Kendall Jenner? Ryhmäpaine? Oikeasti mikään näistä ei ole hyvä syy ostaa lisää asioita. Osta vain tarpeeseen, älä halujesi täyttämiseen. Halusi eivät tule koskaan tyydyttämään. Muista hedonistinen oravanpyörä.
2. Onko tämä ostos jotain, mitä tulen käyttämään paljon vai onko se vain kivan näköinen henkarissa, julkkiksen päällä tai esittelyikkunassa?
Ostamme paljon vaatteita ja asusteita, jotka näyttävät hyvältä mallin päällä tai mannekiinin päällä. Mutta entä sinun päälläsi? Onko tyylisi täysin erilainen ja sopiiko tämä mitenkään tyyliisi? Jos ei sovi, et tule sitä todennäköisesti myöskään paljoa käyttämään. Ja jos et tule käyttämään asustettasi paljoa, miksi ostaisit jotain sellaista?
3. Juoksenko trendien perässä?
Muoti ja trendit ovat todennäköisesti parhaat asiat maailmassa saamaan ihmisen tuntemaan riittämättömäksi ja mitättömiksi. Tämän takia muotiblogejakin on paljon enemmän kuin blogini kaltaisia taloudellinen riippumattomuus-blogeja. Jos seuraat muotimaailmaa ja trendejä, ei sinulla ole pian rahaa ruokaan. Saati sitten mihinkään muuhun järkevään. Lopeta trendien perässä juokseminen, luo oma tyylisi ja ole oma itsesi, älä se, mitä vaateteollisuus sinun haluaa olevan.
4. Kenen takia ostan tämän?
Asusteet pitäisi aina ostaa vain ja ainoastaan itseä varten. Jos siis olet ostamassa jotain vain miellyttääksesi jotakuta muuta, mieti mitä sinä haluat ennen kuin mitä joku toinen haluaa.
5. Miksi ostan tämän?
Miksi on avain kaikkeen, etenkin muodissa. Ennen jokaista vaatetusostosta pitäisi uskaltaa kysyä itseltään yksinkertaisesti ”miksi”. Miksi juuri tämä? Miksi juuri nyt? Miksi? Tämä yksinkertainen kysymys jää usein ostohetkellä kysymättä, koska harvemmin pidät vastauksesta.
Lemmikki
Lemmikkikysymys herättää aina erittäin paljon tunteita. Koska kuka ei rakastaisi eläimiä? Jopa minä pidän, vaikka olen koirille, kissoille sekä hevosille allerginen! Vaikka en ole koskaan itse omistanut lemmikkiä, olen viettänyt muutaman vuoden eläinrakkaiden ihmisten kanssa aikaa työpaikkani takia, jossa niin asiakkaat kuin myös kaikki työkaverit olivat erittäin eläinrakkaita. Toki myös moni existäni on rakastanut eläimiä. Tämä avasi silmäni lemmikkien ja ihmisten väliseen maailmaan aivan uudella tavalla – ja kuten kaikessa, siinä on paljon hyvää ja huonoa.
Sanotaan aluksi se suoraan, että mielestäni ihmiset ottavat aivan liian helposti lemmikkejä miettimättä sen suuremmin, mitä se oikeasti tarkoittaa (ympäristölle, omalle taloudelliselle tilanteelle, omalle ajankäytölle, elämälle jne jne.). Jos kaikesta huolimatta kuitenkin on niin eläinrakas, ettei pysty elää ilman lemmikkiä, kannattaa kuitenkin käydä itselleen rehellisesti ainakin seuraaviin kysymyksiin vastaukset läpi.
1. Miksi haluan lemmikin?
Täytätkö sillä jonkun onton osan elämästäsi? Kaipaatko läheisyyttä? Tässä päästään oikeasti aika filosofiselle tasolle. Kun itse lähestyn kolmeakymppiä olen huomannut kahdenlaisia ihmisiä. Ensimmäinen on he, jotka alkavat asettua aloilleen yhdessä partnerinsa kanssa – ja hankkivat lapsen tai lemmikin.
Ja sitten on se toinen osuus, eli noin kolmenkymppiset sinkut, jotka eivät jostain syystä ole vielä parisuhdetta löytänyt ja aivan kuin parisuhteen tilalle hankitaankin koira tai kissa, koska ei haluta olla yksin. Kun partneri sitten löytyykin, ei lemmikeille ole niin paljon aikaa ja pahimmassa tapauksessa, niistä luovutaan aivan yhtä pikaisesti kuin lemmikki hankittiin. Tämä ei ole oikein lemmikille, mutta ihminen on keskimäärin järjettömän itsekäs.
Kun olin sinkku huomasin, että Tinder-profiileihin alkoi kolmekymppiä lähestyvillä naisilla ilmestyä tekstejä, kuten ”paketissa tulee minun lisäkseni yksi karvainen vauva ja se on aina prioriteetti yksi”. Tämä oli itselleni hieman hankalaa t. koira- ja kissa-allergikko.
2. Onko minulla ihan oikeasti varaa lemmikkiin?
Koira saattaa olla kalliimpi kuin lapsi. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että esim. koiran vakuutukset ovat kalliimmat ja koiran omistamisesta et saa lapsilisää tai mitään muutakaan tukea. Joudut löytämään kaiken ajan ja rahan lemmikkiin omasta ajastasi ja omasta lompakostasi. Valtio ei tue lemmikkiäsi verorahoilla.
Maksat jokaikisen pennin lemmikkisi kuluista itse, rokotukset, ruuat, lelut, eläinlääkärikäynnit. Lemmikki on musta aukko, joka käytännössä syö kaikki rahasi, mitä et itse ehdi käyttää. Pitkällä aikavälillä sitä rahamäärää, joka lemmikkiin kuluu on erittäin vaikea tajuta ja liian usein lemmikin hankkivatkin ihmiset, joilla ei ole varaa siihen, tai muuten vain kiinnostusta. Pelkästään kissoja hylätään Suomessa 20 000 kappaletta vuodessa – aivan hullua.
3. Estääkö lemmikki asioita, joita haluisin toteuttaa elämässäni?
Tätä vähän sivusinkin jo. Lemmikki tulee oikeasti tielle monessa elämän vaiheessa ja sitoo sinua paljon enemmän kuin oletat. Ja mikä pahinta, se aiheuttaa erittäin paljon huonoa omatuntoa, kun haluaisit lähteä kavereiden kanssa ulos ja viettää yön klubilla, mutta pikku murre odottaa yksin kotona. Näitäkin tapauksia olen elämässäni nähnyt erittäin paljon.
Kun on vielä nuori ja elämäntilanteet muuttuvat nopeasti, on eläimen hankkiminen yksinkertaisesti huono idea, koska siihen pitää kuitenkin sitoutua vähintään 10 vuodeksi (kun kyse kissasta tai koirasta). Keskimäärin en usko, että oikein missään kohtaa voi suunnitella elämäänsä 10 vuotta eteenpäin, ellei ole perus omakotitalo, 2 lasta ja koira tilanteessa. Lemmikki vaikeuttaa myös matkustelua ja oikeastaan mitä tahansa oman elämän aktiviteetteja!
Moni aliarvoi sen ajan, mitä lemmikkiin oikeasti menee ja lemmikkiin investoitu aika voi tullakin monelle erittäin negatiivisena yllätyksenä, kun ensi-innostusvaihe on mennyt ohi.
4. Lisääkö eläin enemmän hyötyjä elämääni kuin mitä taakkaa se tuo elämälleni ja taloudelleni?
Eläin on elävä olento siinä missä muukin ja samalla se on valtava vastuu, kun on vastuussa toisesta elävästä olennosta.On myös hyvä kysyä itseltään, onko eläimestä enemmän hyötyä kuin haittaa elämässäni? Niin käytännön kuin taloudenkin puolesta. On myös hyvä kysyä jälleen ”miksi?”. Miksi haluan ottaa tämän vastuun? Ole rehellinen. Ja kun löydät ratkaisun, mieti löytyisikö ratkaisu asiaan toisen elävän olennon sijaan sinusta itsestäsi.
5. Voinko taata, että eläin elää oikeasti onnellista elämää?
Ja kaiken sen jälkeen kun olet miettinyt eläimen merkitystä itsellesi, on aika miettiä oikeasti itse eläintä – jonka valitettavasti liian moni itsekkyydessään ja lemmikin söpöydessä ja ihanuudessa unohtaa. Voiko lemmikki olla onnellinen luonnottomassa elintilassa tai häkissä?
Esimerkki karvaturreista. Asuin ennen kerrostalossa, jossa viereisen asunnon kaksi koiraa (isoja, en muista rotua) ulvoivat ja haukkuivat päivät pitkät. Nauttivatko ne elämästään 50 neliön kerrostaloasunnossa kahden ihmisen kanssa? Vaikea sanoa, mutta veikkaukseni on vahva ei. Tästä huolimatta ihmiset niitä itsekkyydessään pitävät, milloin missäkin eläimille luonnottomissa tiloissa.
Lemmikin hankinnassa kannattaa olla samaan aikaan terveen itsekäs ja epäitsekäs. Ajattele ensin itseäsi, onko lemmikin hankinnassa järkeä? Jos jostain syystä olet edelleen sitä mieltä, että hankinta kannattaa, ajattele itse eläintä? Onko se oikeasti onnellinen?
Olemme maapallon fiksuin ja itsekkäin eläin sekä hyviä unohtamaan kaikki muut eliöt ympärillämme. Kunhan saamme niistä itse edes pienen onnellisuuden pirskahduksen. Tästä kertoo esim. se, että edellämainitun 20 000 kissan lisäksi, myös koiria hylätään muutama tuhatta vuodessa. Sairasta ja koronan lisäämän hetkellisen yksinäisyyden takia hankitut lemmikit tulevat todennäköisesti kasvattamaan näitä lukuja entisestään, kun tavallinen elämä jälleen jatkuu.
Yhteenveto
Lähes jokainen elämäämme muuttava päätös on samalla myös aina ostopäätös. Tämän takia onkin erittäin tärkeää ajatella jokaista ostosta fiiliksen lisäksi myös kylmien numeroiden sekä muiden rationaalisten näkökulmien kautta.
Olen nähnyt liian monta esimerkkiä lähipiirissäni, missä ihmiset ovat tehneet isoja tai pitkäaikaisia ostoksia, jotka ovat samalla tuhonneet heidän taloudellisen tilanteensa ja myös samalla haitanneet sosiaalista elämää ja omaa elämänlaatua. Ja kaikki tämä vaikka siinä hetkessä ostos olisi vaikuttanut kuinka hyvältä. Pitkäjänteinen ajattelu on liian harvinaista ja sitä maailma kaipaa koko ajan kipeämmin.
Toiveeni onkin yksinkertainen. Tuntemisen sijaan, ajattele paljon ennen kuin toimit. Oli kyse mistä tahansa isommasta (ja mieluusti pienemmästäkin) päätöksestä ja ostoksesta.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Lemmikki on musta aukko, joka käytännössä syö kaikki rahasi, mitä et itse ehdi käyttää.
Teini on musta aukko, joka käytännössä syö kaikki rahasi, mitä et itse ehdi käyttää.
Alkoholi on musta aukko, joka käytännössä syö kaikki rahasi, mitä et itse ehdi käyttää.
PS store on musta aukko, joka käytännössä syö kaikki rahasi, mitä et itse ehdi käyttää.
Oma auto on musta aukko, joka käytännössä syö kaikki rahasi, mitä et itse ehdi käyttää.
Stockmann hullut päivät on musta aukko, joka käytännössä syö kaikki rahasi, mitä et itse ehdi käyttää.
Vaimo on musta aukko, joka käytännössä syö kaikki rahasi, mitä et itse ehdi käyttää.
Omakotitalo on musta aukko, joka käytännössä syö kaikki rahasi, mitä et itse ehdi käyttää.
xxx.com (vai mikä se nyt oli 😀 ) on musta aukko, joka käytännössä syö kaikki rahasi, mitä et itse ehdi käyttää.
Että onhan niitä niin paljon kuin sielu sietää 🙂 Sieltä sitten vain valkkaamaan ne oman elämän rahareiät ja säästökohteet.
Näinhän se juuri on ja tosiaan blogitekstiä olisi voinut paisuttaa vaikka kuinka moneen päätökseen, jos olisin halunnut. Ja sen lisäksi, että monet näistä päätöksistä ovat rahareikiä, vaikuttavat ne päätökset elämänlaatuun monella tapaa. Jotkut oikeasti ovat järkeviä hankintoja (esim. auto maaseudulla), kun taas toiset eivät välttämättä paranna elämänlaatua ollenkaan (esim. lemmikki, johon ei ollutkaan valmis sitoutumaan +10:ksi vuodeksi).
Oho, nyt täytyy myöntää olevani hyvin eri linjoilla. Itselleni koiran hankkiminen puoli vuotta sitten on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Koira lisää aivan valtavasti hetkessä elämistä ja iloa, eli siten myös parantaa elämänlaatua. Lemmikin hankkiminen kumppanin kanssa myös pienentää riskiä taloudellisen kuorman ja voimavarojen suhteen. Toki ymmärrän tekstisi pointin, eli että päätös pitää olla harkittu – itsellenikin koira oli 10v haaveilun lopputulos. Lemmikki kannattaakin aina hankkia ajatuksella, että tämä on sen loppuelämän koti ja me sen perhe.
Mutta mistä en pitänyt tekstissä oli armottomuus /ehdottomuus järjen käytössä. Kaikkea ei vaan voi tietää etukäteen, mutta sen takia haaveita ei kannata jättää toteuttamatta. Tuskin kukaan on onnellinen kuolinpedillään siitä, että ei tehnyt isoja mokia elämässään, muttei myöskään saavuttanut isoja haaveita. Onko sellainen elämä lopulta edes elämää? Parhaat päätökset syntyvät intuitiolla ja järjellä. Intuitiokin usein perustuu jollain tasolla järkeen – intuitio tunnistaa jonkin vaihtoehdon selkeästi ”omaksi”, vaikkei heti aluksi ymmärrä miksi. Tietää vain.
Jep, mielestäni hankintasi kuulostaa järkevältä ehkä juuri siksi, että se on ollut tavoitteena niin pitkään. Lemmikit ylipäätänsä ovat herkkä aihe, koska ne ovat perheenjäseniä siinä missä ihmisetkin. Ja tuossa ajassa varmasti olet ehtinyt puntaroida sitä, miten lemmikki omaan elämään kokonaisuutena osuu. Kun koronavuonna lemmikkien suosion kasvu on räjähtänyt entiseltään, on mielestäni selkeää, että moni on hankkinut sen vain, koska sitä tarvitsee ja haluaa tähän elämän tilanteeseen. Mutta asiantuntija-arviotkin arvioivat, että lemmikkien hylkäysmäärät kasvavat entisestään, kun arki alkaa normalisoitua.
Ja olet ihan oikeassa siitä, että kaikkea on mahdoton ennustaa ja jos kaikkea katsoo näin täysin rationaalisesti, niin elämä saattaa tuntua turhan raskaalta. Koen kuitenkin, että vaikka kylmä rationaalisuus koko ajan olisi aika epäinhimillistä elämää, tarvitsisi maailma sitä lisää. Kuten kirjoitin ihmiset tekevät niin päätöksiä, mistä on haittaa heille ja ympäristölleen ja jotka olisivat olleet ennustettavissa. Tekstissä hartain toive onkin juuri se, että jos isojen päätösten tekoon tuotaisiin edes vähän enemmän järkeä ja aikaa pohtia asioita, niin koko maailma olisi vähän parempi paikka.
Intuitio on tärkeä osa juuri sitä inhimillisyyttä, mutta on mielestäni selkeää, että jos on sitoutumassa vaikka 300 000 euron velkavankeuteen asunnon kanssa, jota on vaikea myydä pois tai muuttaa pois koko lähipiirinsä luo toiselle puolelle maailmaa, voi tällaiset asiat vaikuttaa erittäin negatiivisesti omaan hyvinvointiin. Tai sitten ei! Mutta en itse menisi puhtaalla intuitiolla niissä tilanteissa, missä väärä päätös voi luoda oikeaa haittaa elämänlaadulleni.
Kyllä nyt sohaisit muurahaispesään lemmikkejä koskien😄 Oikeassahan olet, sitä ei käy kiistäminen, mutta eipä tässä elämässä voi mitään tehdä, jos kaiken miettii rahan kautta.
Olen ymmärtänyt, että itse haluat lapsia. Nehän vasta rahaa syökin. Lemmikeistä on sentään iloa arjessa 😉
Haluan uskoa, että kirjoitit tekstin kärjistäen.
Hehee, joo aika lähellä olin poistaa koko lemmikkikappaleen, kun 5 vuotta eläinihmisten kanssa työskentelyssä opin, että monelle se on herkempi aihe kuin lapset. Mutta päätin olla sensuroimatta itseäni. Ja toki yritin myös nostaa esiin muitakin kuin taloudellisia kysmyksiä näissä (esim. juuri lemmikeissä), en kuitenkaan itsekään tee mitään päätöksiä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta blogista huolimatta 😀 Ehkä eniten toivon välillä juuri sitä pitempää näkökulmaa päätöksentekoon, niin taloudellisesta kuin kaikista muistakin näkökulmista.
En tiedä mitä mieltä olet lapsista, hyvä päätös ettet redusoinut sitä ”hankintaa” kuitenkaan samaan listaan.
En paasaa lastenhankinnan mielekkyydestä sen enempää, mutta täytyy myöntää ympäröivän yhteiskunnan ja oman pään sisäisen paineen rahankäytölle nousevan viidenteen potenssiin jos siihen ratkaisuun päätyy. Simppeli pariskuntaelämä näppärässä kaksiossa on siihen verrattuna leikkiä.
Omat muksut ovat päiväkoti-ikäisiä ja vielä tällä hetkellä suurimmat rahantuhlauspaineet on saatu pidettyä kurissa. Asumme pienesti mutta hyvällä sijainnilla, ilman autoa, näistä kahdestahan ne isoimmat säästöt syntyvät. Koko ajan paine kuitenkin kasvaa hommata auto ja muuttaa jonnekin lähiöön kilometrien päähän keskustasta missä muutkin perheet asuvat leveästi, mutta liikkumiseen tarvitaan aina autoa ja asuntojen arvo laskee. Nyt ei tarvitse käyttää logistiikkaan ajatustakaan kunhan varautuu vain sateeseen.
Onneksi elämäntilanne jarruttaa isojen päätösten tekemistä hätiköidysti. Lapset halutaan keskustan ”hyvämaineiseen” kouluun ja halutaan myös varmistua että koulu on odotusten mukainen joten muutto ennen koulun aloittamista ei yksinkertaisesti kannata. Näin se elinpiiri kapenee, vaikka jo muutaman sadan metrin päässä olisi isompia uusia kämppiä tarjolla hyvään hintaan. Silloin joutuisikin sitten toiseen kouluun jossa 900 oppilasta 250 sijaan. Ei kiitos.
Täytyy muistaa että lapsille neliöitä tärkeämpää on rakastavat vanhemmat jotka eivät stressaa arkea liikaa vaan ovat läsnä. Sihen nykyiset ratkaisut ovat optimaalisia.
Mielenkiinnolla odotan mikäli tällainen pikku twisti tähänkin blogiin saadaan 😀
Kuten ylempänä Jertta sanoikin, niin olen kirjoittanut aikaisemmin ja todennäköisesti haluan lapsia. Vielä se ei kuitenkaan ole ajankohtaista, mutta aika näyttää. Selkeää kuitenkin on, että lasten hankkiminen on mielestäni se about elämän suurin kysymys – vuosituhannesta toiseen, moni muu näistä on pitkälti vain kulutuspäätöksiä, joita pidetään normina nyky-yhteiskunnassa.
Allekirjoitan tuon täysin, että lapselle tärkeintä on juuri tuo hyvä perhe, ja tila, materia jne. ovat täysin toissijaisia. Kokemustakin tästä löytyy, kun kuitenkin asuin veljeni kanssa nollavuotiaasta 18-vuotiaaksi samassa huoneessa… Teini-iässä tämä tietysti aiheutti hieman haasteita, kun tyttöjä ilmestyi kuvioihin, mutta yleensä sitten ei vain hengattu kotona. Koen kuitenkin, että asiat olivat paremmin kun emme koskaan edes omaa huonetta saaneet ja jouduimme oppimaan olemaan toistemme kanssa aina.
Ehkä pieni tila näkyi enemmän vanhempiin, jotka sitten päätyivät ei-yhtään-yllättäen eroon kun lapset muuttivat pois kotoa. Tuntuu, että usein hyvät vanhemmat saattavat laiminlyödä parisuhdettaan, koska kaikkeen ei yksinkertaisesti ole aikaa ja jaksamista, minkä ymmärrän hyvin, kun tuntuu, ettei aika riitä, vaikka ei edes ole lapsia.
Mielenkiintoista kyllä nuo omat kokemuksesi huoneen jakamisesta, kun itse asuttiin lapsena sitä ”omakotiunelmaa”. Siinäpä meilläkin isoin kysymys, teini-ikä kun on eri asia kuin lapsuus.
Näin vanhemman näkökulmasta se että yksityisen tilan puutetta paikataan hengaamalla jossain muualla kuulostaa epäoptimaaliselta, mutta tietenkin ihan loogiselta. Kyllä mekin ulkoistamme lapsisynttäreitä hoploppeihin ym.
Tärkeintä tässä meidän kannaltamme on ehkä kuitenkin se, että ahtaus on valinta eikä pakon sanelema ehto. Jos tilaa halutaan niin sitä on mahdollista saada. Jos asuttaisiin pitkään tahtomatta ahtaasti, se varmasti syö parisuhdetta. Kummankin on oltava samoilla linjoilla.
Näin se varmasti juuri menee. Tärkeintä näissä kaikissa tekstissä mainituista asioissa on se, että tekee itselleen tärkeissä asioissa ne oikeat päätökset. Sen takia omalla tavallaan yhdessä tekstissä tuleekin sohaistua kaikkiin muurahaispesiin samaan aikaan, kun jokainen arvottaa näitä asioita niin eri tavalla elämässään. Joillekin tietynlainen tila ja koti on äärimmäisen tärkeitä, toisille eläimet ja kolmansille ruoka. Monella myös ei varmaan koskaan tule taloudellisesti sitä vaihtoehtoa niihin optimaalisiin vaihtoehtoihin (kuten omille vanhemmille tila ei ollut varmasti edes vaihtoehto, vaan taloudellisten realiteettien sanelema pakko, mikä on varmaan aika yleinen tilanne matalatuloisille).
Hyvä kirjoitus ja pelkkää plussaa, että vähän sohaiset myös arkoihin aiheisiin. Itselleni tämä lauseesi kuitenkin herätti surua ”keskimäärin hyvänmakuinen ruoka ei ole koskaan terveellistä.” Kannustan rohkeasti kokeilemaan useampia erilaisia terveellisiä ruokia, kyllä niistä varmasti sullekin maistuvia löytyy.
Kiitos! Ja tosiaan siksi sana keskimääräinen. Ehkä ajatuksena oli se, että esimerkiksi erittäin hyvämakuinen ravintolaruoka ei tunnu melkein koskaan olevan terveellistä – salaateista lähtien 😀 Itse en toki ole mikään kulinaristi ja olen suhteellisen kaikkiruokainen ja ruoka onkin itselleni sellainen asia, että arjessa kunhan syötävää ja monipuolista ruokaa saan, olen tyytyväinen.
Itse painottaisin suomalaisuutta!
Ei Ikinä ulkomaista Wc-paperia, Suomessa puuta riittää! Miten epäekologista raahata paperia ties mistä. S-kaupan halpamerkit olivat muistaakseni Liettuasta ja oliko Latviastakin. Mistähän LIDL:n vastaavat onkaan. – Laatua en epäile, varmaan kelpais.
Ja suodatinpussit! Ei herranjestas mitään Melittaa. Mies on jo tuon oppinut…
Vielä tulee mieleen ihan normijuustot, edam ja emmental. Pakkaus saattaa hämäävästi suomalaiselta, vaan ei ole. Onko ulkolaiset sitten muutaman sentin halvempia, että niitä joku ostaa. No – joskus itsekin epähuomiossa tullut ostettua. Makueroja tuskin mainittavasti on. Gourmetit erikseen.
Kotimaisuus on ehdottomasti hyvä asia painottaa myös! Kuten hyvin kuvasit, se vaatii kuitenkin myös äärettömän paljon vaivaa kuluttajalta, koska tuntuu, että mitään ei voi enää olettaa, vaan jokaista tuotetta ostaessa pitää myös leikkiä salapoliisia, jotta tunnistaa mikä on kotimaista, mikä on halvinta, mikä on oikeasti laadukasta… Kaikkien näiden tasapainottaminen käy kyllä työstä, minkä takia varmaan suuri osa ostopäätöksistä onkin usein aika epärationaalisia, kun tavoite on vain arjen helppous – jonka tavoitteleminen on toki erittäin rationaalista!
Mikähän näiden virkkeiden pointti oli: ”Tiedän, että kyseinen podcast ja blogi on suosittu etenkin naisten keskuudessa. Myös molemmat podcastissa juttelevat henkilöt olivat naisia.”? Ne tuntuivat täysin irrallisilta huomautuksilta, joihin ei enää palattu tai niitä ei perusteltu.
Ihan hyvä kysymys, koska kun luin kappaleen, niin en itsekään saanu ajatuksestani kiinni! Joku siinä varmasti on ollut, mutta ajatus selkeästi jäi vähän puolikkaaksi. Veikkaan, että kyse oli siitä, että tutkimusten mukaan naiset ajavat noin 80% kaikista kulutuspäätöksistä kotitalouksissa, mutta punainen lanka tuosta puuttui. Täytyypi editoida tuo kohta järkeväksi.
”Olen nähnyt liian monta esimerkkiä lähipiirissäni, missä ihmiset ovat tehneet isoja tai pitkäaikaisia ostoksia, jotka ovat samalla tuhonneet heidän taloudellisen tilanteensa ja myös samalla haitanneet sosiaalista elämää ja omaa elämänlaatua. Ja kaikki tämä vaikka siinä hetkessä ostos olisi vaikuttanut kuinka hyvältä.”
Minkäköhän tyyppisiin asioihin nämä ostokset ovat mahtaneet liittyä? Jäi mietityttämään, että mitäköhän taloutta rappeuttavia hankintoja sitä ylipäätään voi olla olemassa. 😃
Joo itseasiassa kaksi esimerkkiä, jotka tämänkin tekstin innoittivat. Toisessa ostettiin valtava remppakohde keskeltä ei mitään muuttotappiopaikkakunnasta. Ja toisessa tuodaan uusia eläimiä kotitalouteen työttömän kotitalouden jäsenen toimesta sitä tahtia, että talous ei kestä. Kun on nähnyt näitä tosiaan omassa piirissä nuo parikin, niin tietää, että kyseessä on ihan arkea varmasti monelle…
Tällaisissa listauksissa harvemmin huomioidaan että viihde-elektroniikkaan kulutetaan myös paljon. Uusia puhelimia, tietokoneen osia, konsoleita ja pelejä tulee koko ajan. Pitää olla iso tv ja muita hilavitkuttimia. Yleensä ei kyseenalaisteta tarvitaanko niitä kaikkia ihan oikeasti.
Elektroniikka ja hifistely on itseasiassa erittäin hyvä tähän listaan! Ne tosiaan herättävät sinällään aivan yhtä paljon tunteita monissa ihmisissä kuin eläimet tai koti.