5 elämäni parasta taloudellista päätöstäni

Sijoitusvirheistäni minulla on työn alla kirja (tai e-kirja, en ole päättänyt vielä), joka toivottavasti auttaa mahdollisimman montaa sijoittamista harrastavaa välttämään virheensä. Sijoitusvirheistä onkin ollut viime aikoina paljon puhetta, etenkin nyt kun pörssissä on ollut matka milloin rajusti ylös ja rajusti alas ja nyt taas ylös.

Tänään haluankin katsoa elämää toiselta – vähän positiivisemmalta – kantilta. Mitkä ovat viisi parasta taloudellista päätöstäni elämässäni, jotka ovat auttaneet minut ennen 30:ttä ikävuotta lähes 200 000 euron nettovarallisuuteen? Kyseessä ei ole pikavoittoja, täydellisiä sijoituksia tai oikoteitä onneen, vaan viisi järkevää päätöstä ja elämäntapaa.

Mielestäni elämässä kannattaa oppia niin epäonnistumisista kuin onnistumisista tai muuten ajelehtii vain epätietoisuudessa läpi elämän. Mitkä päätökset ovat siis minut auttaneet niin hyvään taloudelliseen tilanteeseen elämässä, kuin missä olen tässä kohtaan? Siitä tänään.

5. Aloitin työnteon jo nuorena

Olin ensimmäisessä kesätyössäni jo 14-vuotiaana. Kyseessä oli kotipaikkakuntani juniorijalkapalloliiga sekä turnaukset. Toimin jalkapalloerotuomarina 7-12 vuotiaille. Tähän työhön ei ollut haastatteluprosessia, vaan käytännössä tuomarin paikan sai kävelemällä palloseuran juniorivastaavalle ja pyytämällä töitä. Luonnollisesti tämän työn palkka maksettiin käteisellä eikä veroilmoituksia tai muuta myöskään tarvinnut täytellä. Tienasin työstä muistaakseni n. 500-700 euroa kesässä.

Se, miksi kokemus oli kuitenkin erityisen kasvattava johtui työn kuvasta. Voit vain kuvitella. 14-vuotias itsestään epävarma finninaama tuomitsee junnujen peliä samalla kun vähän liian innostuneet lasten vanhemmat huutelevat laidalta tuomarille. Oli päiviä, jolloin lähdin itku kurkussa kotia kohti, koska palaute vanhemmilta oli näin jälkikäteen katsottuna täysin asiatonta, mutta eihän sitä silloin ymmärtänyt. Vaan luuli aina tehneensä väärin ja virheet, kun joku alkoi huutaa laidalta.

En kuitenkaan nopeasti keksi mitään työtä, joka oli kasvattanut itsevarmuutta ja luonnetta niin paljon kuin tämä työ, jota tein kaksi kesää. Kun altistut julkiselle haukkumiselle vanhempien ihmisten toimesta juuri teini-iässä, jolloin ihminen on jo valmiiksi herkimillään – on periaatteessa vain kaksi vaihtoehtoa – luovuttaa tai kestää ja kasvaa.

Jälkikäteen katsottuna tämä oli itselleni äärimmäisen tärkeä kasvun kokemus, koska mitä enemmän tuomaroin, sitä enemmän itsevarmuuteni kasvoi – ja sitä vähemmän vanhempien huutelu alkoi vaikuttaa. Tämä terveen itsetunnon kasvaminen on vienyt minua pitkälle kuten 3. kohdassa tulen kertomaan ja myös auttanut siihen, että olen taloudellisesti sekä työelämässä nyt niin hyvässä tilanteessa kuin nyt.

Ja olihan tässä vielä se, että kun on aloittanut työnteon näin nuorena, se näyttää yksinkertaisesti CV:ssä hyvältä ja hieman vanhempanakin on helpompi saada töitä, koska työmoraali näkyy CV:ssä selkeästi, vaikka osaaminen ei olisikaan vielä täysin huipputasolla.

4. En asunut opiskeluaikoina keskustassa, enkä yksityisessä vuokra-asunnossa

Opiskelin käytännössä kuusi ja puoli vuotta kauppakorkeakoulussa (koska tein töitä koko ajan osa-aikaisesti ja halusin käydä vaihdossa). Ja kuinka paljon maksoin asumisesta kuukaudessa (sisältäen veden, netin ja sähkön) keskimäärin tämän kuuden ja puolen vuoden aikana?

236 euroa kuukaudessa.

Kun vertaa, että maksan nykyisen omistusasuntoni vastikkeesta, sähköstä ja netistä enemmän kuukaudessa kuin maksoin koko opiskelijaelämäni ajan vuokraa kuukaudessa, laittaa tämä sen hyvin perspektiiviin, kuinka halpaa asuminen opiskeluaikoina oikeasti on – kunhan tekee järkeviä päätöksiä. Miten siis saavutin näin pienen kulutason asumisessa opiskeluaikoina Tampereella?

1) Hankin asunnon Tampereen opiskelija-asuntosäätiöltä enkä vuokrannut yksityiseltä. Tämän onnistuminen vaatii kompromisseja, mutta on todellakin sen arvoista.

2) Asuin kämppiksen kanssa – en solussa, vaan siten, että meillä molemmilla oli oma huoneemme, mutta käytännössä asunto oli yhteinen ja suunniteltu ”perheasunnoksi”, mutta koska TOAS:n oli vaikeuksia saada asuntoja kaupaksi, tämä kävi heille hyvin. Näin jo valmiiksi matalan vuokran sai jaettua puoliksi.

3) En edes yrittänyt päästä asumaan Tampereen keskustaan tai yliopiston lähelle, vaan hyvien bussiyhteyksien päähän keskelle ”ei mitään”. Asuimme kämppikseni kanssa Tampereen Lukonmäessä viisi vuotta samassa asunnossa ja Lukonmäessä ei käytännössä ole muuta kuin TOAS:n muutama asunto ja oma- sekä rivitaloja. Mutta silti vain 10-15 minuuttia bussilla keskustaan ja yliopistolle. Ja bussit kulkevat aamusta yöhön.

Fun fact, vuokraa nostettiin vain kerran asuinolomme aikana ja käytännössä asunnossa ei osunut kuin aasialaisia vaihto-oppilaita – suomalaisille alue oli selkeesti aivan liian huono, vaikka omasta mielestäni naapurusto oli täydellinen ja järjettömän rauhallinen.

Tämä pätee myös Helsinkiin ja muihin opiskelijakaupunkeihin. Helsingissähän HOAS joutui purkamaan hieman sivummasta asuntojaan, koska samaan aikaan kun Helsingissä on liian vähän yksiöitä, ei opiskelijoille kelvanneet kaukana keskustasta olevat kohteet. Tämä jos joku saa minut ajattelemaan, että opiskelijoillakin on elämässä asiat vähän liian hyvin Suomessa.

Kun asumiseen menee vuodessa alle 3000 euroa, jäi minulla rahaa opiskeluiden ohessa kaikkeen, mitä ikinä halusin. Matkustin kaukomatkoilla Jenkkeihin ja Aasiaan lähes vuosittain. Niin minä kuin humanistikämppiksenikään ei joutunut stressaamaan rahasta koko opiskelujemme aikana. Ja sen lisäksi talonyhtiössä oli kerhohuone, jossa oli sauna ja pingispöytä, jonka käyttäjinä olimme tyyliin ainoat koko talonyhtiössä. Ilmainen biletila kaupan päälle – mitä muuta opiskelija voi toivoa?

 

3. Kehitin terveen itsetunnon

Joka aamu kun kuljen bussilla töihin katselen nuoria koululaisia, jotka kulkevat samalla bussilla kuin minä. Yhtenä talvisena aamuna sain herätyksen. Puolella teineistä oli korvissaan Applen AirPods Pro-kuulokkeet – jotka maksavat uutena kaupassa noin 280 euroa. Aloin laskemaan kaikkia päällä olevia vaatteitani (huom. olin talvivaatteissa) ja tajusin, että näillä nuorilla oli korvissaan enemmän euroja kiinni kuin minulla vaatteissani yhteensä!

En itse edes teini-ikäisenä välittänyt kauheasti sitä mitä minulla oli päällä – musta sopi kaikkeen. Ja siitä huolimatta minulla ei ollut missään kohtaa ongelmia sen kanssa, että olisin kuulunut joukkoon tai, että tytöt eivät olisi kiinnostuneet minusta (ja ei – en ole mikään adonis, vaan perus 178cm maantienharmaatukkainen suomalainen mies).

En tehnyt tätä tietoisesti vaan kiinnostuksenkohteeni vain olivat jossain aivan muualla. Maailmassa on mielestäni ollut aina niin loputtomasti kiinnostavia asioita, että ajan kuluttaminen sen miettimiseen miltä näyttää toisten silmissä on tuntunut minusta aina vähän absurdilta – osaltaan kohdan 5 kokemusten takia. Keskimäärin ihmiset – jopa teini-ikäiset – tuntevat vetoa ihmisiin, jotka ovat aitoja, eivätkä esitä mitään.

Kun miettii, miten nykyään jo lapsena ihmiset (eli lasten vanhemmat) aloittavat kilpavarustelun siitä, mitä heillä täytyy olla päällä, vaikuttaa maailma aika hullulta. Vaatteet, kengät, vyö, kaikki pitää olla hip-merkkiä, korvissa langattomat Applen kuulokkeet ja kädessä mieluiten alle pari vuotta vanha iPhone tai Galaxy. Ja tämä vain sen takia, että ei vain tipu pois porukasta, koska kavereillakin on. Tämä Youtube-video kuvaa nykymenoa aika karmean inhorealistisesti.

Muodin ja trendien ainoa tehtävä on saada meidät tuntemaan itsemme riittämättömäksi omissa ja muiden silmissä. Mutta kun aidosti riität omasta mielestäsi, riität myös muiden mielestä. Olen onnellinen, että opin tämän nuorena ja sen lisäksi, että sillä säästää järjettömät määrät rahaa, tekee se oikeasti elämästä helpompaa ja onnellisempaa.

Kun puhutaan itsetunnosta, on myös hyvä huomata, että sen kasvaminen aikaisessa vaiheessa helpotti myös valtavasti jopa tätä blogin aloittamista. Sen jälkeen kun on kuunnellut herkimmässä iässä auktoriteettihahmoilta haukkumista päin naamaa, satunnaiset anonyymit ilkeät kommentit Internetissä lähinnä ihmetyttävät.

2. Opiskelin (kauppatieteiden) maisteriksi

Tiesin jo ennen kuin aloitin koulun 7-vuotiaana, että tulen menemään Helsingin Teknilliseen Korkeakouluun. En tiedä, miksi tiesin tämän, vaikka vanhempani ovat amiksia ja suvussamme ei juuri maistereita ole. Jostain olin kuitenkin saanut tämän päähänpinttymän, että niin sen pitää mennä. Erittäin pitkälle (vielä lukioonkin), olin sitä mieltä, että menen teknilliseen korkeakouluun.

Ja sitten aloin lukemaan pitkää matematiikkaa ja pitkää fysiikkaa.

Pitkän matikan rämmin läpi ylioppilaskirjoituksissa (B-arvosanalla), mutta fysiikka riitti jo 3. kurssin jälkeen. Isoveljestäni, jota matkin aina siihen asti tuli teekkari, mutta itse tajusin lukion toisella vuodella, että minusta ei tule koskaan teekkaria tai tähtitieteilijää. Tämä oli pieni kriisi, koska koko tulevaisuuteni oli rakentunut näiden kahden ajatuksen ympärille.

Ironista kyllä, vuoden 2008 finanssikriisi tuli kuitenkin kuin tilauksesta. Ilman sitä, en olisi todennäköisesti koskaan päätynyt kauppakorkeakouluun tai kiinnostunut taloudesta – saati sijoittamisesta!

Kun olin päässyt kauppakorkeakouluun muutaman yrityksen jälkeen, tiesin, että olin oikeassa paikassa. Ja nyt muutama vuosi valmistumisen jälkeen voin sanoa, että KTM:n opinnot ovat parasta, mitä pystyin saamaan. KTM:n paperit ovat arvostetut, ne eivät sinällään valmista mihinkään työhön, mutta antavat valmiuden ymmärtää mitä tahansa liiketoimintaa. Loppu onkin itsestä kiinni.

Sama mielestäni on monessa muussa KTM:n kaltaisessa geneerisessä maisterintutkinnossa. Maisterin paperi on vain todistus siitä, että osaat ajatella omilla aivoillasi ja pystyt vetämään loppuun Gradun kaltaiset isommat projektit. Se avaa sinulle ovia työelämässä – reilua tai ei – joita muille ei välttämättä avaudu. Loppu onkin sitten enää kiinni mielenkiinnonkohteistasi, osaamisestasi, tuurista sekä työmoraalistasi.

Koulutus on paras sijoitus, mitä voi elämässään tehdä. Iässä kuin iässä.

1. Aloitin sijoittamisen

Sijoittamisen laittaminen ykköseksi tässä listassa oli minulle aika no-brainer. Sijoittamisen aloittaminen on auttanut minua elämässäni paljon enemmän kuin pelkästään varallisuuden kasvattamisessa. Mietitäänpä hetki, missä kaikkialla sijoittaminen on minua auttanut elämässä – ja näin samalla myös taloudellisessa mielessä.

1) Sijoittamisen aloittaminen on kasvattanut varallisuuttani vähintään 50 000 euroa enemmän, kuin varallisuuteni olisi kasvanut pankkitilillä.

2) Suora osakesijoittaminen ja yhtiöihin tutustuminen auttoi minua valtavasti myös kauppakorkeakoulu-opinnoissani. Koska olin tutkinut niin paljon erilaisten yhtiöiden liiketoimintaa, osasin valtavasti asiaa, jotka muut oppivat oppikirjoista – ja vieläkin enemmän asioita, joita oppikirjoissa ei koskaan lukenut. Pääsin lukuisia kursseja läpi lukematta kiitos entisen Citigroup-sijoitukseni ja sen, kuinka perillä olin pankkimaailman toiminnasta ja regulaatiosta, koska halusin ymmärtää, millaisessa ympäristössä Citigroup toimii.

3) Sijoittaminen on auttanut minua valtaisasti myös uralla eteenpäin. Nykyisen työni viimeisessä työhaastattelussa yritykseni toimitusjohtaja kysyi minulta näkemystäni Suomen finanssimarkkinoiden tilasta – kysymys, johon suomalaisten finanssialan pörssiyritysten tuntemus auttoi valtavasti. 

Mitä olisin juuri valmistuneena kauppakorkeaopiskelijana, joka on viettänyt aikaa IT-projekteissa, osannut vastata, jos en olisi tutkinut Nordean, Sampon jne. osavuosituloksia ja sitä, mikä on näiden yritysten asema markkinoilla? Aika vähän. Kiitos sijoittamisen osasin kuitenkin vastata tähänkin kysymykseen heti asiantuntevasti ja yllättävänkin syvällisesti.

Sijoittamisen aloittaminen on ylivoimaisesti paras taloudellinen päätös koko elämässäni. Ja vaurastumisen lisäksi, lisää sijoittaminen edelleen äärettömästi ymmärrystäni maailman toiminnasta ja siitä, mitä kaikkea erilaista maailmaan mahtuukaan. Olen oppinut sijoittamisessa aivan yhtä paljon kuin koulun penkillä. Ei ole kauhean montaa harrastusta, josta voi sanoa samaa.

Mikä on sinun elämäsi paras (taloudellinen) päätöksesi? 

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram

Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi

14 kommenttia artikkeliin ”5 elämäni parasta taloudellista päätöstäni”

  1. En tiedä parhaasta, mutta tuon listan lisäksi voinee mainita terveelliset elintavat ja liikunnallisesti aktiivinen arki. Tuskin pystytään laskemaan edes, minkälaisia säästöjä se minulle elinaikanani tuo. Nyt jo pystyy sanomaan, että monella ei niin aktiivisella työkaverillani on enemmän sairaspoissaoloja. Asia ei tietty ole ihan noin mustavalkoinen, että kunhan vain liikkuu ja elää terveellisesti niin ei sairastu ikinä. Tietysti voin silti sairastua vakavastikin, ja jopa menettää kaiken varallisuuteni, mutta elämässä on aina riskinsä. Epäedullisten asioiden todennäköisyyksien pienentäminen kuitenkin on varmaan kelle tahansa sijoittajalle tuttu ilmiö. Mielenterveydestä huolehtiminen kuuluu myös asiaan.

    Vastaa
    • Tuo on aivan totta, terveys kuitenkin menee IHAN kaiken edelle. En itse edes osannut sitä ajatella, vaikka tosiaan se säästää niin rahaa, aikaa, vaivaa, mielenrauhaa kuin nostaa elämänlaatu enemmän kuin mikään määrä raha voisi. Ja äärimmäisen tärkeä tuo asia mielenterveydestä! Nykyään mielenterveysongelmat tuntuvat lisääntyvän räjähdysmäisesti, mutta hyvinvoinnista puhuttaessa keskustelu on edelleen erittäin fysiikapainottunutta.

      Vastaa
  2. Mulla ei ole kuin huonoja päätöksiä. Huonoimpina opiskelu DI:ksi metsäteollisuuteen. Ylempien soppari ja huonot työehdot. Tienaan kuukausipalkkana keskijohdossa enemmän kun kuin alaisena, mutta kun alaiselle maksetaan ylitöistä, niin saa vuosipalkana enemmän. Minä joudun tekemään enemmän ylitöitä. Ylemmille ei makseta ylitöistä, eikä matkustusajasta. Uudelle alalle, tai alempaan positioon olen hakenut, mutta en ole päässyt. Toinen huono päätös oli asunnon osto Itä-Suomesta yliopistokaupungissa, paikkakuntaa vaihdettaessa hinta oli laskenut reilu parikymmentä tuhatta. Kolmas huonopäätös on sijoittamattomuus. Aina olen säästäväinen ollut, mutta en ole uskaltanut sijoittaa. Vanhempani menettivät yhdeksänkymmentäluvun Almassa kaiken sijoitustenseurauksena, niin peloittelivat minutkin sijoituksista. Viime vuosina olen alkanut sijoittamaan vähän, mutta liian vähän ja liian myöhään.

    Vastaa
    • Tietyssä kohtaa työuraa tulee joskus juuri tuollainen tilanne, mitä kuvailit. Oma isoveljeni päätyi samanlaiseen tilanteseen, kuin missä itse olet nyt, mutta onneksi onnistui 4 vuoden jälkeen vaihtamaan työtä, jossa paremmat työaikaedut sekä parempi palkka. Kannattaa ehdottomasti harkita itsekin jompakumpaa, ihan työnantajan tai sitten ihan työtehtävien vaihtamista.

      Oma isäni menetti 90-luvun lamassa kaiken myös ja huomaa, että Suomessa on ihan aidosti kokonainen sukupolvi (ja toinenkin sukupolvi), jotka ovat edellen 90-luvun laman lamauttamia, vaikka maailma on muuttunut siitä paljon. Vanha koira ei aina opi uusia temppuja, mutta koen, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa sijoittamista.

      Vanha totuus pitä tässäkin edelleen paikkansa. Paras aika aloittaa sijoittaminen oli eilen. Toiseksi paras tänään. Ja eiköhän tässä varmasti lähiaikoina jälleen ihan hyviä ostopaikkoja ala ilmestymään jokaiselle meistä, kun korona on tuskin mihinkään katoamassa.

      Vastaa
  3. Hmm. Meillä perheessä puristellaan yhteistä rahapussia, mutta varallisuuden kasvattamisen kannalta paras päätös oli ensiasuntomme (pieni omakotitalo) myyminen. Alkuun ajattelimme rakentaa siihen lisätilaa yläkertaan, mutta lopulta päätimme myydä ja rakentaa kokonaan uuden. Yhtäkkisesti lähes 100000e käteistä pani miettimään että voihan tällä muutakin ostaa. Olimme juuri edellisenä vuonna hankkineet pienen sijoitusasunnon, jonka remontoimme vuoralaista varten. Uudet käteisvarat saatuamme hankimme vielä pari sijoitusasuntoa lisää ja hankimme uuden talon uudella velalla. Alkuun liikku mietitytti ison velan takia(josta talo kyllä seisoo vakuutena), mut nyt jälkikäteen 5v myöhemmin olemme tyytyväisiä. Himosäästäjän korvaan saattaa kuulostaa kamalalta, että myös myimme n.3v myöhemmin yhden sijoitusasunnon pois ja käytimme rahat n.18000e ”mukavuuksiin” (reissuihin ja terveyteen) ja joihinkin juttuihin mitä uusi talo tarvitsi. Sen jälkeen onkin mietitty yhdessä että vieläkö on halua yrittää kasvattaa varallisuutta lisää velkavivulla vai mentäiskö jatkossa ihan perinteisesti säästämällä. Noh, pörssiin sijottamisen löysin reilu vuosi sitten ja sen myötä tämän bloginkin. Katsotaan miten tilanne etenee.

    laurisson

    Vastaa
    • Mukava onnistuminen! Sijoitusasunnoissa on kyllä sama kuin osakkeissa ja rahastoissa, että alussa vähän jännittää, mitä käy, mutta hyödyn näkee kyllä aina sitten esim. siinä 3-5 vuoden kohdalla. Olemme huonoja katsomaan niin kauas tulevaisuuten, joka tekee etenkin velkarahalla asuntosijoittamisen erittäin pelottavaksi, mutta kun sitä on tehnyt tarpeeksi, huomaa, että se kyllä ehdottomasti kannattaa!

      Vastaa
  4. `Sijoittamisen aloittaminen on kasvattanut varallisuuttani vähintään 50 000 euroa enemmän, kuin varallisuuteni olisi kasvanut pankkitilillä.`

    Tuo varallisuuden kasvaminen `itsestään` on kyllä ollut huikea juttu. Minä olen vasta tajunnut sijoitustentuoton, kun se on likvidoitunut tilille (esim vuokratuottona tai osinkotuottona).

    Vastaa
    • Itsekin sijoitin juuri osinko-osakkeisiin alussa tämän takia, koska tarvitsin juuri tuon likvidin rahan tilillä. Nyt vuoden alussa kun vaihdoin sijoitusstrategiaani, olin nähnyt tarpeeksi osinkoja, että tiedän sijoittamisen kannattavan pitkälläaikavälillä – osinkojen kanssa tai ilman. Mutta jotenkin sijoittamisen on kyllä realisoiduttava itselle (vaikka siinä omassa Excelissä), koska vain siten sen oikean hyödyn pystyy tuntemaan – ja siitähän tulee tosi hyvä fiilis!

      Vastaa
  5. Kolmr asiaa:

    1. En ole koskaan asunut yksin. Asumismenojen puolittaminen on yksi merkittävimmistä tavoista säästää. Komppaan siis listaasi.

    2. Asun suomalaisittain ahtaasti. Nelihenkisellä perheellä isossa kaksiossa asumiseen ei kulu sen enempää rahaa kuin perheettömälläkään (pl. käyttövesi). Tilan puutetta ei oikeastaan ole.

    3. Asun keskeisellä sijainnilla isohkossa kaupungissa. Tämä mahdollistaa kaksi asiaa:

    A) asunnon arvo säilyy paremmin (mutta asunnosta joutuu toki maksamaankin enemmän)

    B) en ole kahlittu autoon massiivisena kulueränä, jota meillä ei tällä hetkellä ole. Kun kaikki on lähellä, pyörällä pärjää 90% ajasta ja julkisilla loput.

    Vastaa
    • Hyvä lista! Kasvavassa kaupungissa asuessa ja jaetuissa asumismenoissa säästää kyllä aivan järjettömästi. Ja tosiaan ei edes haittaa, että asunnon arvo on korkeampi kuin muualla, jos se jatkaa kasvamistaan. Samalla pääsee myös tuohon viimeiseen pointtiisi, jota sanoit, koska isoissa kaupungeissa liikkuminen on usein helpompaa niin julkisen kuin kevyen liikenteen väyliä pitkin – etenkin kun pyöräilijä ja kävelijäystävyys kun tuntuu lisääntyvän kaikissa Suomen isoimissa kaupungeissa.

      Vastaa
  6. 1. Maalla asuminen (kylille 15 km). Viihdyn maalla. Jo harrastustenkin vuoksi. Ei tarvitse huolehtia edes talon arvon tippumisesta…. arvottomaksi se peritty talo on tiedetty jo ajat sitten. Käyttöarvoa toki löytyy sen verran mitä asunnoilta yleensä löytyy. Maaseutuasuminen myös antaa ulkoilma-aktiviteeteista pitävälle sivutienestimahdollisuuksia mm. marjastus, sienestys, kalastus, mökkitalkkarointi, linkous, jne. Marjastuksellakin on saatu palkkatyön päälle esim. tänä vuotena jo likemmäs 2500 euron lisätulo. Ja kun lasketaan yhteen kaikki edellä luetellut ”harrasteet” niin kyllä niistä 5 000 -10 000 euron lisätienesti vuodessa syntyy. Polttopuut, liha, kala, kasvimaan antimet, jne. ovat käytännössä ilmaisia.
    2. Vaatimaton elämäntapa. Minulla/ meillä ei ole minkäänlaista shoppailuintoa. Vaatteetkin uusitaan vasta sitten, kun ne tippuvat huonouttaan käyttäjänsä päältä. Ei voida puhua ehkä päätöksestä nuukailuun … ei ole ollut vaan mainittavaa intoa kuluttamiseen.
    3. Päätös kulujen ja tulojen tarkasta kirjaamisesta. Excel on vaurastujan ”tärkein työkalu”.
    4. Inho ulkomaanmatkailua kohtaan. Siinäpä sitä melko mukavasti pääomaa säästyy, kun ei koe pakottavaa tarvetta reissaamiseen. Kuten kohdassa 2, ei tässäkään voida puhua varsinaisesti päätöksestä. Paremminkin kiinnostuksen puutteesta.
    5. Päätös seurata hyviä talousblogeja … kuten esim. tätä sivustoa. Aina niistä lisävinkkejä löytyy.

    Vastaa
    • Tuo on kyllä mahtavaa, että viihtyy edelleen maalla. Uskon, että moni kaupungissa asuva (minä mukaanlukien) haluaisi muuttaa PK-seudulta kauemmaksi, mutta käytännönhommat kuten työmatka ja kaikki läheiset kaverit pitävät täällä hieman betonnisemmalla alueella.

      Ja Excel on erinomainen työkalu, jota jokaisen pitäisi kyllä käyttää talousasioiden seuraamisessa – oli tavoitteita tai ei. Seuraaminen on paras tapa pitää itsensä järkevänä rahankäyttäjänä. Olisin hyvin voinut sen lisätä tuohon omaan listaankin, koska aloitin kulutuksen ja tulojen seurannan jo huomattavasti ennen kuin aloitin tämän blogin kirjoittamisen.

      Vastaa
    • Kirjoittaminen on vähän kuin mikä tahansa taito, kun sitä tekee, niin paranee. Ehkä sitten kun vihdoin saan kirjan joskus valmiiksi, toivottavasti kirjoitustyylini miellyttää vielä useampaa henkilöä kuin nykyään!

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Pena Peruuta vastaus