Näitä taitoja minulta vaadittiin 5 000 euron kuukausipalkan työtehtävissä

Olen aiemmin avannut koko työurani ja palkkakehitykseni siitä lähtien, kun aloitin kesätöissä 14-vuotiaana, aina nykypäivään saakka tilanteeseen, jossa kuukausipalkkani on 6700 euroa ennen veroja ja etuuksia. Tämän lisäksi olen kirjoittanut paljon siitä, mitä kannattaa opiskella, jos haluaa eteenpäin palkkakuopasta kohti parempi tuloisempia töitä.

Entä miten töitä oikeastaan arvotetaan työnantajien ja yhteiskunnan puolesta? Miten työtä saa, pitää tai kannattaa edes arvottaa? Aloitin urani työhistorian pohtimisen ihan ensimmäisistä töistä ja tässä kirjoitussarjassa käynkin läpi kaikki työni tähän päivään saakka matalapalkkaisimmasta aina nykytilanteeseeni. Löydät aikaisemmat osat, joissa pohdin urakehitystäni sekä töitä alta.

  1. Näitä taitoja minulta vaadittiin 1 000 euron kuukausipalkan työtehtävissä
  2. Näitä taitoja minulta vaadittiin 2 000-2 400 euron kuukausipalkan työtehtävissä
  3. Näitä taitoja minulta vaadittiin 2500 euron kuukausipalkan työtehtävissä
  4. Näitä taitoja minulta vaadittiin 3 000 euron kuukausipalkan työtehtävissä
  5. Näitä taitoja minulta vaadittiin 3 500 euron kuukausiapalkan työtehtävissä

Kuten huomaat, palkkani pomppaakin kerralla jopa 1 500 euroa ylöspäin. Miksi ja miten tämä tapahtui sekä millaisia taitoja siihen vaadittiin? Siitä kerron tänään.

Työpaikan vaihtaminen – monen pompun kautta

Olin tässä kohtaa ollut LähiTapiolalla töissä ensin korvausneuvojan tehtävissä eri vakuutuslajien parissa viitisen vuotta ja tämän jälkeen muutaman vuoden järjestelmäuudistusprojektissa, jossa vastasin niin järjestelmän määrittelyistä kuin korvausautomaatiosta. Olin kuitenkin valmistunut noin vuoden aikaisemmin KTM:ksi ja en rehellisesti sanottuna ollut tyytyväinen niin vastuisiini kuin palkkaukseenikaan. Työ ei enää tässä kohtaa haastanut tarpeeksi ja oli alkanut maistumaan puulta.

Olin tässä kohtaa jo alkanut hakea töitä muilta finanssialan työpaikoilta, kuten OP:lta ja Nordealta, mutta vaikka kävin molemmissa paikoissa työhaastatteluissa, eivät tehtävät sekä työpaikat tuntuneet omilta, koska tuntui, että korporaatiosta korporaatioon siirtyminen ei ollut se, mitä halusin.

Halusin pystyä vaikuttamaan asioihin entistä vahvemmin, joten päätin nähdä LinkedIn-tilini päivittämiseen paljon vaivaa, jonka myötä aloin saamaan myös headhunter soittoja. LinkedIn-päivittäminen olikin aidosti työurani kannalta yksittäinen paras päätös. Yksi näistä soitoista alkoi aidosti kiinnostamaan – kehityspäällikön pesti pienessä alle 100 hengen Suomessa toimivan vakuutusalan yrityksessä, jossa suurin yksittäinen omistaja oli työntekijät ja samalla se kuului osaksi isompaa konsernia, jossa olisi mahdollisuuksia kansainvälisiin töihin.

Kävin rekryprosessin läpi ja pyysin palkkaa 4 500 euroa. Tämä oli ok. Mutta! En saanut työpaikkaa vaan jäin työhaastatteluissa kakkoseksi, koska siihen aikaan yhtiö haki ennen kaikkea robotiikkaosaamista ja koska olin tehnyt vain automaatiota, en jatkoon pääsyt. Jatkoin siis LähiTapiolalla samassa tehtävässä ja palkalla nelisen kuukautta hakien muita töitä, kunnes sain puhelun. Puhelu juuri tältä edelliseltä työpaikalta, jossa olin jäänyt kakkoseksi. Minut voittanut henkilö ei ollut sopinutkaan rooliin ja nyt minut sittenkin haluttaisiin töihin. Tiesin, että nyt olisi tilaisuus neuvotella palkasta uudelleen, koska rekryvirhe tulee aina kalliiksi yritykselle.

Pyysinkin suoraan 5 000 euron palkkaa. Vastatarjouksena tuli 4 500 euron palkka ja koeajan jälkeen palkan nostaminen 5000 euroon. Asiat tapahtuivat niin nopeasti ja olin niin innoissani paikan saannista, että totesin, että tämä ok.

Sitten tapahtui jotain mielenkiintoista. Muistan tämän hyvin. Suljin puhelimen. Minulla oli hieman rauhaton olo. Olin saanut työpaikan, jonka halusin, mutta jostain syystä suussani oli paha maku palkkaneuvottelusta, jonka kävimme nopeasti puhelimessa. Kävelin kirjaimellisesti kymmenen minuuttia ympyrää olohuoneessani, kunnes totesin, että pakko soittaa takaisin.

Otin puhelimen käteen ja sanoin suoraan, että minulla oli jäänyt paha maku suuhun palkan neuvottelusta alaspäin. Sinä hetkenä, kun sanoin nämä sanat, minua alkoi nolostuttaa valtavasti. Miten kehtasin? En itsekään tiedä, koska tässä kohtaa en ollut koskaan tehnyt mitään tällaista aiemmin elämässäni. Jokin asia vain jäi häiritsemään ja tiesin, että minun oli toimittava, että olo lähtee pois. Esihenkilöni kiitti tämän viestimisestä suoraan ja suostui 5 000 euroon sen enempää väittämättä vastaan. Puhelu kesti noin kaksi minuuttia.

Nyt olin aidosti innoissani. Sain tasan sen palkan minkä halusin juuri siinä työpaikassa, mihin halusin. Vielä oli kuitenkin se vaikein asia tehtävänä – todistaa, että olin aidosti kaiken tämän palkan arvoinen.

Työtehtävä

Palkka pystyikin kerralla nousemaan noin paljon, koska kyseessä oli niin sanottu one-two-punch eli vaihdoin samaan aikaan työpaikkaa, että otin askeleeni uralla eteenpäin. Molemmat yleensä johtavat yksinäänkin palkan nousuun, mutta erittäin korkeaan nousuun tarvittiin nämä molemmat samaan aikaan.

Olin aiemmassa työtehtävässäni ollut lähinnä ratas valtavassa järjestelmäuudistusprojektissa 200 muun ihmisen joukossa. Nyt olin kuitenkin yksi kahdesta päävastaajasta, joka vastasi samanaikaisesti viidestä eri IT-järjestelmästä sekä vastasi yksin robotiikan kehittämisestä nollasta.

Ensimmäiset kuukaudet menikin paljon opetellessa liiketoimintaa, koska kun vaihdoin vakuutusyhtiöstä vakuutusmeklariin, huomasin kuinka erilaisia liiketoiminnot oikeasti ovat. Siinä, missä vakuutusyhtiöissä tehtiin korvauspäätöksiä asiakkaiden puolesta, vakuutusmeklarit taistelivat asiakkaan puolesta vakuutusyhtiöiden kanssa korvauspäätöksistä. Olikin äärimmäisen mielenkiintoista nähdä vakuutusala molemmista näkökulmista.

Työtehtävä oli myös huomattavasti läpi organisaation menevä kuin aiempi työtehtäväni. Minun piti olla tietoinen kaikesta, mitä kaikissa eri liiketoimintayksiköissä suunniteltiin, koska jokainen pienikin päätös vaikuttaa itse IT-järjestelmiin jollain tavalla. Ja toisin kuin monesti luullaan, yksinkertaisetkin muutokset usein ovat kompleksisia teknologian puolesta eivätkä tapahdu silmänräpäyksessä.

Samaan aikaan sain vielä budjettivastuun ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensimmäinen neljä kuukautta tehtävissä meni myös niin hyvin, että sain osan esihenkilöni töistä, ja ennen koeajan päättymistä olinkin jo yksin vastuussa koko IT-kehityksestä, budjetista ja strategiasta. Fun fact: tässä kohtaa en pyytänyt palkankorotusta. Tein joka tapauksessa jotain oikein, kun vastuuta annettiin näin nopeasti näin paljon ja myös nautin töistä samaan aikaan enemmän kuin koskaan.

Mitä taitoja kehityspäällikön työssä tarvittiin?

Entä millaisia taitoja siis tarvittiin siihen, että selviydyin tällaisesta työstä ja siitä kaikesta lisävastuusta, jota minulle erittäin nopeasti sysättiin.

Jos lähdetään kaikkien IT-järjestelmien ylläpitämisestä, jatkokehittämisestä, siinä tarvittiin ennen kaikkea seuraavia taitoja:

1. Ymmärrystä liiketoiminnan sekä asiakkaiden tarpeista ja prosesseista (tämä täytyi vain opetella istumalla ihmisten vieressä ja kysyä miljoona kysymystä).

2. Tämän perusteella asioiden priorisiominen siten, että asiat, joita kehitettiin, olivat sellaisia, jotka toivat eniten arvoa liiketoiminnalle. 

3. EI:n sanominen 90%:n toiveista. IT-kehityksessä olen oppinut sen, että kehitettävää löytyy käytännössä aina. IT-järjestelmät eivät ole koskaan täydellisiä ja backlogilla on aina
samanaikaisesti vähintään 100 erilaista asiaa. Ja jos siellä on vähemmän, tarkoittaa se, ettei liiketoiminnan ja kehityksen välillä ole tarpeeksi syvää yhteyttä.

4. Iso osa oli myös sitä, että minun piti tehdä itsestäni helposti lähestyttävä. IT-kehityksessä ei voi johtaa management-by-perkele tyylillä, koska muuten et saa koskaan parhaita ideoita. IT-kehitystä johdinkin pitkälti ihan asiakaspalvelun tasolta.

5. Ja tärkeimpänä, minun piti ymmärtää, mikä oli teknisesti mahdollista, mikä ei ja miten asiat järjestelmien sisällä liittyvät toisiinsa. IT-järjestelmäarkkitehtuuri on sellainen hämähäkinverkko, että kaikkia relaatioita keskenään on mahdoton ennustaa ja nähdä, koska niin paljon tapahtuu pinnan alla, mutta aina pitää ymmärtää parhaansa.

Jos taas mennään robotiikkaan, tärkeimpiä taitoja olivat:

1. Tunnistaa, mistä prosesseista robotiikasta saa nopeimmat hyödyt

2. Robotiikkaprosessin määrittely. Vaikka olin päällikkötehtävissä, tein paljon myös ihan tavallista määrittelytyötä, kuten teen edelleenkin. Tämän takia pidän erittäin paljon pienessä organisaatiossa työskentelystä, koska ei ole yhtään tehtävää, joka on ns. ”above my paygrade”, kuten isommissa organisaatioissa usein tuppaa olemaan. Omistajuuden saa sen, joka tekee.

3. Jatkuva testaaminen, iterointi ja keskustelu robottikoodarien kanssa (en siis itse osaa edes robotteja kehittää itse saati koodata riviäkään).

Ja viimeisenä oli sitten päällikkötyö, budjettivastuu ja strategia, jossa tarvitaan:

1. Yhtiön numeroiden ymmärtämistä (kiitos sijoitusharrastus!) sekä todellisten kustannusten budjetointia

2. Neuvottelutaitoja (IT-kehityksessä ostan paljon erilaisia palveluita ja työvoimaa, joten käyn päivätyössäni paljon hintaneuvotteluja erilaisista aiheista)

3. Esihenkilötaitoja (lopulta tiimini alkoi kasvamaan, joten tarvitsin myös suoria esihenkilötaitoja, että epäsuoria esihenkilötaitoja koodarien kanssa keskustellessa)

4. Strategian suunnitteluun taas minun piti ymmärtää uusien teknologioiden trendejä ja sitä, mikä on oikeasti mahdollista. Liiketoiminnot ympäri maailman huutavat aina uusimman trendin perään (esim. nyt tekoäly), mutta oma tehtäväni on sanoa, mikä on oikeasti mahdollista ja järkevää juuri nyt. Trendejä menee ja tulee, mutta kaikkeen ei voi eikä kannata investoida. Tehtäväni on olla siis myös järjen ääni hypemaailmassa.

5. Kestää jatkuvien päätösten, kysymysten jne. tuomaa henkistä rasitusta. Verrattuna aikaisempaan työhön, tällaisessä työssä tekee sen 20-100 mikropäätöstä päivässä, jossa itse on aina viimeinen vastaaja, joten henkinen rasitus oli huomattavasti korkeampaa ja tähän meni hetki tottua.

On kuitenkin vielä yksi taito ylitse muiden. Kaikista tärkein taito IT-kehityksessä on ennen kaikkea kahden kielen puhuminen samaan aikaan. Ja kielet eivät siis ole suomi ja englanti. Vaan liiketoiminta ja IT. Uskon, että suurin syy siihen, miksi töistä niin paljon nautin ja miksi olen hyvin tehtävissä menestynyt on se, että olen KTM ja rakastan sijoittamista. Liiketoimintaan siis oma kiinnostukseni on ollut aina erittäin suurta.

Mutta entä IT? Minulla ei ollut siihen koulutusta ja olin tehnyt töitäkin sen parissa vasta muutaman vuoden. Todellisuudessa olen kuitenkin aina ollut nörtti ja kaikki teknologia on aina kiinnostanut minua. IT:tä yleensä maalataan vaikeaksi ja monimutkaiseksi, mutta todellisuudessa se ei sitä ole. Kaikki, mitä tarvitset asioiden oppimiseen on aito kiinnostus asioihin ja vähän tekninen mieli. Ja koska itseltäni löytyi sisäinen palo niin liiketoiminnan kuin IT:n ymmärtämiseen, pystyn nopeasti omaksumaan asiat – sekä puhumaan kaikille ihmisille heidän omalla kielellään.

IT-kehitys onkin siitä mielenkiintoinen tehtävä, että vaikka olin vastuussa siitä yksin, en pystyisi yksin tekemään mitään. Tehtävä onkin pitkälti tulkin tehtävä. Ymmärrä, mitä joku toinen haluaa ja käännä se kielelle, jota toinen ymmärtää ja joka tämän voi toteuttaa. Ja siinä välissä teen analyysiä ja pyöritä numeroita sen suhteen, mitä oikeasti kannattaa tehdä.

Koen, että tehtävä on monipuolinen, ja siinä on erittäin paljon vapautta, mutta samalla vastuuta. Ja rehellisesti sanottuna, isommassa organisaatiossa kaikki vastuualueeni olisi ajettu useammalle ihmiselle, joten teen kirjaimellisesti parin ihmisen työt, jonka takia koen, että palkkani oli varsin paikallaan. Tätä vahvisti entisestään se, että edeltäjäni ei yksinkertaisesti kaikista tehtävistä selvinnyt.

Vastuu ja virheiden seuraukset

Niin, sitten se vastuu. Käytännössä olin nopeasti vastuussa kaikesta IT-kehitykseen liittyvästä. Yksinkertaisesti vastuu päättyi aina minuun, koska kukaan muu ei edes ymmärtänyt työtäni talossa tai sitä, mitä teen ja miten sen teen. Tämä olikin mielenkiintoinen hetki työelämässä, kun ensimmäistä kertaa oma esihenkilöni sanoo, että ”en ymmärrä kaikkea mitä teet, mutta luotan sinuun”. Luottamusta ja vastuuta saankin tasan niin pitkään, kun pystyn toimittamaan liiketoiminnalle sen, mitä lupaan. Loppupeleissä se on niin yksinkertaista.

Ja koska olin viimeinen vastuullinen, myös kaikki virheet olivat minun. Jos rahaa kului enemmän kuin piti, se oli minun vastuullani. Jos IT-järjestelmät kosahtivat tai tein virheen määrityksissä, virhe oli minun vastuullani. Jos en pystynyt tekemään robotteja, mitä lupasin, vastuu oli minulla. Fakta on, että joku saattaa kokea tällaisen työn jo liian stressaavana. Itselleni se ei kuitenkaan ollut sitä, koska nautin vapaudesta niin paljon, että en edes muistanut stressata.

Koin, että menin oikeaan suuntaan ja sain koko ajan vietyä IT:tämme kovaa tahtia eteenpäin. Ja koska sain vapaat kädet, koin, että muutkin olivat tyytyväisiä jälkeeni. Ja toki positiivinen palaute ennen kaikkea asiakkailta ja liiketoiminnalta auttoi asiaa. Tässä kohtaa työ ei kauheasti stressiä tuonutkaan, vaan ennen kaikkea antoi energiaa. Elämäni stressaantuneinhan olin itse asiassa, kun esikoiskirjani julkaistiin. Mutta silloin myös työtehtäväni oli kehittynyt ja palkkani kasvanut vielä tältä tasolta entisestään, mutta siitä seuraavassa tekstissä.

Ehkä hienointa työpaikassa on se, että vastuuta annetaan kenelle tahansa, joka sitä haluaa – eli en sinällään ollut poikkeus. Niin ihmisten osaaminen sekä intohimo omaan tekemiseen ympäri talo on aitoa ja ihmiset aidosti välittävät työn jäljestään enemmän kuin mitä olen nähnyt millään muulla työpaikalla koko elämäni aikana.

Ei ole sinänsä sattumaa, että olen edelleen näin 5 vuotta myöhemmin töissä tässä työssä nykyisessä työpaikassani Howdenilla. Vaikea nähdä, että vaihtaisin työpaikkaani ennen FIRE:ä minkään muun kuin tyyliin yli kaksinkertaisen palkan perässä, niin kauan kun yrityksen kulttuuri pysyy yhtä hyvänä.

Kysyntä ja tarjonta

Käytännössä se yhdistelmä, joka itselläni oli juuri tähän nicheen (vakuutusalan ymmärrys + automaatio + teknisen alan ymmärrys), oli äärimmäisen harvinainen tähän maailman aikaan. Siksipä sain työn ja tällaisen palkan, vaikka olin vasta 29-vuotias. Mutta mikään ei ole muuttunut vieläkään. IT-kehityksessä on tästä ikuisuuteen aivan uskomaton osaajapula, koska moni kääntyy pelkän teknologian tai tietokoneen nähdessään kannoillaan ajatuksella: liian vaikeaa en osaa. Voin kuitenkin luvata, että tämä ei ole liian vaikeaa, vaan äärimmäisen mielenkiintoista ja hauskaa, vaikkakin usein erittäin haastavaa hommaa.

Toki itse olen hyötynyt siitä, että osaajapula on suuri, koska tiedän, että osaamiselleni on valtava tarve käytännössä jokaisella liiketoiminnalla maailmassa. Kaikki liiketoiminnot ja julkiset palvelut pyörivät IT-järjestelmillä, automaatiolla, robotiikalla, tulevaisuudessa tekoälyllä jne. joten töitä tulee olemaan tästä ikuisuuteen niin pitkään, kun niitä jaksan tehdä ja pysyä mukana teknologian kehityksessä.

Tämä onkin toinen tärkeä asia ymmärtää IT-kehityksestä. Ala kehittyy myös samaan aikaan niin nopeasti, että pystyt nuorenakin löytämään kohdan, jossa on suuri osaajapula, koska kokeneemmat ihmiset eivät välttämättä ole yksinkertaisesti enää kiinnostuneita niistä. Ei ole sattumaa, että Amazonit, Microsoftit, Facebookit jne. ovat kaikki nuorten ihmisten perustamia. Teknologia tulee tarjoamaan paljon uramahdollisuuksia ihan kaikille nuorille, joita asia kiinnostaa, koska muutos on siellä niin nopeaa, että 25-vuotiaskin voi olla suhteessa huippukokenut osaaja jonkun uuden teknologian kanssa!

Tästä johtuen osaajapula tuleekin olemaan krooninen myös Suomessa tällä alalla, joten suosittelen ehdottomasti harkitsemaan IT-kehitystä oli koulutuksesi mikä vain, jos teknologia millään tavalla kiinnostaa. Minulla ei ole mitään muodollista pätevyyttä hommaan, mutta silti pystyn menestymään tehtävässä. Ja niin pystyy moni muukin.

En voi suositella IT-kehitystä urana yksinkertaisesti tarpeeksi ja itse ainakin koen, että minut on luotu juuri tällaisia töitä varten. Olenkin onnellinen, että olen syntynyt juuri tähän aikaan. 1200-luvulla juuri minunlaisilleni ihmisille ei välttämättä olisi niin paljoa käyttöä ollut.

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi 

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin 8 vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

4 kommenttia artikkeliin ”Näitä taitoja minulta vaadittiin 5 000 euron kuukausipalkan työtehtävissä”

    • Heh, en ole yhteenkään blogitekstin koskaan käyttänyt chatgpt:tä – töissä kylläkin! Huolestuttavaa jos oma teksti chatgpt:ltä vaikuttaa tai jos vaihtoehtoisesti ihmiset alkavat kaikissa teksteissä näkemään chatgpt viitteitä (joissa on listoja), vaikka näin ei olisi. Etenkin teksteissä, jotka kertovat omakohtaisista kokemuksista…

      Vastaa
  1. Hyvä teksti. Pitääkin ottaa pointteja työn alle ja mitä ne itselle tarkoittaa.
    Vastaavan kaltaiset tehtävät omalta alalta ovat itselläkin mielenkiinnon kohteena.
    Itsellä kandi vielä vaiheessa sähkötekniikasta mutta töitä olen hyvin saannut.
    Tekniseen tukeen ensi kesäksi hieman yli op suositus palkan työkokemukseni ansiosta. Nyt minulla on mahdollisuus oppia sähköalan yksi isoimpia komponentti kokonaisuuksia kesällä ja päästä osaksi asiantuntijatyöyhteisöä. Työkulttuuri yrityksessä on vaikuttanut itselle sopivalta ulkoapäin mikä tähän mennessä ei ole ollut normi.
    Sitten vielä kun DI paperitkin saisi vielä pihalle. Ei oo opinnot meikän vahvuus, mut pakko paperit saada etenki jos haluaa alalla edetä. Ikää 25 että ihan hyvin menee. Ei ihan teikän tahissa mennä ammattikehityksessä, mutta olen itse tyytyväinen omien haasteiden kanssa pärjäämisestä.

    Vastaa
    • Kiitos ja hienoa, että tekstistä oli hyötyä! Ja tosiaan työkulttuuri on äärimmäisen tärkeä osa kyllä työssä viihtyvyyttä ja mielestäni ihan suoriutumistakin. Jos en töissä viihtyisi ja työkavereista pitäisi, uskon kyllä, että se söisi myös motivaatiota myös työntekoon. Loppujen lopuksi kaikki työ, mitä teen, on kaikkia muita niin firman työntekijöitä, kuin asiakkaita varten.

      Ja uralla ei turhaan kannata aina juosta juuri täydellisen urakehityksen – ja palkkakehityksen kannalta. Itsekin loppupeleissä aika monen pompun kautta päädyin nykyiseen tehtävääni ja tie ei missää nimessä ollut suorin, nopein tai optimein, vaan itselleni sopiva.

      Vastaa

Jätä kommentti