8 kysymystä, jotka kannattaa kysyä itseltään ennen kuin aloittaa matkan taloudelliseen riippumattomuuteen

Haluan viedä taloudellisen riippumattomuuden ilosanomaa eteenpäin ja levittää sitä niin monelle suomalaiselle kuin mahdollista. Tiedostan silti erään faktan – taloudellinen riippumattomuus ei ole kaikkia varten. Uskon kuitenkin, että suurin osa meistä haluaisi olla taloudellisesti riippumattomia, jos vain voisi – ja mikä tärkeintä – suurimman osan meistä kannattaisi myös olla.

Viime aikoina moni bloggaja onkin alkanut downshiftaamaan ja monesti on kyseenalaistettu taloudellisen riippumattomuuden maalin järkevyyttä. Miksi tavoitella jotain tulevaa, kun sen voi saada jo nyt? Tekeekö taloudellinen riippumattomuus edes yhtään onnellisemmaksi?

Downshiftauksen tullessa taas muotiin, itse kuitenkin liputan edelleen absoluuttisen taloudellisen riippumattomuuden puolesta. Ennen kuin menee kuitenkaan liian pitkälle matkalla kohti taloudellista riippumattomuutta, kannattaa kysyä itseltään nämä kahdeksan kysymystä elämään liittyen.

1. Miksi haluat saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden?

matka on määränpää
Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa matka on yhtä tärkeä kuin määränpää

Lähdetään kysymyksestä, joka on kaikkein tärkein. Ennen kuin lähdet tietoiselle matkalle kohti taloudellista riippumattomuutta, kannattaa ensin kysyä se elämän useissa vaiheissa usein esiin nouseva kysymys – miksi?

Moni lähtee kohti taloudellista riippumattomuutta silmät kiiltäen ja imee kaiken tiedon itsensä, mitä netistä saa. Henkilö virittää taloutensa tappiin ja obsessoi rahasta ja sijoittamisesta vuoden jos toisenkin vain huomatakseen vuoden kahden jälkeen, että ehkä tässä ei ole sittenkään mitään järkeä. Elämä on ihan hyvää näin.

Pari vuotta elämästä paloi ”hukkaan” kun mietti pelkästään rahaa. Raha ei itsessään pitäisi koskaan olla se tavoite vaan vain työkalu saavuttaa, mitä haluat elämässäsi.

Olen nähnyt monen ihmisen innostuvan taloudellisesta riippumattomuudesta, juosten sitä kohti vuoden pari ja sitten luovuttavan tai toteavan, että ei tämä ole minua varten. Useimmiten tämä johtuu siitä, että ihmiset innostuivat taloudellisen riippumattomuuden käsitteestä, ei siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Tärkeintä on, että sinulla on syy tavoitella taloudellisesti riippumattomuutta ja olet turvassa motivaatiopulalta. Ihminen tarvitsee aina syyn tehdä asioita.

Tärkeintä onkin miettiä, mitä teet sen jälkeen kun olet saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden. Helpointa on tehdä lista kuin olisit lapsi. Mitä tekisit elämälläsi, jos raha ei olisi este? Taloudellisesti riippumattomalla maailma on yhtä täynnä mahdollisuuksia kuin lapsella, koska raha sekä oravanpyörässä juokseminen ei rajoita elämääsi. Mikä on sinun syysi herätä sängystä, jos sinun ei tarvitse herätä. Inspiraatiota voit ottaa esim. asioista, joita minä haluan tehdä taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani.

2. Mikä on asumistilanteesi tavoitteen saavutettuasi? 

Kun saavutat taloudellisen riippumattomuuden, muuttuuko mikään asumistilanteessasi. Haluatko muuttaa pienempään asuntoon? Eri kaupunkiin? Tai ottaa hyötyä maantieteellisesti arbitraasista ja muuttaa kokonaan eri – mahdollisesti halvempaan maahan – missä aurinko paistaa vuoden läpi? Ehkä jopa haluaisit elää nomad-elämää, ja vaihtaa paikkaa tasaisin väliajoin? Mahdollistaako taloudellinen riippumattomuus, jota tavoitteleet jonkun näistä vaihtoehdoista vai kaikki?

3. Mitä haluat, että päiväsi taloudellisesti riippumattomana sisältävät? 

Mieti päivä, jolloin nouset sängystä ja voit tehdä mitä vain. Joka päivä. Koko elämäsi ajan. Sitä on aito taloudellinen riippumattomuus. Et ole tulosvastuussa kenellekään – et edes itsellesi. Tämä kysymys liittyykin tiukasti ensimmäiseen kysymykseen, mutta hieman tarkemmin. Miltä ihan tavallinen päivä sinulla taloudellisesti riippumattomana näyttäisi? Mitä rutiineja sinulla olisi. Miten kuluttaisit suurimman osan ajastasi?

Kun mietit, miten suurin osa meistä tällä hetkellä kuluttaa tyhjän ajan päivästä, katsomme TV:tä ja Internetiä ja siinäpä se. Vaikuttaako käsitys keskimääräisestä taloudellinen riippumattomuus-päivästä siltä, että se saa sinut innostuneeksi jo pelkän ajatuksen tasolla vai sisältääkö se vain enemmän Netflixiä ja chillausta?

4. Miltä sosiaalinen elämäsi näyttää taloudellisen riippumattomuuden saavutettuasi? 

Kenen kanssa vietät suurimman osan ajastasi, kun olet taloudellisesti riippumaton? Fakta on se, että vaikka sinä olisit taloudellisesti riippumaton, mitä todennäköisemmin perheesi, läheisesi ja parhaat kaverisi eivät ole. Jos lopetat työt, sinulla ei ole enää työkavereita, joita näet joka päivä.

Miten täytät sosiaalisen aukon elämässäsi kun elät käytännössä aivan erilaista elämää kuin kaikki ympärilläsi olevat ihmiset. Aloitatko uuden harrastuksen? Hankit uusia kavereita? Mahdollisesti hyväntekeväisyystoiminnan tai jotain töitä, mitä olisit aina halunnut tehdä, mutta joita et halunnut tehdä huono palkkauksen takia?

Tämä on erittäin tärkeä näkökulma, koska jokainen meistä tietää, että uusien kavereiden saaminen on aikuisena paljon vaikeampaa kuin lapsena ja nuorena. Suurin osa sosiaalisista kontakteista aikuisiässä koostuu harrastustutuista/kavereista sekä työkavereista. Molemmat voivat olla voimavara ja rasite henkilöstä ja työpaikan tai harrastusjoukon hengestä riippuen.

5. Jos sinulla on kumppani ja/tai perhe, miten suunnitelmasi sopivat yhteen heidän kanssa? 

Taloudellinen riippumattomuus on erittäin harvinainen haave ja tavoite, vaikka tuntuu, että siitä puhutaan kaikkialla ja se olisi jotenkin yleinen tavoite. Todellisuus on kuitenkin aivan jotain muuta ja suurin osa suomalaisista tai maailman ihmisistä ei ole koskaan kuullut koko käsitteestä. Taloudellinen riippumattomuus on edelleen suurimmalle osalle suomalaisista täysin vieras niin ajatuksen kuin käsitteen tasolla ja tämä saattaa tehdä yhteiselon erityisesti läheisten ihmisten kanssa haasteelliseksi.

Todennäköisyydet löytää kumppani, joka innostuu taloudellisesta riippumattomuudesta samalla tavalla kuin sinä, ovat erittäin matalat. Mutta mikäli siinä onnistuu, on aidosti onnekas. Matka taloudelliseen riippumattomuuteen on huomattavasti helpompi ja nopeampi kun sitä tavoittelee kaksi ihmistä yhden sijasta.

Suurimmalle osalla meistä ei tule kuitenkaan olemaan koskaan kumppania, joka innostuisi taloudellisesti riippumattomuudesta. Raha on valmiiksi iso riidanaihe lähes jokaisessa parisuhteessa. Miten kumppanisi siis suhtautuisi, jos vähentäisitkin yhtäkkiä rahankäyttöäsi dramaattisesti, jotta saat nostettua säästöprosenttiasi? Miten hän reagoi, jos julistat, että 10 vuoden päästä olet taloudellisesti riippumaton ja otat lopputilin? Miten lapset mahtuvat tähän yhtälöön?

Asia ei helpotu jos on sinkku. Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on sinänsä helppoa sinkkuna, koska ei tarvitse keskittyä kuin itseensä. Mutta mikäli haluat löytää kumppanin ja kumppania etsiessäsi olet jo matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen, voi kumppanin löytäminen osoittautui haastavammaksi kuin oletatkaan. Jos olet ottanut taloudellisen riippumattomuuden tavoitteeksesi, kertoo se sinusta jo sen verran, että pystyt ajattelemaan huomattavasti eri tavalla kuin massat. Ja kun eroat massasta, on vaikeampi löytyy sielunkumppani.

6. Miten määrittelet itsesi, jos lopetat työnteon? 

Halusimme tai emme, aikuisiässä työmme määrittelee meitä paljon. Olemme duunareita, konttorirottia, konsultteja, koodareita, putkimiehiä, myyjiä, toimitusjohtajia, lakimiehiä, lääkäreitä jne. Kun olet taloudellisesti riippumaton ja lopetat työnteon, lopetat samalla osan itsestäsi ja osa indentiteetistäsi katoaa.

Miten määrittelet itsesi kun et ole enää ammatti. Jokainen meistä tarvitsee identiteetin ja sen rakentaminen ei ole helppoa. Jos olet tehnyt työtä, joka on sinusta merkityksellistä, miten varmistat, että jatkat merkityksellistä elämää?

Vai hatkatko töitä vain totutusti, mutta tällä kertaa pienimmillä työtunneilla ja pienemmällä stressillä? Ja jos jatkat, tarvitsetko taloudellista riippumattomuutta yhtään mihinkään? Vai oletko vain ”taloudellisesti riippumaton”? Ei hullumpi ammatti sekään!

7. Miten olet mukana perheen talouden ylläpidossa (ja miten se muuttuu ajan saatossa)?

Kuten todennäköisesti tiedät tätä tekstiä lukiessasi, on kaksi erilaista tapaa toteuttaa taloudellinen riippumattomuus. Kun lähdet suunnitelemaan matkaasi taloudelliseen riippumattomuuteen, kannattaa miettiä kumpi on sinulle ja elämäntilanteellesi parempi ratkaisu.

Keräätkö pääomaa niin paljon, että pystyt elää passiivisilla tuloillasi? Vai luotatko 4% sääntöön ja nostat aina tietyn määrän rahaa sijoituksistasi ajan kuluessa? Kestääkö systeemisi niin pörssin ylä- kuin alamäissä? Jos olet itse varma laskelmiisi, miten saat vakuutettua kumppanisi siitä, että taloudellinen riippumattomuus toimii eikä hän joudu elämään jatkuvassa epävarmuudessa, koska et itse käy töissä?

8. Onko sinulla Plan-b, mikäli kohtaat kriisin elämässäsi? 

Elämässä voi aina tulla eteen suuria kriisejä yllättävistä taloudellisista murheista terveysmurheisiin ja muihin murheisiin. Onko suunnitelmasi taloudellisesta riippumattomuudesta niin vedenpitävä, että se kestää kaikki shokit? Suomessa on onneksemme laaja julkinen terveydenhuolto, joten terveydenhuollon kustannuksiin taloutesi ei kaadu.

Taloudellisia katastrofeja on monia mahdollisia ja on tärkeää, että hallitset riskejä. Aina on mahdollisuus täysin odottamattomaan ja yllättävään tapahtumaan. Vähintä mitä voit tehdä, on pitää vakuutusturvasi ajantasalla. Ennen kaikkea tärkeintä on, että varallisuutesi on niin iso, että taloudellinen riippumattomuutesi ei ala horjumaan kun on lama ja osakekurssit laahaavat pohjamudissa.

Laskelmat ovat tässä kaikki kaikessa ja taloudellisen riippumattomuuden saavutettuasi kannattaakin aina jättää edes jonkinnäköinen turvavara, mikäli kaikki huonot sattumat osuisivat samaan hetkeen.

Esimerkiski taantuman aikaan on lähes mahdoton saada töitä – etenkin jos olet ehtinyt olla jo työelämästä pois taloudellisesti riippumattomana.

Yhteenveto

Vaikka taloudellinen riippumattomuus ei ole kaikkia varten, tiedätkö mikä on? Parempi oman talouden ja sitä myötä elämän hallinta. Hallitset omaa talouttasi aivan samalla tavoin kuin tavoittelet taloudellista riippumattomuutta. Tienaa enemmän, kuluta vähemmän ja sijoita yksinkertaisesti, mutta säännöllisesti. Muista, että vaiheita matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen on monta erilaista ja jokaisen ihmisen pitäisi näissä asteissa päästä edes puoliväliin.

Oletko miettinyt näitä kysymyksiä elämässäsi ja mitä mieltä olet taloudellisesti riippumattomuuden tavoittelusta ylipäätänsä?

20 kommenttia artikkeliin ”8 kysymystä, jotka kannattaa kysyä itseltään ennen kuin aloittaa matkan taloudelliseen riippumattomuuteen”

  1. Olen 51- vuotias vanha paska ja olen saavuttanut tuon tavoitellun. Himmailen työpaikalla vielä pari vuotta ja se on siinä.Ja kuten edellä hienosti sanottiin niin mitä sitten? Hienosti puettu kysymys/ teema. En selviä itse tuosta ajasta vaan ryyppään itseni hengiltä. Rahaa on vähää vaille miljoona. Olen juoppo ja minulla ei ole aikomusta jättää perillisille kuin vain 200-300 tuhatta. Loput juon.

    Vastaa
    • Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Miinus se alkoholi. Ei muuta kuin apua hakemaan alkoholismiin ja tuolla rahasummalla nauttimaan aidosti elämästä. Olet vielä sen verran nuorikin, että mikäli alkoholista pääsee eroon, parhaat vuodet ovat vasta tulossa!

      Vastaa
    • Alkoholismia voi hoitaa! Jos sulla on rahaa voit itsekin ostaa itsellesi lahjaksi vaikka kuukauden hoitojakson jostain minnesotamenetelmää käyttävästä hoitopaikasta. Maailma on täynnä älyttömän hienoja juttuja, harrastuksia ja ihmisiä. Sulla on vielä kymmeniä vuosia aikaa tehdä rahoillasi kaikkein hienoimpia asioita mitä vaan voit kuvitella. Alkoholismi on pirullinen sairaus joka pitkittyessään johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, voit itse vaikuttaa sen ennusteeseen, mutta yksin se ei onnistu. Apua saa jos alkaa sitä itse haluta.

      Vastaa
  2. Erittäin hyviä pointteja, kiitos näistä! Tästä tuli hyvin ajattelemisen aihetta, ja tuntuu järkevältä miettiä taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua nimenomaan lopputulos edellä, eikä pelkästään itse ajatukseen ihastuen. Ei sillä että omalla nykyisellä kulutustahdillani olisin kovinkaan lähellä minkäänlaista riippumattomuutta kovin äkkiä, huoh…

    Haluaisin ajatella olevani vapaaehtoistyötä tekevä aktiivinen pikku pörriäinen, jos päivätyössä ei tarvitsisi raataa. Pelkään kuitenkin että todellisuus olisi jotain muuta – laiskottelua, löysäilyä, diamond diggerin peluuta ja aikaansaamattomuutta. Todellisuus olisi varmaankin jotain siltä väliltä.

    Vastaa
    • Kiva kuulla, että teksti herätti ajatuksia! Tärkeintä matkassa onkin se, että suunta on oikea ja, että matkasta oikeasti nauttii. Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun ohessa tulee kuitenkin opittua niin paljon elämästä, rahasta ja sijoittamisesta kuin vahingossa, että vaikka lopputulokseen ei pääsisi, on sivussa tapahtuneet asiat pelkästään positiivisia elämälle!

      Haluan uskoa itse myös tuohon hyväntekeväisyyshommiin, jos vain oikeasti mielenkiintoinen hyväntekeväisyyshomma lyötyisi. Uskon siihen, että ihminen tulee onnellisimmaksi kun voi auttaa muita.

      Vastaa
  3. Jos olisin taloudellisesti riippumaton ja lopettaisin työt, tarkoittaisi se ainakin omalla kohdallani vain 7,5h/vrk enemmän vapaa-aikaa. Tai ehkä 8h, jos otetaan työmatkat huomioon.
    Minusta tuo 7,5h kuluisi aika kivuttomasti: 1h pidempään sängyssä, 0,5h rauhallinen aamiainen, 1h lehtien lukua, 1,5h liikuntaa, 0,5 h pidempi lounas (ehkä tekisin itse, mikä veisi myös aikaa). Loput ajasta ehkä katselisin telkkaria tai olisin lasten kanssa… Huh, siinähän se työpäivä menikin 😀

    Vastaa
    • Hahahaha, siinä on kyllä aika rehellinen kuvaus taloudellisesti riippumattoman päivästä 😀 Tuo on varsin todennäköinen skenaario ihmiselle varmasti etenkin alussa, kun ei keksi päivään mitään täytettä töiden ohelle. Tuollainen taloudellinen riippumattomuus varmaan henkilöstä riippuen alkaisi jossain kohtaa tosin kyllästyttää, itse ainakin varmaan tylsistyisin, heh.

      Vastaa
  4. Huomaa, että olet todella nähnyt vaivaa artikkelin kirjoittamiseen. Monia hyviä pointteja; kiitos näistä! Itselläkin siintä jonkinmoinen taloudellisen riippumattomuuden tavoite mielessä ja aloitinkin juuri kirjoittamaan blogia aiheesta. Tervetuloa tutustumaan blogiini.

    Vastaa
  5. Kaikkihan ovat matkalla kohti taloudellista riippumattomuutta jokatapaulsessa lakisääteisen eläkejärjestelmän kautta. Kyse on kai siitä haluaako sen savuttaa ennen sitä virallista eläkeikää ja mikä on sen riippumatomuuden taso.

    Vastaa
      • Minäkään en usko että nykytasoinen eläkejärjestelmä on kestävä ja siksi olen itsekin matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen omilla säästöillä. Uskon kuitenkin että tulevaisuudessakin yhteinen tahtotila on pitää kanssaihmiset leivänsyrjässä ja jonkuntasoinen taloudellinen rippumattomuus se on sekin:)

        Vastaa
        • Tuo on aivan totta, että Suomessa onneksi on eläkejärjestelmä (ja muutenkin erittäin kattava sosiaaliturva kaikkin elämänvaiheisiin). Periaatteessa työtönkin on taloudellisesti riippumaton, mutta toki sillä erolla, että pitää tehä X, Y ja Z asioita, jotta rahaa saa tililleen. Siinä ehkä näkyykin taloudellisen riippumattomuuden amerikkalaisuus, koska siellä ihmiset joutuvat pitämään itsestään huolen – valtiosta ei kauheasti apua ole.

          Itse uskon suomalaiseen eläkejärjestelmään ja oletan, että se pyörii samalla tavalla myös 40 vuoden päästä kun saavuttaisin oman eläkeikäni. Mutta on aivan totta, että moni taloudellisen riippumattomuuden tavoittelija ei tähän usko, Ja toisaalta, kesti eläkejärjestelmä tai ei, ei se eläkkeesen säästämällä valmistautuminen koskaan ole huono asia.

          Ja vaikka en ole itselleni vielä taloudellinen riippumattomuus ikätavoitetta asettanut, uskoisin, että pystyn siihen jossain ennen 40-ikävuotta – huomattavasti ennen kuin eläke sen minulle soisi .

          Vastaa
          • Ihminen joka joutuu tekemään asioita X, Y ja Z rahan takia, ei ole taloudellisesti riippumaton. Sama se on vaikka omistaisi 20 vuokra-asuntoa ja eläisi niiden tuotolla. Jos joudut toimeentulosi takia tekemään työtä (esim. hankkimaan vuokralaisia, ylläpitämään asuntojen kuntoa jne), olet taloudellisesti riippuvainen tekemästäsi työstä. Ihan niin kuin palkkatyöläinenkin. Jos sinulla olisi varaa ulkoistaa nuo työt, mutta teet ne vain omaksi iloksesi, olet taloudellisesti riippumaton.

            Vastaa
            • Joo ihan samaa mieltä siitä, että oikea FIRE ei vaadi mitään tekemistä rahan eteen- ei edes sitä työkkärin lappusen täyttämistä aika ajoin. Siksi käytinkin sanaa periaatteessa 😀 Oikea FIRE kuitenkin on täyttä vapautta rahallisista velvoitteista.

              Vastaa
  6. Itselläni tämä taloudellinen riippumattomuus on tullut kuin sivuoven kautta koska sijoittaminen on tavallaan harrastus ja mielenkiinnon kohde itselleni. Ajatus siitä että rahaa tulee kuin itsestään tekemättä mitään on kutkuttavaa. Ja alkujaan tämä alkoi kun rahaa oli laiskana tilillä ja sehän olisi mukava että tulot täydentyisi palkkatulojen lisäksi lisäten vapautta rahan käyttöön.

    Ehkä tämä myös luo vapauden tehdä työtä harrastuksena ja mielenkiinnosta, ei pakosta. Vaikka ihan pidänkin nykyisestä työstäni, niin työn luonteeseen sisältyy paljon ylitöitä, joskus yötyötä ja aikaerorasitusta. Tämä käy aina vain raskaammaksi iän myötä ja en haluaisi samaa kohtaloa kuin kollegoille että joutuu väkisin vanhemmalla iällä siellä roikkumaan yöllä ihan paskana. Poimisin rusinat pullasta ja vähentäisi työkuormaa. Mikseipä vaikka eri työ ja ala.

    Mitä tekisin sitten lisääntyneellä vapaa-ajalla? Ehkä käyttäisin sitä enemmän harrastuksiin, perheeseen tai muihin mielenkiinnon kohteisiin. Sillä toivoisin että elämässä olisi myös muutakin sisältöä kuin työ. Ehkä pystyn määrittelemään itseni muutenkin kuin työn kautta.

    Vastaa
    • Veikkaisin, että varmaan suurimmalle osalle meistä taloudellinen riippumattomuus tulee juuri sijoitusharrastuksen aloittamisen kautta. Itsekin ensin kiinnostuin sijoittamisesta ja vasta sen jälkeen löysin taloudellisen riippumattomuuden käsitteen.

      Juuri tuo työaikaan- ja kuormitukseen vaikuttaminen ovat itselläni ykkösenä mielessä, koska tuntuu jotenkin uskomattomalta, että 60-vuotiaalta usein vaaditaan yhtä paljon – tai jopa enemmän töissä kuin 25-vuotiaalta. Tietyt poikkeukset ovat tietysti hyvässä kunnossa myös 60-vuotiaana, mutta kun miettii, kuinka vanhuus kuitenkin ihmiseen vaikuttaa, haluaisin jo esim. 60-kymppisenä päättää tasan tarkkaan mitä, missä, milloin teen.

      Vastaa
      • Hyvää tekstiä ja asioita, joita kannattaa pohtia, vaikka taloudellinen riippumattomuus tuntuisi itsestäänselvältä tavoitteelta, eikä vapautuvaa ajankäyttöä tarvitsisi miettiä yhtään!

        Todellisuudessa se ei ole näin. Eli juuri niin kuin kirjoitit. Itse olen ollut opiskelun jälkeen oravanpyörässä noin 7 vuotta. Rakastin opiskelijaelämää, sillä sain täysin päättää milloin teen ja minkä verran, kunhan valmistun suurin piirtein tavoiteajassa, missä myös onnistuin.

        Mietin jo opiskellessa, että miten ihmeellä tulen jaksamaan n. 40 h/vk työtä loppuelämän, se tuntui vain aivan käsittämättömältä ajatukselta. Ja tälläkin hetkellä olen edelleen samaa mieltä. Kyllä tämä työelämä tähän mennessä on toki paljon antanut, mutta kyllä uskaltaisin sanoa, että ainakin kuukausittain mietin samalla tavalla edelleen, että koska täältä pääsee pois. Ja dont get me wrong, tykkään työstäni ja alastani johon olen päätynyt. Mutta, olisi työ vaikka lempipuuhaani eli urheilemista, ei sitäkään haluaisi tehdä 40h/vk, tästä oikeastaan se ajatukseni lähteekin, että en olisi valmis tekemään mitään samaa asiaa tällaisella viikottaisella tahdilla.

        Noh, pidin pienen tauon työelämästä ollessani noin 6 kk elämäntilanteen takia osa-aikaisena. Ja vaikka tuosta nautti ideana hyvin paljon jo etukäteen, kyllä silti nuo yksittäiset vapaapäivät välillä valuivat siihen, että tuijottelee seinää kun muut ovat töissä ja ehtii turhaan pyöritellä kaikkia asioita. Juuri tuo mainitsemasi pointti oli aika kova, eli kaikki muut ovat töissä. Eli tämä on se pointti, minkä vuoksi se opiskelijaelämän mahtavuus ei enää toteudu vanhemmalla iällä, kun silloin ystävät olivat se suurin pointti. Eli siinä kohtaa mietin, että olisikohan sittenkin niin, että tämä vapaus ei ole sitä mihin haluan/pystyn?

        Muutama vuosi tuon ”tauon” jälkeen, osaan jäsennöidä päässäni paremmin tuon töistä vapaaksi pääsemisen ja vapaa-ajan käytön. Osittain siksi, että ajatuksia heräsi tauolla. Lisäksi, itselläni on nyt lapsia, joille periaatteessa voisi jo hyvin pyhittää kaiken vapaa-aikansa. Mutta lisäksi olen ajatellut, että sijoittaminen, mistä koko taloudellisen riippumattomuuden idea alkoikin, on se mitä haluaa tehdä. Eli tällä hetkellä ajatuksena on, että kun jäisin töistä pois, voisin jatkaa aktiivista sijoittamista päätoimenani. Osakepoiminta, usean sijoitusasunnon sisältävän asuntosalkunhoito ja muut aktiviteetit, veisivät varmasti päivistäni sen 5h, jonka jälkeen voisin mennä urheilemaan, olla joustavasti lasten kanssa ja vaikka rempata omakotitaloa.

        Mutta täytyy myöntää, että silti itsellänikään ei ole mitään varmuutta, että tällä suunnitelmalla olen onnellinen loppuelämän. Yksi vaihtoehto tosin on, minkä näen hyvin potetntiaalisena, on jatkaa osa-aikaisena töissä pidempäänkin. Näin pysyisi työelämässä esim. tuo kohta 6 eli itseni määrittely pysyisi kondiksessa. Samalla on ”varmuus” että on ura kunnossa ja sosiaalinen elämä paremmalla tolalla (mahdollisesti). Toisaalta aikaa vapautuisi selkeästi muille jutuille.

        Mitä itse olet mieltä, onko sinulla selkeät suunnitelmat vapauteen? Ja oletko päässyt sitä lähihistoriassa kokeilemaan? Se fiilis voi hieman yllättää, kuten itselläni kävi.

        Vastaa
        • Kiitos hyvästä kommentista! Asia on juurikin näin. Opiskelijaelämä on monelle elämän parasta aikaa, ei pelkästään siksi, että on nuori vaan myös sen takia, että muillakin on yhtä paljon aikaa ja jaksamista. Työ vie niin suuren määrän aikaa ja energiaa lähes kaikilta meiltä, että vaikka FIRE:ttäjä jaksaisi nähdä joka päivä töiden jälkeen, ei toinen henkilö todennäköisesti jaksaisi. Itsellä ei opiskeluajoista (ja vaihtovuodesta Etelä-Koreassa) kuitenkaan ole kuin pari vuotta, niin hyvin tuoreena mielessä ne ajat kun ei ollut huolta tästä päivästä tai huomisesta 😀

          Uskon, että juuri tämä kuvaamasi ongelma iskisi myös itselleni aluksi. Kirjoitan tarkemmin suunnitelmastani parin kuukauden päästä, mutta käytännössä itse aloitan todennäköisesti 3-4:n päivän työviikolla ja katson, miten vapaapäivät alkavat kulkemaan. Sitten kun keksin tekemistä tälle lisääntyvälle vapaa-ajalle, lisään vapaapäiviä, jos vain mahdollista ja siitä eteenpäin sitten kohti 0:aa virallista työpäivää.

          Olen kirjoittanut siitä, mitä haluan tehdä FIRE:n saavutettuani täällä, niin koen, että noissa riittää pitkälti tekemistä myös noille vapaapäiville, mutta lähden varmasti sitten aikanaan rauhallisesti vapaa-aikaa kohti ettei tule liian isoa shokkia: https://omavaraisuushaaste.com/mita-teen-taloudellisen-riippumattomuuden-jalkeen/

          Vastaa

Vastaa käyttäjälle Pyry Peruuta vastaus