Aikaansaamisen taito

Herää rauhallisesti viideltä aamulla. Hymyile ja osoita kiitollisuutta. Käy heti tyhjällä mahalla aamulenkillä tai salilla ja sen jälkeen syö täydellinen ruokaympyräaamiainen täynnä parhaita ravintoaineita. Tämän jälkeen aseta päivän tavoitteesi ja hyökkää niiden kimppuun heti, kun pystyt!

Kun puhutaan huipputehokkaista ja urallaan menestyneistä ihmisistä, sosiaalinen media saa tehokkaiden ihmisten arjen elämän kuulostamaan suoritukselta, joka ei pysähdy koskaan – edes nukkuessa. Ihmiset, jotka kuitenkin kirjoittavat näitä sosiaaliseen mediaan eivät yleensä itse kuitenkaan ole näitä huippumenestyjiä, vaan ihmisiä, jotka myyvät huippumenestymistä – olivat he itse kuinka vähän menestyneitä tahansa. Ja tästä syystä todellisuus onkin usein erittäin erilainen.

Etenkin ensimmäisen kirjani jälkeen sain poikkeuksellisen paljon kysymyksiä niin lähipiiristäni, kollegoiltani kuin blogini lukijoilta siitä, että miten ehdin tehdä tämän kaiken. Miten pystyn samaan aikaan tekemään haastavaa päivätyötä yli kahdeksan tuntia päivässä, kirjoittamaan yli 100 blogitekstiä ja kolumnia, liikkumaan, tutkimaan osakemarkkinoita, seuraamaan yhteiskunnallisia asioita, ylläpitämään parisuhdetta ja sosiaalisia suhteita, lukemaan yli 40 kirjaa, ylläpitämään sosiaalista mediaa, tekemään kymmeniä haastatteluja, podcasteja sekä kirjoittamaan vielä kirjan ja toisen! Ja samaan aikaan vielä otin viikon lomaa töistä pelatakseni uusinta Zeldaa 12 tuntia päivässä, ja reissata lomilla niin Koreassa, Japanissa kuin Yhdysvalloissa ja elää vielä ihan normaalia elämää matkan varrella.

Tänään pureudunkin aikaansaamiseen taitoon ja siihen, minkä näen olevan suurin syy siihen, miksi itse näytän niin tehokkaalta ja aikaansaavalta. Ja perinteisesti mitattuna sitä myös olen. Toivon, että teksti tuo myös oivalluksia myös sinun arkeesi, vaikka ei olisi täysin kopioitavissakaan, koska elämäntilanteet vaihtelevat paljon.

Elämäntilanne ja kumppani

Aluksi kun minulta kysyttiin tätä, ”miten ehdin tehdä kaiken”, heitin aina vastauksena ”noh, minulla ei ole lapsia”. Tässä on totta toinen puoli. Vielä lapsettomana aikaa ja energiaa on luonnollisesti huomattavasti enemmän, koska voin käyttää suurimman osan päivästä omaan tekemiseeni. Toisaalta, vastaus on vähän ontto, koska asiaa kysyi myös moni ikäiseni tai nuorempi, jolla ei myöskään ollut lapsia.

Uskonkin, että elän tällä hetkellä elämäni ”tehokkaimpia” vuosia. Päivätyöt pakottavat minut tekemään harrastusjuttujani pienemmällä tuntimäärällä kuin esimerkiksi opiskelijana tai nuorena, jolloin aikaa käytettävänä päivässä oli enemmän. Jotenkin tämä rajattu määrä tunteja päivässä saa minut tarttumaan toimeen huomattavasti helpommin, kuin tilanne, jossa aikaa tuntuu olevan loputtomasti käytettäväksi.

Elämäntilanteeseen vaikuttaa myös merkittävästi luonnollisesti puolisoni. Olen aina viehättänyt naisista, jotka ovat ennen kaikkea anteeksipyytelemättä omia itsejään ja joilla on itselle tärkeitä asioita sekä omat tärkeät intohimon kohteet. Tämän ei tarvitse olla mitenkään uraorientoitunutta, vaan riittää, että on joku asia, minkä eteen tekee intohimoisesti töitä ja pyrkii siinä kehittymään. Minun on vaikea nähdä itseäni parisuhteessa, jossa toisella ei olisi mitään ns. ”omaa juttua”, vaan identiteetti rakennetaan kokonaan parisuhteen tai pinnallisten tai materiaalisten asioiden ympärille. Avovaimoni onkin kiinnostunut eri asioista kuin minä, mutta aivan yhtä intohimoisesti ja ymmärtää sen päälle, kun jollekin haluaa täydellä intensiteetillä juuri nyt antaa kaikkensa.

Puolisoni on ollut myös tukena kaikista isoimmissa puristuksissa. Olemme jakaneet kaikki kotityöt aina tasan 50-50, mutta esimerkiksi samalla, kun viimeistelin seuraavaa kirjaani ja tein samalla 60 tunnin työviikkoa parin kuukauden ajan, pyysin puolisoltani apua. Minulla ei olisi energiaa tehdä kaikkia kotitöitä mitä aiemmin tämän loppurutistuksen aikana, joten pyysin häntä tekemään enemmän. Kävimme hyvän keskustelun asiasta ja luonnollisesti hän suostui. Jos tilanne vaatii joskus toiseen suuntaan joustamista, luonnollisesti olen valmis tekemään saman. Ihminen, joka ymmärtää omia intohimon kohteita, onkin mittaamattoman arvokas voimavara myös oman tekemiseni suhteen.

Aikaansaaminen on yhdistelmä inspiraatiota, perspiraatiota ja rutiinia

Taannoisessa Hesarin jutussa psykologi Jouni Luukkala sanoi mielestäni hyvin: toimintatahto on kuin lihas, jota voi ja kannattaa treenata. En voisi olla enemmän samaa mieltä nykyisen elämänkokemukseni perusteella. Pelkkä motivaatio ja into eivät riitä asioiden tekemiseen, vaan siihen tarvitaan lisäksi myös toimeenpanotaitoja.

Elämässä tehdään karkeasti mielestäni neljänlaisia asioita:

1. Kivoja asioita
2. Välillä kivoja, välillä pakolta tuntuvia asioita
3. Neutraaleja tai negatiivisia asioita, joiden lopputuloksena on kivoja lopputuloksia
4. Pakollisia, ikäviä asioita

Otan esimerkit omasta elämästäni. Ensimmäisessä kategoriassa on esimerkiksi itselläni hyvät Nintendon videopelit. Minun täytyy olla äärimmäisen väsynyt, jotta en jaksaisi pelata juuri julkaistua uutta hyvää Nintendon videopeliä. Kivoihin asioihin tarvitsee erittäin vähän toimeenpanotaitoja, mutta se ei tarkoita, että niiden tekeminen onnistuisi silti aina helposti. Jos on aidosti rättiväsynyt, ei jaksa edes tehdä aidosti kivoja asioita. Silloin parasta onkin usein vain levätä (lepäämisestä lisää tekstin edetessä).

Toisena on välillä kivoja, välillä pakolta tuntuvia asioita. Ja tällainen on itselleni esimerkiksi kirjoittaminen. Tähän tekstiin sain inspiraation suihkusta tultuani ja aloin heti kirjoittamaan. Tiedän, etten lähde näppäimistön äärestä ennen kuin teksti on valmis. Olen päässyt täydelliseen inspiraation ja flow’n tilaan, josta en edes halua lähteä pois. Mutta, voi kunpa kirjoittaminen olisi aina yhtä helppoa. Ei ole.

Suurimman osan ajasta kirjoittaminen on aidosti vain itsensä pakottamista, jossa tarvitsee aidosti toimeenpanotaitoja. Miten siis olen ratkaissut sen, etten ole koko ajan motivoitunut kirjoittamaan, vaikka haluan kirjoittaa? Ensinnäkin, asetan itselleni rajan, johon minun on päästävä joka päivä. Kirjoja kirjoittaessa olen sanonut itselleni, että minun pitää kirjoittaa tunti päivässä – ilman selityksiä. Tämä siis tarkoittaa, että minun pitää istua tietokoneen ääressä tunti päivässä vain tuijottamassa Word-tiedostoa, tuli tekstiä tai ei. Tai tuli surkeaa tekstiä tai hyvää tekstiä. Tärkeintä on se, että teen sen joka päivä – ilman tekosyitä. Ilman tätä rutiinia, en olisi kirjoittanut vielä yhtäkään kirjaa, koska voin luvata, että kirjoja kirjoittaessa oma teksti alkaa maistua puulta viimeistään puolessa välissä.

Kirjoittamisessa hienoa on myös se, että sillä, mitä saan ulos ei ole juuri väliä, sillä minulla on jälkeenpäin aikaa editoida tekstiäni juuri niin paljon kuin haluan. Tärkeintä on, että saan sanoja paperille, oli fiilis mikä tahansa. Huomisen Esa voi sitten tekstit editoida tai vaikka deletoida kokonaan. Tärkeintä on, että tekemisestä tulee niin rutiininomaista, ettei omat aivot enää oikein osaa edes kyseenalaistaa, pitikö tänään kirjoittaa vai ei. Tärkeää onkin huijata omia aivojaan tässä. Ja se, mikä tässä on parasta, on kun tekemisen on aloittanut, homma alkaa muuttua pian jälleen kivaksi. Kunhan on vain päässyt alkuun.

Kolmantena on neutraaleja asioita, joiden lopputuloksena on kivoja lopputuloksia. Tällaisia ovat monelle asiat, kuten liikunta tai terveellinen ruokavalio. Itselleni tällainen on tällä hetkellä juuri liikunta, koska polvivammaisena syntyneenä kaikki lajit, joita haluaisin näin aikuisiällä pelata, ovat itseltäni suljettuja. Jäljelle jäävät siis kävelylenkit ja salilla käynti, joista kummastakaan en välitä. Mutta nämä ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä, jos haluan elää hyvän ja pitkän elämän, lopputulokset siis kannustavat toimimaan.

Mutta mitä jos ei vaan kiinnosta? Silloin olen huomannut, että tehokkainta on yrittää muuttaa tekeminen jollain tavalla mielekkäämmäksi. Itselleni esimerkiksi kävelylenkit ovat nykyään arvokasta parisuhdeaikaa, koska teemme sen aina yhdessä puolisoni kanssa. Kun ottaa joka päivä yhdessä vähintään tunnin aikaa ilman mitään häiriöitä ulkoilmassa, pysyy parisuhdekin huomattavasti paremmassa kunnossa. Ja usein kävelyä samalla ei tule edes ajateltua.

Salilla käyntiin taas on erilaisia tapoja motivoida. Toiset tykkäävät käydä kaverien kanssa salilla. Toiset kuuntelevat omia energisoivia lempikappaleitaan salilla kuulokkeet täysillä. Ja ruokavaliosta liittyen, toiset taas laittavat omia lempi mausteseoksia ruokaan kuin ruokaan. Kaikesta saa mielekästä oikealla twistillä.

Neljäntenä ovat ns. pakolliset asiat, kuten vaikka siivoaminen, pyykkääminen, tiskaaminen tai ruokakaupassa käyminen itselleni. En asioista nauti oikein koskaan. Mutta silti kaikkea näitä teen melkein päivittäin. Ruokakaupassa käynti on sinällään helppoa, koska jos ruokaa ei ole kotona, sitä on vähän pakko jääkaappiin hankkia. Tässä itsesuojeluvaisto siis tekeekin työtä puolestani. Kotitöissä kuitenkin homma meneekin vaikeammaksi – ja siinä puolisoni astuu taas kuvaan, mutta ei ehkä sillä tavalla kuin voisi olettaa.

Henkilökohtaisesti saan epämiellyttävistäkin asioista miellyttäviä, jos teen ne jotain muuta kuin itseäni varten. Tiedän, että kun tiskaan, pyykkään tai käyn ruokakaupassa, puolisoni on onnellisempi, koska häneltä on säästynyt aikaa ja vaivaa. Epämiellyttävistäkin asioista saa miellyttäviä, kun toiselle tulee hyvä mieli niistä. Tämä pätee äärimmäisen moneen asiaan elämässä. Parisuhteessa tärkeää tässä toki kuitenkin myös on se, että molemmat parisuhteen osapuolet osoittavat myös kiitollisuuttaan toisen eteen tehdyistä töistä.

Oikeastaan kaikki samat mekaniikat toimivat myös mielestäni aikuiseen kuin lapseen. Samalla tavalla kuin lasta voi haastaa pelaamaan ”hiljaisuusleikkiä”, jotta hän rauhoittuisi, monessa asiassa voikin omia aivoja ohjata samalla tavalla. Ja siten myös saa alun perin vastenmielisiltäkin tuntuvista asioista ja tekemisistä kiinni.

Liikkumisesta ja unesta ei voi karsia

Siinäpä se yksinkertaisuudessaan. Jos huomaan, että tekemiseni haittaa unea tai liikuntaa, vähennän muita asioita tekemisestäni. Nukun edelleen joka yö yöstä riippuen 8-9 tuntia ja vihaan aamuja. Jos en ole nukkunut kunnolla, en kauhean hyvin toimi – etenkin kun melkein kaikki tekemiseni on juuri ajattelemista ja sen muuttamista teoiksi tai tekstiksi paperille. Vedän myös usein päiväunia, kuten olen läpi elämäni tehnyt – usein 15-30 minuutin ajan.

Liikkuminen myös on elintärkeää, koska jos kroppa on kipeä, tai oikeasti vain huonossa kunnossa, ei edes pää toimi itselläni samaan tasoon. Ja kuten seuraavaksi käyn läpi, aktiivisuus lisää aktiivisuutta, joten tämänkin takia liikunta on elinehto hyvälle muulle tekemiselle. Ei sinänsä mielestäni ole sattumaa, että modernien yritysjohtajien stereotypia on muuttunut keskivartalolihavasta pohatasta Alexander Stubb-stereotypioiksi. Huipputahdissa pysymiseen tarvitaan myös hyvää fyysistä kuntoa.

Aktiivisuus ruokkii aktiivisuutta

Yliopiston opiskeluaikoina en ollut erityisen aktiivinen tai aikaansaava, vaikka silloin minulla oli aivan valtavasti aikaa käsissäni. Kävin paljon opiskelubileissä, podin darraa, kävin luennoilla, kun jaksoin nousta sängystä ylös, kävin osa-aikatöissä ja muuten hengasin kavereiden kanssa tai pelasin videopelejä. Omavaraisuushaastekin astui kuvioihin vasta kolmantena opiskeluvuotenani. Ja minullahan meni tasan seitsemän vuotta valmistua KTM:ksi – tutkintoon, jonka pystyy kunnon aktiivisuudella tekemään helposti kolmeen vuoteen.

Kuten mainitsin, niin liikunta kuin aktiivisuus lisää aktiivisuutta. Nykyään olenkin moninkertaisesti ”tehokkaampi” kuin opiskeluaikana. Teen kokonaisen työpäivän, käyn ruokakaupassa, jonka jälkeen käyn kävelemässä ja sitten katson, mihin energiaa riittää. Yleensä sitä riittää kirjoittamiseen tai muihin blogijuttuihin. Asioiden tekemisestä syntyykin positiivinen kierre: kun saa yhden asian aikaiseksi, on jollain tavalla henkisesti helpompaa jatkaa seuraavaan asiaan. 

Aktiivisuuden lisäksi on myös tärkeää keskittyä vahvuuksiinsa, jos ei ole motivoitunut muuten. Olisi valehtelua sanoa, että hyvä palaute kirjoista tai blogiteksteistä, ei lisäisi myös motivaatiotani kirjoittamiseen. Kaikki meistä haluavat tuntea itsensä merkitykselliseksi ja usein merkityksellisyyden tunnetta saa parhaiten asioista, joita tekee hyvin ja joita on tehnyt pitkään. Ja mikä parasta, yleensä olemme siinä juuri hyviä, jota olemme tehneet pitkään, joten tämä luo usein positiivisen aktiivisuuden kierteen.

Jos taas puhutaan uusien asioiden aloittamisesta, asia menee mielenkiintoiseksi. Itselläni on esimerkiksi seuraavana ajatuksena harjoitella videoiden tekoa, kuvaamista sekä leikkausta. Tämä on täysin uusi aluevaltaus itselleni ja olen tätä siirtänyt monta kertaa – kiireiden takia. Todellisuudessa uusi pelottaa. Tärkeintä onkin löytää itselleen sopiva aika ja vapaa hetki, jolloin uutta asiaa voi aloittaa. Jos aloittaa uuden asian keskellä kaikkea muuta, saattaa nopeasti tuntua siltä, ettei tästä tule mitään ja luovuttaminen on helppoa.

Olen päivätöissäni erittäin paljon muutoshallinnan kanssa tekemisissä – kehitänhän uusia IT-järjestelmiä työkseni. Työssäni näen paljon sitä turhautuneisuutta, mitä jokainen meistä kokee, kun vuosikymmenen vuoden jälkeen rutiinit heitetään uuden järjestelmän myötä ikkunasta ulos ja kaikki pitää opetella uusiksi. Rautainen ammattilainen saattaa taantua hetkeksi osaamisensa kanssa uuden kesätyöläisen tasolle – sillä erolla, ettei hänellä ole enää muistikuvaa, taitoja tai halukkuutta uusien asioiden opiskeluun.

Kaikkia tällaisia muutoksia varten tarvitaankin paljon aikaa ja sen myöntäminen, että muutos tuntuu oikeasti aika pahalta ja negatiiviselta – etenkin jos se liittyy johonkin niin ydinasiaan kuin vaikka omaan ammattitaitoon. Mutta onneksi olen nähnyt, että myös vanhatkin koirat oppivat loputtoman määrän uusia temppuja – kunhan antaa itselleen vain aikaa.

Luovuttaminen on avain tehokkuuteen

Suomalainen sisu, avain vaikka läpi harmaan kiven? Kyllä ja ei. Hain kauppakorkeakouluun kolme kertaa ja edes kolmannella yrityksellä en päässyt sinne minne halusin, eli Helsingin kauppakorkeakouluun. Mitä tein? Luovutin, Tampere sai riittää. Ja tämä oli yksi elämäni todennäköisesti parhaista päätöksistäni! Todennäköisesti Omavaraisuushaastetta tai kirjojanikaan ei olisi, jos olisin päässyt Helsinkiin elämäni olosuhteiden ollessa niin erilaiset kaikin tavoin.

Kaikessa tekemisessä ei tarvitsekaan onnistua. Ja useasti luovuttaminen tai asian siirtäminen tehtäväksi jollekin muulle, on paras asia, mitä pystyt tekemään. Etenkin asioiden delegoinnissa monella meistä olisi opittavaa niin työelämässä kuin ihan arkielämässä. Kaikkea ei tarvitse osata itse ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää. Usein järkevää tehokkuuden kannaltakin on keskittyä vain niihin asioihin, missä on hyvä, koska silloin on usein myös tehokas.

Hyvä esimerkki tästä itselleni on sosiaalinen media. Tiedän, että sosiaalisen median kautta saisin kasvatettua sanomani levinneisyyttä huomattavasti blogiani pidemmälle. Mutta. Se ei ole vahvuuteni, eikä se myöskään ole, sitä mitä haluan tehdä. Jos tekisin tätä päivätyökseni, palkkaisin suoraan vain jonkun somealan ammattilaisen tekemään blogitekstini some-muotoon ja tadaa, win-win.

Tällä hetkellä kuitenkin käytän blogini someja pitkälti samalla tavalla kuin jokainen someammattilainen ei suosittele ja mistä algoritmit eivät tykkää – eli laitan sinne stock-kuvia, ja linkin blogitekstiini. Mutta minulle se on tehokkain ja miellyttävin tapa engagement baitien tekemisen sijaan – ja on parempi kuin ei mitään.

Välillä täytyy olla tekemättä yhtään mitään järkevää

Hengästyttävää, joku voisi sanoa? Olemme jo todenneet, että nukun. Mutta entä, lepäänkö muuten koskaan? Olenko koskaan tekemättä mitään. Kyllä, enemmän kuin uskotkaan. Rakastan katsoa elokuvia. Katson jopa roska-realityohjelmia. Välillä hukun Youtuben suosituksesta toiseen. Välillä uppoudun videopeleihin kuin mitään muuta maailmassa ei olisikaan. Välillä otan kuppia kavereiden kanssa ja viimeinen asia, josta haluan puhua on sijoittaminen tai mikään rahaan liittyvä.

Aivan kuin aktiivisuus on avain aktiivisuuteen, myös ei-minkään-tekeminen on avain aktiivisuuteen. Jos ei lataa akkujaan koskaan, ei tätä tahtia myöskään voisi jaksaa. Omassa elämässäni olen löytänyt omaan makuuni sopivan tahdin. Minusta tuntuu, että teen paljon itselleni merkityksellisiä asioita, mutta samaan aikaan koen, että olen energisempi kuin koskaan ihan yleensä. Esimerkiksi opiskeluaikoina energiatasoni olivat huomattavasti matalammat, vaikka olin 10 vuotta nuorempi. Todennäköisesti myös alkoholin käytön määrällä oli tähän merkittävä vaikutus.

Tärkeintä kuitenkin on, ettei passivoidu liikaa. Jos olet joskus ollut 4 tai yli viikkoa rentouttavalla kesälomalla, tiedät todennäköisesti tunteen. Paluu töihin ei maistu laisinkaan. Näin käy myös itselleni joka kesä. Pidän työstäni erittäin paljon, mutta neljän viikon loman jälkeen olen aivan valmis jatkamaan lomaa – vastahan tässä on kunnolla päästy rentoutumisen vauhtiin!

Aktiivisuuden ja passivoitumisen tasapaino onkin tarkka. Jos antaa itsensä passivoitua liikaa, on ennen kaikkea aloittaminen aina vaikeaa ja sitten on takaisin lähtöpisteessä motivaation osalta.

Miltä kuulostaa? Ja olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia keinoja itse käytät saadaksesi erilaisia asioita tehtyjä? Olivat ne mielekkäitä tai ei.

————————————–

Voit nyt ennakkotilata kaikki oleelliset rahataidot säästämisestä tienaamiseen ja sijoittamiseen tiivistävän toisen kirjani Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun kirjani Tammen kirjakaupasta täältä! Jos ennakkotilaat kirjan saat 20%:n alennuksen kirjalle koodilla VAURASTUVIISAASTI20 !

Äänikirjojen ystäville kirjani löytyvät esimerkiksi Bookbeatistä, Storytelistä, Nextorysta sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin kymmenen vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Shareville