Kuukausikatsaus syyskuu 2026 – säästöprosentti 84,19 %
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
Uusi lukija? Aloita tästä
Uusi lukija? Aloita tästä
Huomioithan lukiessasi, että kirjoitus on jo 2 vuotta vanha ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa.
Herää rauhallisesti viideltä aamulla. Hymyile ja osoita kiitollisuutta. Käy heti tyhjällä mahalla aamulenkillä tai salilla ja sen jälkeen syö täydellinen ruokaympyräaamiainen täynnä parhaita ravintoaineita. Tämän jälkeen aseta päivän tavoitteesi ja hyökkää niiden kimppuun heti, kun pystyt!
Kun puhutaan huipputehokkaista ja urallaan menestyneistä ihmisistä, sosiaalinen media saa tehokkaiden ihmisten arjen elämän kuulostamaan suoritukselta, joka ei pysähdy koskaan – edes nukkuessa. Ihmiset, jotka kuitenkin kirjoittavat näitä sosiaaliseen mediaan eivät yleensä itse kuitenkaan ole näitä huippumenestyjiä, vaan ihmisiä, jotka myyvät huippumenestymistä – olivat he itse kuinka vähän menestyneitä tahansa. Ja tästä syystä todellisuus onkin usein erittäin erilainen.
Etenkin ensimmäisen kirjani jälkeen sain poikkeuksellisen paljon kysymyksiä niin lähipiiristäni, kollegoiltani kuin blogini lukijoilta siitä, että miten ehdin tehdä tämän kaiken. Miten pystyn samaan aikaan tekemään haastavaa päivätyötä yli kahdeksan tuntia päivässä, kirjoittamaan yli 100 blogitekstiä ja kolumnia, liikkumaan, tutkimaan osakemarkkinoita, seuraamaan yhteiskunnallisia asioita, ylläpitämään parisuhdetta ja sosiaalisia suhteita, lukemaan yli 40 kirjaa, ylläpitämään sosiaalista mediaa, tekemään kymmeniä haastatteluja, podcasteja sekä kirjoittamaan vielä kirjan ja toisen! Ja samaan aikaan vielä otin viikon lomaa töistä pelatakseni uusinta Zeldaa 12 tuntia päivässä, ja reissata lomilla niin Koreassa, Japanissa kuin Yhdysvalloissa ja elää vielä ihan normaalia elämää matkan varrella.
Tänään pureudunkin aikaansaamiseen taitoon ja siihen, minkä näen olevan suurin syy siihen, miksi itse näytän niin tehokkaalta ja aikaansaavalta. Ja perinteisesti mitattuna sitä myös olen. Toivon, että teksti tuo myös oivalluksia myös sinun arkeesi, vaikka ei olisi täysin kopioitavissakaan, koska elämäntilanteet vaihtelevat paljon.
Aluksi kun minulta kysyttiin tätä, ”miten ehdin tehdä kaiken”, heitin aina vastauksena ”noh, minulla ei ole lapsia”. Tässä on totta toinen puoli. Vielä lapsettomana aikaa ja energiaa on luonnollisesti huomattavasti enemmän, koska voin käyttää suurimman osan päivästä omaan tekemiseeni. Toisaalta, vastaus on vähän ontto, koska asiaa kysyi myös moni ikäiseni tai nuorempi, jolla ei myöskään ollut lapsia.
Uskonkin, että elän tällä hetkellä elämäni ”tehokkaimpia” vuosia. Päivätyöt pakottavat minut tekemään harrastusjuttujani pienemmällä tuntimäärällä kuin esimerkiksi opiskelijana tai nuorena, jolloin aikaa käytettävänä päivässä oli enemmän. Jotenkin tämä rajattu määrä tunteja päivässä saa minut tarttumaan toimeen huomattavasti helpommin, kuin tilanne, jossa aikaa tuntuu olevan loputtomasti käytettäväksi.
Elämäntilanteeseen vaikuttaa myös merkittävästi luonnollisesti puolisoni. Olen aina viehättänyt naisista, jotka ovat ennen kaikkea anteeksipyytelemättä omia itsejään ja joilla on itselle tärkeitä asioita sekä omat tärkeät intohimon kohteet. Tämän ei tarvitse olla mitenkään uraorientoitunutta, vaan riittää, että on joku asia, minkä eteen tekee intohimoisesti töitä ja pyrkii siinä kehittymään. Minun on vaikea nähdä itseäni parisuhteessa, jossa toisella ei olisi mitään ns. ”omaa juttua”, vaan identiteetti rakennetaan kokonaan parisuhteen tai pinnallisten tai materiaalisten asioiden ympärille. Avovaimoni onkin kiinnostunut eri asioista kuin minä, mutta aivan yhtä intohimoisesti ja ymmärtää sen päälle, kun jollekin haluaa täydellä intensiteetillä juuri nyt antaa kaikkensa.
Puolisoni on ollut myös tukena kaikista isoimmissa puristuksissa. Olemme jakaneet kaikki kotityöt aina tasan 50-50, mutta esimerkiksi samalla, kun viimeistelin seuraavaa kirjaani ja tein samalla 60 tunnin työviikkoa parin kuukauden ajan, pyysin puolisoltani apua. Minulla ei olisi energiaa tehdä kaikkia kotitöitä mitä aiemmin tämän loppurutistuksen aikana, joten pyysin häntä tekemään enemmän. Kävimme hyvän keskustelun asiasta ja luonnollisesti hän suostui. Jos tilanne vaatii joskus toiseen suuntaan joustamista, luonnollisesti olen valmis tekemään saman. Ihminen, joka ymmärtää omia intohimon kohteita, onkin mittaamattoman arvokas voimavara myös oman tekemiseni suhteen.
Taannoisessa Hesarin jutussa psykologi Jouni Luukkala sanoi mielestäni hyvin: toimintatahto on kuin lihas, jota voi ja kannattaa treenata. En voisi olla enemmän samaa mieltä nykyisen elämänkokemukseni perusteella. Pelkkä motivaatio ja into eivät riitä asioiden tekemiseen, vaan siihen tarvitaan lisäksi myös toimeenpanotaitoja.
Elämässä tehdään karkeasti mielestäni neljänlaisia asioita:
1. Kivoja asioita
2. Välillä kivoja, välillä pakolta tuntuvia asioita
3. Neutraaleja tai negatiivisia asioita, joiden lopputuloksena on kivoja lopputuloksia
4. Pakollisia, ikäviä asioita
Otan esimerkit omasta elämästäni. Ensimmäisessä kategoriassa on esimerkiksi itselläni hyvät Nintendon videopelit. Minun täytyy olla äärimmäisen väsynyt, jotta en jaksaisi pelata juuri julkaistua uutta hyvää Nintendon videopeliä. Kivoihin asioihin tarvitsee erittäin vähän toimeenpanotaitoja, mutta se ei tarkoita, että niiden tekeminen onnistuisi silti aina helposti. Jos on aidosti rättiväsynyt, ei jaksa edes tehdä aidosti kivoja asioita. Silloin parasta onkin usein vain levätä (lepäämisestä lisää tekstin edetessä).
Toisena on välillä kivoja, välillä pakolta tuntuvia asioita. Ja tällainen on itselleni esimerkiksi kirjoittaminen. Tähän tekstiin sain inspiraation suihkusta tultuani ja aloin heti kirjoittamaan. Tiedän, etten lähde näppäimistön äärestä ennen kuin teksti on valmis. Olen päässyt täydelliseen inspiraation ja flow’n tilaan, josta en edes halua lähteä pois. Mutta, voi kunpa kirjoittaminen olisi aina yhtä helppoa. Ei ole.
Suurimman osan ajasta kirjoittaminen on aidosti vain itsensä pakottamista, jossa tarvitsee aidosti toimeenpanotaitoja. Miten siis olen ratkaissut sen, etten ole koko ajan motivoitunut kirjoittamaan, vaikka haluan kirjoittaa? Ensinnäkin, asetan itselleni rajan, johon minun on päästävä joka päivä. Kirjoja kirjoittaessa olen sanonut itselleni, että minun pitää kirjoittaa tunti päivässä – ilman selityksiä. Tämä siis tarkoittaa, että minun pitää istua tietokoneen ääressä tunti päivässä vain tuijottamassa Word-tiedostoa, tuli tekstiä tai ei. Tai tuli surkeaa tekstiä tai hyvää tekstiä. Tärkeintä on se, että teen sen joka päivä – ilman tekosyitä. Ilman tätä rutiinia, en olisi kirjoittanut vielä yhtäkään kirjaa, koska voin luvata, että kirjoja kirjoittaessa oma teksti alkaa maistua puulta viimeistään puolessa välissä.
Kirjoittamisessa hienoa on myös se, että sillä, mitä saan ulos ei ole juuri väliä, sillä minulla on jälkeenpäin aikaa editoida tekstiäni juuri niin paljon kuin haluan. Tärkeintä on, että saan sanoja paperille, oli fiilis mikä tahansa. Huomisen Esa voi sitten tekstit editoida tai vaikka deletoida kokonaan. Tärkeintä on, että tekemisestä tulee niin rutiininomaista, ettei omat aivot enää oikein osaa edes kyseenalaistaa, pitikö tänään kirjoittaa vai ei. Tärkeää onkin huijata omia aivojaan tässä. Ja se, mikä tässä on parasta, on kun tekemisen on aloittanut, homma alkaa muuttua pian jälleen kivaksi. Kunhan on vain päässyt alkuun.
Kolmantena on neutraaleja asioita, joiden lopputuloksena on kivoja lopputuloksia. Tällaisia ovat monelle asiat, kuten liikunta tai terveellinen ruokavalio. Itselleni tällainen on tällä hetkellä juuri liikunta, koska polvivammaisena syntyneenä kaikki lajit, joita haluaisin näin aikuisiällä pelata, ovat itseltäni suljettuja. Jäljelle jäävät siis kävelylenkit ja salilla käynti, joista kummastakaan en välitä. Mutta nämä ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä, jos haluan elää hyvän ja pitkän elämän, lopputulokset siis kannustavat toimimaan.
Mutta mitä jos ei vaan kiinnosta? Silloin olen huomannut, että tehokkainta on yrittää muuttaa tekeminen jollain tavalla mielekkäämmäksi. Itselleni esimerkiksi kävelylenkit ovat nykyään arvokasta parisuhdeaikaa, koska teemme sen aina yhdessä puolisoni kanssa. Kun ottaa joka päivä yhdessä vähintään tunnin aikaa ilman mitään häiriöitä ulkoilmassa, pysyy parisuhdekin huomattavasti paremmassa kunnossa. Ja usein kävelyä samalla ei tule edes ajateltua.
Salilla käyntiin taas on erilaisia tapoja motivoida. Toiset tykkäävät käydä kaverien kanssa salilla. Toiset kuuntelevat omia energisoivia lempikappaleitaan salilla kuulokkeet täysillä. Ja ruokavaliosta liittyen, toiset taas laittavat omia lempi mausteseoksia ruokaan kuin ruokaan. Kaikesta saa mielekästä oikealla twistillä.
Neljäntenä ovat ns. pakolliset asiat, kuten vaikka siivoaminen, pyykkääminen, tiskaaminen tai ruokakaupassa käyminen itselleni. En asioista nauti oikein koskaan. Mutta silti kaikkea näitä teen melkein päivittäin. Ruokakaupassa käynti on sinällään helppoa, koska jos ruokaa ei ole kotona, sitä on vähän pakko jääkaappiin hankkia. Tässä itsesuojeluvaisto siis tekeekin työtä puolestani. Kotitöissä kuitenkin homma meneekin vaikeammaksi – ja siinä puolisoni astuu taas kuvaan, mutta ei ehkä sillä tavalla kuin voisi olettaa.
Henkilökohtaisesti saan epämiellyttävistäkin asioista miellyttäviä, jos teen ne jotain muuta kuin itseäni varten. Tiedän, että kun tiskaan, pyykkään tai käyn ruokakaupassa, puolisoni on onnellisempi, koska häneltä on säästynyt aikaa ja vaivaa. Epämiellyttävistäkin asioista saa miellyttäviä, kun toiselle tulee hyvä mieli niistä. Tämä pätee äärimmäisen moneen asiaan elämässä. Parisuhteessa tärkeää tässä toki kuitenkin myös on se, että molemmat parisuhteen osapuolet osoittavat myös kiitollisuuttaan toisen eteen tehdyistä töistä.
Oikeastaan kaikki samat mekaniikat toimivat myös mielestäni aikuiseen kuin lapseen. Samalla tavalla kuin lasta voi haastaa pelaamaan ”hiljaisuusleikkiä”, jotta hän rauhoittuisi, monessa asiassa voikin omia aivoja ohjata samalla tavalla. Ja siten myös saa alun perin vastenmielisiltäkin tuntuvista asioista ja tekemisistä kiinni.
Siinäpä se yksinkertaisuudessaan. Jos huomaan, että tekemiseni haittaa unea tai liikuntaa, vähennän muita asioita tekemisestäni. Nukun edelleen joka yö yöstä riippuen 8-9 tuntia ja vihaan aamuja. Jos en ole nukkunut kunnolla, en kauhean hyvin toimi – etenkin kun melkein kaikki tekemiseni on juuri ajattelemista ja sen muuttamista teoiksi tai tekstiksi paperille. Vedän myös usein päiväunia, kuten olen läpi elämäni tehnyt – usein 15-30 minuutin ajan.
Liikkuminen myös on elintärkeää, koska jos kroppa on kipeä, tai oikeasti vain huonossa kunnossa, ei edes pää toimi itselläni samaan tasoon. Ja kuten seuraavaksi käyn läpi, aktiivisuus lisää aktiivisuutta, joten tämänkin takia liikunta on elinehto hyvälle muulle tekemiselle. Ei sinänsä mielestäni ole sattumaa, että modernien yritysjohtajien stereotypia on muuttunut keskivartalolihavasta pohatasta Alexander Stubb-stereotypioiksi. Huipputahdissa pysymiseen tarvitaan myös hyvää fyysistä kuntoa.
Yliopiston opiskeluaikoina en ollut erityisen aktiivinen tai aikaansaava, vaikka silloin minulla oli aivan valtavasti aikaa käsissäni. Kävin paljon opiskelubileissä, podin darraa, kävin luennoilla, kun jaksoin nousta sängystä ylös, kävin osa-aikatöissä ja muuten hengasin kavereiden kanssa tai pelasin videopelejä. Omavaraisuushaastekin astui kuvioihin vasta kolmantena opiskeluvuotenani. Ja minullahan meni tasan seitsemän vuotta valmistua KTM:ksi – tutkintoon, jonka pystyy kunnon aktiivisuudella tekemään helposti kolmeen vuoteen.
Kuten mainitsin, niin liikunta kuin aktiivisuus lisää aktiivisuutta. Nykyään olenkin moninkertaisesti ”tehokkaampi” kuin opiskeluaikana. Teen kokonaisen työpäivän, käyn ruokakaupassa, jonka jälkeen käyn kävelemässä ja sitten katson, mihin energiaa riittää. Yleensä sitä riittää kirjoittamiseen tai muihin blogijuttuihin. Asioiden tekemisestä syntyykin positiivinen kierre: kun saa yhden asian aikaiseksi, on jollain tavalla henkisesti helpompaa jatkaa seuraavaan asiaan.
Aktiivisuuden lisäksi on myös tärkeää keskittyä vahvuuksiinsa, jos ei ole motivoitunut muuten. Olisi valehtelua sanoa, että hyvä palaute kirjoista tai blogiteksteistä, ei lisäisi myös motivaatiotani kirjoittamiseen. Kaikki meistä haluavat tuntea itsensä merkitykselliseksi ja usein merkityksellisyyden tunnetta saa parhaiten asioista, joita tekee hyvin ja joita on tehnyt pitkään. Ja mikä parasta, yleensä olemme siinä juuri hyviä, jota olemme tehneet pitkään, joten tämä luo usein positiivisen aktiivisuuden kierteen.
Jos taas puhutaan uusien asioiden aloittamisesta, asia menee mielenkiintoiseksi. Itselläni on esimerkiksi seuraavana ajatuksena harjoitella videoiden tekoa, kuvaamista sekä leikkausta. Tämä on täysin uusi aluevaltaus itselleni ja olen tätä siirtänyt monta kertaa – kiireiden takia. Todellisuudessa uusi pelottaa. Tärkeintä onkin löytää itselleen sopiva aika ja vapaa hetki, jolloin uutta asiaa voi aloittaa. Jos aloittaa uuden asian keskellä kaikkea muuta, saattaa nopeasti tuntua siltä, ettei tästä tule mitään ja luovuttaminen on helppoa.
Olen päivätöissäni erittäin paljon muutoshallinnan kanssa tekemisissä – kehitänhän uusia IT-järjestelmiä työkseni. Työssäni näen paljon sitä turhautuneisuutta, mitä jokainen meistä kokee, kun vuosikymmenen vuoden jälkeen rutiinit heitetään uuden järjestelmän myötä ikkunasta ulos ja kaikki pitää opetella uusiksi. Rautainen ammattilainen saattaa taantua hetkeksi osaamisensa kanssa uuden kesätyöläisen tasolle – sillä erolla, ettei hänellä ole enää muistikuvaa, taitoja tai halukkuutta uusien asioiden opiskeluun.
Kaikkia tällaisia muutoksia varten tarvitaankin paljon aikaa ja sen myöntäminen, että muutos tuntuu oikeasti aika pahalta ja negatiiviselta – etenkin jos se liittyy johonkin niin ydinasiaan kuin vaikka omaan ammattitaitoon. Mutta onneksi olen nähnyt, että myös vanhatkin koirat oppivat loputtoman määrän uusia temppuja – kunhan antaa itselleen vain aikaa.
Suomalainen sisu, avain vaikka läpi harmaan kiven? Kyllä ja ei. Hain kauppakorkeakouluun kolme kertaa ja edes kolmannella yrityksellä en päässyt sinne minne halusin, eli Helsingin kauppakorkeakouluun. Mitä tein? Luovutin, Tampere sai riittää. Ja tämä oli yksi elämäni todennäköisesti parhaista päätöksistäni! Todennäköisesti Omavaraisuushaastetta tai kirjojanikaan ei olisi, jos olisin päässyt Helsinkiin elämäni olosuhteiden ollessa niin erilaiset kaikin tavoin.
Kaikessa tekemisessä ei tarvitsekaan onnistua. Ja useasti luovuttaminen tai asian siirtäminen tehtäväksi jollekin muulle, on paras asia, mitä pystyt tekemään. Etenkin asioiden delegoinnissa monella meistä olisi opittavaa niin työelämässä kuin ihan arkielämässä. Kaikkea ei tarvitse osata itse ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää. Usein järkevää tehokkuuden kannaltakin on keskittyä vain niihin asioihin, missä on hyvä, koska silloin on usein myös tehokas.
Hyvä esimerkki tästä itselleni on sosiaalinen media. Tiedän, että sosiaalisen median kautta saisin kasvatettua sanomani levinneisyyttä huomattavasti blogiani pidemmälle. Mutta. Se ei ole vahvuuteni, eikä se myöskään ole, sitä mitä haluan tehdä. Jos tekisin tätä päivätyökseni, palkkaisin suoraan vain jonkun somealan ammattilaisen tekemään blogitekstini some-muotoon ja tadaa, win-win.
Tällä hetkellä kuitenkin käytän blogini someja pitkälti samalla tavalla kuin jokainen someammattilainen ei suosittele ja mistä algoritmit eivät tykkää – eli laitan sinne stock-kuvia, ja linkin blogitekstiini. Mutta minulle se on tehokkain ja miellyttävin tapa engagement baitien tekemisen sijaan – ja on parempi kuin ei mitään.
Hengästyttävää, joku voisi sanoa? Olemme jo todenneet, että nukun. Mutta entä, lepäänkö muuten koskaan? Olenko koskaan tekemättä mitään. Kyllä, enemmän kuin uskotkaan. Rakastan katsoa elokuvia. Katson jopa roska-realityohjelmia. Välillä hukun Youtuben suosituksesta toiseen. Välillä uppoudun videopeleihin kuin mitään muuta maailmassa ei olisikaan. Välillä otan kuppia kavereiden kanssa ja viimeinen asia, josta haluan puhua on sijoittaminen tai mikään rahaan liittyvä.
Aivan kuin aktiivisuus on avain aktiivisuuteen, myös ei-minkään-tekeminen on avain aktiivisuuteen. Jos ei lataa akkujaan koskaan, ei tätä tahtia myöskään voisi jaksaa. Omassa elämässäni olen löytänyt omaan makuuni sopivan tahdin. Minusta tuntuu, että teen paljon itselleni merkityksellisiä asioita, mutta samaan aikaan koen, että olen energisempi kuin koskaan ihan yleensä. Esimerkiksi opiskeluaikoina energiatasoni olivat huomattavasti matalammat, vaikka olin 10 vuotta nuorempi. Todennäköisesti myös alkoholin käytön määrällä oli tähän merkittävä vaikutus.
Tärkeintä kuitenkin on, ettei passivoidu liikaa. Jos olet joskus ollut 4 tai yli viikkoa rentouttavalla kesälomalla, tiedät todennäköisesti tunteen. Paluu töihin ei maistu laisinkaan. Näin käy myös itselleni joka kesä. Pidän työstäni erittäin paljon, mutta neljän viikon loman jälkeen olen aivan valmis jatkamaan lomaa – vastahan tässä on kunnolla päästy rentoutumisen vauhtiin!
Aktiivisuuden ja passivoitumisen tasapaino onkin tarkka. Jos antaa itsensä passivoitua liikaa, on ennen kaikkea aloittaminen aina vaikeaa ja sitten on takaisin lähtöpisteessä motivaation osalta.
Miltä kuulostaa? Ja olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia keinoja itse käytät saadaksesi erilaisia asioita tehtyjä? Olivat ne mielekkäitä tai ei.
————————————–
Voit nyt ennakkotilata kaikki oleelliset rahataidot säästämisestä tienaamiseen ja sijoittamiseen tiivistävän toisen kirjani Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun kirjani Tammen kirjakaupasta täältä! Jos ennakkotilaat kirjan saat 20%:n alennuksen kirjalle koodilla VAURASTUVIISAASTI20 !
Äänikirjojen ystäville kirjani löytyvät esimerkiksi Bookbeatistä, Storytelistä, Nextorysta sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.
Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin kymmenen vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!
Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Shareville
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
Olen 34-vuotias talouskirjailija, blogisti ja kolumnisti, joka on kirjoittanut yli vuosikymmenen henkilökohtaisen talouden ja sijoittamisen kaikista puolista.
Minut tunnetaan bestseller-kirjoistani Viisas Sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat (Tammi 2023) sekä Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun (Tammi 2024). Minut valittiin Vuoden Sijoittajaksi 2023.
2025: 645 300€
2024: 539 000€
2023: 435 500€
2022: 388 800€
2021: 353 200€
2020: 260 800€
2019: 156 700€
2018: 92 900€
2017: 78 000€
2016: 58 000€
2015: 41 000€
2014: 29 000€
2013: 21 000€
2012: 14 000€
2011: 9 000€
2010: 8 000€
2009: 5 000€
2005-2008: 0 – 3 000€
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
22 kommenttia
Sensofusion tuo Helsingin pörssiin yhden kiinnostavimmista puolustusteollisuuden kasvuyrityksistä oikeastaan koko...
17 kommenttia
Eläkejärjestelmä herättää erittäin paljon huolta käytännössä niin omassa ikäluokassani (milleniaalit) kuin...
44 kommenttia
Kun aloitin Omavaraisuushaasteen 25-vuotiaana, olin vain random opiskelija Tampereelta, joka kirjoitti anonyymiä...
28 kommenttia
Mitä valmistujaislahjaksi nuorelle? Miten olisi kirja, joka pystyy muuttamaan vastavalmistuneen elämän...
10 kommenttia
Suomalaiset ovat olleet maailman onnellisinta kansaa tutkimusten mukaan noin vuosikymmenen verran. Jos...
12 kommenttia
Painamalla “Tilaa” hyväksyt uutiskirjeen tilauksen sähköpostiisi. Voit perua uutiskirjeen koska tahansa.
Sen verran särähti korvaan tuo, että elääkseen pitkän ja terveen elämän täytyy käydä salilla. En ymmärrä itse tätä nykypäivän kuntosali pakkomiellettä… Kävelystä sen sijaan olen täysin samaa mieltä! Itse en ole jalallani astunut kuntosalille enkä tule ikinä astumaan, mutta askeleita tulee joka päivä aika rajujakin määriä. Ja ihan tieteellisten tutkimuksien mukaan minun pitäisi jo ”pelkkien” askelmäärien perusteella olla paremmassa suojassa näiltä ns ”kamsantaudeilta” . Toki luonnollisesti muutkin asiat vaikuttavat siihen…
Joo terveys on aina kokonaisuus ja riippuu paljon noista muista tekijöistä. Itse syntynyt viallisen polven kanssa, niin joudun tekemään salitreeniä ihan puhtaasti fysioterapeuttisista syistä koko elämäni, jos haluan, että jalka toimii mahdollisimman pitkään normaalisti. Viisi kertaa salilla viikossa on sitten laji erikseen, eikä välttämättä samalla tavalla terveyshyötyjä tuokaan (ainakaan samalla kaarella) kuin ns. ihan perus arkiliikunta. Tasapaino liikunnassakin tärkeintä ja harrastukset voi valita oman mieltymystensä mukaan.
Olet oikeassa, että tuo on aivan eri asia ja ymmärrän enemmän kuin hyvin miksi esim sali varmasti sopii sinulle hyvin ja oikeasti auttaa! Lähinnä tarkoitus oli kritisoida yleistä ilmapiiriä ja vain sen takia tuo sali kommentti tekstissä ehkä vähän johti ”turhautimiseen” ja pieneen väärinymmärrykseen minun puoleltani. Itse tosiaan 27-v mies, vähän vatsaa mutta askeleita +10 000 per päivä. Ja olen tyytyväinen itseeni 🙂
Juujuu… Kyllä näitä kävelijöitä riittää. Monetkin varttuneemmat ihmiset uhoo että kävelee paljon, mutta ei se auta jos ei pääse tuolista tai sängystä ylös. Ihan tutkittu että kaikkien pitäisi myös tehdä ns. saliharjoitteta.
Lihasvoiman puute on suuri syy miksi arkipäivän askareet eivät suju, mutta elä kuplassa: ”minä, minä,minä”. Pitäisi kyllä ymmärtää että hyvinvointiin pätee sama asia kuten sijoittamiseen; hajautus! Tämä saavutetaan hikijumpalla sekä ns. junttipuntilla.
Pitääkö niin kovasti päästä öyhöttämään ja tuputtamaan muille sitä omaa asiaa? En ymmärrä ihmisiä joita loukkaa toisten esim salilla käymättömyys? Edelleen sanon että kaikkk ihmiset eivät tee tietotyötä tänä päivänä! Itse duunariammatissa…
Ilmeisesti todellä herkkä paikka sinulle Onsinkokingi jos joku elää elämäänsä eri lailla kuin sinä! Kuulostaa enemmän NL tai DDR meiningiltä tuo sinun kommenttisi jossa vain yksi totuus kelpaa… Ei ymmärretä että kaikki ei roiku tietokoneella töissä koska on olemassa vielä muitakin kuin tietotöitä! Ja muitakin tapoja elää kuin sinun todellisuutesi.
Syy on se, että lihakset katoavat vanhetessa ja se aiheuttaa monia ongelmia. Harjoittamalla lihaksia, kansankielellä ”kuntosali”, voi lihaskatoa pienentää ja omaa kuntoa ylläpitää.
Varmasti tottakin, toki eipä esim omalla isoisälläni (hän eli 86 vuotiaaksi) ollut lihasongelmia vaikkei kuntosaleilla käynyt. Toki muuten liikkui ja pelasi golfia yms. Ja nykyään monet oikeasti jopa luulevat että kaikki tekevät tietotyötä. Minä olen duunariammatissa, vaikka oikeastaan edes missään kovin raskaassa sellaisessa. Joten itselle riittää hyötyliikunta ja kävelyt. Kuntosalit ja juoksulenkit jätän välistä.
Kannattaa muistaa että yleensä kun ihmiset puhuvat salilla käymisestä niin tarkoittavat voimaharjoittelua. Ja voimaharjoittelun kirjo on loppujen lopuksi valtava. Eipä omat isovanhemmatkaan ikinä varsinaisesti voimaharjoitelleet (tietääkseni) mutta elivät muuten sellaista elämää jossa lihaksia joutui käyttämään päivittäin. Nykyajan ihminen kun harvoin enää tuollaista elämää elää, niin siksi suositellaan jotain hapenottokykyä parantavaa liikuntaa sydämen ja verenkiertojärjestelmän terveyden edistämiseksi, sekä myös voimaharjoittelua luiden ja lihasten terveyden ylläpitämiseksi.
Jep, tärkeintä varmasti on juuri se liikunnan kokonaisuus. Aerobinen ja lihaskunto on sinällään aivan yhtä tärkeitä mitä vanhemmaksi menee. Ennen vanhaan kaikkia näitä tuli kuitenkin paljon enemmän ihan arjessa kuin ainakin itsellä, joka istuu töissä koneella ja sitten menee kotiin istumaan koneelle – jos en itseäni muuten pakottaisi liikkumaan.
Yksilötason otanta vs. väestötaso. Ja eihän se kuntosali mikään taikapaikka ole. Lihaksia voi kuormittaa sen ulkopuolellakin, mutta toisaalta ei voi myöskään etukäteen sanoa, että siitä [lihasharjoittelusta] ei olisi hyötyä. Tutkimuksen mukaan kuitenkin on hyötyä vanhemmalla iällä. Mutta tämä nyt tämmöistä offtopicia.
Kävely on ihan hyvää liikuntaa. Itse en ole ollut innostunut kuntosaleista. Nyt olen kuitenkin muuttanut kantaani ja ruvennut käymään ulkokuntosalilla. Hyvä lisä muuhun liikuntaan. Ulkokuntosalit ovat mainio juttu.
Näinpä! Nämä ulkosalit kuulostavat paljon inhimillisemmältä vaihtoehdolta. Ehkä joku kaunis päivä eksyy testailemaan.
Ulkokuntosalit ovat kyllä jees, kun niissä voi käydä vain vähän pyörimässä keskellä lenkkiä keväisin, kesäisin ja syksyisin.
Hyvä teksti jälleen! Itse koen, että tehokkuus on osittain ”laiskuuden vähyyttä”. Laiskottelu tai asioiden siirtely/viivyttely syö tehokkuutta. Joskus opiskeluaikoinani ystäväni laittoi minulle tämän sarjakuvan: https://waitbutwhy.com/2013/10/why-procrastinators-procrastinate.html
Hauska kuvaus viivästyttelystä.
Tämä on itse asiassa ihan totta ja sanoittaa hyvin juuri sen, mitä itsekin pohtinut tämän aiheen ympärillä. Tuo laiskottelu lisää laiskottelua vs. aktiivisuus lisää aktiivisuutta kierre on siitä mielenkiintoinen, että en oikein vieläkään ymmärrä mistä se johtuu, mutta eron huomaa niin omassa kuin muidenkin elämässä.
Huvitun aina näistä pitäisi tehdä ja jaksaa enemmän juttuihin, kun itse olen viime vuodet pyrkinyt kokoajan päinvastoin vähentämään. Ihminen kuitenkin jaksaa vain rajallisen ajan yli sen oman kapasiteettinsa, itselläni se aika kesti 6 vuotta. Uupumisen jälkeen stressinsietokykyni on pudonnut aivan olemattomaksi ja kärsin useita vuosia huonommuuden tunteesta, kun kaikki muut jaksavat ja minä en. Vasta kolmikymppisenä hyväksyin sen, että minä olen tällainen ja järjestän elämäni niinkuin itse haluan. Suurin osa ihmisistä pitää minua laiskana ja varmaan sitä olenkin, mutta minulla on vain tämä yksi elämä enkä aio elää sitä tehtävälista toisessa kädessä.
Olipa hyvin sanottu. Itse jäin vapaaherraksi noin 50-vuotiaana; tympäisi virkahommat ja olin suoraan sanottuna väsynyt. Väsytti kaikki ja ”suorittamiseni” ei ollut maksimaalista. Nykyään on niin helppoa (56). Vetelehdin enkä suorita juuri mitään. Isohko metsäomaisuus pakottaa kuitenkin aika-ajoin metsätöihin, josta sen liikuntani saan. Ja tulee sitä liikettä siitäkin, että asumme 40 kilometrin päässä lähimmistä katuvaloista. Sama vika minulla, että lienen laiskan maineessa. Mitäpä tuosta maineesta. On rahaa köllötellä. Yleensä nousen 6-7 välillä, mutta on mukava välillä torkahdella yle ykköseltä tulevan Muistojen Bulevardin tahdeissa. Laiskuus on aliarvostettu taiteen laji.
Blogiteksti alkaa miten alkaa, juuri siksi että en halunnut tästä mitään tehokkuuden ylistämisen manifestia, koska en itsekään pelkän suorittamisen tuottavan mitään hyvää elämään. Elämä kun ei ole suoritus.
Toivon, että teksti auttaa ennen kaikkea ihmisiä pohtimaan sitä, miksi välillä tuntuu, että ei saa mitään aikaiseksi – ja toisaalta mitä voisi itse omassa arjessa halutessaan muuttamaan. Aika samanlaisia me kaikki olemme näissä asioissa kuitenkin loppupeleissä. Sekä tietenkin siihen itse kysymykseen, mistä koko teksti tuli mieleen, eli kun joskus tuntuu, että joillain on yksinkertaisesti enemmän tunteja päivässä.
Itsellä on tällä hetkellä elämässä enemmän intohimon kohteita, kuin mitä on aikaa, niin asioiden tekeminen tehokkaasti on aidosti tuottanut iloa. Suorittaminen pelkän rahan tai suorittamisen ilosta taas mielestäni ei ole kauhean järkevää.
Ja laiskuushan on tekstinkin mukaan ihan avainosassa myös tällaista elämää. Silloin kuitenkin tulee parhaat ideat ja akut latautuvat. Ja välillä laiskottelu on vain yksinkertaisesti kivointa, mitä voi tehdä.
Muistan että heitit jossain kirjotuksessa että pitkät päivät töissä saattaa edesauttaa isompia tienestejä. Tarkoititko ihan konkreettisesti (ylityökorvaukset) vai onko pitkissä päivissä jokin mystiikka joka saa palkoista päättävät tahot maksamaan mielellään isompaa palkkaa pyytämättäkin?
Useassa paikassahan on saldovapaa systeemi käytössä, eli kun venytään päivissä, niin sitten pidetään ne saldovapaina pois myöhemmin. Niin jos tämä on systeemi, niin saako sillä oikeastaan edesautettua uraansa / katsotaanko se sellaiseksi josta ollaan halukkaita maksamaan. Tuntimäärä kuukaudessa on sama kuitenkin keskimäärin kuin sillä klo 8-16 jäykästi työskentelevällä kaverilla. Vai onko niin, että saldovapaan kerryttäjät ei koskaan pidä saldojaan, saavat ne sitten rahakorvauksena joskus viimeisen saldovapaiden pitämisen deadlinen ylityttyä, tai jotain sellaista…tai yksinkertaisesti antavat saldovapaansa haihtua järjestelmiin pitämättä niitä koskaan vapaina.
Itse olen juonitellut jotain sellaista, että teen pitkää päivää, ja pyrin pitämään saldovapaapäiviä tai tunteja lisäopiskeluiden aikataulujen mahdollistamiseen. Tämä on aika win-win uran kannalta, pomot tykkää (?) kun oma-alotteisesti paiskii pitkiä päiviä ja venyy pyytämättäkin, ja sitten kun pitää saldoja, niin jyvittääkin sen ajan koulutöoiden hoitamiseen joka kasvattaa cv:tä, taitoja ja ehkä verkostoi jollain tasolla.
Joo itse asiassa hyvä kysymys. Oman kokemukseen tässä on monta eri tasoa.
1) Kun tekee pitempää päivää (olettaen, että tekee tämän ajan oikeasti tehokkaasti töitä), niin saa yksinkertaisesti enemmän aikaa kuin muut. Keskimäärin työnantaja tällä etenkin suomalaisessa työkulttuurissa saa halutessaan etua, koska per tyäpaikka aika vähän tällaisia ihmisiä on. Parantaa siis urallaetenemistä eli myös palkkaa.
2) Sama logiikka pätee myös suoraan ihan nykyisen työtehtävän palkankorotus neuvotteluissa.
3) Juurikin tuo saldosetti eli sinänsähän jotkut työnantajat voivat saldot antaa lomana, toiset rahana. Itse saan usein päättää kumpana otan, mutta tällä hetkellä olen ainakin päätynyt ottamaan ne rahaan.
Eli ei sinänsä mitään isoa mystiikkaa ja olet mielestäni ihan oikealla logiikalla pohtinut myös asioita oman kokemukseni mukaan. Saldit ovat kivoja myös juuri tuosta syystä, että yleensä työpäivän jälkeen ei muutenkaan välttämättä jaksa kauheasti. Itse arvostan omalla tavallaan enemmän viikkoa lomaa putkeen kuin 4 viikon pari tuntia illasta.
1) Jees. Itse pitkää päivää tekiessä en välttämättä pysty kaikkia paikalla olemiani tunteja merkkaamaan, kun pidän virkistäytymistaukoja enemmän kuin päiväaikaan, jotta jaksan. Käyn monesti myös työpäivän jälkeen syömässä/kävelyllä/kahvilla että on uudistunut olo ylitöihin.
Tuosta logiikasta, eli pitkän päivän tekijöille maksettaisiin siinä tapauksessa että saa yksinkertaisesti enemmän aikaa kuin muut, mutta sitten kun pitää saldoja pois, niin teoriassahan ei saakkaan sen enempää aikaan kuin muut. Joten sulkeeko pois sen lisäpalkan saannin kuitenkin palkkaneuvottelussa?
Toki, pitkää päivää tehdessä voi saada paremmin saatettua ajankohtaisia kokonaisuuksia loppuun, eli niinä päivinä kun on läsnä, niin voi olla suurempi vaikutus työpaikan projektien edistymiseen. Samalla pysyy paremmin ehkä sitten langat käsissä projekteissa, kun läsnäollessa keskittyminen on pitkäjaksoisempaa.
Jep, jos ottaa saldot aikanaan yksi yhteen, niin tosiaan sen osalta mitään eroa olekaan. Ja palkkaneuvotteluissa on oikeastaan monta eri tapaa lähestyä asiaa, riippuen siitä millaista työtä ja millainen työantaja on. Käsittelen tätä palkkaneuvottelua-asiaa eriiitttäin laajasti tuossa tulevassa kirjassani, niin vastaus ei ihan mahdu tähän kommenttikenttään 😀
Mutta loppupeleissä mielestäni kaikkia keinoja kannattaa käyttää mitä tulee mieleen palkkaneuvotteluissa, ajan kanssa sitten näkee, mikä toimii ja mikä ei omalle työnantajalle ja esihenkilölle.
Jos tehdään hetkellisesti ylitöitä ja sitten pidetään ne lomina, niin silloinhan ei vuositasolla tehdä työtä yhtään sen enempää kuin tasaista viikkotyömäärää tehtäessä. Eli tällainen työntekijä ei ole yhtään sen ahkerampi, voi olla jopa päinvastoin. Itseäni ei myöskään motivoi yhtään tehdä ylitöitä aikapankkiin, vaan ottaisin ne mieluummin rahana, mutta useimmissa organisaatioissa tämä ei ole mahdollista. Aivotutkimus myös osoittaa, että ihminen ei kykene tekemään kovinkaan pitkään päivässä vaativaa ajatustyötä, joten työn tuottavuus taatusti laskee mitä pidemmäksi työpäivää venytetään. Palkan tulisi olla sidottu työn tuottavuuteen, ei tehtyihin työtunteihin. Ajatustyössä toinen voi helposti saada tunnissa enemmän aikaan (tuotettua arvoa yritykselle) kuin toinen 10 tunnissa, ja Suomessa näille maksetaan usein sama palkka. Jos työpaikalla tehdään kroonisesti ylitöitä laajemmin, on työpaikka huonosti johdettu, sillä sinnehän olisi järkevämpää palkata lisää väkeä, jottei turhaan makseta ylityökorvauksia ja jotta keskivertotyöntekijän tuottavuus ei laske. Olen ollut työpaikassa, missä kollegat juttelivat niitä näitä normaalin työajan ja tekivät sitten ylitöinä samat työtehtävät, mitkä minä tein normaalissa työajassa tai jopa alle sen. Erona meidän välillä oli, että minä keskityin tekemään töitä normaalilla työajalla juttelun sijaan. Tästä lorvailusta vieläpä palkittiin maksamalla ylityöt rahana, mikä on yrityksen omistajan näkökulmasta järjetöntä. Jos tuo olisi ollut minun yritykseni, olisin antanut välittömästi kenkää näille turhaa ylityötä tekeville, ja palkannut tilalle väkeä, joilta työtehtävät olisivat tulleet valmiiksi normaalissa työajassa.
Vaikea sanoa mikä on oikea tie. Aiemmin ajattelin että kannattaa työajalla pyrkiä yli-inhimilliseen tehokkuuteen. En vain ole nähnyt mitään etua siitä. Toisaalta ei omalla kohdalla ole mitenkään mahdollista lorviakkaan työajalla, että en kuulu niihin jotka viettää työajan skeidaa jauhaen.
Varmaan kehittävin, ja aikaansaavin tie olisikin, jos saldot voi pitää rahana, tai hyödyntää saldovapaat näin kuten olen koittanut, eli opiskeluun. Aivotutkimuksista voidaan olla montaa mieltä. Keskimäärin ne ovatkin varmasti oikeassa. Mutta toisaalta, Bill Gates ei Microsoftin alkuaikoina jarrua painanut työnteossa, jos ääriesimerkin haluaa ottaa. Itsellä kyllä ylitöissä saan lisättyä työpäivän aikaansaantia, johtuen tuosta omasta taukojärjestelmästä, että en laskuta kaikesta ajasta jonka olen paikalla ylitöiden aikaan. Joskun siis pitelen taukoja ja virkistäydyn ja huilailen.
Hankalaa on tuo työelämässä palkkapuolella eteneminen joskus. Tuntuu ettei mikään auta, vaikka paiskii pitkät päivät, opiskelee, hankkii töissä pätevyyksiä koulutuksilla ja tenteillä, hakee muualta paremmalla palkalla paikkaa, keskittyy tehokkaasti töihin, miettii ja tutkii vapaa-ajalla työasioita, niin pitkiä aikoja saa samassa asemassa polkea, eikä työnantajia tunnu kiinnostavan vaikka haluisi eteenpäin. Aika pitkälti ihmisiä katsotaan vaan sen perus CV:n kokemuksen kannalta. ”Jaaha, sinulla työkokemusta määrä x ammatissa y, ok taulukkopalkka + keskimääräiset vuosilisät päälle”. Tällä tavalla edeten menee kyllä meikällä eläkeikään asti, ennenkun saan palkan edes sille tasolle että sijoittamisen voi järkevällä summalla aloittaa.
Teoriassa volyymissä piilee rahan tienaamisen voima. Jos johtaa useita ihmisiä, tällöin on itse epäsuorasti aiheuttanut näiden ihmisten tekemän tuloksen, jolloin voi joissain yrityksissä ansaita paljon tämän johdosta. Tai, jos myy isokatteisia tuotteita/myy paljon tuotteita, siinä voi nopeasti provikkapalkalla tehdä isoja tuottoja. Vaan minua eivät ole tällaisiin tehtäviin ottaneet.
Juurikin näin. Variaatiota on valtavasti juuri työtehtävästä, vastuusta, toimialasta ja ihan yrityksestäkin riippuen. Juuri tuo kuvaamasi esimerkki on hyvä siitä, että vaikka tekee oikeita asioita, ei niistä välttämättä palkkiota saa heti, eikä parin vuoden päästä – väärässä yrityksessä ollessa ei välttämättä koskaan.
Itsellä on käynyt hyvä tuuri siinä, että vaikka aloituspalkka ei ole koskaan ollutkaan mikään tajunnnräjäyttävä vastuuseen nähden millään työpaikalla, on tekemällä onnistunut kasvattamaan palkkatasoa aika tasaisesti ja varmasti usein vain juuri tuon ajan myötä – ja toki tekemällä työt ainakin omasta mielestä hyvin.
Jep juurikin näin – yksi yhteen menee, jos kaikki pitää aina saldoina. Itse en juuri saldoja vielä ole käyttänyt elämäni aikana, koska ei ole oikein ollut tilaisuuttakaan. Jossain muussa elämänvaiheessa varmasti niitä tulee enemmän käytettyä ja uskon, että aikanaan myös lomarahoja saatan muuttaa lomaksi, jos sellainen mahdollisuus tulee.
Ja ihannemaailmassahan se on juuri näin, että tehokkuudesta pitäisi maksaa, mutta toki todellinen maailma toimii suurimmaksi osaksi juuri kuin kuvasit. Olen ollut aikanaan työtehtävissä, jossa olin mitattunakin 2x tehokkaampi kuin keskimääräinen työntekijä. Lopputulos? Tienasin itse asiassa vähemmän kuin keskimääräinen työntekijä, koska kokemusvuosia ei ollut niin paljon alla.
Monessa työssä myös tehokkuuden mittaaminen toki erittäin mahdotonta. Ja toki koen, että monessa etenkin tietotyössä kollegojen välijen jutteleminen ja löyhä aika on äärimmäisen tärkeää ihan tuottavuuden kannaltakin. Silloin usein tulee parhaat lopputulokset. Aivotutkimushan osoittaa myös, että ajattelutyössä pitäisi varata valtavat määrä viikosta siihen, ettei tee töitä aktiivisesti, vaan antaa mielen vain vaellella. Muuten ei tule uusia ideoita, vaan pystyy lähinnä suorittavaan työhön. Kaikki nämä riippuukin erittäin paljon siitä, millaista työtä tekee.
Vähän offtopiccia mutta tätä on kommenteissa sivuttu, joten: tuntuu että tälläkin palstalla unohtuu se että kaikki eivät tee Suomessakaan toimisto/tietotyötä. Itse olen duunari ja Ost:llä 15K€ ja AOT:llä n 25K€, tuntuu aina etten oikein kuulu joukkoon vaan koska en ole tietotyöläinen ?
Minun mielestä kuulut joukkoon.Suomessa on monta yhteiskunnalle hyvin tärkeää ammattiryhmää, missä paraskaan työntekijä ei pysty kasvattamaan palkkatasoa. Kyllä nämä ’väärässä yrityksessä ’ työskentelevät ihmiset ovat arvokkaita yhteiskunnalle. Ja jokaisella ammatista riippumatta on useimmiten mahdollisuus parantaa talouttaan sijoittamalla.
Samaa mieltä nimettömän kanssa. Itse en luonnollisesti oikein voi kirjoittaa kuin tietotyöläisen näkökulmasta, kun viime duunarihommista on aikaa se vuosikymmen. Mutta toki eipä mikään elämäntapa tai toimintatyyli sovi yksi yhteen kaikilla tietotyöläisilläkään. Etenkin tällaisista asioista puhuttaessa kuin tässä tekstissä, parasta on ottaa niin tekstistä kuin kommenteistakin ne asiat, mitä voi soveltaa omassa elämässä ja vain ohittaa muut kommentit. Ja ehkä välillä saa myös uutta näkökulmaa muilta siihen, mihin on itse tottunut.
Kiitos kommentistasi! Juuri tuota tarkoitin, vaikka olisit kuinka hyvä tulee esim omassa ammatissani aika nopeasti palkkakatto vastaan. Vaikka meilläkin tulee tietty jonkin verran lisiä mm ilta ja yölisät. Ja juuri tuo, että ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa olla sijoittaja ja parantaa omaa taludellista asemaansa. Esim, että käyt korkeakoulun ja vähitellen etenet ammatissasi (useimmiten ns tietotyö) ja hups yhtäkkiä palkka onkin esim 7000€/kk… Koen että 27-vuotiaana olen hyvässä asemassa lähes 40 000 euron osakesalkuillani (yhteenlaskettuna nämä kaksi tiliä), ja noin 14 000€ käteispositiollani korollisella turvatilillä.
Jep, ehdottomasti. Korkea koulutus ja tietotyö on ehkä se helpoin tapa nykypäivän Suomessa päästä siihen top10% tienaavien joukkoon ihan perinteisellä urakaarella. Toki on monia muitakin tapoja päästä sinne, mutta tämä ehkä se selkein.
Ja yli 50 000 nettovarallisuus 27-vuotiaana on jo niin paljon korkeampi kuin suurimmalla osalla samanikäisistä, että se on erinomainen saavutus!
Hei!
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kolahti itselle, kun olen paljon miettinyt ja kokenut että aika menee ”hukkaan”, ehkäpä paljolti väsymyksen ja uupumuksenkin (vuosia kestäneen) takia, eikä sitten saa mitään järkevää työpäivän jälkeen aikaiseksi. Kuitenkin olen huomannut, että kun olen pystynyt lisäämään liikuntaa, niin juurikin tuo, että aktiivisuus lisää aktiivisuutta!
Olen tässä tämän vuoden aikana enemmän kiinnostunut sijoittamisesta, luin yhden toisen kirjan, ja nyt lukemassa sinun Viisas sijoittaja – kirjaa. Olen vielä aika alussa.. Kiitos, kirja vaikuttaa tosi kiinnostavalta ja se on kivalla tavalla kirjoitettu. En ole varma vielä mitä ajattelen osakesijoittamisesta (rahastoja jo on), mutta kiinnostaisi alkaa harjoittelemaan..ja olen koittanut miettiä myös siltä kannalta, että jos ei muuta, niin ainakin aivonystyrät joutuisi kunnolla töihin kun näitä miettii ja perehtyy asioihin, ei ole ihan yksinkertaista meinaan ?. Ja että saisi uutta mietittävää ja opittavaa. Se voisi olla ihan virkistävää näin lapsiperhearjen keskellä ja vastapainoa töille..
Nyt sivukysymys, johon olisi kiva saada ajatuksiasi. Jotenkin kiinnostaisi ostaa Tulikiven osakkeita, olen tilanteesta lukenut ja vuosikertomusta myös yritin lukea. Kirjasi avulla katsoin myös tunnuslukuja. Siinä on varmaankin riskejä eikä ehkä kaikki jutut niin positiiviselta vaikuta, mutta kuitenkin tuntuu että on paljon hyvää ja luottamustakin herättävää, ja olisi kiinnostava nähdä, mihin yrityksen uudet kaivossuunnitelmat johtaa ja tuleeko sitten kasvuakin. Ei kyllä mitään hajua silti, mikä olisi järkevää näin sijoittajan kannalta! Houkuttaisi jonkin verran tuohon laittaa (ei liikaa) ja sitten johonkin ”turvallisempaan” kohteeseen myös. Ja sitten pikkuhiljaa pyrkisin salkkua kasvattamaan, rahastojen lisäksi.
Tiedän että itse teen päätökset mutta olisi kiva kuulla ajatuksiasi, jos jollain tapaa olet seurannut tämän yrityksen tilannetta :)!
Hienoa nähdä, että tuon aktiivisuus lisää aktivisuutta on huomannut myös arkielämässä! Mielestäni tästä puhutaan liian vähän, vaikka pitää kyllä paikkansa useimmilla ihmisillä. Osakesijoittaminen on – kuten kirjassakin moneen kertaan mainitsen – tosiaan huomattavasti hankalampaa tehdä järkeviä tuottoja saaden kuin indeksirahastosijoittaminen. Mutta, siinä tosiaan on paljon hyvää kuten juuri tuo haaste omalle ajattelulle ja jatkuva kehittyminen, mikä on mielestäni osakesijoittamisen paras puoli.
Voin ehkä näin poikkeuksellisesti sanoa, että pysyisin Tulikivestä kaukana osakesijoittajasta. Kyseessä on erittäin ison riskin osake, jossa on paljon myös ihan puhdasta manipulaatiota mukana (yhtiön osaketta yritetään lobata useilla eri kanavilla ja allekirjoittaneellekin suoraan). Pienen likviditeetin takia kurssiliikkeet ovat myös rajuja molempiin suuntiin, joten perinteinen tunnuslukuanalyysi ei siihen myöskään päde, koska noin pieniä yhtiöitä arvotetaan eri tavoin kuin perinteisiä osakkeita. Kyseessä onkin siis perinteinen lottolappu, minkä takia en etenkään osakesijoitusuran aloitusta sillä suosittele aloittamaan.
Hei, kiitos paljon suorasta vastauksesta! Selkeytti omaa ajattelua. Jatkan kirjan lukemista :).
Mukavaa syksyä!