Kuukausikatsaus syyskuu 2026 – säästöprosentti 84,19 %
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
Kun kirjoitin viime viikon torstain tekstiäni siitä, miten sijoittaa 10 000 euroa, ajattelin, että se on vain teksti muiden joukossa, johon voin jälkeen viitata, aina kun joku pyytää apua sijoittamisen aloittamisessa. Oletin ehkä paria kommenttia tekstiin, mutta tällä hetkellä teksti on yksi eniten keskustelua herättänyt teksti koko blogiurani aikana.
Tämä tekee bloggaamisesta erityisen mielenkiintoista. Koskaan ei tiedä, milloin osuu ajankohtaiseen asiaan ja milloin itsestäänselvältä tuntuvat asiat saattavat herättää yllättävän paljonkin erilaisia näkökulmia. Eniten kommenteissa nousikin esiin ajallinen hajauttaminen ja sen järkevyys – tai järjettömyys.
Moni lukija oli törmännyt Viisas Sijoittaja -kirjassani tai muualla Internetissä mainittuihin Vanguardin tekemiin tutkimuksiin, joiden mukaan ajallinen hajauttaminen ei olisikaan se avain onneen, vaan raha pitäisi laittaa kerralla indeksirahastoihin, jos haluaa maksimaalisen tuoton.
Miksi silti itse puhun aina ajallisesta hajauttamisesta ja myös itse sitä suosin sijoittamisessa? Tässä tekstissä käynkin läpi argumentit molempien osalta – huom – indeksirahastosijoittamisen näkökulmasta.
Kertasumman sijoittaminen markkinoille – homo economicuksen valinta
Kertasumman sijoittaminen siis tarkoittaa, että kun aloitat sijoittamisen, laitat kaikki sijoitettavat rahasi kerralla sijoituksiin, oli summa kuinka iso tai pieni tahansa. Ja tämän jälkeen laitat kaiken ylimääräisen rahan markkinoille heti kun mahdollista, koska raha markkinoilla tuottaa aina paremmin kuin raha pankkitilillä pitkällä aikavälillä. Moni saa herätyksen ja kiinnostuksen ensimmäisen kerran sijoittamiseen isojen könttäsummien ilmestyessä tilille. Tämä voi johtua esimerkiksi perinnöistä, bonuksista tai jostain muusta syystä, jonka takia myös kertasumman sijoittaminen on usein se yleisin tapa sijoittaa.
Jos katsomme pörssien historiaa, kertasumman sijoittaminen on tuottanut tutkimuksesta riippuen 66 %-70 % todennäköisyydellä paremmin kuin rahan sijoittaminen ajallisesti hajautetusti. Jos olet homo economicus, eli täydellisen rationaalinen taloudellinen toimija, näet luvut ja toteat ”tämä on se oikea tapa”. Ja tämä on varsin looginen päättelyketju. Jos moni tutkimus sanoo samaa, miksi et noudattaisi sitä tapaa sijoittajaa?
Ja kun miettii vaikka 2000-lukua, pelkästään pörssikursseja katsomalla huomaa, että on täytynyt käydä erittäin huono tuuri, jos kertasumman sijoittamalla olisi hävinnyt ajalliselle hajautukselle. Tällaisia tilanteita löytyy 2000-luvulta ehkä neljä erilaista: IT-kuplan puhkeaminen, supersykli ennen 2008 finanssikriisiä, vuoden 2018 lopun pörssidippaus sekä 2020-vuoden alun koronakriisi. Eurooppaan sijoittaneilla myös vuosien 2010-2012 Eurokriisi.
Loppupeleissä tämän pitäisi olla näin yksinkertaista, mutta todellisuus on aina hieman ihmeellisempää.
Ajallinen hajauttaminen – aloittelevan sijoittajan tulikoe
Ajallinen hajauttaminen taas pyrkii siihen, että laitat rahaa tasaisesti sijoituksiin kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Mieluiten samankokoisia summia ja samaan aikaan kuukaudesta – vuosikymmennestä toiseen.
Tutkimukset sanovat, että tällä tavalla sijoittaja saa parempaa tuottoa pitkällä aikavälillä vain 30-34%:n todennäköisyydellä. Jos todennäköisyydet ovat tutkimusten mukaan lähes tuplasti heikommat, miksi ihmeessä kukaan valitsisi tätä vaihtoehtoa ja miksi jopa itse olen sen puolella? Koska kukaan meistä ei ole oikeasti homo economicus, vaan elämme oikeasti tunteella enemmän kuin järjellä.
On itse asiassa monta syytä, miksi ajallinen hajauttaminen on mielestäni parempi vaihtoehto todellisessa elämässä.
1) Oikea elämä ei ole korttipeli
Mitä tarkoitan tällä? Oli kyse pokerin pelaamisesta tai vaikka Pokémon-korteilla pelaamisesta, hyvä korttipelaaja pyrkii yleensä pelaamaan todennäköisyyksien mukaisesti. Kaikkia hienovaraisuuksia mainitsematta, jos pystyt pelaamaan jatkuvasti todennäköisyyksien mukaisesti, isossa otannassa alat voittamaan enemmän kuin häviämään ja muutut voittavaksi pelaajaksi.
Oikea elämä ei kuitenkaan toimi näin, kuten ei toimi yksittäinen korttipeli ottelukaan, josta olen kertonut kouraisevan esimerkin vain pari kuukautta takaperin.
Jos perit 100 000 euroa ja laitat kaiken osakemarkkinoille juuri ennen pörssiromahdusta, et saa enää uutta yritystä, koska tämä ei ole peli. Todennäköisyyksien mukaan pelaaminen ei lohduta, jos omaisuudestasi sulaa heti 30 %. Tämä korostuu etenkin sen takia, että pörssiromahdukset osuvat usein myös hetkiin, jolloin taloudessa menee huonosti ja jolloin ihminen voi joutua työttömäksi ja yllättäen tarvitakin sijoittamiaan rahojaan – ja joutuu pakkomyymään näitä sijoituksiaan. Ajallinen hajauttaminen taas pienentää todennäköisyyttä siihen, että merkittävä osa omaisuudesta katoaisi lyhyessä ajassa digitaalisena tuhkana tuuleen.
2) Kertasummien sijoittaminen luo aina uuden traumatisoituneen sukupolven sijoittajia
Ja mihin tämä sitten johtaa, jos juuri aloittaneen sijoittajan merkittävästä omaisuudesta sulaa heti 20, 30, 40 tai jopa 50 % ja hän paniikissa myy tai pakkomyy kertasummasijoituksiaan? Olen tulevaa Vaurastu viisaasti -kirjaani varten tutkinut paljon tutkimuksia siitä, mikä aiheuttaa sen, miksi ihmiset eivät sijoita. Perinteisten ongelmien, kuten rahan ja osaamisen puutteen, takana paljastuu yksi hieman erilainen tekijä: huonot kokemukset aiemmista sijoituksista.
Moni ei siis sijoita siksi, koska on joskus aiemmin menettänyt rahaa sijoitusmarkkinoilla. Tähän on myös täysin looginen syy. Tutkimukset kun paljastavat myös erään toisen ilmiön. Ihmiset aloittavat sijoittamisen useimmiten juuri silloin, kun markkina on kuumimmillaan (kuten IT-kuplassa 2000-luvun vaihteessa, vuonna 2006 supersyklin huipulla tai 2021 koronakuplan huipulla). Ja kuumaa markkinaa seuraa aina paluu keskiarvoon ja raju (usein hetkellinen) lasku. Moni sijoittaja säikähtääkin juuri tätä hetkellistä laskua ja myy kaikki sijoituksensa tappiolla, jonka jälkeen kokee sijoittamisen olevan vain uhkapeliä, koska itsellä kävi huono tuuri. Jotkut ihmiset saattavat jopa toistaa tätä samaa käyttäytymismallia hypemarkkinasta ja kurssiromahduksesta toiseen ja pettyvät vuosikymmenestä sijoitusten lupauksiin oppimatta virheistään.
Vaikka teoria olisi tuttu, näin käyn erittäin monelle sijoittajalle. Pysy vain markkinoilla, älä myy sijoituksiasi, aika kyllä korjaa tuotot. Aloitteleva sijoittaja ei välttämättä tiedä tätä. Ja vaikka tietäisi, teoria ei koskaan ole sama kuin käytäntö, koska olemme ihmisiä. Kuten me kaikki tiedämme, sijoituksista kiinni pitäminen on helpommin sanottu kuin tehty keskellä massahysteriaa ja kymppitonnien virtuaalisia sijoitusmenetyksiä. Oman päämme kylmyyden varmistaaksemme meidän pitääkin oppia tuntemaan itsemme sijoittajina.
3) Ajallinen hajautus sijoittamista aloittaessa on paras harjoitus siihen, onko sinusta oikeasti pitkäjänteiseksi sijoittajaksi
Tästä pääsemmekin täydellisellä aasinsillalla kolmanteen pointtiin. Ajallinen hajautus sijoittamista aloittaessa on viisasta ennen kaikkea siksi, että se itsessään testaa, onko ihmisellä tunnekontrollia sijoittamisessa. Jos sinulla on vaikka 50 000 euroa makaamassa tilillä ja sinulle sanotaan, että sijoita nämä kolmen vuoden aikajänteellä, riittääkö kärsivällisyytesi? Kolme vuotta ei ole pitkäjänteisessä sijoittamisessa aika eikä mikään, mutta monella raha saattaa silti polttaa tilillä kovaakin, koska haluaa laittaa rahan töihin.
Pidempi ajallinen hajautus onkin suoja ihmisen lyhytjänteisyyttä vastaan ja se on erinomainen itsetutkiskelun aika. Kun et ole vielä laittanut kaikkia rahojasi markkinoille, pystyt tutkimaan omaa käytöstäsi sijoittajana pienemmällä riskillä. Saatat yllättyä löydöksistä itsekin.
Asioita, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, on ennen kaikkea nopeat laskut ja nousut markkinoilla. Mitä sinun tekee mieli tehdä silloin? Myydä sijoituksesi? Ostaa lisää? Laittaa pää puskaan ja olla miettimättä sijoittamista? Entä menetätkö yöuniasi sijoitustesi menettäessään arvoaan tai omaisuutesi kasvaessa ”liian” isoksi? Jos alat reagoimaan kaikkiin markkinaliikkeisiin tekemällä jotain, et ole sisäistänyt pitkäjänteisen sijoittamisen tärkeintä oppia: aika markkinoilla voittaa aina markkinan ajoittamisen.
Kaikkien näiden asioiden tutkiskelu auttaa ymmärtämään sitä, onko sinusta aidosti pitkäjänteiseksi sijoittajaksi. Vaikka uskon siihen, että jokainen meistä voi sijoittaa, tämä itsetutkiskelun vaihe on tärkeä sen osalta, että tiedät kuinka menestynyt sijoittaja voit pitkällä aikavälillä olla.
Ajallinen hajauttaminen vs. kertasumman sijoittaminen – yhteenveto
Muistan hyvin, kun aloin lukemaan kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin 19-vuotiaana. Otin ensimmäisenä käteeni kansantaloustieteen oppikirjan. Kokemus oli omituisin lukukokemukseni oppikirjasta koskaan. Mitään koulukirjaa lukiessani en ole todennut yhtä monta kertaa ”eihän tämä näin mene!”. Tämä teki myös pääsykokeisiin lukemisesta haasteellista, koska piti opetella ulkoa asioita, jotka eivät olleet omasta mielestäni totta. Miksi kirja väittää, että ihmiset ja talous on rationaalisia, vaikka jokaisen elämänkokemus väittää toista?
Ajallisen hajauttamisen ja kertasummasijoittamisen vertailu muistuttaa tätä samaa kamppailua, jota kävin itseni kanssa pääsykokeisiin lukiessani. Sijoittaminen ja talous on juuri siksi niin mielenkiintoista, että siinä taloustieteen teoria on jatkuvalla törmäyskurssilla käyttäytymistalouden teoriaan. On läjä itsestäänselviä rationaalisia asioita, joita meidän pitäisi tehdä sijoittamisessa ja rahan kanssa, mutta silti 99,9 % meistä (edes minä), emme jatkuvasti rationaalisia rahan kanssa ole.
Jos olisimme kaikki rationaalisia toimijoita kansantaloustieteen perusteet -oppikirjasta, olisi kertasumman sijoittaminen aina se oikea valinta. Mutta koska todellisuus on monimutkaisempi, kallistun itse ajallisen hajauttamisen puolelle aina, kun puhun sijoittamisesta. Ja juuri tämä ihmisen epärationaalinen käytös ja sen mielenkiintoisuus on myös se, joka minulle tästä kaikesta niin mielekästä tekee. Sijoittamalla kun oppii koko ajan niin itsestään kuin muista ihmisistä.
Ajallinen hajauttaminen vai kertasumman sijoittaminen? Kumman sinä valitsisit näiden pohdintojen pohjalta ja kumpaa sinä suosittelisit aloittelevalle sijoittajalle? Ja unohdinko jotain oleellista?
————————————–
Jos sinua kiinnostaa sijoittaminen, ihmisten käytös osakemarkkinoilla ja vaikka hajauttaminen vieläkin syvällisemmin, voit tilata huippuarvostelut saaneet yli 10 000 kappaletta myyneen sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi
Voit myös ennakkotilata henkilökohtaista taloutta, rahataitoja ja indeksirahastosijoittamista käsittelevän kirjani Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun kirjani, jossa kerron kaiken mitä olen rahasta ja vaurastumisesta oppinut Tammen kirjakaupasta täältä! Jos ennakkotilaat kirjan saat 20%:n alennuksen kirjalle koodilla VAURASTUVIISAASTI20 !
Äänikirjojen ystäville kirjani löytyvät esimerkiksi Bookbeatistä, Storytelistä, Nextorysta sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.
Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin kymmenen vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!
Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Kiinnostuitko ajatuksistani?
Tilaa bestseller-sijoituskirjani "Viisas Sijoittaja"
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Tilaa huippusuosittu "Vaurastu Viisaasti - Rahataidot haltuun"-kirja
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Kuuntele äänikirjaa
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Uusi lukija?
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
Edelliseen sun kirjoitukseen kommentoidessa unohtui yks mun tärkeä oivallus. Ajattelin myös hajauttaa ajallisesti rahan nostamisen rahastoista. Kun eläkeikä ei kuitenkaan ole enään käsittämättömän kaukana, niin tulevaisuuddessa on helpompaa ottaa rahastoista sen verran kuukaudessa kun tarvii ilman että myyntikulut nousee turhan isoiksi.
Lisäksi kun oma sijoittaminen on osunut tikkaa heittämällä -70% ja +300% välille niin olisi ikävä jos nuo paremmat osumat puuttuisi. Ja jos vertaisi omaa tuottoa indeksiin niin en usko että nuo hyvät osumat paikkaa niin paljon että olisin indeksin kanssa tasoissa.
Seligsonillahan voi valita myyntiosuudet, eikä siis ole pakko marssia FIFOn tahtiin. Käytännön hyöty tulee siitä, että voi valkata miten kalliita ja vanhoja osuusksia lunastaa, el voi päättää mitkä jättää hankintameno-olettaman täyttymiseen asti ja mille (eli kalliimmille) keksi parempaa käyttöä. Voi siis itse päättää paljonko ajattelee maksaa veroa omista sijoituksistaan. Tämä täysin laillisesti tietenkin.
Tuo Seligsonin malli on kyllä kiva, että ei tarvitse mennä suoraan FIFO:n mukaan. Keskimäärin kuin osakesijoittamisessa tuota vaihtoehtoa ei juuri ole.
Allekirjoitan myös, että ajallinen hajauttaminen on psykologisesti kestävämpi vaihtoehto kuin tilastollisesti tuottoisampi kertasijoitus. Kaipasin edelliseen kirjoitukseen vain tätä disclaimeria. 🙂
Oma tyyli on kai jotain siltä väliltä. Kuukausisäästän pienehköllä summalla, mutta kaikki tilille tulevat isommat summat menevät kerralla rahastoon ja sitä myöten unholaan. Lähiaikoina tulee toivottavasti ensimmäinen viisinumeroinen summa rahastoon kipattavaksi, sitten ne hermot testataan!
Juurikin näin. Ja tosiaan koen, että siinä on muitakin hyviä puolia kuin pelkkä psykologinen puoli (ks. tuo kerta-otosten määrä, joka on oikeassa elämä usein vain yksi kpl). Ja tärkeintä onkin se, että tietää nämä faktat – ja toimii juuri sen mukaan mikä itsestä tuntuu sopivimmalta, sijoittamisen vuoksi kun ei koskaan pitäisi yöuniaan menettää.
Ongelma lienee siinä, ettei moni ajattele asiaa sen kummemmin. Monet ammattilaiset suosittelevat ajallista hajauttamista. Olen monesti miettinyt, että ajattelevatko hekään sitä sen kummemmin. Se vain TUNTUU paremmalta. Jos, esimerkiksi, saat könttäsumman 100t€ ja sijoitat sen markkinoilla kahden vuoden ajan, niin todennäköisemmin sijoitat koko ajan nouseviin kursseihin ja kun olet sijoittanut koko summan, niin kannat samaa riskiä jälleen ja olet todennäköisesti saanut vähemmän tuottaa kertasijoittamiseen nähden. Markkina voi romahtaa koska vain. Toisaalta, aloittelijoille voi olla psykologisesti kestävämpää sijoittaa summa markkinoille hitaasti, jolloin tämä on toivottavasti jo hieman karaistunut salkun arvon putoamiselle.
Elävä esimerkki omasta historiasta. Salkkuni oli vuoden 2020 alussa noin 300t€. Sain yritykseni myymisestä 1,8M€ ja sijoitin sen joskus helmikuun alussa kerralla VWCE-maailmanindeksiin. Maaliskuussa salkusta suli noin -35% eli lähes 700t€. Harmittiko? Totta helvetissä ja lujaa. Aioinko myydä tappiolla? No en helvetissä. Yritin vain taikoa lisää rahaa, että voisin ostaa halvalla. Onnistuinkin saamaan lainaa ja tällä hetkellä salkun arvo on noin 3,5M€ ja velat on maksettu pois. Kaikki sijoitukset ovat edelleen VWCE:ssä + vähän käteistä. Koronadippi taisi olla historian lyhin pörssiromahdus ja vivutuksessa otin paljon ehkäpä tarpeetontakin riskiä, mutta tuurilla se kannatti. Pointtini tässä on, että markkinat tulevat ennemmin tai myöhemmin romahtamaan ja harva sitä näkee etukäteen (tosin esim. Tuomas Malinen on ennustanut romahdusta jo kymmenisen vuotta ja joskus hänkin lienee oikeassa, mutta melkoiset tuotot on hävinnyt jos Tuomaksen tarinoita on alusta asti kuunnellut). Nykyään laitan kaikki liikenevät rahat kerralla sisään, oli se sitten 50€ tai 100t€. Koin myös finanssikriisissä salkun puoliintumisen enkä hötkyillyt, joten oma riskinsietokyky on tiedossa. Vanha viisaus: Sijoittaja, tunne itsesi.
Sen mitä olen päässyt virallisten sijoitusneuvojien kanssa keskustelemaan pankeissa ja varainhoitajilla ihan mielenkiinnosta, niin olen kyllä aina ollut suhteellisen pettynyt ihmisten osaamisen tasoon. Uskon, että suurin osa näistä ammattilaisistakaan ei välttämättä näitä faktoja tiedä, koska loppupeleissä kyse on vain töistä.
Ja täytyy kyllä nostaa hattua kylmäpäisyydellesi! Väitän, että 90% ihmisistä ei olisi pitänyt päätään kylmänä juuri tuossa 2020-tilanteessa, etenkään kun olit noin merkittävän määrän rahaa laittanut markkinoille, enkä itsekään jokaista liikettä silloin tehnyt oikein (toki itsellä kävi juuri se, että en saanut lainaa, vaikka hain, joka olisi helpottanut päätöksentekoa huomattavasti).
Useinhan sanotaan, että sijoittaja ei voi sanoa olevansa sijoittaja, vasta kun on kokenut ensimmäisen pörssiromahduksensa. Uskon, että finanssikriisikokemus auttoi sinuakin pitämään pään kylmänä, kun tietää, mitä sen jälkeen käynyt (vaikka maailmanloppua hyvin luvattiin silloin).
Ja hei, vanha viisaushan on ihan kuin kirjani nimi, heh!
Kiitos taas Esa! Itseäni on auttanut Kahnemanin kirjan lukeminen jossa selvitetään käyttäytymistämme ja vinoumia. Sinä avaat sitä teosta hyvin Viisas sijoittaja-kirjassasi. Seppo Saarion tutkimaa kausivaihtelua käytän myös. Olen indeksimimmi ja kuukausisäästöt ovat mun juttuni. Lisään summia kun tulee ylimääräistä rahaa, mutta silloinkin hajautus vähintään 3 kk. Tosiaan edellinen tekstisi sai melkoisen pöhinän aikaan. Kuitenkin pysyttiin asiassa, vaikka intohimoisetkin kommentit nostivat jo päätään?. Hyvää porukkaa täällä kommentoimassa?
Kiitos paljon! Jep, hyvää keskustelua ja järkevää haastoa.
Tämä kohta kirjoituksestasi sai minut inspiroitumaan.
”Muistan hyvin, kun aloin lukemaan kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin 19-vuotiaana. Otin ensimmäisenä käteeni kansantaloustieteen oppikirjan. Kokemus oli omituisin lukukokemukseni oppikirjasta koskaan. Mitään koulukirjaa lukiessani en ole todennut yhtä monta kertaa ”eihän tämä näin mene!”. Tämä teki myös pääsykokeisiin lukemisesta haasteellista, koska piti opetella ulkoa asioita, jotka eivät olleet omasta mielestäni totta. Miksi kirja väittää, että ihmiset ja talous on rationaalisia, vaikka jokaisen elämänkokemus väittää toista?”
Tämä rationaalinen toimija on malli, jonka avulla yritetään tulkita ja selittää taloudessa tapahtuvia ilmiöitä. Siis pelkkä malli, jota ei esiinny puhtaasti ollenkaan reaalitaloudessa. Se on tärkein pointti ymmärtää, niin ei tule törmäyksiä tähän tavalliseen elämään.
Tuolla mallilla (homo economicus) on vielä tiukat reunaehdot, jotka löytyvät teorian esittelystä.
Taloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Siksi yleistäen voidaan sanoa, että homo economicus = homo politicus = homo sosiologicus.
Tämä siis vastauksena mukavaan kirjoitukseesi eräältä kansista (mikrotalousteorian) pääaineena opiskelleelta valtiotieteen maisterilta.
Heh hee. Enkä yleensä käytä titteleitä, mutta täällä se onkin aika yleistä. Sori siitä.
”Tämä rationaalinen toimija on malli, jonka avulla yritetään tulkita ja selittää taloudessa tapahtuvia ilmiöitä. Siis pelkkä malli, jota ei esiinny puhtaasti ollenkaan reaalitaloudessa. Se on tärkein pointti ymmärtää, niin ei tule törmäyksiä tähän tavalliseen elämään.”
Tämäpä juuri. Hyppy oli lukiolaiselle itselleni suoraan vähän liian iso, kun siihen asti ei juuri teoriaa, mitä ei olisi voinut suoraan käytäntöön viedä, ollut opiskellut. Tai en ainakaan ollut osannut kyseenalaistaa lukemaani ennen sitä yhtä vahvasti. Nykyään tosiaan ymmärtää teorian ja käytänteiden ero (joka oikeastaan on tämänkin tekstin koko idea, koska todellisuus ja teoria niin harvoin kohtaavat yksi yhteen talousasioissa).
Kauppatieteet ei ole kovaa tiedettä, joten tutkimuslöydökset, varsinkin yksittäisten (vs. useiden tutkimustulosten synteesi, eli ns. ratkaistu asia), ovat sen mukaisia. Teoria sanoo ettei markkinoita voi voittaa ja ettei ajoittaminen kannatta. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että jotkut sijoittajat voittavat markkinan ja väittäisin, että suuri osa näistä käyttää ajallisesti hajautettuja osto-ohjelmia. Esim. Jarkko Aho on julkisuudessa kertonut käyttävänsä osto-ohjelmia, ja ymmärtääkseni ihan rationaalinen kaveri kyseessä ja tulokset puhuvat puolestaan. Hyvä toteamus tuo, että elämä ei reaalimaailmassa toimi tilastotieteellisen pelin tavoin, koska pelattujen käsien määrä ei ole välttämättä riittävä. Jos on 60 % todennäköisyys johonkin, on myös 40 % todennäköisyys johonkin muuhun, ja jos tämän seurauksena on esimerkiksi merkittävä sijoitusvarallisuuden pieneneminen, ei mielestäni ole epärationaalista varautua tuohonkin skenaarioon.
Juurikin näin. Osakesijoittajista löytyy jonkun verran onnistuneita, ja suuri määrä epäonnistuneita. Mutta eipä se koskaan tarkoita, etteikö voisi onnistua, jos vain pystyy poikkeukselliseen sijoittamiseen. Ja näissä prosenteissa juuri tuo prosenttien todennäköisyys on juuri se tärkeä 30-40% on kuitenkin aika iso prosentti siihen, että voi saada vähemmän tuottoa – ja pahimmassa tapauksessa huomattavasti vähemmän kuin vain ajallisesti hajauttamalla, jos pää ei kestä.
Kiitos ajatuksia – ja keskustelua – herättävästä kirjoituksesta!
Itse olen lähestynyt omassa strategiassani tylsänä indeksisijoittajan ajallista hajauttamista osana muuta riskienhallintaa. Kaiken lyöminen sisään yhdellä hetkellä on aina riskisempää kuin ajallinen hajauttaminen, ja koska riskin toinen puoli on usein tuotto, on luonnollista, että tällöin tuottopotentiaali on suurempi molempiin suuntiin. Samalla tavalla moni voi pitää parempana valita esimerkiksi osakkeita kuin korkoja, ja osa hakee korkeampia tuottoja vaikkapa kryptoista. Palaneiden käsien ja satumaisten pikatuottotarinoiden suhteellinen määrä taitaa kasvaa joka askeleella.
Tämä johtaa kuitenkin ehkä jopa mielenkiintoisempaan pohdintaan siitä, onko tilastollisesti parempituottoisen mutta luultavasti korkeampiriskisen ratkaisun tekeminen rationaalista. Jos kolmannes sijoittajista häviää ajallisesti hajauttaville, ja heistä todennäköisesti raskaasti, onko itsensä altistaminen tälle riskille rationaalista (suhteessa ajalliseen hajauttamiseen)?
Se taitaa olla lopulta varsin suhteellista. Todennäköisemmin kyllä, jos sijoittajan strategia on jo lähtökohtaisempi riskipitoisempi ja yhteensopiva hänen psykologiansa kanssa (eikä kyse ole välttämättä perintönsä lihoiksi laittavasta tuurisijoittajasta). Ymmärrän myös argumentin suuremmista kauppakuluista, erityisesti jos kyse on aktiivista osakekauppaa käyvästä henkilöstä eikä indeksisijoittajasta, jolla on usein enemmän mahdollisuuksia minimoida kustannuksensa. Pysähdyin tätä kirjoittaessa myös sen äärelle, että kysymykseen voisi myös vastata huomattavasti vähemmän rationaalisin filosofisin pohdinnoin; näin se sijoittaminen vain jaksaa herätellä aivoja!
Allekirjoitan ehdottomasti myös psykologiaan liittyvän kommentin. Jos salkku on sellainen, että sen kanssa voi nukkua yönsä hyvin, asiat eivät ole huonosti. Joillakin unta parantaa matalampi riski, toisilla korkeampi tuotto-odotus.
Tämä on tosiaan erittäin mielenkiintoinen kysymys, koska on pitkälti juuri filosofiaa. Mitä loppupeleissä tarkoittaa rationaalinen ja onko rationaalista välttää riskiä vai ottaa riskiä, jos se odotusarvo on parempi. Kaikkihan palaa klassiseen: otatko 100 000 euroa 20 % todennäköisyydellä vai 100% todennäköisyydellä 15 000 euroa? Vastaus ihmisestä riippuen vaihtelee niin paljon juuri oikean elämän kokonaisuudesta johtuen.
Luin pätkän tuosta epärationaalisuudesta. Se on kyllä suurin ongelma sijoittamisessa. Strategiat on helppoja, epärationaalisen käytöksen kontrollointi haastavampaa. Itse olen huomannut että epärationaalisuuteen auttaa se, että on muuta tekemistä kuin sijoittaminen. Tämä auttaa pitämään ajatukset pois sijoittamisesta, ja kun sijoitusasioihin ei tarpeettomasti koske, tällöin sijoitukset voivat paremmin juuri sen strategian mukaan mitä pitikin.
Ajallisessa hajauttamisessa indeksisijoittamiseen sisältyy kyllä juuri tämä ongelma. Esimerkiksi tulee säilöä kakkostilillä iso summa rahaa, josta vuolee joka kuukausi indeksirahastoihin sen ajattleemansa summan (vaikkapa kymppitonni, josta sijoittaa 5kk 2 tonnia kuussa rahastoihin). Se on itsekurillisesti tosi vaativaa odotella tämän toteutumista. Mutta kaipa tämäkin on tehtävissä itse mainetsamallani vinkillä, eli että on ”muuta joka pitää kiireisenä”.
Tollanen rahasumma jota pitelee tilillä aiheuttaa vaan helposti sen, että tulee maksettua sillä rahasummall laskuja yms, ja ne tileillä roikkuvat rahat sulaa sitten helposti vaan johonkin.
Tuo on äärimmäisen tärkeä huomio. Jos elää ja hengittää pörssin ja kurssien sykettä, se aiheuttaa luonnollisesti myös ärsykkeitä toimia näiden muutosten mukaan. Mitä harvemmin asioita seuraa, sen vähemmän tekee oikeasti mieli toimia järkeä vastaan ja impulssien mukaisesti.
Itse olen ulkoistanut nämä impulssit tuolle pienelle spekulointisalkulleni, mutta etenkin viime vuosina siellä on ollut erittäin vähän tarvetta toimia – melkein pelkkä sen olemassaolo on aiheuttanut sen, ettei tee enää mieli toimia impulssien mukaan.
Osta ja unohda on todennäköisesti paras juuri indeksirahastosijoittamisessa, jos ei tee mitään muuta. Silloin pelkkä talousuutistenkin seuraaminen on turhaa. Hyvä esimerkki tästä on avovaimoni, joka sijoittaa juuri automatisoidusti rahastoihin joka kuukausi, eikä edes tajunnut kun ensimmäinen 1000, 10 000 ja 20 000 euroa täyttyi. Hän siis unohti ihan kirjaimellisesti sijoituksensa, vaikka niihin kuukausittain menikin rahaa. Olen vähän kadekin tästä zenin tasosta, heh.
Oma yksinkertaisen ihmisen neuvo olisi. Jos ollaan kaikkien aikojen huipussa, niin ajallinen hajauttaminen on oikein hyvä vaihtoehto, mutta jos ollaan yli 10% alle kaikkien aikojen huipun, niin suosittelisin pistämään kaiken heti muutamaan suureen indeksiin. Ei siinä voi kovin huonosti käydä.
Jos haluaa ottaa näkemystä juuri osakesijoittajan tapaan, tällainen toimii todennäköisesti erittäin hyvin. Ainakin historiallisesti.
paljon hyviä pointteja jutussa.. mut sit semmonen lisäpointti, että laskut&rommaukset on yleennsä aina nopeampia tapahtumia, kuin se pitkäkestoinen hidas nousu. Eli näin asioiden ollessa yleensä sit logiikan mukaan tulee sijoitettua enemmän ajallisesti aina juuri kun osakkeet noussus, eikä kuukauden tai kahden rommauksista hyödy pali mittään, tai automaattisesti tule niihin sit sijoituksii
toisinsanoen pitäisi olla joku autobotti, eli jos indeksi nousee ja nousee sen tavallisen eli hitaasti, niin botti vähentää euromääräistä kuukausi lisä sijoittamista, sit jos tuloo rommaus tai laskuu, niin automaattisesti kuukausittain sijoijoitettava summa nousee!
Eikä täs 58 vuotiaana enää näillä jutuilla ole merkityistä, all in..monet rommaukset on koettu tosiaan. yleissääntö mul on ollu et vähiten laskeneet myydään silloin ja eniten rommanneet ostetaan lisää
Mitä pitempään on sijoittanut, niin sitä kylmemmin usein osaa ottaa markkinoilla juuri rommauskokemusten takia. Ja totta tuokin, että etenkin viime vuosikymmeninä laskut ovat olleet yllättävän lyhyitä.
Lisäisin vielä tuohon, kun puhut että sijoittaminen kannattaa ajallisesti hajauttauen siksi, kun emme pysty toimimaan rationaalisesti.
Itse hajautan ajallisesti omasta mielestäni rationaalisin todennäköisyyksiin perustuvaan arviooni. On totta, että kertasijoituksella lyö hajauttajat todennäköisemmin. Mutta kertasijoituksella riski on niin suuri, että lähes joka kolmas kertasijoittaja menettää suuren määrän rahaa pörssissä kymmenen vuoden aikajänteellä, kun taas ajallisesti hajauttaen tuotto on lähes varma.
Ajalliseen hajauttamiseen pakottaa myös se tosiasia, että säästöjä kertyy säännöllisesti ja toistuvasti pieniä summia. On turhaa antaa säästöjen olla kymmenen vuotta tilillä ja sitten kerralla rysäyttää se pörssiin, kun sitä voi tehdä kymmenen vuoden ajan kuukausittain.
Omassa strategiassani käteispaino hieman vaihtelee sen mukaan, mikä tilanne pörssissä on. Laskujen aikana tyhjennän käteistä, nousun aikana hieman kartutan käteistä.
Joo ihan totta, että mikä on rationaalista. Olla botin kaltainen päättelykone vai olla rationaalinen ja myöntää oma epärationaalisuutensa 😀 Molemmat ovat samaan aikaan totta. Tärkeintä onkin varmasti jälleen tuntea itsensä ja se kumpaan kategoriaan itse kuuluu ihmisenä rahan kanssa.
Ja käytännössähän ajallinen hajauttaminen syntyy juuri tosielämän tarpeesta, koska rahaa tulee aina vähitellen tileille. Kertasumma tuleekin usein kysymykseen vain, jos ihminen aloittaa sijoittamista alkuun ja on vuosia säästänyt. Tämän lisäksi tilanteet kuten perinnöt jne, voivat välillä tarjota kertasumman sijoittamisen tarvetta.
Selailin vanhoja kirjotuksiasi ja törmäsin tähän. Aihe on mahdollisesti itselleni lähitulevaisuudessa ajankohtainen, kun laitan ensiasuntoni myyntiin. Tämä tapahtuu mahdollisesti ensi tai seuraavana vuonna. Tällä hetkellä pidän asuntoa vuokralla ja odottelen asuntomarkkinoiden kiihtymistä sekä mahdollisia hintojen nousuja. Avioisin saavani asunnosta 120k€.
Olen jo päässäni pohtinut strategiaa, että laittaisin noin 20k€ kerralla indeksirahastoihin. Tämä olisi noin 15-20% koko myyntiarvosta. Tämän jälkeen loput ~100k€ sijoittaisin 2 vuoden aikajänteellä. Silti mieltä voisi poltella tuon kahden vuoden ajan sen verran, että mielessäni on käynyt laittaa toisen vuoden sijoitukset eli noin puolet (~50k€) pankin säästötalletukseen ensimmäiseksi vuodeksi. Tästä saisi pienen koron ja ei olisi yhtä suurta kiusausta hätiköidä.
Onko hybridi strategiassa järkeä? Riskiprosentit ovat ainakin pienemmät kuin kertasijoituksessa.
Joo kuulostaa mielestäni erittäin järkevältä tavalta toimia. Ja juuri toi, että laittaa osan rahoista johonkin määräaikaissijoituksiin, missä niitä ei edes voi käyttää / laittaa sijoituksiin voi olla juuri psykologisesti parempi vaihtoehto, vaikka ei välttämättä maksimituottoa rahalle tuona yhtenä vuotena saisi. Kaiken puolin siis hyvä suunnitelma!
Mahtava blogi sinulla ja ilo lukea. Itse noin 6v sijoittamista takana ja olen pitkälti valinnut tieni osinkostrategiaan, mutta pakko myöntää, että on tullut oppirahoja makseltua. Osakkeissa nyt 60 000e. Seitsemässä suuressa Helsingin pörssin osinkolapussa. Kaikki sentään plussalla. Jos en olisi myyntiä ja poukkoilua harrastanut niin laskin että olisi nyt 120 000e salkku. 2020 korona keväällä ostin sp500 indeksiä, mutta myin heti pois ja tietysti jälkikäteen olisi pitänyt jatkaa siihen sijoittamista. Sitten välillä olen ostanut suoria jenkkiosakkeita ja myynyt ne aika pian pois ja sama on jossain Suomi yhtiöissä, että ostanut ja myynyt pois. Liikaa poukkoilua. Ainoa missä olen pysynyt suunnitelmassa on näissä muutamassa Helsingin osinko paperissa mitä olen jaksanut koko ajan ostaa enkä ole myynyt yhtään. Nyt minulla on käteistä 40 000e laittaa takaisin pörssiin ja pohtinut tässä, jos alkaisi ottamaan indeksisijoittamisen osaksi salkkua. Ostin jo kokeiluerän Nordean passiivista Usa indeksiä ja Eurooppa indeksiä. No sitten asiaan, koska osinkosijoittaminen kiinnostaa minua ja jotenkin se eniten motivoi…mutta missä suhteessa kannattaisi indeksirahastoja alkaa ostamaan. a. Ostaa saman tien vaikka 20 000e kumpaakin indexiä ja sitten jatkaa kuukausi säästöllä 100e per indexi rahasto ja 1 kpl salkusa olevia osinkoyhtiöitä (kiitos Nordean 1% välityspalkkion) b. Aloittaa ostamaan 300-500e per indexi kuukaudessa ja 1 kpl salkusa olevia osinkoyhtiöitä, niin kauan kun 40 000e käytetty ja tämän jälkeen jatkaa samaa niin paljon kuin kuukausipalkasta jää vaan sijoitettavaa. Niin ja mitä mieltä itse olet tästä että noin 40-50% olisi indeksissä ja 50-60 % osinkoyhtiöissä? Jarkko Aho taisi suosia tämmöistä strategiaa.
Kiitos ja kiva, että blogista on ollut hyötyä!
Ja itse valitsisin ehdottomasti B. Indeksit ovat maailmanlaajuisesti tällä hetkellä aika huippukorkealla, joten koviakin korjausliikkeitä saatetaan nähdä. Tässä kohtaa siis ajallinen hajauttaminen nousenee arvoon arvaamattomaan.
Itse ehkä ottaisin sen 100% indeksejä, jos se olisi vaihtoehto. Osingot ovat suhteellisen verotehottomia, koska joudut joka vuosi maksamaan niistä veron – indeksirahastot tuottavat samalla tavalla ja voit itse niitä myymällä (jos siis rahaa tarvitsee), säätää myös sitä, kuinka paljon haluat maksaa rahaa. Osinko-osakkeet ovat myös suhteellisen huonosti tuottaneet viime vuosina vs. indeksit, joten niillä jää usein myös ennenkin veroja indeksituotoista huomattavasti jälkeen.
Joo tähän b-vaihtoehtoon olen itsekin kallistunut, koska on tässä jo nähty kuuteen vuoteen jo muutama pienehkö lasku. Mitä tulee osinko-osakkeisiin niin minulle se on ehkä semmoinen motivaatio lisä ja pitää minut jotenkin paremmin kiinni tässä hommassa, vaikka tiedän että häviänkin siinä hivenen. On motivoivaa ajatella, että nyt omistaa 500 vaikka Keskon osaketta ja sitten seuraavan tavoitteen, että joku päivä niitä on 1000 niin edelleen… ja tämä seuraava on minun oma mutupohdinta, että jos tulisi todella pitkä laskumarkkina joita ei ole nyt vuosiin nähty, niin siinä osinko-osakkeet taas saattavat nousta arvoonsa. Itse pohtinut tätä vaikka Toki kaikki tutkimukset puoltaa, että indeksi sijoittaminen sopisi suurimmalle osalle mutta onko mitään tutkittu että miten laskumarkkinassa tämä menee jos laskumarkkina on vaikka muutaman vuoden?
Tämä psykologinen puoli on kyllä kieltämättä erittäin tärkeä. Vaikka indeksisijoittaminen olisikin absoluuttisesti tuottoisampaa, voi se olla kuolettavan tylsää, jos tykkää sijoituksia seurailla.
Ja joo hyvä kysymys. Käytännössä indeksit voittavat suorat osakesijoitukset juuri markkinatilanteesta huolimatta. Viimeisin oikeasti monen vuoden laskumarkkina oli noin sata vuotta sitten, joten tiedon ja maailman nopeuduttua huomattavastiä, tämä toki on erittäin epätodennäköistä, mutta vaikka niin kävisi, niin indeksit tuottasiviat silti paremmin – ne kun tosiaan saavat myös osingot (mutta perus sijoittajan sisään indeksirahastojen ei tarvitse maksaa osingoista veroa, mikä tekee tietysti jo merkittävän eron).
Mutta pieni osa osinkosijoituksissa ei toki sijoituksia merkittävästi huononna, kunhan suurin osa on indekseissä. Ja kuten aiemminkin totesin, tosiaan oma arvonsa on sillä, että sijoittaminen pysyy mielekkäänä, jolloin osinko-osakkeisiin sijoittaminen voi olla hyvin perusteltua.
Vielä aiheesta, että laskennallisesti tämä pitää täysin paikkansa, mutta edelleen pohdin ihmisten psykologista puolta. Itse kuulun koulunkuntaan, jonka tämän hetken tarkoitus on säästää eläkesalkku ja jättää tämä jälkipolville.
No vielä esimerkkiin psykologisella näkökulmalla.
A ja B säästävät 20 vuotta osakkeisiin A rahastoihin ja B suuriin osinko/ laatuyhtiöihin. Oletetaan, että A omistaa 700 000e salkun rahastoihin ja B 550 000e osinko/ laatuyhtiö salkun, kun eläkeikä alkaa. A pitäisi myydä rahastojaan esim. 4 % säännöllä ja B taas voi vaan olla ja saa osinkotuloja, vaikka noin 30 000e vuodessa. Osaako tavissijoittaja noudattaa tuota rahastomyyntejä järkevällä tavalla ja, jos vielä sattuisi joku syvempi markkinakriisi juuri kun eläkeikä alkaa. Eli, monesti liian vähän puhutaan ihmisen toiminnasta sitten siinä tilanteessa. Varmasti ne, jotka ovat opiskelleet esim. taloustietä ja Excelit pysyy hallussa niin rahastomyynnit eivät tuota ongelmaa, mutta mietin perussijoittajaa, niin jospa osinkosalkku olisi ”turvallisempi? Oletko pohtinut tältä kannalta asiaa?
Tämä onkin juuri se ratkaiseva asia. Jos tuntee itsensä ja tietää, ettei voi toimia rationaalisesti, osinko-osakkeet ovat way-to-go. Jos taas pystyy rationaalisesti toimimaan, niin silloin rahastot. Loppupeleissä valinta on aika yksinkertainen, mutta vaikeinta on juurikin se, että miten toimii. Todellisuudessahan pörssiromahduksessa myös osinkoja leikataan useimmiten (ja silloin osinko-osakkeiden kurssit voivat romahtaa erittäin rumasti), mutta sitä jostain syystä pelätään huomattavasti vähemmän kuin yleistä kurssilaskua.
Mutta kuten totesit, kyse onkin enemmän psykologiasta ja ei kukaan meistä ole täysin rationaalinen taloudellinen toimija.