Auton osto on oikeasti huonoin sijoitus, mitä ihminen voi elämässään tehdä. Ennen kuin menen itse asiaan, täytyy kuitenkin sanoa, että luonnollisesti on ihmisiä, jotka tarvitsevat auton – työn, asuinsijainnin tai jonkun muun takia. Suuri osa meistä kuitenkin ostaa auton vain, koska haluamme sen.
Auto tekee elämisestä kätevämpää. Ja kun ensimmäisen auton oston jälkeen tottuu omaan autoon, ei siitä enää osaa luopua – vaikka ennenkin selvisi varsin hyvin ilman. Kätevyyden lisäksi auton omistaminen tekee elämästäsi huomattavasti kalliimpaa. Tämä kirjoitus on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat auton ja eivät sitä tarvitse.
Idea tähän kirjoitukseen lähti minimalistivuoteni lisäksi siitä, että olemme erään sisarukseni kanssa kuin yö ja päivä. Hän rakastaa autoilua ja hänellä on ollut auto käytösssä tai hän on omistanut auton niin kauan kuin hänellä on ollut ajokortti.
Tästä syystä olemme käyneetkin aiheeseen liittyen (liian) monta keskustelua ja näkemyksemme ovat aika tava kuin yö ja päivä. Fakta kuitenkin on, että monelle auto on paljon enemmän kuin vain työkalu tai esine. Ja tämän takia väittämä autoon käytetyn rahan turhuudesta voikin herättää yllättävän vahvojakin tunteita ihmisissä. Tunteet eivät kuitenkaan faktoja muuta.
Uuden auton ostaminen – oikeasti elämäsi huonoin sijoitus
Jos auton ostaminen on huono sijoitus, lähdetään siitä ylivoimaisesti huonoimmasta sijoituksesta – eli täysin uuden auton ostamisesta. Uusi auto on siitä järjetön sijoitus, että uuden auton arvo laskee käytännössä 15-20% heti kun ajat sen ulos kaupasta.
Usein uuden auton ostamista perustellaan sillä, että siinä on takuu, siinä on vähemmän vikoja kuin käytetyissä autoissa. Tämä johtaa siihen, että kulut ovat huomattavasti pienemmät kuin käytetyllä autolla, jolloin käytetty auto on ihan yhtä huono sijoitus! Tämä logiikka toimisi, jos:
– Uuden auton vakuutukset eivät olisi huomattavasti kalliimpia (vanhalle käytettylle autolle ei usein edes kannata hankkai täyskaskoa)
– Uusi auto ostetaan lähes poikkeuksetta lainarahalla, jossa korot vaihtelevat 1-3%:n välillä
Suuri valtaosa meistä ostaa uuden auton lainalla aina, koska meillä ei satu lojumaan 20 000-50 000 euroa pankkitilillämme uutta autoa varten. 2-3%:n korot ovat jo huomattavan korkeat nykyaikana ja nämä juoksevat kulut kasvattavatkin auton reaalikustannuksia selvästi. Uuden auton hankinnassa kannattaakin olla rehellinen itselleen ja tehdä laskelmat.
Lainan ottaminen ostosta varten, jonka arvosta katoaa heti lähes viidennes, ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Siinä, missä uuden auton arvo laskee kaupasta ajettuaan 15-20%, on tulos viiden vuoden päästä vielä karumpi. Viiden vuoden päästä, uusien autojen arvo on usein laskenut 47%. Eli lähes puolet! Ei paha. Vaan hirveä.
Käytetyn auton ostaminen – elämäsi huonoimpia sijoituksia
Jos oikeasti tarvitsee auton, ei kannata tehdä elämän huonointa sijoitusta. Kannattaa vain tehdä yksi elämän huonoimmista sijoituksista. Jos kaiken miettimisen jälkeen, olet edelleen sitä mieltä, että tarvitset auton, kannattaa hankkia käytetty auto.
Käytetyn auton arvo ei laske yhtä nopeasti kuin uuden. Käytetyn auton vakuuttaminen maksaa usein myös vähemmän. Käytetty auto on usein selkeästi halvempi kuin uusi auto, jonka takia sen hankkimiseen ei tarvitse useinkaan ottaa sairaan kallista lainaa.
Jos kuitenkin pitkän miettimisen jälkeen tulee siihen lopputulokseen, että aidosti tarvitsee auton, on järkevää miettiä enemmän kuin hetki, millä kriteereillä auton ostaa. Seuraavassa siis tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, miten pystyy maksimoida auton taloudellisen hyödyn ja minimoida sen arvon alenemisen.
Miten maksimoida auton taloudellinen hyöty ja minimoida arvon aleneminen
Ensimmäinen askel on luonnollisesti vanhan auton ostopäätös. 2-5 vuotta vanhan auton arvo laskee tutkimusten mukaan n. 10% vuodessa, mutta 5-10 vuotta vanhan auton arvonaleneminen on vain n. 7%. Jos ei käytä autoa paljoa, mutta tarvitsee sen silti, voi myös hankita sellaisen auton käyttämistä, jolla on ajettu 200 000 kilometriä. 200 000 kilometriä on tutkimuksen mukaan se taikapiste, jonka jälkeen auton arvon aleneminen käytännössä pysähtyy.
Toinen tärkeä pointti on olla maksamatta brändilisää. BMW ja Mersu ovat ne, jotka herättävät ihmisissä paljon tunteita, mutta Skoda tai Opel ovat usein aivan yhtä laadukkaita ja joskus tehty jopa puoliksi samalla pohjalla kuin ”brändiautot”. Brändilisän välttäminen on käytännössä jokaisessa elämässä ostamisessa järkevä.
Kolmantena valitse auto, jonka vakuutusmaksut ovat suhteellisen pienet ja bensan kulutus järkevä. Oli autosi niin uusi tai vanha, suurimmat kulut tulevat aina olemaan autossakin niitä juoksevia kuluja, bensaa, vakuutuksia, lainankorkoja… Järkevintä onkin siis löytää tasapaino auton hinnan sekä juoksevien kulujen välillä. Auton luotettavuustestit ja muut autoalan tutkimukset kannattaa hyödyntää auton hankintaa harkittaessa. Auto on aina yksi elämäsi suurimpia investointeja, joten sitä ei kannata tehdä tunteella!
Yksinkertaistettuna saat auton hinnasta eniten irti kun löydät tasapaino kiinteiden ja juoksevien kulujen välillä ja ajat auton niin loppuun kuin tuntuu järkevältä. 200 000 kilometrin jälkeen, jokainen ajettu kilometri on vain plussaa.
Monesti käytettyjä autoja vastaan käytetyt taloudelliset argumentit perustuvat usein siihen, että niissä tulee enemmän huoltokuluja. Kun puhutaan autoista, joilla on ajettu 200 000 kilometriä, on todennäköistä, että huollettavaa tulee huomattavasti enemmän 50 000 kilometrin ajetuilla autoilla. Huoltojen määrä on kuitenkin useimmiten helpompaa määritellä merkkikohtaisesti kuin kilometrikohtaisesti. Jotkut autot ovat toisia laadukkaampia, mutta toisaalta kaikissa malleissa on mahdollista saada maanantaikappaleita tai vain huonosti ylläpidettyjä malleja. Aivan yhtä tärkeää kuin valita järkevänhintainen auto, on päästää irti autosta, joka vuotaa kuin seula ja, jossa tulee uusi vika joka toinen kuukausi – etenkin käytetyissä autoissa yleensä kun ne juoksevat kulut ovat usein paljon isommat kuin auton hinta.
Onko auto sijoitus vapauteen?
Mutta hetkinen. Minähän kirjoitan taloudellisesta riippumattomuudesta. Ja taloudellisessa riippumattomuudessa vapaus on erittäin tärkeässä asemassa. Auto tuo elämään vapautta. Vapautta julkisen liikenteen aikatauluista. Vapautta kaupassakäyntiin. Vapautta sukulaisvierailuihin. Autolla pääset milloin vain paikasta A paikkaan B.
Olen kuitenkin huomannut mielenkiintoisen ilmiön ihmisissä, jotka ovat auton hankkineet ja tottuneet sitä käyttämään. Kun auto hajoaa, tai ei ole käytettävissä, ei näitä ihmisiä saa enää yhtään mihinkään liikkeelle ennen kuin auto on korjattu. Vaikka he asuisivat hyvien julkisten yhteyksien varrella! Auton luoma vapaus onkin omalla tavallaan kultainen häkki. Kun on tottunut autoon, ajatus julkisista on niin kammottava, että niitä vältellään viimeiseen saakka. Vaikka ei olisi bussilla liikkunut moneen vuoteen. Mieluummin kyseiset ihmiset saattavat maksaa jopa taksista, jos on aivan pakko mennä jonnekin.
Tämä ei ole vapautta. Tämä on luksusta. Ja kun totut siihen, että luksus on tavallista, olet niin kaukana vapaudesta kuin voi olla. Vapaus on ennen kaikkea riippumattomuutta ja moni joka käyttää autoa, varmasti tunnistaa sen, kuinka riippuvaiseksi on autosta tullut aivan huomaamatta. Onhan se nyt niin kätevä! Siitä jopa minä olen samaa mieltä.
Yhteenveto
Kaiken tämän jälkeen herää vain yksi kysymys – onko auto edes oikeastaan sijoitus? Vastaus ei ole yksipuolinen, mutta sanoisin, että suuri,malle osalle ihmisistä se on molempia- niin sijoitus kuin kulutustavara. Sijoitus sen takia, että sitä käytetään paljon töihin kulkemisessa tai ihan muuten vain rahan ansaitsemiseen. Samalla se voi kuitenkin olla myös kulutustavara, nautintohyödyke ja oikeastaan ihan mitä vain, mitä esine voi ihmisille olla.
Oli auto ihmiselle mitä vain, puhtaasti taloudellisessa näkökulmassa se on aina huono panostus ja iso rahareikä. Mutta kaikille tällä ei ole väliä, koska kuten joku viisas mies internetissä sanoi:
Mikään ei voita uuden auton tuoksua ja sitä fiilistä kun saa ajaa autolla ensimmäiset kilometrit. Köyhät tyytykööt käytettyihin.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksistani.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Itse hankin leasing auton lapsen syntymän ja työn takia. Pyrin silti menemään lyhyet matkat pyörällä ja Helsingin keskustaan ei kyllä kukaan tervejärkinen mene autolla sohimaan.
Nämä ovat IMO varsin järkeviä syitä hankkia auto. Pyöräily auton omistaessakin on kunnioitettavaa, koska itse olen ainakin huomannut, että kun ihminen ostaa auton, ajan kuluessa hän päätyy menemään mitä lyhyemmätkin matkat autolla – koska onhan se kätevää! Ja samaa mietä Helsingin keskustasta, aina yllättää miten siellä niin paljon autoja on, koska argh.
Itse jouduin hankkimaan auton muutama vuosi sitten, kun vaihdoin työpaikkaa. Uusi työmatka on melko pitkä ja julkisilla kulkeminen veisi yli kaksi tuntia päivästä. Ennen auton hankkimista kuljin joka paikkaan pyörällä tai julkisilla. Autohan on huono sijoitus, mutta kyllähän siinä on hyviäkin puolia. Silti käyttäisin mielummin julkisia tai Uberin tapaisia palveluja (joita näillä leveysasteilla ei vielä ole). Oletan, että tulevaisuudessa yleistyy leasing ja yhteiskäyttöautot, ne olisivat taloudellisesti järkevämpiä kuin oman auton omistaminen.
Kaksi tuntia päivässä on kyllä omastakin mielestäni aivan liikaa työmatkoihin. Vuodessa puhutaan kuitenkin siinä tapauksessa monesta sadasta tunnista. Aika kun on rahaa tässä tilanteessa kirjaimellisesti. Usein auto onkin palloittelua juuri asuinsijainnin kanssa.
Itsekin haluaisin nähdä, että yhteiskäyttötautot lisääntyisivät Suomessa normiksi, mutta se vaatinee vielä vähän enemmän kaupungistumista vuosikymmennen tai toisen verran.
Tähän asti automme on ollut meille hyvä sijoitus. Muutaman tonnin arvoinen. Olemme ajelleet paikkoihin minne julkisilla ei pääse tai matka kestää triplasti sen mitä autolla. Hauskinta on aina katsoa kauan julkisilla kestäisi mennä jonnekin tapaamaan vaikka kavereita vs. auto. Monesti julkisilla hsl näyttää ajan kestoksi yli tunnin, ja autolla hurautat saman 20-30 min. Kun säästät menopaluuna yli tunnin päivästäsi niin on tässä ainakin itse saanut mukavasti lisää tunteja päivään useimmiten.
Kuulostaa siltä, että olette ainakin maksimoineet auton taloudellisuuden, mikä on erittäin fiksua. Kuten kirjoitinkin, muutaman tonnin autot ovat hyvälaatuisina paras mahdollinen vaihtoehto, jos autoa tarvitsee erinäisten syiden takia, koska arvo säilyy suhteessa parhaiten näissä tilanteissa.
Itse kieltämättä huomannut saman, että etenkin Vantaalta ja Espoosta ristiliikenne on vielä niin surkeata, että PK-seudun julkisten verkostossa on edelleen erittäin paljon kehitettävää. Jos Vantaalle muuttaa, on melkein pakko hommata auto, koska julkiset ovat niin hitaita tai mutkittelevat joka puolelta. Mutta toivottavasti kehitys kehittyy ajan kuluessa siten, että koko PK-seutu on aidosti saavutettavissa asui sitten Hesassa/Espoossa/Vantaalla.
Monesta asiasta olen samaa mieltä ja yhtä monesta eri mieltä. Itselläni on aina ollut n. 10v vanha muutaman tonnin auto. Auto edustaa ennen kaikkea vapautta, mutta tunnistan kyllä itsessäni tuon, että kun auto ei ole käytössä niin en kyllä liiku kotoa mihinkään kuin korkeintaan taksilla. Kunnan kumeja suostun käyttään vain ihan pakon edessä vaikka Tampereella on sujuva julkinen liikenne. Tärkeä (ehkä tärkein) syy autolle on koira. Haluan kuljettaa koiraa metsiin, uimaan, koirapuistoihin koska hän nyt vain on erittäin rakas perheenjäsen. Ja toki joskus pitää kuskata hoitoon tai lääkäriin. Toki myös nautin itse ajamisesta ja joskus lähdetäänkin vaan huviajelulle jos vaikka hieno päivä.
Mies on sen sijaan vuosia sitten saanut autokuumeen ja siitä ei kai ikinä parane 🙂 Hän vaihtaa kerran vuodessa autoa ja aina näyttävämpään ja kalliimpaan. Viimeisimmän kaaran hinta tais olla yli 70 000e mikä on mielestäni aivan hullua!! Varsinkin kun tuntuu että auto on vaan imagoasia ja näyttelyesine. Ja koiraahan ei toki autoon huolita 🙂
Mutta autossa menee itselläni se raja, jos miettii omaa kulutusta, että mistä en luovu vaikka ilmankin pärjäisi.
Tärkeintä onkin, että kirjoitukseni laittavat ajattelemaan, oli eri tai samaa mieltä. Auto kuitenkin on niin iso osa länsimaalaista elämää, että sitä käytetään miljooniin eri tarkoituksiin. Tuo on itseasiassa hyvä esimerkki juuri siitä, että koira voi olla ihan samanlainen kuin lapsi siinä mielessä, että sen kanssa auton käyttäminen on niin paljon helpompaa. Perheenjäsen kuin perheenjäsen 😀
Vaikuttaa siltä, että sinulla tuntuu tämä auton järkipuoli olevan kunnossa, miehesi voisi ehkä lukea tämän tekstin ja katsoa, mitä ajatuksia hänelle siitä heräisi! Olisi mielenkiintoista.
Sekin on mielenkiintoista, mikä on kellekkin se todellinen tarve ja mikä ”koska haluan”. Esim. toisen mielestä jos työpaikalle/kauppaan on 10km matkaa, niin kaikilla talouden aikuisilla on pakko olla auto, toinen polkee tyytyväisenä pyörällä 20km päivittäin, koska auto ei ole pakko. Se ”pakko olla jotain” on erittäin häilyvä käsite.
Tuo on itseasiassa erittäin hyvä pointti. Etenkin nuorempana poljin pyörällä ihan oikeastaan minne vain – sää kuin sää. Nykyään vaikka en autoa omista, niin bussilla/junalla tulee mentyä matkoja, joita olisin vielä muutama vuosi taaksepäin aina mennyt pyörällä.
Julkiset laiskistuttavat ja auto laiskistuttaa vielä 10x enemmän kuin julkiset. Pakko todellakin on häilyvä käsite.
Hyvä kirjoitus.
Itse pyrin välttämään auton ostoa mahdollisimman pitkään/kokonaan. Näin voi tehdä esimerkiksi valitsemalla asuinpaikka hyvien yhteyksien äärelle. On kuitenkin totta, että jotkut sitä autoa tarvitsevat. Silloin on vain tehtävä mahdollisimman ”vähän huono” päätös 😀
Juurikin näin! PK-seudulla ei keskimäärin autoa tarvitse, jos muuttaa edes suunnilleen järkevien yhteyksien välille kunnes on oikeasti pakko työtehtävien tai perheenjäsenten kanssa sellainen hankkia. En itse usko autoa hakevani ennen kuin lapsia joskus toivottavasti tulee.
Ja niin, autoakin pakon edessä ostaessa voi tehdä järkeviä – tai ei niin järkeviä – päätöksiä.
Ei se nyt ihan aina ole huono sijoitus. mm. sukulaisellani on sijoitusautoja jonkun verran. https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/2fa6928f-aec3-4d7b-9434-986a3770ba30
Tosiaan jos niin pitkälle mennään, jokaisesta esineestä maailmassa voi tehdä sijoituksen. 99,9% autoista ei kuitenkaan arvonnousua saa, joten sanoisin niitä tarkemmin ehkä keskimäärin erittäin huonoiksi sijoituksiksi.
Meillä on just ja just varmaan tonnin arvoinen auto, jonka ostimme pari -kolme vuotta sitten muistaakseni n. 2500 € hintaan. Sillä tulee ajeltua vielä pitkiäkin matkoja (kesällä monta tuhatta km) mutta pääasiassa kuljen sillä nimimerkki Jertan tapaan koirien kanssa metsään ja kuntosalille sekä kauppoihin.
Nyt kun kaupasta saisi kotiinkuljetusta ja talvella metsät on niin täynnä lunta, ettei sinne koirien kanssa oikein pääse, mietin haittaisiko, jos autoa ei olisi. Toisaalta meille on tulossa perheenlisäystä, joten kätevyys ja nopeus liikkumisessa myös kovalla pakkasella olisi plussaa. Bussilla pääseekin sitten kulkemaan vaunujen kanssa ilmaiseksi. Mutta bussipysäkille on ensin kuljettava jo jonkin matkaa.
Valinta täytynee tehdä, kun auto seuraavan kerran hajoaa. Siinä on yksi vaara 600 € remontista, jota emme kyllä enää aio ainakaan tuohon hintaan teettää. Sitten täytyy elää tilanteen mukaan. Autokatospaikka maksaa 84 €/ 6kk ja vakuutus on todella halpa, bensaan meneekin sitten aina 1-2 tankkia kuussa á 70 €/kerta.
Tuossa tilanteessa tosiaan koiran, että tulevan perheenlisäyksen kanssa auto voi helpottaa arkea huomattavastikin (toki riippuu erittäin paljon julkisten yhteyksien mahdollisuudesta). Vanhoissa autoissa tosiaan on vähän surkeaa se, että isompi pommi, niin korjaus saattaa maksaa enemmän kuin arvon auto kokonaisuudessaan olisi.
Uusimmissa autoissa ehkä ainoana plussana mielestäni on taloudellisuuden (kuluttaa paljon enemmän bensaa) lisäksi se, että niiden turvallisuus on aivan eri atmosfääreissä kuin vanhoissa autoissa. Vakuutusmaksut pysyvät usein aisoissa vanhoill autoilla, mutta uudenmissa myös vakuutusten hinnat pomppaavat rajusti ylöspäin. Kinkkinen tilanne teillä kieltämättä, mutta toivottavasti auto sentään pysyy kasassa, niin ei tule isoja yllättäviä kuluja!
Minä saan autosta vähän takaisinmaksua, sillä laskutan työnantajalta työkilometrit. Ne kattavat kyllä muutakin kuin vain niihin käytetyn bensan.
Tosiaan, mikäli töihin tarvitsee välttämättä autoa (kuten vaikka joihinkin myyntitöihin), on auto pakko hankkia. Mutta tällöinkin – kuten aina – kannattaa kiinnittää huomiota juuri tuohon auton hinnankehityksen sekä kulujen elinkaareen. Joskus on vain pakko hankkia auto ja tietyissä työtehtävissö se on taloudellisesti järkevä päätös. Suurimmassa osassa ei.
Meidän perhe luopui liisatusta autosta pari vuotta sitten juurikin kustannusten säästämiseksi. Lapsen syntymän myötä olemme alkaneet käyttää vuokra-autoa säännöllisesti koska julkinen liikenne ei ole vaihtoehto kun lähdemme maalle vapaita viettämään. Rahaa merkittävämpi tekijä on ehdottomasti auton vaivattomuus, nopeus ja mukavuus. Tulevaisuudessa tulemme varmasti hankkimaan taas oman auton kunhan riittävät säästöt ovat kasassa.
Kahdestaan elämä onnistui vaimoni kanssa ilman autoa kun työpaikat sijaitsivat molemmilla todella kätevän junamatkan päässä. Pääkaupunkiseudulla julkinenliikenne on varsin kattava, mutta hitaus valtaosassa siirtymiä tuskallisen raastavaa. Kieltämättä ilman autoa kavereitakin tulee nähtyä hieman harvemmin, koska ei todellakaan kiinnosta seikkailla lastenrattaiden kanssa paria tuntia ylimääräistä tuntemattomien ihmisten niiskuttaessa vieressä.
Itse olen niin mukavuudenhaluinen että kyllä auto on ainoa oikea tapa liikkua. Asiaan ei liity liity sen enempää intoilua puolesta tai vastaan, vaan kysymys on elämänlaadusta. Ennen kaikkea viihdyn paremmin omissa oloissa ja arvostan omaa aikataulua etten koe suurta vetoa joukkoliiketeeseen. Toki meillä on erinomaisia kokemuksia kaukojunista josta olemme toisinaan varanneet perheellemme kokonaisen hytin, tai lentokoneessa bisnes-luokka pystyy myös tarjoamaan laadukasta matkustamista.
Mukavuudenhaluisuuteen samaistun enemmän kuin hyvin. Mutta ehkä kun en ole koskaan tottunut autoon, en koe sen puuttumista vielä ainakaan mukavuuden puutteena. Uskon kyllä, että jos auton hankkisin, niin siitä luopuminen olisi erittäin haastavaa.
Ja tuon tilanteen ymmärrän hyvin kun on lapsia ja junan ratakaan ei kaikkialla tosiaan ole kauhean nopea. Itse otan yleensä siirtymät julkisiin ja muut etäisyydet hyötyliikunnan merkeissä, kun liikuntaa tulee tällä hetkellä muuten aivan liian vähän tehtyä. Toisaalta, en kauhean usein joudu vaihtamaan (paitsi joskus junasta/bussista metroon).
Asun Helsingin keskustassa ja olen iloinen että en tarvitse autoa. Täytyisi olla totaalinen idiootti jos alkaisi itseään rääkkäämään jatkuvalla parkkipaikkojen etsimisellä. Kaipaan autoa keskimäärin kaksi kertaa vuodessa.
Sinetöin päätökseni kun (pienituloinen) kaverini joutui kolariin. Hänellä oli allaan vanhahko, mutta täysin moitteettomasti toimiva auto. Aamuruuhkassa toinen auto ajoi perään ja kaveri kärsi (omaan tulotasoonsa nähden) mittavan menon, kun täysin toimiva auto meni lunastuskuntoon. Lunastuksessa saadut rahat eivät riittäneet yhtä hyvään ja luotettavaan autoon.
Autottoman näkökulmasta auton omistaminen on täynnä tämän kaltaisia ikäviä yllätyksiä, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Joo näinhän se on, että auton arvo tipahtaa roimasti kun se autokaupasta lähtee ulos. Samalla lailla arvaamattomia on käytetyt autot. Just eilen meni äsken hankitusta käytetystä autosta iskunvaimentimet.
Jepp, auto on kyllä isoimpia yllättäviä kulueriä elämässä oikeastaan oli se millainen tahansa.
Olen 39-vuotias mies Etelä-Pirkanmaalta. Ajokortin hankin ensimmäistä kertaa elämässäni vuosi sitten. Lähinnä sen takia, etää pystyisin kuljettamaan lapsia harrastuksiin ja tänä kesänä oli tarkoitus ajaa autolla Saksaan kakkosasunnolle. Siellä olisi tarkoitus tehdä pieni remontti ja tuntui hullulta ostaa/vuokrata kaikki työkalut Saksasta yhtä hommaa varten, kun täällä Suomessa ne kaikki olivat valmiina. Lentokoneessa iskuporakoneiden, sirkkelin yms. kuljettaminen on haastavaa.
Olen koko elämäni käynyt töissä julkisilla joko Toijalasta tai Valkeakoskelta Hämeenlinnaan tai Tampereelle. Varsin hyvin olen päässyt ja halvemmaksi on myös tullut. Siinä mielessä kävi nyt tuuri ajokortin ja auton hankkimisen (950€ maksanut vuoden 1996 Audi A4 ) kanssa, että tänä vuonna julkisilla ei enää töihin voikaan kulkea. Koko viime vuoden tulin töistä Tampereelta kotiin kello 01.20 bussilla, jonka määränpää oli Helsinki-Vantaan lentokenttä. No, ei ole lentoja, joten ei ole lentokenttäbussiakaan. Nyt on PAKKO kulkea omalla autolla, vaikka kallista se onkin. Kesä-Elokuun silti säästösyistä kuljin Valkeakoski- Tampere välin työmatkat polkupyörällä. Palaan taas käyttämään bussia heti kun se on mahdollista.
Voi olla, että koska olen omistanut auton vasta vuoden, en ole vielä liikaa kiintrynyt siihen ja autoiluun ylipäätään.
On sinänsä positiivinen juttu, että et ole ainakaan vielä kiintynyt autoon, ja olet elämäntilanteesi mukaan valmis luopumaan siitä! Tällä hetkellä kuulostaa siltä, että auto on kannattanut hankkia ja tosiaan korona on muuttanut kuvaa aika paljon varmaan meillä kaikilla. Julkiset eivät millään tavalla itseänikään houkuta ja auto olisi varmasti harkinnassa, jos en pystyisi töitäni tekemään etänä.
Olen ajanut viimeiset viisi vuotta tällä hetkellä 440 000 km ajetulla VW Pololla. Huoltokustannukset ovat auton arvoon nähden suuret, mutta kuitenkin autoilun kokonaiskustannukset ovat varmaan aika kohtuulliset, n. 2400 € / vuosi kaikkineen
ja ajomatka vuodessa on 17000 km.
Juuri käytin autoa huollossa ja huoltomies tuumi, että näissä vanhoissa autoissa huoltokustannukset ovat pienimmillään, kun ei tule kalliita sähkövikoja. Ja vielä on viisi vuotta oikein huollettuna autolla vähintään ajoaikaa jäljellä. Auto ei ole statussymboli.
Olen 29-vuotias mies ja sijoitusharrastuksen aloittanut noin kaksi vuotta sitten. Nyt olen myymässä autoani pois sillä en näe järkevänä pitää sitä opintojen ohella. Laskin auki auton kustannuksia ja ne ovat noin 5 000€ vuositasolla. Kieltämättä auton hankinta on ollut yksi huonoimpia sijoituksia mutta toista se oli silloin kun 2018 ostin autoni uutena. Nyt auton myyminen on paras sijoitus mitä pystyn tänä vuonna tekemään. Tämä sisältää auton myynnistä jäävän sekä tulevan, säästyvän rahasumman. Kuitenkin elämäntilanne oli aivan toisenlainen vuonna 2018 milloin minulle avautui mahdollisuus ostaa haaveilemani uusi auto.
2018 eräs autokauppa tarjosi uuden auton ostajalle romutuspalkkion tuplana. Olin ensikertaa itse autokaupoilla ja minua auttoi suuresti eläkkeellä oleva entinen autokauppias, joka sattuu kuulumaan perheystäviin. Tuo romutuspalkkiosumma oli silloin 1 500€ x2 eli 3 000€ alennus uuden auton ostajalle (vain muutama malli tarjouksessa). Ajoin silloin noin 500€ arvoisella autolla ja totesin, että tämä on köyhälle erinomainen hetki ostaa uusi auto sillä romutustodistus toimi 3 000€ käsirahana. Äkkiä 500€ auto muuttui 3 000€ arvoiseksi alennuskupongiksi. Sain diilin lopulta 1,9% korolla ilman lisäkuluja. Nyt olen maksanut auton lainaa neljä vuotta ja myynnin sekä velkojen jälkeen käteen jää vain 3 000€. Pelkkää lainaa tuona aikana on tullut maksettua noin 12 000€ ja siihen päälle kaikki muut autoiluun liittyvät kustannukset. Ainoa valoisa puoli tästä oli se että auto oli rahoituksen kautta ja sain nuo korot hyvitettyä verotuksessani.
Jälkikäteen ajatellen auton osto oli ehdottomasti huono sijoitus. Tosin silloin en edes sijoittanut. Silloin sitä myös ajatteli vain tuota suurta alennusta sekä sitä miten 25-vuotiaana pääsen ajamaan omalla upouudella autolla. Ehdottomasti kannattaa laskea tarkkaan onko auto välttämätön tai edes tarpeellinen. Minulle se oli silloin mutta ei ole enää.