Kun itse aloitin sijoittamaan (ks. maksamaan oppirahoja) 19-vuotiaana ensimmäisillä kesätyörahoillani, en tiennyt, mihin tämä matka oikein johtaa. Niin ihmeellistä kuin elämä on, asia johti toiseen ja innostuin sijoittamisesta oikein kunnolla. Vähän aikaa sitten osakesijoitukseni ylittivätkin 50 000 euron rajapyykin ensimmäistä kertaa ja motivaationi sijoittamiseen ja säästämiseen on korkeampi kuin koskaan.
Sijoitusblogeissa on paljon puhuttu kahdesta aiheesta, josta kirjoitan tänään. Ensimmäisenä, miten tästä harrastuksesta voi oikein puhua ihmisten kanssa, jotka tuntuvat kuluttavan kaiken, jonka he tienaavan? Ja toisaalta, miksi nuoret eivät sijoita? Heillä kuitenkin on aika – sijoittamisen paras liittolainen – puolellaan.
Nyt kuitenkin pääsi käymään niin, että eräs ikäiseni kaveri tuli puhumaan minulle oma-aloitteisesti sijoittamisesta ja siitä, että hän halusi alkaa kerryttämään passiivista tulovirtaa. Silmät loistaen aloin keskustelemaan asiasta hänen kanssaan. Kysymys ja keskustelu ilahdutti minua enemmän kuin 50 000 euron rajapyykin rikkoutuminen. Mutta kysymys kuuluu, miten tähän pisteeseen päästiin?