Kirjoitan tätä tekstiä Helsingin lentokentän lounge-tilassa, koska olen lähdössä Souliin. Pääsin loungeen, koska viime vuoden lopussa valmistuttuani sain Priority Pass-kortin kiitos Akavan ja Danske Bankin yhteistyön.
Nuoruuden harrastukseni takia olen matkustanut paljon lentokoneella jo nuoresta, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun istun lounge-tilassa sen sijaan, että istun portin edessä kuten kaltaiseni tuulipuvun pitäisi. Täällä istuminen kuitenkin laittoi minut ajattelemaan sitä, kuinka oudosti maailma toimii.
Usein kuullaan, että miehen euro on naisen X senttiä. Nähdäkseni kuitenkin maailmassa on paljon muitakin samankaltaisia eroja. Eläminen maksaa eri määrän eri ihmisryhmille. Ja mikä oudointa, mitä paremmin sinulla taloudellisesti menee, sitä vähemmän eläminen sinule usein maksaa, mikä on omalla tavallaan täysin nurinkurista. Nyt valmistuttuani olen vaihtanut ihmisryhmää ja samalla hintaryhmää, johon kuulun.
Ennen, kun lähdin matkalle maksoin vedestä ja kuivasta sämpylästä lentokentällä 10 euroa, mikäli sellaista tarvitsin. Nyt voin vain kävellä lentokenttä-loungeen ja juoda ilmaista limua, vettä tai vaikka viiniä niin paljon kuin haluan sekä syödä lämmintä ruokaa, salaattia ja jälkiruokaa ilmaiseksi. Tienaan enemmän kuin koskaan, mutta samalla joudun maksamaan lentokentällä vähemmän kuin koskaan.
Nopeasti mieleeni tuli muutama ihmisryhmä, joille kaikille eläminen ylipäätänsä maksaa eri verran.
Opiskelijat/varusmiehet/eläkeläiset
Olen ollut käytännössä koko sen ajan, kun olen pitänyt omasta taloudestani huolta, tässä kastissa – eli opiskelija tai varusmies. Opiskelijalle ja varusmiehelle (sekä eläkeläisille) eläminen on halvempaa kuin millekään muulle ihmisryhmälle. Armeija maksaa vuokran, opiskelija-asuntosäätiöt tarjoavat naurettavan halpaa asumista opiskelijoille ja myös eläkeläisille on nykyään halvemman vuokra- sekä omistusasumisen mahdollisuuksia. Myös matkustaminen julkisissa käy puoleen hintaan tälle ryhmälle tai varusmiehille usein ilmaiseksi.
Opiskelijalle ja varusmiehelle myös terveydenhuolto on halpaa ja jopa etuoikeutettua kun YTHS hoitaa opiskelijan, jolloin ei tarvitse mennä yksityiselle tai edes terveyskeskukseen muiden ihmisten sekaan. Myös varusmiehille on oma paikkansa niin kauan kun olet kasarmilla.
Itse opiskelijana otin tästä kaiken mahdollisen irti ja YTHS:llä leikattiinkin kaikki 4 viisaudenhammastani, joita ei olisi vielä tarvinnut poistaa, mutta joiden poisto olisi ollut jossain kohtaa edessä. Kahdesta eri leikkauskerrasta sekä ensimmäisestä kartoituskerrasta maksoin yhteensä 60 euroa. Jokainen voi laskea paljon tällainen maksaisi omasta pussista. Muuten pysyin onneksi terveenä opiskeluaikanani, joten YTHS:ää ei muuten tarvinnut rasittaa.
Työllinen
Työllinen on kuka tahansa tavallinen töissäkävijä kuten allekirjoittanut. Hän tekee lähtökohtaisesti tavallista 8-tunnin työpäivää ja saa siitä korvauksen. Työsuhde-etuna hänellä saattaa olla kulttuuriseteli ja/tai lounaskortti.
Työllinen saa elämään paljon etuja, mutta ei aivan yhtä paljon kuin ensimmäinen ihmisryhmä. Asuminen on työlliselle normaalihintaista. Näin on myös liikkuminen paikasta A, paikkaan B. Työllisenä on usein kuitenkin erilaisia työsuhde-etuja, jotka riippuvat työpaikasta. Itselläni tällaisia ovat mm. Body&Mind-kortti, jolla saan käytännössä käydä festareilla, konserteissa ja elokuvissa puoleen hintaan sekä tietysti työlounas, joka maksaa sen jonkun verotuksellisen verran.
Tämän lisäksi töissäni on myös rahasto työntekijöille, josta nyt ei saa suuria summia nostaa vuosittain, mutta jotain kuitenkin. Tähän päälle talollani on myös lisäeläke-etuus, jossa eläkettä kertyy vielä lakisääteisen eläkkeen päälle. Nykyään talossa aloittaville etua ei ole, mutta koska aloitin työni jo opiskelujen alussa nykyisessä työpaikassani, olen oikeutettu tähän etuuteen. Tämän lisäksi työpaikoilla on myös usein yhteistyökumppaneita, joilta saa erinäisiä alennuksia esim. Holiday Club-osakkeisiin.
Suurin etu kenelle tahansa työssäkäyvälle Suomessa on kuitenkin lähtökohtaisesti lakisääteiset vakuutukset, jotka työnantajan pitää ottaa työntekijälle sekä tietenkin työterveyshuolto. Tämä on ehkä aliarvostetuimpia etuuksia, mitä työssäkäyvällä on, koska työterveyteen ei juuri koskaan tarvitse jonottaa ja se on täysin ilmaista työntekijälle. Vaikka Suomessa on laaja ja hyvä julkinen terveydenhuolto, ei tavallinen työssäkäyvä henkilö sitä useinkaan tarvitse, koska työterveydessä pystyy hoitamaan kaikki pienemmät vaivat helposti ja ilmaiseksi (työntekijälle).
Työtön
Työtön on nimensä mukaisesti suomalainen työtön ei-opiskeleva aikuinen, eli hän sitten ansiosidonnaisella,
työttömyystuella tai toimeentulotuella.
Hän maksaa julkisista aikuisen hinnan. Hän jonottaa julkiseen terveydenhuoltoon eikä pääse jonojen ohi työterveyteen. Käytännössä kaikki vapaa-ajan aktiviteetit maksavat hänelle yhtä paljon kuin työlliselle, vaikka hänen tulonsa eivät ole puoliakaan siitä. Elämän suurimmat kulut eli asuminen ja ruoka ovat samanhintaisia kuin kaikille muillekin. Käytännössä ruoka on melkein kalliimpaa, koska työtön ei saa työruokailua, vaan jokainen ruokailu pitää maksaa aidosti omista tuloista.
Työtön ei saa lainaa pankista. Tai jos saa, joutuu hän maksamaan enemmän korkoa kuin kukaan vertailuryhmässä. Koska hän ei saa lainaa, saattaa hän joutua myös ottamaan kulutusluottoja, joissa korot ovat vielä järjettömämmät. Työttömällä ei ole yllätys tulonlisäystä kuten lomarahoja tai vuosibonuksia, mutta yllättäviä menoja hänelle syntyy tavallista enemmän, koska hän joutuu kaikesta maksamaan itse täyden hinnan.
Työtön on käytännössä opiskelija tuloiltaan, mutta työllinen menoiltaan. Eläminen on yllättävän kallista työttömälle.
Menestyjä
Menestyjä on henkilö, joka on töissä ja korkeissa tehtävissä. Stereotypisesti tällä henkilöllä on firman luottokortti ja vähintään firman taksikortti. Tämän lisäksi hän matkustaa paljon myös ulkomailla ja viettää paljon aikaa kokouksissa, edustustilaisuuksissa, lentokentillä ja erinäisissä kulkuvälineissä.
Matkaaminen maksaa usein tälle henkilölle vähemmän. Joko kaikki kulut voidaan vähentää edustuskuluina, voidaan viilata firman luottokorttia/taksikorttia tai on vain joskus edullisemmaksi tuleva työsuhdeauto. Tämän henkilön ei tarvitse hankkia Priority Pass-korttia lentokentälle, koska hän on matkannut niin paljon, että pelkillä Finnair+ pisteillä pääsee mihin tahansa OneWorld-loungeen.
Henkilö on niin varakas, että pankit käytännössä kilpailevat siitä, kuka saa hänet asiakkaaksensa. Näin hän maksaa yleisistä pankkipalveluistaan sekä asuntolainastaan vähemmän kuluja ja korkoja kuin tavallinen tuulipuku. Henkilöllä on myös työstä johtuvia kissanristiäisiä ja edustustehtäviä niin paljon kuin niissä huvittaa käydä, ja siellä saa aina niin paljon ruokaa ja juotavaa ilmaiseksi kuin jaksaa napaansa änkeä.
Hänellä on kaikki tavalliset etuudet, mitä tavallinen töissäkäyvä saa ja enemmän.
Yhteenveto
Mielestäni on erittäin mielenkiintoista ja huomionarvoista, miten elämisen kustannukset vaihtelevat siitä, millaisessa elämäntilanteessa olet. Huolestuttavinta on kuitenkin mielestäni juuri se, että mikäli tulosi ovat matalat, usein maksat asioista silloin enemmän (työtön) ja toisaalta, kun tulosi ovat huippukorkeat, maksat asioista todennäköisesti vähemmän. Maailma tuntuu tästä näkökulmasta katsottuna vähän epäloogiselta ja jopa epäreilulta.
Muuten nyökkäilen jokaiselle kohdalle, mutta joissakin työpaikoissa työterveyshuolto on tasan lakisääteiset tarkastukset ja työperäiset ongelmat. Meillä esimerkiksi päivystyssairaanhoito (vaikka sitä flunssaa varten lääkärintodistus) tulee hakea omasta tk:sta. Työnantaja on kuitenkin iso, useampi tuhat työntekijää – tosin julkisen puolen työnantaja, joka selittänee osaltaan tätä.
Hmm, mielenkiintoista. Oletin, että suurimmassa osassa isoissa suomalaisissa työpaikoissa olisi kattava työterveyshuolto kuten allekirjoittaneella. Asia ei selvästikään ole näin mikäli julkisella ei näin ole, julkinen kuitenkin on niin merkittävä työnantaja Suomessa.
En ole kyllä tuon Menestyjän osalta samaa mieltä. Vaikka kuinka saisi vähennellä verotuksessa, niin ei tuollainen halpaa silti ole, vaan todella kallista. Ja kaikki, jotka vähääkään enempää joutuvat käymään työmatkoilla, tietävät, ettei ne kyllä mitään lomamatkoja ole. Aika äkkiä alkavat maistua puulta ja mieluummin jäisi kotiin/toimistolle. Sitten taas noista lentokentän eduista, niin pääsääntöisesti pitää tuhlata hirveä määrä rahaa lentoihin, että säästää muutaman euron juomissa, niin ei sitäkään halvaksi voi väittää.
Joo eipä työmatkoista saa tekemälläkään lomamatkoja, tosin eipä se ollut pointtikaan vaan se hinta. Nähdäkseni jos reissaa oikeasti paljon työn eteen ulkomaille, suurimman osan kuluista joko oma firma kustantaa tai vastaanottava osapuoli kustantaa.
Ja oman työkokemukseni mukaan kun lennot bookataan työntekijän nimelle, saa plussapisteet itselleen, vaikka ei maksa lennoista itse yhtään mitään. Moni työkaverini onkin Finnair +:n /OneWorldin korkeimmalla tasolla pelkästään työlennoillaan, eikä ole tarvinnut maksaa tälle tasolle päästäkseen itse senttiäkään.
There is some soul in Soul 🙂 Oletko muuten ajatellut joskus muuttaa Koreaan tyttöystäväsi luokse?
Tällä hetkellä opiskelen Koreaa, jotta pystyisin joskus tulevaisuudessa kommunikoimaan hänen vanhempiensa kanssa. Mutta se nyt on vähän alkutekijöissä, kun en vaihdossa ollessa kieltä opiskellut, kun tarkoitus oli olla vain lomalla.
Koreaan muuttaminen ei kuitenkaan ainakaan näillä näkymin näytä realistiselta vaihtoehdolta, koska pelkkä ilmanlaatu Etelä-Koreassa on suuren osan vuodesta niin heikkoa, että se vastaa käytännössä passiivista tupakanpolttoa. Näin nuorena en myöskään osaa arvostaa aasialaista hierarkista kulttuuria, jossa vanhempi on aina oikeassa, koska hän on vanhempi. Samasta syystä yritykset eivät halua palkata nuoria ihmisiä korkeisin asemiin, koska korean kielessä pitää puhua kunnioittavammin vanhemmille, mutta toisaalta jos esimies on nuorempi kuin alainen, menee kaikkien elämä kiusalliseksi ja vaikeaksi. Puhumattakaan siitä, että valkonaama kuten minä ei pysty koskaan olemaan osa paikallista kulttuuria, vaan kaikesta huolimatta tulisin aina olemaan ulkopuolinen.
Koreassa on toki myös paljon hyviä puolia, mutta kyllä Suomi on mielestäni edelleen maailman paras paikka elää.
Missähän kohtaa tuosta on taloudellisesti riippumaton?
Taloudellisesti riippumatonhan voi olla mitä tahansa noista. Opiskelija, töissä, työtön tai menestyjä. Eipä taloudellinen riippumattomuus sinällään vaikuta siihen, mitä muuten elämässään tekee! Jokainen toteuttaa sitä tyylillään. Yrittäjyyskin on varmaan yksi stereotypia, jonka voisi listaan lisätä, mutta en tiedä yrittäjän elämästä tarpeeksi, jotta voisin sitä listaan lisätä.
Mä oon kans sitä mieltä, että työmatkat tulevat kalliiksi! Kotimaan päiväraha on 42 euroa ja monesti yötä ollessa tuo esim. Helsingissä menee päivälliseen ja iltapalaan. Saati jos haluaisit illalla kuntoilla, kertamaksu salille n. 15 €.
Itsellä hyvä esimerkki kerran aamulennolla vaihdoin Tukholmassa ja olin ajatellut syödä siinä.. ainut vaihtoehto oli 17 euron arvoinen erittäin köykäinen aamupala. Mutta pakko oli syödä, jotta pitkän työmatkapäivän (lähtö klo 04 paluu klo 01) jotenkin jaksoi.
Nykyään on myös tosi tiukka politiikka eli firman kortteja ei käytellä omiin juttuihin lainkaan eikä asiakkaitakaan viihdytetä välttämättä.
Sinänsä idea on kuitenkin tosi, eli työelämässä olevilla on hyviä etuja.
Veikkaisin, että tuo työmatkojen kallius yleensä johtuu siitä, että emme ole vain tarpeeksi menestyjiä vielä. Ja on totta, että firman korttien käyttäminen kiristynyt huomattavasti ajan kuluessa, mutta näen niin omassa työssäni kuin myös kaverien juttujen perusteella, että kyllä niitä kortteja välillä aika huolettomasti vingutellaan. Entisestään tämä korostuu, jos firma ei ole suomalainen.
Ja toisaalta juuri tuo aamiaisongelmahan lentokentällä hoituu sillä, että pääsee sinne loungeen! Kaikki ilmaiseksi, ja mielestäni erittäin monipuolinen valinta. Taisipa olla myös vege-vaihtoehto. Missä muuten yövyt työmatkalla, kun eikö kuitenkin suurimmalla osalla hotelleista ole maksuton sali, ettei tarvitse maksaa noin järjetöntä summaa per treenikerta. Tai jos reissaa paljon niin, sitten maksaa vain jonkin Fressin/Elixian sikamaksua, koska samalla maksulla pääsee monen eri paikkakunnan kuntosalille.
Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja!
Olen itsekin samaa usein pohtinut. Toisaalta monet ”työläisen” edut ovat vain verotuettua palkanmaksua (lounasedut yms), joten oleellinen ero on se palkka / yrittäjätulo (tai sen puute). Jonkin verran toki on ilmaisiakin lounaita.
Työttömät saavat kyllä joistain paikoista alennuksia (monet kunnalliset palvelut esim, uimahallit jne), mutta eri asia kuinka moni työtön kehtaa sitten pyytää ko. alennusta, ei ole ihan yhtä neutraali juttu kuin vaikkapa opiskelija-alennus.
Vaikka lounasetu usein onkin vain veroetu, olen itse kokenut sen aina ilmaiseksi lounaaksi, koska käytännössä se ei ole poissa kuin lounareista, joita en saa, jos syön töissä. Tosin jos en söisi töissä, jäisi lounareita aivan liikaa vapaa-aikaa varten, kun ei koko ajan tee mieli rampata ravintoloissakaan 😀 Mutta pelkissä numeroissa laskettuna toki kyseessä ei ole ilmainen lounas.
On muuten ihan totta, että työtön saa jostain alennuksia. Tuli mieleen sen jälkeen kun olin tekstin jo kirjoitellut. Ja totta tuo, että sen alennuksen pyytäminen on vähä eri asia kuin opiskelijakortin näyttäminen. Ja mikä ehkä merkittävintä, ei työtön saa alennusta siitä, mihin ylivoimaisesti suurin pakollisesta kulutuksesta kuluu eli asumisesta, syömisestä tai liikkumisesta.