Kun lähdin Etelä-Koreaan 4 kuukaudeksi vaihtoon viime vuoden elokuun lopussa, lupasin itselleni, että en ota stressiä mistään. Olin säästänyt koko kesän aggresiivisesti rahaa tililleni, koska halusin olla tilanteessa, jossa minun ei tarvitse katsoa pankkitiliäni kertaakaan Koreassa ollessani. Pidin lupaukseni, katsoin tiliä vain kun blogin kirjoittaminen sitä edellytti. Elin taloudellisesti riippumatonta vähän päälle 4 kuukautta.
Millaista elämää sitten elin Koreassa? En katsonut hintalappuja kaupassa. Kun joku ehdotti, että mennäänkö tuonne, sanoin aina ”kyllä”, vaikka ei aina tuntunut siltä. Loppujen lopuksi en koskaan katunut sitä, että sanoin kyllä. Kävin ravintoloissa syömässä pari kertaa päivittäin, enkä syönyt kertaakaan purkkinuudeleita. Jos lähdin ulos, en miettinyt paljon join ja vaihdoinko baaria kesken illan. Otin aina taxin kotiin. Matkasin ympäri Koreaa. Kävin kymmenillä treffeillä ja vietin kymmeniä hotelliöitä. En lukenut kokeisiin ollenkaan ja luennoilla lähinnä juttelin somessa kaverieni kanssa. Urheilin paljon. En tehnyt sekuntiakaan mitään, mitä voisi kutsua oikeaksi työksi. Ja kieltämättä en tehnyt kauheasti ajatustyötäkään,
Kuulostaa hullulta? Siltä se välillä vähän tuntuikin. Tuntui, että elin jopa vapaammin kuin pystyisin koskaan elämään Suomessa, vaikka olisin miljonääri, koska olin vapaa kaikista elämän velvollisuuksista (okei, mätkyt jouduin maksamaan myös Etelä-Koreasta käsin, mutta se ei yllätä kun miettii, mitä kuolemasta ja veroista sanotaan…). Mitä siis opin tältä ajalta?
Stressittömyys
Kun elää taloudellisesti riippumatonta elämää, jossa ei tarvi tarkistella hintalappuja tai sitä, että riittävätkö rahat nyt tähän ja tähän ostokseen, stressitasot laskevat selvästi. Tämä on ehkä paras esimerkki siitä, kuinka raha tekee onnelliseksi. On omalla tavallaan itsestään selvää, että kun elämässä on yksi asia vähemmän mistä tarvitsee ajatella (taloudellisen riippumattomuuden myötä ei rahaa tarvitse miettiä), muuttuu moni asia elämässä huomattavasti mielekkäämmäksi.
Kun olet taloudellisesti riippumaton, pystyt rakentamaan päiväsi aivan eri tavalla kuin ennen. Yleensä asiat, jotka eivät ole käsissäsi määrittävät oman ajankäyttösi. Taloudellisesti riippumattomana maailma kuitenkin liikkuu juuri sinun tahtiisi (niin kauan kun sinulla ei ole partneria ja/tai lapsia siis).
Mutta siinäkin tilanteessa taloudellinen riippumattomuus vähentää stressiä, koska sinulla on vähemmän asioita, mitä tehdä. Taloudellisesti riippumaton ei joudu koskaan kokemaan ns. ruuhkavuosia, koska päivässä on aivan tarpeeksi aikaa sinulle itsellesi. Stressin vähentyminen on mielestäni ykkössyy taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun – vähempistressinen elämä tekee sinusta onnellisemman ja kaiken lisäksi se on vielä terveellisempää, win-win.
Luovuuden puuska ja tilaa omille ajatuksille
Raha on aikaa. Ja taloudellisesti riippumatonta -elämää eläessä huomaat, että sinulla on aikaa – paljon. Päivät eivät vain liu’u ohitsesi kun olet töissä, harrastuksissa, kotisohvalla. Sen sijaan, jokainen päivä on kliseisesti sanottuna uusi seikkailu.
Itse huomaan, että kun en ole koko ajan töissä tai koulussa, minulla jää aikaa omille ajatuksilleni. Tämä johtaa yleensä siihen, että innostun asioista A, B, C tai saan jonkin omasta mielestäni mahtavan ajatuksen kirjalle tai käsikirjoitukselle. Alan työstämään ja luomaa jotain uutta. Tämä tekee minut onnelliseksi. Tällaista tunnetta ei synny arjen myllerryksessä, koska ajatukseni eivät ehdi irrottautua arjen tekemisistä.
Arjessa on aina seuraava työpäivä, seuraava projekti, seuraava palaveri, seuraava asiakas, seuraava koe, seuraava luento. Taloudellisesti riippumatonta -elämää eläessä ei ole kuitenkaan kuin seuraava päivä. Ja se, miten kulutat sen ja mitä asioita ajattelet silloin, on täysin sinun omissa käsissäsi.
Onnellisuus
Olen yöeläin ja olen aina ollut. Valitettavasti yhteiskunta on kuitenkin rakennettu siten, että aamuvirkuilla on helpompaa. En halua mennä nukkumaan 10 illalla. Enkä usein edes 12. Kun saan päättää, milloin menen nukkumaan, menen usein nukkumaan 1-2 välillä yöllä ja herään 11 aikoihin. Tähän väliin myös unirytmini Koreassa asettui muutaman viikon päästä luonnollisesti.
Tämä ei kuitenkaan toimi koulussa tai töissä ollessani. Taloudellisesti riippumatonta -henkilöä, tämä ei kuitenkaan haittaa, koska hän ei ole sidottu tekemään työtä tai käymään koulussa juuri tiettyinä kellonaikoina. Sen sijaan pystyin elämään juuri siinä rytmissä kuin halusin. Ja sen takia olin myös onnellisempi kuin koskaan. Vapaus tuo onnea.
Ärsyttävyys
Eräs blogimaailman suosituimmista taloudellisen riippumattomuuden saavuttaneista henkilöistä, Jason Fieber muutti Thaimaahan. Syynä tähän oli etenkin se, ettei hän tuntenut oloaan kotoisaksi Yhdysvalloissa. Ymmärrän tämän hyvin, koska taloudellisen riippumattomuuden -ajatustavalla on varmasti vaikea tuntea oloaan kotoisaksi kulutuksen mekassa Yhdysvalloissa. Asia ei mielestäni kuitenkaan ole niin yksipuolinen.
Kun sinun ei tarvitse miettiä kulutustasi ja olet tavallisten ihmisten seurassa, syntyy selkeä ero. Vaikutat ehkä ylimieliseltä. Et elä samassa todellisuudessa kuin tavalliset tuttusi. Tämä korostuu ehkä entisestään ihmisten seurassa, jotka elävät opiskelijabudjetilla, mutta olen varma, että sama ilmiö näkyy myös tavallisessa elämässä. Kun kulutustottumuksesi ja käsityksesi rahasta eroaa täydellisesti tavallisesta ihmisestä, on helppo tuntea itsensä vieraaksi tutussa seurassa.
Huomasin myös, että saatoin vaikuttaa välillä hieman ärsyttävältä, koska ihmettelin, että miksi emme voi mennä tuonne tai tänne. Syynähän tähän oli se, että kavereilla ei ollut rahaa. Missasin joitain asioita vaihdossa ihan vain sen takia, koska en halunnut tehdä asioita yksin, ja kellään kaverillani ei ollut budjettia liittyä seuraani.
Toki tämä ongelma hoituu, jos hankkii miljonäärikavereita, mutta uskon, että duunarilapsena tuntisin siinä seurassa itseni entistä ulkopuolisemmaksi. Uskon, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaneet henkilöt elävät omanlaisessa tyhjiössä, jossa he eivät välttämättä tunne enää olevansa yhtä muiden kanssa eivätkä etenkään osa yhteiskuntaa, koska arki toimii niin eri tavalla. Tätä on hyvä miettiä mielestäni kun tavoittelee taloudellista riippumattomuutta. Olen varma, että jokainen taloudellisen riippumattomuuden saavuttanut henkilö vieraantuu tavallisesta elämästä ainakin hetkeksi ja toisia on joskus vaikea ymmärtää. Tämä voi olla pieni shokki.
Voinko suositella taloudellisesti riippumatonta elämää tämän kokemuksen jälkeen?
Kyllä kertaa tuhat. Taloudellisesti riippumatonta -elämää ei voi oikein ylistää mielestäni tarpeeksi. Ei ole mitään syytä, miksi tätä ei kokemukseni mukaan tavoittelisi, koska kiitos sen, sinulle jää oikeasti aikaa tehdä juuri niitä asioita, joita itse haluat. En usko siihen, että elämä voi tai pitäisikään olla yhtä ilotulitusta koko ajan, eikä taloudellinen riippumattomuus takaakaan mitään sellaista.
Taloudellinen riippumattomuus kuitenkin paranta elämänlaatua niin myötä -kuin vastoinkäymisissä. Erityisesti vastoinkäymisissä. Raha on loppujen lopuksi vain väline saavuttaa elämässä asioita, joita haluaa. Itselleni tällä hetkellä on tärkeintä terveyteni, lähipiirini sekä itseni toteuttaminen – taloudellinen riippumattomuus helpottaa kaikkien näiden asioiden ylläpitämistä ja toteuttamista. Taloudellisesti riippumatonta -elämää elää jo moni ihminen maailmassa ja oma kokemukseni vahvisti entisestään käsitystä siitä, että sen tavoittelu on kannattavaa.
Neljän kuukauden testikuukauden jälkeen motivaationi saavuttaa taloudellinen riippumattomuus onkin kovempi kuin koskaan. Tämän lisäksi neljän kuukauden vaihtolukukausi auttoi lataamaan akkujani, jotka olivat suhteellisen lopussa viiden vuoden jatkuvan koulussa- ja töissäkäymisen takia. Vaikka vaihdosta on jo yli puoli vuotta, tuntuu, että siitä saamani energia auttaa edelleen jatkamaan matkaani taloudelliseen riippumattomuudeen vahvemmalla motivaatiolla ja tahdolla kuin koskaan aikaisemmin.
Kuulostaa mahtavalta. Tuon minäkin haluaisin kokea. Jaan niin ajatuksesi tuosta että raha mahdollistaa monia asioita: luovuuden, oman vuorokausirytmin yms. Monet sanoo ettei raha tee onnelliseksi mutta kyllä se tekisi: päivät ei kuluisi pakollisten töiden yms hoidossa ja ei tarvitsisi herää väkisin 4 aamulla töihin ja itkeä iltoja… jne… Kyllä se vaan tekisi.
Jep, raha lopettaa jossain kohtaa sen antaman hyödyn kuten kaikki muutkin asiat, mutta fakta kuitenkin on että tiettyyn pisteeseen asti raha lisää onnellisuutta kaikilla mittareilla. Raha on kuitenkin ennen kaikkea vapautta.
Minusta sinä suoristat mutkia liikaa tuossa, että määrittelet näin
`taloudellisesti riippumaton ei joudu koskaan kokemaan ns. ruuhkavuosia, koska päivässä on aivan tarpeeksi aikaa sinulle itsellesi.`
Minä kiteyttäisin taloudellisen riippumattomuuden niin, että voi itse valita mitä tekee. Minä olen valinnut, että haluan lapsia, se oli syy että halusin tavoitella taloudellisesti riippumatonta elämää. Minulle tavoite oli olla lapsien kanssa taloudellisesti riippumaton. (Toki en käy töissä samaan aikaan kun elän lasteni kanssa, koska pääoma tekee minulle töitä eli en ehkä siinä mielessä elä ns. ruuhkavuosia töiden osalta.)
Lisäksi mietin että `taloudellisesti riippumattomana maailma kuitenkin liikkuu juuri sinun tahtiisi (niin kauan kun sinulla ei ole partneria ja/tai lapsia siis)`, ontuu hiukan. Ainakin minulla, vaikka minulla on lapsia niin elämä liikkuu juurikin minun tahtiin. Minun taloudellisesti riippumattomassa elämässä haluan, että on lapsia ja valitsen että elämä kulkee juuri minun tahtiin. Eivät lapset sitä estä, koska haluan toki parasta lapsilleni.
Taloudellinen riippumattomuus ei ole mitenkään yksinäistä hommaa.
Luovuudesta olen 100 % samaa mieltä. Ja lisäksi se on luovuus, joka sai minulla talouden vielä lisäbuustiin.
Lisäksi suosittelen kaikille taloudellista riippumattomuutta. Elämään tulee hurjasti vapautta! Ei se ainakaan onnettomaksi tee.
Sitä olen itse ihmetellyt, että miten peruspulliainen voi tämän saavuttaa. Mutta koska minä tämän saavutin, niin uskon, että se on todellakin kaikille (perusterveille, joita varallisuus kiinnostaa) mahdollista.
Itse olen vain vähän miettinyt perheen perustamista tähän mennessä elämässäni, joten vaikea sanoa asiaan mitään. Kuten kirjoittelin tekstissäni mitä haluan tehdä taloudellisen riippumattomuuden saavuttaessani: https://omavaraisuushaaste.com//mita-teen-taloudellisen-riippumattomuuden-jalkeen/ ovat kaikki tavoitteet aika itsekeskeisiä ja suurelta osin yksinäisiäkin.
Yksinäisyyskin siis riippuu siitä mitä tekee. Tosiaan, suurperheen äitinä on varmaan hieman hankalampi kokea ainakaan suoranaista yksinäisyyttä, mutta jos ei ole lapsia tai partneria ja ei käy vakitöissä, näyttää elämä täysin erilaiselta.
Uskon, että kuka tahansa – myös peruspulliainen – pystyy saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden. Juttuhan on kuitenkin siinä, että peruspullainen joutuu näkemään sen eteen huomattavasti enemmän vaivaa kuin esim. korkeakoulutettu kovatuloinen ihminen.
Olen itse onneksi korkeakoulutettu, ja jos näen vaivaa työn eteen, uskon että pystyn palkkaani kasvattamaan paljon tulevilla vuosilla. Mutta esim. Pohatta on hienosti todistanut miten aivan tavallisellakin duunaripalkalla pystyy kerryttämään suuria määriä rahoja erittäin nopeasti – kunhan vain säästää suuria prosentteja tuloistaan.
Taloudellinen riippumattomuus ilman onnellisia sattumia on aivan kuten moni muukin iso asia elämässä – aina kovan työn tulos.
Juurikin tuota stressittömyyttä ja aikaa niille omille mielenkiinnon kohteille odotan itsekin taloudellisen riippumattomuuden avulla saavuttavani. Varmastikin se että pääsit elämään tuota unelmiesi elämää muutaman kuukauden ajan kasvatti suunnattomasti motivaatiota tämän elämänlaadun pysyvään tavoitteluun! Mielenkiintoista olisi ollut että olisit vielä laittanut tähänkin postaukseen että miten paljon kuussa sitä rahaa oikein kului, kun teit mitä halusit, eivätkä taloudelliset asiat olleet esteenä.
Juurikin näin! Toki ongelmana Koreassa oli se, että siellä on lähtökohtaisesti kaikki halvempaa kuin Suomessa 😀 Joten numerot eivät ole täysin vertailukelpoisia. Ja toisaalta, asuin opiskelijadormissa, joka oli superhalpaa, mutta samaan aikaan 10 neliötä kahdelle henkilölle on aika vähän. Pidin kuukausikatsauksia Koreasta tavallisesti ja muistaakseni kulutukseni neljälle kuukaudelle oli n. 3500 euroa, eli n. 900 euroa kuukaudessa. Ja kieltämättä asiat, joita halusin tehdä viimeisinä opiskelijakuukausinani olivat huomattavasti erilaisia kuin mitä haluan tehdä elämässäni tulevaisuudessa.
Omasta mielestäni taloudellinen riippumattomuutta on vaikea testata ennen kuin se on ihan oikeasti totta. Koska vaikka sinällään nuo neljä kuukautta oli ”vähemmän kontrolloitua” elämää, niin silti alitajunnassasi tiesit, että se matka tulee päätökseen, jonka jälkeen elämä taas jatkuu normaalisti. Taloudellisesti riippumattomana koko tulevaisuus on vapaa. Kuvittelisin, että tuo ero voi olla aika merkityksellinenkin. Mukava kuitenkin lukea kokemuksistasi!
Mitä tuohon perhekysymykseen tulee, jota ylläkin jo kommentoitiin, niin kyllähän se totta kai vaikeuttaa taloudelliseen riippumattomuuteen pääsemistä. Ei sitä kannata lähteä kiertämään, mutta yhtälailla totta on se, että missään nimessä perheen perustaminen ei sitä tavoitetta sulje pois, ja varmasti monille (ei jokaiselle) tavoitteeseen pääsy on palkitsevampaa, kun sillä on vaikutuksia myös oman perheen ja lasten elämään (esim. siten, että saavat viettää aikaa enemmän perheen kesken).
P.S. * Thaimaahan, ei -maaseen 🙂
Siinä olet ihan oikeassa, että toki lyhyt pätkä on aivan eri asia kuin loppuelämä. Muutamankin kuukauden aikana asiaan kuitenkin tottui jo täysin ja rehellisesti sanoen paluu ei kyllä käynyt mielessä oikeastaan ennen kuin olin jo lentokoneessa takaisin Suomeen 😀 Kotiuduin Koreaan yllättävän nopeasti ja Soul muuttuikin nopeasti kotikaupungiksi. Muutama kuukausi herätti erittäin paljon ajatuksia vapaudesta.
Perhe onkin tosiaan valtava kysymys niin elämässä yleisesti kuin myös taloudellisessa riippumattomuudessa. On erittäin suuri ero olla taloudellisesti riippumaton yksin kuin vaikka 3 lapsen kanssa. Samalla kuin eroa on siinäkin, onko vastuussa vain itsestään vain myös koko perheestään. Ihan niin yleisesti kuin taloudellisestikin. Uskon, että tätä tahtia pystyisin saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden itselleni n. 35-vuotiaana, mutta mikäli aion perustaa perheen, lykkääntyy tämä varmasti n. 5 vuodella.
En tiedä onko tuo niin välttämättä rahaan sidottu tunne. Tuollaista vapautta johon oleellisesti kuuluu myös kaverien saatavuus ja vapaus, ei oikein muutoin kuin opiskelijaelämässä tapaa.
Itselläni oli vaihto-opiskellessa ihan normi opiskelijabudjetti, joskaan en säästellyt varsinaisesti, ja se oli kyllä elämän parhaita aikoja. Vapaata, matkustelua, sai nukkua ja valvoa, opiskelu aika minimissä, urheilua jos huvitti, viini halpaa.. oijoijoi 🙂 Silti jouduin katsomaan pankkitiliä.
Ihan totta, että ulkomailla ja etenkin vaihto-oppilaana oleminen lisää vapautta entisestään. Mutta tässä mielestäni pätee se, millaisilla ihmisillä itsensä ympäröi sitten kun on ”aikuinen” ja saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden.
Jos vaikka olet sinkku ja taloudellisesti riippumaton ja tunnet pelkästään perheellisiä pariskuntia, et pysty samanlaista vapauden tunnetta tietysti saamaan, koska kaikki muut ympärilläsi elävät rajoitettua elämää. Mutta haluan uskoa, että samanlaista vapauden tunnetta kuin vaihto-oppilaana, pystyy samaan myös aikuisena. Eräs kaverini itseasiassa muutti juuri tuonne samaan paikkaan Thaimaahan – Chiang Maihin – kuin kirjoituksessani referenssinä toimiva Jason Fieber. Kaverini tekee sieltä käsin etätöitä, joogailee joka päivä ja nauttii luonnosta. Pitää vain etsiä ja usein silloin myös löytää.