Nämä 10 asiaa opin, kun elin vuoden minimalistina ja minimikulutuksella

Vuosi minimalistina on nyt virallisesti takanapäin, ja on aika miettiä, mitä siitä jäi käteen. Vaikka kyse oli minimalistivuodesta, jäi minimalismista huolimatta vuodesta käteen aivan maksimaalisesti (pun intended).

Vuoden aikana opin valtavasti niin itsestäni kuin ihan ihmisistä yleensä. Minimalistivuosi keräsi myös paljon huomiota ja keskustelua lukijoiden keskuudessa ja jopa median huomiota. Haastattelupyyntöjä tuli vuoden aikana kymmeniä juuri minimalistivuoteen liittyen, mutta suurin osa kaatui siihen, että bloggaan vielä nimimerkin takaa.

Kirjoitin vuoden alussa jo tarkemmin numeroista, mitä minimalistivuoteni aikana saavutin, mutta tänään katson asiaa ns. laadullisesta perspeektivistä. Mitä kaikkea opin menneestä vuodesta ja siitä, että elin vuoden minimalistina? Seuraavassa kymmenen tärkeintä asiaa, jotka opin minimalistivuonna.

1. Aito niukkuus on aivan eri asia kuin vapaaehtoinen minimalismi

Tahallaan kituuttaminen voi olla välillä ihan hauskaa, vähän kuin peli. Oikea niukkuus on kuitenkin aiva eri asia, koska se stressaa, ahdistaa ja lamannuuttaa. Tiedän tämän hyvin, koska olen ollut samassa tilanteessa vielä yllättävän vähän aikaa sitten.

Kun aloitin opiskeluni yliopistossa Vaasassa, elin pelkällä opintotuella. En nostanut edes opintolainaa. Opintoraha ja asuntotuki oli siihen aikaa yhteensä verojen jälkeen 450 euroa. Elin siis 450 euron nettotuloilla yhdeksän kuukauden ajan kesätöihin asti.

Voin sanoa, että elämä oli silloin aika kauheata, etenkin kun en ollut edes tajunnut optimoida kulutustani silloin! Stressasin rahan riittämisestä, mutta silti kävin lähi K-Marketissa, joka – kuten ruokakorivertailuni luettuasi tiedät – oli aivan järjettömän typerä päätös ja kiristi vain taloudellista tilannetta entisestään.

20-vuotiaana en kuitenkaan tiennyt paremmin. Toivonkin, että blogini luettuasi – olit missä tahansa elämän tilanteessa – tiedät paremmin kuin minä 20-vuotiaana.

Minimalismivuosi olikin paljon helpompaa haasteena kuin 8 vuotta sitten pakkona 450 eurolla kuukaudessa eläessäni. Ja pystyin myös oikeasti keskittymään kulutukseni optimoimiseen järjellä, koska seinät eivät tuntuneet kaatuvan päälleni. Olen tullut aika pitkälle vain kahdeksassa vuodessa.

2. Jos opettelisin tekemään asioita itse, olisi elämäni huomattavasti halvempaa

Asia kuin asia, elämä olisi helpompaa jos olisi mitään vanhan kansan taitoja. Osaisin leipoa täyskauraleipää, remontoida kaiken itse, kokata aterian aineksista kuin aineksista, paikata vaatteita jne. Tai vaikka moderneja taitoja kuten oman tietokoneen korjaaminen.

Minut on kuitenkin siunattu peukalolla keskellä kämmentä ja olen lapsesta asti ollut käsittämättömän huono kaikessa, missä tarvitaan kädentaitoja – oli kyse teknisestä työstä tai kuvaamataidosta. Ajatteleminen ja kirjoittaminen oli se, missä vahvuuteni olivat aina ja onneksi niillä nykymaailmassa pääsee jo pitkälle.

Minimalismivuotena vahvuuksillani ei kuitenkaan tee mitään ja joudun käytännössä aina kääntymään kaupan tai ammattilaisen puoleen, jos halusin tehdä jotain yllämainituista asioista. Tällaiset palvelut ja jalostetut tuotteet (kuten ihan leipä), maksaa aina enemmän valmiina kuin raaka-aineina. Tämä onkin koko kapitalismin pyörä, mitä jalostetumpi tuote/palvelu, sen enemmän joudut siitä maksamaan, mutta mitä enemmän pystyt tekemään itse, sen vähemmän joudut maksamaan.

Aitoon omavaraisuuteen päästäkseni syytä olisi oppia ihan tekemisen taitoja – se olisi pelkkää säästöä ja todennäköisesti myös henkisesti palkitsevaa.

3. On asioita, joista edes minä en pystynyt luopumaan – on myös asioita, joista ei kannata luopua

Oli yksi asia, josta en voinut luopua koko vuoden aikana, vaikka kuinka yritin. Kyseessä oli niinkin omituinen asia kuin Spotify. Kuuntelen Spotifyn tilastojen mukaan keskimäärin päivässä 3,5 tuntia musiikkia. Joka päivä, vuoden ympäri. Musiikin kuunteleminen onkin minulle aivan yhtä luonnollinen osa elämistä kuin syöminen, liikkuminen tai nukkuminen. Sen pari kuukautta, jonka olin ilman Spotifytä huomasin mielialani ja elämänlaatuni laskevan selvästi. Tämän todetakseni en tarvinnut siis koko vuotta.

Spotifyn lisäksi oli myös asioita, joista en minimalistivuonna tai muutenkaan koskaan halua säästää. Nämä kaksi asiaa ovat terveys ja ihmissuhteet. Ilman terveyttä ei ole mitään. Tämän opin jo vuonna 2018 kun taistelin yli vuoden närästyksen kanssa, josta pääsin vihdoin viime vuonna eroon. Elämäni hirvein ajanjakso, vaikka vaiva oli kuitenkin ”vain” närästys.

Ihmissuhteista en myöskään halua säästää siinä mielessä, että rahan ei pitäisi olla este nähdä kavereita. Kavereiden kanssa voi ”mennä kaljalle” tai ”istumaan iltaa” ilman, että tilaa itse kaljaa tai ottaa sitä viinipulloa mukaan. Opin jo yliopistossa sen, että jostain syystä täysi-ikäisten suomalaisten illanviettoon yleensä liittyy alkoholi.

4. 99% omistamistamistamme tavaroista on täysin turhia ja käytämme niistä aivan liian harvaa

Tämähän oli siis ihan akateemisesti tutkittu fakta. Laskin myös kaikki itse omistamani esineet ja huomasin saman. Myös minulla 99% omistamistani asioista on turhia, jotka pitkälti makaavat vain varaston pohjalla ja joilla en tee mitään. Käytän aktiivisesti vain n. 200 esinettä!

Uskon, että jokaisella meistä numero tuskin on yli 300-400. Mutta siitä huolimatta me kaikki omistamme tuhansia ja tuhansia esineitä! Ja ostamme koko ajan lisää. Tässä ei ole mitään järkeä ja tämä on jotain, mitä jokaisen meistä pitäisi pysähtyä ajattelemaan. Miksi haluamme koko ajan lisää, koska emme kuitenkaan tarvitse lisää?

5. Kun on rahaa, unohtaa säästäväisyyden enemmän kuin helposti (elintasoinflaatio ja hedonistinen oravanpyörä)

Kun on säästöjä ja rahaa antaa se myös tietynlaista rauhaa elämään. Tämän takia jokaisen kuuluisikin laskea erittäin tarkkaan, mihin rahansa laittaa – jokainen euro, jota et käytä lisää sisäistä rauhaa. Se, että osaa tehdä rahaa, ei tarkoita, että oppisi sitä koskaan järkevästi käyttämään.

Hyvä esimerkki tästä oli kun vaihdoin työpaikkaa viime vuonna ja tutustuin uusiin työkavereihin (jotka olivat minun tavoin luonnollisesti taas hieman parempipalkkaisia kuin entiset kollegani). Kävimme ensimmäisenä työviikkonani lounaalla lounasravintolassa, joka tarjosi leimakorttia tapaan: ”Käy meillä 10 kertaa, niin 11 ruokailukertasi on ilmainen”. Luonnollisesti halusin leimakortin, koska ilmaisia aterioita on tunnetusti harvassa!

Työkaverini kysyi minulta naureskellen, että miksi otin leimakortin. Sanoin, että miksi en ottaisi, koska selvää säästöä. Hän sanoi, ettei ole niin tarkan markan mies, että jaksaisi välittää tuollaisesta. Pian kollegani kuitenkin huomasi, että muutkin työkaverimme ottivat leimakortin esimerkkini perässä. Ja lopulta neljännellä kerralla myös tämä kollegani, joka sanoi, ettei ole niin tarkan markan mies otti leimakortin – selvästi sosiaalisesta paineesta.

Tuntuukin, että mitä enemmän tapaan ihmisiä, joiden tulotaso on huomattavasti keskimääräistä korkeampi, sen vähemmän he oikeasti miettivät rahaa – ja oikeastaan uskon, että heille jää vähemmän rahaa säästöön kuin pienempipalkkaisina. Kuluttaminen on normaalimpaa tässä maailmassa kuin rahan säästäminen. Aivan kuin alkoholin juominen on normaalimpaa kuin absolutismi.

On pelottavaa kuinka nyky-yhteiskunta on normalisoinut kerskakulutuksen osaksi tavallista arkea. Eihän ne talouden rattaat pyöri muuten ollenkaan! Eivät ne kyllä pyöri silloinkaan kun suomalaiset valuvat yksi kerrallaan velkavankeuteen ja maksuhäiriömerkintöihin. Kohtuus ja järki olisi hyvä pitää kädessä, myös kovatuloiset saattavat tulla milloin tahansa tavallisten kuolevaisten ääreen tulotasoltaan – ja tällöin säästöt olisivat enemmän kuin toivottavia, mutta elämme usein illuusiossa ”ei minulle voi mitään käydä”. Paljastus. Kyllä voi.

6. Halpa ei todellakaan ole aina hyvä, mutta kalliillakaan ei aina laatua saa

Kävin alkuvuodesta pitkään vain Lidlissä ja Prismassa vain, jos en löytänyt Lidlistä jotain. Asiaa kuitenkin muutti keväällä ilmi tullut tilanne, jossa Lidlin naudanlihasta löytyi salmonellaepäily tietystä erästä lihaa. Minulla sattui olemaan kotona juuri tätä erää, joten heitin kilon lihaa roskiin sillä hetkellä. Ja päädyin ostamaan lihani loput vuodesta Prismasta.

Olin ostanut naudanlihan siihen pisteeseen asti aina Lidlistä, mutta vaikka Prisma oli kalliimpi kuin Lidl, en tosiaan terveyteni kanssa halunnut tehdä kompromisseja. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata, että myöhemmin samana vuonna Lidl oli vaihtanut lihantoimittajaansa. Ja silloin liha oli muuttunu jälleen Prismaa kalliimaksi.

Tässä oli mielestäni malliesimerkki siitä,että halvalla oikeasti sai erittäin huonoa laatua. Suurin osa Lidlistä saatavasta tavarasta on mielestäni hyvänlaatuista, mutta kyseinen tilanne oppi katsomaan asiaan hieman tarkemmin.

Vuodenpuolenvälin jälkeen myös muutin ja ostin uusia esineitä uuteen kotiini. Tämä laittoi minut pohtimaan paljon sitä, mitä ostan käytettynä, mitä uutena ja minkätasoisia asioita ostan. Ostin osan Tori.fistä, osan uutena Ikeasta ja kotiteatteriin panostin astetta enemmän rahaa, koska halusin laadukasta elektroniikkaa.

Kaikki nämä valinnat vaikuttavat tähän mennessä hyviltä. Kuudenistuttavast pöydästä ja tuoleista oli turha maksaa tuhatta euroa uutena, koska Tori.fistä sai saman 50 eurolla. Toisaalta kotiteatterikokonaisuuteen kannatti laittaa 2000 euroa, koska niin elokuva, tv-sarja kuin musiikinkuuntelukokemukseni ovat nousseet tasolle, jota en odottanut ”vain” 2000 euron panostuksella.

Tässä kohtaa pakko antaa vahva suositus suomalaisen Genelecin valmistamille kaiuttimille (kaiuttimet on vieläpä valmistettu Iisalmella!). Internet kehui niistä maasta taivaaseen, mutta olin epäileväinen kalliin hinnan takia. Päätin kuitenkin ottaa ”riskin” ja se kannatti – lähes joka päivä kun tulen töistä ja laitan musiikin soimaan kotonani tulen onnelliseksi kaiuttimista – niin hedonistiselta oravanpyörältä kuin se kuulostaakin! Eikä tämä ole pelkästään oma kokemukseni vaan käytännössä, jokainen kaveri, joka on käynyt kotonani vierailemassa harkitsee nyt jo Genelecien ostamista omaan kotiinsa.

Kaiken tämän lisäksi minimalistivuosi muistutti minusta erittäin tärkeästä asiasta – myös täysin identtiset asiat maksavat huomattavan eri määrän rahaa – riippuen täysin siitä, mistä ne ostat, kuten näemme kohdassa seitsemän.

7. Ruokakauppojen hinnoissa on valtavia eroja, jopa saman ryhmän sisällä

Tein vuoden aikana yhteensä kolme ruokakorivertailua.

Prisma vs. Lidl
Prisma vs. S-Market sekä
Prisma vs. Citymarket

Kaikki näistä opettivat erittäin paljon siitä, miten ruokakaupat oikeasti asemoituvat hintojensa, valikoimiensa sekä palveluiden kanssa. Itselleni tärkeimpiä huomioita olivat seuraavat.

– Lidl on edelleenkin all-around halvin
– Nelihenkinen perhe pystyy säästämään yli tuhat euroa vaihtamalla Citymarketista tai Prismasta Lidliin
– Hintavertailu ei ole täysin yksinkertaista, koska S-bonukset ja K:n tarjoukset – tarjouksista puhdistettuna järjestys on kuitenki selvä ja se meneekin Lidl, Prisma ja Citymarket
– Kilon makaronipussin kilohinta on TUPLASTI korkeampi kuin 400g:n makaronipussin. Ole siis tarkkana makaronipussien ja muiden kanssa – isompi pakkaus ei todellakaan ole aina halvempi, vaikka moni siihen automaattisesti luottaakin.
– Ihmiset ovat erittäin tunteellisia näidenkin kauppabrändien kanssa ja pelkät ruokakorivertailut herättävät erittäin vahvoja tunteita ihmisissä, vaikka kuvittelin, että se jos jokin olisi tylsä ja harmaa aihe.

8. Raha herättää edelleen erittäin vahvoja tunteita ihmisissä – jopa säästämisen muodossa

Aivan kuten kauppabrändit ja ruokakorivertailu herättää vahvoja tunteita, myös säästäväisyys, sijoittaminen ja raha ylipäätänsä herättää vahvoja tunteita monessa meistä. Sen huomasi median mielenkiinnossa minimalistivuottani kohtaa (ks. Iltalehden jutut yksi ja kaksi) sekä ihmisten reaktioista taloudelliseen riippumattomuuteen, joka vaikutti olevan kaikkialla alkuvuodesta kun sijoitusmarkkinat palasivat vuoden 2018 lopun kanveesista.

Vuosi 2019 oli ensimmäinen vuosi kun FIRE nousi aiheena ja terminä ehkä kunnolla koko kansan tietoisuuteen. Kirjoitin asiasta muutamaankin otteeseen menneenä vuonna ja ehkä tärkeimpänä mielestäni on tekstini, jossa kerron firettämisestä ja siitä, miksi media antaa siitä aivan väärän kuvan.

Minimalistivuosi oli itselleni vain yksi askel kohti taloudellista riippumattomuutta ja tärkeimpänä olikin oppia itsestäni, kuinka paljon minulle on tarpeeksi ja mikä on se kulutuksen taso, mitä enempää en tarvitse. Tämän osalta minimalistivuosi oli menestys ja olen taas lähempänä ymmärrystä siitä, millaisen tulotason tarvitsen, jotta voin olla aidosti rahasta riippumaton.

9. Tosi vähän on tarpeeksi

Suurimmalla osalla meistä ei ole koskaan tarpeeksi. Tarpeeksi rahaa. Tarpeeksi hienoa autoa. Tarpeeksi isoa taloa. Tarpeeksi aikaa. Tai siltä meistä ainakin tuntuu. Tämä johtuu hedonistisesta oravanpyörästä, jossa jokainen meistä huomaamattamme juoksee – ellemme tee asialle tietoisesti jotain.

Minimalistivuotena opinkin, että tosi vähän on aidosti tarpeeksi, kunhan vain saa hypättyä pois hedonistisesta oravanpyörästä. Jos asumiskulut lasketaan pois, kulutin vain n. 300 euroa kuukaudessa ensimmäisen puolen vuoden ajan (ennen muuttoa). Ja en kaivannut kuin ajoittaista matkailua. Uskon edelleenkin siis siihen, että suurin osa elämän parhaista asioista on aidosti ilmaisia, emmekä tarvitse tätä järjetöntä tavarapaljoutta, joka meidät ympäröi kunnes tukehdutamme itsemme, ympäristön ja maapallon siihen.

10. Jokaisen pitäisi ottaa minimalistivuosi – tai edes kuukausi

Minimalismi ja minimikulutusvuoteni antoi minulle paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa. Turhasta paskasta eroon pääseminen vapauttaa huomattavasti oloa. Myös muuttaminen on huomattavasti kevyempää, kun on vähemmän tavaraa. Ja siivoaminenkin on helpompaa. Oikeasti kaikesta tavarapaljoudesta eroonpääseminen ja siltä välttäminen helpottaa oikeastaan kaikkea arkielämää!

Tästä syystä kannustankin ihan jokaista lukijaa ottamaan minimalistivuoden – tai edes kuukauden, tai viikon! Tai ihan vain hetken, jossa pysähtyy ja katsoo ympäröivää tavarapaljoutta. Todennäköisesti kun sitä pysähtyy ajattelemaan, alkaa lähinnä ahdistamaan, että miten on päästänyt asiat tähän pisteeseen. Lääke on kuitenkin helppo, asioista voi alkaa luopua, myydä ja heittää roskiin yksitellen. Ja lopettaa uuden tavaran hankkimisen.

Kun ei osta uutta ja hankkiutuu eroon vanhasta, päivästä ja viikosta toiseen olo tulee olemaan kevyempi – ja mitä todennäköisemmin opit jotain aivan uutta myös itsestäsi kun alat tiedostamaan elinympäristösi, kulutustottumuksesi ja käytöksesi. Näin minulla ainakin kävi ja ensin se pelästyttää, mutta lopulta voimaannuttaa (kauhea sana). Fakta kuitenkin on, että tavarasta ja kulutuksesta irtipäästäminen vapauttaa ihan aidosti.

Yhteenveto

Kun poistaa asioita elämästä, oppii aidosti sen, mitä kaipaa – ja mikä osa asioista on vain eksynyt elämään ja siitä on tullut tapa, josta ei vain osaa päästää irti. Tässä onkin minimalismivuoden tärkein opetus.

Kun karsii tavaraa, tapoja sekä kokemuksia elämästä, löytää jotain, mitä ei voi löytää silloin kun haalii elämään koko ajan lisää kaikkea – löytää itsensä lähempää sitä, mikä tekee itselle elämästä elämän arvoista. Minimalistivuosi opetti itseäni ennen kaikkea priorisoimaan elämäni paremmin kuin koskaan ja auttoi minut aidosti lähemmäs oman elämäni tarkoitusta.

Mitä ajatuksia minimalistivuoden opit sinussa herättivät?

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram

Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi

 

10 kommenttia artikkeliin ”Nämä 10 asiaa opin, kun elin vuoden minimalistina ja minimikulutuksella”

  1. Hei!
    Kiva seurata kirjoituksiasi. Oikeastaan hämmästelen ainoastaan ruokakulujesi ja muiden välttämättömien kulujesi pienuutta (pois luen tässä asumiseen liittyvät kulut). Teen itse kotiruokaan, en käytä punaista lihaa, syön kotimaisia juureksia ja kasviksia, vältän kalliita raaka-aineita, seuraan ruokatarjouksia, käyn kaupoissa kävelyetäisyydellä. Marjat ja sienet tosin poimin metsästä, ajan autollani sinne.
    Kysymus kuuluu: saatko työntantajalta edullisen lounaan vai miten pääset niin vähäisellä euromäärällä ruokakuluissa?

    Vastaa
    • Kiitos! Joo itseasiassa kirjoittelin omista ruokailutottumuksista, lempihalppisresepteistä pitemmänkin tekstin viime vuonna. Löytyy täältä: https://omavaraisuushaaste.com/miten-syoda-halvalla/

      Nyt kun syön itsekin vähemmän punaista lihaa, koska tyttöystäväni on kasvissyöjä ja helpompi tehdä yhteistä ruokaa, olen huomannut, että se tulee vähän kalliimmaksi, koska punainen liha on ainakin vielä Suomessa aivan järjettömän halpaa.

      On hyvä myös huomata, että en ihan ruokaympyrän mukaisesti syö, joten jos yrittää syödä optimiterveellisesti on ruokailukulutus todennäköisesti korkeampaa kuin omani. Yritän syödä terveellisesti, mutta välillä laiskuus menee edelle ja syön vain samaa ruokaa puoli viikkoa.

      Vastaa
  2. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Tämä oli minimalistivuotersi mielenkiintoisin teksti omasta mielestäni.

    Jäin miettimään tuota kovapalkkaisemmat eivät ole niin tarkkoja, mihin rahansa laittavat. Olen kyllä samaa mieltä. Mutta toisaalta tunnistan senkin, että tulojen kasvaessa olen itse muuttunut huomattavasti tarkemmaksi rahasta. Mietin tarkasti mihin kulutan, mutta mukana on myös ilmastanäkökulma, terveellisyys (luomu), kesävyys sekä monikäyttöisyys ja ihmisoikeudet. Suosin suomalaista ja maksan mielelläni palveluista, joilla saa elämänlaatua. Minulle elämänlaatua ovat palvelut, joilla säästän aikaa. Nautin työstä, haluan panostaa siihen myös aikaa ja samalla haluan panostaa myös perheeseen. Kun ostaa siivousta tai muuta arkea helpottavaa eikä tee kaikkea itse, elämänlaatu lisääntyy ja raha menee oikeaan kohteeseen. Tienaan ison summan elääkseni laadukasta elämää. Olen ollut myös siellä janan toisessa päässä pienillä tuloilla vuosia, kunnes päätin muuttaa tilanteen ja kyllä rahalla saa mielenrauhaa on se sitten palveluissa tai tilillä.

    Vastaa
    • Kiitos paljon! Joo toki poikkeuksia löytyy aina, mutta monelle ei asiaa ajattelevalle tulojen määrän kasvu johtaa suoraan menojen kasvuun. Yleensä jos ihminen jää edes hetkeksi miettimään, mitä elämällään haluaa, mitä tulevaisuudesta haluaa jne. niin alkaa säästämään sen tulevaisuuden varalle,

      Mielestäni sinun esimerkissäsi huomaa juuri sen, että olet oikeasti kuluttanut aikaa miettiessäsi arvoja sekä sitä, mihin haluat rahaa kuluttaa. Todennäköisesti et kuluta rahaa turhaan krääsään, vaan juuri arvojesi ja käytännöllisyyden mukaisesti, joka on mielestäni vain fiksua rahankäyttöä. Jokaista meitä kohden on kuitenkin aina yhtä monta ihmistä, jotka ostavat järjettömästi turhuuksia ja hukkuvat tavaramäärän alle.

      Vastaa
  3. Hieno yhteenveto minimalistina olemisesta. Pidä vain varasi, ettei elämäntapa jää päälle, kuten minulla. En toki pääse elämisessäni yhtä pieniin euromääriin kuin sinä kokeilussasi, mutta noin 1100 eurolla/ kuukausi mennään. Oma kokeiluni alkoi neljä vuotta sitten ja se nojasi alusta alkaen tarkkaan kulunseurantaan (/ excelöintiin). Se avasi silmät sille, että kaupasta on kulkeutunut kotiin kaikkea turhanpäiväistä ja osin jopa tuomittavaa tavaraa. Koko kokeilun ajan ovat menoni tippuneet. Jos vain terveyttä riittää niin uskon kulujen/ kk asettuvan noin 1000 euroon/ kk. Omalla kohdalla pelastaa paljon se, että olen harrastusten osalta ulkoilmailija ja suuri osa ruoastakin (+polttopuut, vesi) tulevat jotakuinkin ilmaiseksi samasta paikasta.

    Vastaa
    • Kiitos! Kulujen seuraaminen on kyllä kiistämättä ylivoimaisesti tärkein osa kulutustapojen muutosta. Paras tapa tulla itselleen tilivelvolliseksi on näyttää totuus päin kasvoja 😀

      1100e/kk on mielestäni varsin jees kulutus ja uskoisin, että oma ”tavallinen” kulutukseni asettuu todennäköisesti jopa tämän yläpuolelle. Ainakin niin kauan kuin nautin matkailusta ei halppismaihin. Toivon, että minimalistivuodesta jäi jotain tärkeitä asioita ihan selkärankaan, mutta että pystyn päästämään irti turhasta penninvenyttämisestä nyt kun olen siirtynyt tavalliseen arkeen. Aika näyttää!

      Vastaa
  4. Hei,
    Olen lukenut blogiasi pitkään ja nauttinut siitä. Olen itse myös saanut ideoita joita sovellan omaan elämääni.
    Nyt parissa päivityksessä on ollut fiba joka otti silmääni kovasti.Ystävällisesti haluan muistuttaa että 8 vuotta kirjoitetaan ilman väliviivoja. 8-vuotias sitten taas onkin eri juttu.

    Vastaa
    • Kiitos! Ja hyvä kun sanoit, tuntuu, että mulla on kirjoituksissa pari huonoa tapaa (esim. tiettyjen sanojen toisto), joita aina editoinnissa joudun muokkailemaan pois, mutta tämä on ohittanut oman silmäni täysin. Täytyy olla tarkkana tämän kanssa jatkossa, nyt kun sen tiedostaa!

      Vastaa
  5. Tieto ei aina lisää tuskaa. Joskus se säästää rahaa ja edistää terveyttä. Pari kommenttia aiheesta:

    1. Sanoit heittäneesi kilon naudanlihaa roskiin, koska samassa erässä oli epäily salmonellasta. Salmonella kuitenkin kuolee kuumentamalla (ei pakastamalla eikä tyhjiöpakkaamalla!) , joten ehkä olisi kannattanut kysyä Kuukkelilta ensin. https://tinyurl.com/wu5oyzw

    2. Sanoit vertailleesi makaronipussien hintoja. Makaroni on vitamiineista ja hivenaineista puhdistettua tärkkelystä(hiilihydraattia), jonka ainoa järkevä käyttötapa on jättää se kauppaan. Terveys ei ole vain pitkää ikää ja timmiä kroppaa, vaan säästää myös rahaa ja antaa mahdollisuuden nauttia siitä rahasta sitten kun sitä joskus on. Yksi makaronipussi ei tietenkään kesää tee, mutta kymmenentuhatta kyllä. Siksi kaikki ”pienituloiset” ovat lihavia(nykyisin opiskelijoita myöten) eikä kaikki lihavuus johdu alkoholista.

    Jauheliha muuten on lihaa sieltä rasvaisimmasta päästä ja kaikki rasva on sitä pahinta rasvaa. Siis siltäkin osin kuin siinä ylipäänsä on lihaa eikä teurasjätettä (lihatuotteen punainen väri on nitriittiä).
    Reipas veganismi voisi nostaa minimalistin arvostusta kummasti ?

    3. Sijoitat musiikkiin luureineen moninkertaisen summan makaroneihin ja jauhelihaan verrattuna. Hyvä niin, mutta mistä ihminen todella nauttii tai mihin on ”myönteisesti koukussa”, se hintalappua hän ei edes vilkaise.
    Joku toinen taas ei välitä musiikista, mutta voi saada kiksejä syömällä ylihintaisia makaroneja tai vaihtamalla teurasjätteen sisäfileeseen.

    Minimalismi voi siis olla hyvinkin spesifistä ja selektiiviistä: Säästetään vain siitä mistä luopumisen katsotaan olevan siedettävää, kun taas tosi tarpeesta – tai tosi harrastuksesta – ei tingitä kuin näön (tai blogin uskottavuuden vuoksi. 😉 ) Tosi minimalistilta vaaditaankin melkoista masokismia, joka ismi kuitenkin on lähempänä mielenterveyshäiriötä kuin idealismia ja joka ei ulospäin riittävästi eroa aliravitsemuksesta saadakseen lukijoita ja seuraaja.

    Vastaa
    • Salmonellaan ja makaroniin pitää kommentoida se, että oikeastaan kyseessä on saman kolikon kaksi eri puolta. Mielestäni on aivan selkeää, että oli kyse salmonella (tai mistä tahansa muusta lihaan liittyvän sairauden epäilystä), kuka tahansa terveydestään välittävä heittää lihan roskiin tai palauttaa kauppaan. Vaikka tiesin, että salmonella hoituu paistamalla, on terveys sellainen asia, mitä en lähtisi riskeraamaan minkään ismin nimissä.

      Jos olisit lukenut blogini muita kirjoituksia, tietäisit, että vertailin 20. muunkin ruoka-aineen hintoja ja sen, että makaroni oli erityisen mielenkiintoinen vertailun aihe vain juuri tuon kilohintahämäyksen takia (ja toki senkin takia, että se on erittäin yleinen ainesosa suomalaisten ruokakorissa – epäterveellistä tai ei). Oikeastaan kaikkia mainitsemasi aiheita olen aikaisemmissa teksteissäni jo käsitellyt – ja tässä kirjoituksessa linkit niihin laittanut.

      Mielestäni osut kuitenkin naulan kantaan siinä, että minimalismi on ennen kaikkea subjektiivista. On kuitenkin hyvä muistaa, että juuri tämän takia minimalismi on paljon muutakin kuin rahan säästämistä ja tavaroista luopumista. Minimalismi pystyy parhaillaan läpäisemään koko elämän ja auttaa luopumaan oikeastaan mistä tahansa turhasta elämässä ja vapauttamaan aikaa ja stressiä.

      Minimalismi on hyvä tapa tunnistaa tarkemmin, mikä on itselle tärkeää ja mikä ei, koska monella meistä ei ole aikaa arjessa pysähtyä sitä miettimään. Mutta en sitä koko elämäni pituiseksi ohjenuoraksi ottaisi, vaan hetkittäisiksi herätyksiksi.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Omavaraisuushaaste Peruuta vastaus