Olen puhunut paljon blogissani siitä, että on helppoa alkaa tuhlaamaan rahaa sitä enemmän, mitä enemmän tienaat. Maksimointivuotena tavoitteeni on tienata enemmän rahaa kuin koskaan ja olen alkuvuoden pohtinutkin ja tutkinut mitä erinäisempiä tapoja tehdä rahaa nykymaailmassa. Tämän myötä olenkin miettinyt säästeliäisyyden kolikon toista puolta. Onko ihminen, joka säästää paljon rahaa keskimääräistä enemmän, samalla keskimääräistä huonompi tekemään rahaa?
Mitä enemmän olen asiaa alkanut miettimään, sitä enemmän olen tulossa siihen tulokseen, että näin asia on – ainakin omalla kohdallani. Kuulostaako hassulta ja paradoksaaliselta? Viihdytä itseäsi hetki ajatusmyrskylläni asiaan liittyen.
Säästäväinen elämäntapa – pelkkää hyvää?
Olen ollut nuoresta iästä lähtien tietoinen siitä, että säästäminen on hyvä asia. Suurin syy tähän on luonnollisesti kasvatukseni ja koska kasvoin pienituloisessa perheessä, opin jo varhain niukkuudessa elämiseen ja siihen, että kaikkea ei voi saada.
Hyvä esimerkki tästä on esim. että en koskaan pyytänyt joululahjaksi isointa Lego-linnaa, koska tiesin, että en sitä saisi. Pyysinkin aina toiseksi isoimman Legon-sarjasta ja toisina jouluina sain sen – toisina en. Tämä oli hyvä oppi, sillä elin ensimmäisen yliopisto-opiskeluvuoteni pelkällä opintotuella (460 euroa kuukaudessa) ja selvisin ilman, että jouduin edes stressaamaan rahasta. Tiesin, että pystyn tulemaan pienellä toimeen ja luopumaan tietyistä asioista – mikäli tarve on aito.
Tämä on yksi syistä, miksi hedonistinen oravanpyörä ei ole saavuttanut minua vieläkään, vaikka tulotasoni on yli kymmenkertaistunut noista nuoruus – ja opiskelijavuosista. Tiedän, että en tarvitse materiaa tai rahan tuhlausta ollakseni onnellinen ja tämä fiilis vahvistui entisestään minimalistivuotenani. Suurin osa elämän parhaista asioista on ilmaisia tai erittäin halpoja. Osa sitten taas erittäin kalliita. Tärkeintä säästämisessä onkin se, että osaa karsia jatkuvista vaihtuvista kuloista sekä minimoimaan kiinteät kulut.
Hyviä esimerkkejä kiinteiden kulujen minimoimisesta on esim.
1. Puhelin, sähkö, sekä vakuutussopimusten jatkuva kilpailuttaminen
2. Lainakulut (asuntolainan kilpailuttaminen)
3. Striimauspalveluista luopuminen
Juoksevista kuluista taas olen pyrkinyt minimoimaan
1. Ruokkakauppakulut – käyn Prismassa ja Lidlissä muiden kauppojen sijaan.
2. Ravintolakulut – en syö ulkona kuin erityistilaisuuksissa, jos haluaa viettää aikaa yhdessä erityisen ruuan parissa, ruuan tekeminen itse on rakentavaa, halvempaa ja kivempaa ajanvietettä.
3. Vaatteet – yksinkertainen on kaunista ja muoti on pintaliitäjille.
4. Heräteostokset – pysyn kovana hetkessä ja mietin jokaista ostosta ainakin yön yli.
Kun olen onnistunut optimoimaan kulutukseni, on jäljellä vain asiat, jotka tuovat minulle lisää elämään. Mutta harva näistä asioista on mikään uusi keksintö tai esine. Uskallan väittää, että keskimääräisellä suomalaisella on jo kaikki, mitä tarvitaan onnelliseen elämään – ja yhtään fidget spinneriä, Sodastreamiä ja H&M-rättiä ei tämän onnellisuuden lisäämiseen tarvita. Tämä ajatusmalli tekee kuitenkin tienaamisen vaikeaksi, kuten seuraavassa avaan.
Koska en tuhlaa, en ymmärrä keskimääräistä kuluttajaa
Viime aikoina olen kuitenkin alkanut ymmärtää, että en ymmärrä. Olen aina pitänyt vahvuutenani sitä, että olen aina halunnut ymmärtää, ihmisiä, asioita, aatteita – silloin opin aina jotain uutta itsestäni ja muista. Haluan ymmärtää asioita, vaikka olisin täydellisen eri mieltä asioista. Etenkin minimalistivuotenani aikana aloin kuitenkin menettämään hieman ymmärrystä etenkin tuhlaamiseen.
Tässä muutama ”tavallinen” asia, jota en voi ymmärtää kuluttamiseen liittyen.
– Älypuhelimen vaihtaminen seuraavaan malliin vuosittain
– Kuuluisan 7 euron kahvilalatten ostaminen useammin kuin kerran viikossa
– Fidget spinner ja kaikki muut aivan järjettömät kaatopaikan täytteet – toisin sanoen pikkukrääsä, jonka käyttöiän tiedetään olevan erittäin lyhyt jo ostohetkellä
– Lahjojen ostaminen, vaikka se aiheuttaisi vain stressiä molemmille osapuolille
– Pikamuoti
– Ilmaisten ämpärien jonottaminen
– (Mobiili)videopelien mikrotransaktioiden maksaminen
– 40 kenkäparin omistaminen – ja silti uusien hankkiminen
Lista on loputon, joten tässä vain muutama esimerkki.
Olenko normaali vai epänormaali kun pidän näitä asioina epänormaaleina? Sinä päätät.
Kaikki tämä kuitenkin johtaa pääpointtiini. En ymmärrä ihmisten motivaatiota näiden ostopäätösten takana, jonka takia en myöskään olisi koskaan tajunnut laittaa iPhonen hintalapuksi 1000 euroa tai kahvin hinnaksi 7 euroa. Saati keksinyt, että tehdään tällainen fidget spinner – ihmiset rakastavat sitä, vaikka siinä ei ole mitään järkeä! Yhdeksi suurimmiksi Starbucksin ja Applen innovaatioiksi voidaankin laskea teknologian ja asiakaskokemuksen lisäksi se, miten niiden tuotteet on hinnoiteltu.
Koen olevani luova, mutta kun puhutaan kaupallisesta luovuudesta, tunnen jääväni huomattavasti keskimääräistä ihmistä jälkeen. Olen niin paljon skeptisempi kuluttamiseen, että en osaa samaistua henkilöön, joka tykkää yksinkertaisesti ostaa asioita. Tämä samainen henkilö tuskin myöskään osaa samaistua minuun, joka tykkää olla ostamatta turhia asioita.
Tämä on yksi pääsyitä, miksi en uskoisi, että pärjäisin yrittäjänä erityisen hyvin. En ole hyvä ymmärtämään niitä asioita, jotka triggeröivät ihmisen ostohimon – oli asia hyödyllinen tai hyödytön. En, vaikka olen lukenut kirjoja asiaan liittyen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että moni asia ei vaikuta mielestäni loogiselta.
Miksi niin monella ihmisellä on pakkomielle statukseen? Miksi olemme niin ulkonäkökeskeisiä? Miksi ahdistumme samaan aikaan ilmastonmuutoksesta, mutta tilaamme samalle henkäyksellä ulkomaanmatkan? Miksi olemme tapojemme orjia, vaikka kärsisimme niistä?
Välillä olo on kuin alienilla, joka on saapunut maapallolle ja katsoo maailman menoa. Kun unohtaa asiat, mitä on oppinut pitämään tavallisena ja katsoo maailmaa tuorein silmin, aika moni ”normaali” asia maailmassa tuntuu hullulta.
Sen lisäksi, että yrittäjänä en olisi hyvä, en olisi todennäköisesti hyvä tuotekehityksessäkään – en pystyisi ymmärtämään, mistä ihminen on valmis maksamaan. Keskimäärin kun ihminen ei ole hyvä maksamaan asioista, jotka ovat hänelle hyödyksi (esim. terveellinen ruoka), mutta on vaihtoehtoisesti valmis maksamaan asioista, jotka ovat haitallisia hänelle (esim. pikavipit, tupakka, alkoholi, uhkapelit, einesruoka jne.).
Rahaa on yllättävän vaikea tehdä, kun ei ymmärrä, mikä saa ihmisen lompakon auki.
Sijoittamisella on myös roolinsa – vaikka ei itse rahan tekemisestä mitään ymmärtäisi
On myös hyvä muistaa, että rahan tekemiseen tarvitaan AINA investointeja. Useimmiten vielä huomattavan suuria rahallisia investointeja eli riskin ottoa. Varmaa tuottoa maailmassa on vähän, joten aina uuden yrityksen perustaminen ja uuden liiketoiminnan keksiminen on äärimmäisen riskialtista.
Kuinka monta wannabe fidget spinneriä oli keksitty ennen kuin fidget spinner löi läpi? Todennäköisesti järkyttävän monta, mutta emme ole koskaan niistä kuulleet, koska kuulemme vain yrittämisen ja investointien menestyksistä, liian harvoin tappioista. Aivan kuten Nokia kehitti kosketusnäytön ennen muita, mutta liian aikasin monen muun ongelman kanssa.
Tämän lisäksi ihmisillä on tarpeita loputtomasti ja käytännössä vain tarjoajan mielikuvituksen (ja moraalin) raja on se, mitä meitä saadaan haluamaan ja ”tarvitsemaan”. Minulla on mielikuvitusta, mutta ei tällaiseen – vaikka FIRE:n saavuttamisessa tällainen taito olisikin enemmän kuin hyvä.
Tuntuuko sinusta välillä alienilta tämän maapallon päällä vaeltaessasi vai näyttäytyykö ympärillä tapahtuvasi kulutus sinusta tavalliselta ja loogiselta?
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Ymmärrän, ettet ymmärrä kulutusta. En itsekään saa kiksejä siitä. Mutta rahan tekemisessä on paljon enemmän kuin tuotteet. On palvelut ja kouluttaminen, joista ollaan valmiita maksamaan. Aina on erityisosaamista jokaisella, jota voisi myydä. Minä taas näen monessa asiassa juurikin tarpeen kehittää, muuttaa ja auttaa ja näin ollen myös mahdollisuuden yrittää. Hyvä yrittäminen ei ole ”rahat pois hölmöiltä” vaan aidosti kuluttajien ja yritysmaailman tarpeen täyttämistä. En minäkään mitään tavaraa tai asiaa möisi mihin en itse usko.
Jennalla on tässä hyvä kommentti, jonka suuntaisia juttuja itsekin pohdiskelin juttua lukiessani. Toinen mikä tuli mieleeni, että yrittämisessä ja lisätulojen kasvattamisessa yksi osatekijä on kuluttaminen siitä näkökulmasta, että ainaisella säästämisellä ei välttämättä saavuta yhtä hyviä tuloksia ja kehittymisessä. Esim. bloggauksen lisäämisessä voi olla hyödyllistä hankkia somevaikuttamisen osaamista ja maksaa siitä, että joku jakaa omaa vahvaa tietoaan, lisäksi kannattaa ehkä blogin visuaalisuuteen panostaa rahaa, samoin siihen, millainen teksti sitouttaa lukijaa jne. Ainainen kustannusten minimointi ei välttämättä aina johda siihen, että viivan alle jää enemmän, voi olla täysin päin vastoin.
Tämä on itseasiassa erittäin hyvä tarkennus. Hyviä palveluja on huomattavasti helpompi keksiä kuin hyviä tuotteita, mutta skaalautuvuus palveluissa on aina huomattavasti heikompi (ellei kyse ole verkkokursseista). Käytännössä mitä enemmän asiakkaita, sitä enemmän täytyy aikaa siihen uhrata. Lisätuloiksi tämä toimii hyvin, mutta selkeä tulotason kohotus on aidosti haastavaa.
Ja juuri tuo, mitä Viola sanoi on kaiken ytimessä juuri etenkin bloggaamisessa (ja monessa muussa sivuyrittämisen muodossa). Aluksi itselleni oli vaikeaa maksaa omasta palvelimesta. Yli sata euroa vuodessa! Sen jälkeen mietin tietoturvaa, josta maksan nykyään 200 euroa per vuosi! Vaikka alussa nämä kaikki tuntuivat hullun isoilta investoinneilta, oli tämä ajattelutapa täysin nurinkurinen, koska kaikki parantavat huomattavasti tuota rahan määrää enemmän blogin lukijakokemusta ja helpottaa sen ylläpitoa. Puhumattakaan siitä, että muokkaisi blogin ulkonäköä entisestään – johon kyllä investoisin, jos keksisin, miten esim. omasta blogistani saisi vielä siistimmän näköisen.
Otsikko sisältää olennaisen/ osatotuuden. Ja johtaa päätelmään …säästäväinen vauras on todennäköisemmin onnellisempi kuin tuhlaileva rikas, jonka elämä menee sen ylimääräisen jemmaamiseen ja ”luxuselämänsä” (IS lainatakseni) esittelyyn; Eräänlaiseen oravanpyörään. Nuukailija tyytyy yleensä vähempään ja löytää tyytyväisyytensä alemmalta tasolta. Minimalistinen kokeilusi on auttanut huomaamaan ehkä sen, että kun mennään tarpeeksi yli kohtuudesta ei se ylimääräinen anna enää lisäarvoa elämään. Jo mainitun rajan tiedostaminen saa taulun raamit kohdilleen. … ja tottavie sen äärellisyyden hoksiminen on pois siitä rahanteon tehokkuudesta. No mitäpä siitä. Jos itselle/ perillisille ylimääräisillä rahoilla ei ole mitään järkevää yleishyödyllistä kohdetta niin olkoot.
Kiitos jälleen kerran hienosta tekstistäsi!
Juurikin näin. Tästähän on tehty paljon tutkimuksiakin, missä onnellisuuden taso menee esim. tuloissa ja usein siteraataan sitä, että 100 000 euron vuositulot (nettona) riittävät siihen, että onnellisuus ei tästä ihmisillä länsimaissa enää kasva. Samalla on tehty tutkimusta siitä, että esim. megarikkaat ovat usein suhteellisen onnettomia ja tyytymättömiä tilanteeseensa, koska paikalliselle Bill Gatesilla ja Jeff Bezosilla on enemmän rahaa ja isompi vene kuin itsellä. Täysin absurdia, mutta toisaalta, että ihminen pääsee miljardeihin kiinni, täytyy aivot olla virittyneet niin, että mikään ei riitä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.
Kuten nimimerkkisi sen hyvin kiteytyyikin, vauraus oikeasti riittää, koska se tuo taloudellisen turvan ja mielenrauhan, joka on kuitenkin rahan tärkein tehtävä.
Ei nyt liity suoraan siihen, mitä tekstissäsi pohdit.. mutta minulla suurin epämukavuus kovassa säästöinnossani on se, että todella ahdistun ostamisesta. Varsinkin, kun puhutaan 100 e+ hintaisista ostoksista. Nytkin olen tilanteessa, että olen lykännyt monia hankintoja niin pitkään, että minun pitäisi lopulta ostaa erilaisia kodin huonekaluja ja tarpeistoa todella suurilla rahasummilla kerralla. Tajuan, että kannattaisi ehkä mieluummin ostaa asioita sitä mukaa, kun tarve ilmenee, eikä lykätä ihan perusteltuja ja tarpeellisia hankintoja ikuisuuksiin.
Tiedän, ettei ole normaalia ahdistua näin paljon rahan kuluttamisesta, mutta piirrettä on vaikea itsessä muuttaa. Ahdistuneisuus on niin syvällä, että edes terapialla siitä ei pääse eroon kovin helposti. Veikkaan, että osa nuukailijoista on kaltaisiani ahdistusherkkiä ihmisiä, jotka saa henkistä rauhaa säästämisestä. Tällaisena ihmisenä onkin käsittämätöntä, miten muut ihmiset ostavat huoletta vaikka lainarahalla iPhoneja sun muita. Ei todellakaan olisi itselleni sen ahdistuksen väärti!
”Tiedän, ettei ole normaalia ahdistua näin paljon rahan kuluttamisesta”
Itse ilahdun sinun kaltaisesta ihmisestä. Ihmisestä, joka on ja joka ei keskity muumikuppien tms, tarpeettomuuden keräilyyn.
Tunnistan tämän tunteen enemmän kuin hyvin. Itselläni oli pitkään aivan sama tunne, mutta totesin, että pakko opetella siitä hieman edes pois ja yrittää löytää jonkuntasoinen tasapaino, koska jotkut valitut ostokset kuitenkin tekevät itselleni aidosti paremman olon pitemmäksi aikaa (esim. elektroniikka, joka keskimäärin kustantaa paljon, mutta kestää monia vuosia ja joita käytän paljon).
Tasapainon löytäminen oikeastaa niin kuluttamisessa, säästämisessä ja kaikissa muissakin elämän asioissa on mielestäni matka, joka jatkuu loppuun saakka. Välillä tulee ylilyöntejä suuntaan jos toiseen, mutta kun on rehellinen ja armollinen itselleen, niin kultainen keskitie varmasti löytyy. Ja loppujen lopuksi, ei toki ole mukavaa ahdistua rahan kuluttamisesta, mutta se on ehdottomasti parempi vaihtoehto, kuin se, että ostelee juuri velkarahalla noita uusia iPhoneja. Tuhlaamalla pystyy pahimmassa tapauksessa tuhoamaan koko loppuelämänsä, säästämällä tämä on onneksi erittäin epätodennäköistä.
Pakko kysyä, oletko katsonut, mitä saat tulokseksi Myer-Briggsin persoonallisuustestistä? https://www.16personalities.com/fi/persoonallisuustesti Olen miettinyt jo aiemmin, että tuloksesi saattaisi olla ISTJ, jonka olen itse oikeastaan aina saanut… Tämä julkaisu voisi melkeinpä olla kirjoittamani. Tavallaan ymmärrän kylläkin useiden kuluttajien järjetöntä kuluttamista opiskeltuani sosiaalipsykologiaa.
Joo itseasiassa, olen tehnyt testin kahteen kertaan muistaakseni (pari vuotta oli testien välissä). Luonnollisesti sain eri tulokset molemmilla kertaa. Ensimmäisellä kerralla sain tulokseksi INTJ ja toisella kertaa ISTP.
Eli aika lähellä kuitenkin myös tuota ISTJ:tä kirjaimien perusteella – varmaan riippuu vähä moodista, en kuitenkaan ihan 100%:sesti tunnista itseäni mistään noista kolmesta, vaan aina löytyy pieni ero omassa personaalisuudessa ja noissa persoonallisuuksissa – siksi tulos varmaan vähän vaihteleekin moodista riippuen.
Hauska tietää! 🙂