Julkisuudessa on viime aikoina esitelty yhtä viime aikojen kaikkien huonoimmista poliittisista ideoista – asuntolainojen lainakattoa, joka on sidottu ihmisen tai kotitalouden bruttotuloihin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Keskusta vastustaa ajatusta, jonka takia homma tuskin etenee sittenkään eteenpäin, mutta on huolestuttavaa, että tällainen idea on edes jostain lähtenyt.
Huvittavinta tässä on, että vaikka asia onkin noussut nyt vasemmistohallituksen aikana esiin, oli sen valmistelu aloitettu jo Sipilän hallituksen aikana. On hämmentävää, että porvarihallitus on ehdottanut näin surkeaa viritelmää ellei tarkoituksena ole oikeasti pitää vähätuloiset köyhinä.
Tänään pohdinkin ensiasunnon ostamista sekä asuntolainan katon vaikutuksia, sekä etenkin ensiasuntojen ostamista ja millaisia ongelmia siihen liittyen etenkin nuorilla on ja samalla pohdin miten asuntolainojen lainakatto tekisi kaikkien elämästä surkeampaa ja vaikeampaa Suomessa.
Nuorilla ei ole varaa ostaa PK-seudulla asuntoa, koska nuoret haluavat kaiken nyt ja heti
Viime aikoina on uutisoitu ja kirjoitettu paljon siitä, että etenkin PK-seudulla ensiasunnon ostaminen on täysin mahdotonta nuorelle. Ja olen myös kuullut tässä lähipiirissäni valtavasti, koska kaveripiirissäni ensiasunnon ostaminen on luonnollisesti yksi kuumimpia aiheita, koska kaikki ovat plusmiinus pari vuotta 30-vuotiaita.
Myös Ylen kolumnisti kirjoitteli tästä samasta aiheesta ja juttelin erästä haastattelua varten toisen vapaan toimittajan kanssa samasta aiheesta. Jutussa mainitut syyt ovat kaikille tutut.
1. Hinnat kohoavat, kilpailu asunnoista on kovaa ja sijoittajat kahmivat parhaita paloja päältä.
2. Monet ikäiseni hakevat omistusasuntoa yksin. Ei välttämättä ole puolisoa jakamassa arjen kuluja. Kuinka sitä saisi yksin säästettyä omarahoitusosuuden ja löytäisi kohtuullisen asunnon, johon pankki suostuisi myöntämään lainan?
3. Kasvukeskuksissa vuokrat haukkaavat ison osan tuloista, joten asuntosäästöjen kerryttäminen on hidasta ja joillekin lähes mahdotonta.
4. Historian pelot kutittelevat sukupolveni hermoratoja. Liian isoa lainaa ei tee mieli ottaa.
Eli mietitääs. Asunnot ovat kalliita kasvukeskuksissa ja sijoittajat vievät parhaat pois. Rahan säästäminen on vaikeaa, joko siksi, että henkilö asuu yksin tai muuten vain vuokrat ovat äärimmäisen korkeat. Säästäminen onkin erittäin vaikeaa, jos on korkea vuokra. Ja viimeisenä perus meidän koko ylisukupolvinen trauma siitä, että laina on pahasta, vaikka korot olisivat lähellä nollaa ja sitä olisi loogista ottaa.
Myös omassa kaveripiirissäni toistuvat nämä samat argumentit ja porukkaa löytyy niin duunarista korkeakoulutettuihin ihmisiin. Nyt puhutaan ihmisistä, joilla on oma työtilanne ihan hyvä eikä mitään taloudellisia ongelmia. Mutta miksi ensiasuntoa ei sitten tule ostettua – syyt ovat oikeasti aivan muut kuin mitä Ylen jutussa sanotaan tai mitä kaverini sanovat.
Tuntuu, että monelta nuorelta ja ihmiseltä ylipäätänsä puuttuu joku palanen siitä käsityksestä, että neljä yllä mainittua asiaa ovat sellaisia, mihin voi itse vaikuttaa. Vuokran korkeus on yksi asioita, mikä on itseni hiertänyt opiskelija-ajoista lähtien. Esim. HOAS:han on joutunut purkamaan asuntoja, jotka eivät kelpaa opiskelijoille, koska ne ovat ”liian kaukana” sekä soluasuntoja.
Näin tätä samaa jo opiskeluaikoina Tampereella, koska itse elin koko opiskelulajat soluissa tai kämppiksen kanssa perheasunnossa (jonka taloyhtiö oli koko viiden vuoden ajan puoliksi tyhjillään). Asunnon sijainti oli mahtava, rauhallinen ja se oli lähes puoli-ilmainen.
Tästä huolimatta se ei kenellekään kelvannut. Suurin osa opiskelijakavereistani halusikin asua keskustassa ja maksaa 2-3 kertaista vuokraa. Ei siinä mitään, mutta se johtaa suoraan tilanteeseen, joka YLE:n toimittajallakin on. Kirjoitin tästä ihmetellen jo kolme vuotta sitten opiskeluaikoinani blogiini ja sama pätee edelleen.
Kun haluat nyt kaiken, vuokra vie varmasti kaiken rahan. Ja samalla päästään tilanteeseen, jossa valitetaan, että opinto- ja asumistuki ovat liian matalat, koska opiskelijoinakin halutaan pitää sama elintaso kuin mikä kotona oli vanhempien toimesta. En kestä.
Etenkin ensiasunnon osalta kyse on vain valinnoista. Kyllä. Elämässä on luovuttava jostain, jotta voi saada jotain hienompaa tulevaisuudessa. Mitään hyvää elämässä ei saa, jos siihen ei oikeasti panosta. Tämä pätee ihan kaikkeen – eikä vain taloudellisiin asioihin ja seuraavassa kuvaankin vähän sitä, kuinka suurin osa tätä tunnu ei millään tasolla ymmärtävän.
Kaikki-mulle-heti-nyt aiheuttaa oikean ongelman – muuten ensiasunnon ostaminen on paremmin mahdollistettua kuin koskaan
ASP on ratkaisu kaikkeen. Tiedän tämän, koska sitä itse käytin ja sitä olen kaikille suositellut. ASP-tili ja laina on jotain millaista tarjotaan vain harvassa maassa ja aivan kuten opintotukisysteemikin, myös ensiasunnon ostaminen on Suomessa helpompaa kuin missään muussa maassa – vaikka ei olisi varakkaita vanhempia takaamassa lainaa.
Koska itselläni ei ole vanhemmilla juuri varallisuutta, olisi minullakin ollut ongelmia saada ensiasuntoa ilman ASP-tiliä. Kaikki lähteekin siitä, että jokaisen nuoren pitäisi perustaa ASP-tili ja säästää sinne rahaa. Pitää myös muistaa, että ensimmäisestä asunnosta ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa, joten ensiasunnon ostajalle kaikki asunnot ovat reaalisestikin vähän halvempia.
Mutta kun vuokrat ovat niin korkeat ja rahan säästäminen ASP:lle on vaikeaa! On totta, että joillain tilanne on varmasti tämä, vaikka tekisi järkeviä taloudellisia päätöksiä. Se, mitä olen kuitenkin nähnyt ympärilläni viittaa siihen, että suurin osa ihmisistä on itse kaivanut kuoppansa ja he pystyvät myös itsensä kampeemaan kuopasta pois – jos ovat vain valmiita tekemään uhrauksia vuodeksi-kahdeksi elämässään.
Muutama esimerkki oikeasta elämästä. Eräs toimittaja, jonka kanssa juttelin valitti juuri sitä, että vuokrat olivat korkeat. Ja asui samanaikaisesti Helsingin Kalliossa. Pitääkö koko Suomen trendikkäimmällä ja kalleimmalla vuokra-asuntoalueella välttämättä asua, jos oikeasti haluaa oman asunnon? Ei ihan välttämättä…
Eräs tuttuni taas on hieman keskimääräistä suomalaista vähätuloisempi, mutta on perustanut ASP:n. ASP:lle säästäminen kuulemma on kuitenkin hankalaa. Hänellä nykyinen vuokrataso on hyvä, mutta samanaikaisesti alkoholiin ja harrastuksiin palaa helposti 600 euroa kuukaudessa. Tässä tilanteessa ei tarvitsisi tehdä edes kauhean pitkäksi aikaa elämänmuutosta niin tarvittavat rahat olisivat kasassa asuntoa ja lainaa varten. Tämän lisäksi hän ei kelpuuta yksiötä, vaan on pakko päästä heti muuttamaan yksin kaksioon – Helsingissä.
Kolmannessa tapauksessa korkeakoulutettu ja hyvissä töissä oleva kaverini asuu yhdessä tyttöystävänsä kanssa ja heillä on miljoona erilaista lemmikkiä. Jälleen heillä vuokrataso on järkevä, mutta miljoona lemmikkiä luonnollisesti syö sen vähän, mitä voisi muuten saada säästöön. Ja luonnollisesti tämä henkilö haluaisi suoraan kolmion Helsingistä… Välillä minun on vaikeaa ymmärtää kaikki-minulle-nyt-heti-ihmisiä, vaikka haluaisin.
Lemmikeistä on toki vaikea päästä eroon siinä kohtaan, kun niitä on (ja ei varmaan haluaisikaan), mutta on vaikea suhtautua vakavasti siihen, että samaan aikaan henkilö voi valittaa, että ensiasunnon ostaminen on tehty nykymaailmassa mahdottomaksi – vaikka yhteiskunta ja talous ei ole sitä tehnyt – hän on itse tehnyt.
Olen nämä asiat kavereilleni todennut ja vastaukset ovat olleet lähinnä ”niin no joo” ja viikon päästä sama valitus jatkuu. Tuntuukin, että asioita vain tapahtuu ihmisille ja he eivät tunnu usein käsittävän, että kyse on omista päätöksistä. Ja näillä päätöksillä on seurauksia omaan elämään.
On helpompi valittaa olevansa olosuhteiden uhri, kuin oikeasti vain korjata niitä olosuhteita. Koen, että kaverini ovat keskimäärin kuitenkin ihan fiksuja ihmisiä, niin yllätyn tästä aina uudelleen ja uudelleen.
Kyse ei ole siitä, etteikö asunnon ostaminen olisi taloudellista mahdollista. Kyse on elämänhallinnan ongelmista sekä sen puutteesta. Nämä ongelmat eivät tule taloudellisesta tilanteesta vaan elämäntilanteesta ylipäätänsä. Nuoret tarvitsevat lisää elämänhallinnan taitoja sekä apua niiden kehittämiseen ja vähemmän tiukennuksia tai helpotuksia ja tukia.
Toki pitää todeta, että on tietysti nuoria, joilla on oikeasti niin matalat tulot tai ovat työttömiä, että säästäminen ei ole mahdollista, joten puhunkin nyt vain heistä, joilla on työ ja edes jonkinnäköiset tulot, jotka saa riittämään, kunhan tekee valintoja. Ja heitä on liian paljon.
Lainakatto tuhoaisi loputkin toiveet nuorilta ja pienituloisilta
Lainakattoa suunniteltiin sen takia, että päättäjät ovat huolissaan suomalaisten velkaantumisesta, liiasta asuntolainasta sekä liian pitkistä laina-ajoista. Juuh elikkäs joo. Pro-tip päättäjille, asuntolainat eivät ole ongelma, vaan kaikki muut lainat asuntolainaa ja opintolainaa lukuunottamatta ovat. Kannattaa niihin keskittyä enemmän.
Tilastojen mukaan asuntovelallisilla asuntokunnilla oli viime vuonna keskimäärin n. 106 000 euroa asuntovelkaa. Eniten asuntovelkaa oli – yllätys yllätys – pääkaupunkiseudun asuntokunnilla eli keskimäärin n. 157 000 euroa. Asuntovelkaa oli 30%:ia kaikista Suomen vajaasta 1,5 miljoonasta asuntokunnasta.
Kuulostavatko nämä numerot jollain tavalla ongelmallisilta? Mielestäni ei. Keskimääräisen suomalaisen velkataakka on erittäin hallittavissa jopa alemman keskitulon perheelle kunhan laina-aika on tarpeeksi pitkä.
Kuten muistat vähän yli viikon takaa, asun itsekin PK-seudulla ja ”velkataakkani” on lähes 500 000 euroa, huomattavasti siis keskimääräistä asuntokuntaa korkeampi. Ehdotetulla lainakatolla olisin saanut nostaa asuntolainaa yhteensä vain 400 000 euroa. Ja miksi? Koska joku on keksinyt päästään taulukon, mitä olisi pitänyt seurata huolimatta elämäntilanteesta.
Lainakaton vaikutus olisi tästä huolimatta suurimillaan juuri pienituloisissa.
Koska pienituloisilla ei olisi lainakaton myötä edes mahdollista ostaa PK-seudulta tai muista kalleista kasvukeskuksista asuntoja, tämä tekisi suoraan sen, että vähätuloiset voisivat ostaa vain asuntoja, joiden hinnat todennäköisesti vain laskevat! Tai sitten asua vuokralla loppuelämä.
Vaurastuminen ja säästäminen asunnon kautta asuntoihin, joiden arvo kasvaa todennäköisimmin olisi siis tehty suoraan mahdottomaksi pienituloisille ja tämä polarisoisi yhteiskuntaa ja varallisuuseroja entisestään. Kaiken puolin täysin järjetön viritelmä, jonka toivon kuolevan vähin äänin poliitikkojen kabineteissa.
Yhteenveto – taloustaidot ja pitkäjänteisyys ovat avain ensiasunnon ostamiseen
Ensiasunnon ostajan ongelma ei ole liian korkeat vuokrat. Tai se, että lainaa on vaikea saada (monella, kun edes ASP ei ole tarpeellinen, kun vanhemmat voivat taata lainan). Kuten muutenkin suomalaisessa yhteiskunnassa, ratkaisut on annettu meille valmiiksi – meidän pitää vain pystyä hyväksikäyttämään niitä.
Omien kokemusteni mukaan en koekaan, että ensiasuntojen ostaminen olisi vaikeampaa nyt kuin 10 tai 30 vuotta sitten. Nuorilla on ennätysmäärä apumekaniikkoja luotu asunnon ostamista varten. ASP-rajoja nostettiin juuri. Samalla korot ovat alempana kuin koskaan maailman historiassa. Vuokra-asuminen on myös edelleen usein kalliimpaa kuin omistusasuminen, joten omistusasuminen on usein myös se taloudellisempi vaihtoehto – tämän lisäksi myös ASO-asuminen on vaihtoehto.
Ja tiedän, on yksi asia, mitä en tässä juuri ehtinyt käsitellä – eli edellä mainittu matala korkotaso. Velkaa pidetäänkin usein ongelmana sen takia, että jos korkotaso nouseekin nopeasti, sitten kaikki ovat ongelmissa.
Se, miksi en koe korkoa ongelmana, on se, että en usko näkeväni merkittävää korkojen nousua koko tänä vuosikymmenenä. Miksi en? Siihen palaan pian aivan omassa kirjoituksessa, koska syitä on monia ja ne kaikki linkittyvät toisiinsa erittäin vahvasti.
Mitä ajatuksia asuntolainakatto ja ensiasuntojen ostaminen sinussa herättää ja millaisia kokemuksia olet itse nähnyt lähipiirissäsi tai kokenut itse?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
90-luvun lamavuodet ovat kyllä jääneet tiukasti silloin lapsuutensa eläneiden mieliin, tämän huomaa omasta lähipiiristä juurikin +/-30v keskuudessa. Kärjistäen ensin jännitetään uskaltaako ottaa asuntolainaa (vaikka sellaisen saisi ja on jopa ASP-tilit jne), sitten jännitetään uskaltaako edes harkita lapsia, jos vaikka yhtäkkiä lähteekin työt alta ja se pitkän pähkimisen jälkeen hankittu omistusasunto onkin homeessa lattiasta kattoon. En sano etteikö ole järkevää ja viisastakin pohtia elämänsä valintoja ja haaveita myös taloudelliselta kannalta, mutta välillä kyllä hävettää tämä oman sukupolven tuomiopäivän pasuunoiden töräyttely joka käänteessä. Ja juurikin tuo ajattelu, että asiat vaan tapahtuu eikä niihin voi itse juurikaan vaikuttaa. Ehkä seuraava sukupolvi katsoo maailmaa positiivisemmin tai ainakin kokee että elää siinä aktiivisena toimijana, eikä passiivisena sivustaseuraajana.
Meni vähän aiheen vierestä tämä kommentti, mutta oli siis kertakaikkisen hyvä kirjoitus ja näkökulma aiheeseen!
Kiitos paljon hyvästä kommentista ja kuulostaa äärettömän tutulta ja juuri noin omassakin kaveripiirissäni ajatellaan. Aina käytännössä pääsee ojasta allikkoon omien ajatustensa uhkakuvissa. Kun media maalailee lähinnä kauhukuvia kaikesta asunnon ostamisesta perhearkeen, ei ihme, että epävarmuus on noussut niin korkealle muiden asioiden summana. Toivotaan, että seuraava sukupolvi tosiaan on vähän optimistisempi eikä kaikki energia mene maailmanlopun skenaarioiden maalaamiseen.
Itse eka vakkarityö ja asuntokuume nousee. En vaan tiedä haluanko jäädä tälle uudelle paikkakunnalle. Laina tuntuu sitouttavalta niin kuin vakityökin. Reppureissu edelleen tekemättä ja se houkuttelee myös. Lainan hakemista vaikeuttaa myös kuukauden jonot eri pankkien lainaneuvotteluihin. Rohkaisevia sanoa otetaan vastaan.
Tilanteissa, missä mikään ei vielä tunnu omalta ja elämässä on vielä asioita, mitä haluaa toteuttaa mielestäni vuokra-asuminen on erittäin järkevää! Tärkeää onkin mielestäni ymmärtää se, että vuokra-asuminen ei ole aina absoluuttisen huono asia ja etenkin juuri opiskeluaikoina kun mielessä voi olla vaihtovuosi ulkomailla tai vaikka koko opiskelupaikan vaihto, vuokra-asunto tuo juuri tarvittavaa joustavuutta elämään.
Mielestäni tilanteessasi, jossa reppureissu houkuttelee (ja varmaan on houkutellut jo jonkun aikaa koronan takia), ei ensiasunnon ostamisessa tarvitse pitää kiirettä. Tuollaiset unelmat (kuten itselläni vaihtovuosi Etelä-Koreaan aivan opiskelujen lopuksi), ovat asioita, jotka kannattaa ehdottomasti toteuttaa, koska harvemmin jää katumaan asioita, mitä tuli tehetyä. Sitten kun on löytänyt oman juttunsa ja oman paikkakuntansa (kuten moni esim. kaveripiirissäni on), niin omistusasunnon ostaminen on usein järkevää. Asuntoa ei siis missään nimessä kannata ostaa kevyein perustein, kuten ei oikeastaan mitään muutakaan isoa hankintaa.
Jos asuntolainaa hankkii, suosittelen myös kyselemään pankeilta peruutettuja aikoja. Niitä löytyy aina ja aktiivinen asuntolainan hakija ei koskaan joudu odottelemaan montaa kuukautta. Pisin aika, jota itse olen joutunut odottelemaan kolmen asuntoni kanssa (joista yhden ostin juuri äsken), oli kaksi viikkoa.
Kiinnostava teksti, kiitos!
Olen siinä iässä/lähenen sitä ikää että asunnon ostamista (ainakin yleensä) aletaan miettimään. Jotkut itseni ikäisistä kavereista on jo ostaneet. Henkilökohtaisesti itselläni tulee ihan suoraan se raha eteen. Ymmärrän että niillä summilla mitä minulla on säästössä ja sijoituksissa, ei saa Suomesta yhtään mistään lainaa. Ja se on ihan ok! Tai ainakin tavallaan kylmä fakta. Yritän parhaani mukaan säästää sitä rahaa jne. että joskus voisin ostaa asunnon. Toisaalta joskus nousee fiilis että ”Olenko jotenkin huono ihminen, kun olen kohta 30-vuotias ja ilman lottovoittoa omistusasunto on kaukana tulevaisuudessa?” Mutta hei tämä on mun elämä ja kaikilla on oma polku kuljettavana.
ps. Edellinen hallitus satavarmasti halusi pitää köyhät köyhinä. Toisaalta niin taitaa monet myös nykyisessä.
Joo kyseessä on ennen kaikkea ehkä se kylmä fakta, mistä sanoit. Tärkeintä onkin mielestäni juuri tuo asenteesi ja se, että tiedostaa oman tilanteen ja työskentelee aktiivisesti oman tilanteen parantamiseksi! Pitkäjänteinen työ elämässä, kun palkitaan lähes poikkeuksetta. Itselläni on kaveripiiri juuri ikäisesi ja voin sanoa, että on paljon normaalimpaa, ettei omistuasuntoa meidän ikäisillä ole, kuin että on. Monelle syy on juuri säästöt, toisille elämäntilanne, kolmansille liian isot asuntounelmat heti ensialkuun. Syitä ja elämäntilanteita on aivan yhtä paljon kuin ihmisiä eikä niistä mikään ole muita huonompi tai parempi.
Itse olen saanut oppia kantapään kautta; asuntoa oli etsitty netin asuntoilmoitusten kautta jo jonkin aikaa kun mikään ei miehelle kelvannut. Sitten kun tuli vastaan sellainen mikä kelpasi niin se otettiin ”äkkiä” kiireessä, että ei muut vie nokan edestä. Muiden näytöillä ei edes käyty. Tarjottiin suoraan pyyntihinta ilman niskurointia, vaikka se oli jälkeenpäin ajateltuna liian suuri, ottaen huomioon että sijainti oli muuttotappiokunnassa ja talo oli kuitenkin 80 luvulta. Lainoja ei kilpailutettu vaan oltiin sen pankin asiakkaita, missä ollaan aina oltu vanhempienkin toimesta. Ei ollut kummoisia palkkoja ja tuhlaileva elämäntyyli, mieskin oli kuitenkin sellainen, että eipä se omakotitaloasujaksi sopinut kun olisi pitänyt rempata ja hoitaa. Ero tuli kun isännälle tuli hupi vaihe elämään ja uusi nainen. Talo piti myydä pois tappiolla.
Nyt olen ”valaistunut”. En enää törsää rahaa, pidän budjettia ja suunnittelen menoja. Olen saanut uusia työpaikkoja ja sitä kautta nykyinen nettopalkka on jo paljon suurempi kuin mitä aiemmin oli brutto. Säästän ja sijoitan ahkerasti (rahastoihin vielä tässä kohtaa). Olen maksanut vanhat asuntovelat pois ja nyt uusi mies kainalossa. Tehtiin juuri talokaupat kasvukeskuksesta paritalosta, sillä tiedän että ei minustakaan varmaan omakotitaloon ole. Kilpailutettiin monta eri pankkia, saatiin hyvä tarjous muualta ja huonoin sieltä missä olin itse ollut asiakkaana ikäni. Pankki siis meni vaihtoon, sillä koin, että saan parempaa muualta. Uusi asunto valmistuu loppuvuodesta, siihen saakka ollaan vielä edullisesti vuokralla.
Tilanteeseeni olen nykyään erittäin tyytyväinen! Säästäminen ja sijoittaminen ja oman taloudenhallinnan ymmärtäminen ovat avanneet vaikka mitä mahdollisuuksia. Esim. jos joskus tahdon vaikkapa laserleikkauksen ja eroon silmälaseista niin pystyn tarvittaessa tämän ostamaan puskurirahoilla, kun ennen ajattelin, että tuollaisen muutaman tuhannen euron säästäminen veisi minulta monia vuosia.
Omista kavereistani kuitenkin tiedän myös, että yksi elää pienillä tuloilla yksin vuokralla ja hänellä on luottokortteja ja auto, rahaa kuluu paljon sekalaisiin ”söpöihin” heräteostoksiin eikä osata hintavertailua esim. päivittäistavaroissa ja kaupassa. Toinen taas asuu miehensä kanssa ”kuolleessa kylässä” josta kauppaankin on pitkä matka, heillä molemmilla on työt ja asunto halpa. Mutta kaverini on kaiken ulkoistanut miehelleen ja sanookin, että jos miehelle jotain sattuisi tai tulisi ero, niin hän olisi täysin hukassa, sillä ei ole yhtään perillä liittymistä, vakuutuksista, taloon liittyvistä seikoista, autojen kuluista tms.
Mielenkiintoinen tarina! Omakotitalo on kyllä siitä juuri mielenkiintoinen, että moni siitä unelmoi – harvalle se sopii. Itsekin tiedostan omakotitalon hyvät puolet, mutta koska tiedän, etten ole mikään remppareiska (enkä siitä ainakaan vielä mitenkään erityisesti nauti), pysyttelen todennäköisesti pitkään kerrostaloissa.
Ja hienoa kuulla, että valaistuminen on tullut! Pankin vaihtaminen on varmasti monelle erittäin suuren kynnyksen päässä ja itsekin olen ollut saman pankin asiakas koko elämäni. Onneksi Danske tähän mennessä on antanut kilpailukykyisiä asuntolainoja sekä hyvät osakekauppaedut.
Kuvailemiasi ihmisiä, jotka ovat ulkoistaneet kaiken puolisolleen on varmaan edelleen harmittavan paljon myös Suomessa. Tärkeintä mielestäni onkin ottaa talous ja elämä kaiken puolin omiin käsiin, oli kuinka hyvässä suhteess tahansa – koskaan kuitenkaa elämässä ei voi tietää mitä käy.
Itse olen ostanut kolme asuntoa 100% lainalla. Ilman siis penniäkään käsirahaa. Ensiasunnon 9v. sitten, joka nyt toimii sijoitusasuntona. Siihen kyllä tarvitsin isäni osakkeita lainan takuuksi. Ainakaan tuolloin pankki ei hyväksynyt henkilötakausta, vaan piti olla jotain kiinteää omaisuutta vakuutena. En missään nimessä halunnut, että vanhempieni koti on lainan vakuutena, mutta isäni osakesalkku (tai siis osa siitä) oli vakuutena.
Nykyisen kotini ostin vuosi sitten ja sain pankista yli 100% lainan. Sain siis lainaa enemmän kuin asunto maksoi, noin 10te enemmän. Tuolla extraosuudella kuittasin varainsiirtoveron ja teetätin pintaremontin. Tällä kertaa olisin pystynyt maksamaan käsirahan, mutta se olisi vaatinut sijoituksien realisoimista, mitä en ollut valmis tekemään. Voiko pankkien kesken olla näin suuria eroja? Olen kyllä kokenut, että riippuu samankin pankin sisällä ihan henkilöstä kenen kanssa asioi. Otin nykyisen lainan pankista, jonka asiakas en ole ikinä ollut, niin vähän hämmästyin itsekin, miten hövelisti lainaa sain ilman mitään käsirahoja tai vakuuksia.
Juurikin näin – itselläni oli sama nykyisen kotini kanssa, mutta laitoin omaa rahaa 10 000 euroa, kun en parempaakaan tekemistä siinä kohtaa rahalle keksinyt. Pankkien, asuntomarkkinoiden ja etenkin pankkivirkalijoiden välillä on aivan valtavia eroja. Tähänkin kirjoitukseen on tullut niin hyviä kommentteja täällä kommentipalstalla, että somessakin, niin inspiroiduin tekemään ihan oman tekstin ensiasunnon ostamisesta tulevaisuuteen. Tajusin, että pankkivirkailijatkin antavat niin ristiriitaista tietoa ensiasunnon ostajille, että on täysin sattumaa osuuko kohdalle asiantunteva vai sellainen olen-vain-töissä-täällä asiakaspalvelija.
Hieman JERTTA epäilen tätä, että sait 100% lainaa ilman minkäänlaisia käsirahoja saatikka vakuuksia lainalle. Mikä pankki tämmöisen lainan on myöntänyt? Pyydän itsekin lainatarjouksen heti jos tämmöinen pankki löytyy Suomesta 😆
Blogin kirjoittajalle: Uskotko oikeasti, että nykypäivänä vakavasti otettavat pankit myöntävät 100% lainoja ilman vakuuksia. Niin säänneltyä on finanssiala tällä hetkellä, että en usko hetkeäkään, että mikään pankki myöntää 100% lainaa ilman minkäänlaisia vakuuksia. Olen blogiasi lukenut jo hetken aikaa ja saanut siitä hyviä vinkkejäkin. Nyt kyllä syö uskottavuuttasi, jos/kun tähän JERTAN kommenttiin tosissasi uskoit!
Veikkaan, että Jertalla on se perus, että asuntolainavirkailija on vain ohimennen todennut, että pieni osuus jostain toisesta asunnosta riittää kattamaan sen erittäin pienen asunnon tarvittavan vakuuden, niin en lähtenyt korjaamaan tuota – tärkeintä se, että pankkivirkailijoissa ja pankeissa on valtavia eroja. Olen muistaakseni kuullut samanlaisia tarinoita lähipiiristäni, niin en sinänsä ihmettele, kun tämä menee ihmisiltä usein ohi ja itseltäkin meinasi mennä kolmatta asuntoa ostaessa. Jertta varmasti osaa tarkentaa, jos/kun kommentteihin palailee.
Jezperin kommenttiin liittyen, niin kuten kirjoitinkin että itsekin ihmettelin miten ”hövelisti” sain lainaa 🙂 Pidän toki itseäni unelma-asiakkaana pankille, mutta sen vuoksi ihmettelin että eikös finanssivalvonta aika tarkkaan säätele lainaehtoja… Semmoinen fiilis jäänyt itselle, mitä tässä vuosien aikana asioinut lainojen puitteissa pankkien kanssa, että pienemmät pankit (esim OmaSp) noudattavat hyvin tarkkaan finanssivalvonnan sääntöjä, mutta isommat pankit (DB, Nordea) eivät niinkään. Tämän on myös minulle suoraan pienemmästä pankista sanottu, että he eivät pysty samoihin ehtoihin kuin isot liikepankit.
Mutta luulen, että tilanteessani vaikutti kokonaisuus. Minulla oli lainaneuvotteluissa näyttää useammalta vuodelta kaikki tuloni ja menoni (nätisti löytyvät excelistä :)) kk-kohtaisesti ja sijoitukseni mustaa valkoisella. Talouteni on reippaasti ylijäämäinen, olen ollut samalla työnantajalla 15v ja alallani riittää aina töitä, asunto, jonka ostin on Tampereella ja sain sen alle markkinahinnan, kun perikunnalla oli kiire myydä. Luulen, että siis kokonaisuus vaikutti. Itsehän pidän tosiaan itseäni unelma-asiakkaana pankille, mutta eipä jokainen pankki sitä nähnyt. Eli pankeissa on huikeita eroja! Niin ja tämä ko. pankki oli siis DB 😉
Tietääkö muuten Mr Omavaraisuushaaste (tai joku muu) , että ovatko pankkien lainaneuvottelijat provikkaliksalla vai kiinteällä? Joillekin tuntui olevan ihan sama otanko lainan heiltä ja osa pommitti tosi ahkeraan.
Tässä näkyy juurikin se, että pankkivirkailijat ovat vain ihmisiä. En itseasiassa tiedä millainen palkkarakenne on, mutta tässäkin varmasti pankkikohtaisia eroja. Mutta usein uskon aktiivisuuden johtuvan vain siitä, että toinen on parempi asiakaspalvelija kuin toinen. Yksinkertaista.
Tosiaan jonkinnäköisiä rajoja FIVA varmaan noihinkin asettanut ja Suomen laista löytyy, mutta tuntuu, että loppupeleissä kyse on ennen kaikkea harkinnasta ja jos case siirtyy jollekin, jolla on tarpeeksi natsoja (ks. vaikka pankinjohtaja), voidaan tehdä erittäin isojakin poikkeuksia ns. perinteisestä asuntolainamallista. Pitänee kaivaa jostain ihmisiä, jotka pankkialalla töissä, niin saisi tähänkin varmuuden.
Nämä ovat aina mielenkiintoisia juttuja. Olen itse alta kakskytviis ja elämäntapapihistely tulee luonnostaan.
Pohdin kyllä usein, mitä järkeä on että säästää nyt ja elää myöhemmin? Eikö elämä ole parempaa nuorena eikä 45v? Tässä katselin autolainoja, koska ”eletään hetkessä” ja oli aika lähellä etten ottanut autolainaa.
Muut oman ikäiset tekee melko normaaleja juttuja, minä lasken prosentteina paljonko se vie asian X budjetista.
Minulla on se onnellinen tilanne, että asun pk-seudulla vuokralla mutta vesi+vuokra+autopaikka on reippaasti alle 500 euroa. Välillä tekisi mieli elää hetkessä ja antaa rahan kulua, mutta uskon että tulisi morkkis kuitenkin. Mistään en kyllä taida saada pk-seudun läheltä asuntolainaa, missä vastike ja lainanlyhennys olisi alle nykyisen vuokrani.
Netto 1800€ ja säästöön keskimäärin 500€ kuussa, 100€ rahastoihin, 50€ aspiin ja loput säästötilille – vaikka 6 kk puskuri on jo kasassa.
Autosta jos hankkiutuisin eroon, saisin säästettyä 1000€/kk. Lasken kuitenkin omalle ajalle hinnan jonka takia auto löytyy, vaikka onkin musta-aukko rahan suhteen.
Pahoittelut sekavasta kommentista.
Olen ihan samaa mieltä, että tässä ja nyt elämisessä ei ole mitään väliä – kunhan on tietoinen siitä mihin se johtaa ja on tyytyväinen elämänsä valintoihin. Moni vain ei satu olemaan. Tämän lisäksi monella on sellainen käsitys ,että voi juuri elää tässä hetkessä ja samalla saada kaiken muunkin mitä haluaa, vaikka tavallisen ihmisen elämä luonnollisesti on taloudellisia kompromisseja täynnä, eikä kakkua voi leipoa ja syödä sitä samalla. Avain onkin juuri se, että tietää mitä haluaa ja toimii sen mukaan (ks. tekstissä mainitut elämänhallinan taidot).
Aamen! Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Valmistuin itse maisteriksi pari vuotta sitten yli 20k opintolaina niskassa (josta osa tosin sijoitettuna osakkeisiin) ja päätin ottaa tavoitteeksi oman kämpän hankkimisen 2v. sisällä. Perustin tuolloin ASP-tilin johon laitoin max. 3k joka kvartaali palkastani ja maksoin samalla opintolainaani agressiivisesti pois. Samalla muutin kalliista kimppakämpästä (kyllä, luit oikein) vielä edullisempiin soluratkaisuihin ja määräaikaisiin ratkaisuihin, jotta sain nipistettyä isoimmasta kuluerästä – asumisesta. Sain parhaimpina kuukausina säästettyä yli 2k omasta 2,5k nettopalkastani ja en omasta mielestäni menettänyt mistään ja pystyin silti varaamaan rahaa satunnaiseen ”hummailuun”.
Long story short: reilun 2v. aikana sain maksettua opintolainani pois ja samalla säästettyä muhkean käsirahan omaa kämppää varten ja viime viikolla ostin vajaan 50 neliön kaksion, joka 6km Helsingin keskustasta. Marginaalin sain kilpailutettua 0,39% ja pesämunaakin jäi hieman päälle 10k, jos tekee mieli nyt ottaa vaikka muutaman kk. sapatin töistä. If there is a will, there is a way 🙂
Hienoa blogia pidät ja toivottavasti jatkat kirjoittelua. Itseäni kiinnostaisi kirjoitus kaikista verovähennyksistä, mitä asunnon omistaja saa. Toinen aihe, mistä mielelläni kuulisin lisää on nykyinen eläkejärjestelmä, joka on aivan järjetön nuorille. Nordnetin rahapodissa oltiin laskettu, että hlö, joka on tehnyt 19v. töitä elämänsä aikana 3k bruttotuloilla tulee saamaan täsmälleen saman eläkkeen vs. hlö. joka ei ole tehnyt pätkääkään elämässään töitä. Olen vakavasti miettinyt oman firman perustamista, jossa maksaisin minimi-yelin ja pistäisin kaiken ylimääräisen sijoituksiin. Any thoughts on that?
Kiitos ja mahtava kuulla tuollainenkin tarina. Kertoo hyvin siitä, että vain lyhyen ajan elintasosta pihdailtua pystyy sitten tekemään oikeasti merkittäviä parannuksia ja ostaa juuri sellaisen kämpän mitä haluaa. Ja tuo marginaalikin erinomainen. Ja hauskaa kyllä itsekin asun tasan 50 neliön asunnossa tasan 6 kilometriä Helsingin keskustasta! Ei yllättäisi vaikka great minds olisivat valinneet saman asuinalueen 😀
Eläkejärjestelmästä en ole tosiaan kirjoitellutkaan, mutta etenkin tuo YEL-TYEL juttu on sellainen, mistä ajattelin kirjoittaa heti kun on aikaa! Verovähennysteksti tulee taas ensi vuoden alussa, niin koetan muistaa kirjoitella sinne asumisesta, että sijoittamisesta sitten. Kiitos hyvistä ehdotuksista.
Saan säästettyä aspiin minimisumman, mutta olen tällä hetkellä työttämänä ja en usko, että tulen tulevaisuudessakaan saamaan lainaa. Vaikka never say never, ehkä olen jopa säästänyt koko asuntosumman eläkeikään mennessä enkä tarvitse lainaa. 🙂 Yritän kyllä lisätä tulopuolta.
Työttömänäkin ASP:iin säästäminen on oikeasti hieno suoritus ja äärettömän vaikeata. Ja varmasti kunhan töitä irtoaa, niin homma lähtee siitä nopeasti lentoon – tsemppiä!
Olen aivan samaa mieltä. Jokainen saa toki päättää millaista elämää elää, mutta ärsyttää valittaminen asioista, jotka johtuvat _täysin_ omista valinnoista. Oma tuttuni valitti, kun ASPille ei saa säästettyä tarpeeksi, mutta samalla tyyppi wolttaa joka arkipäivä vähintään 15 euron edestä. Elämä on valintoja ja hyvin usein täytyy priorisoida. Omassa kaveripiirissä olen huomannut, että ihmisillä tuntuu olevan vähän harhainen käsitys siitä, mitä omalla mediaanipalkalla ”pitäisi” pystyä tekemään ja jos raha ei riitä, vika on juurikin yhteiskunnassa eikä omassa elämänhallinnassa. Pitää olla 50-neliöinen kaksio Helsingin kantakaupungissa, reissaamista ja paljon ulkona syömistä ja aftereilla käymistä. Valitettavasti harva pystyy tuohon kaikkeen 3000 euron mediaanipalkalla. Asunnon hankkimista ei myöskään voida edes harkita mistään kauempaa vaan ensiasunnon pitäisi löytyä vähintään Taka-Töölöstä.
Pakko vielä mainita ylempänä käytyyn keskusteluun pankkivirkailijoista — olin puolisoni kanssa säästänyt erillisille ASP-tileille eri pankeissa ja useampi virkailija oli ihan pihalla, kun haimme lainatarjouksia. Meille esitettiin muun muassa seuraavat väitteet:
– kahta ASP-tiliä ei voi yhdistää vaan toisen on suljettava oma tilinsä (jolloin hän menettää lisäkoron ja siitä 1 %:n korosta on maksettava verot) ja siirrettävä vähintään yhden kvartaalin minimi toisen tilille
– kahdella erillisellä ASP-tilillä ei voi saada yhteistä lainaa vaan molemmille on otettava omat
– lainaa ei myönnetä ollenkaan, koska varat ovat erillisillä tileillä (molemmilla oli siis 10 % omasta osuudestaan säästettynä ja ehdot täyttyivät muutenkin)
Meinasin kirjoittaa lainaneuvottelijoiden naurettavan huonosta ASP-osaamisesta artikkelin ja tarjota sitä eri lehdille, koska olin niin tuohtunut ja hermona tuossa lainatarjousvaiheessa. 😄 Onneksi olin selvittänyt asiat etukäteen, muuten olisin varmaan uskonut virkailijoita ja olisi jäänyt melkein 3000 euron korot (normi- ja lisäkorko) saamatta!
Juu tuo Wolt esimerkki kuulostaa erittäin tutulta 😀 Koska ruokaahan kannattaa joka päivä ostaa ravintolasta sen sijaan, että sen tekisi itse ja säästäisi sen vähintään 10 euroa joka päivä…
Ja joo itselläni oli täysin sama ASP:n kanssa kun juttelin S-Pankin kanssa. Olin juuri kirjoittanut tuon pari vuotta vanhan blogitekstini ASP-tilistä ja ottanut asiasta selvää. Ja tämän jälkeen käytännössä jouduin neuvomaan asiakaspalvelijaa siinä, mitä ASP:lla saa ja ei saa tehdä ja miten ne ehdot toimivat missäkin tilanteessa. Hyvä muistutus siitä, että pankit ovat yrityksiä siinä missä muutkin ja missään työpaikalla kaikki eivät ole supervannoutuneita tekemäänsä työhön, vaan jotkut vain tekevät sen bare minimumin – tai sitten yksinkertaisesti perehdytys työpaikalla ei ole tarpeeksi hyvää. Tämäkin on äärimmäisen yleistä työpaikoilla.
Se että vaikka pätkätöitä tekevällä nuorella voi periaatteessa olla varaa johonkin asunto-osakkeeseen ei tarkoita sitä että se olisi välttämättä oikeasti järkevä ostos. Asuinalueet ja taloyhtiöt tutkitusti jakautuvat entistä enemmän voittajiin ja häviäjiin, ja alhaisen neliöhinnan kohteisiin ei välttämättä tipu pankilta lainaa putkiremonttiin kun vakuusarvo ei riitä. Vaikkapa jonkun 70-luvun rivarikämpän ostamiseen liittyykin valtavia riskejä, ellei se sitten sijaitse hyvällä alueella Tampereella tai PK-seudulla.
Ennemmin pitäisi siis kysyä että onko nuorilla varaa sellaisiin omistuasuntoihin joita ei todennäköisesti pureta vaikkapa seuraavan 30 vuoden sisään. Tämä karsiikin pois heti huomattavan määrän kohteita joissa neliöhinta on alle 1500e/kk, joista moni on yli 100k asukkaan kaupungeissakin.
Asunnoista vähänkään kauempana kasvukeskusten keskusta-alueista on siis tullut kulutustuotteita joiden arvo ei enää ajan kanssa nouse vaan laskee. Kuitenkin remontit on totuttu hoitamaan mallilla jossa pankki myöntää lainaa vakuusarvon perusteella, eikä tämä vakuusarvo enää ole riittävä näillä kohteilla. Vanhan asunto-osakkeen ostaminen ei siis Suomessa olekaan enää välttämättä järkevä sijoitus, varsinkin kun Kelan asumistukijärjestelmä korvaa pienituloiselle avokätisesti vuokria.
https://yle.fi/uutiset/3-11078348
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4327083
Joo tämä on aivan totta, että markkina tosiaan jakautuu enemmän ja enemmän voittajiin, neutraaleihin ja häviäjiin. Mutta toki korona on heittänyt tähän yksinkertaistukseen vähän kapuloita rattaisiin – entisajan voittajat eivät ole niin suoria voittajia enää (ks. Helsingin yksiöt) ja toisaalta entiset häviäjät saattavat muuttua neutraaleiksi tai jopa voittajiksi – jos etätyökulttuuri jää elämään, tilaa tullaan arvostamaan huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Ja silloin sijainti taas jää monelle jopa kakkosvaihtoehdoksi. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin ostaa asunto, jolla uskoo, että on tulevaisuutta jonkun muunkin silmissä – oli tilanne nyt mikä vain.
Kiitos hyvistä blogi-teksteistä! Ne auttoivat minua ensiasunnon ostossa ja lainan kilpailuttamisessa! Tuntuukin, että seuraan osittain jalanjälkiäsi Vaasasta Tampereelle ja IT-alalla 😀 Marginaalikin saatu tiputettua 0,8%->0,4%.
Kiitos ja mahtavaa kuulla! Etenkin tuo marginaali on äärimmäisen hyvä kaikilla mittareilla laskettuna, onnea!