Nyt olen päässyt ensiasunnon etsimisessä jo filosofiselle tasolle. Syinä tähän ovat lähinnä kuumentuneet asuntomarkkinat sekä yhä parempi kokemukseni asuntonäytöistä.
Tämän kirjoitussarjan aikaisemmat osat löydät täältä:
Osa 1 – Asuntolainan kilpailutus
Osa 2 – Ensiasunnon ostaja on kilpikonna jänisten seassa
Mikä on täydellinen ensiasunto?
Aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin minimikriteerini ensiasuntoa varten. Kriteerit näyttivät tältä:
Kasvukeskuksessa hyvien yhteyksien lähellä, mieluusti lähellä opiskelupaikkoja ja rautatieasemaa
– Kerrostaloasunto
– Yksiö 25-35 neliötä
– Hintaväli 100 000 – 160 000e
– Kohde, joka vaatii pintojen tekemisen uudelleen, mutta jossa suurimmat talonyhtiön remontit on tehty (vähintään LVI)
Tämän kirjoituksen myötä tulen sen verran kaapista, että haen yksiötä Tampereelta ylläolevilla spekseillä. Olen nyt käynyt muutamassa näytössä ja huomannut, että taloissa on aina jotain, joka häiritsee. Joko keittiö on käsittämättömän pieni tai sitten vessa/pesuhuone on onkalo. Asunto voi olla yli 30 neliötä, mutta silti tilaa ei ole käytetty tehokkaasti, saati käyttäjäystävällisesti.
Olen myös huomannut, että lähes kaikki myyntiin tulevat asunnot ovat tyydyttävässä kunnossa. Tämä kokemukseni tarkoittaa sitä, että käytännössä koko talo pitäisi laittaa uusiksi pinnoiltaan/keittöiltään. Tämä ei ole minulle sinällään ongelma, koska tiedän, että se tulee halvemmaksi ja minulla on aikaa tehdä asioita kämpälle, mutta ihmetyttää silti.
Onko sitä edes olemassa?
Viime aikoina epätoivo on alkanut jo vähän hiipiä pöksyihin. Syynä tähän on se, että mitä enemmän olen käynyt näytöissä, sitä enemmän olen joutunut pettymään. Sen lisäksi, että asunnot ovat usein olleet järjettömän huonokuntoisia pinnoiltaan, asunnon pohjapiirros on aina ollut jollain tavalla häiritsevä ja tämän lisäksi ensimmäisen kerroksen asunnot ovat olleet hurjassa ylipainossa.
Kerrostalossa koko elämäni asuneena tiedän, etten ykköskerroksessa mieluusti asuisi. Ja tämän lisäksi en tiedä haluanko ostaa asuntoa, jossa häiritsee jokin tietty yksityiskohta, koska todennäköisesti nämä asiat häiritsisivät entistä enemmän asunnon ostettuani.
Kaikista näistä asioista huolimatta, yksiöt ovat kadonneet lähes poikkeuksetta viikon sisään myynti-ilmoituksen sisäänlaitosta. Usein myös niin nopeasti, etten ole edes näytössä ehtinyt käydä. Samalla kun mietin, että törmäänkö koskaan yksiöön, jossa olisi järkevä pohja, järkevä kerros, järkevä sijainti, järkevä hinta sekä tämän lisäksi järkevä taloyhtiö, mietin haluanko ostaa asuntoa ollenkaan nykyisillä asuntomarkkinoilla.
Minulla ei ole kristallipalloa, mutta Tampereen asuntojen hinnat tuntuvat etenkin yksiöiden kohdalla lähteneen täysin käsistä ja en näe, miten ne voisivat kasvaa kun uudisasumistakin Tampereella tapahtuu erittäin rajulla kädellä.
Haluan uskoa, että unelmieni ensiasunto jossain on, koska en koe edes vaativani kauhean paljon. Kai jossain yksiössä on järkevä pohjaratkaisu?
Kun lähdin etsimään ensiasuntoa, en olettanut, että sen löytäminen olisi näin vaikeaa. Huhujen mukaan asuntomarkkinat kuitenkin aktivoituvat kesällä entistä paremmin, todellakin toivon näin. Toivo kuitenkin elää, koska välittäjä, joka myi viime asunnon, jota kävin katsomassa sanoi, että hänelle tulee useasti myyntiin asuntoja, jotka osuvat hakuni piiriin.
Seuraava asunto tuleekin myyntiin jo ensi viikolla ja hän lupasikin ottaa aina yhteyttä kun minunkaltaiseni asunto tulee myyntiin. Kaikessa sitä pitääkin verkostoitua. Hyvää asiakaspalvelua kuitenkin!
P.S. Kirjoituksen jälkeen löysin kuin löysinkin ensiasuntoni ja loput ensiasuntohakemiskokemuksista voit löytää seuraavista kirjoituksista.
Osa 4 – Onko asuntomarkkina kääntymässä?
Osa 5 – Ensiasunto ostettu!
Muista ostaa käteisellä. Nyt jos osta laina tulee iso ongelma
Näemmä Tampereen hintataso jo pääkaupunkiseudun tasolla. Ja Frankille: Asunnon ostaminen käteisellähän on tyhmintä, mitä voi tehdä. Käytännössä ainoa omistusasumisen taloudellinen hyöty tulee edullisesta lainarahasta ja siinä vaiheessa kun asunto on oma, siihen sitoutuneen pääoman vaihtoehtoiskustannus vastaa usein jo vastaavan asunnon vuokraa.
Jep, olen aika yllättynyt itsekin Tampereen hintatasosta keskustan läheisyydessä, vaikka kyseessä onkin nopeasti kasvava kaupunki edelleen. Ja joo 80% lainavivulla mennään ihan tavallisesti 😀
Toi on aivottomin ajatusmalli, minkä oon koskaan kuullu. Oot varmaan pankissa töissä kun näet, että asuntovelallisuus on omistusta parempi ratkaisu. Jos osaat laskea, niin laskepa paljon sun asunnon hinnaks tulee jos a) ostat sen nyt käteisellä hintaan 100K tai b) maksat sitä sataa tonnia seuraavat 20v…? Todellisuudessa jengi viel ottaa jonku 30v maksuajan, jolloin pienelläkin korolla maksat asunnon hinnan käytännössä tuplana. Ei ole olemassa pankkia, jonka tarjoaman asuntolainan korko olisi nolla. Pankki ottaa aina katteen tuotteelleen, eli velalle. Toinen juttu on se, että nyt kun ottaa asuntolainan ja asuntokupla puhkeaa jenkeissä tän tai viimestään ens vuoden puolella, on todella kusisessa tilanteessa. Nyt vähän valoja päälle!
Velkavivussa on vähän se, että niin kauan kuin sille pääomalle, mitä ei laita suoraan asuntoon, saa paremman tuoton kuin mitä asuntolainan korko on, kannattaa silloin lainaa maksaa. Vaikka pankki voittaa lainassa, ei sillä sinänsä ole mitään väliä, koska samalla voitat itsekin.
25:ssä vuodessa jos saa vaikka 5% vuosituoton sijoituksille ja samalla maksaa keskimäärin 3% korkoa, jää edelleen erittäin paljon voitolle. Ja mikäli taantuma tulee, ei korot tule koskaan edes nousemaan tuonne 3%:n paikkeille. Velkavipu on hyödyllinen oikeinkäytettynä, vaarallinen väärinkäytettynä.
Jos haetaan pelkkää tuottoa, en kyllä sijoittaisi asuntoon velkarahalla, enkä kyllä käteiselläkään. Normaalisti ajattelen, että pienet sijoitusasunnot hyvältä paikkakunnalta ovat hyvä sijoitus, mutta ei velkarahalla. Käteistä en myöskään sitoisi asuntoon nyt, koska paremman tuoton saa muualta. Laittaisin rahani metsään ja muuhun maaomaisuuteen, jalometalleihin ja kryptovaluuttoihin. Ei lainarahalla. Tämä loputon velassa eläminen tulee päättymään monen kohdalla ikävästi. Käytännössä homma on jo alkanut romahtaa isolla kädellä, mutta kursseja pidetään isojen toimijoiden toimesta elossa keinotekoisesti. Tämä on vähän sama kuin pidettäisiin kuollutta hengityskoneessa elintoimintojen takaamiseksi ja lääkäri hymyilisi omaisille todeten: kyllä se siitä selviytyy, tilanne on kriittinen mutta elintoiminnot vakaat. Sama homma on nyt talouden suhteen. Järjestelmä on jo kuollut, mutta asiaa ei voida läväyttää päin kasvoja. Tervetuloa superinflaatio 2019.
Hmm, kuulostaa, että jos käteistä eikä velkarahaa kannata sitoa asuntoon, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin asua vuokralla. Joka on mielestäni erittäin surkea vaihtoehto etenkin niillä alueilla, mistä haluaisin asunnon. Jos voisin asuntoa asunto-opiskelijasäätiön asunnossa vielä tämän vuoden jälkeenkin, ei se toki haittaisi! Normi vuokra-markkinat eivät kuitenkaan juuri houkuttele.
Jos tietää mitä etsii, kannattaa välittäjille mainita siitä. He ottavat tiedot mielellään ylös ja jos tiedot osuvat täysin, eivät välttämättä laita asuntoa edes markkinoille, ennenkuin ovat sitä sinulle esitelleet. Tietenkin siinä on se ongelma, että jos kertoo liian monelle välittäjälle niin joudut kertomaan jokaiselle vuoronperään, että et enään etsi asuntoa, kun sellaisen löydät.
Sanotaanko näin, että se, että välittäjät vielä spämmivät minua sen jälkeen kun olen jo löytänyt täydellisen asunnon on aika pieni kiusa siitä, jos oikeasti löytäisin täydellisen asunnon itselleni 😛 Taidanpa siis mainita asioista enemmän kuin yhdellekin välitäjälle, joita olen tavannut. Asuntoja tänne nyt heti!
Laajenna hakusi yksiöt- pienet kaksiot.
Jep, siis oikotiellä ja etuovessa olen laittanut just in case hauksi myös kaksiot ja neliöt ovat 20-50, mutta voin sanoa että kun neliöt menevät yli 35:n, poistuvat asunnot automaattisesti budjettini ulkopuolelle 😀
Mun mielestä taas täydellistä ei ole eikä tule. Kaksi asuntoa nyt ostanut elämän aikana, molemmat olleet ihan ok mutta ihan mukavasti näissä on asuttu 🙂
Hmm, saapi nähdä päätykö itsekin loopujen lopuksi ihan ok valintaan. Joiltain kavereilta ja blogeistakin vain kuullut, että kämppä on tuntunut oikealta heti kynnyksen ylitettyä. Aitoa rakkautta ensisilmäyksellä 😀
Uskon, että he kenelle asunto tuntuu jo kynnyksellä ’oikealta’, ovat joko poikkeuksellisen hyvin perillä omista asumistottumuksistaan ja unelmistaan tai ovat keränneet lähiaikoina paljon alitajuntaista tietoutta perehtymällä asiaan käymällä esimerkiksi lukemattomissa asuntonäytöissä ja tämä intuitiivinen tietous vain kumuloituu sillä yhdellä hetkellä voimakkaaseen tunteeseen ’tässä se nyt on’.
Suosittelen ravaamaan niissä asuntonäytöissä myös omien kriteerien ulkopuolelta ja ankarasti pohtimaan tai listaamaan näyttöjen jälkeen asioita, mistä piti asunnosta, mistä ei. Kun listalla on kaikki omat asumiseen liittyvät unelmat ja pienetkin mietteet, jotka saattaa aluksi tuntua irrelevanteilta ja typeriltäkin, voi niitä alkaa järjestellä tärkeysjärjestykseen ja löytää sieltä sen yhden/muutaman kriteerin, mitkä ovat lopulta (usein budjetin lisäksi), ne ratkaisevat tekijät. Kun käyttää vain noita hyvin laajoja hakukonekriteereja omassa seulonnassaan, hukkaa monesti sen, millä perusteella loppujen lopuksi juuri itse oman asumispäätöksensä tekee. Asunnon ostamisen taustalla on kuitenkin piilotettuna suuria kysymyksiä siitä kuka minä olen ja kuka minä haluaisin olla.
Omat hakukriteerini muuttuivat lopulta näistä yleiskriteereistä: ”kaksio, tästä tai tästä kaupunginosasta, noin tällä hinnalla” näihin kriteereihin: ”taloyhtiö rakennettu ennen 1910-lukua, asuntoon mahtuu 8-hengen ruokapöytä, asuntoon ei ole juuri tehty isoa pintaremonttia törkeellä tavalla”.
Löytynyt kohde ei lopulta ollut edes asunto, ei täytä mitään alkuperäisistä kriteereistäni, mutta täyttää (joku päivä) kaikki tarkentuneista kriteereistäni. ”Asunto” ei olisi edes osunut alkuperäisten kriteerieni mukaiseen seulaan, mutta löydyttyä aiheutti juurikin tuon ”ilmat keuhkoista pihalle, oksennusrefleksi, 2 viikkoa unettomia öitä” -reaktion. Eikä ole ostopäätös kertaakaan kaduttanut.
Tuo voi olla kyllä hyvin mahdollista. Itse olen asunut 4 eri asunnossa elämäni aikana pitempiä aikoja ja totuin kaikkiin, vaikka vain alkuperäinen koti tuntui kodilta. Itsellä ainakin juuri budjetti rajaa niin rankasti asuntovaihtoehtoja, että muut ehdot ovat syntyneet lähinnä budjetin ympärille. Ja myös pankki asettaa omat vaatimuksensa esim. siihen millainen talonyhtiön on oltava, jotta lainaa annetaan ensinnäkin. Ja toisaalta vaikka asunto olisi muuten hyvä, en sitä halua ostaa, jos se on taloudellisesti huono sijoitus.
Tuo omien rajoitustesi tarkentuminen on kieltämättä aika hyvä esimerkki siitä, että mieli varmasti muuttuu ajan kuluessa. Näyttöjä on kyllä uskomattoman vähän ollut etsimällämäni alueella myynnissä…
Oletkin varmaan huomannut, että etsimäsi kaltaiset asunnot kelpaavat niin flippaajille kuin asuntosijoittajillekin. Kaikkein parhaimmat kohteet eivät usein päädykään yleiseen myyntiin vaan kun välittäjä saa toimeksiannon asiakkaalta on hänellä jo usein tiedossa jokin tuttu(asuntosijoittaja/flippaaja) jolle hän asuntoa tarjoaa. Myös isännöitsijät ovat usein aikaisessa vaiheessa perillä kiinteistöjensä asuntojen tulevista myynneistä, kun joko välittäjä tai osakas pyytää isännöintitodistusta myyntiä varten. Eli kun haluamasi kaltainen kohde tulee myyntiin se todennäköisesti menee jo tiskin alta. Tai jos se päätyy myyntiin niin osa sijoittajista on valmiita ostamaan kohteen sitä lainkaan näkemättä, jolloin käy juuri niin ettei näyttöjä edes tule. Tai sitten on sovittu yksityisnäyttö.
Uskoisin myös, että ne hyvässä taloyhtiössä sijaitsevat kohtuukuntoiset yksiöt jo ovat aika pitkälti käytössä eikä niistä ainakaan keskustan alueella haluta luopua. Keskusta on kuitenkin rajallinen alue joten uusia yksiöitä ei sille alueelle voida loputtomasti rakentaa. Tämä usein tarkoittaa asunnonomistajalle asunnon hinnankasvua ja samalla lisää keskustan yksiöiden kysyntää.
Tilanne on siis tavallisen ostajan kannalta hyvin haastava. Verkostoituminen useiden välittäjien ja mahdollisesti myös isännöitsijöiden kanssa kannattaa. On oltava myös valmis nopeisiin päätöksiin. Onhan sinulla jo lainalupaus pankista hankittuna? Kun huomaat kiinnostavan kohteen niin soita heti välittäjälle ja sovi yksityisnäyttö. Itse olen ainakin usein saanut yksityisnäyttöjä vaikka nettiin olisi jo laitettu yleinen näyttöpäivä. Välittäjä kun kuitenkin haluaa ensisijaisesti saada kohteen myytyä niin asiakkaan olessa potentiaalinen ostaja yksityisnäyttökin usein järjestyy.
Pohjapiirrustuksenkaan ei välttämättä kannata jumittua. Keittiöitä voi usein siirtää mutta se vaatii toki putkitöitä. Joitakin seiniä on myös mahdollista kaataa jos ne eivät ole kantavia.
Tsemppiä!
Jep, kirjoittelinkin osa 2:ssa juuri tuosta, että etsimäni asunnot menevät sijoittajille erittäin nopeasti ja suurin osa asunnoista ostetaan edes ilman näyttöjä. Samalla tämä ärsyttää ja pelottaa, koska se, että asuntoja ostetaan pelkän kuvien perusteella tuntuu hieman kuplan alulta.
Hyvissä taloyhtiöissä kieltämättä vaikea löytää, tosin Tampereella tuntuu olevan kaksi aluetta keskustan läheisyydessä, jossa asuntoja tulee edelleen suhteellisen aktiivisesti myyntiin ja siellä asuntoyhtiöt ovat kaikki kiitettävässä kunnossa. 80% asunnoista, jotka tulevat myyntiin, tuntuvat vain olevan 1. kerroksen asuntoja, joka ei itseäni haittaa, mutta taitaa olla turn-off monelle muulle.
Tuota isännöitsijöiden kanssa verkostoitumista en ole miettinytkään. Kiitos vinkistä! Täytyypä ensi kerralla noissa tutuissa talonyhtiöissä, missä käynyt näytöissä, ottaa yhteyttä myös isännöitsijään.
Exactly! Asunnot on kuplassa ja se näkyy jo täälläkin. Sen takia en itse tällä hetkellä suosittele asunnon ostamista ainakaan velalla. Odottaisin hetken ja katsoisin mihin mittasuhteisiin asiat paisuvat.