Ensiasuntoa ostamassa, osa 5 – Ensiasunto ostettu!

Olen ollut ostamassa ensiasuntoa nyt jo 8 kuukautta. Pitkään tuntui, että yksiön ostaminen järkevään hintaan on lähes mahdotonta, koska kilpailen samoista asunnoista niin flippareiden kuin sijoitusasuntoja ostavien kanssa. Ja tähän päälle vielä minunlaiseni ihmiset, jotka hakevat ensiasuntoaan!

Olinkin varma, että en tämän vuoden puolella ensiasuntoani vielä löydä. Olenkin kirjoittanut matkastani ja ajatuksistani ensiasunnon hankintaan jo yhden kirjoitussarjan verran. Seuraavassa aiemmat kirjoitukset, joihin voi tutustua ennen kuin jatkaa tämän tekstin lukemista.

Osa 1 – Asuntolainaa kilpailuttamassa
Osa 2 – Ensiasunnon ostaja on kilpikonna jänisten seassa 
Osa 3 – Onko täydellistä ensiasuntoa olemassa?
Osa 4 – Onko asuntomarkkina vihdoin kääntymässä?

 

Markkina kääntyy puolelleni

Eipä siitä ole aikaakaan kun kirjoitin 4. osaa tätä sarjaa ja jo silloin mainitsin, että minusta tuntui asuntomarkkinan olevan kääntymässä. Asuntojen hintapyynnöt olivat tulleet mielestäni järjettömistä hinnoista alaspäin ja osa asunnoista alkoi näyttämään jo ihan houkutteleviltakin.

Osasyy saattoi myös olla kesän hiljaisissa kuukausissa, koska ainakin uutisissa on näkynyt, että kesä-heinäkuu olivat asuntokauppojen osalta huomattavasti viime vuotta hiljaisempia.

Pian yksi asunto osuikin tutkaani ja kävin näytössä. Asunnon pohjaratkaisu oli täydellinen. Sijainti oli täydellinen. Muu ei ollut täydellistä, mutta oli tarpeeksi hyvää. Tiesin nopeasti, että tätä asuntoa lähtisin tavoittelemaan tosissani.

Luonnollisesti yritin olla näyttämättä sitä, että halusin asunnon aidosti omakseni. Lähdinkin siis hintaneuvotteluihin selkeällä lowball-tarjouksella, koska miksi ei. Asunto oli ollut myynnissä jo huomattavasti keskimääräistä kauemmin ja asuntomarkkinat eivät näyttäneet enää olevan täysin myyjien hallinnassa. Mistä tahansa ei enää maksettu mitä tahansa.

Ensiasunto ostettu – näin se tapahtui step-by-step

Löysinkin siis jälleen mielenkiintoisen kohteen Oikotieltä ja pyysin ensimmäisenä kaikki paperit taloyhtiöstä ja lähetin pankkiin viestin, että saanko lainaa kyseiseen asuntoon. Asunto oli kalliimpi kuin mistä sovin pankin kanssa, mutta koska taloyhtiö oli erinomaisessa kunnossa ja isoja remontteja ei ole näkyvissä, suostui pankki antamaan lainan – kiitos ASP-tilini.

Kävin näytössä ja huomasin heti, että tämä oli ensimmäinen asunto, jossa pohja oli juuri sellainen kuin millaisen halusin. Toisin kuin aiemmin tutkimani asunnot, tämä ei ollut tyydyttävässä kunnossa, joten hinta oli senkin takia hieman korkeampi.

Niin sijainti kuin neliöiden käyttö oli ylivoimaisesti parasta kaikista asunnoista, joita olin käynyt katsomassa. Tämän lisäksi asunnossa oli myös kaikki isoimmat remontit tehty 10 vuoden sisään ja talonyhtiöissä oli myös liiketiloja, joten asunto-osakeyhtiö sai myös vuokratuottoa, mikä on aina erittäin suurta plussaa. Taloyhtiö omisti myös tonttinsa itse (aivan Tampereen keskustasta).

Poistuessani näytössä yritin esittää normaalia, vaikka tiesin, että tulen tarjouksen tekemään ja olisin melkein voinut maksaa täyden hinnan, jotta olisin saanut varmuuden siitä, että saan asunnon itseltäni. Mutta koska asunnon alkuperäistä pyyntihintaa oli jo kerran alennettu omatoimisesti, ajattelin, että kaipa tästä voi vielä tinkiä lisää.

Pallottelin asiaa päivän itsekseni ja sitten lähetin asunnon paperit pankille hyväksyttäväksi. Pankilta tuli ok ja päätin tehdä tarjouksen. Ajattelin, että heitän ylimatalan tarjouksen, mutta koska asunnosta oli tehty jo yksi tarjous, en viitsinyt tarjousta ihan överiksi heittää, koska halusin asunnon.

Laitoinkin siis 6000 euroa pyyntiä alemman tarjouksen ja 24 tuntia aikaa hyväksyä tarjous. Välittäjä soitti 4 tuntia myöhemmin ja sanoi, että jos annan tonnin lisää asunto on minun. En miettinyt hetkeäkään ja hyväksyin vastatarjouksen. Olin asunnon omistaja!

Kauppahinnaksi velkoineen (maksoin taloyhtiölainan osuuden pois samalla) kaikkineen tuli 159 000 euroa. Olin tyytyväinen, toki jäin miettimään olisiko kaupan hinnasta voinut tinkiä vielä enemmän, mutta olin tyytyväinen 15 000 euron alennukseen alkuhinnasta ja asunto oli kaikkea, mitä halusin, joten ei haittaa, vaikka olisin voinut säästää tonnin tai kaksi lisää.

Mitäs nyt?

Kun puhelu välittäjän kanssa loppui, koin aidon onnellisuudenpuuskan. Jokainen varmasti tietää, miltä se tuntuu. Se on varmaan ihan hyvä merkki, koska vaikka velkamääräni kasvoi juuri samalla 160 000 euroon (opintolaina mukaanlukien), tiesin, että päätös oli oikea. Muuten olisi varmaan tullut kulutuskrapula.

On myös omalla tavallaan erittäin rentouttava tunne kun ei tarvitse kytätä asuntoja niin paljon kuin aikaisemmin. Aloin seuraamaan asuntomarkkinoita jo kun olin Etelä-Koreassa vaihdossa eli olen semiaktiivisesti seurannut asuntomarkkinoita melkein vuoden verran. Nyt voin vihdoin kuluttaa tämän ajan jotenkin järkevämmin.

Kaiken kaikkiaan nyt tuntuu erittäin hyvältä. Oman kodin omistaminen on jotain, mistä en ole koskaan haaveillut tai jota olisin koskaan pitänyt erityisen merkittävänä asiana. Mutta kyllähän se on iso askel elämässä. Ja mikä parasta, saan vihdoin rahat pois ASP-tililtäni makaamasta 1% korolla ja saan viimein 4%:n lisäkoron sijoituksilleni. Tämä itsessään nostaa nettovarallisuuttani lähes 2000 eurolla. ASP-tilillä makaavat rahat ovatkin olleet ylivoimaisesti tehottomin pääomani tämän vuoden ajan.

Olen myös iloinen, että voin maksaa korkoa pois ajalla, jolloin korot ovat vielä nollassa. Marginaalihan lainassani oli 0,5%+12kk euribor joten voin onneksi maksaa lainaa nyt alkuun pois erittäin minimaalisella korolla ja ajattelinkin nyt alkuun varmaan maksaa lainaa suhteellisen aggressiivisesti pois kun korot ovat matalalla, vaikka 25 vuoden takaisinmaksusuunnitelman teinkin. Kaiken kaikkiaan fiilis on erittäin hyvä ja ehkä olen vihdoin ottamassa askeleen kohti aikuisuutta tällä!