Epäonnistuminen työnhaussa syö kenen tahansa itsetuntoa hetkellisesti eikä tunnu hyvältä.
Olenkin kirjoittanut blogissani paljon työelämästä, koska henkilökohtaisessa taloudessa säästäminen luo pohjan hyvälle taloudelle, mutta tienaamisella ja sijoittamisella jokaisen talous saadaan vasta lentoon. Olenkin kirjoittanut blogini historiassa niin työn hakemisesta, työhakemuksen tekemisestä, CV:n rakentamisesta, Linkedin-profiilin tekemisestä sekä omasta työhistoriastani vauvasta tähän päivään.
Olen siitä onnekas, että olen päässyt suhteellisen nuorena jo hyväpalkkaisiin töihin kiinni ja vastuullisiin työtehtäviin, jonka takia pyrinkin näistä kaikista työhakemisesta oppimistani asioista kirjoittamaan.
Opit eivät kuitenkaan ole tippuneet minulle taivaasta, vaan luonnollisesti myös tällä matkalla on ollut paljon epäonnistumisia työnhaussa ja hylkäyksiä, vaikka työhistoriaani katsoessa saattaa näyttää siltä, että se on ollut pelkkää onnistumista vuodesta toiseen. Tänään haluankin kertoa epäonnistumisistani työnhaussa ja siitä, mitä olen niistä oppinut! Lopuksi käyn vielä läpi, mikä on oikeastaan suuri virhe, mitä työnhaussa oman kokemukseni mukaan suurin osa meistä tekee.
Työnhaku Nordeaan sekä Deloittelle
Hain Nordeaan ja Deloittelle suunnilleen samoihin aikoihin noin puoli vuotta toisistaan. Olin valmistunut KTM:ksi noin puolitoista vuotta sitten ja olin vastannut LähiTapiolan korvausautomaation kehittämisestä järjestelmäuudistusprojektissa noin vuoden ajan. Tittelini oli kuitenkin kaikesta huolimatta ”vain” asiantuntija. Vakuutusalalla kokemusta yhteensä tähän mennessä oli tullut 7 vuotta erilaisista asiakaspalvelu – ja IT-kehitystehtävistä.
Tiesin kuitenkin, että haluan ja pystyn kantamaan huomattavasti isompaa vastuuta kuin vain yhtä aluekokonaisuutta. Palo eteenpäin urallani olikin suuri, jonka takia hain Nordealta projektipäällikön paikkaa sekä Deloittelta jonkinnäköistä konsultin paikkaa muistaakseni finanssialan IT-projektien konsultiksi. Molempiin hakuihin vaatimuksena oli lähettää yo-kokeiden todistus. Ja usko tai älä, vaikka olen keskimäärin työelämässä hyvin pärjännyt, lukiopapereistani ei sitä uskoisi. Kirjoitin kuusi ainetta ja lopputuloksena oli E (englanti), 2 M:ää (äidinkieli ja yhteiskuntaoppi), C (keskipitkä ruotsi ja pitkä saksa), ja yksi B (pitkä matematiikka).
Olen aina ihmetellyt, miksi monet pankit ja konsulttitalot kyselevät lukiopapereita, koska oman kokemukseni mukaan ne eivät kerro ihmisestä oikein mitään. Ainoa asia, mitä ne kertovat on ihmisen sen aikaisisista prioriteeteista ja elämäntilanteesta, mikä näkyy hyvin myös omissa numeroissani. Koulu ei olisi voinut juuri vähempää kiinnostaa itseäni lukioikäisenä, mutta siitä huolimatta niitä kysyttiin vielä 10 vuoden jälkeenkin.
Lopputulos? Toisesta paikasta en kuullut mitään ja toisesta tuli suora hylkäys. Oikeastihan minun ei olisi töitä edes pitänyt hakea, jos lukiotodistuksia kysyttiin, koska olin pelin menettänyt jo 10 vuotta takaperin! Jotenkin halusin uskoa, että painotus olisi jossain muualla, mutta se ei sitä luonnollisesti ollut, koska lukiotodistusta kysyttiin KTM-papereideni sijaan.
Opetus: Jos haet töitä sokeasti miettimättä kriteerejä, voit olla hävinnyt jo ennen kuin aloitat hakemuksen teon.
Työnhaku italialaiseen ja amerikkalaiseen vakuutusyhtiöön
Pian valmistumisen jälkeen olin kirjoittanut blogitekstejäkin ulkomaiden tulo- ja verotustasosta. Kirjoitin tekstin, koska olin varma, että nyt lähden ulkomaille töihin. Olin sinkku, valmis tekemään paljon töitä ja nälkäinen urallani, joten ulkomaille lähtö vaikutti vastavalmistuneena täydelliseltä mahdollisuudelta. Aloinkin hakemaan omalta alaltani (pääaineeni KTM:nä oli siis vakuutustiede ja riskienhallinta, jota voi opiskella Tampereen kauppiksessa).
Ensimmäisenä hain töihin Hollantiin amerikkalaiselle Lemonade yhtiölle, joka käytti paljon uutta teknologiaa korvauskäsittelyssä ja vakuuttamisessa. Heillä ei ollut kauheasti paikkoja auki, joten hain vain perinteistä palvelupäällikön paikkaa, joka siis oli perus
tiimiesimiehen homma. Toisaalla hain italialaiseen vakuutusyhtiö Generaliin trainee-paikalle, josta oli fast track vakuuttamisen ihmeelliseen maailmaan. Molemmilla kielinä oli englanti, joten koin selviäväni hyvin. Olen aina ollut suhteellisen hyvä englannissa ja olin juuri palannut Etelä-Koreasta vaihdosta, joten olin käytännössä puhunut viimeiset puoli vuotta pelkkää englantia.
Totesinkin, että työhaastattelun ensimmäiset vaiheet ovat yleensä aika helppoja. Teen pari pällitestiä ja vastaan videokysymyksiin. Pällitestit menivät, kuten ne yleensä allekirjoittaneella menevät (olen äärimmäisen nopea ja keskimääräistä vähän parempi saamaan oikean vastauksen), joten olin itsevarma.
Ja sitten tuli videokysymykset, joihin piti nauhoittaa vastaukset (kaksi yritystä). Ensimmäinen kysymys oli yleinen kysymys suurimmista haasteista vakuutusyhtiöille nykymarkkinaympäristössä eli sinänsä aika peruskysymys. Menin täysin lukkoon. Englantini taso tippui hetkessä lapsen tasolle ja änkytin jotain. Kokeilin uusiksi, mutta pääni löi tyhjää. Tein toisen kysymyksen, joka meni vielä syvemmälle vakuutusmaailmaan ja istuin vain hiljaa tuijottamassa ruutua tyhmänä. Laitoin hakemuksen vain menemään ja hakkasin päätä pöytään.
Lemonadelle hakiessa totesin, että tuo edellinen kömmähdys johtui vain jännityksestä. Eli valmistauduinko tällä kertaa? En. Ja lopputulos? Aivan yhtä iso katastrofi.
Tämän jälkeen en ole ulkomaille töihin hakenut ja jälkeenpäin olenkin miettinyt, halusinko oikeasti ulkomaille töihin vai oliko se vain joku kummallinen fantasia. Pohdin tätä eniten siksi, koska en ollut mitään valmis tekemään tämän haaveen eteen ja usein jos jotain oikeasti haluan, teen sen eteen kaksin käsin töitä läpi kaikkien vastoinkäymisten.
Opetus: Jos et ole valmistautunut tai harjoitellut, ei ole ihme, että et pääse edes ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon.
Opetus: Jos et oikeasti halua työtä, se todennäköisesti näkyy.
Headhunter soitti, mutta kokemukseni ei riittänyt
Tämä oli erittäin mielenkiintoinen tarina, sillä kaikki lähti siitä, että headhunter otti minuun yhteyttä. Olin silloin jo töissä nykyisissä työssäni ja huomasin, että heti kun työtittelini perään tuli ”manager”, yhteydenotot headhuntereilta Linkedinin kautta räjähtivät. Siitä huolimatta, että minulla ei ollut tällöin vielä yhtään tiimiläistä eli manager oli vain titteli.
Headhunter hakikin minua töihin kansainväliselle konsulttifirmalle vetämään finanssialan konsulttitiimiä. Olin äärimmäisen innoissani ainakin käymään haastatteluprosessin läpi, koska olin aina pohtinut, että minusta voisi tulla hyvä konsultti laajan ja monipuolisen toimialatuntemukseni takia (kiitos osakesijoittamisen).
Aloinkin siis käymään haastatteluprosessia läpi ja mieleeni jäi case-tehtävät, jotka teimme etänä. Olin äärimmäisen innoissani case-tehtävistä, koska niissä sai kerrankin käyttää kaikkia taitoja, mitä olin oppinut liiketoiminnan analysoinnista osakesijoittamisen avulla. Haastattelija ihmetteli ääneen innostustani, koska sanoi suurimman osan hakijoista olevan jännittyneinä näissä tilanteissa. En voinut olla jännittynyt, kun case-tehtävät olivat mielestäni niin siistejä ja hauskoja.
Kaikki haastattelun vaiheet menivätkin hyvin ja lopulta tuli soitto. ”Haluaisimme palkata sinut, mutta meillä ei ole sopivaa työtä sinulle”. Mitä? Olin tehnyt vaikutuksen, mutta minulle selitettiin, että koska minulla ei ollut esimieskokemusta, ei minua voitu laittaa vetämään yli 10 ihmisen tiimiä lennosta. Täysin ymmärrettävää, vaikka hämilläni olinkin. Joten sovimmekin, että yhtiö saa pitää yhteystietoni ja jos sopivia paikkoja aukeaa jatkossa, voivat olla minuun yhteydessä.
Opetus: Joskus kokemuksesi ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi – ja se on ihan ok.
Työnhaku ei ole numero, vaan laatupeli
Kaikkiin työnhakuepäonnistumisiini liittyy joku tietty oppi, mutta mielestäni ylivoimaisesti aliarvioiduin oppi on se, että työnhaku ei ole numero-, vaan laatupeli. Monesti työnhausta kuitenkin tehdään julkisuudessa numeropeli, kun aina kerrotaan tarinoita henkilöistä, jotka ovat lähettäneet yli sata työhakemusta eivätkä ole silti työllistyneet!
Omassa tuttavapiirissäni on myös ollut tällaisia samankaltaisia tarinoita, joissa työhakemuksia lähinnä spämmitään copypastena paikasta toiseen, eli toistetaan samaa asiaa odottaen eri lopputulosta. Ja surullista kyllä, monesti nämä copypastet ovat vieläpä täynnä kirjoitusvirheitä, eivätkä edes tätä yhtä hakemusta ole huoliteltu!
Mitä enemmän olen töitä hakenut ja mitä enemmän olen itse ollut esimiesasemassa, sitä enemmän olen tajunnut, että kyse on oikeasti laatupelistä. Kun haet töitä, täytyy jokaista työpaikkaa varten (sellaisia töitä lukuun ottamatta, joita kukaan ei halua ottaa vastaan ja jotka ovat koko ajan avoimia), oikeasti kustomoida kaikki erikseen: niin työhakemus kuin CV sekä saatekirje.
Jokainen työhakemus pitäisikin olla tarkoituksellinen. Hakijan pitäisi tietää, miksi hakee juuri tätä ja se osata perustella myös työnantajalle. Ja kyllä myös silloin, kuin oikeasti haluaa vain jonkun työn, jotta pystyy maksamaan vuokrat tai laskun. Työnhaussa pystyykin erottumaan niin helposti kuin näkemällä oikeasti vaivan hakemusten kustomointiin työnantaja mielessä, hakemalla realistisiin ja osaamisellesi tarkoituksenmukaisiin työpaikkoihin ja lopuksi vielä soittamaan perään, jos hakemusaika on loppunut ja työnantajalta ei ole kuulunut.
Toivon, että nämä tarinat antoivat uutta näkökulmaa työn hakemiseen yleensä! Olisi myös mielenkiintoista kuulla, millaisia oppeja sinulla on työnhausta?
————————————–
Voit tilata huippuarvostelut saaneet sijoituskirjani Viisas sijoittaja nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi erittäin edulliseen 29 euron hintaan!
Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä muista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Jos olet uusi lukija ja olet kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa jo yli 700 tekstiä, joten olen varma, että löydät etsimäsi.
Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Nyt eläkkeelle jäädessä onkin mukava muistella työpaikkojen hakua uran varrelta. Yksi merkittävä epäonnistuminen oli, kun hain Nokian alihankkijalle teknisiin tehtäviin. Esteeksi muodostui sakon uhka sopimuskauden kesken irtisanoutumisesta valtion virasta. Siitä opin, ettei sellaisia työsopimuksia pidä tehdä, joilla jumittuu yhteen duuniin liian pitkäksi aikaa.
Kaikkiin muihin hommiin onkin sitten pyydetty ml tuo em valtion virka. Mutta eniten olen tykännyt yrittäjän urasta.
Aika mielenkiintoinen muisto virkamaailmasta! En edes tiennyt, että tuollaisia sakkoja oli olemassa. Mietin, onkohan valtiolla tai kunnalla edelleen joissain viroissa tällaisia.
Se oli erityisesti lentäjille tehty juttu, koska ilmavoimat koulutti hävittäjän puikkoihin ja sitten kaverit halusikin siirtyä liikennelentäjiksi moninkertaisen palkan takia. Heillä sakkokin oli satoja tuhansia (silloin 80-luvulla). Meille teknikkan ihmisille oli tehty tästä miniversio, koska meidän koulutus oli pääosin siviilioppilaitoksista. Osalla meistäkin saattoi olla pitempiä koulutsjaksoja konevalmistajilla tai kuten itse olin muutaman viikon tutkavalmistajalla kursseilla. – Nykyistä tilannetta en tiedä, mutta oletan edelleen olevan näitä sopimuksia.
Aa, mielenkiintoista! En yllättyisi vaikka tosiaan joissain spesiaalitilanteissa edelleenkin tällaisia sopimuksia olisi olemassa.
Tavallaan ymmärrän tuon kommentin sadasta työhakemuksesta, mutta julkisella puolella asia ei ole noin yksinkertainen. Hakiessani terveydenhuollon työtehtäviin, kirjoitin 83 työhakemusta, joista lopputulemana oli 2 työhaastattelua. Toisessa haastattelussa huomasin heti ettei haastattelija ole kovin kiinnostunut, kun kuulin oven läpi miten puhui edelliselle hakijalle. Toinen työhaastattelu ”meni hyvin” mutta silloin kun päätöksen piti tulla niin minulle ilmoitettiin että hakuaikaa on päätetty jatkaa, voin lähettää uuden hakemuksen jos haluan. En kokenut tarpeelliseksi.
Luin jostain iltalehdestä tms. että työtä saa, kun tekee työn hakemisesta itselleen työtä. Minäpä siis panostin työhakemuksiin mm. omavaraisuushaasteen ohjeiden mukaan. Yhden hakemuksen kirjoittamiseen saattoi mennä koko päivä: Mietin mitä työnantaja tarvitsee ja mitä minulla on tarjota. Luin myös aiheeseen soveltuvaa kirjallisuutta, mikäli haastattelussa kysytään case studyja. Ongelma oli, että usein ovat jo päättäneet kenet palkkaavat kun hakemus laitetaan julkiseksi. Monessa paikkaa on joku ns. vakiosijainen tai luottohenkilö, joka tuntee talon tavat ja on käytettävissä. Eri potilastietojärjestelmien ja toimintatapojen opettamiseen menee niin pitkä aika, että ulkopuolisen, riippumatta miten pätevä, on hyvin vaikea tulla töihin. Unohtamatta vielä sitä, että työkokemusta ei ollut ja naama ei ollut missään tuttu koska olin opiskellut toisella paikkakunnalla, jossa suoritin myös pakolliset harjoittelut.
Hyvien hakemusten, 100 hakemuksen tai edes 100 hyvän hakemuksen lähettäminen ei aina ole paras tapa. Tietyillä (ylikoulutetuilla) aloilla kannattaa hakea töitä avoimella hakemuksella. Näin minulle lopulta tärppäsi ensimmäiset työkokemukset. Vaikka pesti ei ollutkaan kovin pitkä, niin teki itsetunnolle toooooodella hyvää huomata että minähän handlaan tämän työn. Seuraavan työhakemuksen kirjoittaminen on paljon helpompaa, kun on jotain mitä laittaa CV:hen (sen yo-todistuksen lisäksi.)
Joo ehdottomasti hyvä tarkennus, että aivan yhtä tärkeää on tietää jokaisen toimialan ja haettavan työpaikan realistinen tilanne. Monestihan työpaikkoja laitetaan julkiseen hakuun, vain koska niin pitää tehdä lain tai sisäisten ohjeistusten mukaan. Mutta silti työhön on jo joku henkilö valittu. Vaikka tätä toki ei voi tietää, niin hyvin mahdollisesti sitä toki vain kokeilla kysyä, ettei tuhlaa niin omaa kuin kenenkään muunkaan aikaa.
Ja joo omalle itsevarmuudelle pelkkä töihin pääseminen ja siellä oleminen auttaa ihan merkittävästi. Faktahan on, että maailmassa on aivan järjetön määrä töitä, jotka kuka tahansa pystyy oppimaan, vaikka ei olisi asiaa opiskellut. Kun miettii esim. kuinka juuri IT-kehityspuolella osaavista on karmea pula, se miten itse tänne päädyin, oli vain, että asia kiinnosti ja tosiaan ei ollut niin vaikeaa myöskään kuin ajattelin! Ja nyt kuitenkin olen hyvissä hommissa tehtävissä, jota varten kävin 0 tuntia kouluja tai kursseja. Jos asia oikeasti kiinnostaa, niin kannattaa kyllä uskoa siihen, että hommiin myös pystyy.
Hyviä kokemuksia, vaikka eivät johtaneetkaan työpaikkaan. Itse hain ja pääsin vähän (alan työkokemusta noin vuosi) valmistumisen jälkeen Deloittelle IT-konsultiksi. Hakuprosessissa heitä kiinnosti (E:n ja L:n ylioppilasaineiden lisäksi) koulutustaustani sekä tuore työkokemukseni valtion IT-kehityksestä, jonne olivat juuri jättämässä tarjousta ja jonne sitten päädyinkin työskentelemään konsulttin.
Paras anti tästä pestistä oli verkostot – sinne palkataan huipputyyppejä – ja arvostettu merkintä cv:hen. Käytännössä näiden isojen konsulttitalojen henkilöstö muodostaa pyramidin, jossa isoin määrä on konsulttihommien tasoon, tai ainakin laskutuksen tasoon, nähden heikosti palkattuja 25-30 vuotiaita ja kun tittelit kasvavat (manager, senior manager, director, partner) niin henkilöstön määrä vähenee. Vaihtuvuus alemmilla tasoilla on suurta, sillä vaan pieni joukko etenee kohti pyramidin huippua ja jo parin vuoden jälkeen huomattavasti paremmille palkoille pääsee muualla. Nämä nuoret ex-konsultit ovat myös kokemukseni mukaan haluttua työvoimaa. Nyt ex-nuorena nelikymppisenä ja kun konsulttiurastakin on jo 15 vuotta,niin tämän cv-merkinnän hohto on himmennyt , mutta konsulttitaloa seuraavaan työpaikkaan pääsyssä se varmasti auttoi.
Kokemusta on myös työnhausta Nordealle myöhemmässä työuran vaiheessa. Sieltä tuli nopeasti hakemuksen jälkeen soitto, mutta pääsisältö oli tiedustella paljonko voin palkkatoiveesta tinkiä ja kun en ollut tähän valmis, niin homma tyssäsi siihen. Työskentelin jo silloin finanssialalla, jossa palkkataso on suht korkea ainakin kehitystehtävissä, niin ihmettelin tätä lähestymistapaa ja vähän tuli sellainen fiilis, että lähestymistapa liittyi osaltaan sukupuoleeni (nainen), joita ei rekrytoivan setämiehen tiimissä korkeilla palkoilla ollut töissä. Eipä ole tullut mieleen hakea sinne uudestaan.
Oma koulutustaustani on KTM, pääaineena tietojärjestelmätiede ja tämä on ollut erittäin hyvä ja työnantajia kiinnostava kombo työnhaussa.
Juurikin näin! Ja erinomaisen hyvä esimerkki juuri tuosta lukion papereista konsulttialalle pääsemisessä ja toisaalta, miten merkittävä hyöty siitä voi olla uralla etenemisessä. Usein konsulttina etenkin alussa tekee sen verran pitkää päivää ja saa erittäin laajasti osaamista, että seuraava työnantaja ainakin tietää saavansa osaavan sekä motivoituneen työntekijän. Ja kuten kuvasitkin, niin noinhan siinä usein käy, että vaihtuvuus on suurta, koska työtä vaihtamalla juniorimpi konsultti saattaa saada huomattavasti paremman palkan pienemmällä työlastilla joltain muulta firmalta.
Olen erittäin yllättynyt, että Nordea pyrki palkkaa neuvottelemaan alaspäin! Keskimäärin kuitenkin pankkiala aika kovapalkkaista, niin mielenkiintoista, että edes kehtaa ehdottaa kuitenkin selvästi potentiaaliselle hakijalle tuota 😀 Ja kuulostaa kyllä hyvältä combolta! Vaikka itsellä ei lainkaan IT-juttuja KTM-koulutuksen alla, niin osaaminen, jonka olen IT-kehityksestä saanut on kyllä selkeästi edelleen KTM-koulutuksen kanssa erittäin kysytty taito.
Firmojen työilmoituksissa on monesti parannettavaa. Olen katsellut pari vuotta uutta työtä, ja käynyt haastatteluissakin. Valitettavan usein työilmoituksesta ei selviä yhtään mitään, siitä mitä tehtävä oikeasti sisältää. Joten hakemuksen räätälöinti on todella vaikeaa – ja monesti yritykset vielä käyttävän todella jäykkiä täytettäviä hakemuspohjia, jotka ovat todella v-mäisiä täyttää.
Sitten tietenkin työnantajien hakuvaatimukset ovat kovia. Minulla on tullut vastaan se, että 15 vuoden kokemuksella en enää pääse niin sanottuihin ”entry-level” hommiin kun olen liian vanha ja kokemusta on liikaa. Sitten muihin töiden vaatimukset ovat niin kovat, etten täytä niitä – joten en hae paikkoja.
Sitä voisi kuvitella ammattikoulutaustalta kauppakorkeaan ponnistamisen olevan jonkinlainen meriitti jo itsessään, mutta Nordea ja Deloitte ovat näköjään asiasta eri mieltä jos edes haastatteluun ei ole asiaa ilman yo-papereita. Hyvä tietää, enpähän tuhlaa aikaani hakemalla ko. puljuihin töihin…
Olisi ihan mielenkiintoista kyllä tietää, miten nuo työnantajat, jotka pyytävät lukiopapereita vastaavat, jos ei ole edes antaa lukiopapereita! Ehkä se jopa voisi olla meriitti, en itse osaa suoraan sanoa, koska varmasti erittäin harvinaislaatuinen tilanne. Ja tosiaan työtä hakiessa kannattaa aina tarkasti katsoa, millaisia papereita ylipäätänsä kysellään, koska kertoo paljon yrityksen kulttuurista, mutta myös ne omat paperit vaikuttavat paljon siihen mahdollisuuteen päästä sisään.
Miksi ihmeessä ylioppilastodistus vaikuttaa. Luulisi että jos on käynyt Yliopiston niin on se ja sama mitä ylioppilastodistuksessa lukee..
Tuhannen taalan kysymys! Minulle ei itsellenikään tämä ole koskaan selvinnyt, mutta olettaisin, että halutaan ihmisiä, jotka ovat suorittaneet hyvin läpi elämänsä – ei pelkästään silloin, kun sillä on merkitystä.
Minullekin on jäänyt mieleen vastaava kysymys ylioppilastodistuksesta. Hain opintojen loppuvaiheessa osa-aikaista vakityötä it- konsulttina. Minulla oli ihan hyvät yo-arvosanat, mutta jotenkin ärsyynnyin tuosta kunnolla, kun koin itse opinnot ja niiden aikana kertyneen työkokemuksen paljon oleellisemmaksi. Vanhempi haastattelija kysyi yo-kokeen yleissrvosanaa ja taisin vastata aika kuivasti, että ymmärtääkseni sellaisia ei ole annettu vuosikausiin. En päässyt jatkoon 😀
Haha, yllättäen ei päässyt jatkoon! 😀 Joo haluaisin tietää, onko tuo joku dinosaurus, mikä on jäänyt vain rekryprosessiin vai onko siinä jotain järkevää ihan aidosti taustalla.