Erään Pokémon mestarin tarina: osa 9 – minun huippuni part 1

Tämä blogiteksti jatkaa tosielämän tarinaa siitä, kuinka minusta tuli ihka aito Pokémon-mestari – tarkalleen Pokémon-kortilla pelaamisen kuusinkertainen suomenmestari. Matka muutti minua täydellisesti erittäin nuoresta alkaen ja tarjosi nuorelle teinipojalle maailman, jota en olisi koskaan edes uskonut olevan olemassa – sekä samalla vei minut matkalle ympäri maailmaa käytännössä ilmaiseksi rakkaan harrastukseni avulla.

Pokémon-tarinoita blogiini ilmestyy kerran puoleentoista kuukauteen ja vaikka aihe meneekin huomattavasti itse blogini pääaiheen ohi, tarinoissa on myös paljon oppeja, joita kannan mukanani arjessa oli kyse elämästä, työelämästä tai kaverisuhteista. Toivonkin, että tekstejä lukemalla pääsee mukaan niin itse kaikkeen siihen jännitykseen, jota koin nuorena, että tiettyihin oppeihin, joita opin menestyksestä ja jatkuvasti vastoinkäymisistä, mitä kilpapelaaminen elämään tuo.

Näitä tarinoita on mukava muistella ja kertoa. Onkin ollut mukavaa kuulla, että tekstit ovat saaneet innostuneen vastaanoton ja seuraavaa tarinaa odotetaan aina innolla.

Ennen kuin jatkan tarinaa, jos et ole lukenut, kannattaa lukea aiemmat osat eli mistä kaikki lähti ja mitä sitten tapahtui ja mistä tarina jatkaa matkaansa.

Erään Pokémon mestarin tarina: osa 1
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 2
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 3
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 4
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 5
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 6
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 7
Elämäni tärkeimmät opetukset (osa 8)

Tekstit ovat hieman keskimääräistä pitempiä blogitekstejä, joten kannattaa ottaa rauhallinen paikka ja nauttia tarinan matkasta. Vaikka et lukisi kaikkia tekstejä, suosittelen vahvasti lukemaan ennen kaikkea tekstisarjan viime osan. Se auttaa ymmärtämään tätä tarinaa paremmin sekä käsittelee myös paljon muutakin kuin korttipelaamista.

Koska osa tarinoista kertoo ajasta ennen älypuhelimia, sosiaalista mediaa ja niin edespäin, niin puhun vuosiluvuista paljon. Suluista löydät aina, kuinka vanha olin minäkin vuonna, mikä antaa kontekstia tarinaan. Pyrin kertomaan tarinaa mahdollisimman paljon juuri siitä teinipojan näkökulmasta.

Kausi 2007-2008 (17v)

Suomi oli juuri saanut toisen hyvinkääläisen Suomenmestarin peräkkäisenä vuosina. Ja olin pettynyt, koska se en ollut minä – vieläkään! Olin kuitenkin vuonna 2007 pelannut parasta Pokémoniani koskaan ja lähdin uuteen kauteen 2007-2008 vielä kovemmalla motivaatiolla. Olin voittanut edellisenä vuotena lähes kaikki otteluni, mutta se ei auttanut, koska en päässyt MM-kisoihin.

Korttipeleissä, kuten Pokémon ja Magic the Gathering, virallinen ns. formaatti muuttuu suhteellisen paljon aina vuodesta toiseen, kun uusia kortteja julkaistaan ja vanhoilla korteilla ei saa enää pelata. Tälle kaudelle peli muuttui monella tapaa dramaattisesti. MM-kisat palautettiin tavalliseen yli 100 hengen kokoon per ikäluokka. Samalla pelistä tehtiin hieman hitaampi kuin aiempina vuosina, mikä nosti taitoseinää entisestään.

Kiersin ympäri Suomen turnauksia ja voitin suurimman osan turnauksista, joissa pelasin, mutta en missään kohtaan pitänyt formaatin parhaasta pakasta, jolla pelasin suurimman osan turnauksista. Pakka kutsuttiin GG:ksi ja sen pääiskijät olivat Gardevoir ja Gallade, jotka kehittyivät molemmat samasta Pokémonista.


GG oli täydellinen yhdistelmä nostovarmuutta, puhdasta tulivoimaa sekä vastustajan häirintää. Käytännössä kauden alusta aivan kauden loppuun pakka hallitsi koko maailman metagamea, eikä sille juuri haastajia noussut.

Tällaisessa tilanteessa korttipeleissä puhutaan ns. tier 0 pakasta. Pakoille annetaan tierejä sen mukaan, mitä parempia ne ovat. Tier 0 tarkoittaa, että haastajia ei löydy. Tier 1:stä löytyy yleensä 2-3 parasta pakkaa, tier 2:stä vähän enemmän jne. Yleensä isoimmat turnaukset voitetaan parhailla pakoilla, koska parhaat pakat ovat yleensä myös suosituimpia. Tier 0:na oleminen muuttuukin vähän kuin itseään toteuttavaksi ennustukseksi, kun parasta pakkaa pelaa vielä eniten ihmisiä.

Ja kuten suuri Sun Tzu kirjoitti jo 2500 vuotta sitten korttipelaajille ohjeena Sodankäynnin taidossa.

Jos yksi maailman suurimmista sotastrategikoista niin sanoo, pakkohan sitä oli seurata. Vaikka pakka ei tosiaan tuntunut yhtään hyvältä omaan käteeni.

Kausi 2007-2008 Suomessa menikin nopeasti ohi tuttuun tapaan. Olin myös aloittanut lukion tänä vuonna ja en ollut koskaan tuntenut oloani niin ulkopuoliseksi. Fun fact: aloin juomaan alkoholia vasta noin 22-vuotiaana, joten tässä kohtaan kun kaikki muut lukiokaverit alkoivat dokaamaan, huomasin jääväni tasaisen varmasti vanhojen kavereideni sosiaalisen piirin ulkopuolelle koulussa.

Käytin kaiken vapaa-aikani salibandyn harrastamiseen ja Pokémon-kortteihin, joten rehellisesti vaikka kaikki muut alkoivat bilettää, itselläni tämä ei käynyt itselläni edes mielessä – oli niin paljon kivempaa tekemistä ihan ilman alkoholiakin, joten en osannut tavallisen nuoren arkea tässä kohtaa edes kaivata. Aloin myös seurustelemaan näihin aikoihin ensimmäisen pitempiaikaisen tyttöystäväni kanssa, joka ei-niin-yllättäen pelasi myös Pokémon-korteilla, joten aloin tasaisesti valumaan omaan harrastuskuplaani.

Todellisuudessa vaikka nykypäivänä monesti kavereiden kanssa vietto sisältää alkoholia, en itse kaipaa mihinkään lempitekemisiini alkoholia. Niin lauta-, kortti- kuin videopelitkin ovat oikeastaan paljon kivempia selvin päin – jos kaikki pelaajat ovat suunnilleen samalla tasolla. Ja noh, urheilusta puhumattakaan. Itse kaipaan alkoholia pitkälti vain tanssimaan mennessä (itse asiassa ehkä vähän yllättävästikin rakastan tanssimista). Alkoholia tarvitsee ei tanssimiseen, vaan siihen, että juo musiikin hyväksi. Harva klubi nykypäivänä enää soittaa mielestäni tanssittavaa musiikkia.

Sivutiestä takaisin vuoteen 2008. Lopulta vuoden 2008 SM-kisat siis saapuivat ja olin saanut yhden byen (eli automaattisen voiton) turnauksen ensimmäiselle kierrokselle. Olin voittanut SM-kisat vuonna 2004, 2005 ja 2006. Ja vuonna 2007 en ollut pelannut. Itselläni oli siis täysin puhdas tilasto SM-kisojen voitosta. En kuitenkaan kokenut paineita, koska vaikka SM-kisat olivat isommat kuin koskaan aiemmin (120 pelaajaa), luotin osaamiseeni, vaikka en suurin pakkani fani ollutkaan. Mennäänkin siis itse SM-kisoihin.

Pakkana oli siis tuttu GG, jolla olin pelannut koko kauden ja jolla olin myös suurimman osan turnauksista voittanut.

1. kierros (Bye eli automaattinen voitto)

1-0

2. kierros (???)

En rehellisesti muista kakkoskierroksen vastustajastani mitään. 16 vuotta liian pitkä aika välissä.

2-0

3. kierros (GG)

Kolmannella kierroksella vastassani oli ensimmäinen ns. mirror ottelu. Usein mitä hitaampi peli on, sitä enemmän taitoa mirror-ottelut vaativat. Tämän takia olin suhteellisen luottavainen turnaukseen lähtiessä. Etenkin GG-mirroreissa niin sanottu tahdin järkeistäminen on järkevä. GG-mirrorit olivat 5 000 metrin juoksuihin verrattavissa. Jos lähdit liian aggressiivisesti alussa, todennäköisesti sinulta loppui yty lopussa. Mutta mikäli säästelit liikaa, toinen voi mennä ohitsesi huomaamatta ja kun huomaat tämän, olet jo liian kaukana perässä.

3-0

4. kierros (GG)

3-0:n kohdalla usein vastustajien taso alkaa nousta huomattavasti, koska korttipeleissä saat vastaasi pelaajan, joka on samassa voitto-häviö-tilanteessa kuin sinä kyseisessä turnauksessa. Muistan tästä ottelusta kuitenkin sen, että vastustajani sai heikon alun ja pystyin olemaan tavallista aggressiivisempi, joka teki pelistä suhteellisen helpon.

4-0

5. kierros (Togekiss/Magmortar LV.X)

Olin yllättynyt nähdessäni toisen hyvinkääläisen pelaajan näin korkealla turnauksessa – ja vielä jollain aivan eri pakalla kuin GG! Togekiss tulee pian tutuksi, joten kerron hieman sen efektistä. Togekiss on sitä tehokkaampi, mitä aiemmin pelissä sen saa pöytään. Pelin lopussa se ei tee oikein mitään. Tärkeintä tässä match-upissa olikin siis olla mahdollisimman aggressiivinen, mutta oli mahdollista, että Togekiss pakka vain sai nopean alun ja sitten haasteita oli odotettavissa.

Vastustajani saikin aika turboalun ja olin hieman köysissä. GG:ssä oli kuitenkin myös tapa tehdä comeback. Kortti nimeltä Scramble Energy toimi vain, jos olit pelissä tappiolla. Ja mahdollisti jokaisen GG-pakan Pokémonin iskevän vain yhdellä energialla niin kauan, kun olit tappiolla. GG ei ollut syyttä formaatin tier 0 pakka – teoriassa siitä löytyi ratkaisu jokaista vastustajan pelimekaniikkaa vastaan. Ja tästä johtuen pakkaa ei oltu onnistuttu kukistamaan koko vuoden aikana: missään päin maailmaa.

5-0

6. kierros (Togekiss/Ho-Oh)

Turnauksen alkukierrosten viimeisellä kierroksella, vastassani oli vieläkin hämyisempi Togekiss alku. Tässä pelissä kuitenkin vastustajani sai jälleen nopean alun. Mutta Ho-Oh, toisin kuin Magmortar, ei kuole välttämättä. Olet saattanut nähdä Ho-Oh Pokémonin joskus. Käytännössä se on toinen Feenix-lintu Pokémoneista. Toisen ollessa Moltres. Ho-Oh toimi siis kuin Feenix-lintu korttina. Jos se kuoli, heitit noppaa. Jos heitit parillisen luvun, ei Ho-Oh kuollutkaan. Vastustajani heitti hyvin ja sain vain yhden Ho-Ohin kaadettua. Hävisin.

5-1

5-1 tuloksella pääsee varmasti jatkoon, joten olin suhteellisen tyytyväinen tulokseeni. Toisin kuin alkukierroksen pelit, top-pelit olivat aina paras kolmesta, joten yksi huono alku ei siellä haitannut niin paljoa.

Top cutissa kuitenkin tiput heti, jos häviät yhden paras kolmesta ottelusta. Tässä turnauksessa oli top16, joten voitettavana oli neljä paras 3:sta ottelua, ja olisin jälleen Suomenmestari.

Top16 (Togekiss/Ho-Oh)

Peli 1

Vastassani oli sama pakka, jolle hävisin viimeisellä kierroksella, mutta eri pelaaja. Tällä kertaa vastustajani sai huomattavasti hitaamman alun ja sain lukotettua Gardevoirille hänen Togekissinsä. Loppupeleissä hän ei siis saanut pakkaansa käyntiin millään tavalla, vaan kompastui jo alkupelissä.

6-1 (1-0)

Peli 2

Saimme tasaisen alun, mutta tällä kertaa Feenix-linnut eivät toimineet yhtä hyvin. Otin riskin ja käytin Galladea tuhoamaan isoksi kasvaneen Ho-Oh:n yhdellä iskulla. Jos vastustajani heittää parittoman, voitan pelin. Jos hän pyörittää parillisen, peli jatkuu ja olen hieman enemmän taka-alalla kuin konservatiivisemmalla strategialla. Uskalsin kuitenkin ottaa riskin, koska minulla olisi vielä kolmas peli jäljellä. Vastustajani pyöritti parittoman ja jättimäinen Ho-Oh kuoli. Hyvä peli. Tai kuten englanniksi sanotaan: GG.

7-1 (2-0)

Top8 (Togekiss/Magmortar LV.X)

Peli 1

Olin voittanut tämän pakan alkukierroksilla ja olin suhteellisen rauhallisin mielin. Tämä pakka oli kuitenkin erilainen ja oikeastaan kaiken järjen mukaan vielä epävarmempi. Ensimmäisessä ottelussa lähden tutulla lukkotaktiikalla, mutta vastustajani tuntuu nostavan kaiken tarpeellisen, vaikka olen hänet lukottanut Gardevoirilla. Kun lukko aukeaa hetkeksi, Togekiss liitää pöytään ja lataa pöydän täyteen Magmortareja. Jään jyrän alle.

7-2 (0-1)

Peli 2

Tästä onkin aikaa. Olin viimeksi samalla tavalla selkä seinää vastaan SM-kisoissa vuonna 2005. Ensimmäisen pelin häviäminen luo aina extrapainetta. Mutta kuten todettu, tässä kohtaa olin alkanut jo kääntämään stressin plussan puolelle. Aloin olemaan parempi paineen alla kuin ilman painetta pelaajana. Tästä huolimatta match-up osoittautuu kuitenkin vieläkin vaikeammaksi kuin oletin ja vaikka väännän parhaani, peli menee äärimmäisen tiukalle. Ja kestää erittäin pitkään. Punnerran pelistä voiton juuri ja juuri.

8-2 (1-1)

Peli 3

Tuomarit ilmoittavat, että kierrosta on jäljellä enää 5 minuuttia + 3 vuoroa. Tiesimme molemmat, että emme ehdi pelata tätä peliä loppuun. Se, kumpi johtaisi ajan loppuessa, voittaisi myös koko pelin ja jatkaisi turnauksessa jatkoon. GG oli kuin rakennettu tätä tilannetta varten. Gallade pystyi ottamaan varaslähdön tällaisissa tilanteissa ja sillä pystyi menemään nopeasti johtoon tilanteissa, jossa niin halusi. Kaikki oli siis hyvin.

Paitsi, että. Vastustajani pelaa Togekissin pöytään jo toisella vuorolla. Hän saa sillä epäinhimillisen hyvä noston ja liittää koko pöytänsä täyteen energioita. Kolmannella vuorolla hän pelaa toisen Togekissin ja tyhjentää käytännössä koko pakkansa energiotia kaikkia todennäkösiyyksiä vastaan. (Togekiss katsoo 12 päällimmäistä korttia ja valitsee energiat sieltä. Pakassa oli yli 40 korttia jäljellä tässä kohtaa).

Okei, okei. Minulla oli vielä Gallade. Riehun ensimmäisen Magmortarin alas. Mutta se aiheuttaa sen, etten saanut häntä lukkoon. Vastustajani hankkiikin Magmortar LV.X:n ja aika huudetaan. Sitten katsotaan Magmortar LV.X:ää.

Magmortar LV.X pystyi käyttämään Torrid Wavea, koska en ollut vastustajaani lukinnut. Hän siis laittaa aktiivisen Pokémonini Burned-tilaan. Burned tilassa pelaaja heittää noppaa aina pelaajien vuorojen välissä. Jos pariton, menettää oma Pokémon 30 damagea, jos parillinen, mitään ei tapahdu. Aika oli huudettu ja oli vuoro 2. Hän jättää aktiivisen Pokémonin tasan 30 damagen päähän kuolemasta. Tulee minun vuoroni. Ja heitän Burnediä.

Tilanne oli yksinkertainen. Jos heitän parillisen, voitan. Jos heitän parittoman, häviän. Panoksena ei ollut sen enempää tai vähempää kuin jatkopaikka SM-kisoissa. Heitän noppaa…

Pariton.

Pokémonini kuolee ja jään tuijottamaan pöytää tyhjällä katseella. Siihen päättyisivät minun SM-kisani. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun en voittaisi SM-kisoja, joissa pelaan. Kun mietti, millainen märkä rätti oli tullut naamaani viime kauden päätteeksi, olin jälleen äärettömän pettynyt. Tätäkö tämä tulisi olemaan jatkossa? Epäonnistumisia. Pettymisiä. Yksi toisensa perään. Olin antanut lajille kaiken viimeisen kahden vuoden ajan ja minulla ei ollut näyttää siitä mitään.

Kuvittelin olevani parempi kuin koskaan, mutta viimeiset kaksi vuotta se oli tuottanut vain karmeita pettymyksiä. Korttipelien ihanuutta.

Katsoin SM-kisat loppuun ja Suomenmestaruuden voitti kahdessa ikäluokassa hyvinkääläinen. En taaskaan osannut olla onnellinen muiden puolesta. Olin aivan murskana.

Vuoden 2008 SM-kisojen jälkeen

Isoveljeni oli tuomaroinut SM-kisat, joten hän oli menossa MM-kisoihin myös tänä vuonna tuomariksi. Hän saikin maksetun matkan ja hotellihuoneen MM-kisoihin, jotka pidettiin tällä kertaa Floridan Orlandossa. Tähän mennessä olin aina voittanut matkat itselleni, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun vanhempani todennäköisesti näkivät selvästi, kuinka murskana olin.

He tekivätkin jotain, mitä en olisi koskaan uskonut. He suostuivat maksamaan matkani MM-kisoihin. Olin saanut kutsun, koska olin pelannut niin hyvin koko kauden, että olin saanut ELO-rankingillani kutsun koko kauden peleistäni. Vaikka en SM-kisoissa pärjännytkään.

Ajoitus oli täydellinen, koska eräs Lehmann Brothers oli menossa konkurssiin kolmen kuukauden päästä, jonka myötä myös vanhempieni työpaikat joutuisivat leikkurin alle. Siitä kukaan ei vain ollut tietoinen tässä kohtaa, kun Suomi eli viimeistä kunnon talouden nousukauden huippuaan mahdollisesti koskaan. Jos Lehmann Brothers olisi kaatunut neljä vuotta aiemmin, ei vanhemmillani olisi ollut rahaa lentojani maksaa.

SM-kisat ovat siis aina toukokuussa ja MM-kisat elokuussa. Tämä antoi itselleni ja kaikille muille hyvinkääläisille koko kesäloman ajan valmistautua MM-kisoihin kuten yleensä.

Tiesin yhden asian. En haluaisi pelata GG:tä. Vaikka hävisin kirjaimellisesti nopanheittoon, en ollut koskaan ollut tyytyväinen GG:seen omissa käsissäni. Jos olet ohjannut mitä tahansa asiaa, tiedät tunteen, kun ajotuntuma on vain huono. Tällainen olo minulla oli aina GG:tä pelatessa. Se toimi hyvin ja pystyi moneen asiaan, ja sillä voitettiin suurin osa kaikista turnauksista. Mutta se ei koskaan tuntunut omaan käteeni sopivalta.

Tein siis sen, mitä tiesin parhaiten ja mitä rakastan korttipelaamisessa eniten. Oli kesäkuinen tavallinen lomapäivä, otin vihon käteeni ja aloin raapustamaan pakkalistoja. Minulla on isoveljeni kanssa kymmeniä vihkoja täynnä pelkästään Pokémonkorttipakkalistaideoita.

Päätin kuitenkin jostain syystä lähestyä pakan rakentamista tällä kertaa aivan eri suunnasta. Tein kahden maailmassa pelatuimman pakan listat ensin vihkooni. Nämä olivat GG sekä Empoleon (joka ilmestyi korttina vasta SM-kisojen jälkeen ja tuhosi kaikki Togekiss-pakat täysin). Tämän jälkeen aloin vain etsimään kortteja, jotka häiritsisivät näitä kahta pakkaa.

En tehnyt pakkalistaa. Tein vain listaa korteista. Kun olin saanut listan kasaan, aloin laittamaan kappalemääriä korttilistan korttien eteen (kuinka monta korttia tätä kyseistä korttia tarvitsisin pakkaan, jotta se häiritsisi mahdollisimman paljon pelin parhaita pakkoja). Lopputuloksena oli elämäni oudoin pakkalista. Pakka rikkoi oikeastaan jokaista pakanrakennuksen sääntöä ja samanaikaisesti siinä oli kortteja, joita kukaan ei pelannut koskaan missään.

Tiesin kuitenkin, että silmieni edessä oleva pakkalista oli jotain erityistä. Oliko se hyvää vai huonoa erityistä, sitä ei voinut tietää kuin testaamalla.

Kasasin pakan innoissani ja koska isoveljeni ei ollut tullut vielä kesätöistä, pelasin itseäni vastaan GG:llä huoneemme lattialla. Kymmenen testiottelun jälkeen minulla oli epärealistinen olo. Kaksi vuotta epäonnistumisia ja huonoja päätöksiä johti tähän tilanteeseen, mutta… Olinko vihdoin onnistunut? Olinko rikkonut metagamen? Olinko onnistunut keksimään pakan, jota kukaan ei ollut keksinyt missään päin maailmaa koko vuoden aikana ja jolla olisi yli 90%:n voittoprosentti formaatin parasta ja pelatuinta pakkaa vastaan? Olisiko tämä vihdoin minun vuoteni – ja vielä täysin itsekeksityllä pakalla?

Se selviää seuraavassa osassa.
————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi 

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin 8 vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

2 kommenttia artikkeliin ”Erään Pokémon mestarin tarina: osa 9 – minun huippuni part 1”

  1. Lennokas kirjoitus Pokemonin saloista! Kommentoin kuitenkin lähinnä sivupolkua eli alkoholia. Itse kävin luokallisen lukion 90-luvulla (meitä oli noin 24) ja en muista, että kovinkaan moni olisi tuolloin ryypännyt. Itse olin täysin raitis, ja monia muitakin täysin raittiita oli melkoisella varmuudella. Eipä tule juuri ketään bilettäjäryyppääjää luokaltani mieleen, johtuukohan siitä, että luokkamme oli matematiikka/fysiikkapainotteinen ”nörttiluokka”, vai onko kyse siitä, että ihmisillä on bias ajatella, että ”kaikki muut” tekevät jotakin (mitä ei itse tee), vaikka tosiasiassa vain vähemmistö tekee sitä. Muistaakseni vain yksi henkilö luokaltani tupakoi (ainakin julkisesti).

    Vastaa
    • Kiitos! Ja joo ehdottoman totta. Nuorena pelko ulosjäännistä on isompi kuin minkään muun ikäisenä. Toki jälkeenpäinkin katsottuna kaveripiirit erosivat valtavasti juuri lukion kohdalla – lähinnä juuri niihin, jotka viettivät iltaa kaupungilla ja niihin, jotka urheilivat sekä sitten tietysti nörtteihin.

      Uskon, että tuo painotus luokallasi teki erittäin paljon 😀 Tosiaan omassa Pokémon-piirissä kukaan ei juonut. Ja siellä oli myös (ehkä vähän luonnollisesti) paljon entisiä koulukiusattuja, sekä samaan aikaan juuri matemaattisesti äärettömän lahjakkaita ihmisiä. Nuorena se piiri missä hengaa varmasti vaikuttaa ihan kaikkiin elämänvalintoihin erittäin vahvasti.

      Tupakointi toinen hyvä esimerkki, meillä oli sama, että harva poltti lukiossa, koska se oli noloa suurimman osan mielestä. Toisaalla se taas oli coolia, joten tietyssä kaveriporukassa suurin osa tupakoi. Ihminen on kaiken puolin mielenkiintoinen!

      Vastaa

Jätä kommentti