Erään Pokémon mestarin tarina: osa 10 – minun huippuni part 2

Tämä blogiteksti jatkaa tosielämän tarinaa siitä, kuinka minusta tuli ihka aito Pokémon-mestari – tarkalleen Pokémon-kortilla pelaamisen kuusinkertainen suomenmestari. Matka muutti minua täydellisesti erittäin nuoresta alkaen ja tarjosi nuorelle teinipojalle maailman, jota en olisi koskaan edes uskonut olevan olemassa – sekä samalla vei minut matkalle ympäri maailmaa käytännössä ilmaiseksi rakkaan harrastukseni avulla.

Pokémon-tarinoita blogiini ilmestyy kerran puoleentoista kuukauteen ja vaikka aihe meneekin huomattavasti itse blogini pääaiheen ohi, tarinoissa on myös paljon oppeja, joita kannan mukanani arjessa oli kyse elämästä, työelämästä tai kaverisuhteista. Toivonkin, että tekstejä lukemalla pääsee mukaan niin itse kaikkeen siihen jännitykseen jota koin nuorena, että tiettyihin oppeihin, joita opin menestyksestä ja jatkuvasti vastoinkäymisistä, mitä kilpapelaaminen elämään tuo.

Näitä tarinoita on mukava muistella ja kertoa. Onkin ollut mukavaa kuulla, että tekstit ovat saaneet innostuneen vastaanoton ja seuraavaa tarinaa odotetaan aina innolla.

Ennen kuin jatkan tarinaa, jos et ole lukenut, kannattaa lukea aiemmat osat eli mistä kaikki lähti ja mitä sitten tapahtui ja mistä tarina jatkaa matkaansa. Linkit avautuvat omiin välilehtiinsä.

Erään Pokémon mestarin tarina: osa 1
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 2
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 3
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 4
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 5
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 6
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 7
Elämäni tärkeimmät opetukset (osa 8)
Erään Pokemon mestarin tarina: osa 9 – minun huippuni part 1

Tekstit ovat hieman keskimääräistä pitempiä blogitekstejä, joten kannattaa ottaa rauhallinen paikka ja nauttia tarinan matkasta. Vaikka et lukisi kaikkia tekstejä, suosittelen vahvasti lukemaan ennen kaikkea tekstisarjan viime osan. Se auttaa ymmärtämään tätä tarinaa paremmin sekä käsittelee myös paljon muutakin kuin korttipelaamista.

Koska osa tarinoista kertoo ajasta ennen älypuhelimia, sosiaalista mediaa ja niin edespäin, niin puhun vuosiluvuista paljon. Suluista löydät aina, kuinka vanha olin minäkin vuonna, mikä antaa kontekstia tarinaan. Pyrin kertomaan tarinaa mahdollisimman paljon juuri siitä teinipojan näkökulmasta. Suosittelen etenkin ennen tämän tekstin lukemista, lukea edellinen teksti, koska tämä alkaa ns. keskeltä tarinaa – vuotta 2008.

Valmistautuminen vuoden 2008 MM-kisoihin (17v)

Missä olimmekaan. Pieni kertaus viime kerrasta.

Tiesin yhden SM-kisojen jälkeen asian. En haluaisi pelata GG:tä (pakkaa, jota lähes kaikki muut pelasivat ja joka oli ylivoimaisesti paras pakka pelissä vuosikymmeneen). Vaikka hävisin kirjaimellisesti nopanheittoon SM-kisoissa, en ollut koskaan ollut tyytyväinen GG:seen omissa käsissäni. Jos olet ohjannut mitä tahansa asiaa, tiedät tunteen, kun ajotuntuma on vain huono. Tällainen olo minulla oli aina GG:tä pelatessa. Se toimi hyvin ja pystyi moneen asiaan, ja sillä voitettiin suurin osa kaikista turnauksista. Mutta se ei koskaan tuntunut omaan käteeni sopivalta.

Tein siis sen, mitä tiesin parhaiten ja mitä rakastan korttipelaamisessa eniten. Oli kesäkuinen tavallinen lomapäivä, otin vihon käteeni ja aloin raapustamaan pakkalistoja. Minulla on isoveljeni kanssa kymmeniä vihkoja täynnä pelkästään Pokémonkortti pakkalistaideoita.

Päätin kuitenkin jostain syystä lähestyä pakan rakentamista tällä kertaa aivan eri suunnasta. Tein kahden maailmassa pelatuimman pakan listat ensin vihkooni. Nämä olivat GG sekä Empoleon (joka ilmestyi korttina vasta SM-kisojen jälkeen ja tuhosi kaikki Togekiss pakat täysin). Tämän jälkeen aloin vain etsimään kortteja, jotka häiritsisivät näitä kahta pakkaa.

En tehnyt pakkalistaa. Tein vain listaa korteista. Kun olin saanut listan kasaan aloin laittamaan kappalemääriä korttilistan korttien eteen (kuinka monta korttia tätä kyseistä korttia tarvitsisin pakkaan, jotta se häiritsisi mahdollisimman paljon pelin parhaita pakkoja). Lopputuloksena oli elämäni oudoin pakkalista. Pakka rikkoi oikeastaan jokaista pakanrakennuksen sääntöä ja samanaikaisesti siinä oli kortteja, joita kukaan ei pelannut koskaan missään.

Tiesin kuitenkin, että silmieni edessä oleva pakkalista oli jotain erityistä. Oliko se hyvää vai huonoa erityistä, sitä ei voinut tietää kuin testaamalla.

Kasasin pakan innoissani ja koska isoveljeni ei ollut tullut vielä kesätöistä, pelasin itseäni vastaan GG:llä huoneemme lattialla. Kymmenen testiottelun jälkeen minulla oli epärealistinen olo. Kaksi vuotta epäonnistumisia ja huonoja päätöksiä johti tähän tilanteeseen, mutta… Olinko vihdoin onnistunut? Olinko rikkonut metagamen? GG oli niin ylivoimainen pakka, että siitä oli tehty virallisella Pokémon-foorumilla adressi, että koko pakka pitäisi kieltää MM-kisoista. Olinko onnistunut keksimään pakan, jota kukaan ei ollut keksinyt missään päin maailmaa koko vuoden aikana ja jolla olisi yli 90%:n voittoprosentti formaatin ylivoimaisesti parasta ja pelatuinta pakkaa vastaan? Olisiko tämä vihdoin minun vuoteni – ja vielä täysin itsekeksityllä pakalla? Tämä pakka oli Glaceon LV.X.

Isoveljeni tuli kotiin ja vaadin häntä pelaamaan minua vastaan heti, koska en voinut luottaa pelkkiin omiin pelitesteihini. Pelasimme koko illan ja lopputuloksena GG ei voittanut yhtäkään peliä. Tämä ei ollut enää sattumaa tai hyvää tuuria. Tämä oli lähellä automaattista voittoa oleva match-up. Pelatuinta ja parasta pakkaa vastaan! Tällä hetkellä tiesin, mitä haluan pelata MM-kisoissa, enkä enää katsonut taaksepäin.

Ensimmäiset opit vallasta ja vastuusta

SM-kisoihin valmistauduttiin aina kätevästi kesälomalla, koska MM-kisat olivat aina suunnilleen samaan aikaan kuin koulusyksyn ensimmäinen viikko. Kesällä ei nuorena ollutkaan juuri muuta kuin aikaa ja pelasimme lähinnä kavereiden kanssa videopelejä, harjoittelimme MM-kisoihin sekä iltaisin kävin kesätöissä sekä salibandyn kesätreeneissä. Olen siitä kliseinen, että mielestäni lapsuuden kesät olivat parasta aikaa elämässäni, koska vastuita ei ollut ja sai tehdä lähes loputtomasti juuri sitä mitä halusi. En vaihtaisi päivääkään pois.

Joka tapauksessa, koska MM-kisoihin oli jälleen lähdössä isoin MM-kisaporukka koskaan myös Suomesta, kaikki luonnollisesti kiinnostuivat myös Glaceon LV.X-pakasta. Tiesin kuitenkin, että pakka ei tulisi toimimaan kaikilla. Pakka oli äärimmäisen vaikea pelata ja vaati ennen kaikkea kärsivällisyyttä pelaajaltaan. Perinteisesti tässä formaatissa pakoilla pystyi pelaamaan aggressiivisesti, mutta Glaceon tarvitsi erittäin paljon kärsivällisyyttä ja uhrauksia, ennen kuin lähti kunnolla edes käyntiin.

Kirjoitin juuri vähän aikaa sitten osakesuosituksista. Tässä tilanne oli erittäin samanlainen. Totesin, että tämä pakka oli erinomainen, mutta samalla totesin, että se oli aidosti hankala pelata enkä sitä voinut etenkään nuoremmille suositella. Tästä huolimatta lähes koko Suomen tiimi halusi pakkaa pelata. Vastustin tätä, mutta en saanut ihmisten päätä käännettyä. Nuorin pakan pelaaja Suomen tiimistä oli itse asiassa vain 9-vuotias juuri edellisenä vuonna pelin aloittanut poika.

Tiesin kuitenkin, että koska moni kunnioitti minua pelaajana ja pakanrakentajana, halusivat he myös pelata tekemääni pakkaa. MM-kisat kun olivat ainoa turnaus vuodesta, kun suomalaiset vetivät samaa narua. Koko loppuvuosi oli aina tiukkaa taistelua pelaajien kesken ja parhaita pakkasalaisuuksia hiottiin ja salattiin etenkin SM-kisoja varten. Tässä onkin yksi syy, miksi rakastin juuri MM-kisoihin menemistä niin paljon. Kaikki pelasivat turnauksissa yksilöinä, mutta oikeasti olimme yksi yli 10 henkilön yksikkö, joista jokainen yritti parhaansa mukaan auttaa muita ja tehdä kaikkien pakasta mahdollisimman hyviä.

Eipä mennyt aikaakaan, kun kesä meni ja MM-kisat olivat jälleen ovella. Ja pakkani, oli mikä muukaan kuin Glaceon LV.X.

Vuoden 2008 MM-kisat – päivä 1

Vuoden 2008 MM-kisat pelattiin Orlandossa Floridassa. Isoveljeni oli saanut kutsun tuomaroimaan MM-kisoja The Pokémon Companylta (tapahtumassa oli kymmeniä tuomareita ja tulkkeja, sillä samanaikaisia pelejä käynnissä oli aina satoja). Tässä oli yksi hyvä asia, saimme ilmaisen hotellihuoneen, vaikka en voittanut SM-kisoja tänäkään vuonna! The Pokémon Company maksoikin isoveljeni lennot ja hotellin, joten minä ja 4 muuta Suomen tiimiläistä tungimme yhteen neljän hengen huoneeseen. Kyllä, 6 teini-ikäistä poikaa 4 hengen hotellihuoneessa.

Minulla oli valtavasti näyttämisen halua näitä MM-kisoja ajatellen. Maailmanmestareita oli vain USA:sta, Japanista ja Hyvinkäältä. Olimme voittaneet maailmanmestaruuden Hyvinkäälle vuonna 2006 ja 2007.

Pokémonissa oli siis kolme ikäluokkaa, joista itse pelasin nyt Master-ikäluokassa eli yli 15-vuotiaiden ikäluokassa). Toiset ikäluokat olivat Senior (11-15-vuotiaat) sekä Junior eli alle 11-vuotiaat. MM-kisat 2006 olivat olleet minulle täysi katastrofi Master-ikäluokassa (vedin 3-5) ja edellinen vuosi 2007 oli kokonaisuudessaan täysi katastrofi, enkä edes päässyt MM-kisoihin! Suosittelen vahvasti vuoden 2007 tekstin lukemaan täältä, jos et ole vielä lukenut.

Voidaankin sanoa, että olin täysin ylivirittynyt kisoihin ja minulla oli aidosti tarve näyttää. Etenkin kun pelasin täysin omalla luomuksellani, mikä oli erittäin poikkeuksellista MM-kisoissa keskimäärin, koska parhaat ja tunnetuimat pakat olivat parhaita pakkoja syystä.

Koin, että kaikkien Suomenmestaruuksien jälkeen ja edellisten vuosien vastoinkäymisten jälkeen pystyisin voittamaan myös kirkkaimman tittelin. Samalla olin tehnyt täysin oman pakkani, joka voittaisi oletetusti koko turnauksen pelatuimman – ja parhaan pakan GG:n. GG oli niin ylivoimainen, että pelaajien keskuudessa oli jopa addressi siitä, että pakkaa bännättäisiin kokonaan pois pelistä. Toivoin kovasti, että bänniä ei toteutettaisi ja sitä ei onneksi tehtykään.

Ennen MM-kisoja oli tapana pitää perjantaina niin sanottu Last Chance Qualifier, eli turnaus, jossa top8 saisi kutsun MM-kisoihin. Tätä turnausta pelattiin usein iltamyöhään perjantaina, mutta seurasimme herkeämättä, nousisiko sieltä esiin uusia pakkoja. Yllättäen turnauksen voitti kahdeksalla voitolla ja nollalla tappiolla Alex Brosseau ei GG:llä, vaan Empoleon-pakallaan. Näimme turnauksessa paljon edelleen GG:tä sekä yhden yllätyspakan, jonka yleisyys tietäisi ongelmia Glaceonille. Tämä on oleellinen tieto, koska tulemme törmäämään Alexiin myöhemmin tarinassa.

Minä ja muut Suomen tiimistä olimme kuitenkin valmiita yllättämään koko Pokémon-maailman lauantaina näistä yllätyksistä huolimatta Glaceonilla sekä parilla muulla uniikilla pakalla, joissa en itse ollut mukana. Lauantaipäivä saapuikin ja vuorossa olisi seitsemän alkukierrosta – paras yhdestä. Suluista löydät pakan, jota henkilöt pelasivat.

1. kierros USA:lainen palaaja (Scizor/Empoleon)

Vastustajani avaa pelin ja en voi olla uskoa silmiäni. Scizor oli ainoa Pokémon, joka saattoi tulla vastaan, jota vastaan Glaceon oli heikko. Tämä oli ongelma ns. metagame-counter pakoissa kuten Glaceonissa. Ensimmäisillä kierroksilla vastaan saattaa MM-kisoissakin tulla vähän mitä vain, mutta jos voittaa muutaman ottelun, parhaita pakkoja tulee enemmän vastaan.

Olin vähän epätoivoinenkin, sillä pakkani perustui siihen, että Glaceon ei käytännössä kuolisi laisinkaan, mutta Scizor pystyi tuhoamaan sen yhdellä iskulla.

Pokémonissa on aina ns. ”aktiivinen” Pokémon, joka taistelee vastustajan aktiivisen Pokémonin kanssa ja penkkipokemoneita, jotka odottavat vuoroaan. Luotinkin kuitenkin pelisuunnitelmaani, joka oli vain häiritä vastustajaani peruspeliä mahdollisimman paljon ja odottaa vain mahdollisuutta iskeä Glaceonilla.

Ja hetki tuli. Joudun lukemaan peliä suhteellisen monta vuoroa eteenpäin, mutta tajusin, että jos nyt uhraisin yhden Glaceonin Scizorille, vastustajani todennäköisesti olettaisi, että minulla ei olisi vastausta heti perään. Ja näin tapahtui. Toin Glaceonin eteen ja iskin. Vastustajani toi Scizorin. Minulla oli kuitenkin pitkän korttiketjun jälkeen kasassa heti perään uusi Glaceon, joka tuhosi Scizorin. Ja koska pakka oli tehnyt tehtävänsä ja vastustajani ei enää nostanut mitään, hoidin pelin.

1-0

On vaikea kuvailla fiilistä tämän pelin jälkeen. Kyseessä oli vasta MM-kisojen ensimmäinen ottelu, mutta itsevarmuuteni raketoi kuin Gamestopin osake konsanaan. Olin voittanut juuri teoriassa autoloss match-upin ja ainoan pakan, jota vanstaan pakallani oli aidosti huono match-up. Tästä lähtien teoriassa ainakaan, vastassa ei pitäisi olla kuin helpompia otteluita.

2. kierros Argentiinan mestari (GG)

Ensimmäinen GG. Olin innoissani ja jännittynyt. OIimmeko epäonnistuneet testaamisessa? Olinko missanut jotain, mitä GG voi tehdä Glaceonia vastaan? Tämä olisi se hetki, milloin näkisin oikeasti oliko pelitestaamiseni oikeanlaista.

20 minuuttia myöhemmin tiesin. Tuhosin vastustajani täysin ja hän ei saanut yhtään mitään aikaiseksi koko pelin aikana. Kyllä, pelatestaamisemme oli luotettava. Kyllä, koko formaatin paras ja pelatuin pakka ei voisi Glaceonille yhtään mitään.

2-0

Olin vaikea olla olematta innoissaan. Olin toki vuonna 2006:kni ollut MM-kisoissa 2-0 (ja hävinnyt sen jälkeen 5 ottelua perätysten), mutta nyt asiat olisivat eri tavalla. Vai olisivatko sittenkään?

3. DH (Honchkrow)

Meitä oli Master ikäsarjassa pelaamassa vain 3 suomalaista, viime vuoden maailmanmestari Tomppa, minä sekä DH. DH oli erittäin luova pakanrakentaja, joka pelasi myös ns. omaa rogue-pakkaansa.

Ja tietysti jouduimme jo nyt vastakkain. Tämä oli äärimmäisen huonoa tuuria, koska turnauksessa oli yli 120 muutakin Master-pelaajaa, mutta toki hyvä siitä, että jompikumpi meistä olisi tämän jälkeen 3-0.

Pakkamme rakentuivat suhteellisen samanlaisen strategian ympärille, sillä erolla, että DH:lla oli eri iskijä Glaceonin sijasta. Peli oli erittäin hyvä edestakaisin matsi, joka meni aivan viimeisille sekunneille – ja jäin lopulta 10 damagen päähän voitosta. Hävisin.

2-1

Olisin mieluusti voittanut, mutta jos hävisin jollekin, ei minua haitannut hävitä suomalaiselle. Toki häviäminen ärsytti tässä hetkessä vähän, mutta pyrin jo keskittymään seuraavaan otteluun.

4. USA:lainen (GG)

Hän avaa pelin ja näen, että vastassa on jälleen GG. Huh, huokaisen helpotuksesta. Tällä kerralla vastassa oli kuitenkin yhdysvaltalainen, joka lisäsi vähän lisää jännitystä. Olisiko täällä jotain erilaista?

Ei ollut. Voitin pelin jälleen täysin näytöstyyliin.

3-1

Turnausta oli vielä vaikka kuinka paljon jäljellä, mutta aloin jo maalailemaan unelmieni toteutumista.

5. USA:n mestari (GG)

Katson pairingseja ja näen vastustajani nimen. Vastustajani oli juuri kuukausi sitten voittanut kaikkien aikojen isoimman Pokémon-turnauksen – Yhdysvaltain mestaruuskisat – milläs muullakaan kuin GG:llä. USA:n mestaruutta arvostettiin monesti jopa enemmän kuin maailmanmestaruutta, joten tässä se olisi. Viimeinen mittarini.

USA:n mestarilla oli yksi uniikki kortti pakassaan, jota mietin, toimiiko se paremmin Glaceonia vastaan. Ei toiminut. Pyyhin tälläkin GG:llä lattiaa. Fun fact: kyseinen vastustajani oli lopulta kolmas tämän vuoden MM-kisoissa eli tämän ottelun jälkeen hän hävisi koko turnauksessa enää kerran – tämän vuoden maailmanmestarille.

4-1

Pysähdytään hetkeksi. Kaikki oli mennyt tähän asti kuin käsikirjoituksessa. Olin voittanut kaikki GG:t näytöstyyliin, vaikka vastustajat olivat olleet helposti maailman parhaimpia. Tämän lisäksi olin voittanut äärimmäisen vaikean vastustajan. Ja tämän lisäksi ainoa tappioni oli toiselle suomalaiselle!

Muilla suomalaisilla Glaceon pelaajilla ei mennyt yhtä hyvin, vähän kuin pelkäsinkin. Itse asiassa esimerkiksi vuoden 2006 maailmanmestari Miska pelasi huonoimpia MM-kisojaan koskaan. Olin ainoa Glaceon-pelaaja, jolla meni hyvin 9-vuotiaan pelaajan lisäksi.

Minua harmitti muiden suomalaisten pelaajien puolesta, mutta vielä oli keskityttävä kahteen otteluun.

6. Brittien mestari (Empoleon/Dusknoir)

Brittien mestari Sami Sekkoum oli yksi korkeaprofiilisimpia pelaajia tämän ajan Pokémon-maailmassa. Olin varma, että hänkin pelaa GG:tä, mutta ei pelannut.

Tämä peli lähti alamäkeen jo alussa. Sain alkuun Pokémon, joita minulla oli pakassa vain yksi. Tämän lisäksi käteni oli täynnä kortteja, joista en päässyt eroon (yksi syy, miksi pakkaani oli vaikea pelata oli, että sitä piti pelata koko ajan pienellä korttimäärällä kädessä).

En nostanut avainkortteja ajoissa ja Sami ajeli pakkani läpi. Häviö.

4-2

En stressanut. Yksi ottelu vielä. Jos voitan, olen jatkossa. Jos en, en ole. Ehkä GG?

7. Italian mestari (Ampharos/Bronzong/Gardevoir)

Ei ollut GG. Itse asiassa pakka oli kaiken järjen mukaan vielä helpompi match-up. Mutta. Sain tietenkin otteluun koko turnauksen huonoimman alkukäteni. Ja mihin paikkaan! Vastustajani taas saa aivan jumalaisen alun ja saa sellaisen pöydän jo toisella vuorolla, että tiesin, että tämä oli tässä.

Pakkani oli kuitenkin sen verran outo, että vastustajani pelasi huonosti. Sain viimeiselle vuorolle vielä pienen mahdollisuuden, kun vastustajani teki selvän pelivirheen. Tein kaiken mitä pystyin, mutta vastustajani nosti viimeisestä kortista juuri sen kortin mitä tarvitsi. Häviö.

4-3

PUUUUH. Ja tässä sitä taas mentiin. Olin varma, että minulla oli joku MM-kisakirous, koska kaikki näytti menevän vähän liiankin hyvin (aivan kuten 2006) ja sitten tapahtui jälleen katastrofi toisen perään.

Olin aivan rikki. Olinko oikeasti paljon huonompi kuin kuvittelin? Enkö kestänyt paineita? Oliko aika vain lopettaa yrittäminen? Mistä tämä kaikki johtui? En tiennyt muuta kuin, että Pokémon-korteilla pelaaminen oli tuottanut minulle pelkkiä isoja pettymyksiä nyt kolme vuotta perätysten. 17-vuotiaana kolme vuotta tuntui ikuisuudelta.

4-3 tulos ei riittäisi jatkoon, sillä tämän kokoisessa turnauksessa tarvittaisiin jatkoon 5-2 tulos. Ensimmäinen päivä oli siis ohi ja suomalaisista DH olisi jatkossa sekä yksi Glaceon-pelaaja Junior ikäsarjasta.

Olin aina huono tiimikaveri siinä kohtaa, kun omat MM-kisani olivat menneet päin seiniä, halusin vain vetäytyä omiin oloihini ja hakata päätä tyynyyn (ja tietenkin itkeä).

Kun lopulliset ensimmäisen päivän standingsit siis tuotiin esille, ei minua kiinnostanut edes oma sijoitukseni. Olisinko 40 tai 50? Sillä ei ollut väliä, koska vain top32 pääsisi jatkamaan seuraavaan päivään. Jään istumaan pöytääni tuijottamaan tyhjyyteen, kun muut suomalaiset ryntäävät katsomaan lopullisia standingseja, vaikka tiesivät, että eivät olleet itse jatkossa. En itse ollut vieläkään oppinut olemaan hyvä häviäjä.

Tuijottelen kattoon, kun kuulen:

”Esa”
”Esa!”
”Esa!!!!”

Tiimikaverini ryntäävät standingseja katsomasta ja huutavat minulle hallin toiselta puolelta pomppien ja hyppien.

”Esa olet 32.!!!!!!”

En heti käsitä mitä he sanovat. 32. Siis 32. Ja top32. Olin jatkossa.

Tällaisia tilanteita, jossa aivan pohjalta fiilis nousee hetkessä stratosfääriin, kokee vain pienen kourallisen elämässään. Euforia on tunteen vähättelyä.

Kolmen vuoden jatkuvien pettymysten, vastoinkäymisten ja mattojen vetelyn alta, minulla kävi vihdoin tuuri. Tuuri, joka muuttaisi kaiken. Olin yksi kahdesta 4-3 pelanneista pelaajista, joka pääsi jatkoon.

Se, miksi olin näen korkealla johtui siitä, että pelaajat, jotka ovat samoissa tuloksissa laitetaan sitä korkeammalle, mitä paremmin heidän turnauksen vastustajansa ovat pelanneet. Käytännössä kaikki pelaajat ketä vastaan pelasin turnauksen aikana, voittivat melkein kaikki loput otteluistaan turnauksen aikana.

Se oli merkki. Tämän olisi pakko olla minun vuoteni. Ryntään katsomaan standingseja ja katson, ketä vastaan pelaan.

Pudotuspelien single-elimination rakenne on tuttu kenelle tahansa, mistä tahansa muusta lajista. Koska olin viimeinen, joka pääsi jatkoon, sain vastaani hänet, joka oli ensimmäinen. Eli henkilön, joka oli voittanut kaikki pelinsä tähän mennessä MM-kisoissa.

Katson nimeä. Alex Brosseau. Alex Brosseau oli siis vetänyt perjantaian Last Change Qualifierin 8-0 ja nyt lauantaina MM-kisat 7-0. Hän oli siis täysin voittamaton. Pystyin vain kuvitella miltä hänestä tuntui. Alex oli tunnettu amerikkalainen pelaaja siitä, että hän oli ylpeä, ettei ollut koskaan hävinnyt ”ulkomaalaiselle” koko uransa aikana (only American things).

Olimme kuitenkin nähneet hänen pakkansa. Se ei ollut GG, vaan Empoleon/Bronzong. Pakalla oli suhteellisen 50/50 match-up Glaceonia vastaan, mutta Alexilla oli pakassaan tietyt lisäkortit, joita meidän oli testattava.

Koska top-pelit pelattaisiin sunnuntaina, oli meillä ilta aikaa valmistautua. Teimme replikan Alexin pakasta ja testasimme Glaceonia vastaan. Yöllisten testipelien jälkeen näytti siltä, että se, mikä teki Alexin pakasta paremman GG:tä vastaan, teki siitä huonomman Glaceonia vastaan. En malttanut odottaa huomista ja MM-kisojen toista päivää.

Mitä silloin tapahtui? Siitä seuraavassa tekstissä! Ja tällä kertaa cliffhanger jää lyhyeksi, sillä kesälomani kunniaksi Pokemon-mestarin matka tekstisarja jatkuu jo ensi viikolla, joten pysy kuulolla!

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet yli 10 000 kappaletta myyneen sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi

Voit myös ennakkotilata kaikki oleelliset rahataidot säästämisestä tienaamiseen tiivistävän toisen kirjani Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun kirjani Tammen kirjakaupasta täältä! Jos ennakkotilaat kirjan saat 20%:n alennuksen kirjalle koodilla VAURASTUVIISAASTI20 !

Äänikirjojen ystäville kirjani löytyvät esimerkiksi Bookbeatistä, StorytelistäNextorysta sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin kymmenen vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram

 

Jätä kommentti