Erään Pokémon mestarin tarina: osa 11 – minun huippuni part 3

Tämä blogiteksti jatkaa tosielämän tarinaa siitä, kuinka minusta tuli ihka aito Pokémon-mestari – tarkalleen Pokémon-kortilla pelaamisen kuusinkertainen suomenmestari. Matka muutti minua täydellisesti erittäin nuoresta alkaen ja tarjosi nuorelle teinipojalle maailman, jota en olisi koskaan edes uskonut olevan olemassa – sekä samalla vei minut matkalle ympäri maailmaa käytännössä ilmaiseksi rakkaan harrastukseni avulla.

Pokémon-tarinoita blogiini ilmestyy kerran puoleentoista kuukauteen ja vaikka aihe meneekin huomattavasti itse blogini pääaiheen ohi, tarinoissa on myös paljon oppeja, joita kannan mukanani arjessa oli kyse elämästä, työelämästä tai kaverisuhteista. Toivonkin, että tekstejä lukemalla pääsee mukaan niin itse kaikkeen siihen jännitykseen, jota koin nuorena, että tiettyihin oppeihin, joita opin menestyksestä ja jatkuvasti vastoinkäymisistä, mitä kilpapelaaminen elämään tuo.

Näitä tarinoita on mukava muistella ja kertoa. Onkin ollut mukavaa kuulla, että tekstit ovat saaneet innostuneen vastaanoton ja seuraavaa tarinaa odotetaan aina innolla.

Ennen kuin jatkan tarinaa, jos et ole lukenut, kannattaa lukea aiemmat osat eli mistä kaikki lähti ja mitä sitten tapahtui ja mistä tarina jatkaa matkaansa. Linkit avautuvat omiin välilehtiinsä.

Erään Pokémon mestarin tarina: osa 1
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 2
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 3
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 4
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 5
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 6
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 7
Elämäni tärkeimmät opetukset (osa 8)
Erään Pokemon mestarin tarina: osa 9 – minun huippuni part 1
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 10 – minun huippuni part 2

Tekstit ovat hieman keskimääräistä pitempiä blogitekstejä, joten kannattaa ottaa rauhallinen paikka ja nauttia tarinan matkasta. Vaikka et lukisi kaikkia tekstejä, suosittelen vahvasti lukemaan ennen kaikkea tekstisarjan viime osan – etenkin loppuosan ennen kuin hyppäät tähän, niin tiedät missä mennään.

Vuoden 2008 MM-kisat – päivä 2

Olin siis päässyt MM-kisojen top32:een ja nukkunut yön yli. Sunnuntai saapui.

En voi sanoa, että nukuin yöllä hyvin. Olin väsynyt, mutta täydessä terässä. Adrenaalinitasoni olivat jossain aivan huipussa. Kävelen pöytään ja kättelen Alexia. Top32 pelit olivat kaikki parasta kolmesta, joten yhdellä huonolla alulla ei olisi niin paljon väliä.

Top32 Alex Brosseau (Empoleon/Bronzong)

Peli 1

Sain täydellisen alun. Kaikki meni kuin Strömsössä ja testipeleissämme. Sain häirittyä Alexin set-uppausta juuri niin paljon, kuin pakkani pitäisi ja menin läpi hänen Pokémoniensa Glaceonilla.

(1-0)

Peli 2

Tässä kohtaa on huomattava yksi asia. Äskeinen peli oli Alexin ensimmäinen tappio kahden päivän aikana MM-kisoissa, koska hän oli tosiaan 15-0. Jos olet koskaan kilpapelannut mitään, tiedät kuinka iso asia tämä on henkisesti.

Sain jälleen hyvän aloitus-Pokémonin, mutta muuten käteni oli roskaa. Peli menikin juuri toisinpäin kuin toinen. Olin köysissä koko ottelun ja Alex pyyhki pöytää pakallani.

Peli 3

Voitostaan huolimatta Alex oli silminnähden ärsyyntynyt siitä, että olin saanut parhaan mahdollisen aloitus-Pokémonin kahteen edelliseen otteluun. Hän kommentoikin asiaa ja toivoi itselleni huonompaa alkua tähän ratkaisevaan otteluun.

Ja näin tapahtuikin. En saanut täydellistä alkua, mutta alkuni oli varsin hyvä. Vaihdoin strategiaa ja pelitempoani ja aloin pelaamaan huomattavasti aggressiivisemmin. Pelin toisella vuorolla tuli hetki, joka ratkaisi pelin. Pelasin seuraavan kortin.

Pakassani oli paljon samankaltaisia kortteja, jotka ottivat katsomatta yhden kortin pois vastustajani korteista. Alex tarjoaa korttejaan ja valitsen yhden niistä hänen pakkansa pohjalle. Hänen pokerinaamansa pettää. Tiesin, että on kaksi mahdollisuutta, mihin korttiin osuin. Joka tapauksessa, tämä oli täysin käänteentekevä, koska tällä tasolla pokerinaama ei käytännössä koskaan petä.

Kortti tuhosi hänen strategiansa täysin ja Glaceon puhdistaa aggressiivisesti loput Alexin pöydästä tulevilla vuoroilla, vaikka hän sai sen lamaannutettua pari vuotta putkeen omalla kolikonheittotuurillaan.

2-1

Siitä, että en meinannut päästä jatkoon, olin juuri 16 parhaan sisällä MM-kisoissa ja voitin juuri pelaajan, joka oli 15-0. Voitosta teki vielä maukkaampaa Alexin kehuminen siitä, ettei hän koskaan ollut hävinnyt ulkomaalaisille. There is always a first for everything, sanoin hänelle, kättelin ja lähdin pöydästä henkiset aurinkolasit naamallani.

En ollut koskaan ollut näin pitkällä MM-kisoissa, saati Master-ikäsarjassa. Tämä se olisi, minun vuoteni.

Top16 Argentiinalainen (GG)

Peli 1

Jostain syystä saan vastaani melkein aina MM-kisoissa argentiinalaisia, vaikka heitä ei erityisen paljon kisoissa koskaan ollut. Tiesin, mitä vastustajani pelaa, koska hän pelasi vieressäni aikaisemmalla kierroksella, joten olin rauhallisin mielin.

Ensimmäinen ottelu oli suhteellisen selvä. Sain nollattua hänen kätensä, kaikki meni kuten piti, mutta hän topdeckasi pakan ainoan iskijän, kun hänellä oli nolla korttia kädessä, joka oli vaarallinen Glaceonia vastaan. Hän poisti Glaceonini ja kun toinen Glaceonini oli prizeissa (joista kohta lisää), vastustajani innostui, mutta olin nähnyt tämän tilanteen aiemminkin.

Teen pari liikettä vuorollani, joita hän ei nähnyt tulevan ja isken hänen iskijänsä pois. Vastustajani katsoo pöytää hetken ja kerää korttinsa pois.

1-0

Peli 2

Sain turnauksen toiseksi huonoimman alun tähän otteluun. En kuitenkaan stressanut, koska tiesin, että tällaisen tappion voin ottaa. Mikään muukaan ei ottelussa mennyt putkeen, joten aika nopeasti haluan siirtyä kolmanteen otteluun, jotta meillä riittää aika.

1-1

Peli 3

Saan täydellisen alun. Koska vastassa oli GG, yritin olla innostumatta liikaa. Olin kuitenkin nähnyt tämän jo monta kertaa – tällaisella alulla GG:tä en ollut hävinnyt kertaakaan. Ja sama päti nyt.

2-1

Mitä sitä sanoisi. Olin MM-kisoissa top8:ssa. Kahden paras kolmesta ottelun päässä maailmanmestaruuskisojen finaalista. Yhden voiton päässä isoista palkinnoista ja vähintään pronssiottelusta.

Olin viimeinen suomalainen, joka oli jäljellä turnauksessa. Muut kaksi olivat tippuneet top32:ssa. Olisi aika lunastaa lupaukset ja hoitaa kolmas maailmanmestaruus Suomeen ja Hyvinkäälle.

Top8 USA:lainen (Empoleon/Bronzong)

Peli 1

Tiesin myös, mitä vastustajani pelaa, joten en ollut huolissani. Hänen pakassaan oli yksi kortti, joka teki molempien meidän pakoista hitaampia, mutta muuten pakka oli samanlainen kuin muut Empoleonit, jota vastaan turnauksessa pelasin.

Alkukäteni on ok. Hänen alkunsa on myös hyvä. Hän pelaa kortin, joka hidastaa molempien meidän peliä, mutta minun enemmän. Nostan monta korttia, joissa heitetään kolikkoa, mutta kaikki menevät väärinpäin. Olen selkä seinää vasten ja häviän ottelun.

0-1

Peli 2

Hengitän syvään. Olen yhden ottelun päässä siitä, että turnaukseni loppuu. Tämä on vielä voitettavissa hoen itselleni. Saamme molemmat ok alut. Peli alkaa kääntyä vastustajani puolelle ja alan näkemään turnauksen lopun, en näe enää tietä ulos.

Mutta.

Vastustajani herpaantuu viimeisillä vuoroilla ja tekee virheen. Näen mahdollisuuteni ja rankaisen virheestä. Voitan pelin.

1-1

Peli 3

Pelivirheen tekeminen ratkaisevassa ottelussa on myös henkisesti aina iso juttu. Koin, että minulla oli etulyöntiasema ratkaisevaan otteluun.

Katson alkukäteni ja positiivinen alaväre säilyy. Alkuni on täydellinen. Tällaisella alkukädellä en ole koskaan hävinnyt pakallani yhtäkään match-upia. Top4 välähtää silmissäni.

Aloitamme pelin. Saan hänen pelinsä jäihin ja etsin pakastani Glaceonia. Selaan pakan uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ei. Ei. Ei. Ei nyt. Jatkan pakan selaamista ja pakko se on uskoa: molemmat Glaceonit ovat prizeissa samaan aikaan. Ensimmäistä kertaa koskaan.

Tässä kohtaa pitää kertoa Pokémon-korttipelistä eräs fakta. Pokémonissa aloitetaan 7 kortin alkukädellä ja kuudella prize-kortilla. Aina kun tuhoat vastustajan Pokémonin, saat nostaa Prize-kortin, joka on pelipöydässäsi väärinpäin käännettynä. Sitä ennen niihin ei saa koskea.

Ongelmani oli vain se, että Glaceon oli se pakkani iskijä, joka vastustajani Pokémoneita tuhoaa. Ja koska ne molemmat olivat prizeissa, en yhtään prizea pystyisi nostamaan! Pakkani käytännössä siis oli toimintakyvytön.

Pokémon pakassa oli 60 korttia ja pakassani oli kaksi Glaceonia. On siis 0,85%:n todennäköisyys (eli kerran 118:sta ottelussa) sille, että kaksi Glaceonia ovat samaan aikaan prizeissa.

Ja mihin kohtaan tämä todennäköisyyksien toteutuminen osui? No tietysti MM-kisojen top8 ratkaisupeliin.

1-2

Turnaus oli ohi ja kävelen turnausalueelta ulos epäuskoisena. Kaiken tämän vuoristoradan jälkeen. Hyvän tuurin, huonon tuurin, hyvän tuurin ja huonon tuurin jälkeen, näinkö tämä kaikki päättyi taas. Kyllä päättyi.

Tiedätkö sen tunteen, kun nukkumaan mennessäsi mieleen tulee joku nolo juttu vuosien takaa? Minulla ei vuosiin tullut illalla mieleen kuin tämä ottelu. Monen vuoden ajan kyseinen peli ja hetki, kun selasin pakkaani, tuli mieleeni yö yön jälkeen. Ja joka kerta se tuntui aivan yhtä tuskalliselta.

Miksi, saatat kysyä? Olisin todennäköisesti voittanut maailmanmestaruuden, jos tätä ei olisi tapahtunut. Ja matkallani olisin voittanut niin USA:n mestarin kuin 15-0 olevan Alexin, että maailmanmestarin. Sillä ensimmäisessä tekstissä mainitsemani Jason Klaczynski meni voittamaan toisen maailmanmestaruutensa tänä vuonna – millä muullakaan kuin GG:llä. Ja top4:ssä oli top8 vastustajani lisäksi yksi norjalainen, sekä USA:n mestari, jonka olin voittanut alkukierroksilla. Jasoniin tulemme palaamaan myös myöhemmissä teksteissä aivan urani loppupuolella.

Korttipelaamisen ihanuuksia, pienet asiat.

Vuoden 2008 MM-kisat – jälkipyykki

Se oli vain tunne, mutta tiesin sen silti. Tämä oli minun vuoteni. Minun huippuni. Minun maailmanmestaruuteni, vaikka en mestaruutta voittanutkaan. En voittanut maailmanmestaruuskisoja ja vaikka tipuin top8:ssa, pelaajat ympäri maailmaa tulivat luokseni turnauksen jälkeen pyytämään nimmariani omiin Glaceon-kortteihinsa, näyttämään pakkaani ja kyselemään pakan synnystä.

Tämä olikin se vuosi, kun Esa Juntunen jäi Pokémon-korttipelin historiankirjoihin, ei maailmanmestarina, vaan  pakanrakentajana. Ja jos olet seurannut Pokémon-tekstejäni, tiedät, että pakanrakennus oli myös se puoli, jota pelissä rakastin kaikista eniten, jonka takia tämä kaikki tuntui erittäin merkitykselliseltä, vaikka pettymys turnauksesta tippumisesta olikin iso.

On uskomatonta, että vielä näin 16 vuotta jälkeenpäin törmään vuosittain keskusteluun pakastani globaaleilla Pokémon-foorumeilla, kun sitä käytetään esimerkkinä milloin missäkin asiassa, koska se oli ensimmäinen laatuaan. On hauska nähdä, että pahvipakoista rakennettu kuusikymmenkorttinen pakka on jättänyt niin vahvan muistijäljen ihmisiin ympäri maailman, että se muistetaan melkein kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Voin vain toivoa, että esimerkiksi kirjoittamani tietokirjat jäisivät elämään yhtä pitkäksi aikaa.

Pakka oli aidosti toki Magnum Opukseni pakanrakennuksessa, koska se rikkoi oikeastaan kaikkia pakanrakentamisen ja metagamen lakeja ollessaan silti äärimmäisen hyvä. Siihen kulminoituikin kaikki ne opit, joita olin vuosien varrella kerännyt ja kun lajilla on kymmeniä tuhansia harrastajia ympäri maailmaan, oli harvinaista, että joku keksi jotain niin uniikkia – etenkin aikana, kun Internet oli jo valtavirtaa ja kaikki hyvät pakkalistat valuivat netissä erittäin nopeasti kaikkien saataville.

Jälkeenpäin katsottuna olen äärimmäisen ylpeä saavutuksestani, koska se oli kirjaimellisesti täysin itse tehty alusta loppuun ja juuri minun näköiseni monen vastoinkäymisen myötä. Jos kuitenkin kelataan vuoteen 2008, niin olin äärimmäisen pettynyt, koska tässä kohtaa olin kaiken muun jo saavuttanut – paitsi sen yhden tittelin, jonka halusin.

Kun ainoa tavoite harrastuksessa jäljellä on virallisesti olla maailman paras, todellisuudessa todennäköisyydet ovat suuresti jatkuvien epäonnistumisten puolella. Oikeasti tämä vuosi oli kaiken puolin käänteentekevä elämässäni, mutta se alkoi näkymään vasta muutaman vuoden päästä. Elämällä kun on tapa yllättää positiivisesti, kun jaksaa yrittää, yrittää ja yrittää, vaikka sitä silloin ei tajuaisikaan. Pätee aika moneen asiaan elämässäni, oli kyse niin Pokémonista, työelämästä, säästämisestä tai vaikkapa sijoittamisesta.

Fun fact: pian tämän matkan jälkeen aloitin myös osakesijoittamisen. Oli siis kirjaimellisesti uuden aikakauden alku.

Ja kuten arvata saattaa, Pokémon-matkani jatkuu ja Pokémon-maailma näyttääkin täysin erilaiselta omiin silmiini tästä eteenpäin. Mutta siitä tarinan seuraavassa osassa.

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet yli 10 000 kappaletta myyneen sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi

Voit myös ennakkotilata kaikki oleelliset rahataidot säästämisestä tienaamiseen tiivistävän toisen kirjani Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun kirjani Tammen kirjakaupasta täältä! Jos ennakkotilaat kirjan saat 20%:n alennuksen kirjalle koodilla VAURASTUVIISAASTI20 !

Äänikirjojen ystäville kirjani löytyvät esimerkiksi Bookbeatistä, Storytelistä, Nextorysta sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin kymmenen vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram