Erään Pokémon-mestarin tarina: Osa 12

Tämä blogiteksti jatkaa tosielämän tarinaa siitä, kuinka minusta tuli ihka aito Pokémon-mestari – tarkalleen Pokémon-kortilla pelaamisen kuusinkertainen suomenmestari. Matka muutti minua täydellisesti erittäin nuoresta alkaen ja tarjosi nuorelle teinipojalle maailman, jota en olisi koskaan edes uskonut olevan olemassa – sekä samalla vei minut matkalle ympäri maailmaa käytännössä ilmaiseksi rakkaan harrastukseni avulla.

Pokémon-tarinoita blogiini ilmestyy kerran puoleentoista kuukauteen ja vaikka aihe meneekin huomattavasti itse blogini pääaiheen ohi, tarinoissa on myös paljon oppeja, joita kannan mukanani arjessa oli kyse elämästä, työelämästä tai kaverisuhteista. Toivonkin, että tekstejä lukemalla pääsee mukaan niin itse kaikkeen siihen jännitykseen, jota koin nuorena, että tiettyihin oppeihin, joita opin menestyksestä ja jatkuvasti vastoinkäymisistä, mitä kilpapelaaminen elämään tuo.

Näitä tarinoita on mukava muistella ja kertoa. Onkin ollut mukavaa kuulla, että tekstit ovat saaneet innostuneen vastaanoton ja seuraavaa tarinaa odotetaan aina innolla.

Ennen kuin jatkan tarinaa, jos et ole lukenut, kannattaa lukea aiemmat osat eli mistä kaikki lähti ja mitä sitten tapahtui ja mistä tarina jatkaa matkaansa. Linkit avautuvat omiin välilehtiinsä.

Erään Pokémon mestarin tarina: osa 1
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 2
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 3
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 4
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 5
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 6
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 7
Elämäni tärkeimmät opetukset: osa 8
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 9 – minun huippuni part 1
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 10 – minun huippuni part 2
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 11 – minun huippuni part 3

Tekstit ovat hieman keskimääräistä pitempiä blogitekstejä, joten kannattaa ottaa rauhallinen paikka ja nauttia tarinan matkasta. Olen pyrkinyt tekstit jatko-osista huolimatta rakentamaan aina siten, että ne kertovat aina vähintään yhdestä vuodesta kerrallaan, jolloin kausi aina käynnistyy uudelleen. Koska tarinoista on aikaa vuosikymmen, löydät myös väliotsikoista aina vuoden ja ikäni siihen aikaan.

Paluu vuoden 2008 MM-kisoista

Olin siis juuri pelannut elämäni parhaat MM-kisat. Olin päässyt 8 parhaan joukkoon MM-kisoissa, joissa tipuin niin pieniin todennäköisyyksiin, että se aiheutti minussa painajaisia monta vuotta. Oli yli 99 % todennäköisyys, että minusta olisi tullut erittäin mahdollisesti maailmanmestari, mutta yhdessä pelissä pienetkin todennäköisyydet voivat toteutua.

Vuoden 2008 MM-kisoista palatessani sainkin paljon onnitteluja menestyksestäni MM-kisoissa. Olin samaan aikaan tyytyväinen ja tyytymätön. MM-kisojen kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen täysin itse tekemällä pakalla oli poikkeuksellista. Mutta samaan aikaan minulla ei ollut jäljellä enää kuin yksi asia voitettavana – maailmanmestaruus. Tulin siis pettymään aina MM-kisoissa, jos en mestaruutta olisi voittanut. Ja koska seuraavat MM-kisat olisivat vuoden päästä, oli minulla vuosi aikaa valmistautua.

Tiesin nyt vihdoin, että minulla oli niin tarvittava pakanrakennus taito, että pelitaito, mitä maailmanmestaruuteen tarvittiin – tarvitsin vain tähdet paikalleen vuoden ainoaan turnaukseen, joka aidosti itselleni merkitsi mitään.

Kausi 2008-2009 Suomessa

Pokémonissa vanhat kortit aina lähtevät pois ja uudet kortit tulevat tilalle. Näin peli muuttuu ja elää koko ajan ja vaatii sen pelaajilta ja pakanrakentajilta jatkuvaa mukautumista. Itse pidän tätä äärimmäisen virkistävänä, koska samoilla korteilla pelaaminen pokerityyliin tekisi hommasta itselleni aivan liian monotonista.

Kautena 2008-2009 peli muuttuikin asteen nopeampaan suuntaan. Yksittäiset pelit kestivät edelleen usein 20-25 minuuttia, mutta saattoi olla myös tilanteita, missä pelit olivat nopeammin ohi. Tähän mennessä peli oli sellainen, että nopeakin peli kestäisi vähintään 20 minuuttia, jos pelaajat olivat tasaisia. Tämä johti kahteen asiaan.

1) Oma pakka piti rakentaa siten, että et pystynyt häviämään nopeasti ns. ”aggro”-pakoille
2) Saatoit silti hävitä nopeasti, jos sinulla kävi huono tuuri

Mainitsen näistä asioista tässä kohtaa, koska peli jatkoi tästä vuodesta eteenpäin koko ajan nopeampaan suuntaan. Kulminoituen lopulta niin nopeaksi (ja tuuripainoitteiseksi), että se sai minut lopettamaan koko rakkaan harrastukseni, kun menemme tarinassa vielä muutaman vuoden eteenpäin.

Kausi 2008-2009 oli aika perinteinen. Voitin lähes kaikki Suomessa pelatut turnaukset, joihin osallistuin ja kokeilin paljon erilaisia pakkoja. Oli omalla tavallaan mielenkiintoista, että vaikka Suomessa oli kaksi maailmanmestaria ja Suomi oli Pokémonin huippumaita, kun pelasimme Suomen kamaralla, voitin yli 90 % turnausotteluistani. Jos perheellämme olisi ollut enemmän rahaa, olisimme todennäköisesti käynyt myös pelaamassa ulkomailla, mutta koska ei ollut, tyydyin Suomessa pelaamiseen.

Tämä vuosi oli Pokémonin ympärille pelkkää muutosta. Positiivisissa muutoksissa oli se, että aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran pitkäaikaisesti. Ja ei niin yllättäen, myös tyttöystäväni oli samasta harrastuspiiristä, koska se oli porukka, jossa kaikista eniten aikaani vietin. Olimme harrastaneet perus teinien juupas-eipäs leikkiä jo muutaman vuoden (olimme ihastuneet toisiimme todennäköisesti jo ensimmäisen kerran, kun olin 14-vuotias), mutta pitkälti nuoruudestamme ja jatkuvasta huonosta kommunikaatiosta johtuen emme osanneet suhdetta alkaa muodostamaan vasta kuin tässä.

Toisena olin lukiossa, jossa viihdyin erittäin huonosti – kaikki kolme vuotta. Samalla numeroni romahtivat 5-6 tasolle monessa aineessa. En juonut alkoholia koko lukion aikana ja aloin erkaantumaan kaikista yläastekavereistani. Pelasin vielä aktiivisesti salibandya, mutta tiesin miljoonan lääkärikäynnin takia, että syntymävammainenpolveni ei tulisi kestämään sitä kauhean montaa vuotta pitempään. Pokémonin pelaaminen ja sen ympärille rakentunut kaveriporukka oli henkireikäni muuten angstisessa teini-iässä.

Elämäni olikin aivan valtavassa murroksessa ja niin oli myös paljon. Sosiaalinen media ilmestyi maailmaan Facebookin muodossa. Finanssikriisi iski maailmaan ja äidiltäni lähti työt alta. Samoihin aikoihin alkoi olla selvää, että vanhempani ovat eroamassa. Isoveljeni oli juuri muuttanut pois kotoa.

Mutta, jos olet lukenut blogiani, tiedät mitä finanssikriisi tarkoittaa. Kyllä vain. Aloitin osakesijoittamisen myös tänä vuonna ensimmäisenä surullisenkuuluisalla Rautaruukin sijoituksellani lähellä finanssikriisin pohjia. Toinen, kolmas, neljäs ja viides ostokseni finanssikriisin pohjilta sitten onnistuivatkin paljon paremmin Citigroupin, McDonaldsin, Orionin ja Elisan muodossa. En kuitenkaan tiennyt tietenkään, mihin tämä sijoittamisen aloittaminen tulisi lopulta johtamaan, aivan kuten en tiennyt, mihin kaikkialle ympäri maailmaa Pokémonin aloittaminen tulisi minua elämässä viemään. Yksi asia näissä kaikissa onkin yhteistä: kun aloittaa ja tekee sitä vähintään vuosikymmenen tosissaan, asia todennäköisesti tuo paljon hyvää omaan elämään!

Pokémon-kausi tuli ja meni ja uusia kortteja tuli kovaa tahtia. Ja sitten tuli SM-kisat ja vuoden 2009 toukokuu. Olin aiemman vuoden tavoin vähän hukassa sen kanssa, mitä pelaisin. Osa johtui varmasti ihan nuoruuden rauhattomuudesta, mutta toinen syy oli viime vuoden MM-kisat. Koska olin pärjännyt erikoisella itse tehdyllä pakalla MM-kisoissa, koin, että olisi väärin pelata jotain muuta kuin ihmeellisiä ja uusia pakkoja. Vaikka oikeasti voittava strategia on usein vain pelata formaatin parasta pakkaa ja pelata sitä paremmin kuin muut.

Halusin kuitenkin jotain erilaista, koska mikään ns. ”metagame” pakka ei sopinut käteeni. Aloinkin etsimään Internetistä omituisempia pakkoja ja löysin erittäin mielenkiintoisen variaation viime kautta hallinneesta pakasta – GG:stä – joka oli kuitenkin unohdettu tällä kaudella kokonaan uusien korttien tullessa esiin. Testasin pakkaa yhdessä hyvinkääläisen tiimimme kanssa ja huomasimme, että tällä pystyisi yllättää, ja että tämä pakka olisi edelleen äärimmäisen hyvä.

Lopulta pakka pidettiin salassa kaikilta muilta suomalaisilta ja pakkaa pelasi vain yksi henkilö per ikäluokka SM-kisoissa.

Minä vanhimmassa Master-ikäluokassa.
Miska – vuoden 2006 maailmanmestari – 11-15 vuotiaiden Senior-ikäluokassa.
Heikki alle 11 vuotiaiden Junior-ikäluokassa.

Isoveljeni oli tuttuun tapaan järjestämässä SM-kisoja, jotka pidettiin tänä vuonna Riihimäellä – ei erityisen kaukana Tampereesta, Helsingistä – tai etenkään Hyvinkäästä.

Vuoden 2009 SM-kisat

Isot turnaukset toimivat aina samalla tavalla tähän aikaan. Ensimmäiset kuusi kierrosta pelataan paras yhdestä otteluja. Ja näiden ottelujen perusteella 8 parasta pääsevät jatkoon, jonka jälkeen alkavat pudotuspelit. Pudotuspelit pelataan paras kolmesta formaatilla.

Pakkani toimi alkukierrosten ajan kuin unelma. Voitin kaikki kuusi otteluani, ja olin ainoa pelaaja 6-0 tuloksella alkukierrosten jälkeen.

Top8 ottelussa vastaani osui ns. autowin-match-up, ja pelit olivat ohi erittäin nopeasti.

Top4 ottelu olikin sitten huomattavasti mielenkiintoisempi. Vastassani oli pakka, jota en ollut koskaan nähnyt – tai osannut edes uneksia. Tämä oli äärimmäisen harvinaista, sillä rakensin vihkooni vuodessa yli 100 erilaista pakkaa joka vuosi. Oli äärimmäisen vähän korttikombinaatioita, joita en ollut kokeillut. Voitin ensimmäisen ottelun juuri ja juuri. Toisessa ottelussa olin koko ajan altavastaaja ja jäin jyrän alle.

Kolmas ottelu olikin sitten aivan liian tiukka. Muistan, kun toinen top4 peli oli paljon nopeammin ohi, kaikki kerääntyivät ympärillämme katsomaan ottelua. Paineet kasautuivat äärimmäisen paljon, koska kaikesta huolimatta en ollut voittanut suomenmestaruutta kahteen vuoteen. Halusin kolmannen sulan hattuuni. Ottelu oli aivan äärettömän pitkä väsytystaistelu, joka lopulta päättyi juuri ja juuri omaan voittooni – siten, että molemmilta meiltä oli käytännössä kaikki kortit pelattu ja käytetty. Ottelu itsessään oli harvinaisen tiukka ja on jäänyt mieleeni yhtenä tiukimmista peleistä, joita olen elämäni aikana pelannut – hyvän pelin merkki.

Finaali on jostain syystä pyyhkiytynyt mielestäni täysin tältä vuodelta. Olen huomannut, että en muista elämässäni hyvin otteluita, jotka olivat helppoja ja monena vuotena teemana onkin usein se, että juuri semifinaali on ollut tiukempi kuin itse finaali. Tämä on täyttä sattumaa, mutta toistunut monesti itselläni SM-kisoissa (sama oli vuonna 2004, että vuonna 2005 kun viimeksi mestaruuden voitin). Toisaalta on muutenkin huvittavaa, kuinka hyvin muistan asioita yli 15 vuoden takaa Pokémonissa, koska otteluista olen kuitenkin pelannut kymmeniä tuhansia!

Mutta voitin siis kolmannen Suomenmestaruuden! Ja mikä parasta, niin Heikki, että Miska voittivat omat ikäluokkansa. Olin äärimmäisen tyytyväinen, koska jälleen kyse oli omarakentamastani pakasta, joita oli vain 3 turnauksessa. Ja kaikki voittivat mestaruuden! Onnistumisrate oli siis 100 %. Ja huvittavaa on se, että tämä oli itse asiassa Miskan ensimmäinen ja ainoa suomenmestaruus, vaikka hän oli maailmanmestaruuden jo voittanut ja kerran ollut top8:ssa MM-kisoissa. Korttipelien taikuutta.

Tyttöystäväni ei pärjännyt toivotulla tavalla SM-kisoissa ja jäi MM-kisakutsun ulkopuolelle, mutta päätti tulla yrittämään onneaan ns. Last Chance Qualifierissa, jonka kautta oli mahdollista päästä erittäin hyvin pelaamalla MM-kisoihin sisään kisoja edeltävänä perjantaina.

Vuoden 2009 MM-kisoihin valmistautuminen

Suomenmestaruudella varmistin siis viimeistä vuotta Nintendon maksaman matkan ja hotellit itselleni sekä vanhemmalleni MM-kisoihin. Miksi viimeistä vuotta? Koska ensi vuonna olisin 18-vuotias ja täysi-ikäisenä Nintendo ei enää maksaisi huoltajan lentoa ja matkaa. Tämän lisäksi voitin 1 000 euron stipendin, jota sai käyttää koulukirjoihin. Tällä suomenmestaruudella maksettiinkin pitkälti lukioni.

MM-kisat pidettäisiin tänä vuonna San Diegossa (joka muuten on kiva kaupunki).

Valmistautumisemme oli mennyt vuosien kokemuksen mukaan jo huomattavasti ”ammattimaisempaan” suuntaan. Pidimme kesälomalla erilaisia viikonlopun pituisia harjoitusleirejä, johon tuli pelaajia ympäri Suomen. Leirillä oli niin MM-kisoihin menijöitä kuin ei MM-kisoihin menijöitä, ja siellä lähinnä pelattiin, pelattiin ja pelattiin lisää. Sekä tietenkin muokkailtiin pakkoja. Tämä oli ylivoimaisesti lempiosani koko vuotta, sillä koko Suomen pelaajakunta puhalsi yhteen hiileen.

Ennen SM-kisoja parhaita pakkoja pyrittiin aina piilottelemaan (kuten itsekin piilottelin SM-kisapakkaani) ja Suomi oli jakautunut erilaisiin tiimeihin, jotka eivät saaneet lörpöttää toisilleen. MM-kisat oli ainoa aika, jolloin kaikki jakoivat parhaat kikkansa ajatuksena ja tulokset olivat monena vuotena MM-kisoissa sen mukaisia Suomen-joukkueella.

Näistä vuosista on jäänyt eloon myös harjoitusleiri nimeltä Miska-leiri, joka elää kaveripiirissämme vielä edelleen, vaikka kaikki ovat pelin lopettaneetkin. Kaveripiiri taas ei ole kadonnut. Vuonna 2025 tulemmekin pitämään 20. perättäisen Miska-leirin. Harva asia on aito etuoikeus, mutta koen, että pitkäaikaiset kaveruussuhteet omanhenkiseen porukkaan, jotka ovat kestäneet lapsuudesta asti, ovat juuri sitä.

Takaisin kuitenkin tähän päivään – eli menneisyyteen. Identiteettikriisi oli tämän vuoden MM-kisoihin valmistautumisen teema. Tiesimme, mikä oli paras pakka. Kyseessä oli uudet kortit, jotka oli juuri julkaistu SM-kisojen jälkeen ja jotka dominoivat USA:n mestaruuskisoja. Etenkin yksi kortti oli ylitse muiden.

Pelasin itsekin tällä Luxray-pakalla, mutta en vain saanut sitä sopimaan käteeni, vaikka kuinka yritin. Muut Suomenmestarit Miska ja Heikki sen sijaan totesivat, että tämä on paras ja he päättivät heti kesäkuussa pelaavansa kyseistä pakkaa MM-kisoissa. Aloimme siis hiomaan pakkaa kuntoon yhdessä isoveljeni kanssa.

Itse tuskissani en saanut pakkaa sopimaan käteeni, mutta koetin puhdasta Luxray LV.X-pakkaa. Se toimi hyvin ja pärjäsi erinomaisen hyvin, mutta oli yksi ongelma. Oli toinen pakka, jota olin rakentanut tyttöystävälleni MM-kisoja varten ja omat Luxray-pakkani törmäsi siihen uudestaan ja uudestaan kuin seinään. Oletin, että samankaltaisia pakkoja kuin tyttöystäväni pakka tulisi MM-kisoissa näkymään, joten myös Luxray-pakkaideani suli mahdottomuuteensa.

Kyseinen Luxray LV.X kortti pitää pelata toisen Luxray-nimisen kortin päälle ja Luxray nimisiä kortteja sai olla yhteensä maksimissaan 4 pakassa. Kaikkialla maailmassa pelattiin 3 Luxrayta sekä 1 Luxrayta LV.X:aa. Syy tähän oli, että perus Luxray kortti oli hyvä itsenään. Ei yhtä hyvä kuin LV.X versio kortista, mutta ilman alempaa muotoa USA:n mestaruuskisoja hallinnut pakka ei olisi lähtenyt edes käyntiin.

Tämä logiikka oli järkevä ja sitä kaikki noudattivat myös USA:n mestareita myöten. Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta muiden pelitestejä katsoessani, tajusimme isoveljeni kanssa yhdessä jotain – jälkeenpäin itsestään selvää. Mitä, jos emme pelaisi 3 Luxrayta ja 1 Luxray LV.X:ää vaan 2-2 linjaa. Luxray LV.X oli se aidosti koko formaatin paras kortti, joten voisiko sen maksimointi olla itse asiassa vielä parempi tapa pelata itse korttia?

Vaihdoimme 2-2 linjaan kaikissa pakoissamme ja nopean pelitestauksen jälkeen tajusimme, että tämä se oli. Ratkaisu tuntui 100-kertaa paremmalta kuin linja, jota kaikki muut maailmassa pelasivat. Tässä kohtaa pakkojen jakaminen internetissä oli jo yleistä ja parhaat pakat levisivät ympäri maailmaa Japania lukuun ottamatta parissa päivässä.

Tämä ns. netdeckaaminen on nykyään täyttä arkipäivää kaikissa korttipeleissä ja itse asiassa tekee pakoista huonompia. Kun kaikki ”parhaat” pakat ovat koko ajan kaikkien saatavilla, ihmisten luovuus kärsii ja kokeilun into vähenee. Kaikki pelaavat jotain, joka on jo todistettu hyväksi. Aika ajan merkki nykyään vähän kaikessa elämässämme sanoisin.

Ja tämä aiheutti sen, että saimme edun siitä, että testasimme paljon ja kokeilimme paljon. Olimme äärimmäisen innoissamme, koska tajusimme, että nyt koko Suomen-tiimillä olisi jälleen järjettömän hyvät mahdollisuudet pärjätä – jos vain kukaan muu maailmassa ei samaa olisi keksinyt ja huomannut.

Mikä huvittavinta, tämä ei riittänyt minulle. Luxray-pakka ei vieläkään sopinut tästäkään muutoksesta huolimatta käteeni, vaikka rationaalinen puoleni sanoi, että tämä oli paras pakka kaikista.

Kesä meni ja oli pari päivää MM-kisoihin lähtöön. Ja minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä olin pelaamassa! Samalla kun kaikki muut pelaajat tyttöystäväni mukaan lukien olivat harjoitelleet omalla pakallaan jo kuukausia. Tiesin, että pystyn kyllä omaksumaan pakan kuin pakan nopeasti, koska pelasin kaikilla pakoilla paljon omaa pakkaani etsiessä, mutta tunne oli kaikesta huolimatta epärealistinen. Aina ennen MM-kisoja olin aikaisemmin tiennyt monta kuukautta ennen kisoja, mitä pelaan.

Vuoden 2009 MM-kisat

Minulla oli muutama vaihtoehto MM-kisoihin lähtiessä pakkaani. Mutta The Pokémon Company oli tehnyt jekun. Yhteen pakkavaihtoehtooni tarvitsi promo-kortin nimeltään Toxicroak G (joka oli hyvä juuri Luxrayta vastaan) ja jota sai vain tietynlaisesta teemapakasta. Koko teemapakkaa ei ollut myynnissä tähän aikaan kuin Walmartissa! Eli sitä ei pystynyt samaan koko Euroopasta. Kunnon jekku.

Ensimmäinen asia kun saavumme San Diegoon, olikin, että ryntäämme koko Suomen tiimin kanssa lähimpään Walmartiin. Pelkäsimme, että muut eurooppalaiset olisivat jo hyllyt tyhjentäneet, koska olimme tottuneet Hyvinkään Prismaan – emme edes ymmärtäneet, kuinka iso laitos Walmart on. Oli varmasti vähän huvittavaa kun läjä suomalaisia tulee ja tyhjentää Walmartin hyllyn Pokémon-teemapakoista. Ostimme vähän yli 20 teemapakkaa kerralla, joka oli monta sataa dollaria – valtava määrä rahaa (tarkalleen viikon kesätyöpalkkani) minulle tuon ikäisenä.

Kun olimme kortit saaneet, totesin, että tämä oli merkki. Minun on pelattava tätä korttia pakassani. Ja näin pakkani valikoitui.

Ja mihin pakkaan päädyin? Palkia G-nimiseen pakkaan. Ja Palkiahan näyttää seuraavalta.

Jos olet seurannut Pokémonia, saatat tietää, että Pokémoneilla on aina heikkoudet (weakness-laatikko kortin vasemmassa alakulmassa). Ja mille Palkia oli heikko? No tietenkin formaatin parhaalle ja todennäköisesti pelatuimmalle kortille Luxraylle! En tiedä, oliko tämä myöhäinen uhmaikä vai mikä, joka sai minut uhmaamaan kohtaloa näin typerällä tavalla. Toki Toxicroak G auttoi, koska oli ns. ”counter” Luxrayhin, mutta se oli vain yksi kortti pakassa, joka muuten rakentui täysin Palkian ympärille.

Muiden ikäluokkien Suomenmestarit Miska ja Heikki pelasivat 2-2 Luxray-linjaa pakoissaan ja tyttöystäväni pelasi myös siis samaa pakkaa, jolla oli harjoitellut koko kesän. Itse kasasin oman MM-kisapakkani viimeisen version yötä ennen maailmanmestaruuskisoja ja en testannut sitä yhtäkään peliä. Viime vuoden menestys oli joko mennyt päähäni tai sitten oli aiheuttanut liikaa paineita.

Ennen kuin mennään itse kisaan, meillä oli kuitenkin jännitettävänä Last Chance Qualifier, johon tuli yllättävän monta suomalaista – tyttöystäväni lisäksi. Nuorena asiaa en osannut ajatella, mutta ainoa syy siihen, että olin MM-kisoissa vuosi toisensa jälkeen oli se, että voitin maksetun matkan eli matkat USA:han olivat minulle ja huoltajalleni ilmaisia. Sama päti isoveljeeni, joka toimi Suomen joukkueen tulkkina ja hänenkin matkansa oli maksettu Nintendon toimesta. Suurimmassa osassa muita suomalaisia perheitä koko perhe oli Amerikan-matkalla mukana ja he maksoivat kaikki viulunsa itse.

Last Chance Qualifierissä kävikin jotain uskomatonta. Ensimmäistä kertaa koskaan useampi suomalainen pääsi sisään sen kautta! Tämä päti myös tyttöystävääni, joka hävisi vain yhden ottelun LCQ:ssa ja näin hänen ottamansa riski kannatti. Hän lensi USA:han ilman kutsuja MM-kisoihin ja onnistui sen hankkimaan itselleen vain yksi päivä ennen kisoja! Kaikki treenaaminen kesälomalla samalla pakalla siis selvästi kannattivat.

Mutta miten allekirjoittaneen käy tällaisella sekoilulla, jossa ei ollut pitkäjänteisyydestä muistoakaan? Se jännitti itseänikin ja yö ennen MM-kisoja oli rauhaton. Heräsimme aamiaiselle ja valuin turnauspaikalle. Ei aikaakaan, kun ensimmäinen kierros alkoi. Mutta se jääköön seuraavaan jaksoon!

————————————–

Pidätkö lukemastasi ja kiinnostaako sinua koko henkilökohtaisen taloutesi haltuunotto kerralla? Voit nyt ennakkotilata toisen kirjani Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun Tammen kirjakaupasta täältä! Jos ennakkotilaat kirjan saat 20%:n alennuksen kirjalle koodilla VAURASTUVIISAASTI20 !

Äänikirjojen ystäville kirjani löytyvät esimerkiksi Bookbeatistä, Storytelistä, Nextorysta sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin kymmenen vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville