Erään Pokémon-mestarin tarina: osa 3

Tämä blogiteksti jatkaa tosielämän tarinaa siitä, kuinka minusta tuli ihka aito Pokémon-mestari – tarkalleen Pokémon-kortilla pelaamisen kuusinkertainen Suomenmestari. Matka muutti minua täydellisesti erittäin nuoresta alkaen ja tarjosi nuorelle teinipojalle maailman, jota en olisi koskaan edes uskonut olevan olemassa – sekä samalla vei minut matkalle ympäri maailmaa käytännössä ilmaiseksi.

Pokémon-tarinani on suhteellisen pitkä kerrottava, mutta sen saadessa lukijoilta innostuneen vastaanoton, vaikka aihe meneekin blogin pääaiheen ohi täysin, jatkan tarinointia aina kerran kuukaudessa/kahdessa tahdilla. Tarinoissa on myös paljon oppeja, joita kannan mukanani arjessa, oli kyse työelämästä tai kaverisuhteista, koska kokemus oli aidosti äärimmäisen opettavainen. Toivon, että nämä antavat mukavasti erilaista näkökulmaa pelkän tarinoinnin lisäksi.

Näitä tarinoita on mukava muistella ja kertoa, koska kyse on erittäin positiivisista lapsuuden ja nuoruuden muistoista, joten tekstejä kirjoittaa aina ilolla. Ja olen myös huomannut, että tekstejä kirjoittaessa muistan myös asioita menneisyydestä, jotka eivät aktiivisesti olleet mielessäni!

Ennen kuin jatkan tarinaa, siitä oikein mitään irtisaadakseen kannattaa lukea aiemmat osat eli mistä kaikki lähti ja mitä sitten tapahtui ja mistä tarina jatkaa matkaansa.

Erään Pokémon mestarin tarina: osa 1
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 2

Tekstit ovat hieman keskimääräistä pitempiä blogitekstejä, joten kannattaa ottaa rauhallinen paikka ja nauttia tarinan matkasta. Suluista löydät aina, kuinka vanha olin minäkin vuonna, mikä toivottavasti antaa vähän substanssia tarinaan, koska pyrin kirjoittamaan mahdollisimman paljon siitä ajatusmaailmasta, mitä tuon ikäisenä kävin läpi.

Elämäni ensimmäisiin maailmanmestaruuskisoihin valmistautuminen (13v)

Olin siis juuri aloittanut koulun uudella yläasteella 7. luokalla, mutta koulun aloittamisen sijaan olin voittanut pari kuukautta takaperin ensimmäisissä SM-kisoissa, jossa voitin Suomen mestaruuden, jonka takia olin Floridassa ensimmäisissä Nintendon alla tapahtuvissa Pokémon-korttien MM-kisoissa. Tätä ennen isoimmat turnaukset olivat korttipelin alunperin luoneen Wizards of the Coastin (joka on nykyään osa Hasbroa) järjestämiä.

Olin rakentanut yhdessä isoveljeni kanssa pakan, josta olin erittäin varma, koska se oli paras pakka, jota koskaan olimme rakentaneet ja olimme saaneet siitä puuttuvat kortit lainaan. Minä hotellihuoneessa, isoveljeni tutkimassa, mitä muut turnauksen pelaajat pelasivat, sillä kaikki harjoittelivat kisoihin ympäri Hiltonin (hotellin, jossa turnaus järjestettiin) aulassa ja tapahtumahuoneissa. Muistan hyvin, kun isoveljeni tuli yllättynyt ilme kasvoillaan torstaina (turnaus alkoi lauantaina), peleiltään ja kertoi, millaisia pakkoja muiden näki pelaavan.

Kaikki pelasivat samaa kombinaatiota korteista – hieman erilaisilla versioilla toki – jonka olin itse keksinyt sängyssäni eräänä kesäisenä yönä! Kaikki ihmiset ympäri maailman – turnauksessa oli ihmisiä noin 20 eri maasta. En tiennyt, miten asennoitua tähän, mutta minulle tuli tunne, että jotain olin ehkä siis tehnyt oikein. Jälkeenpäin voin sanoa, että yhdistelmä on mitä yksinkertaisin ja nykyään kaikkien korttipelien tavallista kauraa, mutta tähän hetkeen sisältyy yksi elämäni isoimmista opeista, joita kannan vielä tänäkin päivänä mukanani arjessa.

Kuten kirjoitin viime osassa, koska pakan rakentamiseen ei ollut mitään cheatsheetiä, Internetiä tai oppikirjaa, miten rakentaa pakkoja tai tehdä asiat oikein, pelkän oppimisen sijaan ymmärrykseni kasvoi aivan eri tavalla kuin koskaan valmiita asioita matkimalla. Usein nykyään, jos uusia taitoja opetellaan, halutaan nopea ja ennen kaikkea tehokas tapa oppia tai päästä jollekin tietylle tasolle. Tämä ei ole mitään tutkittua faktaa, mutta mielestäni tässä jää jokin tärkeä oppimisen askel pois.

Mitä pidemmälle Pokémon-matkani eteni tästä pisteestä, sitä intuitiivisemmin pystyin toimimaan pakkoja rakentaessa ja pelatessa. Näin korteista käytännössä heti, miten ne toimivat yhteen vai toimivatko. Uuden pakan tai tilanteen eteen saadessani pystyin mukautumaan tilanteeseen nopeammin kuin aivan virallisestikin maailman parhaat pelaajat (tästä löytyy ihan videotodisteetkin, joista lisää jossain osassa 10, koska siihen on vielä tarinassa matkaa 8 vuotta). En ole missään asiassa elämässäni – edes sijoittamisessa – päässyt globaalisti tasolle, jossa olin Pokémon-osaamisessani koko matkan päättyessä ja uskon, että suuri syy on juuri tämä syväoppiminen, mikä tuli alun oppimisen ja erehtymisen kautta.

Muistutan vielä, että tämä oli aikaa, kun Internet oli juuri lyönyt läpi ilman sosiaalista mediaa tai sellaisia. Tähän aikaan siis MM-kisoihin tulleet ihmiset olivat nähneet jonkun verran samaa pakkaa Internetissä sekä tietenkin myös turnauksissa, joita toisissa maissa oli joka kuukausi. Suomessa kukaan kyseistä pakkaa ei pelannut edes SM-kisoissa, joten tulin aivan erilaisesta todellisuudesta. Nykyään kaikkien korttipelien pakanrakennus toimiikin siten, että joku keksii pakan, pärjää sillä kerran turnauksissa, lista laitetaan nettiin jakoon ja kaikki kopioivat pakan kortilleen.

Tässä ei tapahdu innovaatiota kuin kerran, jonka jälkeen kaikki kilpailuhenkiset vain kopioivat listan ja tekevät siihen 1-5 korttia muutosta tilanteesta riippuen. Itse rakastan korttipelaamisessa kilpailuakin enemmän pakanrakennusta, joka on yksi syistä, miksi en mitään korttipeliä nykyään enää pelaa – Internet on käytännössä riistänyt mielestäni parhaan osan korttipelaamisesta, koska kaikki on saatavilla tässä ja nyt ja heti ja omia aivoja ei juuri tarvitse käyttää kuin pelaamiseen.

Elämäni ensimmäiset Pokémonin maailmanmestaruskisat (13v)

No niin takaisin tarinan pariin. Näytti siis siltä, että vastassa olisi paljon samantyylisiä pakkoja kuin mitä itse pelasin eri mausteilla. Itselläni pakassa oli siis psyykkistyyppinen Gardevoir pääiskijänä ja tukea antoi normaalityypin Delcatty. Tämä ei suurimmalle osalle kerro mitään, mutta on tärkeä tieto, koska Pokémonissa niin videopeleissä kuin korttipeleissä tärkeitä ovat Pokémon-tyypit ja niiden heikkoudet ja vahvuudet keskenään. Esimerkiksi sähkötyypin Pikachu on tuplasti vahvempi korttipelissä vesityypin Squirtlea vastaan.

Turnausta edeltävänä iltana kaikille turnausosallistujille jaettiin ns. errata-lappu, jossa kerrottiin, että kivityypin Machampin (joka on heikko juuri Gardevoirille) iskun sanoitusta on muutettu hieman. Machampilla oli isku, joka iski aina saman verran, välittämättä mistään heikkouksista tai vahvuuksista. Teksti oli muutettu siten, että se ottikin heikkoudet huomioon, mutta ei muuta. Pakkani Delcatty oli taas juurikin heikko Machampia kohtaan, joten tämä oli tärkeä tieto minulle, jos Machamp-pakan saisin vastaani. MUTTA koska en englantia osannut täydellisesti ja olin aloittelija, en ymmärtänyt tätä muutosta paperissa, koska sanoituksen muutos ei ollut selkeä ja ihmettelin, että eihän tässä ole mikään muuttunut. Menin siis iloisesti tätä miettimättä nukkumaan ja lauantaiaamu tulikin nopeasti vastaan.

En ole todennäköisesti jännittänyt mitään niin paljon kuin sitä, kun kävelin turnauspaikalle hotellin convention centeriin, jossa oli paljon Pokémon-bannereita ja sadoittain ihmisiä ympäri maailman, joista kaikki olivat voittaneet oman maansa mestaruuden tai pärjänneet läpi kauden hyvin turnauksissa.

Olin 13-vuotias, huonosti englantia puhuva, ujo teinipoika murrosiän alussa paikassa, jonka olemassaolosta en osannut edes haaveilla 3 kuukautta aiemmin. Pokémon-turnaukset toimivat tähän aikaa seuraavasti, koska kyseessä oli vielä painottuneesti lasten korttipeli (koska lapsena Pokémonista innostuneet eivät olleet aikuisiksi vielä ehtineet kasvaa toisin kuin tänään). Maailmanmestaruuksia oli jaossa kolme, kolmessa eri ikäluokassa.

Junior: 10-vuotiaat ja sitä nuoremmat
Senior: 11-14-vuotiaat
Master: 15-vuotiaat ja vanhemmat

Kuuluin siis 13-vuotiaana Senior-ikäluokkaan, jossa oli kaikista eniten pelaajia, koska suurin osa varmasti juuri lapsena innostunut oli tapaani Pokémonin kanssa varttunut.

Turnauksessa oli pari avajaispuhetta, jossa oli mukana myös Pokémon-korttipelin Japanin jehuja. Muistikuvani tästä ovat erittäin hämärät, koska olin niin jännittynyt, mutta sitten jaettiin ensimmäisen kierroksen pairingsit. Pairingsit tarkoittavat siis listaa siitä, kuka pelaa ketäkin vastaan tällä kierroksella. Tarjolla oli 7 kierrosta sekä top32, koska pelaajia oli jotain 120-130 omassa ikäluokassani. Viidellä voitolla ja kahdella tappiolla olisin varmasti jatkossa top32 (joka pelattaisiin sunnuntaina) – neljällä voitolla ja kolmella tappiolla, paljon riippuisi vastustajieni otteluista (selitän tämän eli tie-breakerin myöhemmissä osissa).

Pairingsit tuotiin vuonna 2004 kivikautisesti paperilapuissa (jotka oli tulostettu tietokoneelta) kaikkien nähtäville, josta ne laitettiin nuppineulalla kolmeseinäisen Pokémon-standin kaikille seinille. Katsoin pöytänumeroni ja menin paikalleni. Tässä turnauksessa kaikki vastustajani olivat lopulta USA:laisia.

Ensimmäinen ottelu

Aloitamme pelin ja pian oli selkeää, että vastustajani pelaa samanlaista pakkaa kuin minä. Sillä erolla, että hänellä on juuri tyyppietu. Hän pelaa pimeystyypin Shiftry Pokémonia, joka vähentää oman Gardevoirini iskujen tehoa. Tähän olisi voinut olla ratkaisu, koska olisin voinut pelata korttia, joka poistaa tämän Shiftryn efektin. Kortti näytti tältä.

Stadium-kortit vaikuttavat molempiin pelaajiin ja ovat koko ajan pelissä – kunnes ne korvataan jollain toisella Stadium-kortilla. En pelannut yhtään Stadium-korttia pakassani, koska en yksinkertaisesti tullut ajatelleeksi, että sillä olisi väliä. Ottelu olikin äärimmäisen tiukka, mutta loppupeleissä tyyppietu oli liikaa ja hävisin ottelun juuri ja juuri.

0-1

Olin erittäin turhautunut ja avauduinkin ongelmasta isoveljelleni heti ottelun jälkeen. Aloimme tietysti jossittelemaan asialla, mutta tässä kohtaan mitään ei ollut tehtävissä. Pokémonissa pakkaa ei saa muuttaa enää sen jälkeen, kun sillä turnaukseen on mennyt. Meninkin sisuuntuneena seuraavaan otteluun.

Toinen ottelu

Pelin alussa tulee yksi asia selväksi – vastassa on taas sama pakka! Ja kyllä lopputulos on jälleen sama. Ottelu on erittäin tiukka, mutta Stadium-kortin puute tuhoaa mahdollisuuteni ja häviän tämänkin ottelun.

0-2

Olin Suomessa tähän mennessä voittanut käytännössä kaikki viralliset turnaukset, joihin olin osallistunut, joten voit kuvitella, mitä tämä tilanne teki äärimmäisen kilpailulliselle teini-ikäiselle pojalle, joka oli tottunut voittamaan. Suoraan sanoen huutoitkin. En kuitenkaan ehtinyt kauhean kauaa itkeä ennen kuin kolmas ottelu alkoi.

Kolmas ottelu

Pokémonissa ideana on, että hyvät pelaavat hyviä vastaan ja huonot huonoja. Koska olin siis pelannut ja hävinnyt kaksi ottelua, sain vastaani toisen samanlaisen pelaajan. Yllätyksekseni vastassani oli vuoden 2002 maailmanmestari, joka ei pelannut samaa pimeystyyppistä pakkaa eikä itse asiassa samaa Delcatty-ideaa laisinkaan, mitä suurin osa pelaajista turnauksessa pelasi. En oikein tiedä, mikä pakan idea oli, koska hän oli 0-2 ja myös minua vastaan hän jäi täysin jyrän alle. En osannut oikein juhlia voittoa, koska ottelu ei edes tuntunut ottelulta ja olin edelleen katkera kahdesta ensimmäisestä tappiosta.

1-2

Tässä kohtaa turnauksessa on yleensä aina ruokatauko ja niin myös tässä turnauksessa. Aitoon Jenkkityyliin tarjolla oli lounaaksi kahta ruokalajia: burgereita tai pizzaa! Söin pizzaa.

Ruokatauoista pitää myös sanoa se, että ne oli yksi asia, mistä en juuri välittänyt etenkään isoissa turnauksissa. Ne rikkoivat aina turnauksen flow’n ja itse olen parhaimmillani aina silloin, kun saan paljon pelejä perätysten, sen sijaan, että pelaisin tunnin yhtä ottelua ja sitten tunnin tauko ja sama uudelleen. En myöskään useinkaan ollut nälkäinen turnausten aikana, koska turnausten ajaksi kehoni meni mielen mukana aina sellaiseen suoritusmoodiin, että fyysiset tarpeet katosivat käytännössä täysin. Halusin vain pelata.

Neljäs ottelu

Neljännessä ottelussa vastassani oli jälleen uusi pakka. Tällä kertaa Delcatty-moottorilla varustettu vesipakka, jossa pääiskijänä toimi Pokémon nimeltä Swampert. Tässä kummallakaan pakalla ei ollut tyyppietua ja aloinkin saamaan hieman toivonkipinää. Huomasin, että kaikki vastustajien pakat oli rakennettu samalla tavalla ja vaikka pakassani oli ammottava aukko Stadium-puutteen takia, oli siinä muita hyviä ratkaisuja, joita muiden pakoissa ei ollut. Itku muuttuikin hyväksi, kun voitto tuli pitkän kaavan kautta, mutta ilman tyyppitakaa-ajoo asemaa minusta tuntui, että olin kuin olinkin ottelussa kontrollissa.

2-2

Viides ottelu

Viidennessä ottelussa vastaani asteli jälleen sama vesityypin pakka. Ottelu meni erittäin samalla kaavalla kuin edellinen eli oli tiukka, mutta en enää kokenut huonoa itsetuntoa pakkani puutteista, vaan pystyin pelaamaan aivan tavallisella tasollani ilman turhia taka-ajatuksia. Voitin siis kolmannen ottelun putkeen!

3-2

Kuudes ottelu

Muistatko, kun selitin jotain epämääräistä Machampista ja korttiin viimeisenä iltana tehdystä muutoksesta tekstin alussa (joka siis johtui siitä, että kortti oli alunperin käännetty väärin japanista englanniksi)? Kuudennessa ottelussa vastaani tulikin Machamp/Delcatty pakka ja olin äärimmäisen innoissani. Sillä Machamp oli heikko pakkaani vastaan ja olin varma, että nyt onneni on vihdoin kääntynyt. Machamp pelaaja kuitenkin pelasi Stadium-korttia pakassaan. Ja mitä Stadium-kortti teki? Poisti heikkoudet molemmilta pelaajilta! Ja koska minulla ei ollut yhtään Stadium-korttia pakassani, olin täysin jumissa koko loppupelin kyseisen Stadiumin kanssa, koska en voinut korvata sitä omallani. Hups…

No ei se mitään ajattelin, sillä nyt Delcattyni ei olisi heikko Machampille ja voisin käyttää sitä iskijänä. Toin Delcattyn eteen, iskin. Ja hän tuhosi Delcattyni yhdellä iskulla. Olin hämilläni, eihän sen pitäisi olla mahdollista, koska Stadium vaikuttaa myös Delcattyyn. Pyysin tuomaria pöytään, joka selitti, että edellisiltana tullut muutos tosiaan koski sitä, että heikkoudet edelleen laskettaisin eli hyökkäys poisti Stadium efektin (eli Delcatty oli kuin olikin heikko Machampille), ja samalla tuplasi kaiken vahingon, mitä Machamp teki Delcattyyn. Eli alun tilanteessa, jossa minulla oli tyyppietu, tämä yksi Stadium-kortti oli muuttanut tilanteen täysin ylösalaisin, nyt hänellä oli tyyppietu!

Olin yllättynyt, mutta olin silti sitä mieltä, että peli oli pelattavissa. Tyyppietu kuitenkin koitui jälleen kohtalokseni ja turpaanhan sieltä tuli.

3-3

En halunnut puhua kenellekään tämän kierroksen jälkeen.

Seitsemäs ottelu

Ottelulla ei ollut mitään väliä, koska en voinut jatkoon päästä, koska hävisin kaksi ensimmäistä otteluani. Vastaan tulikin kolmannen kerran vesityypin Swampert-pakka, jonka voitin tässä kohtaa jo rutiinilla. Takaraivossa minulla oli myös toivo siitä, että mitä jos sittenkin pääsisin jatkoon, jos voittaisin? Spoiler alert: en päässyt, vaan sijoituin MM-kisoissa noin sijalle 55.

Turnauksen jälkipyykki ja sunnuntai

Kun viimeiset kierroksen tulokset ja ensimmäisen päivän tulokset laitettiin esille, olin puhtaasti vain pettynyt. En halunnut mitään muuta kuin poistua turnauspaikalta mahdollisimman nopeasti. Ja tietysti menin hotellihuoneeseen taas itkemään, heh. Koska olin tähän mennessä onnistunut kaikessa Pokémoniin liittyvässä, vastoinkäymiset tuntuivat extra-pahoilta. Fiilistä pahensi vielä se, että tiesin, mitä olisin voinut tehdä toisin – ja lopputulema oli täysin oma syy, jonka olisi voinut korjata yksinkertaisesti yhdellä kortilla.

Sunnuntaina lähdin hotellihuoneestani noin kolme kertaa – silloin kun piti käydä syömässä. Tämän lisäksi kävin pihalla, jossa oli Pokémon-karnivaali ihmettelemässä loputonta Pokémon krääsän määrää. Luonnollisesti meillä ei ollut mihinkään sieltä varaa ja halusin vain pari Pokémon-korttiboosteria uusinta sarjaa.

Entä mitä teki isoveljeni, joka oli vain katsomassa kisoja? Hän katsoi kaikki huippupelaajien ottelut, otti kuvia niistä, teki muistiinpanoja ja tuli raportoimaan minulle näkemästään parin tunnin välein. Oma reaktioni oli äksyillä takaisin, koska olin edelleen surullinen ja vihainen eilisestä – koska en voittanut maailmanmestaruutta ensimmäisellä yrittämällä.

Turnaus päättyi ja jokaisen ikäluokan voitti japanilainen – samalla pakalla. Ja arvaatko mitä? Kukaan japanilaisista ei pelannut samaa pakkaa kuin minä tai muut länsimaiset pelaajat eikä heillä ollut Delcatty-moottoria pakassa laisinkaan. Tämän kuullessani sisälläni heräsi pieni innon kipinä, jonka peitin kuitenkin jatkuvana äksyilynä. Olin varmasti mahtavaa seuraa paluumatkan takaisin Suomeen.

Paluu Suomeen – Hyvinkään Pokémon-liiga syntyy(13v)

Vaikka olin aivan tavallinen tunteiltani epäkypsänä teinipoikana 13-vuotiaana, Suomeen takaisin palatessa jokin oli muuttunut. Sisälläni paloi tuli, joka oli vahvempi kuin koskaan. Kyse ei ollut enää surullisuudesta, vihasta tai mistään muustakaan – olin motivoitunut ja päättäväinen. Tulen ensi vuonna parempana, vahvempana ja paremmin valmistuneena kuin koskaan aikaisemmin. Tulen voittamaan maailmanmestaruuden ja kukaan ei voisi estää minua.

Isoveljelläni oli kuitenkin vielä suurempia suunnitelmia. Hän on siis 3 vuotta minua vanhempi, joten 16-vuotias tässä kohtaa. Siinä missä minä ajattelin minä, minä ja minä, isoveljeni mietti, miten voisi auttaa meitä – ja muita. Juttelimmekin SM-kisojen järjestäjän kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos perustaisimme Pokémon-liigan Hyvinkäälle? Isoveljeni on aina ollut se ekstrovertti järjestelijä meistä, joten hän innostui heti. Liigaan tarvittaisiin tilat, joissa pelata ja jotenkin pelaajille pitäisi ilmoittaa, että tällainen Pokémon-liiga olisi tarjolla ihmisille.

Mitä isoveljeni siis teki? Käveli sen enempää miettimättä Hyvinkään isoimman lelukaupan tiskille ja kysyi omistajalta suoraan olisiko heillä tilaa, missä voisimme lauantaisin pitää Pokémon-korttiliigaa ilmaiseksi? Uskomatonta kyllä tämä toimi, sillä lelukauppa oli samoissa tiloissa rengaskaupan kanssa, joka ei ollut auki viikonloppuisin. Saimmekin pelata rengaskaupan kahvion tiloissa, joka oli samoissa tiloissa lelukaupan kanssa. Ja emme joutuneet maksamaan tästä mitään.

Entä miten pelaajia saataisiin paikalle? Tässäkin isoveljelläni oli jo suunnitelma. Lelukaupan sisällä voisi mainostaa, koska sieltä varmasti ostettaisiin myös Pokémon-kortteja, joten synergiahyödyt olisivat selviä. Tämän lisäksi hän teki yhden lehti-ilmoituksen Hyvinkään Sanomiin, joka ei siihen aikaan maksanut mitään harrastusten osalta.

Syys-lokakuussa 2004 meillä oli kuin olikin ihka oma ja virallinen The Pokémon Companyn tukema Pokémon-liiga pystyssä Hyvinkäällä nuhjuisessa lelukaupan nurkassa, jossa oli vain betonia ja renkaita ympärillämme.

Muistan kuinka ensimmäinen liigakerta jännitti minua, lähinnä sen takia, jos paikalle tulisi vieraita ihmisiä! Joutuisin puhumaan ventovieraille, sitä karmeampaa kohtaloa en tuossa iässä tiennyt. Mutta isoveljeäni stressasi aivan päinvastainen asia. Tulisiko itse asiassa KETÄÄN paikalle. Pokémon ei tähän aikaan ollut mitenkään pop tosiaan enää tai mainstreamiä. Tämän lisäksi Hyvinkää ei ole mikään jättikaupunki, joten myös lapsia oli rajattu määrä.

Menimmekin lelukauppa Royal Toysiin hyvissä ajoin puoli tuntia ennen liigan virallista alkamisaikaa. Tulisiko ketään paikalle? Ja jos tulisi, miten tämä muuttaisi harrastustamme kotilattialta eteenpäin? Siitä seuraavassa osassa!

—————————

Tekstien kirjoittaminen on tasapainoilua oleellisen ja sellaisen kertomisen välillä, mikä on ymmärrettävää ihmiselle, joka korttipeleistä ei välttämättä mitään tiedä. Jos siis tuntuu, että peliselitykset olivat epäselviä tai turhia, otan mielelläni palautetta tästä vastaan! Haluan, että tekstit ovat luettavia kaikille, tiesi korttipeleistä jotain, paljon tai ei mitään, joten toivon, että sanot mikäli tekstistä ei tajunnut yhtään mitä milloinkin tapahtuu.

Kuten kaikissa urheilulajeissa paljon on draama ulkopuolella, mutta itse pelit kertovat paljon tunnelmasta ja tunteesta turnauksen aikana. Kiitos!

Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville