Erään Pokémon-mestarin tarina: osa 7

Tämänpäiväinen blogiteksti jatkaakin tosielämän tarinaa siitä, kuinka minusta tuli ihka aito Pokémon-mestari – tarkalleen Pokémon-kortilla pelaamisen kuusinkertainen Suomenmestari. Matka muutti minua täydellisesti erittäin nuoresta alkaen ja tarjosi nuorelle teinipojalle maailman, jota en olisi koskaan edes uskonut olevan olemassa – sekä samalla vei minut matkalle ympäri maailmaa käytännössä ilmaiseksi.

Pokémon-tarinani on suhteellisen pitkä kerrottava, mutta sen saadessa lukijoilta innostuneen vastaanoton, vaikka aihe meneekin blogin pääaiheen ohi täysin, jatkan tarinointia aina kerran kuukaudessa/kahdessa tahdilla. Tarinoissa on myös paljon oppeja, joita kannan mukanani arjessa oli kyse työelämästä tai kaverisuhteista, koska kokemus oli aidosti äärimmäisen opettavainen.

Näitä tarinoita on mukava muistella ja kertoa. Onkin ollut mukavaa kuulla, että tekstit ovat saaneet innostuneen vastaanoton ja seuraavaa tarinaa odotetaan aina innolla. Alta löydät aiemmat tarinat.

Erään Pokémon mestarin tarina: osa 1
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 2
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 3
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 4
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 5
Erään Pokémon mestarin tarina: osa 6

Koska osa tarinoista kertoo ajasta ennen älypuhelimia, sosiaalista mediaa ja niin edespäin, niin avaan aina sitä, mikä vuosi ja kuinka vanha olin silloin. Suluista löydät aina kuinka vanha olin minäkin vuonna, mikä antaa kontekstia tarinaan.

Vuoden 2006 MM-kisoihin valmistautuminen

Aloitetaan pienellä kertauksella, koska viime tekstistä on hetki aikaa. Olin juuri voittanut SM-kisat vuonna 2006 (kolmannen kerran peräkkäin) ja vuonna 2006 MM-kisoihin valmistautuminen olikin aivan eri maailmasta kuin koskaan aikaisemmin. Käytännössä tein kesälomalla 15-vuotiaana kolmea eri asiaa:

1) Kävin salibandyn kesätreeneissä ja kesätöissä futiserotuomarina
2) Pelasin Super Smash Bros. Meleetä 4-5 tuntia päivässä
3) Loput päivästä pelasin Pokémon-korteilla valmistautuen MM-kisoihin

Isoveljeni palasi Saksasta vaihtovuodeltaan ja käytännössä muut hyvinkääläiset pelaajat, jotka olivat nyt myös ensimmäistä kertaa MM-kisoihin menossa, tulivat aina meille usein jo aikaisin aamusta pelaamaan Pokémonia – jos emme pelanneet toisten kavereiden kanssa Meleetä. Usein teimme näitä asioita ristiin rastiin ja jotkut pelasivat huoneen lattialla Pokémonia, toiset olohuoneessa Meleetä. Vanhempamme olivat joko töissä tai omia juttuja tekemässä suurimman osan ajasta ja koti oli koko kesän aika vapaasti meidän käytössämme.

Tänä kesänä alkoi myös perinne, joka kulkee nimellä Miska-leiri vielä tänäkin päivänä kaveriporukassamme. Miskan perhe asui n. 15 kilometriä Hyvinkäältä, joten hän sai aina kyydin meille. Koska heillä kuitenkin oli hehtaaria (kirjaimellisesti) paljon, saimme idean, että pidämme hyvässä kesäsäässä kolmen päivän teholeirin, missä emme tee muuta kuin pelaamme Pokémonia, uimme pihalla olevassa lammessa ja saunomme.

Leiri sai alkunsa MM-kisavalmistumisleirinä, mutta on nykyään kaveriporukassamme vuosittainen perinne, joka on kehittynyt vuosien saatossa ensin kovasta korttipelaamisesta kaikenlaiseen korttipelaamiseen. Sitten kaikenlaiseen lautapelaamiseen. Ja nykyään vain ihan kaikkeen, mitä iso kaveriporukka pystyykään tekemään kolme päivää kesäsäässä. Porukka on muuttunut paljon, mutta nykyään core-porukassa on n. 30 ihmistä ympäri Suomen, joista kaikki ovat lopettaneet Pokémonin pelaamiseen nykyään jo aikoja sitten.

Etenkin ensimmäisinä vuosina leirillä oli alkoholibanni, mutta tämä löystyi, kun kaikki pelaajista olivat täysi-ikäisiä (joskus vuonna 2015). Tänä vuonnakin meillä oli samainen leiri kaveriporukkamme kanssa ja mukana on aina 15-20 ihmistä – ainoat ihmiset, jotka ovat joka vuosi paikalla olleet 18 vuotta perätysten ovat Miska (luonnollisesti) ja allekirjoittanut.

Tämän lisäksi samanlainen leiri järjestettiin myös Keski-Suomessa, jonne menimme. Täällä syntyikin legenda ja sisäpiirin vitsi, kun pohdimme tarkkaan isoveljeni kanssa, mikä pakka olisi kenellekin MM-kisoihin mentäessä hyvä. Tekemisestä oli alkanut tulla suhteellisen totista tässä kohtaa ja mietimme ihmisten pelityylejä, metagamea ja pakkojen techejä erittäin tarkasti kahden MM-kisan kokemuksella.

Miskalle ehdotinkin pakkaa, joka oli voittanut Hollannin mestaruuden vanhimmassa ikäluokassa. Pakka oli äärimmäisen hyvä erityisesti formaatin parasta ja pelatuinta pakkaa (LBS) vastaan, jolla itsekin olin voittanut juuri SM-kisat.

Miska totesi minulle testipelien jälkeen Keski-Suomessa, että ”ei tämä Holon Engine toimi tässä pakassa”. Holon engine oli tietty korttiyhdistelmä, joka teki käytännössä kaikista pakoista toimintavarmempia. En käytännössä rakentanut pakkoja ilman tätä korttikombinaatiota, koska se oli niin ylivoimainen toimintavarmuuden varmistamiseksi. Vakuuttelin Miskalle, että luottaa listaani, vaikka se ei juuri nyt alkuun tuntuisikaan hyvältä.

Lopputuloksena oli, että viimeisellä liigakerralla ennen MM-kisoja Miska hävisi kaikki pelatut 20 otteluaan. Hän oli kuitenkin jostain absurdista syystä ottanut sydämeensä sanat, jotka sanoin. Nykyään töissä saattaisin sanoa ”luota prosessiin” ja vaikka en osannut näin sanoa tähän aikaan, tämä oli se, mitä tarkoitin. 20 häviötä peräkkäin olisi saattanut käytännössä kenet tahansa muun pelaajaan täyteen kriisiin pakkavalinnasta, mutta näin ei Miskalle käynyt. Hän luotti tekemääni pakkaan ja prosessiin.

Vuoden 2006 MM-kisat

MM-kisat järjestettiin vuonna 2006 Kalifornian Anaheimissa. Vuonna 2004 MM-kisajoukkueessa oli vain minä. Vuonna 2005 minä + 2 pelaajaa. Vuosi 2006 oli kuitenkin erilainen. Suomen joukkueella oli pelaajia kaikissa kolmessa ikäluokassa, jotka Pokémonissa olivat tähän aikaan siis.

10 ja alle -vuotiaat (kutsutaan Junior ikäluokaksi)
11-15 -vuotiaat (kutsutaan Senior ikäluokaksi)
Yli 15 -vuotiaat (kutsutaan Master ikäluokaksi)

Olin juuri täyttänyt 15, joten tämä oli ensimmäinen vuosi MM-kisoissa kuninkuusluokassa, jossa vastaan saattoi tulla niin 40-vuotias perheenisä kuin 25-vuotias yliopistochad – tai ihan mitä tahansa tältä väliltä. Suomessa olin tähän tottunut, koska pelaajia oli sen verran vähän, että suurin osa otteluista pelattiin kaikki ikäluokat sekaisin. Joka tapauksessa meillä oli kolme pelaajaa pelkästään Master-ikäluokassa, minä, isoveljeni ja SM-kisojen 3. tullut pelaaja. Koko Suomen top3 parasta pelaajaa siis. Senior ikäluokassa oli viisi pelaajaa, kolme Hyvinkään liigasta, kaksi Keski-Suomesta. Junior ikäluokassa Suomen edustajia oli yksi.

Tuttuun tapaan, koska olin voittanut mestaruuden SM-kisoissa, myös vanhempani oli mukana, koska alaikäisenä Nintendo maksoi niin oman matkani kuin vanhempien matkat sekä hotellihuoneet oman maan mestareille.

Pelasin itse näissä kisoissa pakkaa, joka oli tullut 3.:ksi Yhdysvaltain mestaruuskisoissa – isoimmissa kisoissa koskaan pelin historiassa. Miksi en pelannut turnauksen voittajapakkaa? Koska huomasimme pelitestatessa, ettei pakka oikeasti ollut paras- se oli ollut vain uusi ja yllättänyt ihmiset. Yhdysvaltain mestaruuskisoista oli kuitenkin kaksi kuukautta aikaa, joten kaikilla oli ollut aikaa opetella, miten pakkaa vastaan pelataan.

Isoveljeni pelasi pakkaa, jolla voitin Suomenmestaruuden ja joka oli pelatuin pakka (nimeltään LBS). Tarvitsimme pakkaan kuitenkin yhden harvinaisen kortin vielä ja kiertelimme MM-kisatiloja kysyen ihmisiltä, löytyisikö tällaista korttia. Yhdeltä amerikkalaiselta kortti löytyi kuin löytyikin myynnistä järkyttävään 50 dollarin hintaan, joka oli korkein hinta, mitä olimme koskaan kortista maksaneet. Päätimme kuitenkin kortin ostaa, koska isoveljeni sen pakkaan tarvitsi. Tänään kyseisen kortin hinta on yli 500 dollaria.

Mennään kuitenkin itse turnaukseen, koska siinä on vähän perattavaa.

1. kierros

Tämä ottelu oli elämäni ensimmäinen Master-ikäluokassa MM-kisoissa ja vastaani tuli japanilainen, joka ei osannut sanaakaan englantia. Tässä kuitenkin on korttipelaamisen kauneus, sillä ymmärtääksemme toisiamme, emme tarvinneet sanoja, koska tällä tasolla kaikki kortit tuntee ulkoa – luki niissä japania, portugalia tai espanjaa. Ja eipä oma englantikaan mitään sujuvaa ollut vielä tässä iässä.

Sain suhteellisen hyvän alun pelissä ja pakkani idea oli laittaa ns. lukkoon vastustajan hitaammat pakat joko pelin toisesta tai kolmannesta vuorosta lähtien, että ne eivät edes pysty käynnistymään. Hän sain yhden ison mörssärin (Tyranitar) pöytään jo pelin ensimmäisellä vuorolla, mutta selvisin siitä suhteellisen pienin vahingoin. Kun olin kaatanut tämän Pokémonin, onnistuin pitämään lukkoa yllä ja hitaasti, mutta varmasti voitin pelin.

Hyvä on siis huomata, että pakkani osalta kolme ensimmäistä vuoroa oli tärkeimmät. Olimme hioneet pakkaa siten, että se saisi lähes 100% ajasta kolmen ensimmäisen vuoron sisään itsensä pyörimään, koska jos se joutui odottamaan kauemmin, hitaammat pakat pääsivät vauhtiin ja tämän pakan tulivoima ei kestänyt perinteisessä silmä-silmästä taistelussa. Pakkani olikin siis niin sanottu control-pakka.

1-0

2. kierros

Vastaani asettui ranskalainen, jolla oli myös nopea pakka, mutta eri tavalla nopea. Vastustajani pakan idea ei ollut häiritä vastustajan peliä, vaan ns. ajaa vain yli mahdollisimman nopeasti. Näistä puhutaan niin sanottuina aggro-pakkoina. Huvittavaa ottelussa oli kuitenkin se, että me molemmat saimme hitaan alun. Kummankaan pelisuunnitelma ei mennyt kuin strömsössä huonojen alkukäsien korttien takia, joten ottelu oli erittäin mielenkiintoinen. Olen aina ollut pelaajana parhaimmillani tilanteissa, missä pitää improvisoida nopeasti ja yllättäen nautin näistä otteluista kaikista eniten. Omassa pakassani olikin paljon erilaisia ”techejä”, eli yksittäisiä kortteja, joita pystyi käyttää luovasti. Ja tämän lisäksi pystyin käyttämään myös jokaista vastustajani korttia luovasti, koska pakkani pääiskijä oli Mew Ex, joka näytti seuraavalta.

Kuten Mew EX:n Poké-Bodynkin nimi on, Mew EX on versatile – eli monipuolinen. Se pystyi siis kirjaimellisesti kopioimaan minkä tahansa pelissä olevan Pokémonin iskun – myös vastustajan- kunhan sillä oli tarvittavat energiat kyseiseen iskuun. Rakastan tällaista korttisuunnittelua erittäin paljon, koska se antaa pelaajalle paljon mahdollisuuksia sekä pakottaa myös vastustajaa miettimään, mitä hän haluaa peliin laittaa, koska antaa samalla aseita myös toiselle pelaajalle. Moderneissa korttipeleissä itseäni harmittaa kaikista eniten tällainen syvän interaktion puute, koska Mew EX pystyi rankaisemaan kovaakin, jos vastustaja pelasi vain niin sanotusti oman pelistrategiansa mukaan, eikä välittänyt siitä, mitä toisella puolella pöytää oli.

Nojoo, takaisin turnaukseen. Mew EX:n monipuolisuus antoi tarpeeksi aseita, että onnistuin voittaa tämän oudon ottelun.

2-0

3. kierros

Kaksi voittoa ja ei yhtään tappiota oli hyvä tulos ensimmäisenä vuonna Master-ikäluokassa kahden kierroksen jälkeen, mutta matkaa oli. Ensimmäinen päivä oli kahdeksan kierrosta ja tarvitsisin tällä alulla 6-2 tai 5-3 tuloksen, jotta pääsisin top32:een eli turnauksen toiselle päivälle. Kolmannella kierroksella vastaani tulikin ensimmäinen LBS, jota olin odottanut pitkään. Pakka oli äärimmäisen hyvä ja yleinen, mutta pakkani oli rakennettu toimivaksi juuri sitä vastaan.

Jälleen kuitenkin alkuni oli äärimmäisen heikko. En saanut lukkoa pyörimään, mutta hieman improvisoimalla sain pelin erittäin tiukaksi. Tästä huolimatta vastustajani pystyi nostamaan itsensä voittoon, koska LBS oli suhteellisen hidas ja kun pääsi kunnolla vauhtiin, ei control-pakkani sitä enää pystynyt hallitsemaan.

2-1

Kierrokset 4-7.

Ja sitten. Todennäköisesti itsesuojelumekanismina aivoni on sulkenut suurimman osan näistä otteluista pois, mutta siis suomeksi hävisin kaikki. Muistan seuraavan kierroksen otteluista, että sain kerta kertaalleen karmeampia alkuja, joilla en pystynyt käytännössä voittamaan – olisi vastassani ollut ihan kuka tahansa vain tai ihan mikä tahansa vain. Hyvin alkanut turnaukseni siis liikkui 2-0 tuloksesta 2-5 tulokseen.

En ollut todennäköisesti koskaan elämässäni hävinnyt aiemmin viittä Pokémon-korttipeliä putkeen. Olin äärimmäisen vihainen ja surullinen. Olin käyttänyt satoja tunteja kesällä siihen, että saamme kaiken hiottua täydellisyyteen ja sitä myös pakkani oli. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, kun huono tuuri iski toisensa perään. Alkukierroksen ottelut kun olivat paras yhdestä ja sain kokea, mitä on todellinen satunnaisuus, mitä korttipelit voivat tuoda mukanaan. En saanut lukkoa pyörimään missään ottelussa ja monessa ottelussa saatoin hävitä toisella tai kolmannella vuorolla, koska alkukädessäni ei yksinkertaisesti ollut yhtään mitään. En ollut koskaan ollut niin voimaton.

8. kierros

Kun olin kuitenkin lentänyt maailman toiselle puolelle, halusin kaikki ottelut pelata (usein MM-kisoissakin ihmiset droppaavat turnauksesta heti, kun tietävät, etteivät palkintosijoille voi päästä). Muistan turnauksen viimeisen ottelun hyvin siksi, että kun nostin alkukäden aloin vain nauramaan hallitsemattomasti. Tietenkin turnauksen viimeisessä ottelussa viiden kuuden aivan karmean alun jälkeen, pakka päättää näyttää sen, miten se oli toiminut kaikissa sadoissa testiotteluissa. Sain täydellisen alun ja ajoin vain vastustajani yli.

3-5

Olin huonoin suomalainen Master-ikäluokassa. Ja aidosti katkera. Koin, että koko kesä oli mennyt hukkaan, ja kaikki vaikutusvalta oli otettu pois käsistäni, vaikka olin tehnyt kaikkeni. Olin myös parempi pelaamaan, että pakanrakentajana kuin koskaan. Uskoin myös, että pakkavalintani oli oikea. Kipua ei auttanut se, että Jason Klaczynski, johon tulen palaamaan muutaman kerran tämän tekstisarjan aikana myöhemmin, voitti tänä vuonna ensimmäisen maailmanmestaruutensa Master-ikäluokassa – täysin samalla pakalla, jolla pelasin.

Todellisuudessa en tiennyt vielä mitään pettymyksestä ja tuskasta (eli kasvusta ja opetuksista), jota rakas harrastus voi tuottaa. Mutta siitä vasta seuraavassa tekstissä! Tipuinkin siis jo lauantaina pois kisoista ja siirryin sunnuntaina katsomaan top32-otteluita, koska jopa kaksi hyvinkääläistä pääsi turnauksen toiselle päivälle Senior-ikäluokassa.

Ensimmäistä kertaa katsojana MM-kisoissa

Sunnuntai olikin erilainen turnauspäivä kuin mihin olin aiemmin tottunut. Olin tähän mennessä MM-kisoissa ainoa toiselle päivälle päässyt suomalainen ja oli jännittävää olla kerrankin katsojan roolissa.

Toinen suomalainen pelaaja tippui heti top32:ssa, mutta Miska oli saanut vastaansa LBS-pakan, jota vastaan hänen pakkansa oli erityisen hyvä. Miskan pakka olikin niin sanottu ”counter-pakka”, jonka idea oli olla hyvä ennen kaikkea pelatuinta pakkaa vastaan turnauksessa. Tämä pakka oli LBS, koska se oli tunnetusti paras pakka globaalisti ja voittanut suurimman osan turnauksista viime aikoina.

Top16 ottelun alkaessa, en vielä kauheasti jännittänyt, mutta katsoimme koko Suomen tiimin kanssa Miskan otteluita zoomaamalla milloin videokameralla, milloin kameralla pelipöytään nähdäksemme, miten otteluissa menee. Myös top16:sta Miskalla oli vastassa LBS. Miska voitti.

Top8. Nyt kuume alkoi nousta koko tiimillä. Ja aloimme jännittämään, olisiko siellä vastustajalla taas LBS. Miskan top8 vastustaja kääntää aloituskorttinsa ympäri ja tajusimme heti, että kyllä – vastassa oli taas LBS! Tässä kohtaa voisi varmaan selittää, että LBS nimi tulee sanoista Lugia, Blastoise, Steelix. Eli ihan vain tylsästi niistä kolmesta Pokémonista, jotka pakassa toimivat pääiskijöinä. Jos tiedät Pokémonista mitään, todennäköisesti tunnistat ainakin Blastoisen (se on se kilpikonna vesitykkien kanssa).

Tässä pelissä tehtiin omalla tavallaan pelin historiaa, kun Miskan vastustaja halusi käyttää kortin, jolla saa vesienergian omasta roskisläjästä. Kun vastustaja aktivoi kortin ja katsoi roskiksensa läpi, siellä ei korttia ollut. Vastustaja siis pelasi kortin, jolla sai kortin roskiin ja käytti efektin uusiksi. Koska kortissa luki, että voit käyttää efektin vain kerran vuorossa – Miska kutsui tuomarin ja sanoi, että eihän tätä efektiä voi käyttää, koska se on jo käytetty (vaikka roskista ei mitään löytynytkään ensi kerralla). Tähän tulkintaan kului 10 minuuttia ja jännitimme, kun säännön tulkitseminen meni japanilaiselle päätuomarille asti. Päätuomari linjasi säännön Miskan hyväksi ja käytännössä vastustaja hävisi pelin tähän.

Miska voitti taas – kiitos tämän aika nerokkaan oivalluksen. Ja pitää huomauttaa, että Miska oli siis 11-vuotias tässä kohtaa. Fun fact: tämä sääntö tarkastettiin tapahtuman takia heti MM-kisojen jälkeen ja Pokémon Company totesi, että päätuomari tulkitsi säännön väärin. Miskan vastustaja olisi siis oikeasti saanut kortin ottaa discistä. Paikallinen Jumalan käsi siis.

Tässä kohtaa tiimimme alkoi jo vähän sekoamaan ja meluamaan aika poikkeuksellisella tavalla. Yhdysvaltalaisilla ja japanilaisilla, jotka olivat voittaneet kaikki maailmanmestaruudet tähän asti, oli usein pienempiä tiimejä. Suomessa meitä oli kuitenkin nyt jotain 15 laskien mukaan kaikkien pelaajien vanhemmat. Olikin harvinaista nähdä, että suomalaiset olivat ne äänekkäät!

Tässä kohtaa aloimme jo unelmoimaan maailmanmestaruudesta. Olihan se vain kahden paras kolmesta ottelun päässä! Olimme myös tehneet tarpeeksi vakoojatyötä tietääksemme, että vastassa oli myös seuraavalla kierroksella LBS. Tiesimme myös, miten lista erosi aikaisemmista vastustajista ja kävimmekin ottelujen välissä paljon strategisia keskusteluja, miten ottelussa kannattaa pelata.

Top4 ottelu alkaa ja oli selvää, että tämä LBS olisi vaikein tähän mennessä – jos vastustaja vain tajuaa, mitä hänen kannattaa tehdä. Vastustaja tajusikin, mutta se ei riittänyt. Miska onnistui kolikonheitoissaan (tietyt efektit Pokémon-korteissa aktivoituvat vain, jos heität kruunan kolikosta/parillisen nopalla), joka vei hänet voittoon. Finaali!

Maailmanmestaruuskisojen finaali

Olikin enää yksi ottelu jännitettävänä. MM-kisojen finaali Senior-ikäluokassa, jossa pelaajina oli Miska ja hollantilainen pelaaja. Tämä oli kaikin puolin poikkeuksellinen ottelu. Oli selvää, että ensimmäistä kertaa pelin historiassa jossain ikäluokassa maailmamestari ei olisi japanilainen tai yhdysvaltalainen. Näissäkin kisoissa kun Junioreiden mestaruus meni japanilaisille ja Master-ikäluokan yhdysvaltalaisille.

Emme tienneet, mitä vastustaja pelasi, mutta kun hän käänsi korttinsa auki, tajusimme – kyseessä ei ollut enää LBS. Miska oli voittanut pelkkiä LBS:iä, koko päivän ja nyt finaalissa olisi vastassa pakka, joka oli eri pakka ja samalla jopa etu Miskan pakkaa vastaan. Miska kun oli hävinnyt kyseiselle pakalle jo aiemmin turnauksen ensimmäisenä päivänä. Finaalin ensimmäinen ottelu oli äärimmäisen tiukka, mutta Miska voitti sen juuri ja juuri. Olimme aivan haltioissamme.

Toinen ottelu kesti ja kesti ja lopulta hollantilainen voitti. Voitot olivat 1-1 ja finaalin puolentoista tunnin ajasta oli käytetty tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Oli selvää, että viimeisessä ottelussa siis aika loppuisi kesken ja se kumpi johtaa ajan loppuessa kesken, voittaisi pelin. Kelloja näytettiin isoilta screeneiltä turnaushallin seinillä ja muistan ikuisesti kuin noin 10 minuuttia ennen pelin loppua, Miska huomasi olevansa johdossa. Mutta samalla tajusi, että jos antaa pelin edetä tavallisesti, vastustaja todennäköisesti piti päästä edelle.

Mitä siis piti tehdä? Hidastaa pelitempoa. Miska käänsikin päätänsä yhtä hitaasti kuin hidastetussa elokuvassa katsoen kelloa ja takaisin – ja hidasti pelitempoaan merkittävästi. Vastustaja turhautui tästä silminnähden, mutta tuomarit eivät tästä rankaisseet, koska tempo oli edelleen sallitun rajoissa. Peli jatkuikin vielä 10 minuuttia ja kolme vuoroa… Lopputuloksena Miska oli tuhonnut 4 Pokémonia ja vastustaja oli tuhonnut 2. Ja näin suomalainen voitti ensimmäinen maailmanmestaruuden Pokémon-korttipelissä! Hauskaa oli nähdä, että siitä tehty lyhyt Iltasanomat juttu oli edelleen olemassa – näin pitkän ajan takaa.

Maailmanmestaruuden jälkipyykki

Kun peli päättyi ja Miska julistettiin maailmanmestariksi, omat harmitukseni huonosti menneistä kisoista pyyhkiytyvät hetkessä pois – niin hieno ja odottamaton hetki se oli!

Haluankin palata aivan tarinan alkuun. Viimeisellä liigakerralla ennen MM-kisoja Miska hävisi kaikki pelatut 20 otteluaan, myös LBS:ää vastaan. Itse taas voitin noin 90% pelaamistani otteluista. Numerot kuitenkin kääntyivät erittäin päinvastoin sitten itse kisoissa. Tämä onkin korttipelien kauheus ja kauneus. Niissä huipputasolla pärjäämiseen tarvitaan aivan järjetön määrä taitoja. Mutta hyvällä pelaajalla täytyy olla aina myös tuuri puolellaan. Ilman hyvää tuuria, maailmanmestaruuden kaltaiset saavutukset eivät ole mahdollisia.

Tarinan alusta on myös toinen oppi, jota kannan edelleen elämässäni. Saatat muistaa, että Miska totesi minulle hänelle rakentamastani pakasta ”ei tämä Holon Engine toimi tässä pakassa”. En rakentanut pakkoja lähes koskaan ilman tätä korttikombinaatiota, koska se oli niin ylivoimainen toimintavarmuuden varmistamiseksi. Käskin siis hänen vain luottaa prosessiin sekä kokemukseen ja osaamiseeni. Ja hän luotti, vaikka se tuntui aluksi väärältä ja tuotti myös testeissä ensin huonoja tuloksia!

Vitsailemme edelleen Miskan kanssa välillä tuosta hänen lausahduksestaan nykypäivänäkin, koska se kuvaa niin hyvin montaa asiaa maailmasta. Holon Engine on oman analyysin teon tärkeys osakesijoituksissa, kertosäkeen tärkeys pop-hitissä tai asioista selvän ottaminen ennen kuin lausuu omia mielipiteitään faktana. On tiettyjä fundamentaalisia asioita, joissa pyörää ei kannata yrittää keksiä uudelleen, niin muuttumattomia ne ovat ajassa. Joskus kannattaa vain luottaa prosessiin ja hyväksi todettuihin asioihin – etenkin, jos on vasta aloittamassa matkaansa.

Oliko minulla tai Master-ikäluokan voittajalla Holon Engineä pakassa? Ei ollut. Miksi? Tästä filosofisesta kysymyksestä enemmän lisää seuraavissa osissa!

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi.

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin 8 vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

 

4 kommenttia artikkeliin ”Erään Pokémon-mestarin tarina: osa 7”

  1. Kolmatta kertaa kommentoimassa.

    Aivan uskomatonta, että ratkaisupeleissä on aikaraja! MTG:n puolella top8-pudotuspelit (ehkä jopa joissain tapauksissa top16) pelataan ilman aikarajaa aina isommissa turnauksissa ja pienemmissäkin vähän olosuhteista riippuen.

    Toinen mielenkiintoinen ero liittyy tuohon ajan pelaamiseen. Taikakorttipuolella jos muutat pelitempoa kellon kuluttamiseksi niin tulee vähintään huomautusta/varoitusta ja mikäli se ei tepsi niin suoraan tappio. Ei siis ole mitään ”sallitun rajaa”, vaan mikäli pelinopeutesi muuttuu aikaisempaa hitaammaksi niin se on stallaamista.

    Kiitos mielenkiintoisesta juttusarjasta, parasta antia blogissasi!

    Vastaa
    • Kiitos, hauska kuulla!

      Joo tästä aikarajasta huippumatseissa tulee itse asiassa edelleenkin paljon kritiikkiä Pokémon-maailmassa, koska MM-kisafinaalit ovat edelleen aikarajaisia. Olen itse siinä vähemmistössä, joka kannattaa aikarajaa myös näissä otteluissa. Itsestäni on tuntunut aina vähän oudolta, että pelaaminen ja pakanvalinta turnausta ajatellen tehdään aina kuitenkin myös aikaraja mielessä. Ja tuntuu oudolta, että kun olet päässyt tiettyyn pisteeseen tietyillä valinnoilla, nämä muuttujat ympärillä sitten muutusivatkin – tämä kun usein vaikuttaa ihan match-upeihinkin. Mutta tiedän, että epäsuosittu mielipide.

      Ja tosiaan, muistaakseni Miska sai cautionin tai warningin tuosta pelitemmon muuttamisesta myös tuossa tilanteessa, kun turnausta on 10 minuuttia jäljellä ja maailmanmestaruudesta kyse, niin siinä yhden warningin ihan mieluusti ottaa 😀

      Vastaa

Jätä kommentti