Etelä-Korea – maailman kapitalistisin yhteiskunta

Tuntuuko sinusta joskus, että korealaiset tuntuvat aina olevan sukunimeltään Kim, Lee, Park tai Moon? Tämä ei ole stereotypia, vaan tilastollinen fakta, sillä yli 50% korealaisista on joku näistä neljästä sukunimestä. Syy tähän on huvittava.

Etelä-Korea menneisyydessä: sukunimia sai olla vain kuninkaallisilla – joiden sukunimet olivat Kim, Lee, Park ja Moon. Jossain kohtaa sukunimet kuitenkin vapautettiin, mutta jos halusit sukunimen, piti sinun maksaa siitä. Kuten voi kuvitella, jos vaihtoehto on ottaa kuninkaallinen sukunimi tai keksiä uusi sukunimi, suurin osa porvareista, joilla oli varaa, ostivat jonkun jo olemassaolevista sukunimistä, koska näin vaikutit arvokkaammalta ja luotettavalta kauppakumppanilta. Saatoithan olla kuninkaallista sukua! Lopulta siis suurin osa kansasta päätyi ostamaan jonkun kuninkaallisista sukunimista ja näin edelleen tänä päivänäkin suurin osa korealaisista omaa jonkun näistä sukunimistä. Kapitalismia parhaimillaan.

Etelä-Koreassa valtio kannustaa myös koko palkan kuluttamiseen – taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijoita täällä ei varmaan kauheasti ole. Miten valtio kannustaa kuluttamiseen? No veronvähennyksillä tietenkin! Koreassa saat verovähennyksiä vuoden lopussa sitä enemmän, mitä suuremman osan palkastasi kulutat. Täällä ei siis käytännössä melkein ole edes järkeä säästää rahaa. Eräältä kaveriltani kuulin, että hän saa myös vuokrastaan (n. 700e/kk) jopa 10% veronpalautuksina vuoden lopussa. Tämäkin yksitapa ylläpitää korkeita vuokratasoja.

Myös tuloveroprosentti on täällä erittäin alhainen. Eräs korealainen tuttuni, joka toimii data analystina japanilaiselle pankille Soulissa, sanoi, että hänen veroprosenttinsa on 9%. Se on alhaisempi kuin oma veroprosenttini kun olin osa-aikatyöläisenä opiskelujen ohessa! Kulutettavaksi jääkin leijonanosa palkasta. Olen aiemmin maininnutkin, että Etelä-Korea ei ole edes erityisen kallis paikka asua, etenkin jos asut vähän Soulin keskustasta kauempana. Asuminen täällä on yleensä se kallein asia, ja omistusasuminen ei ole kauhean yleinen asumisjärjestely kenelläkään Soulissa asuvalla. Töissäkäyminen vie kuitenkin suurimman osan ajasta korealaisille. Koreassa tehdyn tutkimuksen mukaan 89% korealaisista sanoi, että työelämä laski heidän tyytyväisyyttään elämään johtuen lähinnä jatkuvasta ylityömäärästä sekä stressistä.

Myös yrityskulttuuri täällä on mielenkiintoinen. Samsung, LG, Lotte ja Hyundai ovat suurimpia korealaisia yrityksiä – yhteistä näillä kaikilla on se, että ne ovat suurelta osin perheomisteisia, mutta pörssissä listattuja ja ne hallitsevat aidosti valtaosaa Etelä-Koreasta. Suomessa ehkä eniten tällaista yritystä muistuttaa Kone. Hallituspaikat periytyvät suvussa, mutta toisin kun Koneella, perheellä on edelleen ns. ”oikea” valta yrityksessä ja toimitusjohtaja ei ole se, joka tekee viimeisimmät päätökset talossa. Ja kuten kaikilla perheomisteisilla yrityksillä, ei täälläkään draamalta ole säilytty.

Muutama vuosi takaperin Hyundain suvun toinen perijä teki itsemurhan. Korealaiset eivät kuitenkaan usko tähän, vaan uskovat sen olleen ihan perus salamurha  toisen perijän toimesta. Toisessa spektrissä taas Samsungin järjestyksessä seuraava perijä tuomittiin juuri vähän aikaa sitten 5 vuodeksi vankilaan korruption takia ja pian sen jälkeen Samsungin toimitusjohtaja erosi, vaikka oli juuri luotsannut talon sen parhaimpaan tulokseen koskaan. Herlinin perheen draamat jäävät kaikenpuolin kakkoseksi korealaisten sekoiluille. Kai se vain on niin, että suku on pahin.

Moni tietää Suomessa esim. Samsungin TV:stä ja matkapuhelimista. Täällä näet Samsungin oikeastaan kaikkialla. Pankkina, autona, kaikessa elektronikaassa ja laitteissa. Jos keksit toimialan, on todennäköistä, että Samsung on siinä mukana. Sama koskee Hyundaita, jonka suurin osa meistä tuntee vain auto-, hissi- sekä liukuporrasvalmistajana. Täällä se on myös vakuutusyhtiö, pankki, tavaratalo, raskasta teollisuutta ja ihan mitä vain mieleesi voi jälleen tulla.

Jännä huomio. Soulissa on maailman suurin metroverkosto – jopa isompi kuin Tokiossa. En kuitenkaan ole kertaakaan nähnyt yhtään liukuporrasta tai hissiä, joka olisi Koneen valmistama tai huoltama. Ja usko tai älä, olen katsonut tarkkaan. Jopa niin tarkkaan, että kaverini nauravat aina kun katson metron liukuportaissa valmistajan logoa. Etelä-Korea tuntuu olevan vaikea markkina ulkomaalaisille yrityksille vahvojen kotimaisten toimijoiden takia.

2 kommenttia artikkeliin ”Etelä-Korea – maailman kapitalistisin yhteiskunta”

    • Mukava kuulla! Tulossa on vielä yksi teksti Korean ja Suomen eroavaisuuksista. Lähinnä taloudelliselta kantilta. Kirjoittelen erilliseen vaihtoblogiini enemmän huomioita ja koetan Omavaraisuushaasteen pitää suurelta osin aiheessa.

      Vastaa

Jätä kommentti