Fanipoika maksaa heti ja mitä vain

Ostin rajoitetun painoksen, minkäs muunkaan

Kyseinen fanipoika on tällä kertaa itse allekirjoittanut. Jos olet seurannut blogiani hieman pidemmän aikaa, tiedät, että olen suhteellisen rationaalinen rahankäyttäjä, mutta elän loppujen lopuksi aika normaalia elämää matkaillen ja viihteellä. On muutama asia, josta pidän erityisesti: urheilu, penkkiurheilu, matkailu, kirjoittaminen, kaverit, työni sekä…Nintendo.

Olen sitä ikäluokkaa joka oli juuri aloittanut ala-asteensa kun Pokémon-mania iski maailmaan ensimmäisen kerran. Siitä päivästä lähtien olen ollut vannoutunut Nintendo-fani. Tänään 3.3. Nintendo julkaisikin uuden konsolinsa Nintendo Switchin sekä uuden The Legend of Zelda: Breath of the Wild-pelin. Kirjoitin tämän tekstin eilen, koska ensimmäinen asia, mitä tein tänään herättyäni oli, että hain Nintendo Switchin kaupasta (379e) ja siihen pelin The Legend of Zelda: Breath of the Wild (69e). Otin jopa vapaapäivän töistä täksi päiväksi, jotta pystyn viettämään seuraavat 3 päivää ovet, ikkunat ja verhot kiinni eskapismin ihmeellisessä maailmassa.

Olen kaikesta rationaalisuudesta ja säästämisestä huolimatta loppujen lopuksi viihteen suurkuluttaja, koska tilaan Spotifyta, Viaplayta, käyn elokuvissa, konserteissa, festareilla sekä pelaan videopelejä kun siltä tuntuu. Rehellisesti puhuen videopelaamisesta minulla on kyllä ollut vuosien tauko nyt, koska Nintendo ei ole tarjonnut mitään pelattavaa.

Kysymys kuitenkin kuuluu, miksi Nintendo? Eikä Xbox tai PlayStation? Syy on yksinkertainen. Vaikka Nintendo on pörssilistattu osakeyhtiö (jonka osakkeita joskus omistin), ei se kuitenkaan pelikehityksessä mene koskaan raha, vaan japanilaisittain, laatu edellä. Tänään julkaistu Zelda piti alunperin tulla kauppoihin vuonna 2015, mutta erinäisistä kehitystyöongelmista johtuen julkaisu venyi ja venyi. Lähes mikä tahansa muu peliyhtiö lukuunottamatta ehkä Valvea olisi todennäköisesti julkaissut bugisen, kädenlämpöisen pelin, jota on hauska pelata hetki, mutta josta tulee uusi versio taas ensi vuonna.

Minusta tuli Nintendo fanipoika, kun ymmärsin, että Nintendo ei koskaan petä franchise-peliensä suhteen. Jos ostat 3D Super Marion, Zeldan, Metroidin tai uuden Pokémon pelin tiedät, että tuote on loppuunsa hiottu ja se antaa aina pelikokemuksen, joka on hintansa väärti. Nintendo ajaa tiettyjä pelaajaihmisiä pois liialla innovatiivisuudellaan ja sillä, ettei se anna mitä fanit haluavat (eli yleensä sitä samaa koukuttavaa pelaamista ja parhaita tehoja ja grafiikkoja esim. Activision-Blizzardin tavoin). Olen Nintendo fanipoika, koska arvostan Nintendon innovaatioita peliteollisuudelle yli kaiken. Mutta en silti koskaan voisi enää ostaa Nintendon osakkeita, toisin kuin esim. Activision-Blizzardia, joka löytyy  aktiivisesta osakeseurannastani. Rahan takominen ja tunteet ovat kaksi eri asiaa.

Onko sinulla brändiä, josta suostut maksamaan oikeastaan mitä vain ja jonka tuotteet sinun on vain pakko saada?

12 kommenttia artikkeliin ”Fanipoika maksaa heti ja mitä vain”

  1. Ihan mitä tahansa en ole enää valmis maksamaan, mutta joogatunneista olen maksanut ja maksaisin tarvittaessa edelleen. Tunti / 1 kerta voi maksaa yli 20 euroa ja viikonloppukurssi monta sataa.

    Vastaa
  2. Ei oikeastaan ole suosikkimerkkejä, joita olisi PAKKO ostaa mutta tykkään Espritin vaatteista, Iittalan tuotteista ja auton pitää olla volkkari.

    Ja ainoa pelikone, jonka olen joskus ostanut oli Nintendo.

    Vastaa
  3. Ei tule nyt mieleen mitään. Ei kun hei, Lidl Outlet myymälässä tulee käytyä kerran viikossa ruokakaupassa käynnin yhteydessä. Sieltä tulee monesti ostettua jotain Lidlin käyttötavaraa halvemmalla hinnalla 😀

    Vastaa
    • Oho oho, Lidl Outlet! No nyt! 😀 Enpä ollut tällaisesta kuullutkaan. Jos Vantaalla on hyviä kokemuksia, saattaa laajeta kai muuallekin, toistaiseksi saan siis vain odottaa, että itsekin pääsisi, kun en pääkaupunkiseudulla asu. 😉

      Ja hmm… Brändiuskollisuus. Mieleen tulee lähinnä Hartwallin Original Long Drink. Se on ihanaa, ja mihinkään ruokakauppojen hiivalonkeroihin en koske. 🙂
      Mutta en kyllä yleisesti ottaen taida olla kovin merkkiuskollinen, vaikka siis halpismerkkipihistelystäni huolimatta tietyt jutut toki on sellaisia, että ostan niitä aina keskihintaisena tai kalliina, esim. kahvipavut.

      Vuosi sitten tekemäni kalliin kamerahankintani myötä olen nyt kyllä naimisissa Nikonin kanssa, eli jatkossa kaikki lisähärpäkkeet on sitten sitä, (tai sen kanssa yhteensopivia,) eikä Canonia, Olympusta tai Pentaxia, jotka nekin siis kyllä oli varteenotettavia vaihtoehtoja kun valintaa tein. En siis ostanut vain yhtä kameranrunkoa, vaan koko loppuelämääni yhden järjestelmän kanssa. 😀

      Vastaa
  4. On sitä pahempiakin fanituksia krhm apple krhm.. Itse en onneksi ole merkki uskollinen niinkään. Mutta kulutan myös tietotekniseen viihteeseen paljon. Mutta käytän myös rahani hyvin fiksusti ja jos kulutukseni jaettaisiin kuukausille, niin siitä tulisi vain kymppejä. Sitä useiden on vaikea ymmärtää. Ihmiset jotka elävät ”rahat tuli, rahat meni” periaatteella ajattelevat, että olen tehty rahasta, kun voin ostaa kalliita asioita, mutta asia on enemmänkin niin, että käytän vain rahani järkevästi.

    Vastaa
    • Apple-fanitus on kyllä aika lähellä Nintendo-fanitusta tasossaan. Erona kuitenkin se, että en itse ymmärrä, miten uuden puhelimen osto tuo samanlaista mielihyvää kuin esim. videopelien, koska puhelimellla pystyy aina tekemään samat asiat. Itsekin tiesin ostavani konsolin ja pelin, joten olin siihen säästänyt. Useasti valitetaan kuinka pelikonsolit ovat kalliita eikä niihin ole kellään rahaa, mutta muutama satanen kuluu muuhun hömpötykseen aika nopeasti. Elämä on valintoja.

      Vastaa

Jätä kommentti