Firettäjät eivät ole kadonneet

Liikun nykyään monella tittelillä sijoitusmaailmassa. Sijoituskirjailija, kolumnisti, vuoden sijoittaja jne. Nämä ovat ehkä vähän hienomman kuuloisia titteleitä, mutta oikeastihan olen ollut aivan blogin alkuajoista eli lähes vuosikymmenen yhtä asiaa ennen kaikkea – firettäjä – onhan tavoitteenani taloudellinen riippumattomuus ennen 40 ikävuotta. Firettäjä-sanaa ei vain ollut käytössä arjessa tai mediassa, kun blogini aikanaan aloitin.

Silmiini osuikin viime viikolta Kauppalehden artikkeli, joka oli inspiroi myös tämän tekstin. Ja itse asiassa tänään juttu taisi olla tänää maanantaina myös Iltalehden maksumuurinkin takana.

Kauppalehden artikkeli olikin otsikoitu alun perin dramaattisesti ”pörssi romahti, firettäjät katosivat mediasta”. Otsikko huvitti itseäni monella tasolla. Todellisuudessahan suurin osa maailman pörsseistä ei ole romahtanut, vaan rikkoo tällä hetkellä kaikkien aikojen ennätyksiä. Ja toisaalta, media päättää, kuka mediassa on näkyvillä ja kuka ei, eli jos jokin asia katoaa mediasta, se on kyllä median ihan oma päätös…

Mutta mennään itse asiaan, mitä jutun firettäjille kuuluu ja miksi mielestäni firettäminen ei ole todellisuudessa mihinkään kadonnut – tai edes vähentynyt!

Kolme erilaista tarinaa firettämisestä

Kauppalehden jutussa oli haastateltu kolmea firettäjää, joita eri lehdissä oli aiemminkin haastateltu. Heillä kaikilla oli hieman erilaiset tilanteet nykyään.

Lyhyesti voidaan sanoa, että yksi tekstin tyypeistä on laittanut säästämisen tauolle ja on käytännössä tehnyt elämässä muitakin isoja muutoksia. Sinänsä FIRE:n tavoittelu on vain yksi asia, mikä elämässä on muuttunut ja vaihtunut tauolle.

Toinen henkilö taas on kokenut elämässä vastoinkäymisiä, joille ei ole voinut mitään työttömyyden ja pidempien sairauslomien muodossa. Tällöin on mielestäni aivan luonnollista, että FIRE:n saavuttaminen ei ole se ykköstavoite – koska terveys ja elämä edellä pitää muutenkin mennä.

Mikä kuitenkin parasta, se, että on tavoitellut FIRE:ä ja kasvattanut varallisuuttaan, antaa erinomaisen nojan, missä elämässä ei rahasta tarvitse stressata, vaikka isojakin taloudellisia vastoinkäymisiä vastaan tulisi. Tämä unohdetaan liian usein. FIRE:n tavoittelun aiheuttama vaurastuminen itsessään tekee elämästä, myös vastoinkäymisten myötä, parempaa ja helpompaa.

Kolmas haastateltu henkilö taas ei koskaan käsittääkseni ole edes omien sanojensa mukaan ollut firettäjä – hän vain oli kirjoittanut kirjan firetyksestä. Ja todennäköisesti jatkaa nykyisessä päivätyössäänkin aina eläkevuosiin asti.

Vahvistusharhaa parhaimmillaan siis.

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on tavallista elämää ja arkea

Medialla on usein tapana nostaa esiin jännittäviä ilmiöitä ja sitten nyt firetyksen tapaan todeta kuin kaikki nettikommentoijat tyyliin ”mitäs, minä sanoin, eihän siitä mitään tullut”, vähän myöhemmin. FIRE:n kannalta tämä harmittaa itseäni, koska mielestäni taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei muutenkaan ole erityisen otsikkoystävällistä. Tai jos siitä otsikkoja tehdään, asiat esitetään käytännössä aina virheellisesti.

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on monesta eri muuttujasta ja ihmisestä riippuen 10-30 vuoden matka, joka on loppupeleissä vain hidas ja ei-niin-jännittävä prosessi, jossa varallisuutta kertyy aluksi hitaasti, mutta varmasti ja loppua kohden vähän nopeammin ja varmasti. Ja lopulta saavutetaan itselle sopiva taloudellisen riippumattomuuden taso – joka sekin vaihtelee aivan merkittävästi ihmisestä riippuen.

Tämän takia mielestäni sen ei pitäisikään koko ajan olla otsikossa ja mediassa. Kuten olen myös aiemmin kirjoittanut – FIRE:stä liikkuu aivan uskomaton määrä väärinymmärryksiä.

Jostain syystä firettäminen mielletään edelleen sellaiseksi, että eletään pyhällä hengellä 10 vuotta itsemurhayksiössä laskien senttejä, samalla kun vihataan omaa työtään (ja usein tämän myötä ihan omaa elämääkin). Tämän kiirastulen jälkeen voidaan jäädä kokonaan pois työelämästä, jatkaen samanlaisella elintasolla aina kuolemaan saakka. Kuulostaa aika karmealta eikö? Niin minustakin.

Todellisuudessa FIRE:n keskiössä on kuitenkin vapaus – ei senttien laskeminen. FIRE:ttäminen ei vaadi kuin oman talouspalikoiden perusteiden laittamisen kuntoon – ja lopun työn pystyy hyvin automatisoimaan ja rutinisoimaan tavallisen elämän ympärille. Todellisuudessa et tunnista firettäjää ei-firettäjästä mitenkään arkielämässä – hän tuskin edes asiaa mainitsee, ellei aihe jostain syystä tule puheeksi.

Vaikka kirjoitan rahasta ja sijoittamisesta paljon, siihen on syy, miksi seuraan varallisuuteni ja sijoittamisen kehitystä vain puolen vuoden välein. Olisi varmasti jännittävämpää seurata sitä kuukaudesta toiseen, mutta se on turhaa – ja antaa väärän käsityksen siitä aikajänteestä, mikä on oleellinen. Todellisuudessa voisin seurata varallisuuttani vain kerran vuodessa ja näin varmaan tekisinkin ilman blogia. Puolen vuoden välein blogissa seuraaminen on kuitenkin samalla hyvä esimerkki ja muistutus siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei.

Kolme sääntöä ja pitkä aikajänne

En uskokaan, että firettäjät ovat todellisuudessa vähentyneet mihinkään. Todellisuudessa taloudellinen riippumattomuus on vain niin pitkäjänteistä puuhaa, ettei siitä pitäisikään löytyä jutun juurta joka viikko – tai edes kuukausi klikkimediaan. Aivan kuten siitä ei riitä juttua omaan blogiinikaan kuin ehkä kerran puoleen vuoteen.

On totta, että moni saattoi ihastua taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun pörssien hulluina vuosina, mutta se, että paketoi äkkirikastumisen tavoittelun äärimmäisen korkealla riskillä firettämiseksi, menee jo määritelmällisesti metsään. On helppo piirtää graafeja 25%:n vuosituotolla ja sanoa, että tavoittelen FIRE:ä ja saavutan sen tätä tahtia muutamassa vuodessa.

Todellisuudessa FIRE:n tavoittelija kuitenkin ymmärtää, että se vie lähes aina vähintään vuosikymmenen. Ja omaa elämää ei siinä välissä kannata – eikä pidä – laittaa edes tauolle. Taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun päteekin ehkä paremmin kuin mihinkään muuhun, että kyse ei ole määränpäästä, vaan matkasta. Matkan taloudelliseen riippumattomuuteen täytyy olla vähintään yhtä mielekäs kuin itse tavoitteen saavuttaminen – muuten määränpäässä odottaa vain tyhjyys ja takana on elämän hukattu vuosikymmen tai kaksi.

Olen muutamaan kertaan maininnut oman lempi FIRE-blogini Atlantin toiselta puolelta – Financial Samurain. Sam, joka kirjoittaa Financial Samuraita, oli taloudellisesti riippumaton järkyttävän kokoisella yli 5 miljoonan dollarin varallisuudella.

Yhdysvalloissa Kaliforniassa asuvana tällainen omaisuus tarvittiin FIRE:een, koska myös kulut ovat Kaliforniassa aivan uskomattomat lasten koulutuksesta lähtien. Sam oli tästä huolimatta saavuttanut FIRE:n – kunnes viime vuoden lopussa halusi vielä isomman asunnon ja myi miljoonien arvosta sijoituksiaan, ostaakseen yli 2 miljoonan dollarin arvoisen asunnon käteisellä. Ja näin menetti jopa yli 150 000 dollaria passiivista tulovirtaa sijoituksistaan vuodessa…

Ja nyt Sam joutuu taas tekemään töitä, nähdä vaivaa ja stressata rahasta – ja pyrkii taas pääsemään uudelle FIRE-tasolle. Koska olen itse vasta matkalla puhtaaseen FIRE:een, näitä tarinoita on äärimmäisen mielenkiintoista seurata. Viisi miljoonaa riittäisi Suomessa lähes kenelle tahansa FIRE:een (itselleni riittää huomattavasti vähemmänkin), mutta tästä huolimatta FOMO ja hedonistinen oravanpyörä otti Samista hänen omienkin sanojensa mukaan kiinni, ja päätyi luopumaan FIRE:stä. FIRE:n voikin menettää ihan samoilla tavoilla, joita noudattamalla elämässä sen saavuttaminen muuttuu vaikeaksi.

Loppupeleissä taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu vaatiikin vain aikaa ja kolme asiaa, joista täytyy pitää kiinni – ja joita tulen toistamaan siihen asti, kunnes tämä blogi joskus aikanaan loppuu.

Kuluta vähemmän.
Tienaa enemmän.
Sijoita säännöllisesti.

Yksinkertaista. Tylsää. Aikaa vievää ja vaivaa vaativaa. Ei-kauhean mediaseksikästä. Mutta äärimmäisen tehokasta.

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi 

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin 8 vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

34 kommenttia artikkeliin ”Firettäjät eivät ole kadonneet”

    • Ihan hyvä niin 😀 Itse en voinut olla lukematta, koska tosiaan kuten jutussakin sanottiin – FIRE-jutut ovat vähentyneet, joten innolla odotin, että siellä jotain aidosti hyvää sisältöä olisi.

      Vastaa
  1. Tätä nykyä jätän fire-otsikot sovinnolla klikkaamatta. Tai oikeastaan koko keskustelut. Tätä mainiota blogia lukuunottamatta, luonnollisesti. 🙂

    Perinteinen kaava:
    1. Joku sanoo ettei kyllä itse haluaisi vain maata tekemättä mitään.
    2. Tähän vastataan, että juuri kukaan firettäjä ei aio maata tekemättä mitään vaan tehdä mielekkäämpää työtä pesämunan turvin.
    3. Tämä sivuutetaan täysin ja jatketaan inttämistä siitä miten tyhjää elämä on ilman työtä ja miten oikeastaan firettäjät ovat jonkin sortin moraalittomia huijareita jne jne.

    Tietylle siivulle väestöstä on loukkaava ajatus, että joku voisi tiputtautua perinteisestä työelämästä vuosikymmeniä ennen perinteistä eläkeikää kun sitä ei heille itselleen tule tapahtumaan. Sekin koetaan loukkaavana, että resepti on loppujen lopuksi todella yksinkertainen (karsi menot jotka ei oikeasti paranna elämää, säännönmukaisesti siivu palkasta markkinoille joka kuukausi vuodesta toiseen jne). Lottoaminen on ok, koska se että joku rikastuu arpalapulla, ei laukaise ajatusta siitä miten itseltä jäisi pitkäjänteinen ja kurinalainen säästäminen tekemättä.

    Tämän voi ymmärtää väärin, mutta noiden keskustelujen seuraaminen muistuttaa laihdutuskeskusteluja, joissa toinen osapuoli mainitsee ratkaisun olevan yksinkertainen (kuluta enemmän kaloreita kuin syöt ja ota ne kalorit ravinnetiheistä lähteistä) ja toinen ilmoittaa, että ei toimi ja hän on ”jo kokeillut kaikkea”. Oletko kokeillut noudattaa ohjeita säntillisesti muutaman vuoden? Niinpä.

    Toimivat asiat ovat usein niin sietämättömän tylsiä ja hitaita, että ne on pakko vääntää vaikeammiksi, että edes joku jaksaisi niistä keskustella.

    Vastaa
    • Aika ytimekkäästi kyllä sait tiivistettyä juuri noi kolme askelta, koska juuri noinhan se juuri menee aivan liian usein. Ja olen juuri tuota pitkäjänteisyyttä (ja aivan oikein aina yhtä jännittävää vertausta juuri tuohon laihduttamiseen) miettinyt seuraavaa kirjaani kirjoittaessani.

      Miten kirjoittaa juuri tuosta erittäin yksinkertaisesta reseptistä siten, että se vaikuta liian paapovalta, liian syyllistävältä eikä liian liian kädenlämpöiseltä – aivan hirveän vaikeaa trapetsitaiteilua. Suurin osahan näistä asioista on vain aidosti maalaisjärkeä ja pitkäjänteisyyttä, mutta kun niihin sekoittaa tabu-asioita kuten raha tai paino, niin ihmisiltä tuntuvat usein vahvat vähän järjettömätkin tunteet tulevan aina ensireaktiona pinnalle, joka aiheuttaa sen, että normista eroaville ajatuksille ei yksinkertaisesti olla edes vastaanottavia.

      Noh, taistelu tuulimyllyjä vastaan jatkukoon – yksi kerrallaan.

      Vastaa
  2. Firettäjät ja sijoitusetevät esittävät usein, että sijoittaminen on pitkällä tähtäimellä varmasti kannattavaa. Ei välttämättä ole, ellei salkku ole todella hajautettu kohteiltaan ympäri maailman, ja tällöinkin tuotot voivat jäädä pienemmiksi kuin oletetaan. Esim. ilmastonmuutos voi jäytää menoa.

    Vastaa
    • Kyllä sijoittaminen aina pitkällä tähtäimellä kannattavampaa on kuin vaikka rahojen makaaminen tilillä. Monet toimialat jopa hyötyvät ilmastonmuutoksesta – ja toiset taas on pakotettu siihen mukautumaan. Hyvä myös muistaa, että talouden ei tarvitse kasvaa, jotta pörssikurssit nousevat, kuten useasti luullaan.

      Indeksirahastot tarjoavat helposti tuon laajan, helpon ja halvan hajautuksen ympäri maailman ja se kannattaa aina ja kenelle tahansa – jos vain on juuri pitkällä aikajänteellä mukana. Tämä tulee pitämään niin kauan paikkansa, kun kapitalistinen järjestelmä on kasassa.

      Vastaa
  3. Eikös tämä ole normaali tapa? Päätetään mitä halutaan kirjoittaa ja sen jälkeen etsitään pari puolivillaista esimerkkiä, jonka jälkeen ajatusta tai mielipidettä kutsutaan uutiseksi.

    Sinäänsä kätevää, koska lähes jokaisesta asiasta löytyy elävä esimerkki. Suuntaan ja toiseen. Ei lopu uutiset kesken!

    Olen tosin puolueellinen ja varsinainen amatööri aiheen parissa. Lopetin uutisten seurannan aikapäiviä sitten. Valtaosa hyödyllisestä tiedosta löytyy ihan muualta ja paljon paremmin paketoituna.

    Vastaa
    • Valitettavan yleinen tapa nykyään mediassa kyllä. Muistaakseni ihan tutkitustikin uutiset ovat menneet enemmän henkilöpainoitteisiksi ja fiilispainoitteisiksi sen sijaan, että katsottaisiin ilmiöitä laajemmin tai faktojen perusteella. Huolestuttava suunta sinänsä.

      Ja osuit naulan kantaan tuossa, että miksi tuota tehdään – juuri tuon puhtaan sisällön takia. Sisältöä tuotetaan nykyään niin paljon enemmän kuin entisessä uutisvirrassa, että yksittäistapaukset ovat täydellinen tapa – ja ne myös saavat ihmiset usein kiinnostumaan.

      Vastaa
  4. Hyvä teksti!

    Itse olen 8 vuotta ilman ansiotuloja FIRE:tellyt ja hankalinta tuossa viimeisen kahden vuoden kuluttua ollut että mitä osaketta myy jotta saa perheen elätettyä. Lopulta päädyin myymään kaikki tappiolliset pois että saa veroedut talteen.

    Tilanne ei tosiaankaan ole kovin huono enää. Nyt tämän vuoden nousun jälkeen alkaa taas olla salkun taso samassa kuin kaksi vuotta sitten vaikka olen ”syönyt kuormasta”. Nyt alkaa vaan taas kertymään sitä verotettavaa tuottoa kun kuukausittain myy jotain pois elämiseen.

    Vastaa
    • Mukava kuulla henkilöltä, joka on jo FIRE:n saavuttanut! Ja hyvin kuvasit juuri sitä, miksi usein käytetty ns. neljän prosentin sääntö sopii FIRE:een hyvin. Vaikka kuormasta söisikin, niin parhassa tapauksessa varallisuus saattaa silti kasvaa ja pysyä samana pitkällä aikavälillä, tapahtui pörssissä perus ylös-alasmenoa miten vain.

      Vastaa
  5. Mielestäni FIRE:ttämiseen kohdistuu myös ihan järkevää kritiikkiä kulmalla, mitä tapahtuisi, jos kaikki FIRE:ttäisivät, sikäli kuin määritelmä pitää sisällään korkean säästämis- ja sijoitusasteen mahdollistaman varhaisen eläköitymisen työelämästä. Olemme vielä erittäin kaukana Purokurun täysin automatisoidusta avaruushomoluksuskommunismista. Pörssikurssit korreloivat pitkällä jänteellä reaalitalouden kanssa. Modernin yhteiskunnan tarjoama hyvinvointi: tuotteet ja palvelut, talouskasvu, yritysten liikevaihto, työpaikat jne., perustuu aina jonkun työhön ja jonkun kulutukseen. Koska rahalla on arvo vain suhteessa toisiin ihmisiin, kaikki eivät myöskään voi olla rikkaita, koska tällöin raha inflatoituisi. On myös utopiaa ajatella, että kaikki ihmiset voisivat tehdä vain itselleen mielekkäitä työtehtäviä. Nämä pelkästään taloudellisia faktoja. Tämän lisäksi työntekemisellä on uskoakseni monia ihmisen psykologiseen hyvinvointiin liittyviä positiivisia vaikutuksia.

    Vastaa
    • Kiitos hyvästä kommentista! Ymmärrän hyvin nuo kritiikin aiheet, mutta en sinänsä koskaan tykkää itse argumentista, että ”mitäs jos kaikki tekisivät”, koska ihmiset eivät missään asiassa koskaan tee aina samoja asioita – vaikka kyseinen asia olisi ihan absoluuttisesti järkevin asia tehdä elämäntilanteessa kuin elämäntilanteessa. Tämä on vain ihmisluonnon laki.

      Ja kun miettii, että Suomessa on samaan aikaan yli parisataa tuhatta työtöntä ja samaan aikaan rakenteellinen kohtaanto-ongelma työmaailmassa, niin on aika monta sataa tuhatta ihmistä, jotka FIRE:ä pelkästään Suomessa voisivat tavoitella ja työntekoaan vähentää – ja itse asiassa Suomen talous saattaisi jopa mennä parempaan jamaan.

      Ehkä ongelmaisin argumentti on omassa mielessäni ollut aina tuo talouskasvun katsominen, koska se ei sinällään tuo ihmisten elämään hyvinvointia suurimman osan ajasta enää Suomen kaltaisissa kehittyneissä länsimaissa – kulutuksen puolesta, kun lähes kaikilla meillä on kaikki, mitä oikeasti tarvitsemme. Menee ehkä vähän filosofian puolelle, mutta todellisuudessa suuri osa etenkin ylikulutuksesta ei paranna mitään muuta kuin yritysten tuloslaskelmarivejä samalla tuhoten luontoa ja usein lisäten myös muiden ihmisten pahoinvointia.

      Ja toisaalta suomalaiset voivat globaalissa taloudessa olla myös paljon vauraampia, jos niin haluavat. Suomalaisilla on pitkään istunut sata miljardia euroa pankkitileillä nollakoroilla, jotka olisivat voineet tuottaa indeksirahastoissa montasataa prosenttia viime vuosikymmenenä – ja tämä ei olisi ollut keltään pois paitsi parilta pankilta. Globaalissa taloudessa raha ei inflatoidu, vaikka suomalaiset vaurastuisivat kolmin- tai nelinkertaisesti. Eri asia, jos kaikki maailmassa alkaisivat FIRE:ttämään, mutta jälleen tämä on täysi utopia. Jostain syystä toisen vaurastumista pidetään edelleen haitallisena muille, vaikka vaurastuminen tulisi vain päätöksestä laittaa käteiset indeksirahastoihin pankkitilin sijaan.

      Työnteon positiivista vaikutuksista olen täysin samaa mieltä ja senpä takia se onkin mielestäni ollut aina FIRE:en liittyvä suurin väärinkäsitys. FIRE:ttäjä ei halua lopettaa työntekoaan, vaan hän vain pystyy tekemään paljon mielekkäämpää ja enemmän arvojensa mukaista työtä. Tämä voi olla mitä vain ihan perinteisestä työstä, yrittämiseen tai vaikka hyväntekeväisyyteen täysin ihmisestä riippuen. Itse varmaan jatkan nykyisiä töitäni lyhyemmällä työviikolla tavoitteen saavutettuani, koska pidän paljon myös omista töistäni, mutta todennäköisesti haluan tehdä myös jotain muuta.

      Ilman rahapaineita pystyykin tekemään ihan koko yhteiskunnalle parempia päätöksiä. Itse uskon siihen, että ihmiset kuitenkin keskimäärin haluavat toisille aina hyvää – ja usein rahanhimo on se kannustin, joka meidät saa tekemään niin ihmisiä kuin luontoa vahingoittavia päätöksiä.

      Tästähän riittäisi asiaa ihan yhden blogitekstin verran, haha. Ehkäpä tästäkin aiheesta kirjoitan tulevaisuudessa, koska tosiaan erittäin hyviä yleisiä pointteja, mitä nostit esiin.

      Vastaa
      • Kiitos paljon hyvästä vastauksesta, olen kanssasi samaa mieltä. Tämä olikin lähinnä ajatusleikki, en tietenkään usko, että ”kourallinen” FIRE:ttäjiä, jotka onnistuvat tavoitteessaan valtaosan jäädessä haaveilun asteelle, todella luhistaisivat kansantalouden. Ehkä oma epäluuloni FIRE:ttämistä kohtaan liittyy juuri eläköitymisen ihannointiin (RE=retire?). On mielestäni aika surullinen ajatus pohjimmiltaan, jos valtaosalle työelämä on jonkinasteista kärsimystä, mistä täytyy vapautua eläkkeelle riippumattoon makoilemaan. Maailma on täynnä ristiriitoja; yhtä kaikki länsimaissa esimerkiksi eläkejärjestelmät perustuvat jatkuvan kasvun (mikä edellyttää lisääntyvää kulutusta) ja kasvavan väestön ajatukselle, mutta samaan aikaan juuri nämä aiheuttavat ympäristöongelmia, joita vastaan käymme tällä hetkellä toivottomalta näyttävää taistelua. On silti hyvä ajatella, että omilla ratkaisuilla on positiivinen vaikutus ja toimia ympäristön hyväksi, vaikka tällä hetkellä valtaosa ei näin toimi (kääntäen edellä esitetty ajatusleikki).

        Vastaa
        • Jep, olen samaa mieltä siitä, että on oikeasti surullista, että monelle työelämä on oikeasti kärsimystä. Joskus toki elämä vain jakaa kortit, joilla ei pääse kärsimyksestä eteenpäin – tai ei ainakaan tajua, että itsellä olisi mahdollisuus päästä siitä pois – mutta FIRE itsessään ei ole ratkaisu siihen. Ainoa ratkaisu elämän tai työelämän kurjuuden korjaamiseen on tehdä muutos siinä hetkessä, ei sitten joskus 20 vuoden päästä.

          Ja tämäpä juuri. Maailma ja yleisesti hyväksytyt tavoitteet ovat oikeasti paradoksaalisia aika monella tasolla. Itsellä kuitenkin on aina ollut vähän sellainen naiivi optimismi maailmaa kohtaan, että ihmiset keskimäärin haluavat toisilleen hyvää. Ja jos tilanne muuttuu aidosti pahaksi jostain suunnasta, suurin osa ihmisistä vetää samaa köyttä samaan suuntaan, vaikka tällä hetkellä maailma ei siltä näytäkään.

          Vastaa
  6. 99,99% ihmisistä ei firetä. Yli 90% ei ole edes kuullut firetyksestä ja yli 99% ei ymmärrä sen tarkoitusta ja varsinkaan toteutusta. Yli 90% ihmisistä ei koskaan yllä korkeaan (>50%) säästöasteeseen, Valitettavasti suurimmalle osalle jo pelkän ylijäämäisen talouden saavuttaminen on haaste. Ei suomalaisilla keskimäärin ole juuri lainkaan sijoitusvarallisuutta.

    Tällä perusteella on täysin irrelevanttia jossitella, mitä tapahtuisi kun ”kaikki” alkaisivat firettää. Se on kritiikkinä FIREä kohtaan todella heikolla pohjalla.

    Vastaa
  7. Taas hyvä teksti, ja vastauksestasi edelliseen kommenttiin saisi tosiaan helposti oman blogitekstinsä! Tämä aihe ei vanhene, vaikka median kiinnostus välillä lopahtaisi.

    Muuten näin veroilmoitusten aikaan kysymys: Mitäs jos on verotuksessa iso luovutustappio sijoitusasuntokaupoista, miten sen voisi hyödyntää? Vuokratuloja ei ole eikä tule, koska asuntosijoittaminen ehdottomasti ei ollut oma juttuni. Sijoitan rahastoihin eikä ole ajatuksena myydä mitään sen viiden vuoden aikana, jonka tuo luovutustappio säilyy verottajan muistissa.

    Vastaa
    • Kiitos! Tosiaan, varmaan voisin keräillä noita kaikkia argumentteja FIRE:ä vastaan, ja purkaa niitä, se olisi aika mielenkiintoinen ajatusjumppa itsellenikin.

      Ja kinkkinen kysymys. Sanoisin, että järkevin tapa olisi todennäköisesti veromyydä vain rahastoja (ja laittaa rahat takasiin heti sen jälkeen rahastoihin seuraavana päivänä) sen verran, että saat verotappiot käytettyä. Näin saat veroedun käytettyä, ja samalla vähennettyä verotaakkaa tulevaisuudeen rahastojen myyntivoitoista kun tuo uudelleensijoitettu osa lähtee ns. nollasta.

      Vastaa
      • Aaa, aivan. Nerokasta! Olin miettinyt, että pitäisi myydä kun arvo on korkealla ja ostaa takaisin, kun se on matalalla, mutta sitten pitäisi maksaa sitä veroa tulevaisuudessa. Toki siinä voisi tulla arvonnousua, mutta olisi aika riski yrittää ajoittaa – saattaisi päätyä odottamaan romahdusta, jota ei tulisi. Suunnitelmana on aloittaa myös osakkeiden kanssa harrastelu, siinä ehkä voisi tuota luovutustappiota hyödyntää ihan sellaisessa perustilanteessa, jos haluaa jostain firmasta luopua ja vaihtaa toiseen.

        Sijoittaminen on kyllä lähes loputtoman mielenkiintoista, ainakin vielä tässä vaiheessa koko ajan oppii uutta. FIRE-vasta-argumenttipostausta odotellessa! Ja uutta kirjaa totta kai. 🙂

        Vastaa
  8. Itse FIREtin 55v ansiosidonnaisen kautta eläkkeelle. Sijosalkun koko n. 2,3M€. Käyttöomaisuutta 0,8M€. Työeläke 4000€/kk ja juoksevat osingot/vuokrat 9000€/kk. Hyvin firettää.

    Vastaa
      • Kuulostaa erittäin hienolta matkalta! 55-vuotiaana on varmasti erittäin hyvä aika jäähdytellä työelämästä pois. Ja tuollaisella sijoitusalkulla ja työeläkkeellä elää jo aidosti leveää elämää, kun asuntolainatkin maksettu pois.

        Vastaa
      • Itse näen FIREn filosofisena asiana. Tavoite motivoi itsessään, ja omaa tilannetta on mielekkäämpää tarkastella tätä kautta.

        Sain oman tavoitteen täyteen n.50 vuotiaana. Ajaitukseni oli että varallisuus riittäisi eläkkeelle asti, vaikka mitään tuottoa omaisuudesta ei tulisi. Olin vuoden poissa työstä, havaitsin että saldo ei lähtenytkään laskuun, vaan jatkoi nousua, vaikka paino käteisellä oli 80%.

        Sain mielenkiintoisen työtarjouksen, minkä sitten otin vastaan. Nyt vuotta myöhemmin kaipaan rentoa vapaa-aikaa, tuntuu että aikaa ei vain ole riittävästi omiin asioihin. Tosin sosiaaliset kontaktit on taas tasolla mihin ei nuorena eläkeläisenä millään päässyt. Tykkäsin tehdä asioita hitaasti, en tehokkaasti. Palkkatyössä on taas 5 hanketta yhtäaikaa menossa, mistä en selvästi pidä.

        Rahalla ei ole enään samaa merkitystä itselleni, koska olen jo maalissa omassa tavoitteessani. Ajattelin työhön paluun jälkeen että jokainen tili saa mennä ennen seuraavaa tiliä. Käyttäytymistäni en ole kyennyt juuri muuttamaan. 80% tilistä jää edelleen säästöön. Kun on huolellisesti käyttänyt rahaa kymmeniä vuosia, ei tuhlaajaksi ole helppoa oppia.

        Se että pitää taukoa FIREttämisestä, tai luopuu asiasta tilanteen muutoksen takia on omasta mielestäni indikaatio siitä että ei ole ollut FIREttäjä alunperin ollenkaan. Tavoite ei saisi muuttua, aikataulu voi elää tilanteen mukaan. Kuulisin mielelläni ihmisistä jotka vaikka luopuvat uskonnostaan, kun oma tilanne on muuttunut. Tai lopettaa urheilujoukkueen kannattamisen, kun tilanne on muuttunut.

        Vastaa
        • Hienoa kuulla aina ihmisiltä, jotka ovat tavoitteeseen jo päässeet! ” Kun on huolellisesti käyttänyt rahaa kymmeniä vuosia, ei tuhlaajaksi ole helppoa oppia.” Tämäpä juuri. Eikä sinänsä mielestäni edes ole tarvetta oppia. Niin kauan kun rahan käytön lisäämisestä saa onnea sitä kannattaa tehdä, mutta jos lisäkuluttaminen ei tuo parempaa elämää, niin ei sitä onneksi tarvitsekaan silloin käyttää enempää rahaa – ainakaan itseensä.

          Ja pitkälti samoilla linjoilla tuon firettämisfilosofian ja äkkirikastumisen kannalta. Liian moni hakee vääriä quick fixejä paikoista, joista sitä ei kannata. Tuntui, että FIRE etenkin julkisuudessa maalataan siihen ”haluan pois kamalasta työelämästä” muottiin, johon löytyy kyllä paljon parempia ja nopeampia ratkaisuja oman elämän kannalta kuin FIRE:ttäminen.

          Vastaa
      • Pääinnoittajani systemaattiseen sijoittamiseen, joka johti FIREe, oli 90-luvun alun lama. Totesin, että elintasoni on kiinni omista toimistani. Tyhmiin poliitikkoihin jne. ei voi luottaa. Tähän on saatu lisävahvistusta viime päivien eläkekeskustelusta.
        .

        Vastaa
        • Tosiaan, vaikka sosiaaliturva Suomessa onkin suhteessa hyvällä tasolla, on aika selvää nykytaloustilanteessa, että jokaisen suomalaisen pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta taloudestaan – etuudet kun tuskin ovat jatkossa yhtä hyviä, kun mihin olemme tottuneet. Valitettavaa, mutta onneksi tämä on pitkälti omissa käsissä.

          Vastaa
  9. Tyhjänpäiväinen kommentti, mutta tulipa mieleen näin vuosia ja vuosia blogia luettua ja joka kahdenteenkymmenteen blogaukseen kommentoitua, mutta hommasta juuri tämän blogin takia innosttuttua taannoin.

    Sisustustyynyissä lukee turhia tekstejä ”Live, Love Laugh” jne. Mutta miksei..

    Kuluta vähemmän.
    Tienaa enemmän.
    Sijoita säännöllisesti.

    Ostaisin.

    Sivutuloidea siis: tuotekauppa tolla tekstillä. Sisustustyynyn, mukin ja ehkäpä joskus jopa tatuoinnin voisin hommata.

    Idea siis ihan aito, vitsinä vain tuo tatuointi. Ehkä.

    Vastaa
    • Enpä ollut tullut koskaan ajatelleeksikaan, että tosiaan tuohon live, love, laughiinhan tuo on täysin verrannollinen 😀 Mahtava idea! Ja sinänsä on toteutuksenmukainen. Toki kun kirjoitan juuri vähemmän kuluttamisesta, niin saattaisi tuntua hassulta myydä koristetyynyjä, mutta uskoisin, että tähänkin saisi jotenkin laadun/kestävyyden näkökulman pohdittua. Ja olisihan tuo erinomaista taloudellisen ajattelun viemistä kirjaimellisesti suomalaisiin koteihin – ja kaikille heidän vierailleen. Otanpa pohdintaan. Kiitos hyvästä kommentista!

      Vastaa
  10. Olemme jäämässä FIRE:lle 40-vuotiaina eli vuoden sisään. Osakesalkkumme on 3,3M€, 1 sijoitusasunto, oma koti, pari autoa, ei velkaa. Aiomme nostaa salkusta 3-3,5% vuodessa. Tulot tulevat siis vaihtelemaan paljonkin, mutta valtaosa menoista ovat ”vapaaehtoisia”, joista on tarvittaessa helppo tinkiä. Salkkumme on 70% koko maailmaan sijoittavassa ETF:ssä ja 30% bondeissa ja käteisenä. Perheeseen kuuluu 1 lapsi ja tarkoitus on jättää hänelle vähintään miljoona perintöä. Olemme tosin siirtäneet hänelle jo 3 vuoden välein 2×5000 euroa ja hänellä onkin 5-vuotiaana jo 60 tonnin arvoinen salkku ja meidän perheen paras tuotto-%.

    Ehkä suurin motivaattori FIRElle on oma introverttiys, joka tuntuu vain korostuvan iän myötä. Puoliso taas on peilikuva ja nauttii ihmisten seurasta ja voi olla, että hän jatkaakin työelämässä. Itse voisin nauttia päiväni olemalla perheeni kanssa, kirjoja lukemalla ja treenaamalla, matkustelua lukuunottamatta. Mutta itsensä esille tuominen työelämässä saa minut kovin ahdistuneeksi, vaikka pystyn toki esittämään. Voimat se vie. Rahaa kuitenkin tarvitaan ja pääsemmekin ”perille” 15 vuotta aiemmin kuin olisin koskaan edes unelmoinut. Vielä parin muuttujan fiksaus ja eläke koittaa😄

    Vastaa
    • Mahtava kuulla aina ihmisiltä, jotka ovat jo matkassa pidemmällä! Ja 3,3 miljoonaa on jo niin paljon, että sillä pitäisi pystyä elämään jo aika korkean kulutustasonkin elämää. En edes itse usko noihin lukuihin pääsevän tuossa iässä, niin tuo on kyllä huikea suoritus!

      Ja sitten kun asuntolaina on maksettu (jos sellaista on vielä), niin elintasoahan voi nostaa entisestään nostamatta kuitenkaan kulutettua rahavirtaa laisinkaan.

      Uskon, että suurin osa FIRE:ttäjistä ehdottomasti on introverttejä – allekirjoittanut mukaan lukien. Maailma on kuitenkin aika pitkälti ekstroverttien ja aamuihmisten pelikenttä, niin FIRE on tapa elää ilman niitä raja-aitoja, jotka aivan erilaiset ihmiset ovat maailmaan istuttaneet.

      Kiinnostaa myös kuulla, että mikä oli se kiihdyttävä tekijä, joka vei perille jopa 15 vuotta laskettua aiemmin? Oliko yksinkertaisesti hyvät sijoitukset vai jokin muu muuttuja.

      Vastaa
      • Suurin osa salkun pääomasta on tullut muutamasta onnistumisesta osakkeilla ja bitcoinilla. Teimme yhteensä noin 1,5M€:n voitot Applella, Teslalla ja bitcoinilla. Olemme yrittäjiä ja vuosiansiomme on pyörinyt 15 vuotta siinä 300 tonnin pyörteissä osingot mukaanlukien. Tärkeä pointti vaurastumisessa on toki ollut se, että kulutuksemme ei ole noussut tulojen ja varallisuuden kasvaessamme. Menomme ovat olleet siinä 30-50 tonnin luokassa. Asumme vanhassa talossa ja ajamme vanhoilla autoilla. Muutenkaan materia ei kiinnosta. Matkustus ja kokemukset yhdessä perheen kanssa ovat ainoa asia, johon ”tuhlaamme”. Pärjäisimme siis paljon pienemmällä salkulla, mutta toki on muistettava että osakemarkkinat huitelevat ATH:ssa (pl. Suomi😒) Päätimme jokin aika sitten siirtyä indeksisijoittajiksi, koska emme enää tarvitse kovia tuottoja. Enemmän kiinnostaa kohtuullinen riskikorjattu tuotto. Indeksisijoittaminen on kieltämättä yhtä tylsää kuin maalin kuivumisen tuijottaminen, mutta meillä on enemmän hävittävää kuin voitettavaa. Jos tuplaamme salkkumme, niin se ei vaikuttaisi juurikaan elämänlaatuumme, mutta taas salkun sulaminen vaikuttaisi.

        Siirtäisimme pientä käteiskassaa lukuunottamatta koko salkun Vanguard lifestrategy 60/40 -etf:ään ( https://www.nl.vanguard/professional/product/etf/lifestrategy/9494/lifestrategy-60-equity-ucits-etf-eur-accumulating ), jos emme joutuisi maksamaan jäätäviä myyntivoittoveroja. Tuo riskitaso riittäisi meille. Lisäksi se rebalansoi salkkua jatkuvasti ilman verorasitusta. Ja ehkä tärkeimpänä, se estäisi minua tekemästä tyhmiä päätöksiä milloin minkäkin uutisen jälkeen😄 Mutta toistaiseksi mennään muutamalla osake- ja korko- etf:llä.

        Olen aina silloin tällöin lueskellut kirjoituksiasi ja teet arvokasta työtä suomalaisen kansankapitalismin eteen. Onneksi erityisesti nuoret ovat alkaneet kiinnostua sijoittamisesta. Monia myös (aiheellisesti) arveluttaa tulevat eläkkeemme. Kirjaasi en tule lukemaan, koska olen päättänyt pitäytyä tylsänä indeksisijoittajana ja voisin saada uusia päähänpistoja😄 Onnea matkaasi, olet jo valovuoden muita edellä, kun ymmärsit aloittaa nuorena💪

        Vastaa
        • Kiitos paljon tarkemmasta selostuksesta, mahtavaa kuulla tuollaisia tarinoita ihan numeroineen. Hienosti osuneet sijoitukset, onnea paljon! Ja myös kovat tulot. Eli kaikki mitä tuohon tavoitteisiin juuri tarviikin (yhdessä jonkinnäköisen kulukuurin kanssa). .

          Ja kuulostaa järkevältä ehdottomasti tuo, että siirtää sijoituksia vähäriskisempiin nyt kun salkulla on jo noin paljon enemmän kokoa. Itsekin paljon miettinyt tuota, että sijoittaminen toki muuttuu hieman tylsemmäksi, mutta toki se yhdessä muutenkin FIRE:n saavuttamisen kanssa vapauttaa niin paljon vapaa-aikaa, että varmasti löytää paljon muutakin mielenkiintoista tekemistä tuolle ajalle.

          Ja kirjaa ei tarvitsekaan lukea, ensimmäisen luvun viesti onkin se, että indeksirahastosijoittaminen on paras tapa voittaa, eli kaiken oleellisen olet kirjasta jo sisäistänyt! 😀

          Vastaa
          • Jäi sanomatta, että toki tuloista meni pitkään iso osa yritystä varten otetun velan maksamiseen. Tosiasiassa tuurilla on ollut valtava merkitys. Mutta niin se usein menee, vaikka kaikki eivät sitä myönnä😄 Täytyy myös myöntää, että hieman hirvittää varsinkin jenkki-indeksien arvostustasot tällä hetkellä, mutta näillä mennään. Yritän opetella olemaan lukematta sijoittamiseen ja markkinoihin liittyviä uutisia parhaani mukaan eli huonosti siinä onnistuen. Sijoituskirjallisuuden ja -historian kirjoja sen sijaan luen jatkuvasti. Historiaa tutkimalla oppii ainakin sen, ettei historiasta ikinä opita mitään. Samat kaavat toistuvat vuosisadasta ja jopa -tuhannesta toiseen. Ahneus, itsekkyys, vallanhimo, tyhmyys ja niistä johtuvat ainaiset sodat tuntuvat olevan syvällä meidän olemuksessa. Pysy siinä sitten optimistisena😁

            Vastaa
            • Joo tuuria tarvitaan aina. Niin hyvää, kuin ultimaattisen huonon tuurin välttämistä. Mutta toki hyvää tuuria (tai ainakin tuurilta vaikuttavia asioita) voi usein luoda ihan vain tekemällä paljon ja oikeita asioita.

              Ja pakko sanoa, että jos sijoitushistoria kiinnostaa, niin sitten kyllä ehdottomasti suosittelen myös omaa kirjaani! Kirjassa on paljon tarinoita kaikilta eri vuosikymmeniltä ja toimii ihan sijoitusviihteenäkin – ja sivistyksenä, vaikka ei osakesijoittamista suoraa enää harrastaisikaan. Uskon, että kuka tahansa harrastunut saa vähintään viihdettä (ja samalla kyllä toki hyötyäkin siitä).

              Koska juurikin noin. Yksilö voi muuttua, mutta massat ovat aina samanlaisia – vuosisadasta ja tuhannesta toiseen.

              Vastaa

Jätä kommentti