On yksi ajatus (tai pikemminkin kysymys), mihin törmään aika ajoin, jos päivitän nettovarallisuuden kasvuani, säästöprosenttiani tai kirjoitan taloudellisesta riippumattomuudesta ylipäätänsä.
Kysymys on erittäin fundamentaalinen meidän kaikkien elämässä ja tulee monessa eri muodossa, aina kuitenkin samaa tarkoittaen: Muistathan nauttia elämästä? Muistathan, että olet nuori vain kerran. Käärinliinoissa ei ole taskuja, joten on hyvä nauttia elämästä nyt. Mitäs sitten, jos loukkaannut vakavasti tai kuolet huomenna, oliko kaikessa säästämisessä mitään järkeä?
Ja niin edespäin.
Sentimentissä on muutama pääajatus. Elämä pitää elää nyt. Toisaalta kysymys vihjaa, että elämä, jossa käyttää enemmän rahaa, on jotenkin parempi elämä. Samalla oletus lähtee niin sanotusta YOLO-ajattelusta eli siitä, että elät vain kerran – ja tämä päivä voi olla aidosti viimeinen. Sen lisäksi, että elämän paremmuutta voisi mitata rahassa, yhtä oudolta tuntuu, että elämän hyvyyttä voi mitata oikeastaan yhtään millään objektiivisella mittarilla.
Tänään pohdinkin sitä, miksi mielestäni säästäminen ja sijoittaminen – sekä taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on se ainut oikea YOLO maailmassa – entä jos en kuolekaan huomenna ja elän pitkän hyvän elämän?
Mitä jos kaikki meneekin hyvin?
Olen aina uskonut siihen, että pessimismi, kyynisyys ja negatiivisuus on helpoin asia elämässä. Kuka tahansa meistä osaa löytää ongelmia ja uhkia, mutta ratkaisujen ja mahdollisuuksien löytäminen on huomattavasti haastavampaa ja jostain syystä epäluonnollisempaa meille ihmisille. Kokemukseni mukaan tämä ei ole pelkästään suomalainen perisynti, vaan ihmiset ympäri maailman onnistuvat tässä aivan yhtä hyvin.
Käännetäänkin siis asia ympäri. Vaikka elämä ei mene koskaan niin kuin on suunnitellut, mitä jos elämä meneekin ihan hyvin? Sanotaan, että saavuttaisin FIRE:n tavoiteiässäni 39-vuotiaana ja eläisin suomalaisen miehen tämänhetkiseen eliniänodotteeseen eli noin 80-vuotiaaksi. Iän myötä varmasti terveysongelmat lisääntyvät kuten yleensä, mutta jos pystyisin elämään täysin vapaana ja suhteellisen terveenä ikävuodet 40 ja 60 välillä, olisi se edelleen suurin osa työelämästä puhdasta vapautta. Tavoiteltavan arvoinen asia, sanoisin.
Rahan ympärillä oleva keskustelu liikkuu usein mielestäni erittäin negatiivisella alueella juuri ja on hämmentävää kuinka usein sairastumiset, loukkaantumiset ja kuolema otetaan esiin tavallisessa rahakeskustelussa. En ole samanlaista vasta-argumenttia oikeastaan nähnyt millään muulla elämän osa-alueella. Se, miksi näin äärimmäisyyksiin keskustelussa aina mennään, en osaa sanoa. Suurin osa meistä Suomessakin kuitenkin elää pitkän elämän – kuten eliniänodotekin kertoo – naisillahan eliniänodote on miehiäkin pidempi.
FIRE on lupa unelmoida
Toisaalta FIRE on mielestäni myös lupa unelmoida. Olen kirjoittanut asioista, mitä haluan ainakin tehdä FIRE:n saavutettuani (ja jota sitä tavoitellessa). Omat unelmani ovat tällä hetkellä erikokoisia ja erilaisia:
1. Haluan kirjoittaa kirjoja (tätä teen parhaillani)
2. Haluan opetella tekemään musiikkia
3. Haluan kokeilla yrittämistä
4. Haluan matkustaa avaruuteen
Unelmien koot eroavat uuden taidon opettelemisesta megalomaaniseen avaruudessa käymiseen. Parasta kuitenkin on se, että FIRE:n tavoittelu antaa minulle realistiset mahdollisuudet näihin kaikkiin ja epäonnistuessaankin antaa mahdollisuuksia elämään enemmän omannäköistä elämää – muuttuivat unelmat mihin tahansa suuntaan elämän mukana.
Taloudellinen vapaus ja varmuus mahdollistaa kolme ensimmäistä ja neljänteen ei todennäköisesti tulevaisuudessakaan tarvitse kuin paljon rahaa ja hyvän yleiskunnon (avaruudessakäynti-unelma on itseasiassa myös äärimmäisen hyvä motivaattori pitämään omasta kunnosta ja terveydestä huolta!)
Elämässä aivan yhtä tärkeää kuin elää hetkessä, on unelmoida huomisesta. Niin kauan kun on unelmia, on syitä herätä huomiseen päivään innokkaana. Ja jos jokainen päivä vie vielä lähemmäksi jotain unelmista, sitä helpompaa aamulla on herätä (jopa näin iltaihmisenä). Tätä kuvaa myös se hyvin, että usein juuri masentuneilla ihmisillä on erityisen hankalaa ajatella tulevaisuudesta toiveikkaasti. Ja onpa optimismi myös todettu vaikuttavan positiivisesti myös pitempään eliniänodotteeseenkin!
Joka päivän eläminen tarkoituksella parantaa oman kokemuksen mukaan ihan sitä arkeakin ja auttaa elämään parasta elämää niin tässä hetkessä, kuin myös sitten joskus ehkä tavoitteeseen päästyäni. Sama pätee kulutukseen, jota FIRE:n tavoittelu suoraan rajoittaa. Kun käyttää rahaa tarkoituksellisesti, on se usein parempi niin omalle henkiselle hyvinvoinnille, omalle taloudelle kuin ympäristöllekin.
FIRE on YOLO
Elät vain kerran on mielenkiintoinen ajatus siitä, että sen voi kääntää miten päin haluaa. Arkikielessä siitä puhutaan usein tavalla, että elä kuin jokainen päivä olisi viimeisesi, mutta loppupeleissä maailma ei toimisi, jos jokainen meistä eläisi kuin kuolisimme huomenna. Kuolemanpelko ei ole hyvä ohjenuora elämälle.
Koenkin, että aito YOLO on, se että ottaa riskin maksimoida vapautensa elämässä ja uskoa siihen, että elää hyvän pitkän elämän. Ja vaikka ei eläisi taloudellisesti sen mukaan, elää muuten sen mukaan. Tämän ajatuksen mukaan eläminen vaatii ihmiseltä paljon enemmän kuin se, että elää kädestä suuhun ja juoksee hedonistisessa oravanpyörässä. Viivästetty gratifikaatio vaatii enemmän, mutta antaa moninkertaisesti takaisin – kaikilla elämän osa-alueilla.
Se elämä, jota nyky-yhteiskunnassa pidetään normaalina on kuin lyhytversio FIRE:n tavoittelusta. Sen sijaan, että tavoittelee jotain tavoitetta 10 tai 20 vuotta, nyky-yhteiskunnassa olemme normalisoineet perjantain ja viikonlopun odottamisen (viikko). Sekä kesälomien odottamisen ja siellä tuhlaamisen (vuosi). Vain, jotta voimme hypätä takaisin seuraavaksi 11 kuukaudeksi tekemään jotain, jotta voimme taas sen yhden kesäkuukauden elää täysillä.
Kun miettii kumpaan on suurempi riski: siinä, että muuttuu tyytymättömäksi oravanpyörässä vai vapautta tavoitellessa – vastaus on helppo. Mitä siis jos lähtisikin elämään ajatuksella, mitäs jos eläisin tänään kuin huomenna, viikon tai vuodenkin päästä on hyvä päivä? Kun ottaa riskin olla optimisti, voi se palkita paremmin kuin olla pettymättä pessimistinä.
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Hyviä kysymyksiä esität. Firettäjiä on moneen lähtöön ja hyvin erilaisilla tavoitteilla liikenteessä. Jollekin voi olla tavoitteena saavuttaa 40 -vuotiaana tilanne, jossa hänellä on vähintään satojen miljoonien eurojen nettovarallisuus, joka mahdollistaa mahdollisimman maksimaalisen remeltämisen ja luonnon tuhoamisen ja sen toisen tavoite voi olla murto-osia em. tilanteesta.
Itse lopetin vakituisen työsuhteeni muutama vuosi sitten. Miljoonia en kerännyt, mutta sen verran kuitenkin, että saatoin sanoa olevani 50-vuotiaana irti nk. työnorjuudesta. Oma unelmani oli siinä, että saan elää maalla yksinkertaista ja puoliksi omavaraista elämää; Retkeillä ja veneillä pohjoisessa muutama kuukausi vuodessa ja tarkkailla tilannetta ihan rauhaksiin.
Eli omaankaan unelmaani ei liittynyt missäkään vaiheessa runsas rahankäyttö ja nk. luksuksen hakeminen… Päinvastoin. Viihdyn koiran kanssa tunturissa viikkokausia ja siinä hommassa ei juurikaan saa rahaa tärvättyä. Suurin osa suomalaisista tykkää käyttää rahaa ja ostaa hummailla milloin mitäkin turhakkeita. Melko moni kuitenkin inhoaa rahan hassaamista. Ja jos tykkää käyttää esim. vapaa-aikansa talouskuvioihin perehtymiseen ja sijoittamiseen, on se luultavasti monin tavoin terveempi ja vähemmän turmiollinen harraste kuin pakkomielteinen reissaaminen erikoisten elämysten perässä mahdollisimman paljon rahaa ympärilleen syytäen.
Juurikin näin! Kaikki riippuu täysin siitä, mikä on tavoitetaso sekä unelma ja niitä on juuri niin paljon kuin on ihmisiä. Esittämäsi paradoksi on ihan totta, koska suomalainen on keskimäärin kuitenkin säästäväinen, mutta silti amerikkalainen kulutusyhteiskunta on tännekin päin tehnyt koko ajan enemmän ja enemmän tuloaan. Perusamerikkalainen – ja suomalainen kulutuskulttuuri on pohjimmiltaan kuin yö ja päivä.
Ja yksi mielenkiintoinen ajatus mihin törmää useasti on se, että säästämällä ja sijoittamalla elämä ei olisi mielekästä. Saatetaan jopa säälien katsoa ihmistä, että siinä se nyt hassaa parhaat vuotensa elämästään elämällä kurjaa elämää.
Tosiasiassa ihminen on onnellinen silloin kun kulkee jotain asettamaansa päämäärää kohti. Tarvehierarkian alimmat portaat ovat ainoat, mihin ihminen välttämättä tarvitsee rahaa, eli ruokaan, asumiseen ja turvallisuuteen.
Tavoitellessaan taloudellista riippumattomuutta, ihminen itseasiassa elää jo unelmaansa omissa unelmissaan. Se on sitä itsensä toteuttamista juurikin. Usein pelkkä unelman ajattelu mielikuvana, ja tieto siitä, että tavoite lähestyy vääjäämättä, antaa elämään mielekkyyttä.
Tämä on kieltämättä yleinen mielipide, johon törmää juuri tuossa samassa ajattelumallissa, jossa tekstissäkin tosiaan kirjoitan. Ja tuosta päämäärästä ja tavoitteesta olen täysin samaa mieltä!
Tärkeintä, että ihmisillä on hänelle itseä tärkeä tavoite ja päämäärä – tuntui se kuinka triviaalilta tai ”turhalta” tahansa ympärillä oleville ihmisille. Jos matkaamme kohti omia unelmiamme, olemme onnellisia, jos olemme koko ajan huolissamme siitä, mitä muut ajattelevat unelmistamme, päädymme vain elämään muiden ihmisten unelmia ja elämää – jolloin emme oikein voi olla onnellisia.
Kiitos taas kerran hyvästä tekstistä, tämän kertainen kolahti jälleen!
”Elämässä aivan yhtä tärkeää kuin elää hetkessä, on unelmoida huomisesta”
” Kun käyttää rahaa tarkoituksellisesti, on se usein parempi niin omalle henkiselle hyvinvoinnille, omalle taloudelle kuin ympäristöllekin.”
Mitäpä tuohon lisäämään, muistaisipa useampi ihminen nämä pointit.
Tykkään kovasti tyylistäsi kirjoittaa ja sanoa asiat suoraan. Asun Hawaiilla, halusin kertoa että sinulla muuten riittää lukijoita ihan tänne pallon toiselle puolelle saakka 🙂
Mahtava kuulla, että blogi on saavuttanut noinkin kaukaa! Ja kiitos paljon!