Oli aivan tavallinen joulukuinen päivä kun headhunter otti yhteyttä Linkedin:ssä, jonka jälkeen sovimme puhelusta. Olin vähän ihmeissäni kun headhunter soitti ja esitti asiansa, koska valmistuin kuitenkin vasta vuosi sitten yliopistosta. Tämän lisäksi olen KTM, enkä mikään koodari, lääkäri tai lakimies, josta olisi tilastojen mukaan puutetta.
Nähtävästi Linkedin-profiilini oli kuitenkin tehnyt sen verran ison vaikutuksen kyseiseen Headhunter-firmaan, että he vaivautuivat minuun ottamaan yhteyttä. En tällä hetkellä hae aktiivisesti töitä ja viihdyn nykyisessä työssäni hyvin, mutta halusin ehdottomasti käydä kuuntelemassa, mitä headhunterilla olisi sanottavana ja millainen rooli olisi tarjolla.
Ja tosiaan, työskentelen tällä hetkellä finanssialalla ohjelmistokehityksen puolella. En osaa koodata merkkiäkään vaan määrittelen vain työkseni, mitä liiketoiminta järjestelmiltä haluaa. Headhunterin tarjoama homma olisi ollut kehityspäällikön homma, jossa pääsisin vetämään koko järjestelmänkehityshanketta!
Ensimmäinen vaihe
Puhelinyhteydenoton jälkeen Headhunter lähetti minulle Linkedinissä esityksen yrityksestä, joita he edustivat. Esite oli huomattavasti kattavampi kuin yksikään työilmoitus, jota olen lukenut ja siinä oli hyvin esitelty koko organisaation historia, rakenne, kulttuuri sekä tietenkin myös rooli, johon haettiin täyttäjää.
Luettuani roolikuvauksen kiinnostuin entistä enemmän, koska työ vaikutti selkeältä stepiltä ylöspäin urallani. Olen etsinyt paikkaa, jossa saisi esimieskokemusta jo jonkun aikaan. Tiedän jo vahvuuteni ja heikkouteni asiantuntijatöissä, joten olisi kiva nähdä myös esimieselämää. Ilmoitinkin kiinnostukseni headhunterille ja he kutsuivat minut haastatteluun vuoden vaihteen jälkeen.
Menin haastatteluun headhunterien toimistolle ja siellä minua vastassa oli kaksi nuorehkon oloista Headhunteria. Ehkä vähän yli kolmekymppisiä. Tilanne ei juuri tuntunut haastattelulta, vaan headhunterit aloittivat kertomalla työstä, johon he etsivät tekijää sekä yrityksestä. Suurin osa asioista oli samoja, joita sai tietoon, jos vain luki heidän ensin lähettämänsä esitteen työpaikasta ja työstä kunnolla (kuten olin tehnyt).
Haastattelun edetessä minulle selvisi entistä vahvemmin se, että ns. substanssiosaamista minulla ei ollut käytännössä mistään asiasta, joita he hakevat. Yksikään tietokoneohjelmisto, joista puhuttiin, ei ollut minulle tuttu. En ollut myöskään koskaan työskennellyt robotiikan parissa, joka oli yksi pääasioista työssä ensi alkuun.
Yritysesittelyn jälkeen he antoivat minun kertoa avoimesti itsestäni, jonka myötä haastattelu muuttui ehkä perinteisemmäksi haastatteluksi, jossa kysyttiin klasikkokysymyksiä kuten.
– Vihaatko enemmän häviämistä, kuin pidät voittamisesta?
– Täytyykö jokaiseen kysymykseen olla vastaus?
– Kerro, joku esimerkkitilanne, missä olet ylittänyt itsesi työelämässä?
Aika peruskauraa, mutta koska en juuri ollut valmistautunut näihin peruskysymyksiin, jouduin hieman miettimään vastauksia kaikkiin. Fun fact – mielestäni jokaiseen kysymykseen täytyy olla vastaus. Vaikka tiedän, että se ei ole vastaus, jota headhunterit yleensä haluavat kuulla.
Haastattelu headhunterien kanssa kesti n. puolitoista tuntia, jonka jälkeen he totesivat, että rekryprosessi kestää heidän osaltaan vielä kaksi viikkoa, jonka jälkeen he esittelevät kandidaatit edustamalleen yritykselle. Jäin siis odottelemaan.
Toinen vaihe
Kuinkas ollakaan headhunter soitti – ei kaksi viikkoa – vaan kaksi päivää haastattelun jälkeen. Headhunterien edustama yritys haluaisi nähdä minut jo tällä viikolla! Tämä oli positiivista, olin päässyt siis ensimmäisestä vaiheesta hienosti läpi. Sovin ajan headhunterien kanssa ja menin aikataulussa mahdollisesti uudelle työpaikalleni.
Toinen haastattelu oli paikan operatiivisen johtajan kanssa (tuleva esimieheni) sekä kahden HR-henkilön kanssa. Tämäkään ei mielestäni muistuttanut tavallista työhaastattelua siinä mielessä, että minulta ei tentattu asioita vaan juteltiin aika keskustelevassa hengessä työstä ja minusta. Moneen kertaan minusta tuntui, että haastattelija ei epäillyt kykyäni, vaan lähinnä sitä tylsistyisinkö työssä, koska etenkin ensimmäinen vuosi töissä olisi uusien järjestelmien opiskelua sekä melkein IT-tukena toimimista muille työpaikan työntekijöille ennen kuin pääsisin projektia vetämään.
Vakuutin, että olen kiinnostunut paikasta tästä huolimatta, koska erityisesti minua kiinnosti se, kuinka erilaista uudessa työpaikassa olisi. Nykyinen organisaationi on perus monituhatpäinen suomalainen finanssialan mammutti. Yritys, johon nyt hain, oli 75-henkinen joka vuosi kasvava yritys. Työnkuvani ja työympäristöni olisi siis ollut huomattavan erilainen.
Tämä haastattelu kesti noin tunnin ja minulla jäi päällisin puolin hyvä fiilis. Pystyin olemaan oma itseni ja minusta tuntui, että myös tuleva haastattelijat pitivät minusta.
Finaali
Kaksi viikko toisen haastattelun jälkeen tällä kertaa minulle soitti paikan operatiivinen johtaja ja hän sanoi, että olen jatkossa, mutta seuraavaksi olisi vuorossa soveltuvuuskokeet ja ”älykkyystestit”.
Tähänkin he olivat palkanneet ulkopuolisen konsultin, joka otti minuun sähköpostilla yhteyttä ja lähetti minulle nettitestimateriaalit. En ollut tehnyt pällitestejä sitten armeijan, joten oli jännää päästä tekemään vanhaa kunnon palikkatestiä pitkästä aikaa. Erityisesti minua jännitti soveltuvuuskoe, koska siitä pitäisi tulla aikaiseksi jonkinnäköinen persoonani profiili. Voisiko siitä tulla yhtään sellainen kuin olen oikeasti?
Tein testit heti töistä päästyäni koneella ja palikkakokeissa näkyi selkeästi se, että olin hieman ruosteessa matemaattisloogisen ajatteluni kanssa. Pääsin varmaan vasta tehtävässä numero 6 vauhtiin ja tuntui, että vasta kun olin liekeissä, koe oli jo loppu. Tehtäviä älykkyyskokeessa oli 25. Kieliosiossa olin ei-niin-yllättäen vahvimillani.
Soveltuvuustestissä oli ihmeellisiä väittämiä persoonaani koskien, joista olisin voinut valita oikeastaan mitä vain milloin vain. Mielestäni kaikki olivat yhtä oikeita ja vääriä vastauksia. Pyrin kuitenkin vastaamaan mahdollisimman intuitiviisesti ja kappas – tunnistin itseni täysin testin tuloksista! Olin aina luullut, että tällaiset testit ovat huuhaata, mutta oli hieno huomata, kuinka väärässä olinkaan.
Tulosten jälkeen varasin läpikäynnin tuloksista konsultin kanssa sekä 3. haastattelukerran, jossa oli tällä kertaa operatiivinen johtaja sekä firman toimitusjohtaja.
Kävelin taas työpaikalle haastatteluun ja tällä kertaa ilmapiiri oli selkeästi hieman jännittyneempi. Alkuun toimitusjohtaja pyysi minua kertomaan itsestäni ja siitä miksi haen paikkaa. Oli vaikea sanoa, miksi haen paikkaa, kun en ollut sitä oikeastaan hakenut vaikka siitä kiinnostunut olinkin…
Tämän jälkeen haastattelijat ilmoittivat, että kyseessä oli finaali ja jäljellä oli enää kaksi kandidaatti. Minä ja joku toinen, joka oli ollut aamulla jo aikaisemmin haastateltavana. Toimitusjohtaja kysyi mielestäni erittäin mielenkiintoisia kysymyksiä, joissa tunsin olevani paljon enemmän kotonani kuin ns. cliche-työhaastattelukysymyksissä. Mielenkiintoisista kysymyksistä mieleen jäivät mm.
– Miltä maailma näyttää vuonna 2050?
– Kerro näkemyksesi maailmanpoliittisesta tilanteesta nyt ja viiden vuoden päästä
– Miksi finanssiala on paljon keskittyneempi Suomessa kuin Virossa?
Rakastan taivaanrannan maalailua ja isoja kokonaisuuksia, joten olin innoissani vastaamassa kaikkin näihin kysymyksiin. Mielenkiintoista oli mielestäni se, että tällaisia kysymyksiä kysytään, koska edelleen, paikka oli ICT-kehityspäällikön homma. Periaatteessa kysmykset eivät siis millään tavalla liittyneet rooliin. Myös sijoittaminen tuli jotenkin puheeksi ja toinen haastattelija kysyikin suoraan salkkuni kokoa, joka yllätti minut.
Haastattelu tuntui vain lentävän ohi, koska olin niin innoissani ja päällimmäisenä minulle jäi erittäin hyvä fiilis myös tästä keskustelusta. Haastattelun päätteksi he ilmoittivat, että seuraavan viikon alussa tulee päätös. Kiitin ja jäin odottelemaan vastauksia.
Ei siis tarvinnut odottaa kuin viikonlopun yli kun maanantaina lounaan jälkeen puhelin soi. Olin…
TOINEN.
Ylläätyyss! Noh, toisaalta, jos seuraat minua Twitterissä, saatoit jo tietää tämän. Omalla tavallaan fiilikseni olivat samaan aikaan vähän helpottuneita ja vähän pettyneitä. Pettyneitä luonnollisesti sen takia, että en ollut paras hakija, mutta helpottunut sen takia, että duuni olisi vaatinut erittäin paljon työtä oikeassa elämässä (olisi vaatinut esimerkiksi muuton). Ja toisaalta, en usko, että olin oikeasti paras hakija kyseiseen rooliin, koska substanssiosaaminen minulta puuttui täysin.
Kysyinkin toimitusjohtajalta, joka minulle valinnasta soitti, että miksi minua ei valittu ja kyse oli ennen kaikkea siitä, että juuri nyt he tarvitsivat robotiikan osaajaa ja sitä osaamista toiselta hakijalta löytyi minua enemmän. Enemmän kuin nolla ei ole kauheasti vaadittu.
Olin kuitenkin todennäköisesti tehnyt hyvän vaikutuksen tj:seen, koska hän kehui ”draiviani”, ajatuksiani ja pyysi, jos he voisivat laittaa yhteystietoni talteen, mikäli heille tulee tarvetta rooliin, jossa voisi käyttää minun osaamistani. En tiedä, onko tämä rekrytoijien perusreplat, mutta minulla jäi fiilis siitä, että he olisivat halunneet minut henkilönä, jos vain sopiva rooli olisi nyt auki.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin positiivinen ja opettavainen. Valmistuin kuitenkin vain vuosi sitten, joten olen erittäin otettu siitä, että Linkedin-profiilini onnistui herättämään headhunterin kiinnostuksen. Vaikka en paikkaa saanutkaan, toi tämä kuitenkin lisäitseluottamusta omaan osaamiseeni, koska selkeästi osaamistani ja ehkä jopa persoonaani osattiin arvostaa.
Hauskana huomiona sen verran, että en maininnut haastattelusssa taloudellista riippumattomuutta, vaan käytin sanaa downshiftaaminen kun puhuttiin siitä, ”missä haluan olla 20 vuoden päästä”. Ajattelin, että taloudellinen riippumattomuus olisi liian rajua, koska onhan se käsitteenä ja ajatuksena niin tajunnanräjäyttävä. Downshiftaus on vielä ymmärrettävää.
Todella hyvin sait puettua tämän kokemuksen sanoihin, oli nimittäin todella viihdyttävä postaus. ”Onnittelut” myös toisesta sijasta, vaikka tietenkin aina harmittaa kun joku toinen hakija on ns. parempi.
Kiitos! Hienoa kuulla, että fiilis välittyi tekstistä kokemus kun oli erittäin mielenkiintoinen.
Mielenkiintoista luettavaa.
Tuosta huomaa myös, että merkityksellisissä paikoissa haastattelut ovat muovautuneet keskusteluiksi. Itseäni on huvittanut, että perinteisin ja hankalin haastattelu missä olen ollut, on ollut vuokratyöfirman haastattelu joskus 10 vuotta sitten. On ihan naurettavaa kysyä perinteisiä ”mikä on suurin heikkoutesi” jne., onneksi itse en ole törmännyt kyseisiin kysymyksiin vuosiin.
On kuitenkin huolestuttavaa, että nykyään korkeastikoulutettujen tehtäviin on monta erää haastatteluja ja pahimmassa tapauksessa niitä käy läpi useita ja lopulta ei jää mitään käteen. Onkin erittäin tärkeää, että firmasta jää edelleen positiivinen kuva työnhakijalle, vaikka häntä ei valittaisikaan.
Mainittakoon vielä, että itseäni pelottaa eniten nuo palikkatestit. En ole ikinä ollut hyvä niissä ja kysyttäessä voin myöntää sen. Siksi en myöskään ole hakeutunut matemaattiselle alalle, mutta olen usein kuullut, että yritykset käyttävät niitä myös muihin tehtäviin haettaessa. Se varmaan pudottaisi itseni kisasta samantien, vaikka tehtävä vaatisi täysin erilaista älykkyyttä. Tosin en tiedä käytetäänkö testejä testaamaan onko henkilöllä ”keskivertoälykkyys” sen sijaan, että testattaisiin kuka on ”älykkäin”.
Olen itseasiassa kuullut kavereiltani ihan samanlaista juttua kun tämän haastattelukokemuksen jälkeen tuli puhuttua monen kaverin kanssa rekryistä ylipäätänsä. Moni sanoi samaa, että eniten tenttausta tuli juuri nuorena kesätöihin haettaessa 😀 Mielenkiintoinen ilmiö, kun keskimäärin puisto, varasto tai vaikka torimyyjän töitä kun kuka tahansa perus reipas nuori pystyy tekemään – ei siihen tenttejä tarvita.
Keskustelujen pohjalta tuntuy myös, että tuo 3 haastattelukierrosta on kaiketi aika normi nykyään asiantuntijahommiin. Joissain firmoissa 3 kierrosta voi kestää monta kuukautta, jotkut tekevät ne parissa viikossa.
Jotenkin haluaisin uskoa, että testeillä testataan vain sitä, että ihminen pystyy tekemään päätöksiä loogisesti. Palikkatestissä testattiin kahta asiaa – vastausten oikeutta ja nopeutta. Itselläni vastausten oikeus oli vain vähän keskimääräräistä parempi, mutta nopeus oli maksimissa. ”Älykkyys”testin tulos kuvaakin minua myös persoonana työelämässä, en pyri täydellisyyteen, vaan teen tarpeeksi hyvää mahdollisimman tehokkaasti.
Itse ei tule töitä haettua, joten työhaastattelut ovat käytännössä aina sellaisissa tilanteissa, joissa headhunter on minut johonkin firmaan usuttanut.
Törmään itsekin usein tuohon ”Miksi hait paikkaa?”-kysymykseen joka jaksaa aina hämmentää yhtä paljon. Itse asiassa se suorastaan ärsyttää. Siksipä vastaan yleensä tyyliin ”En hakenutkaan”, ja toisen osapuolen hämmentyneen reaktion jälkeen annan jollain sanakäänteellä haastattelijan hellästi ymmärtää, että oikeastaan he hakevat minua tähän paikkaan. Tämä taktiikka saattaa olla hieman ylimielinen, mutta whatever.
Nöyrää 😀 No ei, ymmärrän tuon hyvin, koska meinasin tilanteessa vastata aivan samalla tavalla, koska tottahan tuo. Mutta kysymys on sinänsä tosiaan vähän outo, koska kyseiset henkilöt ovat usein itse headhunterin palkanneet etsimään niitä ehdokkaita, joten he ovat varsin tietoisia siitä, että hakijat eivät ole itse hakeneet. Omituista.
Onnittelut! Tuohan on hieno tilanne työuran alussa. Ja tuo on KTM:lle hyvä rako tehdä hommia liiketoiminnan ja it:n välissä. Itsekin siinä roolissa joskus tilaajana/ostajana/projektin vedossa, ihan mielenkiintoinen rooli kun voi oppia it:stä aina lisää ja puhua ”vähän enemmän it-kieltä kuin 60-vuotiaat, mutta myös osata selittää liiketoiminnan tarpeet nörteille” 🙂
Toivottavasti itselläkin joskus käy vastaava munkki. Miten muuten järkkäsit työpaikalla nuo haastatteluajat, kerroitko suoraan tai hoiditko liukumien tms puitteissa?
Kiitos! Joo, pitää olla tyytyväinen, että tällainen tilanne on jo näin tuoreena koulusta valmistuneena. Tykkään itsekin tästä liiketoiminnan ja IT:n välissä työskentelystä, kun kuitenkin liiketoiminta kiinnostaa, mutta sitten sisällä taas elää pieni nörtti, joten ihan luonnollinen paikka minulle 😀
Oltiin sovittu työpaikalla jo aikaisemmin (viime vuoden maaliskuussa kun hain töitä muualta), että ilmoitan hankejohtajalle suoraan, jos olen hakemassa töitä/muuta vastaavaa, niin ilmoitin kaikille kenen kanssa tein töitä asiasta. Kävin siis haastattelut yhtä lukuunottamatta keskellä päivää. Tykkään siitä, että näistäkin asioista voi työpaikallani olla avoin, koska ne ovat kuitenkin tavallinen osa työelämää.
Mietin tuota salkun koko kysymystä.. vastasitko rehellisesti ja mitkä oli haastattelijoiden reaktiot.
Joo hyvä kysymys! Vastasin ihan rehellisisesti, salkkuni oli juuri siinä kohtaa ylittänyy 100 000 euron rajan, niin oli helppo muistaa, minkäkokoinen salkkuni oli. En muista miten toinen reagoi (ei sanonut mitään), mutta yrityksen toimitusjohtaja sanoi, että ”se on aika hyvin tuon ikäiseksi”.
Uskon, että keskimäärin sijoittamista katsotaan hyvällä työnantajien näkökulmasta, koska se osoittaa rahanhallintataitoja kuten myös kiinnostusta talousmaailmaa kohtaa yleisemminkin. Myös CV:ssäni lukee yhtenä harrastuksenani osakesijoittaminen.
– Kerro näkemyksesi maailmanpoliittisesta tilanteesta nyt ja viiden vuoden päästä
Huikea kysymys, jossa joutuu pohtimaan mitä (poliittista)aatemaailmaa vastauksen arvioija itse edustaa.
Voiko USA:n asemasta maailmanpolitiikassa kertoa rehellisesti, vai ei.
No siinä on kyllä mielenkiintoinen kysymys! Paha sanoa miten itse reagoisin, jos tulisi tuollainen vastaan, koska vaikea pohtia samalla sitä, miten tämä mihinkään työhön liittyy mitenkään vaikka mielenkiintoinen kysymys onkin.