Hedonistinen adaptaatio – kun mikään ei riitä

Hedonistinen adaptaatio sekä hedonistinen oravanpyörä ovat termejä, joita viljelen teksteissäni aina välillä, mutta mitä ne itseasiassa tarkalleen tarkoittavat? Tänään pohdin vähän syvällisemmin hedonistista adaptaatiota sekä sitä, mitä onnellisuus on ja estääkö hedonistinen adaptaatio sen täysin. Onko onnellisuus kauniita kuvia, paljon uusia tavaroita vai jotain ihan muuta – ja miten oikeasti löytää sen oman jutun? Onko jatkuva onnellisuus edes jotain, mitä kannattaa tavoitella?

Hedonistinen oravanpyörä pyörii ja pyörii

Oletko joskus ostanut jotain, josta olet tullut onnellisemmaksi? Todennäköisesti olet. Entä kauan tunne on kestänyt? Ei kauaa. Tieteellisissä tutkimuksissa on monesti huomattu, että jokaisella meistä on tavallinen onnellisuuden taso, johon henkilö palaa aina positiivisen tai negatiivisen kokemuksen jälkeen.

Jos tunnet jonkun, jolla on esim. jatkuva tarve ostaa uusia asioita tai postata jatkuvasti uusia kuvia sosiaaliseen mediaan, aiheutuu tämä tunne juuri hedonistisesta oravanpyörästä. Kun ostat kivan asian tai saat tykkäyksiä somessa, saat hetkellisen tyydytyksen ja onnellisuutesi kasvaa mikrohetkeksi. Pian olet kuitenkin taas tavallisella onnellisuuden tasolla ja janoat sitä äskeistä tunnetta. Ja näin helposti ja yksinkertaisesti – olet hedonistisessa oravanpyörässä.

Valitettavasti tämä on arkipäivää erittäin monelle ihmiselle. Samaan aikaan kun hedonistinen oravanpyörä on se, joka pitää meidät onnettomina, on se myös sama asia, joka pitää esim. talouden rattaat pyörimässä.

Ilmiötä kutsutaan hedonistiseksi oravanpyöräksi, koska ilmiön pääidea on se, että sinun pitää kulkea koko ajan nopeammin, jotta pysyisit paikallasi. Toinen termi voisi olla hedonistinen juoksumatto, joka on suora käännös englannista. Jos emme hyppää oravanpyörästä tietoisesti pois, joudumme kuluttamaan koko ajan enemmän ja kovemmalla tahdilla, jotta pystymme pääsemään edes hetkellisesti onnelliseksi. Asioihin tottuminen onkin yksi ihmisen suurimpia vahvuuksia, että heikkouksia.

Kirjoitin aivan blogini alkuaikoina tarinasta, joka kuvaa hedonistista oravanpyörää täydellisesti.

Ostat uuden ison talon. Talosta tulee sinulle pian uusi normaali. Totut asuntoon. Talon keittiö tuntui taloa ostettaessa tilavalta, mutta nyt kun olet tottunut siihen, tuntuu se yhtäkkiä liian pieneltä. Hieno lattia näyttääkin yhtäkkiä kaipaavan uusia hienoja mattoja. Autotalliin ei mahdu molemmat autot. Sitä paitsi, meidän pitäisi ostaa uudet autot! Ja miksi naapurin talo näyttää vielä isommalta?

Ja niin edespäin. Hedonistisen adaptaation ajatus on, että ilo omaisuudesta sulaa pois suhteellisen nopeasti eikä kestä kauan. Emme ole ikinä tyytyväisiä, sillä totumme nopeasti omiin saavutuksiimme. Olivat ne sitten materiaa, rahaa tai some-tykkäyksiä. Mikään ei kuitenkaan riitä ja kun uusi taso on saavutettu, pitää meidän taas pian päästä vähintään samalle tasolle, ja mieluummin korkeammalle.

Ellemme sitten ala kyseenalaistamaan asiaa ja pohtimaan, mitä voisimme asialle tehdä. Asiaa on onneksi jo pureskeltu meille valmiiksi, joten kaikki mitä meidän pitää tehdä, on vain ottaa oppia meitä viisaammilta.

Olemme pohtineet onnellisuutta jo tuhansia vuosia, mutta silti teemme samat virheet aina uudelleen

Firetyksen koulukunta ja se mitä FIRE edustaa ei ole millään tavalla uusi asia. Taloudellisen riippumattomuuden pääpointti onkin irrottautua hedonistisesta oravanpyörästä ja nauttia vapaudesta tehdä itselleen tärkeitä asioita.

Tämä onnistuu usein sillä, että irroittautuu massan kulutuskäyttäytymisestä sekä nykyään myös sosiaalisen median maailmasta. Ja keskittyy niihin itselle tärkeisiin asioihin, ei asioihin, joita kokee muiden pitävän oman elämänsä kohokohtina. Monihan meistä luo näitä kohokohtia ihan vain, jotta pääsemme jakamaan niitä muille – olivat ne kuinka feikkejä tahansa.

Onnellisuutta sekä oravanpyörästä irtaantumista onkin pohdittu jo vuosituhansia. Onnellisuusoppi onkin etiikan suuntaus, jonka mukaan eettisen toiminnan tavoite on tai sen tulee olla onnellisuus. Ajattelun vanhimpia ja tunnetuimpia edustajia onkin kreikkalainen filosofi Aristoteles. Vaikka Aristoteleen ajatuksista on yli 2000 vuotta, ovat ne edelleen silti aivan yhtä ajankohtaisia kuin nytkin.

Tuntuukin, että koko maailma on alkanut pyörimään koko ajan kiihtyvämmällä tahdilla onnellisuuden ympärillä. Sosiaalinen media ja kiiltokuvaelämä ovat vain kiihdyttäneet tätä ilmiötä. Vaikka tiedämme, mitä meidän pitää tehdä tullaksemme onnellisemmiksi, jostain syystä emme tee niitä asioita, jotka oikeasti tekevät meidän tyytyväisiksi ja onnellisiksi, vaan jatkamme hedonistisessa oravanpyörässä juoksemista vuodesta toiseen mikro-onnellisuuden perässä.

Onnellisuus ei ole materiaa vaan  itsensä tuntemista ja omia tekoja

Aristoteleen ja monen muun työhön perustuen positiivisen psykologian luoma malli onnellisuuteen on suhteellisen yksinkertainen ja intuitiivinen. Onnellisuuteen tarvitaankin jatkuvan uuden materian, sometykkäysten ja kiiltokuvien sijaan kuusi eri asiaa, jotka ovat onneksi meille kaikille suhteellisen halpoja, mutta ei missään nimessä helppoja saavuttaa.

1. Itsensä löytäminen (tähän pitää varata aikaa ajatuksille)
2. Itsensä kehittäminen
3. Tarkoituksen löytäminen elämälle
4. Itselleen merkityksellisiin asioihin panostaminen
5. Itselle tärkeisiin aktiviteetteihin panostaminen
6. Aktiviteeteistä nauttiminen syvällä henkilökohtaisella tasolla (ks. tunne tätä olen luotu tekemään)

Tämä on mielestäni erinomainen checklist jokaiselle meistä. Jokaisella meillä on erilaiset, monen mielestä oudotkin asiat tärkeitä. Mutta kun löydät oman juttusi, älä päästä siitä irti vain ulkopuolisten huutelun takia.

Tulet olemaan onnellisempi kuin he, jotka menevät massan mukaan ja tekevät niitä asioita kuin muutkin, sen sijaan, että he tekisivät asioita, joita itse haluisivat tehdä. Tämä korostuu monesti etenkin nuorilla, mutta sosiaalinen paine voi ajaa monen elämää pitkälle aikuisuuteen asti, joka lisää entisestään tyytymättömyyttä elämään. Jos olet joskus kokenut flow-tilaa tai sinulla on rakas harrastus, tunnistat varmasti jo täyttäneesi joitain listan asioita.

Suurin huomio listassa onkin sinussa itsessäsi. Nykymaailman onnellisuus tuntuu syntyvän siitä, että se pitää jakaa muille. Jos sitä ei ole somessa, sitä ei ole koskaan tapahtunut. Vaikka samalla oikeasti onnellinen ollaksesi, sinun ei tarvitse jakaa asioita 300 puolitutulle. En edes halua ajatella kuinka paljon aikaa nykyään maailmassa käytetään yhdessä päivässä siihen, että saadaan kivannäköinen kuva sosiaaliseen mediaan tai videoon. Asioita ei enää tehdä siksi, että niistä itse nauttisi, vaan siksi, että muut näkisivät, kuinka kivaa sinulla on (vaikka ei olisi).

Jos kaikki kuusi yllä mainittua asiaa täyttyy, tuntuu elämä sekä omat jutut paremmalta ja merkityksellisemmiltä. Ja samalla materia, massojen paine, Instagram-todellisuus sekä oravanpyörä merkityksettömämmältä. Tämän lisäksi terve suhde omiin mielenkiinnon kohteisiin ja itseensä aiheuttaa sen, että ihminen on myös mukavampi ja auttavaisempi muita kohtaan, koska ei koe turhia paineita ulkomaailmasta vaan on sinut itsensä kanssa.

Hedonistista adaptaatiota voi käyttää myös hyväkseen

Joidenkin tutkimusten mukaan lähes 10% arkipäivän ajatuksistamme on jonkinnäköistä vertailua. Sosiaalisen median aikana uskoisin, että tämä luku on vain lisääntynyt entisestään. Usein vertailemmekin etenkin heihin, joilla on enemmän tai jotka ovat meidän mielestä jollain tavalla parempia. Aina kun saamme lisää, alamme verrata itseämme jälleen hieman korkeammalle. Jos lähdet tähän mukaan voit olla varma, että et tule koskaan olemaan tyytyväinen tai onnellinen, vaikka saavuttaisit miljardiomaisuuden ja lentäisit raketilla avaruuteen.

Hedonistinen adaptaatio ja ihmisen vertailukonemaisuus ei kuitenkaan ole täysin negatiivinen ilmiö. Sen sijaan, että oppisit siitä kokonaan pois, voit myös käyttää sitä hyväksesi. Mitä jos kääntäisitkin kateuden positiiviseksi?

Kateellisuutta voikin käyttää itsensä motivoimiseen. Jos hän pystyy siihen, minäkin pystyn. Tälllainen ajatusmalli voi parhaassa tapauksessa saada ihmisen ylittämään itsensä ja tekemään asioita, joita ei aiemmin pitänyt mahdollisena. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, se ketä keräämme ympärillemme ja mitä pidämme normaalina, vaikuttaa myös paljon meidän omiin tekoihimme.

Kateus on helppo ja luonnollinen tuonne ja jokainen meistä sitä tuntee välillä. Kyse on kuitenkin siitä, miten kanavoimme sen tunteen.

Yhteenveto

Hedonistinen oravanpyörä on yksi todiste siitä, että raha ei tee onnelliseksi. Rahalla ja materialla ei pysty saavuttamaan oikeaa onnellisuutta, mutta sillä pystyy saavuttamaan turvallisuuden tunteen ja vapauden saavutella oikeaa onnellisuutta. Turvallisuuden tunteen ja vapauden jälkeen raha lisää kateutta itselle ja ympäristölleen. Jos pystyisi, olisimme onnellisempia kuin yksikään aiempi sukupolvi. Mutta asia onkin juuri toisinpäin.

Omalla sukupolvellani on epävarmuutta, mielenterveysongelmia ja onnettomuutta enemmän kuin millään aiemmalla sukupolvella! Ja syykin tähä on selkeä – hedonisen oravanpyörän vauhti on nykyään niin järjettömän kova oli kyse koulusta, materiasta, kauneusihanteista tai ihan mistä vaan, että yhä useampi meistä ei enää pysy sillä ja tippuu pois tahtomattaan, joka johtaa kaikkiin edellä mainittuihin ongelmiin.

Olemme kaikki hedonisteja jollain tasolla, mutta on meistä itsestämme kiinni annammeko sen korruptoida meitä vai käytämmekö sitä hyvään.