Hesuli on sympaattinen vitsi, mutta Helsingin pörssin ongelmat ovat todellisia

Vuonna 2024 Helsingin pörssiä alettiin tietyissä piireissä kutsumaan leikkisästi Hesuliksi – osaltaan sen jatkuvan alisuorittamisen takia. Viime kuukausina keskustelu siitä, kannattaako Helsingin pörssiin sijoittaa enää laisinkaan, on kuumentunut koko ajan. Syy tähän on viimeiset kaksi vuotta. Numerot ovat uskomattoman rumia. Siinä, missä OMX Helsinki GI indeksi tuotti lievästi tappiota molempina vuosina 2023 ja 2024, S&P500 tuotti samoina vuosina +26,29 % sekä +25,02 %. Ero on siis aivan järkyttävä pelkästään kahdessa vuodessa.

Siinä saa olla aika mestarisijoittaja, jos Suomen pörssin sijoituksilla on Yhdysvaltain indekseille pärjännyt. Toki Suomestakin löytyy tähtiosakkeita, kuten moni konepaja, jotka ovat pärjänneet hyvin, mutta indeksi ei valehtele – suurin osa suomalaisista osakkeista on tuottanut vuodesta 2022 lähtien lähes pelkkää turskaa. Mikä siis on oma näkemykseni kaiken tämän jälkeen? Onko Helsingin pörssi täysin aliarvostettu monen murskavuoden jälkeen vai onko kyseessä yksi iso arvoloukku, joka tuottaa tappiota tulevatkin vuodet?

Siitä tänään.

Historialliset arvostustasot näyttävät erittäin edullisilta

Inderesin korkealle arvostamani Juha Kinnunen kirjoitti muutama viikko takaperin oman näkemyksensä Helsingin pörssistä. Juha oli huonosta menneisyydestä huolimatta optimistinen ja nosti ennen kaikkea yhden historiallisen numeron esiin – P/B-luvun.

Juhan tekstistä otetusta kuvaajasta näemme, että Helsingin pörssin mediaani P/B liikkuu tällä hetkellä jo lähellä samoja lukuja kuin finanssikriisin pohjalla sekä Eurokriisin pohjalla vuosina 2008 ja 2012. P/B-luku on erityisesti perinteisen arvosijoittajaryhmän käyttämä mittari. Koska olemme jo niin lähellä historiallisia pohjia, monen arvosijoittajan viisarit alkavat hälyttämäänkin – nyt on erinomainen paikka historiallisesti ostaa Helsingin pörssin yhtiöitä.

Mutta – kuten totean myös kirjassani Viisas Sijoittaja – ei ole yhtä tunnuslukua, jota kannattaa käyttää sijoitusten osalta tyhjiössä yksinään. Muistutuksena, P/B-luku mittaa yrityksen markkina-arvoa suhteessa sen taseen omaan pääomaan. Eli mitä tästä puuttuu? Ne asiat, jotka aidosti merkkaavat eli yhtiöiden tuloksentekokyky sekä kasvu – se kaikki, mitä jää viivan alle.

Millaisia odotuksia tuloskasvusta sitten on Helsingin pörssiin tälle vuodelle? Esimerkiksi Nordea ennustaa yli 10 % tuloskasvua Helsingin pörssin päälistan yhtiöille tänä vuonna. S-Pankki ennustaa 17 %:n nousua. Ja niin edespäin. Myös Aki Pyysing kirjoitti vähän aikaa sitten omasta uskostaan Helsingin pörssiin. Uskoa ja toivoa Hesuliin siis riittää lähes kaikilla suomalaisilla analyytikoilla tälle vuodelle – ja jos ennusteet osuvat maaliin, tulemme näkemään erittäin isoa nousua Helsingin pörssissä tänä vuonna.

Entä minä? Liitynkö nousuun uskovien seuraan? Se riippuu yhdestä ainoasta asiasta.

Orgaaninen kasvu on kaiken avain

Olit sitten sijoittaja tai vedit liiketoimintaa, on yksi asia, mikä merkitsee ylitse muiden – orgaaninen kasvu. Eli se luonnollinen kasvu, jota yritys pystyy saamaan ilman yritysostoksia suoraan oman liiketoimintansa kasvusta. Orgaaninen kasvu myös usein ruokkii talouskasvua ja talouskasvu ruokkii yhtiöiden orgaanista kasvua.

Vuonna 2024 Suomen talouskasvu oli koko maailman 10. heikointa. Kun miettii, että maailmassa on n. 190 maata, tämä on hälyttävä tulos. Ja ei voi olla näkymättä pörssissä. Samalla myös Helsingin pörssi on ollut maailman huonoimpia ja huonoiten tuottaneita pörssejä viime vuodet.

Ongelma onkin yksinkertainen ja monelle tuttu. Helsingin pörssissä ei juuri ole kasvuyhtiöitä, jotka olisivat isoja. Suurin osa Suomen jättiyrityksistä on teollisuusjättejä, jotka ovat hyviä liiketoimintoja, mutta joissa tulee kasvun rajat sekä talouden syklisyys vastaan nopeasti.

Helsingin pörssissä ei ole yhtään yli miljardin euron liikevaihdon yritystä, joka olisi onnistunut kasvamaan tasaisesti edes yli 10 %:n tahtia viimeiset viisi vuotta liikevaihdon ja tuloksen osalta. Monesta muusta pörssistä tällaisia yrityksiä löytyy lähes loputtomasti – kyse on vain hinnasta, mitä olet valmis niistä maksamaan. Esimerkiksi osakesalkkuni parhaiten pärjännyt Suomi-firma – eli Qt Group – on onnistunut tämän kokoisessa kasvussa, mutta on silti globaalissa koossa lilliputti n. 200 miljoonan euron liikevaihdollaan.

Helsingin pörssin ongelma onkin klassinen – Suomen talous ja elinvoima sekä kasvuyritysten puute. Elämme Suomessa jo kuudettatoista vuotta putkeen, jossa elintasomme ja BKT per henkilö ei ole noussut. Suomen huippuvuodet taloudessa olivat ennen kuin itse täytin edes 18-vuotta. Koko aikuisikäni aikana BKT/per henkilö ei ole päässyt vuoden 2007 huipputasolle.

Media ja poliitikot ovat puhuneet seuraavasta Nokiasta koko tämän ajan ja sitä ei ole tullut pelastamaan Suomen taloutta, minkä myötä myös koko Suomen talous ja samalla Helsingin pörssi on jäänyt laahaamaan. Tämän lisäksi Helsingin pörssistä löytyy myös paljon murheellisia tarinoita yrityksistä, jotka ovat yrittäneet laajentua Suomen ulkopuolelle, mutta erittäin vaihtelevin tuloksin.

Harvia, Revenio ja Qt Group ovat onnistuneet tässä poikkeuksellisen hyvin, mutta kaikki nämä ovat vielä pieniä yhtiöitä. Saman kokoluokan yritykset, kuten Kamux sekä Talenom, taas ovat onnistuneet tässä huomattavasti heikommin. Uusia aidosti isoja kansainvälistyjiä ei pörssistä oikein löydy, vaan kaikki kansainvälistyvät yhtiöt löytyvät PK-sektorilta ja matkaa miljardiluokkaan on paljon.

Kun Suomen talous ei ota kasvaakseen, suomalaisten yhtiöiden ainoa tapa nostaa liikevaihtoa ja tulosta, on mennä ulkomaille. Ja koska kansainvälistyminen on aina merkittävä liiketoiminnallinen riski – voidaan sillä periaatteessa myös perustella matalammat arvostuskertoimet.

Palataankin vielä hetkeksi analyytikoiden ennusteisiin. Uskonko Hesuli yli 10 %:n tuloskasvuun vuonna 2025?

En.

Syy tähän on yksinkertainen. En näe, mistä ihmeestä kasvu syntyisi. Suomen isoin tavaroiden ja palveluiden vientikumppani USA on luomassa tälle vuodelle globaalia kauppasotaa, jossa todennäköisesti olemme jälleen sivullisia uhreja. Tämän lisäksi niin Euroopan kuin maailmantalouden talouskasvulukemien ennustetaan vuodelle 2025 olevan alle 3 %. Tämän lisäksi liikevaihto kasvaa USA:ssa myös luonnollisesti inflaation myötä, kun inflaatio liikkuu edelleen 3-4 %:n välissä, Suomessa inflaation liikkuessa alle 1 %:ssa.

Tähän päälle vielä nykyisen suomalaisen hallituksen leikkauspolitiikka, joka luonnollisesti syö myös kasvulta eväitä – on vaikeaa nähdä, miten Hesuli itsensä tänäkään vuonna alhosta nostaisi. Puhumattakaan siitä, jos Yhdysvaltain talous ja pörssit kääntyisivät laskuun vieden todennäköisesti koko maailman pörssit laskuun. Mielestäni ei ole mitään syytä odottaa, että tämä vuosi olisi Suomen taloudessa tai Helsingin pörssissä erilainen kun viime vuodet – ainakaan hyvällä tavalla. Talouden fundamentit kun eivät ole todellisuudessa muuttuneet, vaikka korot ovat laskeneet.

USA vs. Hesuli- kumpi on edullisempi vuonna 2025?

Tästä päästäänkin viimeiseen ja mielenkiintoisimpaan osaan. Kumpi on edullisempi pörssi? Nopeasti vastaus voisi tuntua olevan Hesuli. Todellisuus ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista.

Vaikka sijoittaminen ei ole pelkästään kasvun hakemista, vaan myös edullisten ostokohteiden löytämistä – oli kasvua tai ei – onko Hesulissa silti ostopaikat. Siinä, missä Hesulin P/B-luku liikkuu 1,2:n paikkeilla, S&P500:ssa se liikkuu lähes viidessä! Tämä ero tulee siitä, että Yhdysvalloissa on niin paljon enemmän teknologiayhtiöillä, joihin P/B-luku ei edes sovellu tunnusluvuksi, että luku itsessään on täysin merkityksetön.

Entä yhtiön tuloksen ja hinnan suhdetta mittaava P/E-luku? Hesulissa P/E mediaani liikkuu tällä hetkellä n. 17, kun S&P500:ssa se liikkuu historiallisesti korkealla 29:n tasolla. Alla kuvaaja siitä, miten P/E-luku on kehittynyt S&P500:lla.

Erot arvostustasoissa Hesulin ja Yhdysvaltain pörssin välillä ovat huikeita, jonka takia pelkästään arvostuskertoimia katsomalla Hesuli näyttääkin erinomaiselta sijoitukselta ja Yhdysvaltain pörssi ylihinnoitellulta. Kumpi kuitenkin on oikeasti edullisempi?

Omasta mielestäni kumpikaan pörssi ei ole tällä hetkellä erityisen houkutteleva lukuja katselemalla. Helsingin pörssi on hinnoiteltu oikein pörssiksi, jossa merkittävää kasvua ei ole näkyvissä. Ja samaan aikaan USA:n pörssit ovat historiallisesti korkealla tasolla, koska myös tuloskasvu on yhtiöillä historiallisen vahvaa.

Kuten yleensä, markkinat hinnoittelevat pörssejä ja yhtiöitä niiden tulevaisuuden kasvun mukaisesti ja olen markkinan kanssa tällä hetkellä molemmista pörssien arvostustasoista samaa mieltä. USA:n pörssi ansaitsee nykyisellä tasollaan historiallisesti keskimääräistä korkeamman arvostuskertoimen, kun USA-dominanssi teknologia-aloilla ei ota loppuakseen. Samalla Suomen talous on jäänyt rakenteellisesti 2000-luvun alun tasolle.

Henkilökohtaisesti en koekkaan, että ostopaikkoja olisi erittäin helppo löytää kummastakaan pörssistä tällä hetkellä. Siksi osakesijoittaminen niin haastavaa onkin. Molemmista pörsseistä pystyy löytämään timantteja tälläkin hetkellä, mutta se on vaikeaa. Tilanne ei ole tietyistä tunnusluvuista huolimatta sama kuin finanssikriisin pohjilla tai Eurokriisin pohjilla, jossa jopa tikkataulutaktiikalla oli todennäköisempää osua aliarvostettuun osakkeeseen kuin huonoon sijoitukseen Helsingin pörssissä.

Tärkeintä on, että ei sokaistu sille, että USA:laiseen osakkeeseen sijoittaminen olisi suoraan avain onneen nyt ja tulevaisuudessa. Tai vaihtoehtoisesti, että Helsingin pörssissä kaikki olisi tällä hetkellä alelaarissa, josta ei voi kuin voittaa.

On kuitenkin yksi selkeä valkoinen joutsen, joka voi Hesulin sekä Suomen talouden uuteen nousuun kääntää – ainakin hetkeksi. Ja se luonnollisesti on Ukrainan sodan loppuminen. Pelkästään Venäjän aggressiot vievät ulkomaalaista rahaa pois Suomen markkinoilta, joten sodan loppuminen aikanaan tulee olemaan selvä positiivinen Suomelle milloin ikinä se tapahtuukaan – monen monta hyvää sijoitusvuotta on sitä odotellessa kuitenkin saattanut menettää.

Oikeiden osakkeiden valitseminen Helsingin pörssissä onkin nyt aivan yhtä vaikeaa kuin viimeiset pari vuotta ja mitään yleisalea ei markkinoilla tällä hetkellä ole. Kyse on pitkälti siitä, että Suomen talous on ongelmissa nyt ja valitettavasti todennäköisesti myös pitkälle tästä tulevaisuuteen. Samalla lähes yksikään merkittävimmistä ja isoimmista suomalaisista kansainvälisistä yrityksistä ei yksinkertaisesti toimi niillä toimialoilla, mistä suurin kasvu tulevaisuudessa syntyy.

Olemme saavuttaneet Gordionin solmun, joka ei itsestään ratkea.