Olen aina ollut urheilullinen. Tämä on valhe, jota syötin itselleni pitkään. Oikeasti olin aina ollut urheilullinen. Käytännössä siitä lähtien kun olen osannut kävellä, olen pitänyt pallopeleistä. Alakouluikäisenä pelasin jalkapalloa ja salibandya – ja välillä uintia – treenejä oli 3-5 kertaa viikossa vuodenajasta riippuen. Yläasteella pelasin lähinnä salibandya, mutta treenasin samaan aikaan oman joukkueeni ja 3 vuotta vanhempien kanssa. Harjoituksia oli 6-8 tuntia viikossa ja päälle joka toinen viikonloppu pelejä. Urheilu oli elämäntapa.
Sitten tuli ylioppilaaksi valmistuminen, armeija, polvivaivojen lisääntyminen ja muutto uudelle paikkakunnalle opiskelupaikan perässä. Kaikki päättyi seinään – ja seuraavan kerran urheilin kolmen vuoden päästä.
Positiiviset tavat ovat voimakkaita, mutta ne eivät kestä häiriöitä
The Power of Habit: Why We Do What We Do in Life and Business on Charles Duhiggin erinomainen kirja, joka käsittelee tapojen voimaa ja sitä kuinka pystymme muokata itseämme ja pääsemään eroon huonoistakin tavoista – sekä vaihtaa ne parempiin tapoihin – kunhan luomme oikeanlaisia kannusteita itsellemme. Tavoissa parasta onkin sen, että kun asiasta tulee tapa, teemme sen automaattisesti – asiaa kyseenalaistamatta. Ja juuri tämän takia elämään kannattaa luoda paljon positiivisesti vaikuttavia tapoja – kuten urheilu.
En oikeastaan tiedä, miksi urheilun aloittaminen uudestaan oli minulle niin vaikeaa – muuten kuin, koska se ei ollut enää tapa. Olin aina pitänyt, että urheilu on osa minua ja osa elämäntapojani, koska olin käytännössä kasvanut siihen. Tämän lisäksi myös pidin urheilusta valtavasti, vaikka synnynäinen polvivaivani sitä aina hieman rajoittikin.
Sama kävi myös myöhemmin kun vihdoin sain aloitettua urheilun uudestaan – ja nautin siitä edelleen. Kävin salilla n. 3 kertaa viikossa ja lenkkeilin kerran viikossa. Kun satutin polveni ja minun piti pitää lenkkeilystä muutaman viikon tauko, en koskaan enää aloittanut sitä uudestaan.
Salin aloitin uudestaan, mutta senkin vasta monta kuukautta myöhemmin kuin olisin voinut aloittaa. Minun piti taas psyykata itseni aloittamaan urheilu – vaikka edelleen nautin siitä! Oli uskomatonta, kuinka omat aivot taistelivat järkevää ja minulle nautinnollista asiaa vastaan, vain koska en tiedä miksi!
Negatiiviset tavat ovat voimakkaita ja ne ovat helpompi adoptoida
Jos omassa elämässäni positiivisia tapoja oli vaikeaa aloittaa uudelleen, sama ei koske todellakaan negatiivisia tapoja. Ylivoimaisesti suurin heikkouteni koskee makeisia – etenkin sipsiä, suklaata ja kaurakeksejä. Armeijan aikaan niin viikolla sotilaskodista tuotuna kuin viikonloppuna aina makeisia. Tämä jatkui myös pitkälle opiskeluun. Huomasin, että sokerihumala oli itselleni paljon suurempi inspiraation lähde kuin mikään muu.
Pystyt laskemaan 1+1. Lopetin urheilun. Aloitin syömään roskaa. Tämä tapahtui suunnilleen samaan aikaan elämässäni. Tähän päälle vielä opiskeluelämän menot ja lihominen oli valmis. Opiskeluaikoina yliopistossa lihoinkin 10 kiloa – osa toki salilta tullutta lihasta, mutta osa ihan aitoa läskiä. Koska olin aina ollut urheilullinen, voin sanoa, että minua jossain kohtaan alkoi oikeasti vähän yököttää ylipainoni. Herätys tulikin työpaikkani kehonmittaustestissä, jossa rasva-arvot kehossani olivat jo melkein punaisella yhdessä painoindeksini kanssa.
Tein siis päätöksen, että roskan syöminen loppuu tähän. Olen onneksi siunattu sen verran vahvalla mielellä, että tämä onnistui yllättävän helposti kun en vain ostanut roskaa kotiini – korvasin sen vähän sokerin mitä roskasta syntyi marjoilla.
Ja olin tällä tiellä tietyn aikaa, kunnes tänä vuonna iski koronakriisi ja eristäydyin etätöihin. Oli se sitten eristäytymisestä johtuvaa lohtusyömistä tai vain uusi tapa, joka heräsi ikuisesta kotona kyhjöttämisestä, alkoi minun jälleen tehdä valtavasti mieli kaikkea epäterveellistä.
Ja häpeäkseni voin myöntää, että lihoin maaliskuusta elokuuhun n. 6 kiloa. En edelleenkään ole himoläski Homer, mutta ylipainoinen silti. Aloitinkin elämäni ensimmäisen tietoisen dietin n. kuukausi sitten tyttöystäväni kanssa (jolle kertyi myös koronakiloja) ja ainakin tähän mennessä urheilun muuttaminen takaisin arjeksi sekä roskasta ja alkoholista lähes täysi luopuminen oli suhteellisen kivutonta (ensimmäistä – erittäin tuskaista viikkoa lukuunottamatta).
Tässä hyvässä tavassa on se positiivinen asia, että tuloksia näkee suhteellisen nopeasti. Pieni turvotus laskee nopeasti ja liikunta lähes joka päivä nostaa myös kestävyyskuntoa selvästi lyhyessä ajassa. Voin myös myöntää, että diettaaminen on 100 kertaa helpompaa, kun on joku kenen kanssa sitä tekee yhdessä. Toiselle on paljon helpompi olla edesvastuussa omasta terveydestään kuin itselleen – niin outoa kuin se onkin.
Yhteenveto – pakota itsellesi hyviä tapoja, elämänlaatusi kiittää
Tavat ovat voimakkaita ja niillä on valtava voima kaikkiin ihmisiin. Olen itse pyrkinytkin opettelemaan tietoisesti tiettyjä hyviä tapoja, joiden tiedän vaikuttavan positiivisesti elämääni. Eräs hyvä esimerkki on se, että olin nukkunut koko elämäni 27-vuotiaaksi asti mielelläni mahallani. 27-vuotiaana kuitenkin sain ensimmäistä kertaa pahoja närästysoireita, jonka takia kävin paljon lääkärissä ja googlasin miljoonasti eri asioita, mitä pystyn asialle tekemään.
Mikään ei tuntunut toimivan laihduttamisesta ruokavalion vaihtamiseen ja närästys jatkui lähes vuoden. Närästys kuitenkin alkoi vähenemään ja lopulta katosi täysin kun tein sen vaikeimman muutoksen kaikesta – opettelin nukkumaan selälläni. Voin sanoa, että oli äärimmäisen vaikeaa vaihtaa tapaa, joka on ollut minulla syntymästä asti, mutta se kannatti, koska elämä ilman närästystä on järjettömän paljon mukavampaa kuin elämä närästyksen kanssa!
Myös tässä kohdalleni osui pieni lipsahdus kun närästys katosi ja menin nukahtamaan eräänä päivänä mahalleni uudestaan – närästys palasi, mutta toisin kuin roskan syömisen kanssa, en nyt joustanut, vaan vaihdoin jälleen nukkumistyylini selälleni ja vaiva katosi taas.
Millaisia kokemuksia sinulla on elämässäsi tavoista – hyvistä ja huonoista? Oletko huomannut, että joitain tapoja on helpompi alottaa uudestaan ja joitain vaikeampi, jos niihin on tullut häiriöitä?
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksistani.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
”Varjele tapasi, niin tapa varjelee sinut”.
Näinhän se menee.
laurisson
Näinhän se juuri menee! Viisaas quote, mistä ikinä onkaan 😀
Hyvä rehellinen kirjoitus ja mielenkiintoinen keskustelunavaus. Töiden määrä, stressi ja eristäytyminen on saanut minutkin herkuttelemaan ja laiminlyömään kehonhuollon. Itselläni se tosin näkyy lähinnä aknen, selkäkivun ja alhaisemman itsetunnon muodossa.
Youtubessa tuli vastaan Microsoftin To-Do lista, johon saa laitettua listan päivittäin toistuvista tehtävistä ja se soittaa palkinnoksi pienen äänen aina kun saa tehtävän suoritettua. Voisiko sillä ehdollistaa ja palkita itsensä arkisten asioiden hoitamisessa..?
Kiitos! Uskoisin, että tämä tosiaan on suhteellisen yleistä. Aken itseänikin itseasiassa vaivasi pitkään teininä ja oikeastaan aikuiseen ikääni, mutta haltuun sen sain maito- sekä suklaatuotteia vähentämällä. Kokonaan en kummastakaan ole kyllä päässyt eroon enkä varmaan haluakaan.
Microsoft To-Do on itseasiassa erittäin hyvä! Latasin sen puhelimelleni vähän aikaa sitten, mutta pakko myöntää, etten sitä ole vielä avannut ja ottanut käyttöön arjessa. Töissä tätä tulee käytettyä paljonkin One Noten ohella, mutta omassa elämässäni olen vielä suhteellisen freestyler.