Jos olet lukenut blogiani pitemmän aikaan, saatat muistaa kuinka vuoden 2019 alussa headhunter soitti minulle. Kävin kolme haastattelukierrosta ja pari soveltuvuustestiä vain todetakseni, että hävisin työpaikkahaastattelun finaalin ja jäin työhaastattelussa loppujen lopuksi kakkoseksi.
Kun yrityksen toimitusjohtaja soitti minulle kertoakseen uutisen hän kuitenkin sanoi, että olisi halunnut palkata molemmat, mutta tarvetta oli valitettavasti vain yhdelle. Hän kysyi, että saisinko pitää yhteystietoni tallessa ja luonnollisesti totesin, että mikäpäs siinä.
Tiesin kuitenkin, että yhteystietojen tallentaminen ei sinällään tarkoita yhtään mitään. Odotin yhteydenottoa ehkä vuoden-kahden päästä, todennäköisemmin kuitenkin en koskaan.
Kuinka väärässä ihminen voikaan olla.
Kakkonen on ykkönen
Eräänä heinäkuisena aamuna minulle oli tullut puhelu numerosta, jota en ollut tunnistanut. Tarkistin numeron ja tajusin, että tämä oli sama henkilö, joka haastatteli minua työpaikkaan puoli vuotta sitten.
Arvasin kyllä heti mistä on kysymys, koska minulle tuskin soiteltiin huvin vuoksi. Koska tiesin, että kyseessä olisi jonkinmuotoinen työtarjous tai uuteen työhaastatteluun pyytäminen, mietin mitä sanoisin ennen kuin soitin takaisin. Ja sain myös samalla hetken kasata ajatuksiani.
Olin ajatellut, että ainakin seuraavan vuoden tulen olemaan nykyisessä työssäni ja sitten mietin uudestaan riippuen, miten vastuuni kasvaa nykyisessä työssäni. Soitinkin työhaastattelijalle ja sanoinkin juuri nämä asiat: olin yllättynyt, olen asennoitunut olemaan nykyisessä työssäni pitempään, mutta voin tulla juttelemaan, koska miksipä ei.
Pikakelaus uuteen ”haastatteluun”.
Haastattelussa käytiin lähinnä läpi erittäin tarkasti tulevaa työkuvaa. Syy tähän oli se, että minut voittanut henkilö ei ollutkaan viihtynyt töissä, koska sen työnkuva ei vastannut henkilön odotuksia. Minulle läpikäynnissä ei ollut mitään uutta ja tiesin kyllä, mitä työ pitäisi sisällään (paljon erilaisia tehtäviä, joita en tee nykyään ja paljon uusia järjestelmiä, joita en osaa käyttää, mutta vähän tuttua järjestelmien kehittämistä).
Kerroin haastattelijalle myös nämä asiat, koska koin, että on järkevämpää olla vain rehellinen kuin larpata, että olisin heti hyödyllinen. Ensimmäinen kuukausi-pari menisikin varmasti vain asioiden opiskelussa, koska ala on erilainen mihin olen tottunut ja niin olivat myös järjestelmät.
Tärkeää minulle on myös se, että saan olla töissä oma itseni ja vaikka KTM olenkin, en koskaan ole ollut puku- tai kauluspaita miehiä. Tykkään tehdä töitä mukavissa vaatteissa ja tämän takia minusta ei konsultiksi koskaan olisi. Haastattelussa piti siis myös varmistaa, että voin jatkaa töissä huppari-kollarilinjalla myös jatkossa. Ne on ne pikkujutut!
Koska olin laskenut myös nykyisiä työpaikkaetujani ja palkkaa sekä alkuperäistä palkkapyyntitarjoustani, minkä olin headhuntereille tammikuussa sanonut, totesin, että paikan vastaanottaakseni joudun pyytämään enemmän palkkaa kuin, mitä olin sanonut headhuntereille. Tämä ei kuulemma ollut mikään ongelma. Sanoinkin, että mikäli palkkapyyntö pitää, mietin asiaa yön yli ja palaan asiaan.
Tein näin. Otin Excelit käyttöön ja aloin tekemään paljon laskelmia. Työ muuttaisi niin paljon asioita nykyisestä elämästäni, ettei kyse ollut pelkästään euroista vaan ihan kaikesta – myös kotipaikkakunnastani.
Tilaisuus oli sinällään uskomaton. Olen työskennellyt vähän yli seitsemän vuotta suomalaisessa finanssijättiläisessä, jossa on tuhansia työntekijöitä. Nykyinen työni on jonkinnäköinen ICT-asiantuntijan työ (KTM-paperit hyötykäytössä). Nyt minulle tarjotaan kehityspäällikön töitä finanssialan firmasta, joka kasvaa nopeasti (ja kannattavasti!) ja jossa on työntekijöitä alle 100 henkilöä. Samalla vastaisin suoraan operatiiviselle johdolle, joten niin vastuu, kuin työn merkityksellisyys niin minulle kuin talollekin kasvaisi aivan uudelle tasolle.
Haluan työn, jossa minulla on paljon vastuuta ja jossa kädenjäljelläni on väliä, ja vaikka toki nykyisessäkin työssäni tekemiselläni on väliä, teen silti aika pitkälti sen mitä ylhäältä käsketään ja käteni ovat suuremmalta osin ajasta sidotut. Työ on näin rennompaa, mutta samalla välillä turhan rajoittavaa.
Irtisanouduin töistä – näin tein sen
Tein Excelit, nukuin yön yli ja olin tehnyt päätökseni. Irtisanouduin töistä heti kun olin allekirjoittanut uuden työsopimuksen ja ilmoitinkin kaikille esimiehilleni, että jätän tänään eroilmoitukseni ja että olen käytettävissä seuraavat 30 päivää (irtisanomisaikani).
Odotin jonkinnäköistä vastatarjousta työnantajaltani, mutta kun kerroin uuden palkkani, sai nykyiseltä työnantajaltani aika suoraan sellaisen käsityksen, ettei vastatarjoukseen heillä ole varaa. Tämä teki päätöksestä huomattavasti helpomman, sillä omalla tavallaan olisi ollut paljon helpompi pysyä nykyisessä työssäni. Tunnen talon, tunnen ihmiset, tunnen järjestelmät – uusia asioita ei olisi juuri tarvinnut opetella ja uusia haasteita olisi tarjottu jo vuoden vaihteen jälkeen.
Mukavuusaluepiru sanoikin minulle, että pysy nyt. Pysy nyt vain. Mieti niitä kaikkia asioita, jotka sinun täytyy hoitaa yhdessä kuukaudessa! Mietin ja tein niin kuin sanon – parhaat asiat tapahtuvat siellä epämukavuusalueen ulkopuolella. Menin siis epämukavuusalueeni ulkopuolelle ja kävin kirjoittamassa uuden työsopimukseni. Perjantai-illalla jätin irtisanoutumisilmoitukseni.
Maanantaina kerroin uutisen kaikille työkavereilleni, jotka eivät olleet lomalla. Reaktiot olivat kaikkea onneksi olkoosta ja voi-eistä siihen, että miten he pärjäävät ilman minua. Heinäkuussa irtisanoutumisessa on hyviä ja huonoa puolia. Hyviä puolia on se, että pystyn laittamaan oman tonttini kuntoon rauhassa ja dokumentoida kaiken jatkoa varten. Toki oman erikoisosaamisalueessani on paljon koulutettavaa ja on varma, etten onnistu kaikkea tietoa siirtää muutamama viikossa täyisn.
Huonona puolena heinäkuussa irtisanoutumisessa on se, että koska niin moni on heinäkuussa juuri 4-5 viikon lomilla, en osaa työkavereistani näe laisinkaan ennen kuin lopetan työni eivätkä he tiedä mitään kun palaavat lomalla! Olen vain kadonnut. Etenkin, koska asiat tapahtuivat niin nopeasti tällainen tilanne on hieman hassu. Minulla on niin paljon hyviä työkavereita, että ajatus sai kieltämättä hieman surulliseksi. Onneksi tykkään kirjoittaa, joten pystyn jättämään kiitokset kaikille erikseen.
Mitä tämä tarkoittaa elämälleni?
Kuten mukavuusaluepiru osasi minua hyvin muistuttaa, tulossa on paljon muutoksia. Uusi työ vaikuttaa erittäin moneen asiaan loppuvuonna ja tässä pääpointit, mihin kaikkeen se vaikuttaa / mitä kaikkea joudun tekemään tämän takia.
1) Joudun etsimään ja ostamaan uuden asunnon, muuttamaan Tampereelta Helsinkiin ja laittamaan vanhan asuntoni vuokralle – kaikki tämä kolmessa viikossa!
2) Minimalismivuodelle tulee erittäin suuria haasteita, koska pelkästään uuden asunnon varallisuusvero tulee olemaan n. 4000 euron luokkaa ja samalla joudun mahdollisesti maksamaan pankin omista vakuuksista todennäköisesti n. 2000€… Tämän päälle kuukausikulutukseeni tulee kahden asunnon vastikkeet, vedet jne. On siis selkeää, että en tule pääsemään minimalistivuoteni alussa asettamaani tavoitteeseen (8000 euron kulutus koko vuonna), mutta pyrin silti myös loppuvuonna minimoimaan menoni. Kysymys tuleekin siis olemaan se, että kuinka paljon yli 8000 euron mennään, kun kesäkuun lopussa vielä näytti, että kysymys on lähinnä siitä kuinka paljon ali 8000 euron pystyn pääsemään.
3) Joudun uusimaan myös suurimman osan asuntoni sisustuksesta, mutta ehkä tämä on jopa hyvä tehdä juuri minimalistivuotena niin en osta mitään turhaa. Tiedän kuitenkin, että tulen ostamaan elektroniikan ja kodin viihdekeskuksen nyt kerralla kuntoon, kun minulla on ensimmäinen ei yksiö, joten niihin tulee palamana kerralla paljon rahaa. Tässä kuitenkin pääseekin esille minimalismin parhaat puolet – haluan ostaa laatua, joka on pidemmällä aikavälillä halvempaa kuin ostaa huonolaatuista roskaa, joka pitää uusia vähän väliä. Iso kertapaukku, halvempi pitemmällä aikavälillä. Samalla pystyn karsimaan tavaroitani entisestään muuton yhteydessä – minimalistivuoden näkökulmasta tässä on siis myös paljon hyvää, vaikka euromäärä tavoitteeseen en tule pääsemäänkään.
4) Tahti kohti taloudellista riippumattomuutta kiihtyy lisääntyneistä kuluista huolimatta tämän myötä kovaa tahtia. Vuokra-asuntoni alkaa tuottaa merkittävästi lisää passiivista tulovirtaa (bruttona yli 600 euroa), bruttopalkkani nousee n. 50% ja saan esim. puhelinedun töissä, joten en joudu enää maksamaan puhelinlaskuja jne. Kun minimalistivuoteni tukee minua vielä muuton kertapaukun jälkeen, tulee nettovarallisuuteni kasvu kiihtymään erittäin kiitettävästi.
5) Myin Qualcomm sijoitukseni, jotta pystyin rahoittamaan uuden asuntoni oston. Olin tehnyt Qualcommilla jo hyvän tilin kun sijoitusteesini oli toteutunut. Oli siis hyvä aika luopua Qualcommin osakkeista, koska Nordean vemputuksen takia, sain myyntivoitot verottomana ja Qualcommissa oli edelleen isot riskit. Voittoa Qualcommista tuli 4080 euroa eli n. 60%.
Tämän lisäksi myin Gjensidige Forsikringini, koska Norja verottaa liikaa ulkomaisia osinkoja, enkä jaksa osinkoja hakea takaisin veroviranomaisilta työmäärän takia. Tämä on sääli, sillä kyseessä erittäin laadukas yritys, jota olisin mieluusti omistanut pitkään. Samanlaisen liikeen kuitenkin jouduin tekemään myös aiemmin viime vuonna Munich RE:n kanssa, koska saksalaiset veroviranomaiset ovat aivan yhtä arsesta.
Gjensidige Forsikringistä voittoa tuli 580 euroa eli n. 30%. Vielä ennen ensi vuoden osinkokevättä minulla on yksi norjalainen osake salkussa (Orkla), joka on komistanut salkkuani jo pitkään, mutta myyn sen varmaan pois vasta tämän vuoden Q2:n tai Q3:n tulosjulkisten jälkeen, koska uskon, että yrityksellä on edelleen kasvuvaraa. Tämän jälkeen salkkuni on täysin Jenkki-Suomisalkku, joka toimii verotuksellisesti hyvin ilman, että joudun itse karhuamaan rahoja takaisin.
6) Minun pitää kilpailuttaa asuntolainani uudestaan ja tavoite olisi saada uuteen Helsingin asuntooni marginaali, joka olisi alle 0,5%.
Järkyttävästi siis tehtävää muutamaan viikkoon, mutta onneksi heinäkuu on muuten rauhallinen kuukausi, joten voin itse päristellä menemään kun muu Suomi lomailee. Myös asuntomarkkinat tuntuvat muuttuneen enemmän ostajan markkinoiksi tällä hetkellä, joten elättelen toivoja, ettei asunnon löytäminen ole liian vaikeaa järkevään hintaan, vaikka aikaikkuna onkin lyhyt.
Yhteenveto
Olin niin henkisesti valmistautunut viemään töissä tekemäni projektin loppuun, etten ollut työmarkkinoita juuri seurannut tämän vuoden puolella ja ajattelin, että ensi vuoden alun jälkeen minulla olisi aikaa miettiä ja hengähtää sitä, mitä työuraltani haluan. Nyt kuitenkin kun täydellistä hommaa tarjottiin, en pystynyt tilaisuutta ohittamaan, koska en usko, että tällaisia mahdollisuuksia ihan joka päivä eteeni tuodaan.
Olen kuitenkin valmistunut vasta puolitoista vuotta sitten KTM:ksi ja vaikka koko ajan opiskelujeni ohessa kävinkin töissä, en ole vielä mikään huippuammattilainen, vaikka ihan pätevä mielestäni hommissani olenkin. Olen erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja tulen oppimaan niin järjettömästi uutta loppuvuoden aikana uudessa työssäni ja saamaan paljon enemmän vastuuta kuin koskaan aikaisemmin, että myös loppuvuosi tulee menemään varmasti aika haipakkaa.
Samalla muutto Helsinkiin tulee olemaan elämälleni varmasti erittäin virkistävä, koska kahden paikkakunnan välillä ramppaaminen loppuu lopullisesti ja saan oikean ensimmäisen kodin. Uskon, että tämä luo sisäisesti rauhallisemman olon kun tiedän, että minulla on vihdoin pitempiaikaisempi koti, jonne voin asettua ja josta kannattaa tehdä omanlainen.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Insipiroit minua 🙂 maahanmuuttaja nuorena en ole oppinut paljoa rahasta ja sijoittamisesta, mutta sinulta oikeasti oppii. Parasta on se, että olet nuori ja vastuullinen, mikä luo minulle ainakin sellaisen olon, että mäkin pystyn tohon. (Tottakai mun pitää jatkaa töiden tekoa koko yliopiston ajan, mikä on hyvin raskasta). Kiitos sinulle!
Hienoa kuulla! Ja olet aivan oikeassa, kuka tahansa pystyy tähän kunhan vain on motivaatiota oppia. Ja tähän mennessä olen oppinut elämässä ainakin sen, että ahkeruus palkitaan aina. Tsemppiä opintoihin ja töihin!
Miksi päädyit juuri ostamaan asunnon Helsingistä? Se on niitä muutamia alueita Suomessa jossa vuokraaminen voi olla oikeasti kannattavampaa. Otat ison riskin kahden asunnon kanssa. Mutta onneksi olkoon!
Oikeastaan vastaus löytyy tästä tekstistä. Jos haluan tavoitella tosissani taloudellista riippumattomuutta, en voi antaa 800-1000 euroa kuukaudessa muiden ihmisten taskuun, vaikka vuokralla oleminen tällä hetkellä antaisikin minulle sata-kaksisataa enemän käyttörahaa. Asuntolainan takaisin maksaminen jää minulle, ikuisesti, vuokrarahat eivät auttaisi minua laisinkaan. Tämän lisäksi näillä korkotasoilla (ja näkymillä) asuntolainan ottaminen on yksinkertaisesti fiksua.
Onnittelut työpaikasta! Muistanko oikein, että ostit asuntosi minun kanssa samoihin aikoihin (noin kaksi vuotta sitten)? Saitko/saatko sen ”maagisen” kaksi vuotta asumista täyteen, ettei asunnon mahdollisesta myyntivoitosta mene veroa? Silloin kun itse hain vuosi sitten töitä, karsastin hieman ulkopaikkakuntia, sillä tuon kahden vuoden kerääminen olisi nollautunut siinä samassa.
Kiitos paljon! Valitettavasti en tuohon kahden vuoden aikarajan pääsyt lähelläkään. Ostin ensiasuntoni itseasiassa tasan vuosi sitten: https://omavaraisuushaaste.com//ensiasuntoa-ostamassa-osa-5-asunto-ostettu/
Tiesin, että seuraava muuttoni tulisi olemaan PK-seudulle, koska kaikki alani työt ovat siellä, joten muutto ei sinällään ollut mikään suuri yllätys. Ja toisaalta näillä spekseillä ostin Tampereenkin asuntoni, joten sinne ei pitäisi olla ongelmaa saada vuokralaista – etenkään tähän aikaan vuodesta 😀 Todennäköisesti en tule koskaan myymään Tampereen asuntoani, ellen jossain kohtaa elämää tule tarvitsemaan paljon rahaa kertaostokseen. Sijainti asunnolla on sen verran hyvin, että se tulee varmasti hyvää kassavirtaa tuottamaan kaikkien näiden vuosien läpi.
Vau ihan mahtavaa, onneksi olkoon! 🙂 Ajattelinkin jotain tällaista, kun tuolla aiemmissa postauksissa kerroit isommasta muutoksesta elämässä. Hauskaa, etten ole koskaan tavannut sinua livenä tai edes kauheasti kommentoinut blogiin, mutta kuitenkin jo useamman vuoden matkaasi seurannut tämän blogin välityksellä, niin olen tosi iloinen puolestasi niin kuin olisit joku kaverini, heh 😀 No virtuaalinen tsemppari ainakin ehdottomasti olet ja blogisi kannustaa minuakin parempiin talouspäätöksiin! Kiitos kun jaksat kirjoitella ja toivottavasti jatkat mahtavan blogisi pitoa jatkossakin!
Minulla olisi itseasiassa pari postausehdotusta mielessä. Itse olen jostain syystä kovasti tykästynyt nimenomaan kaikkeen asuntoihin liittyvään, joten mielelläni kuulisin sitten edesottamuksistasi pk-seudun asuntomarkkinoilla. (Aiotko muuten ostaa asunnon nimenomaan Helsingistä, vai ovatko myös Espoo ja Vantaa mukana harkinnassa? Näin espoolaisena voin ainakin suositella kaupunkia lämpimästi, haha! :D) Olisi kiva kuulla näkemyksiäsi ja kokemuksiasi pk-seudun asuntomarkkinasta. Toinen postausehdotus liittyy tuohon nykyiseen (Tampereen?) asuntoosi ja sen muuttamiseen sijoituskämpäksi. Olisi kiva lukea ihan alusta alkaen, että miten valitsit nykyisen kämppäsi (kun ymmärtääkseni alun pitäenkin oli tarkoitus muuttaa se sijoitusasunnoksi jossain vaiheessa), miten hoidat vuokrauksen, miten määrität sopivan vuokratason jne. Ihan puhtaat kassavirtalaskelmatkin olisi tosi kiinnostavaa nähdä jos vain sellaisia haluat julkaista. Ja kolmas postaustoiveeni liittyykin sitten ihan eri aiheeseen, eli ruokaan 😀 Olen aina ihastellut matalia ruokakulujasi ja en meinaa millään saada puskettua omiani yhtä alas, eli olisi tosi havainnollistavaa, jos joskus haluaisit jakaa vaikka yhden viikon kaikki ruokaostoksesi 😀
Vielä kerran kiitokset mahtavasta blogistasi ja mukavaa kesän jatkoa! 🙂
Kiitos paljon! Aina kivaa kuulla pitkäaikaiselta lukijalta – antaa aina motivaatiota lisää kirjoittamiseen! On mahtavaa jakaa tämä oma matka lukijoiden kanssa ja eipä tätä muuten varmaan jaksaisikaan yhtä hyvin ilman virtuaalitsemppaamista puolin ja toisin 😀 Kiva kuulla myös, että blogi on auttanut myös oman talouden päätösten teossa.
Arvostan niin paljon lyhyttä työmatkaa, että nähtävästi tulen asunnon ostamaan ihan Helsingistä. Vantaa on poissuljettu ihan vain senkin takia, että siellä on korkeampi veroprosentti kuin Helsingissä ja Espoossa (optimointia, optimointia!). Espoo taas on valitettavan kaukana työpaikaltani, muuten mukava, koska huomattavasti halvempi – ja rauhallisempi. Ensi viikolla tulee varmasti jo tekstiä asuntolainan kilpailuttamisesta, asunnon ostosta, etsinnästä sekä numeroista tähän liittyen! Sen voin paljastaa jo nyt, että kiitos varainsiirtoveron tavoite 8000 euron vuosikulutuksestani räjähtää palasina ilmoihin 😀
Ja kiitos erittäin paljon kirjoitusehdotuksista! Pari noista onkin jo draft-muodossa, mutta lisäilen loput mainitsemasi ideat tulevien kirjoitusten listaa! Vuokra-asuntomuutos on itsellänikin käynnissä tällä hetkellä, niin täytyy sekin käydä omassa tekstissään läpi.
Ruokaostoksistakin on tulossa tarkempaa dataa, esimerkkejä ja reseptejä kunhan pöly laskeutuu tästä kaikesta hullunmyllystä, jossa tällä hetkellä pyörin muuton ja työpaikan vaihdon takia. Ja jos kirjoitusideoiden määrääni katsoo, niin varmasti Omavaraisuushaasteella on vielä montamonta vuotta edessäpäin, koska ideoita tulee paljon nopeammin uusiin kirjoituksiin, kuin mitä ehdin kirjoittaa tai julkaista!
Onnittelut uudesta työpaikasta ja todella hienoa, että uskalsit ottaa haasteet vastaan! Helsingissä on varmasti hyvä asua, kun suurin osa sijoitustapahtumista järjestetään siellä ja niihin osallistuminen helpottuu!
PS. Olin itseasiassa ihan varma, että sinulle on syntymässä lapsi ja se olisi ollut ”suuri” muutos elämässäsi 😀
Kiitos! Joo Helsingissä alkaa vähitellen olemaan valitettavasti lähes kaikki nykyään, töistä, kavereista, yrityksistä ja tapahtumista, että itselleni tämä oli aina vain ajan kysymys. Kaipa Hesa on ihan kiva, mutta en jotenkin näe itseäni asumassa täällä loppuelämääni – aika näyttää.
Ja hahah, ymmärrän hyvin oletuksesi, koska pari muutakin sijoitusbloggaria ovat perheenlisäystä viime aikoina tehneet. Itselleni asia ei kuitenkaan ole varmaan ajankohtainen seuraavaan 4-5 vuoteen ja sen jälkeen katson, miltä elämä näyttää siinä kohtaan.
Onnea uusiin haasteisiin – kuulostaa siltä että teit hyvän diilin! Voimia myös pk-seudulle muuttoon 😉 itseäni ei saisi sinne kirveelläkään. Ajattele miten hienoa, että sulla on realisoitavia osakkeita, jotka mahdollistavat tällaisten äkkinäisten tilaisuuksien hyödyntämisen elämässä. Moni olisi stressannut hiukset päästään noin nopeatempoisen muuton takia tai joutunut passaamaan koko tarjouksen.
Kiitos paljon! Olen ihan samoilla linjoilla sinun kanssasi, että eipä Helsinki itselläni listalla ykkösenä ole asuinkaupungeista, mutta olen sen verran realisti ja mukavuudenhaluinen, että koska työt ovat siellä ja en halua kuluttaa tunteja työmatkaan päivässä, oli tämä ainoa oikea päätös. Sitten kun joskus FIRE:n saavutan, voin muuttaa PK-seudulta pois ja samallahan myös asuminen halpenee huomattavasti!
Ja olet ihan oikeassa, koska samaa mietin kämppääni ostaessani! Tavallisella minunikäiselläni ei välttämättä ole edes säästössä 20 000 euroa, jotka voisi käyttää tähän kämpän ostoon. Vaikka en ole lähelläkään FIRE:ä, niin jo tässä kohtaa nykyinen osakevarallisuuteni antaa niin järjettömästi liikkumatilaa oman elämän järjestelmiseen nopeastikin uudelleen, että en voi kuin olla kiitollinen menneisyyden itselleni siitä, että sijoittamisen aloitin.
Kattelin tuota minimihaastetta ja eipä vaan omaan päähän mene, että miten oikeasti ihmiset pääsee noin pienellä. Tässä on omat puolen vuoden tulot ja menot (21.7.2019) niin, että niistä on siivottu kaikki sijoitusvarallisuus pois:
Tulot: 17044 (palkka 16891, lemmikkikaman myynti 150, korttioston korjaus 2,72)
Menot: -8911
– Yhtiövastike -1927
– Lemmikit -1870
– Päivittäistavarat -1426
– Autokulut -819
– Terveydenhoito -703
– Vakuutukset -579
– Ravintolat -426
– Pelit ja lelut -392
– Sähkö -245
– Veromätkyt -239
– Sakko -170
– Puhelin -110
Päivittäistavarat sisältää myös ruokaostokset, mutta myös kaiken muun mitä tarvitsee päivittäisessä elämässä. Mukaanlukien kämpän pienet korjaushankinnat (mutta ei työkalut, jotka menee yleensä pelit ja lelut osioon). Ravintolat sisältää myös työpaikkasyömiset, koska meillä ei ole töissä ruokaravintolaa, mutta toki noin kerran viikossa yritän käydä ihan ulkona syömässä (~10€/vko). Terveydenhoitokustannukset sisältää yhden magneettikuvauksen ja uudet silmälasit.
Ainoat ”turhat” kulut ovat sakko, lemmikit, ja pelit ja lelut, mutta niistä kaksi jälkimmäistä ovat taas asioita jotka pitävät allekijoittaneen järjissään. Pelit ja lelut osio on muutenkin enempi harrastukset osio, kun sinne menee työkaluhankinnat ja harrastusvälinehankinnat (esim. pyörään liittyvät), jotka ei ole millään muotoa pakollisia, mutta helpottaa elämää.
7kk keskiarvomenot ovat siis noin -1273€ mikä on minusta aika pientä. Toki loppuvuosi menee vielä vähän pienemmällä, kun ei ole enää vakuutusmaksuja maksettavana ja lemmikkikustannukset palautuu sille normaalille ~50-100€/kk linjalle, mutta vastaavasti yhtiövastikkeen nosto tuo lisämenoja.
Noh, joka tapauksessa onnea uudesta työpaikasta!
Kiitos! Oikeastaan kun lukuja katsoo, niin näkee aika hyvin, mistä mielestäni maksat järkevästi ja mistä suhteessa aika paljon ja, missä todennäköisesti olisi optimoitavaa.
Kuten itsekin sanoit, sakot jne. ovat turhaa menoa, toki one-off menoja (kuten myös veromätkyt, terveydenhuoltokulut, joihin ei voi vaikuttaa) on joka vuosi jollain. Mutta mitä itselläni nousee silmiin on:
– Yhtiövastike 1927 euroa puolessa vuodessa on mielestäni aivan järkyttävästi. Itse maksoin vastiketta + vettä yksiöstäni ensimmäisenä puolena vuotena n. 660 euroa. Ja nyt isomman kämpän myötä pääsen n. 1300 euroon. Omiin silmiini yhtiövastikkeesi siis näyttää erittäin korkealta, mutta tosiaan vaikea sanoa kun ei tiedä asuntosi kokoa.
– Lemmikit 1870 euroa lemmikkeihin puolessa vuodessa kuulostaa myös paljolta, tosin jos tulee eläinlääkärikuluja tjtv, niin eipä sille mitään voi. Ja kun itse olen kissoille ja koirille lievästi allerginen ja en tule todennäköisesti koskaan lemmikkejä hankkimaan, niin tästä saa myös karsittua helposti sen koko summan.
– Autokulut 819 euroa ovat myös aika tavalliset auton kulut. Itse kuitenkin käytän mieluummin julkisia/pyörää – tulee myös huomattavasti halvemmaksi ja samalla terveellisempää. Mutta jälleen, jos autoa tarvitsee esim. töiden tai oman asuinsijainnin takia aivan välttämättä, ei näistä tietenkään voi luopua.
– Vakuutusten 579 eurossa näkyy kumuloituva vaikutus autosta. Pelkät pakolliset vakuutukset (koti, matka, tapaturma) kun sinällään maksavat usein vain sen 200-250 euroa vuodessa. Auto lisää useaan paikkaan usein kuluja (autopaikka, vakuutus, auton huoltokulut jne.). Siksipä ei turhaa usein sanotakaan, että auto on maailman huonoin sijoitus.
– Myös sähkökulusi vaikuttavat suhteellisen korkealta puolelle vuodelle. Tähän varmaan vaikuttaa myös asunnon koko (ja se onko asunnossasi sauna).
– Ravintolat, Pelit ja lelut ja Puhelin kulut ovat mielestäni tuolla laskutavallasi erittäin järkevät, enkä itsekään ihmisiä halua kannustaa harrastuksissa säästämiseen, jos oikeasti rakastaa sitä mitä tekee. Harrastuksesta riippuen voi usein myös kuitenkin tehdä sen valinnan esim. Puman, Niken ja Adidaksen välillä, kun varusteista puhutaan, mutta sanoisin, että näissä kategorioissa kulutuksesi ei kauheasti eroa omastani.
Kun ei tosiaan tiedä elämäntilannetta paremmin (monen hengen talous, kuinka iso talo, miten laskut jakautuvat jne.), niin vaikea sanoa tarkemmin kulutuksesta, mutta omiin silmiin toki näyttää siltä, että kyseessä on astetta isompi talous (tai ainakin asunto) tai sitten maksat myös lainavastiketta samalla.
Mitä olen omaa kulutustani seuraillut vuosien varrella, ilman tätä minimalistivuotta se yleensä asettuu siihen 12000-14000 euroon vuodessa. Tuolla tahdilla et kuitenkaan loppujen lopuksi kuluta kuin n. 4000-5000 euroa enemmän kuin minä tavallisena vuotena ja ero tulee varmaan aika pitkälti noista asioista, jotka listasin eli sinänsä mielestäni sullakin kulutus on ihan tasapainossa, mutta toki meillä kaikilla aina optimoitavaa löytyy.
Kämppä on kaksio (46m2) ja vastike on tällä hetkellä 253€/kk. Yhden henkilön velaton asunto, mutta työajan ulkopuolella käytännössä 80-90% vapaa-ajasta menee kotosalla, joten yksiö tuntuu ahdistavalta. Vastike nousi (taas) kuunvaihteessa ja nuo laskelmat oli otettu kirjoituspäivänä, eli siinä oli jo suurin osa Heinäkuun kuluistakin. Ne kun painottuvat alkukuuhun. Vesi sisältyy vastikkeeseen.
Meillä on kahden talon taloyhtiö, jossa löytynyt rakennevaurioita, niin kaikilla nousi vastikkeet. Lisäksi ei päästy yhteisymmärrykseen talojen ja pihan hoidosta talkoomeiningillä, niin ne menevät nyt ulkopuolisen yhtiön kautta. Vastike nousi noin 40€ jo viime vuonna ja nyt noin kympin lisää. Rahoitusvastiketta tulee kohta päälle, sillä talossa alkaa jollain aikataululla putkien sukitusremontti.
Auto on työvelvoite ja täällä itärajan pinnassa on hemmetin vaikea muutenkin ajoittaa ne pari kertaa päivässä ajavat bussit omaan työaikatauluun. Ne nimittäin ajavat koululaisten aikataululla. Pyörällä kauppaan on toki vain viitisen kilometriä suuntaansa, mutta vanhetessa on tullut tietty mukavuudenhalu mukaan. Kauppa on muutenkin miltei kotimatkan varrella, joten ostoksista aiheutuu vain parin kilometrin ylimääräinen kierros. Siinä olet toki oikeassa, että myös vakuutuksissa auton osuus korostuu.
Sähkökulut ovat osaksi myös lemmikkikuluja. Harrastan nimittäin akvaarioita ja niitä löytyy talosta jo kuusi, joten kulujakin piisaa. Käytin ensimmäisen lahja-akvaarion saamisen jälkeen kolmessa vuodessa reippaasti yli kymppitonnin akvaarioihin. Voi siis sanoa, että ”mopo karkasi käsistä” kituuttamisen jälkeen.
Elin nimittäin miltei 20-vuotta pätkätöillä, jolloin rahaa ei mennyt mihinkään, koska kuukausitulot vaihtelivat alle tonnista pariin tonniin ja väliin mahtui kuukausia joissa ei ollut tuloja ollenkaan. Vasta 2016 pääsin elämäni ensimmäiseen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Oma 1300€/kk arvio on sellainen ”tällä pystyn minä elämään mielekästä elämää” lukema. Nelikymppinen siis olen.
Matkustamiseen ei ole koskaan mennyt rahaa, sillä en ole käynyt Ruotsia pidemmällä ulkomailla ja Suomessakin teen ehkä kerran kesässä jonkun festarireissun. Tällä perusteella voisi sanoa, että on tullut 40-vuotta kompensoitua omaa hiilidioksidijalajälkeä! Mieluumin suuntaan vanhempien mökille, jonne sinnekin on vain ~15 km matkaa. Alkoholia en juo, joten sekin on mukavasti kuluista pois.
Televisioon taas ei mene rahaa, koska sellaista minulla ei ole, enkä ole kokenut tarpeelliseksi tilata mitään viihdepalvelupaketteja. Tietokone riittää. Sekin nykyisin työn puolesta.
Aa, mietinkin, että talonyhtiössä varmaan käynyt jotain normaaleilla spekseillä, että vastike on noussut noin korkeaksi. Tuollaisille onnettomuuksille ei luonnollisesti oikein mitään voi ja huono tuuri.
En tiennytkään, että akvaarioharrastus on noin kallista, mutta kaipa varmaan suurin osa lemmikeistä suhteellisen paljon kustantavatkin. Toki harrastuksista on turha karsia, koska ne antavat niin paljon sisältöä elämään – etenkin jos harrastukseen liittyy toisesta eläväst olennosta huolehtiminen.
Tietokone on nykyään kyllä mukava, kun sillä pystyy tekemään käytännössä kaiken. Itsekin olen elänyt ilman TV:tä käytännössä siitä lähtien kun muutin kotoa pois, mutta nyt kyllä sorrun siihen, että ostan TV:n uuteen kotiini. Sen verran tykkään kotiteatterielämyksestä.
Hieno blogi kaiken kaikkiaan sinulla! Kattavia kirjoituksia on aina ilo lukea. Tsemppiä myös uusiin haasteisiin. Erinomaisia vinkkejä olet antanut talousasioihin. Itselläni ikää mittarissa 27 ja sijoittamisen aloittanut noin vuosi sitten. Ihailen säästämistaitojasi. Oma säästöprosenttini on noin 15-20% luokkaa, enemmänkin liikenisi mutta ajan saatossa aktiivisesta matkustelusta on tullut puolisoni kanssa harrastus, joka vie suurimman osan mahdollisista säästöistä :D.
Kiitos paljon! 15-20% säästöprosentti kuulostaa kuitenkin aika hyvältä, kun matkailu on harrastus 😀 Itsekin pidän matkailusta erittäin paljon, mutta olen aika nirso sen kanssa, mihin maihin haluan mennä. Keskimäärin kun vältän halvempia maita, niin matkustaminen onkin usein vain iso kertapotti 1-2 kertaa vuodessa eikä niinkään jatkuvaa kulutusta.
Paljon onnea uuteen! Ja rohkeaa, että uskalsit lähteä vaikka juuri löytyi se omistusasunto jne 🙂
Kiitos! Päätös oli ehkä yllättävänkin helppo, mutta todennäköisesti vain sen takia, että henkisesti olin valmistautunut jo pitkään PK-seudulle muuttamiseen. Tiesin, että se päivä tulee, mutta en tiennyt, että se tulee näin nopeasti.