Kuinka menestynyttä ihmistä tunnet, jotka ovat valittaneet tiensä menestykseen? Tai jotka, ovat olleet pessimistisiä jokaisesta asiasta, jota he ovat elämässä tavanneet ja silti onnellisia ja menestyneitä. Itse en tunne ketään.
Tämä ajatus on pyörinyt viime vuodet päässäni huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin, kun olen miettinyt, mikä oikeasti tekee menestyneen ihmisen (ja nyt puhun siis taloudellisesta menestymisestä tarkennuksena, vaikka toki tämä pätee mielestäni ihan kaikkeen menestymiseen, miten ikinä ihminen sen määritteleekään) ja mitä voisin itse tehdä paremmin. Lopputuloksena tulinkin tuohon ylläolevaan lopputulokseen, kukaan ei matkaa onneen tai menestykseen pessimismin ja negatiivisuuden voimin.
Omalla tavallaan tämä on itsestäänselvää, mutta silti moni meistä on parempi keksimään ongelmia kuin ratkaisuja. Uhkia kuin mahdollisuuksia. Ja kyllä, myös minä olin pitkään yksi heistä, jonka takia aihe itseäni paljon pohdituttaakin.
Optimismi tuo tutkitustikin paljon hyviä asioita elämääsi
Optimismin ja pessimistisyyden merkitystä elämään on onneksi tutkittu paljon. Pennsylvanian yliopiston tohtori Martin E.P. Seligman on käytännössä omistanut elämänsä onnellisuuden ja henkilöpiirteiden tutkimiseen. Tässä muutama löydös hänen 50 vuoden tutkimuksistaan siitä, miten optimistinen ja pessimistinen elämänkatsomut vaikuttaa ihmiseen.
1. Optimistit tekevät enemmän rahaa
Onhan kyseessä ennen kaikkea talousblogi, joten sanotaan se alkuun. Moni tutkimus on osoittanut, että optimistiset ihmiset tekevät enemmän rahaa, ovat parempia myymään sekä eroavat harvemmin töistään kuin pessimistiset ihmiset. Ensimmäinen tutkimus aiheesta tehtiin henkivakuutusalalla, mutta data on ollut samansuuntaista kaikilla muillakin aloilla. On myös hyvä muistaa, että optimismi ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan optimisti voi olla myös välillä realisti.
Tästä hyvä esimerkki on esim. Risto Siilasmaan kirja ”Paranoidi optimismi”, joka oudosta nimestään huolimatta on lähellä totuutta realistisesta optimistista. Vaikka Siilasmaa ei onnistunut Nokiaa pelastamaankaan, häntä ei tästä huolimatta voi kutsua kuin yhdellä sanalla – menestynyt. Tutkimukset osoittavatkin, että realistit optimistit ovat vielä pelkkiä optimistejakin todennäköisemmin menestyneempiä työelämässä.
2. Pessimistit ovat parempia arvioimaan todellisuutta
Tämä ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä. Optimisti voi maalailla usein liiankin ruusuisia kuvia, samalla kun pessimisti näkee uhat ja riskit ympärillään. Usein osa riskeistä toteutuukin, mutta harvemmin kaikki tai ne pahimmat. Pessimistien ja optimistien ennustetarkkuus riippuukin ennen kaikkea siitä meneekö asiat hyvin vai huonosti, mutta isossa kuvassa jokin aina epäonnistuu, joten pessimistit osuvat useiten lähemmäs todellista lopputulosta.
Tässä on kuitenkin yksi ongelma. Kun riski toteutuu, pessimisti saattaa usein käyttäytyä monelle tutulla tavalla, eli ”minähän sanoin!” tai vaihtoehtoisesti ”ei tästä mitään tule”. Jälkiviisaus on usein pessimistien suurin heikkous, koska siitä harvemmin on mitään hyötyä. Optimistit näkevätkin enemmän mahdollisuuksia myös silloin, kun asiat eivät mene heidän ennusteidensa mukaan. Optimisti jatkaa matkaa uudella yrityksellä, kun pahimmassa tapauksessa pessimisti voi heittää hanskat tiskiin, koska ”ei se kuitenkaan onnistu”.
3. Pessimistit lamaantuvat todennäköisemmin kuin optimistit
Yllättävää. Negatiivisesti asioihin asennoituvat ihmiset ovat myös todennäköisempiä lamaantumaan yllä kuvatulla tavalla. Lamaantuneisuus onkin myrkkyä oikeastaan kaikelle elämässä. Niin itsellesi kuin lähipiirillesi.
On arvioitu, että kun optimisti saa potkut, menee hänellä n. 6 viikkoa päästä takaisin jaloilleen, selviytyä iskusta ja alkaa hakemaan uusia töitä. Entä pessimisti? Pessimistit saattavat lamaantua niin pahasti, että heillä menee keskimäärin 3-6 kuukautta alkaa hakea uusia töitä. Tämä ero on valtava ja määrittää paljonkin onnistumisen ja epäonnistumisen väliltä.
4. Optimistit jatkavat matkaa, koska uskovat elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Minä en ole vastoinkäymisten ekspertti, vaikka omassa elämässä on nuoresta iästä huolimatta tapahtunut traagisia asioita. Usein kuulekin sanottavan ”helppohan se on olla optimisti, kun on ollut helppoa läpi elämän”. Silloin voi katsoa ympärilleen ja seurata muiden ihmisten tarinoita, jotka ovat kokeneet erittäin kovia. Hyvänä esimerkkinä on esim. Pekka Hyysalo, joka sai vakavan aivovamman ikäisenäni ja jatkoi elämäänsä parhaansa mukaan. Itse en vakavan aivovamman kanssa lähtisi kilpailemaan vastoinkäymiskisassa.
Optimistit uskovatkin siihen, että elämällä on annettavaa, vaikka vastoinkäymisiä tulisi jatkuvasti. Pessimistit luovuttavat, lamaantuvat ja tyytyvät kaikenlaisten vastoinkäymisten kohdalla nopeammin.
Kaikessa näissä tutkimustuloksissa on hyvä muistaa, että meissä kaikissa on osa optimistia ja osa pessimistiä, eikä ihmisen käyttäymistiede ole koskaan yksi yhteen juuri niin kuin on tutkittu. Suuret linjat ovat kuitenkin suhteellisen selviä myös tietellisen näytön pohjalta. Optimismi kannattaa!
Erään ankeuttajan tarinan
Nyt on pakko tehdä paljastus, joka varmasti joitain lukijoita ei välttämättä kauheasti yllätä. Olin lapsena pikkuvanha. Pelkkä ajatus siitä laittaa edelleen oman selkäpiin kananlihalle, koska se vähän hävettää. Pidin aikuisuuden ja kypsyyden merkkinä lapsena sitä, että on vakava.
Olen yrittänyt miettiä, mistä olen oppinut tämän, mutta todennäköisesti kotoa, vaikka kumpikaan vanhemmistani ei mielestäni erityisesti sellaiseen käytökseen kannustanut (ja toisaalta sisareni oli täysin erilainen). Yksi potentiaalinen syy siihen voi kuitenkin olla se, että kaikki aikuiset tietenkin pitivät minusta juuri sellaisena lapsena – olin hiljainen, kuuliainen ja tottelin sääntöjä.
Olinkin pitkään tiellä tulla juuri sellaiseksi ankeuttajaksi, jotka valittavat, näkevät pelkkiä uhkia ja riskejä ja istuvat kun muut tanssivat – ja pahimmassa tapauksessa ylenkatsovat muiden ”lapsellista” käytöstä. Minulla kuitenkin kävi tuuri n. 18-vuoden iässä, kun huomasin, että ensimmäisen vakavan parisuhteeni aikana olin ehkä hieman liikaa kiintynyt teinimäisesti tyttöystävääni ja kun ero tuli, piti minun käytännössä rakentaa elämäni täysin alusta jokaisesta kaverisuhteesta alkaen. Oli lukion viimeinen vuosi ja samana vuonna aloitin mm. myös sijoittamisen!
Jokainen, joka muistaa nuoruuden sydänsurut, tietää millaista se on. Olin varma, että mikään ei enää tunnu miltään, elämä oli tässä, on pakko saada exä takaisin jne. Ensimmäinen oikea ero tuntuu usein kaikista pahimmalta, koska et ole käynyt sitä tunteiden vuoristorataa koskaan aiemmin läpi. Tässä tunteiden vuoristoradassa oli kuitenkin se hyvä asia, että se laittoi miettimään monia asioita, kuten sitä, että miksi olin niin vakava.
En osaa kuvailla, miten asiat tapahtuivat, mutta vähitellen huomasin avautuvani, muuttuvani ja olevani koko ajan optimistisempi, positiivisempi ja myös leikkisämpi. Ehkä se johtui siitä, että olin täyttänyt 18 ja koska olin aikuinen, ei minun tarvinnut enää leikkiä olevani aikuinen? Ehkä se vain oli osa luontaista kasvuprosessia? Tiedä häntä, mutta olen onnellinen, että kasvoin kuorestani ulos.
Etsi inspiroivia esikuvia ja löydä sisäinen lapsesi – tulet todennäköisesti olemaan onnellisempi ja menestyneempi
En tunnista enää entistä minääni, eikä kukaan joka minut on oppinut tuntemaan 18-vuotiaan jälkeen, koskaan tunnu uskovan sitä, miten kuvailen lapsuuden minääni. Pidän tätä pelkästään positiivisena, koska voin sanoa, että optimistina innostujana on oikeasti yksinkertaisesti kivempaa elää kuin jatkuvassa negatiivisuuden ja ankeuttamisen ilmapiirissä. Positiivisuus ja innostuneisuus tarttuu myös usein muihin ihmisiin.
Uskon, että tästä moni on samaa mieltä ja itse huomaan arjessa täysin saman ja kuulen asiasta usein, kun selitän esim. töissä innostuneesti vaikeastiymmärrettävistä IT-asioista. Olen monesti kuullut, että minua on mukava kuunnella, koska minusta huomaa innostuneisuuden tekemiseeni – jopa Microsoft Teamsin välityksellä – enkä ihmettele. Itsekin tykkään kuunnella ihmisiä, jotka ovat innostuneita tekemisestään ja kertovat siitä, mikä on mahdollista.
On mielestäni väärin olettaa, että innostuneisuus ei saisi sisältää realismia, sillä etenkin omassa työssäni törmään kuitenkin teknologian rajoituksiin koko ajan ja pyrin olemaan lupaamatta kuuta taivaalta. Olen ehkä oppinut tasapainottamaan realismin ja optimismin juuri työelämään sopivalla tavalla. Ehkä tärkeintä onkin se, että nykyään olen aivan yhtä tosissani tekemiseni kanssa kuin aiemmin, mutta en enää ota itseäni vakavasti. Olen huomannut tämän helpottavan omaa tekemistäni niin töissä kuin vapaa-ajalla huomattavasti.
Uskon, että tämä on osaltaan tiedostomattomasti opittu käyttäytymistapa. Opiskeluaikoina kulutin erittäin paljon aikaa katsellen erityisesti Elon Muskin haastatteluita sekä esityksiä. Olen oikeastaan juuri täydellistä Elon Musk fanboy-materiaalia, nörtti, introvertti ja teknologia-alalla. Vaikka Musk on sekoillut, rikkonut esim. sijoitusviranomaisten sääntöjä jne. viime vuosina koko ajan enemmän, on hän edelleen silti paljon asioita, joita itsekin pyrin olemaan arjessa – esimerkki siitä, että tulevaisuudessa kaikki voi oikeasti olla paremmin kuin tänään.
Vaikka Elon Musk ei osuisi juuri sinun fanboy tai fangirl -hermoon, suosittelen jokaisen ihmisen kuitenkin etsivän jonkun inspiraation lähteen. Asia voi mielestäni olla henkilö, kirja tai vaikka elokuva. Joku mikä luo uskoa tulevaisuuteen sekä auttaa niinä pahimpinakin vitutuksen, vastoinkäymisten ja epätoivon hetkillä. Maailma on täynnä magneettisia, karismaattisia ja menestyneitä henkilöitä. Moni kadehtii ja heittää kuraa heidän päälleen – tämä on turhaa, eikä edistä omaa elämää laisinkaan. Yritä kateuden sijaan inspiroitua.
Kun inspiroidut ja muutut optimistisemmaksi elämän sekä tulevaisuuden suhteen, voi sillä olla erittäin toivottavia sivuvaikutuksia – saatat muuttua onnellisemmaksi ja samalla menestyneemmäksi kaikilla elämäsi osa-alueilla! Positiiviset ihmiset usein vetävät puoleensa muita ihmisiä, negatiiviset taas työntävät pois ihmisiä – ja menestymiseen tarvitset aina myös muita ihmisiä. Kukaan meistä ei menesty yksin.
Kirjoitus onkin hyvä lopettaa lempi Elon Musk quotellani.
”I’m just trying to think about the future and not be sad”
Tämä on mielestäni sopiva motto elämiseen oikeastaan ihan kenelle vain.
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Kun elämässä kaikki epäonnistuu, silloin realismi iskee ja pessimistinen elämänkuva iskee päälle. Itsellä ei ole mikään koskaan onnistunut. Syy miksi luen tekstejäsi sijoittaminen. Sijoitan rahaa osakkeisiin, kun tällä hetkellä muutakaan käyttöä minulla sille ei ole, mutta olen täysin varma, että suurimman osan tulen menettämään seuraavassa romahduksessa. Sijoittaurani alkoi opiskelijana. Täynnä uskoa tulevaisuudesta sijoitin kaikki rahani töistä ja elin näkkileivällä. Nostin myös opintolainaa sijoituksiin. Valmistuin, joudun 2000 luvun lamassa työttömäksi ja jouduin myymään osakkeen tappiolla elääkseni, koska minulla oli omaisuutta en tukia saanut. Työpaikkakuntaa olen joutunut vaihtamaan tiuhaan ja se on tullut kalliiksi, olen asunut 20 vuoden aikana seitsemällä paikkakunnalla ympäri Suomea. Kolmen Itä-Suomessa asutun vuoden jälkeen uskaltauduin ostamaan asunnon, 4 vuotta myöhemmin firma lopetettiin ja jouduin myymään asunnon n. 25% tappiolla, kun muutin taas toiselle puolen Suomea töihin. Enää en edes tutustu paikkakunnalla uusiin ihmisiin, koska joudun varmasti muuttamaan muutaman vuoden päästä. Perhettä olen halunnut aina, mutta en koskaan ole saanut – seurustelusuhteiden alut ovat aina kaatuneet paikkakunnan vaihdoksiin. En jaksa enää uskoa parempaan huomiseen, vaan elän näkymättömänä ja käyn töissä. Työssä en ole menestynyt kuin korkeintaan kohtuullisesti. Yksi läpimurto projektissa oli tulossa, mutta firma meni konkurssiin ja ajatus sen mukana.
Romahduksessa ei varmasti tule menettämään rahojaan, kunhan ei tosiaan myy niitä. Koronaromahdushan oli siitä hyvä esimerkki. Lyhyessä ajassa saattoi tehdä paljokin tappioita, jos vain myi paniikissa – jos kuitenkin jaksoi edes muutaman kuukauden eteenpäin, palkitsi kärsivällisyys sijoittajan ruhtinaallisesti.
Ja kuulostaa tosiaan siltä, että paljon vastoinkäymisiä on tullut, mutta varmasti elämästä paljon hyvääkin löytyy. Eipä Suomessa onneksi melkein kenelläkään asiat ole täysin huonosti, riippuen täysin vertailukohdasta. Naapuria huonommin asiat monella saattaa olla, mutta miljardeja muita maapalolla asuvia huonommin tuskin. Ja vaikka nyt tuntuu siltä, niin oman kokemuksen jokainen meistä tarvitsee ihmisiä ympärille, olivat he kuinka väliaikaisia tahansa. Samanhan moni kokee myös opiskellessa, kun kaveripiiri saattaa pysyä vain 3-5 vuotta, jonka jälkeen saattaa jälleen muuttua paljonkin. Tsemppiä!
Romahduksessa ei häviä, jos ei myy. Totta. Pörssin elpyminen voi ottaa pitkän aikaa, esimerkiksi 30 vuotta (kuten Amerikassa on historiassa käynyt, silloinkin noustiin vasta maailmansodan ansiosta). Monelle 30 vuoden aika odotella voi olla liian pitkä. Yleensä työttömyys kohdataan lamassa, jolloin tarve säästöille on suuri, ja täytyy myydä tappiolla.
Suomessa asiat ovat hyvin se on totta. Monilla ystäväpiirin mullistus tapahtuu muutaman kerran elämässä: pääsääntöisesti opiskelujen alkaessa ja loppuessa. Vanhemmalla iällä ystävien löytäminen on huomattavasti hankalampaa. Minulla on paikkakunta vaihtunut 7 kertaa opiskelujen loppumisen jälkeen, ja enää ystäviä ei vain löydy. Vuoden kahden päässä taas häämöttää sopimuksen loppuminen, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä paikkakunnan vaihto.
Toivo on surkea sijoitusstrategia. Lisäksi myyminen on romahduksessa väistämätöntä, jos operoi velkavivulla, koska pankki vaatii saataviaan. Katsos, velkavipu toimii molempiin suuntiin. Osakemarķkinat ovat millä tahansa historiallisella mittarilla yliarvostetut ja jokainen idiootti.. eikun siis optimisti on jo houkuteltu markkinoille. Koska haluan olla rikas nyt ja hamassa tulevaisuudessa, niin olen itse turvannut selustani. Kukaan ei voi ennustaa irrationaalista käytöstä tarkasti ja ajoittaa markkinahuippua, mutta tämän pelin lopputulos on nähty monta kertaa aiemminkin. Koska keskiverto sijoittaja kokee elämässään vain yhden laskumarkkinan, jonka jälkeen poistuu verissä päin paikalta, niin aina tulee uusi kokematon sukupolvi optimisteja. Siitä huolimatta että kaikki maailman tieto on nykyisin yhden näpäytyksen päässä, ei tämä nykyinen sukupolvi ole oppinut edellisten virheistä yhtään mitään, mikä huvittaa itseäni suuresti. Oiķea asenne sijoittamiseen ja elämään yleensäkin on tavoitteelinen realismi ja hallittu riskinotto eikä optimistinen haihattelu. Tätä vallitsevaa haihattelua osakemarkkinoilla edustaa ehkä parhaiten juuri mainitsemasi Elon Musk ja Tesla, jonka osakkeen hinta on täysin naurettava.
Sijoitusstrategiaksi optimismi ja toivo ovat surkeita, siitä täysin samaa mieltä. Elämisen strategiaksi ne taas ovat sitten äärettömän hyviä.
Ja joo osakemarkkinat itsessään ovat tällä hetkellä täysin sekaisin – Teslan osake tosiaan yksi miljoonasta esimerkistä. En itsekään Teslan osakkeeseen näillä tasoilla – tai edes 400% sitten sijoittaisi, vaikka Elon Muskin ajattelutapaa arvostankin. Olen oppinut olla sekoittamatta elämänkatsomusta, fanitusta ja sijoittamista keskenään 😀
Uskon myös itse, että this time is not different ja kaiken järjen mukaan rajukin korjausliike kuplautuneissa sijoitustuotteissa pitäisi tulla jo tämän vuoden aikana, oli kyse niin Teslasta, Palantirista, Plug Powerista, SPAC-osakkeista tai kryptovaluutoista. Niin kauan kuin korona jatkuu ja rahaa printataan järjettömästi ympäri maailmaa, uskon kuitenkin, että kupla paisuu eli varmaan vielä sen puolisen vuotta – sen jälkeen moni ikuisia nousuja odottava, saattaa kokea ikävän herätyksen. Mutta nautittakoon siitä nyt sen aikaan, kun markkina sekoilee.
Tämä oli puhutteleva teksti, kiitos siitä! 😊 Voin allekirjoittaa täysin sen, että optimisti elää onnellisempaa elämää ja minustakin se on tärkeintä. Jos joku pessimistiksi identifoituva haluaa nähdä ympäröivää maailmaa eri tavalla, suosittelen Hyvän Historia-kirjaa, joka ainakin itselläni palautti takaisin sellaisen luottamuksen tunteen elämää kohtaan, jonka muistaa lähinnä lapsuudesta. Tuosta menestyksestä tuli mieleen, että Oprah on sanonut mielestäni kiinnostavasti: menestys merkitsee hänelle rauhaa. Tulkitsen tämän omien pohdintojeni ja kokemusteni pohjalta taloudellisena rauhana, mielenrauhana voimavarojen suhteen (mitä työ ottaa ja antaa) sekä mielenrauhana omien tavoitteiden ja pyrkimysten suhteen. Itse olen korkeakoulutettu kahteenkin ammattiin, mutta päädyin tekemään huonompipalkkaista ja alempaa koulutusta vaativaa terveysalan työtä. Koen olevani täysin elementissäni ja voimavarojeni pysyvän hyvin tasapainossa. Korkeakoulutetumpi ammatti olisi vaatinut minulta enemmän, jonka koin huonoksi vaihtokaupaksi vain rahan vuoksi 😁
KIitos! Hyvän historia onkin ollut pitkään lukulistallani, mutta en ole vielä saanut sitä luettua. Lapsena tosiaan tuntui itsestäkin (etenkin juuri milleniumin taitteessa), että maailma on mahdollisuuksia täynnä. Täysi-ikäistyin itse juuri finanssikriisin kynnyksellä ja tuntui, että siitä lähtien asiat jotenkin ovat muuttuneet pysyvästi ympärillä ja ihmisten näkemys maailmasta ja tulevaisuudentoivosta on heikentynyt huomattavasti, vaikka maailma edelleen kehittyy huomattavia ja innostavia askelia eteenpäin.
Tärkeintä onkin juuri tuo oman tasapainon löytäminen ja sen löytäminen, mikä tekee itsestä onnelisen. Muiden unelmien tavoittelu (jota esim. juuri some meille koko ajan tyrkyttää) johtaa usein vain onnettomuuteen, koska motivaatio siihen ei ole lähtenyt itsestä vaan jostain ulkoisesta ärsykkeestä. Esimerkkisi on mielestäsi täydellinen juuri siitä, että kun löytää oman jutun, on onnellinen vaikka ulkoapäin katsottua päätöksesi saattaa näyttää ensialkuun oudolta!