Nyt on se aika vuodesta kun jokainen meistä pohtii joululahjaideoita lapsille, kaverille, teinille – vähän kaikille. Jokainen meistä on googlaa lähes vuosittain ”joululahjaideoita naiselle” tai ”joululahjaideoita miehille”. Ja mitä Google meille ehdottaa? Materiaa, materiaa ja lisää materiaa. Fidget spinner. Sadastuhannes pari kenkiä. Uusin iPhone. Mitä, jos ottaisit tänä vuonna erilaisen lähestymistavan joululahjoihin läheisillesi?
Joulunkin perinteitä voi muuttaa
Joulu on juhlan aikaa ja on aika rauhoittua viettämään aikaa heidän seurassa, jotka ovat elämässäsi tärkeimpiä. Ne voivat olla perhe, sukulaiset, kaverit tai vain sinä itse. Omat jouluaattoni ovat olleet erittäin erilaisia viime vuosina ja olen aina jakanut ne eri tärkeiden ihmisten kanssa.
Vuonna 2015 vietin joulun yhdessä kaverini kanssa hänen luonaan ja nauroimme, että tällaista se aikuisen avioerolapsen joulu on. Ostimme aivan liikaa herkkuja ja pelasimme videopelejä kolme päivää putkeen.
2016 jouluaattona vietin aikaa itseni kanssa. Istuin yksin kotona, tilasin pizzan ainoalta aukiolevalta lähipizzerialta ja kirjoitin Pro Graduni loppuun. Laatuaikaa, vain minä ja Graduni. Ja sain Graduni viimeisteltyä vihdoin joulupäivänä.
2017 jouluaattona olin juuri palannut Etelä-Koreasta opiskelijavaihdosta takaisin Suomeen ja vietin pitkästä aikaa aivan klassisen perhejoulun.
2018 jouluaaton vietin yhdessä veljeni kanssa pelaten videopelejä ja puhuen lähinnä strategioista, mitä kyseisessä pelissä voi käyttää. Samalla nautimme jouluruokaa ja suklaata loputtoman määrän.
Jouluaatot saattavat vaikuttaa omituisilta niille, jotka ovat tottuneet perinteisiin perhe tai sukujouluihin, mutta jokainen näistä jouluista oli minulle yhtä onnellinen ja täydellinen. Sain tehdä mitä halusin ja jakaa hetkeni juuri heidän kanssaan, kenen kanssa halusin.
En ole koskaan itse ollut läheinen sukuni kanssa perhettäni lukuunottamatta, jonka kanssa olen aina ollut erittäin läheinen. Lapsena ja teininä raahauduin vanhempien mukana kaikkien eri sukulaisten juhlissa, mutta en koskaan niistä erityisesti välittänyt, koska tuntui, ettei meillä edes lapsena ollut juuri mitään yhteistä.
Onneksi maailma on kuitenkin muuttunut ja sukulaisten kanssa ei tarvitse enää viettää aikaa, jos niin ei halua. Aikaa saa viettää juuri heidän kanssaan, kenen kanssa haluaa.
Suosittelen tätä kaikille, etenkin heille, jotka raahautuvat pakosta ja tavan vuoksi sukulaisten luokse, ketä näkee vain kun on pakko, vaikka ketään paikalla olijaa ei oikeastaan kiinnostaisi edes olla paikalla. Näitä tarinoita kuulen lukuisilta kavereiltani joka ikinen joulu tai kissanristijäistapahtumien aikaan. Ja aina sama valitus.
Joululahjaideoita kaikille – läsnäoloa niiden kanssa kenestä välität
Minimalistivuoteni alkaa olla lopuillaan ja olen pohtinutkin erityisen paljon tänä vuonna ajan, rahan ja materian merkitystä. Olen tullutkin siihen tulokseen, että parasta, mitä voit kenellekään antaa, on sinun aikasi. Ei ole mitään niin arvokasta kuin oman ajan antaminen toiselle henkilölle.
Jokainen meistä tietää sen tunteen kun olet kaverisi kanssa ulkona, puhut hänelle jostain asiasta, josta olet innoissasi… ja hän vilkaisee sivusilmällä puhelinta. Tällöin kaverisi on paikalla, mutta ei läsnä. Hän on paikalla, mutta ei oikeastaan ole antanut sinulle aikaasi. Ja monestä meistä tulee torjuttu olo. Ja moni meistä tekee tätä itse huomaamattamme.
Ja juuri tässä piilee oman ajan antamisen salaisuus. Et anna aikaasi sillä, että olet fyysisesti paikalla – annat omaa aikaasi sillä, että olet henkisesti täysin läsnä. Nykymaailmassa ei ole enää ihmistä, joka ei osaisi arvostaa sitä, että toinen on aidosti läsnä hetkessä. Läsnäoleminen tuntuu olevan katoava luonnonvara koko ajan hektisemmässä ja digitaalisemmassa arjessa.
Koska joulu on rauhoittumisen aikaa, on sinulla kuitenkin nyt mahdollisuus oikeasti olla läsnä, vaikka et arkena siihen välttämättä pystyisi. Sinua ei tarvita puhelimen ääressä, sinua ei tarvita töissä, sinua tarvitaan siellä missä olet. Ole siis läsnä heille kenestä välität, toivo heiltä samaa – ja mitään muuta et todennäköisesti edes tarvitse tai halua.
Yhteenveto
Joululahajat lapsille ovat usein materiaa. Mutta niin ovat joululahjat keskimäärin kaikille muillekin. Joulu onkin meillä Suomessa se ykkösjuhla, joka on lähtenyt uskonnosta, mutta on kuitenkin kaupallisuuden kaappaama niin, että suurin osa on unohtanut joulun perimmäisen tarkoituksen.
En ole uskonnollinen ihminen saati kuulu kirkkoon, mutta joulun hartaudessa on kuitenkin paljon jotain, mistä nykymaailmassa moni voisi ottaa oppia. Rauhaa, hiljaisuutta ja yhdessäoloa. Kaikki nämä ovat aliarvostettuja ja aliedustettuja nykyisessä meluisassa ja kaaottisessa impulssien ohjaamassa maailmassa.
Mitä sinä annat tänä jouluna lahjaksi läheisillesi?
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Kirjoituksesi osui naulan kantaan ja vaikea olla erimieltä mistään kohdasta. Materiaalisen hyvinvoinnin keskellä todellista varakkuutta mitataan ajassa jota sinulla on käyttää tärkeiksi katsomiisi asioihin. Kaukana ovat ajat jolloin häälahjaksi annettu leivänpaahdin ilahdutti oikeasti ja tuli todelliseen tarpeeseen.
Turhien tuttavuuksien ja kavereiden roikuttaminen, samoin kuin ei kiinnostavien sukulaisten tapaamiset ovat poissa perheemme arjesta ja vietämmekin aikaa vain ystävien kanssa. Olen tietoisesti vältellyt kontakteja henkilöiden kanssa joiden elämänarvot ja ajatusmaailma poikkeavat omastani. Poikamiehenä halusin ihmisiä ympärilleni mutta nyt perheellisenä olen löytänyt paikkani, eikä tyhjyyttä ole enää tarvetta täyttää kavereilla.
Tavaralahjoja ostan ainoastaan muutamalle kummilapsille koska alle 10-vuotiaalle on melko turha puhua yhdessäolosta ja ajan antamisen hienoudesta. Vaimon lahja on Antti Tuiskun stadionkonsertti kahdestaan ensi kesänä, ja veljen kanssa mennään Tallinnaan katsomaan Rammsteinia. Hyvän ystäväni kanssa tapaamme säännöllisesti lounaan merkeissä joko Tampereella tai Helsingissä. Se on todellista ystävyyttä ja kunnioitusta matkustaa tunteja vain käydäkseen syömässä ja kahvilla toisen kanssa.
Muutaman kerran olisin vapaapäivänä halunnut mennä tapaamaan erästä ystävääni, mutta hänellä ei ollut aikaa nähdä kun oli kuulemma kiire kaljalle. Kieltämättä tunsin oloni loukatuksi kun toiselle oli tärkeämpää mennä siihen samaan kantakuppilaan juopottelemaan kuin antaa aikaa henkilölle joka oli valmis matkustamaan koko päivän nähdäkseen. Kyseinen ystävä muuttuikin kaveriksi ja ylempänä luki miten kavereille on käynyt viime vuosina…
Kiitos erittäin hyvin pohditusta kommentista!
Sinkkuna ja parisuhteessa/perheellisenä huomaa kyllä, että kaveripiiri yleensä muuttuu mukana. Omalla tavallaan vähän surullista, mutta toisaalta ihan luonnollista, että piiri vaihtuu oman tilanteen mukaan. Itse olen huomannut, että parisuhteessakin kaipaan välillä niitä ”sinkkukavereita”, mutta kun suurin osa alkaa pariutua tässä iässä, niin eipä sille voi mitään.
Joulu on ehdottomasti lasten juhla tuossa perinteisessä mielessä, koska lapset eivät voi omilla rahoillaan ostaa asioita, joista ilahtuvat. Uskon, että tavaralahja, jonka lapsi oikeasti haluaa ja tulee käyttämään pitkälle tulevaisuuteen tekee lapselle joulun. Itselleni nämä erittäin pitkäikäiset lahjat olivat esim. pelikonsolit.
Mainitsemasi kaveri on myös mielestäni klassinen esimerkki sellaisesta ihmisestä, joita moni varmasti turhaan roikuttaa mukana vain, koska historia. Jokainen meistä osoittaa teoillaan prioriteettimme ja mielestäni kaverisi teki asian harvinaisen selväksi vastauksellaan…
Yleensä annan elämyksiä lahjaksi kuten leffalippuja siskoille. Tyttöystävälle ostan mitä hän toivoo, yleensä jotain koruja. Niitä hän toivoi joten taitaapi käyttöön mennä 😀 On tässä läsnäkin tullut oltua kun oltiin juuri vuosi lapsen kanssa yhdessä kotona.
Aineellinen ja hyvä lahja mummoille ja muille on kuvalahjat lapsesta. Niitähän ne on jo monesti pyydellytkin. Olen sanonut aina että katsotaan mitä joulupukki keksii 😀
Leffaliput ovat erittäin hyvä lahja omastakin mielestäni, jos henkilö tykkää käydä leffoissa! Oikeaa leffakokemusta ei kuitenkaan saa kuin elokuvateatterissa, oli kuinka iso telkkari ja hyvä äänentoisto tahansa kotona.
Siistiä, että olet ollut lapsen kanssa noin ”kauan” kotona, koska vaikka lapsenkin hoito tasa-arvoistuu luin jostain, että ei isyyslomien pituudet ole merkittävästi kasvaneet viime vuosina – erittäin suuri osa lapsen alkutaipaleesta kuluu pitkälti äitin kanssa. Ja nuo kuvat ovat kieltämättä hyvä idea, oma äitini joskus kyselee päivitettyjä kuvia itsestäni, koska en ole koskaan kuvia ymmärtänyt. Uskon kuitenkin, että niin äiti kuin mummokin arvostaa jopa kuviakin enemmän sitä, jos käy vierailulla vähän useammin.
Hienoa pohdintaa @omavaraisuushaaste!
Itse olen myös pyrkinyt vuosittain vähentämään joululahjojen ostoa, mutta tietenkin on aina niitä, joille oman ajan antaminen ei riitä 🙂
Allekirjoitan tuon läsnäolon puutteen täysin. Hyvin harvalla on enää sitä työkalupalkissaan. Valitettavan monelle se puhelimen värinä on tärkeämpi, kuin siinä hetkessä oleminen ja se on hyvin surullista. Toisaalta taas se, joka hallitsee läsnäolon taidon on kuningas nykypäivänä suhteiden rakentamisessa.
Minusta on mukavaa antaa lahjoja. Mietin ja suunnittelen pitkään mikä sopisi kenellekin lahjaksi.
Mielestäni on ihailtavaa, että joku aidosti tykkää siitä eikä stressaa asiasta. Liian usein näen sitä, että ihmiset aidosti stressaavat lahjojen keksimisstä eivätkä nauti siitä. Monet taas tekevät molempia.
Sijoittajan blogi: Jep, omakin aika on rajallinen, niin jos on paljon ihmisiä ympärillä, ei aikaa yksinkertaisesti kaikille riitä – välillä pitää aika jättää itselleenkin!
Uskon, että juuri tuo puhelimen häiritsevyys ja läsnäolon puute haittaa about jokaista ihmistä, jolla älypuhelin nykyään on. Tästä huolimatta kaikki toistavat tätä samaa kaavaa, vaikka kaikkia ärsyttää – kertoo vain siitä, kuinka hyvin olemme siihen koukussa. Itsekin joudun tietoisesti näkemään vaivaa sen eteen välillä, etten puhelinta koko ajan availe.
”Jokainen meistä tietää sen tunteen kun olet kaverisi kanssa ulkona, puhut hänelle jostain asiasta, josta olet innoissasi… ja hän vilkaisee sivusilmällä puhelinta” -> TÄMÄ! Vihaan kun muut tekevät tätä ja sitäkin enemmän vihaan kun itse teen tätä. Aikamme vitsaus! Siinäpä olisi vuodelle 2020 haaste: vähemmän luurin tuijottelua ja enemmän läsnäoloa.
Jep, se on kauheata kun ärsyttää ja sitten huomaa itsekin tekevänsä sitä! Olisi kieltämättä erittäin hyvä ja hyödyllinen haaste.
Joulua ei kyllä saa millään taipumaan (kristillisestä) uskonnosta lähteneeksi. Nähdäkseni edes tuolla linkissä ei viitata siihen. Talvipäivänseisausta/auringon syntyä/voittoa talvesta/Yulea/Saturnaalia vietettiin jo ennen ajanlaskun alkua, kunnes Kristillinen kirkko vain siirsi sille kristillisen sisällön 300-luvulla, kun kristinusko alkoi laajeta.
Aivankin totta, olisi pitänyt kirjoittaa kristinuskon omima 😀
Hyvä kirjoitus. Joulu voi olla mitä vain: valitse mieleisesti seura, ruoka ja tekeminen. Lahjojen pakko-ostoa tulee kammoksuttua. Yleensä lehti on klassinen ja varma valinta lahjaksi kenelle tahansa, esim. https://www.lehtitarjoukset.com/lehti-joululahjaksi . Vuosi vuodelta sitä vaan tulee ostettua lahjoja valikoidummin ja periaatteella vähemmän ja harkitumpaa. Herkut kuuluvat kyllä jouluun, eikä suklaassa säästellä. Myös erilaiset kalasalaatit yms. on mun lemppareita.
Eräs koulukaveri teki niin että vuoden ajan hän kirjasi muistiin asioita, joita hänen ystäviltään puuttui: esimerkiksi yksi koulukaveri sai sakset, sillä hän oli aina lainaamassa muiden saksia.
Käytin tänä vuonna lähes 200 euroa parhaan ystäväni joululahjaan, kun löysin yhteiseen harrastukseemme liittyvän harvinaisen tavaran. Sanoin kyllä että tämä kuittaa sitten seuraavan viiden vuoden joulu- ja synttärilahjat. Tiedän sata varmasti että ystäväni tulee tätä lahjaa käyttämään.
Lahjanantohetkellä hänellä oli jalassa villasukat, jotka olin antanut edellisenä vuonna.
Olen muutenkin ottanut tavaksi että ostan läheisilleni lahjoja silloin kun löydän jotain oikein sopivaa. Lähipiirin kanssa on sovittu että lahjoja ei osteta ostamisen takia, vaan sitten jos löytää jotain sopivaa niin sen voi ostaa.
Tuo koulukaverisi tapa on kyllä täydellinen ja erityisen huomioiva. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä hän oli keksinyt näin nerokkaan idean.
Kun löytyy lahjaksi jotain oikeasti tarpeellista ja hyödyllistä, mitä ihminen ei ole syystä X hankkinut, voi lahja toimia erittäin hyvin. Suurimmassa osassa tapauksista lahjat kuitenkin annetaan merlkein jopa syyllisyydentunnon lievittämiseksi, koska lahja ”pitää” antaa. Tällöin lahjat muuttuvat aika merkityksettömiksi.