Kaikki mitä olen oppinut bloggaamisesta seitsemässä vuodessa – yhdessä kirjoituksessa

Kaikki bloggaamisesta. Niin hullulta kuin se itsestäni tuntuu, Omavaraisuushaaste-blogi sai alkunsa jo lähes seitsemän vuotta sitten. Aloitin blogin pitämisen, kun olin vielä 24-vuotias opiskelija ja jos rehellisiä ollaan niin ei tunnu siltä, että olisin blogia kirjoittanut niin pitkään. Kun miettii millaisella tahdilla tekstejä kirjoitan (n. 100 tekstiä per vuosi), on tämä ollut yllättävänkin luonnollinen osa elämääni ja vapaa-ajan arkeani opiskelija-ajoilta työelämään.

Seitsemän vuotta on huomattavasti pitempi aika kuin keskimääräisen blogin keski-ikä yleensä on, joten suhteellisen nuoresta iästäni huolimatta, uskallan kutsua itseäni bloggaamisen konkariksi – etenkin aikana, jolloin maailma tuntuu olevan pelkkiä somekuvia, videoita sekä podcasteja. Tänään siis koetan tiivistää yhteen tekstiin kaiken, mitä olen oppinut bloggaamisesta bloggausurani aikana.

Käyn läpi paljon polttavia kysymyksiä, mitä monella blogeista saattaa olla. Toimivatko klikkiotsikot vai ärsyttävätkö ne vain lukijoita? Onko bloggauksella tulevaisuutta videon ottaessa vallan? Lukeeko kukaan enää blogeja? Pystyykö bloggaamalla tulla rikkaaksi ja pystyykö siitä tekemään ammattia?

Blogin aloittaminen oli innostavaa, jännittävää ja turhauttavaa samanaikaisesti

Blogin aloittaminen on äärimmäisen jännittävää. Käytännössä vain taivas on rajana. Saat päättää osoitteen, blogin nimen, logon, ulkoasun, aiheen ja loputtomasti muita erikoisuuksia. Olin blogiani aloittaessa äärettömän innostunut, mutta ajatukseni tyssäsi jo nimeen. Jollain yön pimeinä tunteina päähäni tuli mieleen yritysten omavararaisuusaste ja taloudellinen riippumattomuuden tavoittelu, kun selasin päässäni talousaiheista sanastoa ja näin syntyikin Omavaraisuus(ha)aste, joka on siis hölmö sanaleikki sanasta omavaraisuusaste!

Jälkeenpäin mietittynä nimi ei ollut nappiosuma. Se on liian pitkä joihinkin someihin. Se on myös mielestäni liian neutraali ja omituinen, että sitä kukaan muistaisi. Osinkokuninkaalla on mielestäni kaikista paras nimi suomalaisista talousbloggareista. Se jos jokin jää mieleen! Pohatta on myös hyvä ja ytimekäs. Omavaraisuushaaste – ei niinkään. Mutta sillä mennään.

Blogia aloittaessa on myös äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, miten blogi lähtee käyntiin. Nuorena ja kokemattomana saatoin toivoa salaisesti, että blogi räjähtää käsiin heti alkuun. ”Yllättäen” näin ei käynyt. Suurimpana syynä ei ollut huono tuuri. Suurimpana syynä oli blogini ensimmäisten tekstien äärettömän huono laatu. Ne olivat yli 2 kertaa lyhyempiä kuin nykyään, niissä ei ollut väliotsikoita ja siitä huolimatta niissä oli kaksi kertaa enemmän kirjoitusvirheitä (joka on paljon, koska tiedän, että kirjoitusvirheet ovat edelleen paheeni).

Kiitos kokeneempien bloggaajien sain kuitenkin jonkun verran rakentavia ja kannustavia kommentteja, jotka antoivat energiaa jatkaa matkaa. Ensimmäisenä kokonaisena vuotena (2016) blogissani olikin koko vuoden aikana n. 30 000 lukukertaa. Nykyään blogissani on yli 80 000 lukukertaa kuukaudessa.

Ja tähän ei ole mitään salaisuutta. Olen kirjoittanut tasaisen varmasti. Lukijamäärät ovat kasvaneet joka vuosi. Olen vastannut jokaisen kommentoijan kommenttiin, sähköpostiin ja someviestiin, joita olen koskaan lukijoiltani saanut. Olen kirjoittanut, keskustellut ja auttanut. Ja tehnyt tämän kaiken pitkäjänteisesti. Ja siten blogini on siinä tilanteessa, missä se on nykyään. Ei oikoteitä, pelkkiä perslihaksia.

Tässä vielä tiivistettynä parhaat vinkit blogin aloittamiseen.

1. Päätä, mistä haluat kirjoittaa, blogin nimi ja millä alustalla blogin haluat kirjoittaa

2. Suosi yksinkertaista blogin ulkoasua

3. Viimeistele blogisi rakenne ja sivut siten, että ne tukevat aihetta ja blogin nimeä

4. Tee blogillesi sosiaalisen median tilit ja tutustu mahdollisuuksiin, mitä Internetissä erilaisille someille on, jotta voit käyttää niitä tehokkaasti

5. Kirjoita tekstejä paljon valmiiksi ennen kuin julkaiset yhtään – näin varmistat sen, että sinulta ei lopu tekstit kesken ja että olet oikeasti motivoitunut

6. Vasta tämän jälkeen julkaise blogi ja ala levittämään blogisi ilosanomaa sosiaalisessa mediassa

Pitkän version vinkeistä blogin aloittamiseen löydät täältä.

Anonyymi vs. omalla naamallaan ja nimellä bloggaaminen

Tämä on yksi mielenkiintoisista kysymyksistä etenkin talousbloggareilla. Talousbloggarit ovat varmaan ainoa suomalainen blogiyhteistö, jossa on enemmän nimimerkin takaa bloggaavia, kuin omalla nimellä ja naamalla bloggaavia. Syy tähän muissa blogeissa on selkeä. Kun bloggaat omalla nimellä ja naamalla, voit saavuttaa influensseri-statuksen, joka tarkoittaa paljon kaupallisia yhteistöitä, ilmaista krääsää ja mahdollisuutta blogin ammattitekemiseen.

Tykkään kuitenkin pitää bloggaamisen harrastuksena, jolla voi tehdä rahaa, jos näin haluan. En sivutyönä. Tiedän, että sinä hetkenä, kun alan tekemään blogia raha mielessä, loppuu mielenkiintoni kirjoittamiseen samanaikaisesti.

Kaikki kaverini ja tuttuni tietävät, että kirjoitan blogia, mikä on kätevää, koska sijoitusneuvoja tai muuta taloudellista opastusta hakiessaan pystyn käytännössä aina linkkaamaan oman blogitekstini. Tämä lisää lähteen luotettavuutta, kun kaveri tietää, että teksti on minun kirjoittamani. Blogini alkaakin olla niin vanha, että siitä löytyy teksti käytännössä jokaisesta yleisimmästä talousaiheisesta kysymyksestä. Kokeile vaikka googlata yleinen kysymys + omavaraisuushaaste, olen varma, että teksti aiheesta löytyy. Ja jos ei löydy, niin kerro ja pian löytyy!

Tiedän, että blogini on kasvanut jo sen kokoiseksi, että käytännössä sinä hetkenä, kun tulen nimimerkkini takaa, sataa minulle iltapäivälehtien haastattelupyyntöjä. Nykyäänkin niitä tulee tasaisen varmasti, mutta suurin osa vesittyy, koska en halua naamaani tai nimeäni juttuun.

Olenkin lukenut iltapäivälehtiä ja viihdeuutisia teini-iästä lähtien ja olen oppinut yhden asian – julkkiksena olemisessa ei todennäköisesti ole mitään positiivista. Olen miettinyt asiaa erittäin paljon monesta eri syystä (usein lähinnä blogilla tienaamisen näkökulmasta), ja en vielä ainakaan ole keksinyt mitään skenaariota, missä omalla nimellään ja naamalla kirjoittelussa olisi enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita.

Olen itse maantieharmaatukkainen perunanenäinen normisuomalainen lihaa syövä heteromies siinä, missä moni muukin. Suomessa on paljon kiinnostavampia miljonäärijulkkiksia kuin harmaa talousbloggari, mutta tästä huolimatta kirjan kirjoittamisen yhteydessä julkisuus omalla naamalla ja nimellä on pakko ottaa vastaan. Keskimäärin anonyymibloggaaminen on aivan yhtä antoisaa, kuin omalla nimellä ja naamalla bloggaaminen. Mutta jos tätä haluaa tehdä rahan takia, suosittelen tekemään tämän omalla nimellä ja naamalla.

Kommentit ovat bloggaamisen suola ja – noh se toinen

Elän kommenteista ja keskustelusta, joita aina niin mahtavat lukijani saavat teksteistäni aikaiseksi. Sanoisin, että oman blogini ehdottomia vahvuuksia on älykkäät ja tarkat lukijat. Jos tekstissä on asiavirhe, saan varmasti kuulla siitä nopeastikin. Jos yleistän liikaa, saan kuulla siitäkin. Ja myös, jos kirjoitukseni osuu yleiseen hermoon, syntyy siitä usein äärimmäisen hyvä keskustelu.

Olen käynyt blogini kommenteissa niin hyviä keskusteluja, että aina kun selaan esim. jonkun nettilehden keskustelupalstaa, tekee minun mieli vain palata oman blogini kuplaan. Keskustelukulttuuri on aika lähellä kuollut netissä ja olen onnellinen siitä, että blogini kommenteissa käydään vielä ihan oikeita keskusteluja.

Toki myös trolleja löytyy. Jotkut ihmiset kommentoivat pelkästään negatiivisia asioita. Toiset taas ovat aitoja trolleja, jotka vain hakevat huomiota. Näin aitona diginatiivina ja teini-iässä itse paljon netissä trollanneena, annan kuitenkin kaikkien kukkien kukkia. En sensuroi kommentteja ja vastaan jokaiselle asiallisesti. Tätä kun jokainen tekisi Internetissä, uskoisin, että keskustelukulttuuri olisi huomattavasti parempi. Toki se vaatii itseltäni usein myös hengähdystaukoa ja joskus lehmänhermoja, koska olen ihminen siinä missä kuka tahansa muukin, mutta asiallisuus kannattaa aina.

Ei ole myöskään mitään parempaa tunnetta kuin se, että kuulee jonkun aloittaneen sijoittamisen jonkun blogikirjoitukseni takia. Tai on saanut töitä CV-kirjoitukseni avulla, tai tajunnut nostaa opintolainaa, koska on törmännyt tekstiini Googlessa.

Oma motivaationi blogin kirjoittamisessa on ollut aina ihmisten auttamisessa ja siinä, että pystyn jakamaan tietoa kaikkiin talousaiheisiin liittyen, joista tiedän. Ja aina kun huomaan, että tekemisestäni on ollut hyötyä, on tunne äärimmäisen palkitseva. Paljon palkitsevampi kuin rahapalkkio, joka syntyy kaupallisesta yhteistyöstä.

Talousblogit ovatkin suurelta osin anti-muita blogeja, koska puhuvat niin paljon säästämisestä ja sijoittamisesta sekä pystyvät kaupallistamaan loppupeleissä huomattavan pienen osan aidosti hyödyllisistä teksteistään. Toisten ihmisten auttaminen onkin yksinkertaisesti parasta, mitä elämässä voi tehdä.

Bloggaamisella voi tienata paljona ja se voi olla harrastus tai työ, päätös on täysin sinun käsissäsi

Jos anonyymilla talousblogilla pystyy tienaamaan yli 10 000 euroa vuodessa siten, että tekee sitä sivutyönä, kertoo tämä mielestäni kaiken oleellisen bloggaamisesta. Bloggaamisella on todellakin paikka vielä modernissa markkinataloudessa ja uskon, että pystyisin tekemään tästä ammattini, jos oikeasti haluaisin. Se vaatisi muutaman stepin.

1) Sisältöstrategia (mistä kirjoittaa ja milloin sekä tarkempaa mainontaa, affiliate-kirjoituksia jne.)
2) Vielä enemmän hakukoneoptimointia
3) Muissa medioissa aktivoitumista (kolumneja, kirjoja, podcasteja, lehtijuttuja jne.)
4) Sielun myyminen milloin kenellekin mainostajalle

Kriittinen massa on saavutettu ja oikeastaan nuo viisi asiaa varmaan riittäisivät sinkoamaan blogini tulot sellaiselle keskimääräiselle 3000 euron kuukausitasolle. Mutta kuten sanoin aiemmin, uskon, että tämä on kivaa tasan niin kauan kuin tämä on harrastus ja koska nautin ns. oikeasta työstäni tällä hetkellä äärettömän paljon, ei minulla ole syytä tehdä bloggaamisesta ammattimaisempaa.

On kuitenkin lohduttavaa tietää, että se on vaihtoehto ja jos joskus tylsistyisin töihini, voisin todennäköisesti myydä nettisivuni lähes kuusinumeroisella luvulla ulkomaalaisille sisällöntuottajille tai alkaa mainostamaan vuorotellen jokaisen erilaisen suomalaisen pankin tarjoamia palveluita, kryptopalveluita tai mistä ikinä rahaa omalla aihealueella saakaan.

Suurin kynnys niin blogin kuin minkä tahansa sosiaalisen median alustan rahastamisessa onkin yksinkertaisesti se, mitä suostuu mainostamaan. Olen pitkään seurannut saman aihepiirin alueen sosiaalisen median vaikuttajia ja monesti miettinyt, että itsestä tuntuisi vaikealta myydä vuorotellen OP:n, Dansken ja Nordean palveluita, koska loppupeleissä niissä ei suuria eroja ole ja en todennäköisesti uskoisi siihen, mitä itse kirjoitan. Maksimointivuotenani kokeilin tätä ja totesin, ettei se ollut oma juttuni, vaikka siitä rahaa moninkertaisesti enemmän saikin.

Itseään kiinnostavat aiheet vs. lukijoita kiinnostavat aiheet

Yksi mielenkiintoinen juttu bloggaamisessa on tekstien aiheet. Kirjoitan käytännössä 90% ajasta ihan siitä, mitä itselläni sattuu päähän tai mitä olen pohtinut viime aikoina talouteen tai sijoittamiseen liittyen. Lähden kirjoittamaan ja jonkinnäköinen teksti aiheesta sitten syntyy tai ei synny. Joskus laatu on priimaa, joskus ok ja joskus ei-niin-hyvää.

Koska tämä on kuitenkin ennen kaikkea harrastus, itselleni onkin tärkeintä tietää, että joku blogin lukija on aina kiinnostunut kyseisestä aiheesta. Tiedän, että voisin vaihtaa full-on sijoitusblogimoodiin ja puhua sijoitusjargonia, arvostustasoja, kertoa jokaisesta sijoitusostoksestani reaaliajassa jne. ja blogini todennäköisesti saisi entistä enemmän lukijoita.

En tätä kuitenkaan niin tee, koska sijoittaminen ei ole elämäni suurin himo – lähellekään. Se on koko ajan enemmän muuttunut vain työkaluksi vaurastumiseen ja oikeastaan sijoittamista enemmän minua kiinnostaa yritykset ja niiden liiketoiminta osakkeiden takana.

Samalla tiedän, että kaikkia ei kiinnosta esim. kuukausikatsaukseni, mutta itse tykkään seurata kuukausittaista kulutusta ja tulojani ja blogi on hyvä tapa pitää siitä kirjaa. Vuoden lopuksi on myös hauska piirrellä kuvioita omasta kulutuksesta ja tuloista.

Koska koen olevani ennen kaikkea talousblogi, nykyään ehkä enemmän jopa lifestyle-blogi, voin oikeastaan kirjoittaa ihan mistä vaan. Uskon, että tämä on samanaikaisesti blogini vahvuus, että heikkous. Toisaalta on paljon helpompi kirjoittaa tekstejä, mistä tahansa elämään liittyvästä, koska kaikkeen saa talousnäkökulman.

Nykyään saan myös paljon pyyntöjä kirjoittaa eri aiheista (usein tietyistä sijoitusaiheista) ja nämä toteutan enemmän kuin mielelläni. Usein, kun joku pyytää, löytyy parituhatta muutakin myös aiheesta kiinnostunutta, jotka eivät vain ole pyytäneet. Olenkin huomannut, että tekstit, joita lukijat ovat pyytäneet, ovat usein menneet myös luetuimpien tekstien joukkoon! Kannattaa siis bloggaajana kirjoittaa siitä, mistä pyydetään ja pyrin toteuttamaan jokaisen tekstitoiveen, joita lukijoilta tulee (vaikka joskus näiden tekeminen aikaa viekin).

Toisaalta moni lukija saattaa kokea aiheiden rajunkin vaihtelun vähän turhauttavana. Onneksi kuitenkin tekstit, jotka eivät itseä kiinnosta, voi aina skipata. Kun tekstejä tulee yli 100 vuodessa, olen varma, että suuri osa teksteistä kuitenkin kolahtaa suurimpaan osaan lukijoista.

Klikkiotsikot toimivat

Lähes kaikki meistä vihaavat klikkiotsikkoja. Mutta surullista kyllä ne toimivat. Suurimmassa osassa blogikirjoituksiani nimeän tekstit tylsästi aiheen mukaan siten, että lukija tietää heti mistä on kyse. Olen kuitenkin tehnyt testejä klikkiotsikoilla sekä provoisivimilla sosiaalisen median postauksilla ja fakta on, että ne toimivat kuin junan vessa. Somessa niin tykkäysten, jakojen kuin näkyvyyden määrä moninkertaistuu samalla kun klikkiotsikkoblogitekstit saavat usein moninkertaisesti enemmän myös klikkauksia.

Olen henkilökohtaisesti erittäin surullinen tästä, koska kysehän on yksinkertaisesti ihmisten manipuloinnista. Elämme niin valtavassa tiedon virrassa, että klikkiotsikkoja tarvitaan, jos haluaa oikeasti erottua joukosta. On huomattava ero laitanko tekstin otsikoksi esimerkiksi ”korot eivät tule nousemaan yli 3%:n” tai ”Tämän rajapyykin yli korot eivät tule nousemaan – ja tässä syy”. Nämä keinot ovat meille kaikille tuttuja valtamediasta ja meitä pommitetaan klikkiotsikoilla jatkuvasti, mutta siitä huolimatta ne toimivat edelleen aivan yhtä tehokkaasti kuin silloin kun ne keksittiin.

Jos siis oikeasti haluaa saada maksimimäärän silmäpareja blogilleen, ei kannata hävetä klikkiotsikkojen tai räiskyvän sosiaalisen median profiilia – kaikki tämä on oleellinen osa some-bisnestä.

Tekstimuotoinen blogi on vanheneva median muoto

Jos olisin tänään 25-vuotias ja aloittamassa blogiani uudestaan on suhteellisen varmaa, ettei Omavaraisuushaaste syntyisi blogina. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että tekstimuotoinen blogi on todennäköisesti vaikein tapa saada silmäpareja omille tuotoksilleen nykypäivänä. Käytännössä parempia tapoja löytyy kaksi erilaista nykymaailmasta – puhdas sosiaalisen median tili, jossa blogitekstien sijaan tekee pitempiä postauksia tai ketjuja joko Instagramiin tai Twitteriin. Aiheesta riippuen myös LinkedIn on vaihtoehto.

Toisena vaihtoehtona olisi luonnollisesti videosisällön luominen joko Youtubeen tai minnekä muuallekaan kuin TikTokiin. Youtube olisi todennäköisesti valintani nykymaailmassa, koska TikTok on vieläkin enemmän viihdealusta ja hassujen tanssiliikkeiden yhdistäminen makrotalouden analyysiin huutaa lähinnä boomeriutta.

Miksi siis kukaan aloittaisi blogin enää 2020-luvulla? Koska kirjoittaminen on edelleen maailman paras tapa ajatella. Etenkin jos haluaa kirjoittaa asiasisältöistä blogia, tulet huomaamaan, että mitä enemmän kirjoitat – sitä enemmän ajatuksesi kypsyvät ja sitä paremmin pystyt sanoittamaan ajatuksesi niin tekstimuodossa kuin suullisestikin.

Vaikka tekstimuotoinen blogi onkin katoavaa kansanperinnettä, tulee sillä aina olemaan paikka. Toki uuden blogin perustaminen muuttuu koko ajan haastavammaksi, sillä isot platformit, lehdet ja muut kymmenien tai satojen kirjoittajien alustat vievät ilmatilaa koko ajan enemmän ja enemmän yksittäisen blogin mahdollisuudesta nousta näkyviin. Kuten kaikessa teollisuudessa, uskon myös blogien keskittyvän myös jatkossa entistä enemmän näille alustoille, missä yhden kirjoittajan sijaan, löytää kymmenien kirjoittajien blogeja yhdestä paikasta.

Yhteenveto ja työkalut blogin aloittamiseen

Tiedän, että tästä kokonaisuudesta voisi kirjoittaa kirjan (tai vaikka pari), mutta pyrin nyt tuomaan esille asioita bloggaamisesta, joita uskon muita lukijoita ja potentiaalisia bloggaajia kiinnostavan sekä huomioita, jotka ovat mielestäni olleet valaisevia tämän blogiurani aikana. Toivottavasti kokemus oli mielenkiintoinen!

Blogimaailma on erittäin haastava tällaiselle yhden miehen blogille ja tilanne muuttuu koko ajan haastavammaksi, joten kiitos sinulle, että kirjoituksiani seuraat. Kirjoitan aivan yhtä paljon itseäni, kuin lukijoita varten, joten ilman sinuakaan tätä tekstiä ei olisi olemassa. Kiitos siitä!

Jos sinulla tulee yhtään mitään kysyttävää bloggaamisesta tämän kirjoituksen myötä, vastailen mielelläni kysymyksiin kommenteissa!

Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville