Kuukausikatsaus syyskuu 2026 – säästöprosentti 84,19 %
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
Pörssit ovat kaikkien aikojen huipuissaan. Tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa – on taas aika puhua taloudellisesta riippumattomuudesta!
Tai näin ainakin päätti Hesari, kun teki kahdesta FIRE:ttäjästä – eli taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijasta – jutun viikonloppuna.
Mukana jutussa olivat Ina Mattila (27v) ja Jesse Viljanen (35v) – tutummin Osinkoinsinööri. Moni on varmasti törmännyt Jessen ja Inaan eri talousmedioissa, tai Nordnetin blogissa tai Jessen omassa blogissa. Myös Ina on avannut sijoituksiaan ja tulojaan blogissaan ja on itse asiassa vielä kovemmalla matkalla FIRE:een kuin allekirjoittanut 27-vuotiaana!
Ja mikä hienointa, samalla tavoin, kuin allekirjoittanut, kumpikin heistä on lähtenyt nollasta ilman perintöä tai muutakaan apua vanhemmilta.
Hesarin juttu itsessään oli aika perinteinen neutraali FIRE-juttu, jossa ei varmasti ole tämän blogin lukijoille kauheasti uutta. Se, mikä kuitenkin on aidosti mielenkiintoista on aina ihmisten negatiiviset reaktiot FIRE:een ja sen tavoitteluun. Suurin osa, kun itse asiassa suhtautuu taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun negatiivisesti.
Tänään pohdinkin, mistä nämä negatiiviset ajatukset kumpuavat, mistä ne syntyvät ja miksi niille melkein koskaan ei itse asiassa ole mitään faktuaalista pohjaa. Lähdetään yleisimmistä argumentista, eli siitä, miksi taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei itse asiassa missään nimessä kannata.
Miksi taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei kannata?
Suurin syy, miksi taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu herättää negatiivisia tunteita on tietenkin se, ettei sen tavoittelu kannata. Tähän syitä ovat:
– Elämä täytyy elää nyt. Carpe diem. Et koskaan tiedä, milloin kuolet. Käärinliinassa ei ole taskuja.
Tarina on yhtä vanha kuin aika. Ja elämää voi aina katsoa kahdesta näkökulmasta:
Mitä, jos kuolenkin huomenna?
Mitä, jos en kuolekaan huomenna!
Ensimmäinen olisi mielestäni aivan kamala ja ahdistava tapa elää. Ja vaikka moni ei sitä tietoisesti ajattelekaan, monesti lyhytjänteiset päätökset elämässä ovat vähän kuin eläisi kuin viimeistä päivää. Usein tätä asennetta käytetään omiin päätöksiin ennen kaikkea silloin, kun ollaan tekemässä jotain aidosti ei-niin-viisasta, mutta kerranhan sitä vain eletään! Suurimman osan ajasta tämä on vain tapa elää.
Kuulun itse toiseen joukkoon ja olen nuoresta asti kuulunut. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vahvemmin olen sitä mieltä, että siinä kohtaa, kun ihminen ei enää jaksa unelmoida mistään, on menettänyt äärimmäisen ison osan onnellisen elämän kulmakivestä. Unelmissa tärkeintä on se energia, mitä niistä saa – ei niinkään se, että saavuttaa ne kaikki.
Olen ollut onnekas tähän mennessä elämässäni siitä, että olen saavuttanut paljon asioita, joista olen unelmoinut. On kuitenkin paljon asioita, joista haaveilin pitkään ja joita en ole koskaan saavuttanut. Molemmat lopputulemat ovat elämän kannalta yhtä tärkeitä.
Lähes kaikki aidosti arvokas elämässä, mistä unelmoi, vaatii pitkäjänteistä työtä. Kirjoitin 15 vuotta ihan muuten vain ennen kuin julkaisin yhtään kirjaa. Pelasin Pokémon-korteilla 5 vuotta ennen yhtään turnausvoittoa. Pelasin salibandya 12 vuotta voittamatta yhtään mitään. Erosin viisi kertaa, jotta löysin puolisoni. Ja niin edespäin. Jos en olisi kuitenkaan näitä matkoja jaksanut käydä läpi, olisi minulta jäänyt iso osa elämäni hienoimmista hetkistä kokematta.
Suurin osa meistä ei kuole huomennakaan, joten niin ei kannata elää.
Miksi taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei ole yhteiskunnalle hyväksi?
Muistakaa yhteiskunta ja Suomi. Surkein ja yleisin argumentti tästä on:
– Yhteiskunta ei toimisi, jos kaikki tavoittelisivat samaa.
Tämä argumentti itse asiassa löytyy suunnilleen kaikista FIRE-jutuista, mitä olen koskaan lukenut. Hauska fakta: maailma ei toimisi, jos kaikki tavoittelisivat yhtään mitään samaa, tai jos olisimme muutenkaan samanlaisia. Argumentti ei koskekaan pelkästään FIRE:ä, vaan ihan kaikkea muutakin maailmassa.
Argumentti onkin täysin ontto, koska ei tule koskaan kuvaamaan todellisuutta.
Huvittavaa tässä on myös se, että esimerkiksi vuoden 2023 Työolotutkimuksen mukaan vaivaiset 11 % suomalaisista jatkaisi työntekoa entiseen tapaan, jos taloudellinen pakko ei ohjaisi päätöksiä. FIRE:n tavoittelua pidetään jotenkin pienen porukan juttuna, mutta todellisuudessa järkyttävä enemmistö suomalaisista itse asiassa haluaisi jonkinlaisen FIRE-tilanteen elämälleen!
Samaisessa Ylen jutussa kysyttiin suoraan ”Jos saisit riittävästi rahaa, vaikkapa lottovoiton, lopettaisitko nykyisen työsi?”. Vähän yli kymmenen tuhannen ihmisen vastauksista noin 71 % sanoi, että lopettaisin.
Mielestäni nämä vastaukset ovat omalla tavallaan yllättäviä, kun miettii millainen asennoituminen FIRE:ttämiseen keskimäärin tuntuu olevan. Lähes kaikki haaveilevat vapaudesta tai vähintään lisääntyneestä vapaa-ajasta, mutta samaan aikaan niitä, jotka tätä oikeasti tavoittelevat, paheksutaan.
Tämä kuvaa myös sitä, miksi argumentti itsessään on niin turha. Jos näin suuri osa haluaisi olla taloudellisesti vapaa, miksi useampi ei ole tai useampi ei sitä tavoittele? Kyse ei ole siitä, että ihmiset jalouttaan haluavat yhteiskunnan toimivan ja hyväksyvät kohtalonsa rattaana koneessa, vaikka voisivat olla vapaita.
Syy on sama kuin miksi niin merkittävä osa ihmisistä syö epäterveellisesti, elää yli tulojensa tai tekee muuten vain huonoja päätöksiä elämässä. Koska olemme ihmisiä. Ja teemme keskimäärin huonoja pitkäjänteisiä päätöksiä, koska olemme laiskoja ja haluamme tyydytyksen mieluummin nyt kuin 10-15 vuoden päästä.
Ja jos mietitään todellisuutta, Suomen yhteiskunnalle olisi hyväksi se, että yhä useampi olisi taloudellisesti riippumaton. Kun itse aikanaan FIRE:n saavutan, pystyn luovuttamaan paikkani työelämässä jollekin työttömälle.
Tämän lisäksi pystyn pitkälti ulkomaisilla osakkeilla vaurastuneena siirtämään suurimman osan tästä ulkomaisten yritysten vaurastumisesta Suomelle. Ja käyttämään sen johonkin, joka luo oikeasti arvo minulle, ihmisille ja yhteiskunnalle ympärilleni – sen sijaan, että tekisin asioita puhtaasti taloudellisen hyödyn takia.
Miksi taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa kuitenkin epäonnistuu?
Tästä löytyy kolme koulukuntaa.
1) Kusetusmarkkinat ja ei se kuitenkaan onnistu sijoittamalla, koska sijoittaminen on arpapeliä.
Taloustaidot ja sijoittamisesta puhuminen on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että toivon, että näemme joku päivä päivän, kun tämä argumentti katoaa maailmasta. Juuri pitkäjänteinen sijoittaminen on helpoin ja vähäriskisin tapa vaurastua. Piste.
2) Vapauden tavoittelussa ei ole järkeä, koska millaista elämä olisi ilman töitä ja arkirutiineja?
Tämä on ehkä vasta-argumenteista se kaikista viisain. Olen lukenut vuosien varrella paljon amerikkalaisia FIRE-blogeja, jotka ovat maalin saavuttaneet. Ja itse matka on ollut usein juuri se helpoin osuus, koska se ei aidosti vaadi kuin pitkäjänteistä tekemistä vuodesta toiseen. Vaikeinta on sitten, kun tavoite on saavutettu.
Olemme kasvaneet järjestelmässä, jossa meidän täytyy aina tehdä jotain. Ja yhtäkkiä ei tarvikaan. Jos tätä tilannetta ei ole miettinyt etukäteen, saavuttamisen jälkeen fiilis ei ole euforinen. Se on tyhjä ja jopa vähän pelottava. Ihminen voi useasti myös masentua.
Tämän takia on äärimmäisen tärkeää miettiä valmiiksi, miten elämää muokkaa, jos tavoitteena on hypätä pois työelämästä. Itse olen näistä ihmisten kokemuksista oppinut sen, että teen todennäköisesti asteittaisen siirtymän pois työelämästä vähitellen. Ja kun näyttää siltä, että harrastukset ja intohimon kohteet pystyvät täyttämään työn lailla arkirutiinit, voi työelämästä kokonaan hypätä pois.
Päivitän aina kolmen vuoden välein, mitä haluan tehdä itse FIRE:n jälkeen ja viimeisen pohdintani tästä onkin viime vuodelta. Tämä on hyvä tapa pitää itsensä hereillä siitä, että miksi tätä oikeasti edes tekee. Itselläni tekemistä, ideoita ja intohimoja on niin paljon, että aika saattaa loppua kesken jopa FIRE:n kanssa – vaikka tälläkin hetkellä esim. juuri kirjoittamista ja muiden auttamista pystyn tekemään töiden sivussakin.
3) Tavoittelijoiden euromääräiset tavoitteet ovat liian matalalla (esim. puoli miljoonaa euroa) eivät mahdollista hyvää elämää.
Kolmoskohtaa yksi kommentti korosti hyvin:
”Jää eläkkeelle, kun sijoitusvarallisuus 500000? Tuota, jos onnistuu jotenkin saamaan tuolle 5 %:n tuoton, niin vuosiansiot 25 000 miinus verot? Ei kuulosta kovin leveältä elämältä.”
Olen kirjoittanut yli vuosikymmenen rahasta. Silti minusta tuntuu, että suurimmalle osalle suomalaisista raha ja sen kuluttaminen merkkaa enemmän kuin allekirjoittaneelle.
Olen samaa mieltä, että 2000 euroa ei ole esim. itselleni optimitaso, mutta todellisuudessa se on erittäin monelle työssäkäyvällekin suomalaiselle arkea. Jos siis saat monen suomalaisen palkan verran rahaa ja sinulla on 24 tuntia päivää käyttää ilman töitä, elintasosi on aika huikea, vaikka et eläisi mystistä leveää elämää (joka harvoin FIRE:ssä on edes se tavoite).
Taloudellisesti riippumattomia ihmisiä on ollut aina, nykyään kaikelle vain halutaan antaa titteli
Luonnollisesti kommenttien joukossa oli paljon neutraaleja (mutta yllättävän vähän positiivisia) kommentteja, kun kyse kuitenkin HS Visiosta.
Todellisuudessahan kyseessä ei ole uusi ilmiö. Suomessakin on valta väärä ihmisiä, jotka täyttävät erinäiset FIRE:n sävyt (joita on kuitenkin äärimmäisen monia erilaisia). FIRE:n voi saavuttaa perimällä, yritysexitillä, olemalla iso yritysjohtaja, tekemällä 3-päivän työviikkoa, olemalla ruuan ja muiden asioiden kanssa suurelta osin omavarainen jne.
Tapoja saavuttaa tilanne on juuri niin paljon kuin on erilaisia ihmisiä ja mieltymyksiä. Pelkästään miljonäärejä Suomessa on lähes 100 000 ja kaikki näistä täyttävät tavalla tai toisella FIRE:n määritelmän.
FIRE ei ole trendi, suurin osa ihmisistä ei ole vain koskaan tehnyt asiasta numeroa sen saavuttaessaan – ja lehtikommentit kertovat hyvän tarinan siitä, miksi näin. Mielestäni asiasta on kuitenkin tärkeä puhua, koska vain siten, yhä useampi oikeasti uskaltaa unelmoida vähän erilaisesta elämästä – ja näin elää toivottavasti myös parempaa – omannäköistä – elämää.
Kiinnostuitko ajatuksistani?
Tilaa bestseller-sijoituskirjani "Viisas Sijoittaja"
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Tilaa huippusuosittu "Vaurastu Viisaasti - Rahataidot haltuun"-kirja
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Kuuntele äänikirjaa
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Uusi lukija?
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
Hyvä kirjoitus Esa! Itseäni kiinnosti tuossa Osinkoinsinöörin haastiksessa, kun hän sanoi (korjaa jos muistan väärin), että hän haluaa myös ”elääkin” tällä fire matkalla ja tavoitteleekin vain kevyempää viikkoa. Ja se miten hän puhui, että tärkeää on saada katettua ns yllättävät menot kassavirralla, niin että pääomaan ei kuitenkaan tarvitsisi koskea. Itse en tule saavuttavaan ”oikeaa fireä”, mutta yht 40 000€ sijoitussalkuilla (sis. OST ja AOT) pystyn kyllä tulevaisuudessa johonkin 🙂 Olen asennoitunut siihen, että en pelkäisi tiukan paikan tullen käyttää kassavirtaa menoihin (eli ns elää elämää hehheh) , mutta sijoituksien myymiseen en lähtisi ellei vain yksinkertaisesti ole pakko. Olen itsekin tosiaan vasta 28-vuotias ja koska palkkani on tavanomaisesti ilman ylitöitä sen n 2600€/kk (brutto) niin saan kyllä salkuistani aika hyvän selkänojan elämään. Toistaiseksi en ole nostanut senttiäkään osingoista…
Kirjoitat että et tule saavuttamaan oikeaa fireä, vaikka olet vasta 28 ja noin hyvä salkku jo. Kyllä se täysin mahdollista on sulle 🙂 Älä sulje sitä vaihtoehtoa pois.
Voin kommentoida Esan puolesta, kun satuin näkemään kommenttisi. Taloudellisella riippumattomuudella on juuri tarkoitus vähentää työtä, ei lopettaa työtä. Työ kuuluu osaksi elämää ja ei ole sattumaa, että esimerkiksi Warren Buffett on pysynyt niin hyvässä kunnossa (erityisesti skarppina) 95 vuotiaaksi asti. Itsensä haastaminen työllä pitää mielen terveenä ja todennäköisesti myös kehonkin.
Ja on totta, että ”elän” matkallani taloudelliseen riippumattomuuteen. Teen kaikkea mitä haluan, enkä jätä tekemättä mitään tavoitteen takia. Lisäksi, en usko siihen, että ihminen pystyy muuttamaan tapojaan lennosta, joita on tehnyt vuosikausia. Tarkoittaen sitä, että jos olet säästänyt kaikesta elämässä 20-25 vuoden ajan (tai mikä ikinä pitkä aika kesti saavuttaa taloudellinen riippumattomuus), niin et yhtäkkiä muuta elämääsi toisenlaiseksi ja alkaisit tekemään enemmän vapaa-ajan kasvaessa. Tämän myötä pyrin kokoajan elämään sellaista elämää, jota voi jatkaa myös tavoitteen saavutettua. Kauhulla seuraan vierestä joidenkin FIREttäjien tekemistä, kun säästetään kaikesta elämään sisältöä tuovista asioista ja sitten ihmetellään tavoitteen saavutettua, että säästäminen toi ison omaisuuden, mutta tyhjän ja yksinäisen elämän.
Tilanteesi on mielestäni erinomainen, hienoa työtä Aleks!
Olen muuten samaa mieltä, mutta tämän ajatuksen haastan kokemuksesta: ”et yhtäkkiä muuta elämääsi toisenlaiseksi ja alkaisit tekemään enemmän vapaa-ajan kasvaessa”.
Kyllä minä muutin töiden loppuessa. En ole kaivannut toimistolle takaisin.
Esan ohjeesta tietämättömänä olin jo suunnitellut tulevan elämäni valmiiksi. Töiden jälkeen rakennan uudelleen kontaktit kaukana asuviin vanhoihin tuttuihin (check), teen vaimolleni jo vuosia lupaamani kodin remontit (check) ja treenaan systemaattisesti suosikkilajiani työmatkojen estämättä (no tämä jäi Masters-SM kisojen oman ikäluokkani hopea- ja pronssimitaliin, joten parannettavaakin jäi vielä).
Jos työ on niin intensiivistä, että se rajaa muuta tekemistä, ei työn loppuminen ole hyppy tyhjyyteen vaan uusi alku, johon ainakin minä muutin oikein mielelläni.
Samaa mieltä Jukan ja Osinkoinsinöörin kanssa! Ensinnäkin tuolla määrällä ehdottomasti mahdollista ihan ultimaattinen taloudellinen riippumattomuus, jos jaksaa polulla pysyä.
Ja toki se, mitä usein sanon, mutta en tässä tekstissä maininnut on juurikin se tärkein asia FIRE:ä. Loppupeleissä, vaikka ei saavuttaisi täydellistä vapautta, pelkästään vaurastumisen tuoma jousto elämää on niin valtavaa, että voi pitää kaikkea sapattivuosista, pitkiin vanhempainvapaisiin ja siihen, että neuvottelee lyhyemmän työviikon, jos se omissa töissä on mahdollista.
Ensinnäkin kiitokset vastauksesta ja tsempistä myös Osinkoinsinöörille! Niinkuin olet Esa kirjoittanut aiheesta jossakin postauksessa,en itse halua olla henkilö joka vain selittelee ja yrittää perustella miksei voi tehdä tai saavuttaa jotakin. Silti täytyy sanoa että tähän mennessä kerätty pääoma koostuu suurelti perinnöstä , sekä pienenlaisesta itse säästetystä potista. Yritän kovasti saada vielä jossain vaiheessa uutta pääomaa kuukausittain salkkuun, mutta tällä hetkellä vain osinkojen uudelleensijoitus (ja luonnollisesti osakkeiden arvonnousu) tuovat lisää arvoa salkkuihin. Koen että ainakin tällä hetkellä ”eläminen” ja siitä nauttiminen on sitä, että minun ei tarvitse kituuttaa ja laskea senttejä, mutta kääntöpuolena palkasta ei juuri säästöön jää. Toisaalta en koske ollenkaan sijoituksiin, enkä edes osinkoihin. Olen kuitenkin valmistautunut osinkojen syömiseen ”tiukan paikan” tullen, mutta salkkujen pääomaa en myisi vaikka mikä tulisi. Tavoitteeni onkin että voin nauttia elämästä läpi vuosien jo tämän ikäisenäkin, kuitenkin niin että minulla on kokoajan tukeva selkänoja valmiina elämän myrskyjä varten. Ehkä nelipäiväinen viikko voisi toteutua joskus tulevaisuudessa. Kyllä duunarialoillakin tuollainen voisi onnistua (riippuu paikasta)
Juurikin näin. Ja tärkeintä on tuo, että elää omannäköistä elämää. Kun tuntee itsensä ja mitä haluaa, niin taloudellinen takanoja vain tarjoaa mahdollisuuden elää sellaista elämää. Toiset tarvitset tähän enemmän, toiset vähemmän.
3) Tavoittelijoiden euromääräiset tavoitteet ovat liian matalalla (esim. puoli miljoonaa euroa) eivät mahdollista hyvää elämää.
Tämä on ehkä lähimpänä sitä, mitkä voisivat olla omat tavoitteeni. Itse olen myöhäisherännäinen säästämisen ja sijoittamisen suhteen sillä aloitin tämän matkan vasta päälle 40-vuotiaana. Olenkin pohtinut sitä, mikä voisi olla oma tavoitteeni tällä saralla. Olen asettanut ultimaattisen tavoitteen parin kymmemen vuoden päähän, jolloin olen jäämässä eläkkeelle. Tämä on 500 000 euroa. Mikäli se tapahtuu, hienoa, mutta en otsa rypyssä siihen edes lähde tähtäämään. Miksi?
Parinkymmenen vuoden päästä jos pääsen eläkkeelle, saan todennäköisesti ihan normi eläkkeen. Tämä riittää yksistään omalla kohdallani elämiseen näillä näkymin loistavasti, koska esimerkiksi asuntolaina on maksettu pois muutaman vuoden sisällä. Eli elämisen kulut tulevat olemaan pienemmät. Lisäksi olen toivottavasti edelleen onnellisesti naimisissa, joten puolisoni on jakamassa menopuolta 😉
Tällä hetkellä pystyn säästämään rahastoihin muutaman sata euroa kuussa. Tein tekoälyn avustuksella laskelmia ja nykyiset sijoitusteni arvot ja nykyinen säästösuunnitelma takaa itselleni noin 1000 euron lisätulot kuukautta kohden 20 vuoden ajan. Ja tässä ei siis ole huomioitu sitä, että a) en todennäköisesti eläkkeellä kuluta tonnia kuussa extrana b) kunhan saan asuntolainan maksettua, pystyn nostamaan säästösummiani kuukausittain niin, että säästösumma tuplaantuu ellei ole jopa kolminkertainen.
Uskon että kohdallani asiat ovat jo reilun 10 vuoden päästä sillä mallilla, että pystyn vähentämään viikottaisia työtunteja ainakin 20%, ilman että pienenevät tulot vaikuttaa elämänlaatuun. Jo tämä itsessään on iso juttu omalla kohdallani ja eräänlainen fire. En kaipaa joutilaisuutta, mutta haluan töiden suhteen joustavuutta ja vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. Lisäksi olen jo nyt havainnut että muutaman vuoden aikana parantunut taloudellinen tilanne antaa henkisen rauhan, joka on itselleni todella iso juttu. Edelleenkin kylmä hiki nousee pintaa kun miettii aikoja, jolloin tuli joku ylimääräinen iso meno, tili oli tyhjä ja luotot tapissa…Ikävä kyllä tuo tilanne on monelle eläkeläiselle arkipäivää.
En nyt tiedä osuiko tämä kommentti ihan yksi yhteen blogitekstisi ajatuksen kanssa, mutta tässä ehkä omat pienet ajatukseni taloudellisesta riippumattomuudesta 🙂
Tismalleen. Ja on hyvä muistaa, että FIRE konseptinahan on syntynyt USA:ssa. Eli ihmisten toimesta, joilla ei samanlaista eläkesysteemiä ole tai sosiaaliturvaa tai mitään. Suomessa on niin hurjat sosiaaliturva yhdistettynä eläkkeeseen, että todellisesti Suomessa absoluuttiseenkin vapauteen tarvitsee miljoonia euroja vähemmän kuin USA:ssa.
Ja juuri nuo FIRE:n sävyt, mistä pitää aikanaan kirjoittaa, mahdollistavat juuri tämän. Vaikka ei loppuun asti pääsisi, vaurastumisessa ei ole mitään negatiivista sivuvaikutusta, jos sillä pystyy ostamaan lisää aikaa omaan elämäänsä missä tahansa vaiheessa elämää. Vaikka kuinka pitäisi työstään, uskon, että suurimmalla osalla meistä ainakin olisi hyötyä vaikka 30h työviikosta hyvinvoinnin kannalta. Ei ihmistä kuitenkaan ole luotu tekemään tasan 38 tunnin työviikkoa, vaikka se onkin nykyinen normi Suomessa.
Hyvää pohdintaa, aina on hyvä pysähtyä miettimään miksi jotain tekee ja nauttia matkasta. ”Ääripäät” ovat ehkä vähentyneet mediassa. Ääripään firettämisellä tarkoitan näitä ”elän puurolla, teen töitä 16h/pv ja voin sitten jäädä töistä pois 20v päästä!”. Enemmänkin ”leppoistaminen” on saanut vallannut alaa.
Kaksi asiaa nousee mieleen näissä FIRE-lehtijutuissa. Taloudellinen riippumattomuus on mielestäni outo termi. Silloinhan sitä on taloudellisesti riippuvainen pörssistä, asunnoista etc. Kaikenlaista voi sattua kuten 20-luvulla ollaan nähty, niin mitä sitten kun pelikaani osuu tuulettimeen ja pääomat eivät enää tuota. Epätodennäköistä tiedän, vaatii sodan, luonnonmullistuksen etc…
Toinen on se, että monella on jokin fiksattu summa kuten lehtijutussa 600k€ ja tämä pitäisi saavuttaa 15 vuodessa. Onko inflaatio otettu huomioon? Jos esim. ruokaan menee nyt 700€, 2% inflaatiolla ja samalla kulutuksella siihen menee 15v päästä 942€. Väitän, että monella 2010-luvun lopulla esim. asuntoja vivuttaneilla, tuotto ei seuraaviin vuosiin peittoa edes inflaatiota.
Hienoa kuitenkin, että sijoittamisen mahdollisuuksista puhutaan, toivoo kansankapitalismin kannattaja
Positiivista kyllä, että jotkut ääripäät poistuneet mediasta. Muuten kun se on niin paljon ääripäiden tykittämistä, monessa muussa aiheessa 😀
Joo jos puhutaan termistä semantiikkatasolla, niin taloudellinen riippumattomuus on huono termi. Ja kuten sanoin, en itsekään pidä siitä. Siksi mieluummin käytän FIRE:ä. Mutta FIRE:ssä taas on valtava määrä eri variantteja. Koetan keksiä paremman sanan sitten FIRE-kirjaani varten suomenkielen käyttöön, koska sitä se kyllä kaipaa.
Todellisuudessahan inflaatio on paria viime vuotta lukuunottamatta ollut Suomessa äärimmäisen matalaa viimeiset 15 vuotta, niin en usko, että luvut kauheasti heittävät, vaikka eivät inflaatiota olisi ottaneet huomioon. Omaan FIRE-tavoitteeseeni, otin 2-3% inflaation huomioon ja se oli täysi ylilyönti – oikeasti omakin rimani on todennäköisesti paljon alempana kuin mitä alunperin arvioin. Toki halusin tietoisesti laskea konservatiivisesti, niin ei tule ainakaan pettymyksiö ks tekstini, missä lasken omat lukuni ja tavoitteeni tarkkaan auki: https://www.omavaraisuushaaste.com/taloudellisesti-riippumattomaksi-39-vuotiaana/
Taloudellinen riippumattomuus tilanteessa jossa eläköityminen aikaisin on päämääränä se ykkönen ei oikein mielestäni sovi Suomeen. Olen jo jonkin aikaa miettinyt taloudellisen riippumattomuuden tavoitettani ennemmin omalla FILL-mentaliteetilla. Financial Independence, Let Loose. Elämä kun parhaimmillaan on mielestäni jotain muuta kuin raivoavaa tulta. Elämän sisällöllisyys puolestaan kovasti kiehtoo ja ennen kaikkea merkityksellisen sisällön lisääminen sen ollessa taloudellisesti mahdollista.
Siinä kohtaa kun salkku on rakennettu pisteeseen jossa esimerkiksi neljä päiväinen työviikko on mahdollinen vaihtoehto pääomaa merkittävästi syömättä, on tämä se kohta elämässä jossa toivon mahdollistavani itselleni niitä itseni toteuttamisen tapoja jotka eivät syö tiliä sen enempää kuin 40h/vko työstä jäävää vapaa aikaa.
Joillekin perus FIRE voi sopia myös Suomessa, mutta en kyllä tunne ketään sellaista, haha. Toisaalta, en kyllä usko, että FIRE alkuperäisenä konseptina muutenkaan toimii ihmiselle, joka on alle 60v.
Toivottavasti elämän intoa on sen verran jäljellä meillä kaikilla myös tietyn rahamäärän jälkeen, että mielenkiintoista tekemistä löytyy jokaiselle vapautuvalle tunnille. Itselle suurin ongelma on varmasti se, että kun aikaa vapautuu, pitäisi päättää mitä kaikkea tekeekään 😀 Ajasta on todennäköisesti kaikesta huolimatta puutetta, myös FIRE:n jälkeen.
Lämmin kiitos! Hyvä kirjoitus.
Kiitos paljon!
Kiitos Esa hyvästä jutusta ja maininnasta! Hienoa, että kävit lukemassa mitä kommenteissa oli, itse en oo sitä tehnyt ensimmäisen uutisen/artikkelin jälkeen. 😀
Osasit oikein hyvin pukea sanoiksi taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun järkevyyden! 🙂
Muita käsittelevien juttujen kommentointi on aidosti viihdyttävää ja opettavaista. Omien ei niinkään, haha! Koska suurin osa kommenteista on sellaisia, että jos ihmiset olisivat asioista tai ihmisistä edes juttua pidempään ottaneet selvään, suurin osa kommenteista on turhia. Nyt kommentit olivat sen verran hyvin yleisvaltaisia, että niitä oli aidosti mielenkiintoista lukea, kun henkilöön meneviä kommentteja oli vähemmän. Positiivista sinänsä
Memento mori. Itse olen elänyt koko aikuiselämäni tällä filosofialla, mutta en näe, että se jotenkin vähentäisi motivaatiota sijoittamiseen tai järkevään kuluttamiseen. Kuolema voi koittaa koska tahansa, joten siinä mielessä sijoittaminen iankaikkisuuteen on se järkevin sijoituskohde. Eli tavallaan kuolevaisuus motivoi sijoittamaan äärimmäisen pitkäjänteisellä eli iankaikkisuusperspektiivisellä tavalla.
Itse asiassa tämähän se juuri on! Ajatus on siis äärimmäisen vanha. Itse koen asian juuri samoin – oman kuolevaisuuden tiedostaminen on parantanut ainakin omaa elämänlaatuani ja päätöksiäni huomattavasti.
Ihmisillä on erilaisia tilanteita työelämässä. Jos kokee työelämän mielekkääksi, mikä siinä töitä tehdessä. Kuitenkin on huikea ero siinä, että halutessaan on MAHDOLLISUUS vähentää töitä, verrattuna siihen ettei ole. On vähän paradoksaalista, että firetykseen pyrkivät eniten ne, joilla on parhaat mahdollisuudet työelämässä. Matalampituloisilla on, väittäisin, ehkä vieläkin suurempi hyöty esim rahastosäästämisestä, koska mukavaa elämää ei ole yhtä helppo saavuttaa työtuloilla.
Todella hyvä kommentti. Tekoäly tulee murskaamaan entistä suuremman valkokaulus työpaikan. Meillä on tällä hetkellä korkein korkeakoulutettujen työttömyys yli 25vuoteen. Suomessa on vakava ylikoulutus ongelma, korkea verotus ja matalat palkkatasot. Nää kaikki yhdessä muodostavat todella vaikean yhtälön saavuttaa edes puolen miljoonan varallisuuden.
mul on, puolen millin omaisuus ööh, vähän ylikin..ja kun vanhemmat delaa, saaan muutaman satatonnii lisää..
näillä eväillä, ruutanoiden, velattomassa talossa vähin kust anuksin jo eleleekin happy life, kun syö sikanautaa silkan naudanjauholihan sijaan, ja sit makaroonii ja perunoita tai spegettii
im happy
400 e osinkkoo per kk ja perustyöttömyysraha, life is no so hard
37 vuotiaana lopetin hommot kellokorttien eli fire faier
sukupuolentutkijoita riittää tutkimaan itsestään selvää asiaa, mut
jos haluut että sun talon seinään ylös porataan tuuletusaukko yläpohjaa tuulettumaan, semmosta et saa mistään, et ainakaan kohtuuhintaan, tekijää
sukupuolen tai rasssimmin tutkijoista ei sihen hommoon ole
noh, tein itse
Jep, itsekin käytän usein vertausta monopolin vapaudu vankilasta kortti. Pidän töistäni paljon ja se on mielekästä. Mutta etenkin myöhemmin työelämässä voi tulla tilanne, missä mielekkyys katoaa. Jolloin kortin voi sitten käyttää, sen sijaan, että joutuu hampaita kiristelemään ja elämänsä kuluttaa turhautuen töissä tai työttömänä. Vapauden tuoma optio on parasta, ei niinkään se absoluuttinen vapaus.
Ja vähän eri mieltä tuosta puolen miljoonan varallisuuden saavuttamisesta, kun itse saavutin sen vain muutama vuosi valmistumiseni jälkeen. Eli en oikeastaan juuri työelämästä edes saanut vetoa, vaan suurin osa oli korkoa korolle ilmiötä rahasta, jota olin säästänyt osa-aikaisena opiskelijana ja vielä matalilla opintotulorajoilla! Aika on huomattavasti isompi tekijä kuin korkea tulot – elle sitten ole oikeasti isot tulit.
Kiva kun jatkoit pohdintaa FIREstä. Luin tuon artikkelin ja kun selasin kommentit myös läpi tuli ihan sama fiilis että aika negatiivinen klangi porukalla tähän. Mielestäni jokainen on yksilö ja kutakin motivoi eri asiat ja päämäärät – joku tavoittelee kulutusta tässä ja nyt, toinen elämyksiä hetkessä, kolmas ehkä suurta varallisuutta. Itse kuulun siihen kategoriaan joka jolle tuo taloudellinen selkänoja tuo ennen kaikkea mielenrauhaa, tulevaisuudessa myös ehkä vielä suuremman vapauden tunteen. Tuo mielenrauha on minulle arvokkaampaa kuin että ajaisin nyt 100k autolla esimerkiksi tai kuluttaisin isoja rahasummia elämysten etsimiseen. Laadukas asuminen tosin on minulle asia mistä en halua tinkiä kovinkaan paljoa, siinäkin tietty kohtuus toki. Mutta olemme siis yksilöitä ja painotamme/arvostamme elämässämme eri asioita, tämän hyväksyn täysin.
Nyt 45-vuotiaana perheellisenä kun salkku kääntyi nippanappa 7-numeroiseksi voin sanoa että matka vapauteen on ehkä puolessavälissä, mutta jo nyt koen saavuttaneeni tilanteen missä rahan osalta on epätodennäköistä että joutuisin koskaan tilanteeseen missä olisin rahallisesti aidosti tukalassa tilanteessa. Eli tietynlainen mielenrauha on jo saavutettu, mikä oli jo alun perin tavoite nro 1. Tällä hetkellä en säästä aggressiivisesti mutta jatkan maltillisia sijoituksia ja annan salkun raksuttaa korkoa korolle pääomiin kajoamatta.
Veikkaan, että vaikka tavoittelisi hetken hedonismia, ei ole ihmistä, jolle tuo taloudellinen turva ei toisi kevyempää oloa. Siksi tosiaan kommenttipalsta oli vähän ihmeellinen. Etenkin kun kyse oli HS Visiosta! Ylen kommenttipalstalla olisin tällaisia kommentteja ymmärtänyt paremmin, koska lukijat ovat sekalaisempaa sakkia.
Ja valtavasti onnea miljoonasta! Tuosta tosiaan edes maailmansodat eivät saa aikaiseksi sitä, että tarvitsi rahasta joskus stressata. Tämä helpottaa elämää siis aivan valtavasti. Salkku varmasti karttuu tuon jälkeen enemmän kuin itsestään – korkoa korolle on aika hurja miljoonan jälkeen.
kyyllä, jos on jotain varallisuutta selän takana, on… parempi fiilis
puhumattakaan siittä, jos olis ulos otossa ja ehkä satatonnii perinnässä
Hieno teksti! Itse haaveilen FIREstä myös. En sen vuoksi, että voisin levähtää, vaan voin jatkaa nykyistä työtäni (tai missä työssä sitten olenkaan) harrastuksena.
Mikäs sen parempaa kuin harrastaa rakastamaansa asiaa ja siitä vielä maksetaan!
Juurikin näin! On oikeastaan yllättävän vapauttavaa tehdä töitä, kun niitä ei tarvitse tehdä. Usein tällainen ihminen on myös parempi työntekijä, koska haitallista stressiä kokee paljon vähemmän. Siksi tätä kyllä voi suositella ihan kenelle tahansa tavoitteena. Ja jos työ joskus tylsäksi muuttuisi, niin uusia intohimonkohteita kohti vain.
Hieno kirjoitus jälleen Esa ?. Kiitos todella paljon!
Minua myös on askarruttanut, että mitä sitten kun FIRE:n saavuttaa. Tämä vaikuttaa jonkin verran tuottavan huolta ihmisissä.
Minä koen FIRE:n saavuttamiseksi valitsemani menetelmän (osakesijoittaminen) sivutyönä. Se tuottaa minulle tuloja, joista maksan veroja, se myös haastaa minua älyllisesti ja toki vaatii minulta aikaa. Minusta käynee siis ihan työstä.
Näen tulevan FIRE:n vain tavallaan tasapainon muuttumisena vieraalle tehdyn palkkatyön ja sivutyön välillä – Onnellisena hetkenä jolloin voin luopua palkkatyöstä täysin ja suunnata kaiken jakamattoman tarmoni rakkaaksi muodostuneeseen sivutyöhön. Siis juuri kuten Jouni kirjoittaa.
Kitios paljon! Ja FIRE:n saavuttaminen tosiaan on se varmasti vaikein kohta. Ja sitä pitää ehdottomasti pohtia paljon ENNEN kuin sen saavuttaa. Muuten voi tapahtua se, mitä joillain äkkirikastuneille käy, eli kaikki poltetaan tai masennutaan. FIRE:n saavuttaminen ja siitä nauttiminen kokonaan tai osissa vaatii ei pelkästään keskimääräistä enemmän vaurautta, vaan myös itsetuntemusta.
Oma ajatukseni on, että monesti tämä negatiivisuus aiheen tiimoilta johtuu myös ihan vain tietämättömyydestä ja/tai kateudesta. Koetaan, että säästäminen ja sijoittaminen ei ole itselle mahdollista syystä x.
Aiheesta tietämättömille sijoittaminen voi näyttäytyä vähän ”ylemmän luokan” juttuna ja sellaisena mihin omat tulot tai älykkyys ei riitä ja näin suljetaan se ihan tiedostamattakin pois omista mahdollisuuksista.
Kateudessa voi olla että tiedostetaan, että sijoittaminen vaatii aiheeseen perehtymistä, mahdollisesti hieman kurinalaisuutta ja selkärankaa, jotta pysyy tavoitteissaan sekä pitkäjänteisyyttä. Ja jos itsestä ei löydä näitä ominaisuuksia niin siinä voi sitten kateus päästä valloilleen ja näyttäytyä negatiivisuutena.
Säästäminen ja sijoittaminen on taas yksi asia minkä toivoisi tuotavan tietoisuuteen ja opetettavan ihan peruskoulussa, jotta ihmiset voisivat sitten halutessaan hyödyntää tätä tietoa ja turvata rahallista tulevaisuuttaan.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Kiitos!
”Kateudessa voi olla että tiedostetaan, että sijoittaminen vaatii aiheeseen perehtymistä, mahdollisesti hieman kurinalaisuutta ja selkärankaa, jotta pysyy tavoitteissaan sekä pitkäjänteisyyttä”
Tämä varmaan on juuri tärkein oivallus. Vaikeitahan nämä asiat ei ole. Vaan tarvitsee vain juuri tuon perehtymisen (joka nykyään on helpompaa ja nopeampaa kuin koskaan). Ja samalla sitten sen sitoutumisen tekemiseen.
Ja tosiaan näiden asioiden selittämistä, opettamista ja ilosanoman vientiä yli vuosikymmenen jo tehneenä, tekeminen ei kyllä koskaan lopu. Aina tulee uusi sukupolvi. Ja uusi sukupolvillinen trauma.
Tämä hesarin juttu oli itselle todella mielenkiintoinen, ja ehdottomasti tavoittelen taloudellista riippumattomuutta. Jos joku kysyy, miksi, vastaan usein, että miksi en? Taloudellinen riippumattomuus antaa niin paljon mahdollisuuksia ja vapautta. Olen tullut tässä jo 26-vuotiaana siihen tulokseen, että mua ei ole tehty istumaan 8 h tietokoneen ääressä työpäivän aikana, vaikka mulla on siihen koulutuskin. Kun tulen olemaan taloudellisesti vapaa, voin hyvin testailla yritysideoita vapaammin, ilman suurta painetta yrityksen äkkimenestykselle. Voin tehdä vapaaehtoistöitä. Voin remontoida asuntoja ja leipoa pullaa. En usko, että tarkoitus on koskaan olla tekemättä mitään, itselleni ajatus on tehdä sitä, mitä huvittaa. En myöskään aio ’lopettaa elämistä’ matkalla riippumattomuuteen.
Taloudellinen riippumattomuus tuntuu olevan vain niin kaukana. Toisaalta yritän miettiä niin, että nykyinen 100k varallisuus on jo 2/5 puolesta miljoonasta ja 10% miljoonasta. Sinun blogi ja matka inspiroi jaksamaan pitkällä matkalla!
Oho, tonne pääsi typo, tarkoitin että 1/5 ?
Tämä on äärimmäisen huomata noin aikaisin! En usko, että ketään on luotu tuohon, mutta suurin osa meistä tyytyy kohtaloonsa.
Ja samanlaista olen itsekin maalaillut, voin kirjoittaa enemmän, tehdä jotain oikeasti yhteiskunnalle hyödyllisiä yritysideoita sekä enemmän aikaa perheelle, liikunnalle sekä muille intohimon kohteille, joita ainakin itsellä on ihan liikaa, heh.
Pitkällä kuitenkin sinäkin olet jo ikääsi nähden ja siitä se vauhti vain kiihtyy, mahtava kuulla, että blogista on ollut apua ja inspiraatiota!
Joka ei työtä tee, sen ei syömäänkään pidä!!!
(Lenin)
tosin nykyajan suvakit, Leninin opetuslapset, ajattelevat päinvastoin eli kapitalistien, kuten meidän kaltaisten sijoittajien pitää maksaa, näin riistäjinä, heidän sapuskansa
”Viimeisessä paidassa ei ole taskuja” ja ”Carpe diem” ovat absurdeja kommentteja FIREn tai minkä tahansa sijoitusvarallisuuden kasvattamisen yhteydessä.
Useimmat säästäjät tavoittelevat täytettä kaikkia viimeistä aiempien paitojensa taskuun. Jos perintöjä on jäämässä, se on elämän päättymisen sivuvaikutus, eikä todellinen tavoite.
Jos tavoitteena on elää hetkessä, sehän käy paljon paremmin pääomatulojen tuoman PARANTUNEEN maksuvalmiuden turvin. Jos ei ymmärrä, että pääomatulo on lisätuloa jonka saa käyttää haluamallaan tavalla, vaikkapa tarttumalla hetkeen, pitäisi edes ymmärtää pitää suunsa kiinni asioista joihin ei ole perehtynyt lainkaan.
Näinhän se menee. Todellisuudessa vaurastumisella ei oikein ole negatiivisia sivuvaikutuksia omaan elämänlaatuun – huolimatta elämän haasteista. Tai sille seuraavalle sukupolvelle. Päinvastoin, vaurastuminen usein helpottaa myös silloin, jos tulee isojakin vaikka terveydellisiä haasteita elämään. Omalla tavallaan vaurastuminen on ihan vakuutus elämän vastatuulia kohtaan.
Vaikutat Esa sekä hyvin älykkäältä että viisaaalta hepulta. Tosin olen omasta mielestäni vielläkin sinuakin viisaampi ja vähän älykkäämpi täh, lol?
Tosin tässä on se sudenkuoppa, että vähäisemmän älyn omaava, kuten ehkä minä..ei pysty arvioimaan tai arvostelemaan, arvioimaan älykkäämmän hepun aatoksia, loogista?
on jooh mutta olen tyytyväinen itseeni ja saavutuksiini, vaikka muut pitävät minua täytenä pellenä, tosin eivät tiedä varallisuuttani, luulevat että olen ulos ottokamaa, vaiks varallisuus pyörii Esan lukemissa, tosin olen yli 20 vuot vanhempi ööh
tsemppi’ä
Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta ja erityiskiitos myös siitä, että jaksat käydä keskustelua vielä täällä kommenttikentässämikä antaa mukavasti lisänäkökulmia aiheeseen. Ja mukava lukea muutenkin asiallista ja rakentavaa keskustelua 🙂
Kiitos paljon! Ja samaa mieltä. Mukavahan tätä keskustelua on käydä, kun keskusteluilmapiiri kuitenkin keskimääräistä internet-kommenttikenttää huomattavasti fiksumpi ja rakentavampi 😀
Kiitos, mielenkiintoinen juttu. Itsekin törmäsin Hesarin artikkeliin johon viittasit. On se jännä, miten näitä aina kirjoitellaan silloin kun pörssi on nousussa.
Sitten asiaan. Itse kanssa kavahdan ”mitä jos kuolet huomenna” -mentaliteetin omaavia. Sillä asenteella ei saa mitään pitkäjänteistä aikaan. Eikä tämä koske vain säästämistä. Sitä paitsi koen, että olen käyttänyt sijoittamani rahat parhaalla mahdollisella tavalla. Eli olen ostanut niillä rahastressistä täysin vapaata elämää. Itse kuulun tähän 100000 suomalaisen joukkoon, joka ainakin periaatteessa on taloudellisesti riippumaton. En kuitenkaan töitäni ole lopettanut, mutta voin sanoa, että oma stressitasoni on laskenut valtavasti omaisuuden karttumisen myötä. Se tekee työn teosta valtavasti rennompaa kun tietää, että pahin asia jonka työnantaja voi tehdä on antaa potkut, ja sen kanssa voin hyvin elää.
Nostit esiin myös toisen mielenkiintoisen pointin. Miksi en ole jäänyt töistä pois vaikka pystyisin? Olen nyt reilu 4-kymppinen ja kyllä minua jännittäisi valtavasti miten arkeni sujuisi ilman työtä. Vaikka työ kuormittaa paljon, niin kyllä se myös antaa paljon. Ja toki kun on tehnyt pitkään työtä uran eteen, sen ”pois heittäminen” vähintäänkin mietityttäisi. Olen pohtinut, että jos menettäisin työni, niin varmaan kokeilisin miltä pitkällä vapaalla olo tuntuu ja vaikka puolen vuoden jälkeen punnitsisin josko hakisin töitä vai jatkaisinko vapaaherran elämää.
? Tämä kommentti on kuin omasta kynästä! Poislukien se että itsellä ei ole (vielä) sitä miljoonan salkkua. ?
Erityisesti lukiessa kolahti ”pahin asia jonka työnantaja voi tehdä on antaa potkut, ja sen kanssa voin hyvin elää.” Koska saman lauseen olen varmasti sanonut itsekin ääneen. Kokemukseni mukaan tämä tietoisuuden tila ja asenne elämään on saavutettavissa jo paljon pienemmällä salkulla kuin yleisesti luullaan. Tämä mielentila on myös todellakin tavoittelemisen arvoinen, ja sen oivaltamisessa ollaan FIREn ytimessä.
Lopulta kyse on elämästä, onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Siksi on erittäin hyvä, että tämä aihe on pinnalla.
Samaa olen itse pohtinut. Toki moni elää ihan aidosti siten, että voin kuolla huomenna – ja sitten kun ei kuollakaan, niin tosiaan loppuelämä voikin olla tuskallista. Pätee tosiaan ihan kaikkeen.
Uskon, että työn kuin työn mielekkyys lisääntyy sen jälkeen, kun paineet siitä vaurastumisen myötä katoavat. Uskon tämän olevan myös yksi suurimpia syitä siihen, miksi hyvätuloiset ovat onnellisimpia – kyse ei ole kulutuksen lisääntymisestä, vaan taloudellisen turvan tai henkisen turvan lisääntymisestä, joka sitten usein auttaa aidon itsensä toteuttamista.
Olen pohtinut paljon itsekin nyt sitä töis pois jäämistä, vaikka FIRE-tavoite noin viiden vuoden päässä vasta menee. Mutta uskon, että siihen valmistautumisella pystyy hyvin vaikuttamaan. Jos löytää jonkun toisen ”Työn” Tai työtä vastaavan tehtävän, joka tuntuisikin merkityksellisemmältä, omat työt voi olla yllättävänkin helppo jättää kerralla tai asteittain. Mutta onneksi tätä voi aina miettiä elämäntilanteen mukaan ja etenkin, jos tosiaan työttömyys iskisi, niin tällöin toki aina helpointa tarkastella elämää muulta kantilta.
Kulutuksen lisääntymisen ja onnellisuuden välillä on varmasti korrelaatio, mutta vain tiettyyn kulutustasoon asti. Olen samaa mieltä, että tämän jälkeen onnellisuus kasvaa juurikin tuon lisääntyvän vapauden tunteen kautta, joka antaa mahdollisuuden tehdä erilaisia valintoja. Pelkästään mahdollisuuksien olemassaolo lisää onnellisuutta.