Matkani tietokirjailijaksi osa 3 – Käsikirjoituksen editoiminen itse

Tämän kirjoituksen työstäminen vähän venyi, vaikka sain editoitua käsikirjoituksen jo muutama viikko sitten loppuun. Syynä tietenkin se, että kuten hyvän työläisen kuuluu, onnistuin sairastumaan ensimmäistä kertaa neljään vuoteen heti kesälomakuukauteni alkuun. Tauti on ollut turhan sitkeä ja pitänyt energiatasoni suhteellisen alhaisena. Niin alhaisena, etten ole jaksanut edes kirjoittaa!

Tänään kerronkin sijoituskirjani edioitoimisvaiheesta ja ennen kaikkea siitä editoimisvaiheesta, jonka tein itse ilman ammattilaiskustannustoimittajaa. Omistan kokonaisen oman tekstin kustannustoimittajan kanssa tehtyyn yhteistyöhön, koska tiedän sen kiinnostavan lukijoita. Mennään siis suoraan asiaan ja aloitetaan siitä, millainen editoija minä olen.

Minä editoijana

Rakastan kirjoittamista. Vihaan pilkun nysväämistä. Siinä minä tiivistettynä. En ole siis editoija luonteeltani ja en esim. oikolue omia blogitekstejäni, vaan kirjoitan ne kerralla päästä, jonka jälkeen tyttöystäväni oikolukee blogitekstit, merkkaa oudot kohdat ja teen itse muutokset näihin highlightattuihin kohtiin.

Jos törmäät joskus blogitekstiini, jossa on jotain hassusti tai tavallista enemmän typoja, syy on todennäköisesti se, että tyttöystäväni ei ehtinyt sitä oikolukemaan ennen tekstin julkaisua. Ajan kanssa pyrin kuitenkin korjaamaan myös vanhoja tekstejäni, joita en ole ehtinyt korjaamaan aiemmin, jotta tekstin jälki blogissani olisi tasalaatuista. Mitä vanhempiin blogiteksteihin menet, sen huonompia ne ovat, koska silloin oikolukua ei juuri tapahtunut.

Kirjan kirjoittamisessa minua eniten ahdistikin editointivaihe. En halunnut oikoluettaa koko kirjaani tyttöystävälläni, sillä kielioppia tärkeämpää kirjassa on itse substanssi. Ovatko asiat esitetty järkevässä järjestyksessä? Vetääkö teksti puoleensa? Ovatko faktat oikein? Tyttöystäväni pystyi auttamaan vaan osassa näistä, joten otin kirjassa itseäni niskasta kiinni ja otin päävastuun kirjan editoimisesta kirjoitusvaiheessa, vaikka en siitä juuri nauttinutkaan.

Koska ulkopuoliset silmät ovat kuitenkin pakko, pyysin myös muutamaa rahoitusta ja muita aineita opiskelleita kavereitani lukemaan luvun tai kaksi sieltä ja täältä, jotta saan myös täysin ulkopuolisen näkemyksen kirjaani. Tämä on pakollista, koska on uskomatonta kuinka nopeasti omalle tekstilleen tulee sokeaksi.

Käsikirjoituksen editoiminen – vaiheet

Aivan ensimmäiseksi pyrin saamaan valmiiksi tekstini raakakäsikirjoituksen, jossa oli kaikki luvut, kappaleet ja tiivistelmät, jotka halusin. Tämä oli kirjan ns. luuranko. Luurangon saaminen kasaan vei huomattavasti enemmän aikaa kuin oletin ja sanamäärä heitteli 70 000 ja 100 000 sanan välillä tätä tehdessä. Aivan luurangon tekemisen loppuvaiheessa päätin poistaa yhden luvun täysin kirjasta, koska se oli suhteellisen ajankohtainen ja todennäköisesti vanhenisi turhan nopeasti kirjan julkaisun jälkeen.

Kun luuranko oli valmis, aloin lukemaan käsikirjoitusta alusta loppuun aina tietyt pääajatukset mielessä. Kierroksia tuli monta ja keskityin aina joka kerta erityisesti yhteen aiheeseen (kieliopin ja lauserakenteen lisäksi, jotka paranivat joka kierroksella hieman). Kierrokset olivat seuraavat.

1. Tarinat ja tekstin rytmitys
2. Mitä yritän viestiä ja tuleeko se lukijalle selväksi?
3. Sijoittamisessa on paljon ristiriitaisia oppeja, miten taklaan nämä aihealueittain?
4. Lukujen järjestykset ja viittaukset keskenään
5. Perustelut, lähteet ja viitteet kuntoon
6. Viimeinen kierros, jossa monta eri aihetta

Kun lähdin tekemään ensimmäistä editointikierrostani, en osannut nähdä, kuinka paljon kirjan käsikirjoitus oikeasti ehtisi muuttua tänä aikana. Kaikkien editointikierrosten aikana kirjan pääviesti ja koko idea terottui huomattavan paljon, ja n. 40% tekstistä syntyi tai muuttui pelkästään editointikierroksen aikana luurangon päälle.

George R.R. Martin puhuu aina kahdenlaisista kirjoittajista: puutarhureista ja arkkitehdeistä. Siinä, missä arkkitehdit suunnittelevat suurimman osan asioista hyvin etukäteen, puutarhuri antaa tekstin viedä mennessään ja katsoo minne oksia alkaa kasvamaan. Tiesin elämäni ensimmäistä romaanikäsikirjoitusta tehdessäni, että olen selkeästi puutarhuri, mutta yllätyin, että se näkyi erittäin vahvasti myös tietokirjan kirjoittamisessa.

Usein mielenkiintoinen fakta tai tutkimustulos vei minut syvemmälle sijoittamisen maailmaan, jossa lukuun saattoi ilmestyä huomattavan paljon lisää kappaleita, joita en ollut alunperin ajatellut sinne laittavani. Tämä aiheutti sen, että editointikierroksia tuli huomattavasti enemmän kuin arkkitehti-tyylillä, jossa luuranko ei kauheasti muutu, kun se saa lihaa ympärilleen, mutta uskon, että tämä iteroiva työtapa nosti kirjan aivan uudelle tasolle. Tasolle, jota en olisi koskaan pystynyt saavuttamaan arkkitehti-tyylillä, jossa kaikki oli ns. valmiina, vaikka kirja onkin yli 13 vuoden sijoituskokemuksen kulminoituma ja oli paljon asioita, jotka tiesin haluavani sanoa ja kertoa kirjassa jo ennen kuin aloin sitä kirjoittamaan.

Viimeisessä vaiheessa poistin käsikirjoituksesta maneerini. Jos olet lukenut blogiani pitemmän aikaan, tiedät joitain kirjoittajamaneereitani. Kauhean moni asia on aina erittäin tärkeää tai erittäin huomionarvoista. Samalla ”kuitenkin” ja ”yksinkertaisesti” ilmestyy mystisesti joka kolmanteen lauseeseen. Suurimpia paheitani kirjoittajana minulla onkin korostaa lähes jokaista lausetta kuin ne kaikki olisivat supertärkeitä.

Viimeinen vaihe editointia saikin minut arvostamaan vanhan kansan kirjailijoita aivan eri tapaan. Microsoft Wordilla kirjoittaessa editoiminen on naurettavan helppoa – etenkin maneereista eroonpääsemiseksi. Ei tarvitse laittaa kuin ctrl + f ja etsiä jokainen kuitenkin-sana tekstistä yksi kerrallaan. Kuitenkin esiintyikin raakatekstissä 267 kertaa ja yksinkertaisesti 150 kertaa. Editoinnin jälkeen molempien luku oli alle 10. Maneerien voima on vahva.

Luopuminen ja valmistuminen

Kirjoittaminen on pitkälti luopumista. Syynä tähän on se, että kuinka paljon kirjoittaja kuluttaakaan aikaa tekstiin ja kirjoittamiseen, teksti on lukijan – ei kirjoittajan – sen jälkeen, kun tekstin eetteriin päästää. Tästä blogin kirjoittaminen on erinomainen opetus, sillä teksteistä joutuu luopumaan niin usein ja aina uudelleen yllätyn siitä, kuinka koskaan 100% ihmisistä ei lue tekstiä niin kuin olen sen tarkoittanut. Tämä ei ole lukijan – eikä kirjoittajankaan – vika, vaan yksinkertaisesti kirjoittamisen syvin olemus.

Jokainen meistä tulkitsee tekstejä oman linssimme läpi. Tämä korostuu tarinoissa ja fiktiossa, mutta pitää aivan yhtä paljon paikkansa sijoitusteksteissä, jotka pyrkivät olemaan suurelta osin objektiivisia faktapläjäyksiä. Vaikka olen oppinut päästämään irti, pelotti kirjan käsikirjoituksesta irtipäästäminen kahta kauheammin. Minulla ei ole kirjaan nopeaa editointinappia typon tai asiavirheen takia, vaan kaiken pitää olla kerralla oikein. Samalla haluan saada lukijan ajattelemaan kirjani avulla ja haastamaan lukijaa, mutta en halua olla liian edgy ja provosoiva. Fakta kuitenkin on, että toiselle lukijalle sopiva haastavuus saattaa olla toiselle lukijalle liian provosoivaa ja päinvastoin.

Editointivaihe on yleensä se, johon blogiteksteissäni käytän vähiten aikaa, mutta kirjan osalta, se oli osa, johon käytin kaikista eniten aikaa. Ja kun oikoluin käsikirjoitusta viimeistä kertaa, oli minulla tyhjentynyt olo. Löysin olon, jossa minulla ei ollut enää tarvetta lisätä asioita kirjaan, ja jossa tuntui, että olen sanonut sanottavani. Tämä oli helpottavaa sen jälkeen, kun olin lukenut sen n. 400 sivua yli kymmenen kertaa läpi – uudestaan ja uudestaan.

Positiivisesti yllättynein kaikesta olin siinä, etten missään kohtaa väsynyt editointiin, vaikka se on kaukana lempipuuhastani. Uskon, että tähän syy oli yksinkertainen – äärimmäisen korkea motivaatio tehdä kirjasta erinomainen ja saada se valmiiksi ennen asetettua deadlinea. Kun motivaatio tekemiseen kuin tekemiseen on aidosti sisäsyntyistä, saa vaikealtakin tuntuvat asiat usein positiivisen sävyn.

Odotankin innolla sitä, että teksti, jonka olen itse lukenut miljoona kertaa edestakaisin, tulee kaikille muille tässä maailmassa täysin uutena kasvojen eteen! Uskon, että kirja opettaa ja viihdyttää, sillä vaikka luin kirjan äärimmäisen monta kertaa sanasta sanaan, tuntui kirja menevän aina paljon nopeammin silmieni ohitse, kuin mitä tekstin määrästä olisi voinut kuvitella. Voiko tietokirja imaista mukaansa kuin hyvä romaani? Uskon, että voi ja se olikin yksi tärkeimmistä tavoitteistani. Sijoituskirja, jota olisi mukava lukea ja joka ei tuntuisi oppikirjamaiselta, mutta opettaa ja laittaa ajattelemaan silti enemmän kuin oppikirjat.

Aikajärjestyksessä seuraavana onkin vuorossa Tammen kustannustoimittajan oikoluku ja editointivaihe, joka alkaa kesälomien jälkeen. Kirja menee niin monen asiantuntevan oikolukijan ja kierroksen läpi, että uskon sen näkyvän myös kirjan laadussa. Tavoitteenani on pystyä luomaan sijoituskirja, joka sopii kaikille aloittelijasta kokeneempaan sijoittajaan ja joka kestää aikaa. Tavoite on haastava, mutta kaiken tehdyn työn jälkeen, uskon tämän olevan täysin realistinen tavoite.

Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville