Matkani tietokirjailijaksi osa 2 – Käsikirjoituksen kirjoittaminen

Aloitin matkani tietokirjailijaksi tekstisarjan noin kolme kuukautta takaperin, kun sain vihdoin elämäni ensimmäisen kustannussopimuksen. Tämän tekstisarjan ensimmäisessä osassa käsittelinkin sitä matkaa, mikä lähti käytännössä pelkästä unelmasta. Tässä kakkososassa kerron hieman tarkemmin, miten kirjan käsikirjoitus lopulta syntyi ja mitä kaikkia vaiheita, sekä kuinka paljon aikaa kirjan ensimmäisen käsikirjoituksen kirjoittamiseen lopulta meni.

Ja kyllä, myös tietokirjoista käytetään sanaa käsikirjoitus, vaikka ne enemmän faktapainoitteisia ovatkin. Ensimmäisessä osassa pääsinkin siihen asti kuinka kirjan idea sai alkunsa ja mainitsin nopeasti, millainen aikajana kirjan kirjoittamisessa oli. Tänään menenkin syvemmälle kirjan aikajanaan ja kaikkeen siihen työhön, mitä käsikirjoitukseen eteen pitää tehdä.

Kaikki lähtee taustatyöstä ja tiedon keräämisestä

Itselleni kaikki kirjoittamisessa lähti tiedon keräämisestä – suurimman osan tiedosta kuitenkin keräsin ns. huomaamattani. Itselläni on outo tapa laittaa Facebookin Messengerissä itselleni viestiä, kun löydän mielenkiintoisen faktan, artikkelin tai uutisen sijoittamiseen liittyen. Olin tehnyt tätä monta vuotta, kunnes tajusin, että tietoa alkoi olemaan niin paljon, että olin erittäin vähää näistä koskaan blogissani edes ehtinyt käsitellä kaikkien muiden tekstien ohella.

Tuntuikin, että minulla oli järjetön määrä tietoa, minkä halusin koostaa ja jäsennellä järkevään muotoon omien ajatusteni lisäksi, jotka olivat kehittyneet 14 vuoden sijoitusurani aikana huomattavasti lähtöpisteestä. Juuri tämä järjetön määrä tietoa ilman selkeää loppusijoituspaikkaa oli se lähtökohta, miksi kirjan lopulta halusin kirjoittaa.

Uskon, että ehkä useammin kuin voidaan uskoa, kirjat syntyvät juurikin näin. Kun miettii yhtä henkilökohtaisista lempikirjoistani – eli Daniel Kahnemanin Thinking Fast and Slowta – on sekin pitkälti vain kokoelma Kahnemanin uran tutkimustuloksia ja kokemuksia kirjoitettuna viihdyttävän kirjan muotoon. Oikeastaan Kahneman olikin siis kerännyt kaiken tarvittavan kirjaa varten jo ennen kirjan kirjoittamista, ja kirja oli vain viimeinen muoto tästä kaikesta. Samanlainen synty tuntuu olevan yllättävän monella muullakin kirjalla.

Jälkeenpäin ajateltuna tämä vaikuttaa selvältä, mutta yllätti itseni. Olin aina kuvitellut, että kirja kuin kirja syntyy siitä, että ensin on idea, rakennetaan sisällysluettelo ja sitten aletaan vain kirjoittamaan. Itselläni prosessi kuitenkin toimi selkeästi niin, että aluksi oli järjetön määrä jäsentelemätöntä tietoa, joka alkoi itseään jäsentelemään kirjan lukujen ympärille.

Sen lisäksi, että keräsin sijoittamisesta kovaa dataa, tein samaa kirjoittamista. Olen aina kokenut, että paras inspiraatio itselleni kirjoittaa on yksinkertaisesti lukea muiden kirjoja sekä muiden kirjailijoiden blogeja. Muista tietokirjoista tulee parhaimillaan fiilis: ”minäkin pystyn tähän tai jopa parempaan!”, koska tietokirjojen taso on usein erittäin vaihtelevaa ei sisällön, vaan tekstin osalta. Romaaneja lukiessa itseäni alkaa useimmiten vain masentaa etenkin, kun olen kirjoittamassa, sillä niissä romaaneissa kirjoittajan kirjoitustaso on mielestäni huomattavasti kovempi ja juuri tämän takia en romaaneja ole viime  vuonna juuri lukenut. Tietokirjat voivat olla äärimmäisen hyviä, vaikka kirjoittaja ei olisi hyvä kirjoittaja ja sanaseppo, romaaneissa harvemmin.

Myös muiden kirjailijoiden blogit taas toimivat täydellisenä vertaistukena niinä pimeinä hetkinä, kun tuntuu, että tästä ei tule mitään – näitä hetkiä kun jokaisella kirjoittajalle tulee aina. Henkilökohtainen lempparini näistä on Facebookin osuvasti nimetty Kirjailijanloput-ryhmä, johon suosittelen liittymään, jos kirjoittaminen on lähellä sydäntä.

Kirjoittaminen on kovaa työtä ja vaatii aikaa sekä rauhaa

Koska halusin pitää alun perin jonkinlaisen punaisen langan kirjoittamisessani työnimi kirjalleni oli ”12 sijoitusvirhettä”. Halusin perehtyä ennen kaikkea siihen mitä, miten ja miksi teemme niin paljon sijoitusvirheitä ja miksi keskimääräinen sijoittaja on oikeastaan yllättävän huono osakesijoittaja. Ja ennen kaikkea – miten näistä virheistä oppimalla niin minä kuin kuka tahansa kirjan lukija pystyy muuttumaan keskimääräistä paremmaksi sijoittajaksi tunnistamalla omat suurimmat sudenkuopat – jokaisella kun meistä on erilaisia heikkouksia sijoittajana.

Tämä ajatus mielessäni aloitinkin käsikirjoituksen kirjoittamisen maaliskuussa 2021 keskellä koronaa ja etätyöaikaa. Pyrin kirjoittamaan tunnin päivässä joka päivä, joka osoittautui yllättävän haastavaksi, koska samalla piti kirjoittaa 2 blogitekstiä viikossa blogiini. Kun vain pakotin itseni kirjoittamaan kirjaa tunnin päivässä, tuli siitä rutiini ja aloittaminen oli joka päivä helpompaa ja helpompaa. Ihmettelen edelleen, miten ihmiset löytävät ajan ja energian kirjoittaa kirjan, jos elävät lapsiperhearkea, koska itselleni tämä oli aluksi haastavaa, vaikka ei ole lapsia tai edes lemmikkejä.

Kirjoitin ensimmäisessä osassa siitä, että olen tosiaan kirjoittanut 300-sivun romaanikäsikirjoituksenkin pöytälaatikkoon. Tätä käsikirjoitusta kirjoittaneena opin yhden äärimmäisen tärkeän asian – kirjoittaminen on tehokkainta silloin, jos sille voi omistaa parhaimillaan kokonaisen viikon tai viikkoja perätysten ilman mitään muuta aktiivista tekemistä. Tämän takia varasimmekin tyttöystäväni ja kavereiden kanssa (jotka ovat graafisia taitelijoita) ison AirBnB:n Turusta, johon käytännössä menimme kirjoittamaan, maalaamaan ja piirtämään kymmeneksi päiväksi. Tämä oli juuri se mitä tarvitsin ja tänä aikana kirjoitinkin lähes 8-10 tuntia joka päivä. Kirja eteni tässä taiteilijaretriitissä äärimmäisen hyvää tahtia ja tämän jälkeen olinkin varma, että kyllä tästä hyvä tulee.

Kesäloman jatkuessa jatkoin edelleen tunti päivässä kirjoittamista (koska halusin myös elää!). Syksyn pimeyden tullessa huomasin, että en onnistunut pysymään kirjoitusrutiinissani ja kirjoittamistahtini hieman hidastui, koska työpäivät venyivät ja blogia piti edelleen kirjoittaa kaksi kertaa viikossa. Pyrin kuitenkin joka viikko saattamaan kirjaa ainakin viikonloppuisin eteenpäin, sillä pitkään kirjoittaneena tiedän, että mitä pitempiä taukoja pidän – sen vaikeammaksi jatkaminen muuttuu. Tämä pätee mielestäni ihan kaikkeen tekemiseen – rutiini on avain jokaisen ison henkilökohtaisen projektin loppuunsaattamisessa, ilman sitä epäonnistuminen on taattu. Oli kyse kirjan kirjoittamisesta tai vaikka elämäntapamuutoksesta.

Kirja myös paisui koko ajan, kun tekstiä tuotin, koska huomasin, että kaikissa tilanteissa en ollut tyytyväinen omaan argumenttiini tai faktojen pitävyyteen. Opinkin myös itse kirjoitusprosessin aikana paljon uutta sijoittamisesta ja käyttäytymistaloustieteistä, kun sukelsin syvälle akateemiseen maailmaan ja tutkimuksiin, joita myös kirjassa käytän esimerkkeinä. Kirja rakentuikin omalla tavallaan siten, että ensin oli faktat, joiden ympärille toin oman kokemukseni ja osaamiseni. Sen jälkeen, kun nämä olivat hyvässä symbioosissa käsikirjoituksessa, palasin taas etsimään lisää ulkopuolisia tutkimuksia ja faktoja asioista, joista olin kirjoittanut – jos vaikka löytäisin aukkoja logiikassani, argumentteissani tai ajatuksissani. Tämä looppi toimi kirjoittamisessa hyvin ja etenkin niinä päivinä, kun en jaksanut kirjoittaa, löysin onneksi energiaa tehdäkseni tutkimustyötä kirjaa varten.

Marras-joulukuussa sain onneksi uutta boostia kirjoittamiseen, kun olin tutkimustyötä taas tehnyt ja ensimmäinen käsikirjoitus valmistui 2021 joulukuussa. Vuonna 2021 kirjoitinkin siis kokonaisen kirjan, jonka ensimmäinen käsikirjoitus oli vähän alle 100 000 sanaa sekä hieman yli 100 000 sanaa blogiini – aivan järjetön määrä sijoitus- ja talousaiheista tekstiä, joka vaati erittäin ankaraa kuria itseltäni. Positiivista tässä on etenkin se, että tiedän, ettei tämä työ mennyt hukkaan, kun katson viime vuoden blogilukijamääriäni, joka ylitti miljoonan rajan yhdessä vuodessa. Ja toivottavasti myös kirjani löytää kymmenien – tai villeimmissä unelmissa erittäin pitkän ajan kuluessa – satojentuhansien suomalaisten käsiin ja korviin.

Ensimmäinen käsikirjoitus valmistuu ja tunnelmat sen jälkeen

Ensimmäinen käsikirjoitukseni kirjasta valmistui tosiaan noin joulukuussa 2021 ja fiilikset sen jälkeen olivat aivan mahtavat. Käsikirjoitus oli tässä kohtaa noin 100 000 sanaa (en edes halua tietää, kuinka monta sivua tämä käytännössä olisi – liikaa) ja tiesin, että editoitavaa olisi tehtävissä, mutta loppupeleissä tuon tekstimassan kirjoittaminen oli se kovin työ. Nyt kirjalla oli selkeä lukurakenne, alku ja loppu, jotka ehkä jopa hieman epätietokirjamaisesti nivoutuivat yhteen (tarkoituksella toki) ja jossa oli ääretön määrä tietoa, joka oli mielestäni jaettavan arvoista.

Seuraavana olikin tulossa vaihe, jonka työmäärää aliarvioin selkeästi – eli kirjan editointi. Seuraavassa blogitekstisarjan osassa käsittelenkin sitä, kuinka editoin käsikirjoitusta (vaihe, joka itselleni on se kaikista tuskallisin, koska olen erittäin kaukana pilkunviilaajasta ja perfektionismista), mitä noille 100 000 sanalle oikeastaan kävi oman ediotinnin aikana ja miten sain tämän kaiken silti toimimaan ennen kuin lähetin ensimmäisen käsikirjoituksen kustantajalle!

Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

Jätä kommentti