Kun aloin seurustelemaan nykyisen tyttöystäväni kanssa, en heti alkuun maininnut mitään sijoittamisesta, blogistani tai tavoitteistani, koska keskimäärin olen paljon muutakin. Muutaman kuukauden sisään olimme kuitenkin tutustuneet sen verran hyvin, että olin kertonut hänelle niin taloudellisesta riippumattomuudesta, blogistani kuin myös minimalistivuodestani.
Hänen reaktionsa kertomiini asioihin yllättivät minut kokonaan, koska yleensä nämä ajatukset herättävät ihmisissä ensikuulemalla enimmäkseen ihmetystä tai epäluuloa. Tyttöystäväni oli sen sijaan kiinnostunut ja halusi kuulla lisää!
Nuorilla on kiinnostusta, mutta ei tietoa
En tiedä saako näin sanoa enää vuonna 2019, mutta siinä missä minä olen monelta tavalta perus suomalaisen miehen stereotypia, tyttöystäväni on stereotypinen helsinkiläisnainen siinä mielessä, että hän on kasvissyöjä, hän pitää kauniista ja söpöistä asioista sekä viettää paljon aikaansa kavereidensa kanssa kahviloissa/kuppiloissa. Ja luonnollisesti pitää meikkaamisesta ja kivoista vaatteista.
Näitä kaikkia asioita yhdistää yksi asia – ja se ei ole tyttömäisyys. Se on, että kaikissa näissä asioissa tuppaa palamaan rahaa – aika paljonkin.
Tyttöystäväni on myös monella tapaa tavallinen suomalainen nuori siinä mielessä, että kun kerroin tavoitteistani, sijoituksistani jne, alkoi häntä kiinnostaa asia entistä enemmän.
Samaan ilmiöön olen kaveripiirissäni törmännyt useaan otteeseen. Nuoria kiinnostaa oman asunnon ostaminen, ASP-tili, säästäminen ja sijoittaminen, mutta kukaan ei oikein tiedä mistä aloittaa ja mistä aiheesta saisi luotettavaa tietoa.
Luonnollisesti itse olen vain linkannut heille blogini avaintekstit sekä sanonut, että olen aina valmis auttamaan. Tähän mennessä olen saanut ainakin viisi kaveriani aloittamaan pitkäaikaisen indeksirahastosijoittamisen Nordnetiin*!
Joka tapauksessa, tyttöystäväni ei ollut ainakaan näin ensialkuun kiinnostunut osakesijoittamisesta vaan ennen kaikkea säästämisestä sekä ensiasunnon ostamisesta. Hän saikin siis ASP:n vihdoin avattua pian sen jälkeen kun aloimme seurustelemaan.
Minimalismivuodestani ja kulukirjanpidostani hän sai kuitenkin idean blogiani luettuani, että jos tekisimme kuukausikatsauksen kaltaisen katsauksen hänen kuukausikulutukseensa. Koska kulujen selaaminen on aina yksi kuukauteni lempikohta, suostuin tähän toki mielelläni. Kävimme hänen kulunsa läpi ja jo Exceliä tehdessäni pieni järkytys hiipi mieleeni.
Kun olimme valmiita, lukuja katsoessani Excelin ruudulla mieleeni alkoi pursuamaan miljoona eri asioita, jonka jälkeen pyysinkin, että voisinko kirjoittaa tämän tekstin ensin ja sitten jutellaan, mistä kulutusta voi helpoiten karsia. Kirjoitinkin tämän tekstin, koska kirjoittamalla saan tehokkaimmin ajatukseni järkevään muotoon ja näytin tämän tekstin ensin hänelle, jonka jälkeen tein säästämisehdotukset.
Tätä blogikirjoitusta varten jaoimme hänen kulutuksensa samoihin kategorioihin viimeisen kolmen kuukauden ajalta kuin omissa kuukausikatsauksissani.
Seuraavassa vertailu yhdestä kuukaudesta, hänen helmikuun kulutuksesta kuukaudesta vs. minun helmikuun kulutuksesta. Miksi helmikuu? Koska se oli meillä molemmilla tavanomainen kuukausi kulutuksen osalta ilman sen suurempia yksittäisiä kulueriä ja koska tarina jatkuu.
Vihreällä minä, keltaisella tyttöystäväni. Kuten kuvasta näkyy tyttöystäväni keskimääräinen kulutus liikkuu n. 1800 eurossa kuukaudessa kun omani n. 570 euroa kuukaudessa. Tyttöystäväni kulutti siis kolme kertaa enemmän rahaa kuin minä – joka kuukausi! Mistä siis kiikastaa? Onko jotain, mistä voi säästää ja mitä itse ehdotin?
Säästöehdotuksia miettiessäni huomasin ajattelevani, että voisin tehdä tätä vaikka työkseni – niin paljon tykkäsin budjetin viilaamisesta ja parannusehdotuksien miettimisestä. Olen töissäkin kyllä kehitystöissä, mutta hieman erilaisissa kehitystöissä – tykkään selvästi kehittää asioita!
Jos saisinkin palkkaa siitä, että voisin tutkia muiden kulutusta sekä neuvoa heitä talouden asioissa ylipäätänsä, olisi se mahtavaa. Työ olisi samaan aikaan palkitsevaa kuin myös hyödyllistä ihmisille, että koko yhteiskunnalle. Harmi, ettei tällaista ammattia (tietääkseni) ole olemassa ellei itse ala freelancer varallisuusvalmentajaksi tai vastaavaksi.
Seuraavassa siis minun ehdotukseni, mistä tyttöystäväni voisi helposti säästää ilman, että hänen elämänlaatunsa laskisi.
Mistä ei voi säästää
Lähdetään ihan ensin niistä, mistä ei voi säästää. Tämän avulla saadaan perustaso kulutukseen. Ihan ensimmäisenä en karsi edes itse yhdestä asiasta – terveydestä. Jos ei ole terveyttä, ei edes miljoonilla euroilla tee mitään. Tämä siis silloin jos kyse on lääkärikäynneistä tai lääkkeistä, jotka on tehtävä.
Mikäli kyse kuitenkin on esim. lisäravinteista ja vitamiineista, kannattaa ennen pilleripurkille menemistä miettiä ruokavalion muutosta. Itselleni D-vitamiini on ainoa vitamiini, jota syön purkista, koska sitä ei talvisin Suomessa saa tarpeeksi ruokavaliollani. Keskimäärin kaiken muun pitäisi olla tavallisella kasvisruokavaliollakin mahdollista saada.
Toisena on puhelinliittymä, jonka tyttöystäväni otti huomaamattaan 24kk:n määräaikaisella sopimuksella. Tästä ei siis halvemmaksi pääse, vaikka voisi. Ja toisaalta, hän kuulemma puhuu ja lähettelee ihan perinteisiä tekstiviestejäkin, joten esim. Moi Mobiilin-liittymä*, jolla itse olen saanut puhelinlaskuni erittäin alhaiseksi, ei ole tässä kohtaa hänelle sopiva.
Kaikki muu hänen kulutuksessaan onkin täysin vapaata riistaa!
Säästöehdotukset
Jos olet lukenut tekstini miten säästää rahaa, tiedät, että jokainen meistä pystyy säästämään tuhansia euroja vuodessa tavalliseen kulutukseemme verrattuna. Kyse on lähinnä siitä, mistä on valmis karsimaan ja luopumaan. Itse tuen ajatusta siitä, että karsii oikeastaan kaiken pois kerralla ja sitten lisäilee kulutustaan vähitellen – vain näin voi varmistua siitä, mitä oikeasti tarvitsee. Ihminen kun tottuu hedonistisen oravanpyörä myötä yllättäviinkin asioihin, joilla hän ei oikeasti tee yhtään mitään ja, jotka eivät paranna hänen elämänlaatuaan.
Ruokailu – ruokakauppa, ravintolat ja työruokailu
Aloitetaan tavallisesta ruokailusta. Rehellisesti sanoen olin postiivisesti yllättynyt tästä summasta, kauppaan tyttöystävälläni kului vain parikymmentä euroa enemmän kuin allekirjoittaneella, vaikka hän ei juuri hintavertailua tee! Tähän salaisuutena on ehkä se, että kasvisruoka on yksinkertaisesti halvempaa kuin liha. Tässä olisi ehkä opittavaa myös minulla, kun vähentäisin liharuokaa, pienentyisi myös ruokakulutukseni entisestään.
Olen kuitenkin myös varma, että tyttöystäväni pystyisi laskuaan vähentämään huomattavasti, mikäli alkaisi vertailemaan ruokakorinsa yleisimpiä asioita keskenään. Kasvisruuassa tämä on todennäköisesti helpompaa, koska vaihtoehtoja on yksinkertaisesti vähemmän. Tämän lisäksi hän tuppa syömään useasti vegaanieinesaterioita tai tuotteita jotka ovat aina kalliimpia kuin kasvisten ostaminen erikseen.
Toisena on työruokailu, joka ei itselleni maksa mitään, koska työpaikkani pääkonttorilla on firman omistama ruokala. Ruokailu tuleekin minulle palkan päälle, jolloin säästö on luonnollisesti valtava minulla. Tyttöystävälläni työpaikkaruokailuun kului 62,7 euroa kuukaudessa, joka on mielestäni maltillinen määrä, mutta luonnollisesti tästä saisi kyllä karsittua, jos aina toisi omat eväät kotiin. Maksimi, mitä tästä voi karsia, on todennäköisesti n. 20 euroa.
Ravintolaan tyttöystäväni kulutti 68,7 euroa samaan aikaan kun itse kulutuin 32,34 euroa. Ravintolaruokailut pitäisi pystyä minimoimaan aika lähelle nollaa, jos haluaa rahaa säästää ja tässä onkin kulu, josta kuka tahansa pystyy helposti säästämään juuri niin paljon kuin siihen tavallisesti kuluttaa. Ravintolassa syöminen on usein samaan aikaan epäterveellistä, että kallista – eikä muuten ole ympäristöystävällistäkään.
Säästöpotentiaali: Noin 120 euroa/kuukaudessa
Asuminen
Niin. Asuminen on meille monelle se suurin murhekryyni ja niin tässäkin tapauksessa. Kun asumiskulut ovat yhdelle ihmiselle yli 800 euroa, kuuluu kysymys, onko tässä mitään järkeä. Vastaus on, ei ole.
Koska en usko, että tyttöystäväni suostuu tinkimään asuntonsa sijainnista, on yksi helppo tapa laskea tätä lukua n. 200 eurolla – ostaa oma asunto samalta alueelta! Ja samalla jokainen asumiseen kulunut euro korkoja lukuunottamatta mene omaan taskuun. ASP-tili on nyt perustettu, joten ajan kanssa myös tyttöystäväni pääsee maksajasta omistajaksi!
Sillä aikaa kun kerää rahaa ASP-tilille voisi kuitenkin harkita pienempään asuntoon muuttamista, tavaran karsimista ja ehkä jopa vähän kaukaisempaa sijaintia keskustasta. Siten saisi helposti myös 150 euroa kuukaudessa säästöön enemmän. Olemme myös miettineet yhteen muuttamista (koska ostin tosiaan itselleni kaksion), joka toisi tyttöystävälleni heti 600-700 euroa säästöä tästä heti – mikä on aivan valtava summa.
Säästöpotentiaali: 150-700 euroa/kuukaudessa
Viihde, videopeli, elektroniikka
Siinä, missä minä rakastan kirjoittamista, tyttöystäväni on erittäin taitava piirtämään. Ja tämän myötä hänen viihteensä sisältää suurelta osin sarjakuvia sekä muita taideteoksia. Näihin kului yhdessä kuukaudessa 82,27 euroa. Diagnoosini? Liikaa. Ja kun puhuin tyttöystäväni kanssa, hän sanoikin, että hänellä on sarjakuvia viimeiseltä viideltä kuukaudelta, joita hän ei ole ehtinyt lukea – mutta silti hän ostaa koko ajan lisää! Sanoiko joku hedonistinen oravanpyörä?
Tässä onkin selkeä leikkauksen kohde täysin siksi aikaa, että kaikki vanhat sarjakuvat on luettu. Kun kaikki ostetut on ehditty lukea, on aika miettiä, miten kulutusta saa näiden asioiden osalta entisestään alemmaksi. Kirjastosta löytyy paljon luettavaa myös sarjakuvien osalta. Niin myös digimaailmasta.
Tyttöystävälläni on kaapit täynnä sarjakuvakirjoja, jotka on hän on lukenut kerran, jonka jälkeen ne menevät nättiin riviin muiden kanssa. Niitä ei enää koskaan avata, mutta samalla niistä ei pystytä luopumaan. Tämän järjettömyys on tyttöystävälläni tiedossa, mutta vielä ainakaan asiaan ei ole tullut parannusta, potentiaalia kyllä on!
Säästöpotentiaali: Noin 90 euroa/kuukaudessa
Ulkonäkö, meikit ja vaatteet
En yleensä puhu ulkonäöstä, meikeistä, vaatteista jne. blogissani paljon, koska tiedostan, että naisilla on tässä yhteiskunnassa paljon suuremmat ulkonäköpaineet kuin miehillä. Ja tämä johtaa luonnollisesti siihen, että naiset käyttävät ihan tutkitustikin huomattavasti enemmän rahaa ulkonäköönsä. Tässä ei ole mitään järkeä, mutta onneksi esim. Koreassa myös miehet ovat alkaneet meikkaamaan. Ja käytännössähän myös jokainen TV:ssä näkemämme mies meikkaa.
Omalla tavallaan tämä on paradoksi, koska kuten olen monesti sanonut tyttöystävälleni, hän on aivan yhtä kaunis suoraan suihkusta tulleena kuin vahvalla meikillä. Meikin lisäksi myös vaatteet, kengät ja laukut ovat usein erittäin iso rahareikä naisilla.
Kenkiä tyttöystävälläni on mielestäni varsin hillitty määrä, mutta vaatteita hänellä on… Liikaa. Ja silti meikkeihin ja vaatteisiin hän kuluttaa keskimäärin 90 euroa kuukaudessa. Ja kuten kaikki meistä tietää, huolimatta siitä kuinka paljon meillä on vaatteita, käytämme silti vain niitä tiettyjä lempivaatteita, samalla kun muut vain homehtuvat kaapin perällä.
Meikit kuluvat ja niitä tarvitsee vähän väliä lisää (kun haluaa meikata), mutta vaatteiden ostamiselle pystyy laittamaan täyden stopin. Vaate-ja muotiteollisuuden ainut tehtävä kun tässä maailmassa on vain saada ihmiset tuntemaan itsensä riittämättömiksi. Aika siis hypätä tästäkin oravanpyörästä pois ja kuluttaa vanhat vaateet loppuun ja hankkiutua eroon niistä, mitä ei enää käytä!
Meikeistä tyttöystäväni kanssa puhuessa selvisi sellainenkin hauska asia, että minuun tutustumisen myötäni tyttöystäväni on alkanut ottaa selvää enemmän merkkien välisistä omistussuhteista eikä hän enää tuijota brändiä niin sokeasti uskoen, että nyt hän tukee jotain pientä itsenäistä yritystä.
On selvinnytkin, että hänen lempimeikkibrändinsä oikea omistaja olikin L’Oreal ja lempivegejuomansa oikea omistaja mikäs muukaan kuin Coca-Cola Company! Niin se sijoittaminen vain sivistää ja lisää tietoisuutta. Sijoittaminen onkin yksi yleissivistämmistä harrastuksista.
Säästöpotentiaali: Noin 60 euroa/kuukaudessa
Muut kulut
Muita kuluja tyttöystävälläni oli keskimäärin vähän päälle 200 euroa kuukaudessa. Vertailukuukaudessa niitä oli kertynyt 253,34 euroa. Muihin kuluihin kuuluu suuri osa kaikennäköisistä epämääräisistä nettishoppailusta muihin herätostoksiin.
Hyvä esimerkki oli kun kävimme tyttöystäväni kanssa kuluja läpi menneeltä kuukaudelta. Kolme kertaa törmäsimme tilanteeseen, jossa hän oli ostanut jotain hieman yli sadalla eurolla, mutta hän ei muistanut enää edes kaksi viikkoa myöhemmin, mitä oli ostanut!
Heräteostokset ovatkin usein sellaisia, että niitä ei periaatteessa pitäisi koskaan tehdä. Jos teet ostopäätöksen hetken mielijohteesta, on se lähes 100% ajasta huono päätös. Sama pätee sijoittamiseen. Ja oikeastaan aika moneen muuhunkin asiaan elämässä.
Muita kuluja syntyy tästä huolimatta kaikille jonkun verran kuukaudessa vakuutusmaksuista muihin yllättäviin kuluihin, mutta heräteostokset ja turhuudet voi listalta tiputtaa. Tämän myötä syntyykin muista kuluista muotoutunut säästöpotentiaali.
Säästöpotentiaali: Noin 150 euroa/kuukaudessa
Mitä tästä opimme?
Kuinka paljon löysää siis löytyy tyttöystäväni kuukausikulutuksesta? 570 euroa. Ja mikäli hän ei halua muuttaa (kuten tiedän, ettei todennäköisesti halua ellemme sitten muuta yhteen nykyiseen asuntooni, jolloin säästettyjen euromäärä kasvaa aivan järjettömästi), 450 euroa. Tämäkin euromäärä on niin valtava, että sillä pystyy kääntämään oman talouden hallinnan suunnan täydellisesti. 450 euroa kuukaudessa tekee 5400 euroa vuodessa. Mikäli tyttöystäväni pystyisi tähän, hän saisi pelkästään näistä säästetyistä rahoista 11 000 euroa ASP-tililleen, jonka avulla pystyisi ostamaan sellaisen asunnon, missä hän tällä hetkellä asuu.
Suosittelinkin tyttöystävälleni siis ylläolevista aiheista karsimista ja rahan siirtämistä ASP-tilille. Riskinkarttajana tiedän, että en hänelle indeksisijoittamista vielä suosittele, koska ASP:lle kuitenkin saa 5%:n verottoman koron, joten se on nyt ainakin seuraavat kaksi vuotta enemmän kuin hyvä henkilölle, joka ei välttämättä koe rahastosijoittamista täysin omanaan.
Yllä löytyy potentiaali. Ajatukset ovat kuitenkin vain ajatuksia jap potentiaali potentiaali. Kysymys kuuluukin – toimiko kulujen seuraaminen tyttöystävälleni kuluja laskevasti – tässä tulokset puoli vuotta myöhemmin.
Tyttöystäväni kulut puoli vuotta myöhemmin
Kun aloimme käymään läpi hänen kulutustaan helmikuusta lähtien, kehitys alkoi näkyä heti jo seuraavana kuukautena. Huom. Tulot tyttöystävälläni pysyivät läpi kuukauden samana.
Helmikuussa projektin alussa jäi siis säästöön: 391,07 euroa.
Maaliskuussa säästöön jäi: 430,84 euroa.
Huhtikuussa säästöön jäi: 550,79 euroa.
Toukokuussa säästöön jäi: 701,05 euroa!
Ja tähän päivään asti säästetty määrä on vakiintunut toukokuun tasolle. Tyttöystäväni siis lähes tuplasi säästettyjen eurojen määrän vain neljässä kuukaudessa ja mikä tärkeintä on onnistunut pitää tästä kulutuksen tasosta kiinni myös loppuvuonna.
Kun kysyin tyttöystävältäni huomaako hän mitään eroa siinä, mihin hän kuluttaa rahaansa, sanoi hän, ettei hän oikeastaan edes tiedä, mistä säästetyt eurot ovat tulleet. Taikuutta? Ei, vaan yksinkertaista psykologiaa.
Lopuksi
Vaikka tyttöystäväni kulutus oli alussa mielestäni järjettömän korkea, ei hänellä kuitenkaan taloudenhallinnassa sinällään ollut mitään ongelmaa ollut tähänkään asti keskimääräisen suomalaisen palkan vuoksi.
Hyvä palkka ei kuitenkaan koskaan ole syy sille, että pitäisi kuluttaa paljon, koska mikäli kulut nousevat samaa tahtia kuin palkka (kuten monelle meistä elämässä käy), ei mikään määrä palkkaa ole tarpeeksi.
Olikin enemmän kuin ilahduttavaa nähdä, että pelkkä kulujen seuraaminen aiheutti tyttöystävässäni juuri sen efektin, minkä se useimmiten ihmisessä aina aiheuttaa – ihminen tulee tilivelvolliseksi itselleen. Ja kun tulet tilivelvolliseksi itsellesi ja tietoiseksi siitä, mihin rahaa kulutat, alat miettimään sitä enemmän. Ja kun mietit enemmän, kulutat vähemmän. Logiikka on yllättävän yksinkertainen ja toimiva meille kaikille.
Oli kyse sitten läheisistäni tai lukijoistani, olenkin aina valmis auttamaan kaikkia raha-asioissa, säästämisessä ja sijoittamisessa, mikäli joku neuvojani pyytää. Motivaatio ja toteutus täytyy aina kuitenkin lähteä ihmisestä itsestään.
Kaikki, mitä minä voin tehdä on antaa keinot ja motivaation siemen siihen, että kuka tahansa pystyy saattamaan taloutensa kuntoon ja jopa saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden! Loppu on itsestä kiinni. Tämä nähtiin myös tyttöystäväni tilanteessa, jossa motivaatio löytyi ihan itsestä, mutta keinot ja se aloittamiskipinä puuttui.
P.S. Sain luvan tyttöystävältäni tähän tekstiin ja luetutin artikkelin hänellä läpi ennen julkaisemista ihan parisuhderauhan ylläpitämiseksi.
P.P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
*Affiliate-linkki
Hyvä kirjoitus ja odotusten mukainen lopputulema! Todella hyvin tyttöystäväsi sai muutettua omaa kulutustaan lyhyessäkin ajassa. Itsekin sain ylipuhuttua kihlatun seuraamaan omaa nettovarallisuuden kehitystä viime heinäkuussa (ei kuulemma jaksa seurata kuluja kategorioiden perusteella, ainakaan vielä) alkaen ja heti tämän jälkeen hän tuli todella paremmin tietoiseksi omista kulutustottumuksistaan. Jopa niin hyvin, että nettovarallisuus on parhaimmillaan noussut 1500 € kuukaudessa. Rahastosijoittamiset hän aloitti jo kolmisen vuotta sitten pitkien keskustelun jälkeen, joten kyllä sinäkin saat vielä tyttöystäväsi aloittamaan. Mutta sille on sitten oma aikansa.
Itse olin jopa hieman yllättynyt lopputuloksesta, koska muutos näkyi käytännössä heti (oletin, että siihen olisi mennyt tuo yli kuukausi sentään aikaa). HIenoa kuulla, että olet saanut tyttöystäväsi kiinnostuneeksi sijoittamisesta! Itse en ole vielä edes miettinyt sen suosittelemista tyttöystävälleni, koska ASP:lla kuitenkin 5%:n veroton varma tuotto on niin hyvä, että rahastoista on turha miettiä ennen ASP:lle hyvien summien säästämistä.
Sen jälkeen seuraava askel olisi varmaan rahastot. Tiedän myös, että tyttöystäväni stressaisi arvonmuutoksista niin paljon, että rahastosijoittaminen ei välttämättä hänen luonteelleen sopisi, mutta aika näyttää.
Sulla menee 177e kuukaudessa asumiseen?
Taas kerran naurettava artikkeli, jossa oman asunnon lainan lyhennys ei muka ole kuluerä.
Voi herran duudeli kun se kuule on pakollinen kuluerä, koska se vähentää kassavirtaasi joka kuukausi.
Itse alan pikku hiljaa taipumaan sen kannalle, että ainakin espoossa vuokralla asuminen voi olla jopa järkevämpää kuin omistusasuminen.
Huvittaa, että oletin, että ihmiset tarttuisivat aivan eri asioihin kirjoituksessa kuin tähän ikuisuusaiheeseen. Sanottakoon nyt, että mielestäni on selkeää, että kun maksan asuntolainaani takaisin, on se minulla säästöä, koska se kasvattaa varallisuuttani. Tyttöystäväni sen sijaan kasvattaa 800 eurolla jonkun muun varallisuutta joka kuukausi.
Mielestäni tässä ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä kun tekstissä kuitenkin koko pointti on se, kuinka paljon rahaa saa säästöön. Ja etenkin elämän alussa juuri säästetty raha on erittäin tärkeä asia, jos ajatetteli joskus ostaa esim. isomman kämpän. Pankkia ei kauheasti kiinnosta kassavirtalaskelmani vaan varallisuuteni (ja noh, osakkeidenkin vakuusarvo on niin surkea, että ei niilläkään asuntoa ostella).
Kiinnostaa tietää missä ja millaisessa asunnossa Espoossa päin asuskelet, jos koet, että vuokralla asuminen on kannattavampaa? Ellei asu erittäin sivussa PK-seudulla, jossa ei ole julkisia JA jonne ei edes ole tulossa julkisia (metronjatketta, ratikkaa jne.) 5-10 vuoden sisään, voin tämän ymmärtää. Tai sitten jos asuu omakotitalossa tjtv. (koska niiden talouden rakennetta en ole tarpeeksi tutkinut elämäntilanteeni takia). Itse koen, että PK-seutu on poikkeuksetta etenkin nuorelle ehdottomasti omistusasuntojen aluetta eikä vuokra-asumisaluetta.
Mutta käytännössä Espoossakin on niin monta aluetta joihin juuri kasvava länsimetro ja raidejokeri vaikuttavat positiivisesti, että nyt jos joskus kokisin, että Espoosta kämpän ostaminen (etenkin niiltä alueilta, joissa näiden upgradejen hinta ei ole vielä realisoinut) ovat erittäin hyviä sijoituksia, vaikka niitä käyttäisi kotina.
Paha tosiaan sanoa kun ei tiedä tarkempia speksejä, mutta itse koen, että esim. tyttöystäväni tapauksessa yksiön vuokraaminen Helsingistä (ja vielä metron varrella), on erittäin huono taloudellinen valinta jos vertaisi siihen, että omistaisi saman kämpän ja saisi sen vielä aikanaan vuokralle. Jatkuvaa arvonnousua ja vuokratuloa – voiko parempaa toivoa?
PK-seutu on ainoa alue muutenkin Suomessa, josta voisin varauksetta suositella kenelle tahansa yksiön tai kaksion ostamista vuokraamisen sijasta, koska sinkkuja, dinkkuja jne. tulee olemaan vuodesta toiseen vain enemmän alueella ja uudisrakentaminen etenkin keskustan lähellä tuntuu olevan erittäin hidasta kaavoitusongelmista johtuen. Asunnon saakin käytännössä aina vuokralle kun haluaa itse muuttaa isompaan asuntoon/sivummalle ja samalla arvonnousu on taattu, kunhan sijainti on edes tyydyttävä. Jos taas puhutaan kolmioista ja sitä isommista asunnoista, en osaa asiaan juuri mitään sanoa, koska ne eivät ole elämässäni vielä ajankohtaisia.
Aika paljon oli asiavirhesisältöä yllä olevassa kommentissa, joten korjataanpas niitä hiukan:
”Sanottakoon nyt, että mielestäni on selkeää, että kun maksan asuntolainaani takaisin, on se minulla säästöä, koska se kasvattaa varallisuuttani.”
-Tässä olet oikeassa MUTTA se asuntovarallisuus(TM) on sellaista johon et koskaan pääse käsiksi ellet myy asuntoasi pois. Etu tulee ilmi vasta 25v päästä kun asuntolaina on maksettu pois. Tässä vaiheessa vuokralla olemisessa ei ole mitään järkeä. MUTTA nämä epärealistiset laskelmat eivät koskaan ota huomioon a) muuttokuluja (5-6% asunnon arvosta) ja b) remppakuluja. Alhaalla asiasta hieman enemmän.
”Pankkia ei kauheasti kiinnosta kassavirtalaskelmani vaan varallisuuteni”
-Fake news! Pankkia kiinnostaa vain ja ainoastaan se kykenetkö maksamaan asuntolainan korot SEKÄ asuntolainan lyhenyksen kuukausittain. Pankkia ei erityisemmin kiinnosta sijoitusvarallisuuden määrä. Omissa laskelmissasi asuntolainan lyhennys ei muka ole kuluerä, mutta pankki ei jaa tätä ajattelutapaa kanssasi, koska myös lyhennys vähentää kassavirtaasi kuukausittain ja se on pakko maksaa pois kasvatti se varallisuuttasi tai ei.
”Kiinnostaa tietää missä ja millaisessa asunnossa Espoossa päin asuskelet, jos koet, että vuokralla asuminen on kannattavampaa?”
-Kaksion vuokra Espoossa ~1000e/kk. Samantyyppinen oma asunto ~280k €, 25v laina-aika vastikkeineen 15% omarahoituksella ja 0.5% korolla ~1110e/kk. Jos oletat vuokran ja vastikkeiden nousevan ~1.5% vuodessa, niin kestää melkein 10v ennen kuin vuokra maksaa enemmän kuin omistusasuminen. MUTTA jos muutat esim. 5v välein, niin siitä tulee lisäkuluja väh. 5% asunnon arvosta eli 14k €. Nyt jos oletetaan, että vaihdat aina samanikäiseen asuntoon niin viimeistään 40v ikäisenä olet varmaankin maksanut 100k € edestä remppoja (keittiö, kylppäri, katto, julkkari, piha, lattiat, seinät, kaapistot, putket ym.).
Nyt jos otetaan huomioon vielä se seikka, että vuokralla asujalla on 280k €* 15%=42k € sijoitettavaa esim. 30v ajaksi, niin se tekisi 5% nettotuotolla 181k €. Jos tuokin otetaan huomioon, niin omalla asuminen maksaa itsensä takaisin vasta joskus 30v-40v päästä. Lisänä tuohon, että asunnosta irtautuminen on haastavaa jos esim. työllisuustilanne muuttuu syystä tai toisesta ja kuluja pitäisi saada alemmas. Se maksaa 3-4% kun välittäjälle pitää maksaa ja myynti kestää useamman kuukauden.
”että Espoosta kämpän ostaminen (etenkin niiltä alueilta, joissa näiden upgradejen hinta ei ole vielä realisoinut) ovat erittäin hyviä sijoituksia, vaikka niitä käyttäisi kotina.”
-Kirkkonummella asuntojen hinnat sahanneet paikoillaan 5-8v ajan. Sama juttu Espoossa (pl. liikenteen solmukohdat).
Pieni lisäys edelliseen kommenttiin.
Jos sekä vuokralla olijan sekä omistusasunnossa asuvan nettopalkka on 2000€/kk, niin omistusasujalla jää säästöön 890e/kk+750e/kk (asuntolainan lyhennys) kun taas vuokralla asujalla jää säästöön 1000e/kk. Kassavirtaperusteisesti vuokralla asuja voi kuluttaa 1000€/kk aivan vapaasti kun taas omistusasunnossa olevalla onkin käytössä vain 890e/kk. Lisäksi vuokralla olijalla on 42.000€ sijoitettavaa ja 3% osinkotuotolla (-verot) hän tienaisi 78e/kk enemmän.
Summa summarum: vuokralla asuminen mahdollistaa ainakin alussa korkeamman elintason.
Nyt tarkennusta tähän. Suositteletko tosissasi sijottamista puhtaasti lainarahalla (42000e) vuokralla asuvalle jolla ei ole omaisuutta? Melko rohkea veto.
ps. Minusta jokainen tarkastelee tulonsa ja menonsa just siitä vinkkelistä mistä haluaa omaa talouttaan katsoa. Eikö se silloin parhaiten palvele häntä itseään?
Laurisson sanoi mielestäni hyvin, että jokainen mittaa omalla tavallaan, koska se tosiaan mitä mitataan riippuu niin ihmisen tarpeista. Joku on jo tilanteessa, missä vain kassavirralla on väliä, joku on siinä tilanteessa, että tarvitsee oikeasti kasvattaa varallisuutta esim. pankin vakuuksia vastaan (olen törmännyt tähän tilanteeseen jo kerran, koska ei ole asunto-omaisuutta vakuuksina, joka tekee lisäsijoitusasuntojen hankkimisen haastavaksi).
NIin kauan ymmärtäisin Jukan laskutavan, jos en tulisi vuokraamaan nykyistä asuntoani jälleen eteenpäin muutaman vuoden päästä, mutta, koska se tosiaan on vain koti, joka tulee muuttumaan sijoitusasunnoksi, on turha laskea asuntoa siten, että saisin pääomasta hyödyn vasta kun olen maksanut koko lainan.
Laskutapa on ok siinä kohtaan jos/kun alkaa tulla perheenlisäystä ja hankin jonkun asunnon, jota minulla ei ole edes suunnitelmissa muuttaa vuokra-asunnoksi. Tosin silloin toivottavasti olenkin jo lähellä FIRE:ä ja voin alkaa laskea FIREe:n tarvittavaa kassavirtaa.
Myös minä lopetin lukemisen tuohon 177 euron asumiseen. Turhan paljon oikomista sensaatiomaisen artikkelin aikaansaamiseksi. Ei jatkoon.
Mitä muuta mielestäsi pitäisi laskea omistusasumisen kuluihin? Korkoa ei ainakaan tarvitse laskea, koska inflaatio 1% luokkaa ja korot 0,3%. Inflaatio syö joka vuosi enemmän lainaa kuin korkoja joutuu maksamaan.
Yllätyn tästä aina uudestaan. Ymmärrän, että jos lasketaan kassavirtaa logiikkani ei toimi, mutta kun puhutaan ihan puhtaasti varallisuuden kasvattamisesta ja säästämisestä (mikä oli kirjoituksen aihe), en ymmärrä, miksi asuntolainan takaisinmaksaminen ei ole säästöä vaan kuluja. Vuokran maksaminen kasvattaa jonkun toisen varallisuutta, säästäminen omaa varallisuutta. Mielestäni se on näin yksinkertaista.
Osaatko selittää, koska haluisin aidosti ymmärtää?
Mielestäni on selvää, että asuntolainan lyhentäminen on säästämistä. Vuokralla asuva ei voi säästää ja hänellä on vain kuluja asumisesta. Tässä kuitenkin verrataan taas niitä omenoita ja appelsiineja. Omistusasujalla on sidottuna pääomaa, jos verrattaisiin samanlaista tilannetta niin vuokralaisella tämä pääoma olisi kasvamassa eikä kiinni seinissä.
Pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat nousevat, asunnon tuotto on verotonta kahden vuoden jälkeen jne. Muuttujia on paljon. Toisaalta muuttotappiopaikkakunnalla vuokraaminen voi olla hyvinkin järkevää.
Olen pyöritellyt Excelissä näitä laskureita silloin tällöin ja kun otetaan mukaan oman sidotun pääoman vaihtoehtokustannus, varainsiirtovero jne. niin toisissa tilanteissa vuokraaminen on hyvinkin järkevää. Alueella jossa hinnat nousevat ja maassa jossa korot ovat nollassa jää vuokraaja tappiolle. Silloinkin asunnon vaihtaminen parin vuoden välein voi keikauttaa laskelmat vuokraajan eduksi.
Jep, olen samaa mieltä siitä, että muuttotappiopaikkakunnalla (tai vain paikkakunnalla, jossa asujien lukumäärä pysyy samana) vuokraaminen voi hyvinkin olla kannattavampaa, koska asuntojen hintojen nousulle ei ole varmuutta. Itse pyrin ostamaan ja edelleenvuokraamaan pelkästään kasvukeskuksista ja hyvien yhteyksien varrelta, jolloin niin vuokra kuin itse asunnon arvonnousu on vielä viiteryhmääkin parempaa.
Uskon, että samalla voi ostaa hyvän kodin ja hyvän sijoituksen ja ainakin kaksi asuntoa, jotka olen tähän mennessä ostanut, ovat täyttäneet molemmat kriteerit.
Hei, Ehdotus:
Muutatte yhteen. Tyttöystävä maksaa asumisesta 200e/kk, eli säästää asumiskuluissa 639€/kk.
Sinä säästät tällöin asumisessa 178€/kk. Saat menosi tippumaan 570->178 = 398€/kk. Muissa menoissa kun vielä säästät 100€/kk, niin kuukausittaiset menosi olisi vain 298€/kk.
Toinen vaihtoehto että tyttöystäväsi ostaa puolet asunnostasi. Maksatte kumpikin asumisesta vain 98€/kk. Jos saat asunnon puolikkaasta esimerkiksi 125000, niin sijoitat sen osinkoa maksaviin yrityksiin. Näin saat 335€/kk osinkoja puhtaana käteen.
Eli nykyiset menosi 570, asumisessa säästät 80€, ja osinkoja tulee 335, eli menosi olisi vain 155€/kk. Tyttöystäväsi säästää kuukaudessa tällä järjestelyllä 750€/kk.
Noin kovalla säästötahdilla asunto on maksettu pois ihan 3 vuodessa. Sen jälkeen alkaa puskea säästöjä osakkeisiin ja sijoitusasuntoihin. Sijoituksia kertyy ihan älytöntä tahtia ja sieltä alkaa tulla kokoajan vaan enemmän tuloa ja jää vaan entistä enemmän säästöön.
Kyllä minulla ideoita riittää miten talous laitetaan kuntoon.
Itse asiassa jotain tuollaista vastikkeen jakoa olen miettinytkin, mikäli yhteenmuutto tulee tapahtumaan, säästö kuitenkin olisi hänelle niin järkyttävän suuri.
Yhteistä asuntolainaa en varmaan halua ottaa ennen kuin olen naimisissa, koska lakikiemurat ja olen nähnyt liikaa eroja, joissa on ollut yhteinen asuntolaina ja mikäli ero on muutenki ruma, ei ero ole kauhean kaunista katsottavaa. Raha ja rakkaus kun toimivat huonosti usein yhdessä – mikäli rakkauteen tulee yhtään ryppyä.
Muuten ideat ovat erittäin hyviä ja mielestäni voivat toimia enemmän kuin hyvin erittäin monella parilla! Juuri tuon takia itse tuenkin omistusasumista vuokra-asumisen sijasta, koska kun aloittaa nuorena, alkavat asunnot kumuloimaan tuloja ja varallisuutta aivan eri tahtia kuin jos surffaisi vuokrakodista toiseen. Pitkällä aikavälillä omistusasuminen voittaa aina vuokra-asumisen – etenkin niin kauan kuin asuu kasvukeskuksissa ja asuntojen hinnat nousevat inflaatiota nopeammin.
Upea kirjoitus, oikein ahmin innoissani tämän tekstin. Jos minä saisin päättää (ja miksen saisi? On enää aloittamisesta kiinni 🙂 ) hankkisin elantoni juuri tämänlaisesta työstä. Innoissani perkaisin ihmisen kulutusta ja etsisin paikkoja järkeistää sitä yhdessä asiakkaan elämäntilanteen ja intohimojen kanssa toimivaksi. Sarjaan kuuluisi toki luentoja aiheesta isommalle massalle. Kysyntää olisi. Voisikin pohtia pienen sivuprojektin aloittamista..
Tuota asuntolainan lyhennysosan laskemista kuluksi vs. säästöksi joutuu seuraamaan jokaisella foorumilla ja blogilla, joita lueskelee aiheesta. En oikein ymmärrä mikseivät ihmiset näe, että se on ihan näkökannasta kiinni, että kuinka sen käsittelee. Toiset katsovat taloushallinnon näkökulmasta: ”mitä kaikkea tulee tilille ja mitä sieltä lähtee”, ja se on ihan hyvä ja sallittu näkökulma ja palvelee sitä tarkoitusta mitä tarkastelija haluaa, ja toiset taas tarkastelevat mieluummin ”mikä kaikki kartuttaa itselleni varallisuutta vs. mikä ei kartuta”.
Joskus aiemmin kommentoin samaa: vanhan omakotitalon lainanlyhennys syrjäkylässä ei välttämättä kerrytä omaisuutta, mutta PKS (tai Tampere, Turku, Jyväskylä, jne.) alueella olevat yksiöt / kaksiot ovat kyllä pääsääntöisesti pelkkää säästöä ja omaisuuden kasvua. Monesti kuulee myös väitettävän, että ”mutta kun se raha sitoutuu seiniin, etkä ikinä sitä sieltä realisoi, vaan käytät sitä aina uutta isompaa ja kalliimpaa asuntoa ostettaessa, jolloin se raha on käytännössä menetetty.” Mikä on sikäli erikoinen väite, sillä sinulla nämä ovat selkeästi tulevia vuokrakohteita ja sen lisäksi tuo sitoutunut omaisuus mahdollistaa sinulle helposti myös sen omaisuuden käyttämisen velkavipuna sijoituskäytössä tai sen omaisuuden irroittamisen tarvittaessa erilaisissa elämäntilanteissa.
Hienoa, että teksti viihdytti! Olisi kieltämättä aivan mahtava ammatti, koska siinä yhdistyisi ihmisten aito auttaminen ja palkkatyö. Ehkä itsekin harkitsen tätä joskus! Sivuprojektiksi sellainen sopii hienosti kenelle tahansa.
Jaan näkökulmasi tuossa asuntolainan lyhennyksessäsi täysin. Jokainen saa katsoa laskelmia, miten haluaa, mutta juuri omassa taloudessani ja tavoiteissani tuo taloushallinnollinen näkökulma asiaan antaisi huomattavan vääristyneitä numeroita siitä, mikä on tärkeätä matkalla FIRE:een.
Muistankin tuon kommenttisi! Taisi olla jossain niistä kirjoituksista, missä kuukausittainen säästöprosenttini oli erityisen korkea (yli 90%). Ja juurikin näin, että koska asunnot, joita ostan tällä hetkellä ovat minulle tulevia vuokra-asuntoja, ei ne eroa osakeomistuksistani oikein mitenkään + että ne ovat kasvukeskuksista. Tuolla kassavirtaperiaatteella pitäisi periaattessa laskea kuluiksi kaikki rahat, jotka menevät sijoituksiin (ja mahdollinen sijoituslaina), mikä olisi vain outoa.
En näkisi ollenkaan varmana suomen isoissa kaupungeissakaan asunnon inflaatiokorjattu arvo kasvaisi. Ei täällä tontti heti ole loppumassa. Tottakai euromääräinen arvo nousee inflaation mukana. Jos vertaa asunnon hintaa palkkaan, niin tuskin hirveästi nousee ellei miinuskorot tule.
Esimerkiksi jos nyt ostat uuden asunnon 250k€, niin 45 vuoden päästä et sen arvolla enää uutta asuntoa saa. Asunnon arvo on tyyliin enää 170k€ + taloyhtiön remontit -30k€. Tässä puhun kokoajan hinnoista joissa ei ole huomioitu inflaatiota. Tottakai inflaatio on nostanut asunnon hinnan 45 vuoden aikana paljon isommaksi kuin uutena. (Jos ei ymmärrä inflaation merkitystä niin kannattaa ostaa asunto Venezuelasta, koska siellä inflaatio 1000% vuodessa, niin nouseeko asunnon arvo 10x joka vuosi??)
Eli arvioni mukaan uuden kaksion inflaatiokorjattu hinta laskee 250k€-170k€+30k€ = 110k€
Tämän kun jakaa 45vuodella tulee asunnon vanhenemisesta arvon alennusta 203€/kk.
Lisäksi asumiskuluiksi yhtiövastike, niin on kyllä edullisempaa kuin vuokralla.
Asuntolainaakin kannattaa miettiä inflaatio huomioiden. Jos esimerkiksi asuntolainan korko on 0,5%, ja inflaatio 1,0%, niin et maksa periaatteessa yhtään korkoa. Tässä tapauksessa asuntolaina pienenee enemmän mitä korko on. Tottakai tästä tulee selvää hyötyä asunnon velaksi ostaneelle.
Näinhän se juuri on. Itse olen kuitenkin ihan luottavainen, että ostamani kohteet on alueilla, joissa asunnon arvonnousu on inflaatiota kovempaa. Toinen kun on Tampereella niin keskustassa, että siellä ei lisää tilaa enää ole, ellei aleta vanhoja asuntoja purkaa.
Helsingissä pyrin ostamaan asuntoni myös alueelta, jossa kyllä tilaa on, mutta julkisia yhteyksiä riittää. Uskon tehneeni hyvät asuntosijoitukset, mutta vain aika näyttää loppujen lopuksi, mitä tapahtuu. Tämä pätee oikeastaan kaikkiin, jotka asunnon ostavat PK-seudulta – uskon, että harva ostaa asuntoa omasta mielestään huonolla sijainnilla.
Tuli hyvä fiilis tästä tekstistä! Hienoa, että tyttöystäväsi halusi itse saada tämän säästöremontin aikaiseksi, siitähän tämä loppujen lopuksi on kiinni – omasta mindsetistä! 🙂
Kiva kuulla! Olen itsekin positiivisesti yllättynyt tyttöystäväni asenteesta ja tuloksesta tässä projektissa – kaikki tosiaan on itsesät kiinni niin usein.
Meillä vaimon kulut eivät ole koskaan ollut ongelma vaan pienet tulot. Kelan maksama peruspäiväraha tosin mahdollistaa opiskelun kohtuullisella tulotasolla. Suurimmaksi menoeräksi on muodostunut erilaiset hankinnat lapsellemme joten en voi kyllä moittia häntä siitä.
Sain houkuteltua vaimon aloittamaan rahastosäästämisen lupaamalla 100€/kk jos hän laittaa myös 100€/kk. Näin vaimon sijoitukset kasvavat yhteensä 200€/kk, lisäksi varakassaan menee joka kuukausi 100-200€. On tärkeää että parisuhteessa molemmat suhtautuvat rahaan edes jotenkin samalla tavalla. Varallisuuden kasvattaminen ei voi olla avioliitossa parempi palkkaisen etuoikeus joten pyrin toimimaan sen mukaisesti.
Olen aivan samaa mieltä, että rahaan suhtautuminen täytyy olla jollain tavalla edes samalla tasolla, jotta parisuhde voi toimia pitkällä aikavälillä.
HIenoa nähdä, että pienemmilläkin tuloilla pystyy saada tuon verran säästöön, juuri silloin nuo pienemmätkin summat kun alkavat kasvaa sijoituksissa, motivoivat sijoittamaan entistä enemmän!
Hyvää muutosta. Ja tärkeää tosiaan tuo että tyttöystäväsi muutti itse toimintaansa omasta halustaan. Etkä tuputtanut liikaa omia tapojasi. Meillä meni vähän niin että alussa yritin liikaa tuputtaa omaa tapaani. Mutta sitten ymmärsin etteivät kaikille sovi samat tavat käyttää rahaa. Nyt olen tyytyväinen tähän nykytilanteeseen, molemmille jää sopivasti rahaa kulutukseen ja säästämiseen omasta mielestään. Se on tärkeämpää kuin kulutuksen pienentäminen jos ei siihen näe itse tarvetta. Jokainen saa lopulta valita miten rahansa käyttää.
Nyt lähiaikoina on omakin kulutus noussut ihan tietoisesti. Tämä on itseasiassa tehnyt ihan hyvää kun on löytänyt kiinnostuksen kohteita mihin käyttää rahaa. Niukkojen vuosien jälkeen on mukavaa panostaa eri asioihin kuten harrastuksiin ja ravintoloihin.
Joskus nuorempana olisin varmaan juuri tehnyt niin, että olisin alkanut tuputtamaan vähän liikaa omaa tyyliäni. Ehkä tässä helpotti se, että kun niin moni kaveri tietää blogistani, ja elämäntyylistäni ja lähes jokainen heistä on inspiroitunut säästämään ja sijoittamaan enemmän – omalla tyylillään – niin luotin, että sama varmasti tapahtuu tyttöystäväni kanssa, koska hän oli ollut asiasta jo kiinnostunut ennen minunkin tapaamistani, mutta ei vain tiennyt miten.
Itsekin nostan kulutustani varmasti ensi vuonna kun minimalistivuosi on ohi, mutta rehellisesti sanoen ainoa asia, mitä tunnun tällä hetkellä kaipaavan on matkustelu. Toisaalta siihen nyt palaa helposti se pari tonnia vuodessa, niin saa nähdä paljon enemmän vuonna 2020 tulee kulutettua kuin tänä vuonna. Muuten rahalle on ainakin tällä hetkellä keksiä muuta käyttöä, koska harrastukseni eivät ole niin kalliita kuin keskimääräiset harrastukset välineineen ja lisensseineen.
Kiitos mielenkiintoisesta julkaisusta! Minulla on sinänsä sama tilanne, paitsi että olen edelleen tuossa ’järkytys’ kohdassa poikaystävän kulutuksen & rahanhallinnan taitojen suhteen, eikä hänellä tunnu olevan lainkaan näkemystä tai motivaatiota muuttua. Aika näyttää, voiko kaksi hyvin erilaisesti rahaan suhtautuvaa rakentaa yhteistä elämää. Hienoa että sait tyttöystäväsi innostumaan aiheesta, jos on vinkkejä, niin otan vastaan!
Lähipiirissäni löytyy myös pareja, joilla parisuhteen eri osapuolilla on erittäin erilaisia käsityksiä ja taitoja rahanhallinnan suhteen. Ymmärrän hyvin, miksi parisuhteessa raha tulee niin usein tutkitustikkin riitakysymykseksi, koska se kuitenkin vaikuttaa kaikkeen elämässämme ruokavaliosta, harrastuksiin ja asumisjärjestelyihin.
Itse olen suhteellisen epäileväinen suhteen tulevaisuuden kannalta, mikäli rahan käytössä on selkeitä eroja, jotka oikeasti häiritsevät toista/molempia osapuolia suhteessa. Sen verran monta kertaa olen nähnyt sen lähipiirissäni ja aina toiselle on riittänyt jossain kohtaa – rahan käyttö on kuitenkin niin lähellä koko elämäntapaa.
Vaikea sanoa, miten saisi toisen motivoitua taloudenhallintaan, koska itse olen uskonut aina sisäsyntyiseen motivaatioon oikeastaan kaiken itsensäkehittämisen osalta. Jos jotain motivaatiokeinoja voisi keksiä, niin lähtisin ehkä harrastusten ja muiden mielenkiintojen kohteiden kautta hakeman näkökulmaa säästämiseen ja sijoittamiseen.
Joku iso investointi harrastukseen/mielenkiinnon kohteeseen liittyen, johon pitää säästää? Yhteisen tulevaisuuden miettiminen oikeasti pitemmälle ja unelmien kodin ostaminen? Jos lapset ovat tulevaisuudessa, niin niille säästäminen? Vaihtoehto kuin vaihtoehto, niin jotenkin sen motivaation pitää kummuta omista intressesitä, muuten käy vähän kuin monelle ihmiselle laihdutuksessa – mielenkiinto ei pysy yllä kauaa.
Hei!
Olen tässä vuoden aikana kiinnostunut yhä enemmän säästämisestä ja sijoittamisesta. Jo keväällä aloin seuraamaan omaa kulutusta tarkemmin. Olen mielestäni laittanut säästöön/sijoittanut ahkerasti ja harkinnut rahan käyttöä arjessa. Tästä postauksesta inspiroituneena tarkkailin viime kuun kulutustani ja heti löysin parannettavaa! Kiitos, että jälleen inspiroit talouden hallinnassa!
Kiitos paljon! Mahtavaa kuulla, että teksti auttoi inspiroitumaan entisestään! Uskon, että meillä kaikilla on varmasti turhaa kulutusta mistä karsia, jonka huomaa vain juuri menoja seuraamalla.
Moi! Tosi kiva teksti, jossa tarkasteltiin pitkästä aikaa hieman erilaista kulutustapaa. Muutksesta jäin kaipaamaan vähän tarkempaa tietoa siitä, mistä asioista oikein karsittiin ja olisi ollut kiva lukea tyttöystäväsi omaa pohdintaa siitä mikä oli helppoa tai mikä vaikeaa.
Ravintolassa käynnitkin ovat paitsi syömistä niin myös sosiaalinen tapahtuma, on helppo sanoa, että jättää vain menemättä ravintolaan. Tällöin on kuitenkin keksittävä vaihtoehtoisia tapoja ystävien näkemiseen. Vaihtoehtona voi olla kokkaus ystävien luona yhdessä ruokaostokset maksaen, mutta sopivan ruuanlaittopaikan löytäminen ei ole aina helppoa, kun on mobilla pieniä yksiöitä pikkuruisilla keittokomeroilla. Vaikka nämä muutokset olisivatkin itselle helppoja niin lähipiirille ne eivät kuitenkaan aina välttämättä ole. Se puolestaan voi jarruttaa säästämistä.
Mutta todella hieno muutos kulutuskäyttäytymisessä ja tästä olisi kiva kuulla taas joku päivitys muutaman kuukauden kuluttua🤗
Olisin toki mielelläni kirjoitellut tarkemminkin, mistä tyttöystäväni luopui, mutta totesin, että mielelläni pidän hänet semisti blogin ulkopuolella, jonka takia en viitsi mennä hänen elämäntyylissään ja mielenkiinnonkohteissaan yhtä syvälle kuin omassani – tai ainakaan sen enempää kuin mainitsin kirjoituksessa. Keskimäärin säästö tuli kuitenkin siitä, että tyttöystäväni vähensi kaiken ei-pakollisen ostamista vähän. Kun vähentää kaikesta vähän, sai suuren säästön!
Tuo sosiaalinen aspekti on kieltämättä monelle niin perus ravintolakäynneissä kuin ns. ”mennään yksille” baarikäynneissäkin iso juttu. Haluaisin kyllä itse nähdä enemmän, että ihmiset keksisivät tapoja sosialisoida ilman ruokaa, 7 euron kahvia tai alkoholia. Silloin kun kaikki sosiaalinen kanssakäyminen perustuu johonkin edellämainittuun ja samalla valittelee, että raha ei riitä säästöön, on usein vain peiliinkatsomisen paikka ja mielikuvitukselle tarvetta.
Hyvä idea tuosta päivityksestä! Voisin kysellä tyttöystävältäni, jos hänelle on ok, että hänen kulutustaan silloin tällöin blogissani availisin – saa tosiaan hieman erilaista näkökulmaa, kuten itsekin sanoit.