Matkani tietokirjailijaksi osa 12 – Kirjoitusprosessini

Nyt kun toisen tietokirjani kirjoitusprosessi on aivan loppusuoralla, on minulle tullut jonkun verran kysymyksiä siitä, miten saan niin paljon kirjoitettua ja miten kirjan kirjoitusprosessini toimii. Toisen kirjan kohdalla huomasin, että prosessini oli itse asiassa täysin samanlainen kuin ensimmäisen kohdalla – yksi niistä syistä, miksi toinen kirja pystyi valmistumaan niin paljon nopeammin. Tiesin, mikä toimii ja pyrin vain käymään saman prosessin uudestaan.

Tässä tekstissä avaankin, mitkä vaiheet kirjan kirjoitusprosessisani ovat. Tämä toimii itselleni erittäin hyvin tietokirjoja kirjoittaessa, mutta kun joskus toivottavasti romaanin kirjoitan, pitää prosessi uudistaa täysin todennäköisesti. Löydät aikaisemmat tekstini matkastani tietokirjailijaksi alta, jos et ole niitä aiemmin vielä lukenut.

Matkani tietokirjailijaksi osa 1 – Unelmasta ja ajatuksesta kirjaksi – nopea katsaus
Matkani tietokirjailijaksi osa 2 – Käsikirjoituksen kirjoittaminen
Matkani tietokirjailijaksi osa 3 – Käsikirjoituksen editoiminen ennen kustannustoimittajaa
Matkani tietokirjailijaksi osa 4 – Kirjan tarjoaminen kustantamoille 
Matkani tietokirjailijaksi osa 5 – Kustannussopimus
Matkani tietokirjailijaksi osa 6 – Milloin kirja on valmis?
Matkani tietokirjailijaksi osa 7 – Kustannustoimittajan kanssa työskentely
Matkani tietokirjailijaksi osa 8 – Kirjan kannen ja nimen päättäminen
Matkani tietokirjailijaksi osa 9 – Tietokirjan julkaisu!
Matkani tietokirjailijaksi osa 10 – Tältä kritiikki tuntuu kirjailijasta
Matkani tietokirjailijaksi osa 11 – Kirjan markkinointi yksin ja yhdessä kustantamon kanssa

Mennään suoraan asiaan, koska prosessin vaiheita on sen verran monta.

Vaihe 1: Päätän aiheen

Itselläni on pilvessä kansio, jossa on läjä ideoita niin tietokirjoille ja romaaneille. En usko, että tulen koskaan kirjoittamaan kaikkia kirjoja, joista minulla on idea-aihiot ja mihin kerään ideoita vuosien varrella, mutta kerään niitä silti. Ongelmani ei olekaan koskaan niin kirjojen tai blogien kirjoittamisessa ollut se, että ideoita ei riittäisi. Ja omasta mielestä vielä ideat ovat suhteellisen hyviä. Ongelma on se, että minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa kaikkia hyviä ideoita blogiteksteiksi ja kirjoiksi mitä ehdin. Blogitekstidrafteja itselläni on tällä hetkellä noin 300, siinä missä kirjaideoita minulla on noin 20.

Joka tapauksessa, ensimmäisessä vaiheessa lyön lukkoon aiheen. Ensimmäinen kirja oli pitkään mielessä, koska tiesin, että haluan kirjoittaa keskivaikeustason sijoituskirjan, joka keskittyy ennen kaikkea sijoittamisen psykologiseen puoleen. Tästä syntyi Viisas Sijoittaja. Seuraavana tiesin, että haluan kirjoittaa kirjan henkilökohtaisen talouden koko kaaresta. Tämä on seuraava kirjani. Myös kolmanteen kirjaani minulla on jo valmiit ideat. Vaihtoehtoja on kolme, vaikka varmaan kirjan kirjoitustauon tulen pitämäänkin tässä toisen kirjan jälkeen. Ideat ovat:

1. FIRE-kirja (tämän todennäköisesti kirjoitan, vasta kun olen FIRE).
2. Hardcore-sijoituskirja (tällaisia ei Suomessa ole juuri koskaan kirjoitettu akateemisen kirjoituksen ulkopuolella)
3. Joku teknologian, tekoälyyn, sosiaaliseen mediaan ja IT-jättejä käsittelevä kirja. Perttu Pölönen julkaisi tänä vuonna Saisinko Huomiosi-kirjan ja idea oli aika samanlainen kuin siinä, mutta tarkoitus oli mennä huomattavasti syvemmälle aiheeseen ja tästä olen tehnyt eniten jo valmista tutkimusta. Saattaa olla, että tämän joka tapauksessa idean kuoppaan, koska Perttu Pölönen sen verran iso nimi.

Mutta joka tapauksessa, ideoita vielä seuraavankin kirjaan on valmiina. Pitää vain päättää ja löytää aikaa.

Vaihe 2: Tutkimusvaihe

Kerään tosiaan tutkimusjuttuja kaikkiin kirja-aihioihini koko ajan arjessa, jonka takia Viisaaseen Sijoittajaan keräsin kuitenkin kamaa semiaktiivisesti 8 vuotta. Toiseen kirjaani keräsin ennen virallista tutkimusvaihetta oikeastaan tarinoita ja tavaraa vuosikymmenen. Tutkimusvaihe onkin pitkään ensi alkuun vain asioiden imemistä itseensä ja muiden ihmisten kuuntelua ja maailman ymmärtämistä, ennen kuin alkaa intensiivinen tutkimusvaihe.

Kun olen päättänyt jonkun kirjan aiheen, alkaa kuitenkin oikea intensiivinen tutkimusvaihe. Tämä on vähän samanlaista kuin sijoitusanalyysi, eli tutkin aiheen ympärillä olevia journaleja, ja muita tieteellisiä julkaisuja yhdessä Google Scholarin kanssa. Nykyään käytän myös Consensusta, joka auttaa löytämään ennen kaikkea arvostetuimmat tutkimukset aiheesta kuin aiheesta. Haluan kirjoittaa tietokirjoja, jotka aiheesta riippumatta istuvat erittäin vankan akateemisen tutkimuksen avulla omilla avuillaan, vaikka kirjat ovatkin tarinavetoisia ihan lukukokemuksen parantamiseksi.

Aiheesta riippuen kirjaan ylös kaikki lentävät lauseet, ajatukset mitä aiheesta kuulen ja saan mieleeni. Kavereilta, ohikulkijoilta, podcasteista, nettifoorumeilta, lehtien kommenttikentistä. Olen tutkimusvaiheessa usein erittäin herkkänä ja tuntosarvet pystyssä koko ajan ja mitä ihmeellisimmistä tilanteista saa ideoita kirjaan.

Vaihe 3: Kirjan sisällysluettelo

Kun olen kerännyt epämääräisen määrän tavaraa, tutkimuksia ja tarinoita kirjaa varten, alan hahmottelemaan sisällysluetteloa. Tiedän aiheen. Minulla on sisältöä, mutta mitä oikeastaan haluan kirjalla sanoa? Tähän auttaa alustavan sisällysluettelon rakentaminen. Usein on tiettyjä aiheita, jotka ovat selviä, mutta etenkin Viisaassa Sijoittajassa minulla oli alun perin 16 lukua, mitä halusin kirjoittaa. Pituuden takia jouduin kuitenkin karsimaan neljä lukua ja päädyin 12sta. Aika samanlaisen prosessin kävin myös toisen kirjani kohdalla. Alkuperäinen sisällysluettelo on aina huomattavasti isompi ja pitempi kuin viimeistelty kirja, joka on trimmattu.

Vaihe 4: Kirjoitusretriitti

Meillä on tapana lähteä kesälomaksi avovaimoni kanssa, joka harrastaa piirtämistä, viikoksi kahdeksi jonnekin Suomen sisälle ”retriittiin”. Viisaan Sijoittajan kohdalla otimme AirBnB:n Turusta muutaman muun kaverimme kanssa ja toista kirjaani varten otimme AirBnb:n Tampereelta. Käytännössä taiteilemme siis 6-8 tuntia päivässä ja loput päivästä käymme kävelemässä, teemme ruokaa ja käymme ravintoloissa. Yhdistelmä on hyvä kaikin puolin, koska on samaan aikaan aitoa parisuhdeaikaa, että uskomattoman tehokasta.

Pystyn kahdessa viikossa kirjoittamaan kiitos valmiin sisällysluettelon ja tutkimustyön usein 300-400 sivua raakatekstiä eli suurimman osan kirjasta. On hyvä huomata, että tämä teksti on siis aitoa raakatekstiä, eli heitän vain tekstiä paperille, eikä se oikein ole millään tavalla julkaisukuntoista. Edes sillä tasolla, että julkaisisin blogissa tällaista tekstiä. Hyvin valmisteltu onkin melkein tehty. On myös huomattavasti helpompi kirjoittaa 6-8 tuntia päivässä kuin tunti päivässä työn jälkeen, mistä päästäänkin seuraavaan vaiheeseen.

Vaihe 5: Tunti päivässä

Yleensä toisen puolen kesälomasta sitten lomailen ihan kunnolla, enkä kirjoita laisinkaan kuin satunnaisia blogitekstejä. Kun työt alkavat, kirjoitusrutiinini on kuitenkin selvä. Kirjoitan joka päivä vähintään tunnin päivässä. Satoi tai paistoi. Olen väsynyt tai en. En jousta tästä rutiinista koskaan. Jos pidän päivänkin taukoa, rutiini ratkeaa ja sitä on vaikea saada taas kiinni. Kun kirjoittamisesta on tehnyt rutiinin työpäivän jälkeen, se muuttuu vähän samaksi kuin Netflixin katsominen, päivällinen tai iltakävely – tuntuu ontolta, jos sitä ei tekisi.

Ilman tätä rutiinia en pystyisi kirjaa koskaan kirjoittamaan päivätöiden ohella, koska olen erittäin huono tekemään asioita ilman rutiinia. Etenkin, kun kirjoittaminen kuitenkin usein maistuu puulle – siitä huolimatta, vaikka sitä rakastankin! Tunti päivässä-vaiheessa kirjoitankin raakatekstin valmiiksi, että teen ensimmäisen editointikierroksen. Eli kirjoitan koko kirjan uudelleen luku luvulta.

Vaihe 6: Pakotus

Tunti päivässä vaihe kestää yleensä noin puoli vuotta. Tämän jälkeen alan vihaamaan tekstiäni. Ja rehellisesti menetän motivaationi tekstiin aina täysin. Joskus hyvältä tuntuneet oivallukset, tuntuvat vastenmielisiltä ja kohdat, jotka olivat aiemmin neutraaleja maistuvat vain puulta. Tämä tapahtuu usein toisella tai kolmannella editointikierroksella ja lasken vain minuutteja, että pääsen tekstistä vihdoin eroon. Tämä onkin se itselleni suurin taistelun vaihe. En pidä tekstin editoinnista, mutta se on aina tehtävä. Pakotan siis itseni vain tekemään sitä päivästä toiseen, vaikka vihaan jokaista sekuntia. Palkinto kuitenkin odottaa lopussa.

Vaihe 7: Esilukijat

Kun teksti on siinä kunnossa, että vihaan koko kirjaa, on aika päästää siitä irti hetkeksi. Viisaan Sijoittajan annoin neljälle esilukijalle, mutta toisessa kirjassa esilukijamääräni moninkertaistui. Henkilökohtaisesta taloudesta kirjoittaessa tarvitsin niin paljon erilaisia näkökulmia kuin mahdollista, joten tämä oli tärkeää.

Kun luovutan tekstin osaset esilukijoille, stressi vapautuu. Ja otan kuukaudeksi täyttä etäisyyttä tekstiin. En editoi, en tee tekstille mitään. Keräänkin tämän ajan lisää sisältöä kirjaan, mutta en katso itse tekstiä ollenkaan. Haluan ottaa tässä kohtaa paljon etäisyyttä tekstiin, jotta voin jatkaa sen jatkotyöstöä tuorein silmin.

Vaihe 8: Lisään uudet asiat

Kun saan kommentit esilukijoilta, tekstiin palaaminen tuntuu mahtavalta. Etäisyys ja uudet asiat tuovat tekstin uudestaan eloon ja olen jälleen innostunut! Tämä kohta onkin varmaan lempiasiani. Suurin osa tekstistä on kirjoitettu. Suurin osa korjauksista on tehty. Jäljellä on enää uusien hienojen juttujen lisääminen tekstiin sekä esilukijoiden kommenttien pohtiminen ja tekstin muokkaaminen sen mukaisesti. Ilman esilukijoita, kaikki kirjani olisivat huomattavasti huonompia. Vaikka kirjan kirjoittaminen on 99% yksinäistä puuhaa, tulee omalle tekstilleen niin sokeaksi, että ulkopuolisten näkökulma siihen mikä toimii ja mikä ei, on äärimmäisen arvokasta.

Vaihe 9: Viimeinen vääntö yksin

Sitten deadline alkaakin pelottaa jo horisontissa. Olemme sopineet kustantajan kanssa aina noin vuoden etukäteen, milloin käsikirjoituksen pitäisi olla valmis ja milloin palautan sen kustannustoimittajalle luettavaksi. Keskimäärin en ole koskaan pysynyt deadlinessa, koska tekstistä lopullisesti irti päästäminen tuntuu niin pelottavalta. Pyydän aina viikon lisäaikaa ja viikon lisää ja viikon lisää. Toisessa kirjassani palautin käsikirjoituksen puolitoista kuukautta myöhemmin kuin sovittu. Lopulta käsikirjoitus kuitenkin lähtee kustannustoimittajalle.

Vaihe 10: Kustannustoimittajan kanssa työskentely

Olen tosiaan kirjoittanut oman tekstini kustannustoimittajan kanssa työskentelystä ja pakko sanoa, että itselläni on käynyt erittäin hyvä tuuri kustannustoimittajan kanssa. Tammen kustannustoimittaja Iiro Kuuranne, joka kustannustoimitti niin Viisaan Sijoittajan, että seuraavan kirjani, on äärettömän rautainen ammattilainen. Iirolla on uskomaton taito korjata suurin osa tönkkölauseistani sujuvaan muotoon tavalla, joka edelleen kuulostaa minun tekstiltäni ja pitää saman asiasisällön. Mutta teksti on yksinkertaisesti vain parempaa kustannustoimittajan käsittelyn jälkeen ja itse en pystyisi tämän käsittelyn nähtyäni koskaan enää julkaisemaan omakustannetta – niin paljon huonompaa puhtaasti oma tekstini on.

Tämä vaihe toimiikin yksinkertaisesti siten, että Iiro lähettelee minulle korjatun luvun kerrallaan kysymyksineen ja korjauksineen. Teen sitten itse vielä viimeiset omat korjaukseni luku kerrallaan kustannustoimitettuun lukuun.

Vaihe 11: Paniikki

Tämä on se paras vaihe. Kaikki luvut on kustannustoimitettu. Kirja lähtee viikon päästä painoon. Ja luen koko kirjaa uudelleen ja uudelleen paniikinomaisesti, ettei vain yhtään asiavirhettä tai typoa kirjaan ole jäänyt. Lempiesimerkkini paniikista oli Viisaan Sijoittajan kanssa, kun löysin sieltä aika nolon laskuvirheen kirjaimellisesti viimeisenä iltana ennen painoon menoa. Satuin vain osumaan kyseiselle sivulle ja tajusin, että olin laskenut prosentit väärin.

Fyysinen kirja on armoton formaatti, koska se ei anna asiavirheitä anteeksi, kuten blogiteksti, jota voi aina muokata jälkikäteen. Muutunkin perfektionistiksi tässä kohtaa – piirre, jota minussa ei ole koskaan ole muuten.

Ja lopulta kirjasta on pakko päästää irti, ja lähettää se painoon!

Yhteenveto kirjoitusprosessista

Kuten huomaat, tietokirjan kirjoittaminen ei eroa tavallisesta taiteellisesta prosessista mitenkään, koska siinä käydään kaikki tunteet läpi inspiraatiosta tuskaan ja vihaan. Itse olen huomannut, että ennen kuin alan vihaamaan tekstiäni, ei se oikeastaan ole tarpeeksi hyvä. Niin kauan kun haluan hioa tekstiä, tarkoittaa se, etten ole tekstin parissa viettänyt tarpeeksi aikaa.

Ja noh, minulle tietokirjan kirjoittaminen on taidetta, koska pyrin kuitenkin käyttämään myös paljon luovan kirjoittamisen keinoja kirjoja kirjoittaessani. Haluan kirjoittaa tietokirjoja, jotka ovat ovat täyttä asiaa, mutta joita on nautinto lukea. Eli sellaisia tietokirjoja, joista itse pidän. En usko, että asioita tarvitsee yksinkertaistaa tai tyhmentää, jotta ihmiset niitä jaksaisivat lukea ja ymmärtää. Asiat pitää vain kirjoittaa tarpeeksi selvästi, sujuvasti ja viihdyttävästi, että haastaviakin konsepteja voi ja haluaa ymmärtää.

Toivottavasti tämä teksti avasin kirjan kirjoitusprosessia ja kaikkia vaiheita, joita itse käyn läpi joka kerta. Ja ehkä antoi myös uusia tapoja ajatella myös omaa tekemistä arjessa, vaikka ei kirjoittaisi harrastuksekseen.

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi 

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin 8 vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

4 kommenttia artikkeliin ”Matkani tietokirjailijaksi osa 12 – Kirjoitusprosessini”

  1. Kiitos mielenkiintoisesta postaussarjasta! Vaikka itse en haaveile kirjan kirjoittamisesta, niin kiinnostavaa lukea tätä prosessia ja tämä on hyvä muistutus siitä, miten paljon näkymätöntä työtä kirjan kirjoittaminen vaatii. Suuri arvostus siis sinulle tästä kaikesta työtä ja kirjoitusprosessista kirjojen ja blogin parissa. Ihailtavaa, että jaksat kirjoittaa niin aktiivisesti ja laadukkaasti myös tätä blogia kirjaprojektien lisäksi.

    Odotan innolla tulevia kirjojasi. Tsemppiä ja intoa kirjoittamiseen ja kaikkeen muuhun työhön sen ympärillä!

    Vastaa
  2. Yhdyn tuohon hyvän tietokirjan määritelmään: viihdyttävää luettavaa asiasta tinkimättä. Vaikeus on juuri tuossa, että kirjoittaja osaa konseptoida ja ”yksinkertaistaa” monimutkaisia asioita ja suurta tietomäärää sujuvasti luettavaan muotoon ilman, että faktoista tingitään. Liputan ehdottomasti tuon hardcore-sijoituskirjan puolesta, sinulla olisi osaamista ja nimeä julkaista tällainen. Suomessa on julkaistu jo liikaakin toinen toistaan muistuttavia perusteoksia aloittelijoille, joista en ainakaan itse saa mitään irti. Lisäksi englanninkielisten hard core -kirjojen lukeminen tuottaa ainakin itselleni lisähaastetta, joten suomeksi kirjoitetun HC-sijoituskirjan ostaisin heti.

    Vastaa
    • Ehdottomasti. Tieteen ja faktojen popularisoiminen kuitenkin vesittämättä tosiasioita ja faktoja on äärimmäisen vaikea taiteenlaji – sekä mielestäni täysin aliarvostettu ja alipuhuttu. Se on kuitenkin loppujen lopuksi paras tapa saada massojakin sivistettyä, asiassa kuin asiaassa. Ja uskon, että ei ole asiaa, mistä ei saa mielenkiintoista kunhan sen osaa oikein esittää.

      Himo tuohon hardcore-sijoituskirjaan tosiaan olisi, koska olen täysin samaa mieltä – sen takia pyrin Viisaassa Sijoittajassa joitain edes vähän harvinaisempia asioita tuomaan. Massa- ja aloittelijakirjallisuutta Suomessa on valtava määrä. Mutta toisaalta kirja on sen verran iso panostus, että siihen menisi todennäköisesti monta vuotta oman työn ohessa. Todennäköisesti tarvitsisin kirjaan toisen nimekkään kaverin työlastiani vähentämään – ja sisältöä parantamaan.

      Vastaa

Jätä kommentti