Kokemuksiani headhuntereista

Pitkään kuvittelin, että headhunterit metsästävät vain suurimpia yritysjohtajia jossain pukujen ja 1000 dollarin tukanleikkuuden yhteydessä. Ja sitten headhunter otti yhteyttä vastavalmistuneeseen isoveljeeni. Ja pian sen jälkeen minuun.

Tänä päivänä headhunter voikin olla yhteydessä ihan kehen tahansa – kiitos digitalisaation ja erityisesti LinkedIn:n käytännössä kuka tahansa voi saada headhunterilta puhelun. Hyviä ja osaavia työntekijöitä kaikkiin tehtäviin on helpompi löytää kuin koskaan – ja toisaalta tietyillä aloilla osaajapula on massiivinen.

Yksi isoin syy headhunterien lisääntymiseen on myös aito osaamispula esim. IT-alalla, jolloin lähes kuka tahansa peruskoodarikin voi saada LinkedIn:ssä yhteydenoton.

Itselläni on käynyt tuuri ja minulla on kokemusta jo monenlaisesta erilaisesta headhunterin kohtaamisesta. Olen saanutkin etenkin tänä vuonna jonkun verran kyselyjä kirjoittaa tarkempi teksti kokemuksistani headhunterien kanssa, joten tässä kirjoituksessa käynkin läpi kolme erilaista ja omakohtaista kokemusta headhuntereista ja miten prosessi on tarkemmin mennyt heidän kanssaan.

Headhunter, joka katosi

Ensimmäinen kokemukseni headhuntereista on yllättäen jo opiskeluajoilta. Alkuun täytyy mainita, että jokainen headhunter, joka minuun on ottanyt yhteyttä on tehnyt näin LinkedIn:n kautta, mikä korostaa sitä, että nykyään pitää laittaa se oma LinkedIn-profili kuntoon.

Joka tapauksessa, ensimmäinen kohtaamiseni headhunterin kanssa oli mielenkiintoinen. Headhunter otti minuun kesäkuisena päivänä yhteyttä kun olin vielä kesätöissä ja kyseli, olisiko minulla kiinnostusta liiketoiminnan kehittäjän tehtäviin kilpailevalla yrityksellä. Vastasin, että tässä kohtaa uraa ehdottomasti. Headhunter sanoi, että erinomaista – hän palaa pian asiaan.

Ja en koskaan kuullut hänestä uudelleen.

Koska minulla oli koulut kesken tässä kohtaa ja olin jo kesätöissä en vaivautunut headhunteriin itsekään olemaan yhteydessä – missä tahansa muussa tilanteessa olisin todennäköisesti kysynyt headhunterin perään ja ihmetellyt mitä tapahtui. Ehkä yritys löysi sisäisen kandidaatin, ehkä paikan haku peruuntui, ehkä headhunter yksinkertaisesti unohti minut. Who knows?

Nykyiseen työhöni minua hakenut headhunter

Nykyisen työni headhunter-prosessista kirjoitin reaaliajassa blogiini kaksi eri tekstiä, jotka löydät täältä.

1. Headhunter otti yhteyttä
2. Irtisanouduin töistäni 

Jos et jaksa lukea molempia tekstejä (jota kyllä suosittelen), prosessi meni kaikessa ”lyhykäisyydessään” näin.

1. Headhunter kontaktoi LinkedIn:ssä ja pyysi tapaamista.
2. Nähtiin headhunterin toimistolla ja juteltiin työasioista.
3. Menin työhaastatteluun tulevalle työpaikalleni. Haastattelijoina toimi tuleva esimieheni ja HR-päällikkö.
4. Tein kolmannen osapuolen järkkäämän loogisen päättelyn- sekä persoonallisuustestit.
5. Menin viimeiseen työhaastatteluun, jossa oli tuleva esimieheni sekä yrityksen toimitusjohtaja.
6. Päätös tehtiin ja jäin työhaastatelussa toiseksi (headhunter olisi suositellut minua, mutta kyseisen headhunterin tyyliin ei kuuluneet suorat suositukset).
7. Puolen vuoden päästä tästä tuleva esimieheni soitti minulle ja pyysi minua juttelemaan uudestaan – minun sijasta valittu henkilö ei ollutkaan sopinut rooliin – viikko tämän jälkeen allekirjoitin sopparin uuteen työpaikkaani, jossa työskentelen myös kirjoitushetkellä.

Kokemuksessa oli aika isoja käänteitä ja lopulta kun sain kun sainkin työn, vaikka jäin työhaastattelussa kakkoseksi, tuntui minusta, että minulla kävi aivan valtava tuuri. Samalla minua jäi ihmetyttämään, miksi minua ei alunperin valittu hommaan, mutta syynä oli yksinkertaisesti se, että toinen hakija oli paperilla asiantuntevampi juuri siinä asiassa, mitä sillä hetkellä haettiin.

Minua jäi myös hämmentämään se, miksi kyseisen headhunter toimiston tyyliin ei kuulunut suora suosittelu. Olin aina itse kuvitellut, että headhunterit palkataan juuri sen takia, että heillä on osaamista nähdä asioita, mitä ehkä perus ihminen, jonka leipätyö ei ole rekrytointi, ei näe.

Tämä maksoi työnantajalleni aika paljon aikaa ja toisaalta myös rahaa, koska kehitystyöt eivät kollegojeni mukaan puolen vuoden aikana juurikaan liikkuneet, ennen kuin tulin taloon, mikä on osaltaan tehnyt myös omasta arjestani huomattavasti hektisempää.

Kyseinen headhunter-toimisto soitti minulle vielä sen jälkeen kun olivat huomanneet LinkedIn:ssä, että aloitin nykyisellä työnantajallani ja halusivat kuulla kuulumisia (sekä toki samalla pitchasivat tulevaisuutta varten itseään, kun seuraavalla kerralla minä olen se joka myös haastattelee ihmisiä). Mitä luulet tämän kokemuksen perusteella, haluanko palkata samaisen headhunter-firman hommaan? En usko – ainakaan, jos heiltä ei saa suoria suosituksia.

Viimeisin headhunter-kontaktini

Viimeisimmän kerran headhunter oli minuun yhteydessä tämän vuoden alussa LinkedIn:n kautta. Olin ehtinyt olla nykyisessä työtehtävässäni vasta alle puoli vuotta. Tällä kertaa yhteyttä ottanut headhunter sanoi, että hänellä olisi kaksi eri työtä, johon profiilini osuu hyvin.

Olin erittäin otettu, että vain pari vuotta valmistumiseni jälkeen osaamiselleni oli selkeästi paljon kysyntää. Tässä kohtaa otin työtehtävistä sekä työpaikoista selvää tarkemmin ennen kuin lähetin headhunterille mitään vastausta. Molemmat työtehtävät olivat samankaltaisia kuin nykyiset tehtäväni eli selvää askelta uralla eteenpäin ei olisi tullut.

Yritysten taloustiedot tarkistin molemmat Finderistä. Suosittelen tätä kaikille, jotka hakevat töitä tai joille headhunter soittaa. Teen tämän siksi, koska itselleni on erityisen tärkeää se, että yritys, jolle menen työskentelemään on jo valmiiksi hyvissä kantimissa.

En ole itse vielä roolissa, jossa koko taloa pystyy kääntämään, eikä minulla sellaiseen osaamista olisikaan. Hyvää tulosta tekevä yritys kestää myös paremmin koronan kaltaiset täysin yllättävät kriisit ja korona on lähinnä vain vahvistanut itselleni sitä tärkeyttä, kuinka menestyvässä työpaikassa haluan toimia – jos minulle sallitaan luksus valita.

Toinen työpaikka olisi ollut suhteellisen samanlainen työpaikka kuin tämänhetkinen, keskisuuri suomalainen finanssitalo, jossa olisi tarjolla kehityspäällikön paikkaa. Toinen työpaikka olisi ollut kaksi kertaa isompi kuin nykyinen työpaikkani, mutta ei läheskään niin kannattava. Kyseessä ei myöskään olisi ollut enää finanssitalo, vaan ihan täysi softatalo. En uskonut, että pystyisin kaikkia vahvuuksiani käyttämään siellä ja toisaalta askel ei tosiaan olisi uralla ylöspäin vaan lähinnä sivuttain. Minulla ei juuri sillä hetkellä ollut yhtään hyvää syytä vaihtaa työpaikkaa.

Vastasinkin headhunterille vain kohteliaasti, että kiitos, mutta ei kiitos. Perusteena se, että olen ollut nykyisessä tehtävässäni vasta vähän aikaa ja opittavaa riitti edelleen – jotka molemmat pitivät täysin paikkansa. Muistutin kuitenkin, että mikäli jatkossa tulee jotain haastavampaa työtä samoilla spekseillä, olen ehdottomasti kiinnostunut.

Jos en olisi ollut nykyisessä työpaikassani vain puolta vuotta tässä kohtaa ja viihtynyt tehtävässäni erittäin hyvin, olisin todennäköisesti käynyt kuuntelemassa headhunteria – ihan vain työhaastattelukokemusta kartuttaakseni. Työhaastattelukokemusta ei ole koskaan liikaa ja se on asia, jota kannattaa pitää yllä, vaikka työpaikkaa ei olisikaan vaihtamassa – ihan vain varmuuden vuoksi.

Viime työpaikan vaihtamisesta ja haastatteluista oli kuitenkin niin vähän aikaan, en nähnyt tähän tällä kertaa tarvetta. Jos seuraavaa kertaa joskus tulee, menen varmasti jälleen juttelemaan, vaikka en olisi työpaikkaa vaihtamassakaan.

Hyvä muistaa – headhunter on myyjä, sinä olet ”tähti”, ainakin hetken

Itselläni oli pitkään headhunttauksesta sellainen ajatusvirhe, että jos minuun ollaan yhteydessä, tokihan minut myös halutaan töihin! Vaikka todellisuudessa headhunterilla on alkuun todennäköisesti kymmeniä henkilöitä, ketä halutaan kontaktoida. Ensimmäisestä kontaktista onkin erittäin pitkä matka siihen, että itse soppari allekirjoitetaan – kuten toisessa esimerkistäni hyvin huomaa.

Se, mikä headhuntereissa on ehkä ”petollisinta” työntekijän näkökulmasta, on heidän myynnillisyytensä. Aluksi tuntuu jopa vähän epärealistiselta kuinka headhunter alkaa myymään yritystä, johon työntekijää haetaan sinulle. Kun jokainen meistä on tavallisesti tottunut myymään itseään työhaastatteluissa, tällainen asemien vaihto tuntuu erittäin omituiselta – vähän jopa imartelevalta. Olen niin haluttu, että yritykset kilpailevat minusta! Ajatus voi loppupeleissä aika myrkyllinen.

Aika pian sen jälkeen kun traditionaalinen haastatteluprosessi pyörähtää käyntiin, muuttuu asemat jälleen tutuiksi. Sinun pitää myydä itsesi työnantajalle ja työnantaja haastattelee sinua.

P.P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram

Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi

*Affiliate-linkki