Julistin vuoden 2019 alussa, että pyrin elämään vuoden minimalismin opein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyrin karsimaan tänä vuonna niin kulutustani, esineitäni kuin myös miettimään tavaroita ja niiden tarvetta elämässäni ylipäätänsä. Ensimmäinen askel tähän oli se, että kuten viikon alussa kirjoitin, karsin kulutuksestani kaiken turhan (ja mahdollisesti asioitakin, joita tulen kaipaamaan) sekä kilpailutin kaikki sopimukseni.
Seuraava askel minimalistisessa elämäntavassa on omistamieni esineiden kartoitus sekä niiden tarpeen arviointi. Viimeiset kolme päivää olenkin viettänyt vaeltamalla ympäri asuntoani laskien ja kirjaten ylös jokaisen omistamani tavaran. Tässä kirjoituksessa käyn läpi mielenkiintoisimmat luvut, joita sain kerättyä kuluneen kolmen päivän aikana.
Kolme päivää, kaksi yötä
Itselleni usein kaikessa aloittaminen on aina vaikeinta. Kuitenkin kun saan aloitettua minkä tahansa asian, en halua lopettaa ennen kuin olen valmis. Niin kävi myös tämän projektin kanssa. Minun piti tehdä laskelmat jo tammikuun aikana, mutta, koska tiesin kyseessä olevan ison työn, lykkäsin sitä viikkoja eteenpäin.
Kun vihdoin sain kuitenkin aloitettua, en halunnut taaskaan pysähtyä. Ensimmäisenä päivänä tulin töistä 18.00 takaisin kotiin ja kun aloitin laskemisen, löysin itseni lattialta 2 aamuyöstä tajuten, että ehkä olisi aika mennä nukkumaan. Tällä viikolla en olekaan ihan 8 tuntia saanut unta yössä. Kerrankos sitä vain eletään.
Kolme päivää ja kaksi yötä sain kuitenkin laskelmat tehtyä ja aloitin tämän kirjoituksen tekemisen. Hauskaa oli huomata, että tämäkin teksti syntyi uskomattoman nopeasti, koska kerrottavaa oli niin paljon asiasta, johon olin uppoutunut syvästi.
Lähdetään kuitenkin itse asiaan. Kuinka monta esinettä siis itseasiassa omistankaan?
Omistan yhteensä 59 442 esinettä
Viime vuonna sosiologian tohtori Veera Kinnunen teki väitöskirjan suomalaisten esineistä. Tavallisessa suomalaisessa kodissa oli hänen tutkimuksensa mukaan n. 10 000 -50 000 tavaraa. Minun yhden henkilön talouteni kuitenkin ylittää tämän luvun helposti. Miten tämä on mahdollista?
Omistan siis yhteensä 59 422 esinettä (vihremarginaali parikymmentä suuntaan ja toiseen, koska silmät alkoivat sojottaa eri suuntiin monessakin kohtaa laskentaa). Tämä saattaa kuulostaa paljolta allekirjoittaneelle, ja sitä se myös on. Luvulle löytyy kuitenkin looginen selitys, jonka joku pitkäaikainen lukija saattaa tajutakin.
Olen muutamaan kertaan kertonut blogissani korttipelihistoriastani ja kun lopetimme veljeni kanssa korteilla pelaamisen nuoruusvuosien jälkeen, perin kaikki korttimme. Ja voin luvata – näitä kortteja on aivan järjetön määrä. Yhteensä n. 55 000 kpl. Pelkkiä pahvisia pelikortteja! Ja yhdestäkään en ole luopunut vuosien varrella.
Pelikorteista korjattuna luku onkin ”vaivaiset” 4281, joka on mielestäni edelleen huomattavasti korkeampi kuin oletin. En tajua, mistä nämä kaikki esineet ovat luokseni kantautuneet, vaikka olen joka muutossa myös opiskelija-aikana pyrkinyt kaikista turhista esineistä hankkiutumaan eroon.
Kun kävin koko tavaravuortani läpi löysinkin uskomattoman paljon esineitä, joita minulla on vain ”varmuuden vuoksi”, koska hei melkein kaikki keittiövälineethän täytyy olla, vaikka ei olisikaan mikään Gordon Ramsay. Olen allerginen kalalle, mutta minulla on erityisesti kalan leikkaamiseen suunniteltu veitsi. Logiikka täysi nolla.
Onneksi kyseistä veistä varmaan kehtaa johonkin muuhunkin käyttää. Tämä vain yksi esimerkki. Jos omistan yhteensä 59 442 esinettä, kysymys kuuluu mistä muista tämä koostuu kuin 55 000 keräilykortista. Luvassa paljon loogisia, outoja ja vaikka millaisia esineitä. Seuraavassa siis muutama nosto omistamistani esineistä.
Mielenkiintoisia, outoja ja arkisia esineitä
Kortit
55 161 keräily/pelikorttia
Pelikortit ovat omistamistani tavaroista yli 90%, vaikka käytän niistä vain pientä osaa enää ja niitäkin vain muutaman kerran vuodessa. Kortteihin kuitenkin liittyy niin paljon muistoja viimeisen 20 vuoden ajalta elämästäni, että en ainakaan tähän mennessä ole raaskinut luopumaan yhdestäkään. Ja tiukasti pakattuna ne vievät yllättävän vähän tilaa (suurin osa korteista mahtuu käytännössä sänkyni alle). Ehkä näistä pitäisi joskus vähitellen luopua. Tämä on suuri ehkä eli ei.
Ruokailu
23 Haarukkaa
14 Veistä
38 (erikokoista)Lusikkaa
20 Tasaista ruokalautasta
15 Syvää lautasta
3 Paistinpannua (joista yksi on käyttökelvoton)
1 Kattila
5 Pannun alusta
Läjä epämääräisiä keittiövälineitä siivilästä pizzaleikkuriin
Olen aina arvostanut lähinnä tehokkuutta keittiössä. En osaa arvostaa tuntien käyttöä keittiössä ja keskimäärin kokkaankin vain nopeaa, yksinkertaista, mutta suhteellisen terveellistä ruokaa. Yllätyinkin ehkä eniten siitä, kuinka monta lusikkaa omistan, vaikka käytän lusikkoja aika harvoin. En syö jogurttia saati muroja enkä keittoja kotona, enkä juo edes kahvia! Täysin järjetöntä, että minulla on näin monta lusikkaa.
Lautasiakin on aivan järjettömästi kun miettii, että keskimäärin syön yksin. Enkä tosiaan ole mikään gourmet-kokki, joka pitää maisteluiltoja kaverien kanssa. Yleensä jos kaverien kanssa syödään ruokaa, se on pizzaa, sipsiä tai jotain muuta yhtä terveellistä, jota ei aina edes syödä lautaselta – saati aterimien kanssa. Ja pizzasta! Tai tarkemmin pizzaleikkurista. Olen viime aikoina oppinut, että sakset on paras tapa leikata pizzaa kuin pizzaa. Suosittelen kokeilemaan, jos et ole aiemmin kokeillut. Pizzaleikkuri onkin siis mielestäni yksi turhake lisää fidget.spinnerin kanssa.
Jostain syystä minulla on myös paistinpannu, jonka pinta on täysin kulunut tallessa. Syynä on tässäkin se, etten vain ole saanut aikaiseksi heittää paistinpannua roskiin, koska sitä ei ihan kuiva/sekäjätteisiin voi heittää. Laskin, että minulla on ainakin 20 erilaista keittiöesinettä, joita olen käyttänyt ehkä alle elämässäni. Jostain syystä perus helppoa kotiruokaa tekevällä on gourmet-kokin tarvikkeet.
Vaatteet
12 Boxerit
14 Sukkaparia
30 T-paitaa
3 College-paitaa
3 Farkut
2 College-housut
5 Shortsit
3 Kauluspaitaa
1 Talvitakkia
3 Välikauden takkia
1 Talvikengät
1 Lenkkarit
1 Puvun kengät
2 Sisäpelikengät
1 Työkengät (Converse)
En ole koskaan välittänyt vaatteiden shoppailusta. Ja se varmaan näkyy. Viime aikoina boxereihini on alkanut tulla reikiä kovempaa tahtia (joka on sinänsä ymmärrettävää, koska osa on jo vanhempaa ikäluokkaa). Samaa voi sanoa sukista ja t-paidoista. Uusia t-paitoja en ole ostanut yli kahteen vuoteen ja numerot laskevatkin vuodesta toiseen, kun vanhat reikiintyvät ja uudempia ei tule. Silti niitä tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi vielä moneksi vuodeksi.
Luvuissa oudolta saattaa myös vaikuttaa kauluspaitojen määrä, sillä olen töissä asiantuntijana finanssialalla. Tästä huolimatta tavallinen työpäivän vaatetukseni koostuu kuitenkin Converseista, college-housuista, T-paidasta sekä college-paidoista. Lähtökohtaisesti käytän samoja vaatteita niin kotona kun töissä, koska itselleni tärkeintä on se, että minulla on mukava olla. Tällöin myös olen paljon tehokkaampi töissä. Ulkonäöstäni en juuri työpaikallani välitä – minulle riittää kunhan vaatteeni ovat ehjät ja puhtaat. Joskus kun menen esittelemään työni tuloksia yrityksemme johdolle, laitan kauluspaidan ja farkut. Best I can do.
Omistamieni kenkien määrä saattaa myös järkyttää joitain lukijoita – lähinnä koska se on niin matala. Olen kuitenkin näköjään ollut aivan huomaamattani minimalisti. Minulla on käytännössä yhdet kengät per tarkoitus. Saappaita en omista laisinkaan! Kuinka epäsuomalaista. Se, mikä jopa itseäni naurattaa oli, että sisäpelikenkiä minulla on enemmän kuin mitään muita kenkiä. Tähän syynä on se, että minulla on omat kengät sisäpallopelejä varten ja omat kengät salilla käyntiä varten.
Lakanat ja muut
2 Tyynyä
3 Peittoa
12 Sänkylakanaa
8 Pussilakanaa
5 Pyyhettä
Näissä ei mielestäni ollut mitään ihmeellistä. Mielestäni ihmisen pitäisi keskimäärin selvitä 2 kappaleella näitä kaikkea. Kun toiset ovat pesussa, toiset otetaan käyttöön. Se, miksi joillain on kymmeniä ja kymmeniä eri lakanoita, en ymmärrä. Enkä kyllä ymmärrä itsekään, miksi minulla on 12 sänkyyn sopivaa lakanaa. Käytän ehkä kolmea.
Elektroniikka
61 Videopeliä
9 Pelikonsolia
2 Kannettavaa tietokonetta
3 Matkapuhelinta
2 Kannettavaa akkua
1 Ulkoinen kovalevy
7 Muistitikkua (mistä näitä oikein sikiää?)
Ahh, videopelit. Heikkouteni. Olen maininnut muutamaan kertaan, että olen videopeleissä Nintendo-fani. Olen käytännössä ollut Nintendo-fani niin kauan kuin olen osannut ajatella ja kaikki lähti siitä kun pelasin alkuperäistä Super Marioa 8-bittisellä Nintendolla perhepäivähoidossa 3-vuotiaana.
Ala-asteella sain Game Boy Colorin ja Pokémon Bluen. Ja sitä tuli hakattua. Monta. Sataa. Tuntia. Käytännössä aina kun Nintendo julkaisi uuden käsipelikonsolin, saimme sen pari vuotta jälkeenpäin. Elämäni ikimuistoisin joulu oli kuitenkin vuonna 2002 kun sain joululahjaksi Nintendon Gamecube-pelikonsolin, jonka pelit räjäyttivät tajuntani siitä, mitä videopelit voivat olla.
Toisin kuin Nintendon pelikonsolit nykyään, jotka tähtäävät kasuaalipelaajien markkinoille, Gamecube oli aikansa tehokkaimpia konsoleita ja se keskittyi pelkästään HC-pelaamiseen. Pelit kuten Metroid Prime sekä Windwaker olivat uraauurtavia silloin ja kestävät aikaa vielä näin 17 vuotta myöhemminkin.
Vanhetessa pelejä ja konsoleita alkoi tulemaan sitä tahtia kuin niitä julkaistiin kun aloin ostamaan niin konsolit kuin pelitkin omalla rahallani. Viimeisimpänä ostoksena onkin Nintendo Switch, jossa kuitenkin suurin osa ostamistani peleistä ei enää ole klassisessa fyysisesti kortilla tai levyllä, vain ihan vain digitaalisena konsolin sisällä. Videopelaaminen muuttuukin koko ajan enemmän ja enemmän minimalistisemmaksi harrastukseksi, koska todennäköisesti parinkymmenen vuoden päästä yhtäkään videopeliä ei saa enää fyysisessä muodossa – ja luonto kiittää.
Vanhoja kannettavia tietokoneita ja matkapuhelimia minulla on siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole saanut aikaiseksi viedä niitä kierrätyspisteille ja en halua heittää niitä vain roskiin kuten moni muu tekee. Minimalismin hengessä näistä esineistä kuitenkin pitää viimeistään tänä vuonna hankkiutua eroon.
Epämääräisiä tavaroita
8 Puukäsityötä ala-asteelta
51 Kirjaa
30 Etu/pankki/luottokorttia
24 Reppua/laukkua
19 Henkaria
14 Täyttä ja 8 tyhjää kaljatölkkiä
287 Vieraiden maiden rahoja
Tässä onkin sitten kaikkea epämääräistä. Jostain syystä äitini oli säästänyt läjän puukäsitöitä ja kuvaamataitotöitä peruskoulusta. Ja osa niistä on edelleen itselläni kaapin perällä tallessa. Näille on vain yksi oikea paikka – ja se on roskis. Saan paljon isommat nostalgiapärinät korteista ja videopeleistä kuin näistä koulutöistä (en ole koskaan ollut käsistäni taitava).
Kirjoja itselleni on kertynyt jonkun verran, vaikka en ole ostanut kuin 5 kirjaa koko elämäni aikana. Suurin osa kirjoistani on kertynyt kaverien/perheenjäsenten muuttojen yhteydessä kun he ovat halunneet painavista kirjoista eroon. Tätä kautta olen kerännyt lähinnä klassikoita kuten Raamattu, Kalevala, Juhannustanssit, Juoksuhaudantie, Hurmaava joukkoitsemurha, Puhdistus jne. Pakko kuitenkin myöntää, Raamattua ja Kalevalaa en ole tainnut avata kuin ehkä kerran. Muut mainitsemani kirjat olen sentään lukenut ja varsin mainioita kirjoja ovatkin.
Oletko muuten koskaan miettinyt, kuinka monta etukorttia sinulla on jossain kaappien/lompakon pohjalla? Itseltäni löytyi seuraavat pankki/matka/etukortit:
Ajokortti, Mastercard Debit, Mastercard Credit, Visa Debit(yhdistetty S-kortti), Soulin matkakortti, Tokion matkakortti, Lontoon metrokortti, HSL:n matkakortti, TKL:n matkakortti, Hesburger, Finnair+, Scandic Hotels, Gamestop, sotilaspassi, vanha opiskelijakorttini, Etelä-Korean opiskelijakorttini, Stadium, K-pluskortti, S-ryhmän lahjakortti, Lentokenttä lounge-kortti, tunnuslukukortti Danske, tunnuslukukortti S-pankki, Edenred Mind&Body, Pirkanmaan kirjastokortti, Helmet kirjastokortti, Kela-kortti, verityyppikortti, elinluovutuskortti ja matkavakuutuskortti.
Häiritsevintä on ehkä se, että näistä korteista vain ehkä 5-10 en oikeasti tarvitse. Eli silti jäljelle jäisi 20 korttia, joita pitää pitää tallessa. Olen aina kuvitellut, että kortteja olisi paljon vähemmän, mutta 30 kuulostaa ja onkin aika paljon. Minun pitääkin tänä vuonna tutustua siihen, miten saisin nämä asiat muutettua digitaaliseen muotoon.
En myöskään tiedä, mitä ihmettä teen kaikilla eri maiden valuutoillani. Minulla on ainakin dollareita, Ruotsin kruunuja, Kanadan dollareita, puntia, jenejä, woneja sekä tietenkin vanhoja markkoja. Yhteensä näitä on varmaan jonkun 200 euron arvosta, mutta koska suurin osa niistä on pienien kolikoiden muodossa, en ole jaksanut käydä rahoja vaihtamassa. Saa nähdä heitänkö kirjaimellisesti rahaa vain roskiin… Todennäköisesti en, koska ei sitä koskaan tiedä, mihin seuraavaksi matkaa.
Seuraavat askeleet
Nyt kun olen laskenut ja käynyt kaikki esineeni on aika seuraavaan askeleeseen. Seuraava askel on omistamieni esineiden tarpeellisuuden arviointi. Mistä voin luopua? Mistä minun pitää luopua? Mistä en pysty luopumaan, vaikka kuinka haluaisin? Miksi? Minimalismilla on tarpeen arviointiin muutamakin ohjenuora, joita esittelen tarkemmin seuraavassa aihetta käsittelevässäni kirjoituksessa. Nyt taidan vain romahtaa nukkumaan ja ottaa univelat takaisin kiinni!
Oliko arviosi omistamani esinemäärästä yhtään sinne päin? Herättikö tavaroiden määrä ja laatu määrä mitään ajatuksissa sinussa? Oliko jotain mikä pisti silmään? Ja oletko itse koskaan laskenut tai osaatko arvioida kuinka paljon sinulla on tavaraa? Ja mikä kiinnostavinta – kuinka paljon sinulla on turhaa tavaraa? Sana on vapaa.
————————————–
Voit tilata huippuarvostelut saaneet sijoituskirjani Viisas sijoittaja nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa Adlibriksestä täältä 29 euron hintaan tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi.
Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä muista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Jos olet uusi lukija ja olet kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa jo yli 700 tekstiä, joten olen varma, että löydät etsimäsi.
Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Laskelmaa ei koskaan ole tullut tehtyä, mutta muuttojen yhteydessä ja muutaman muunkin kerran tullut käytyä 80% tavarasta läpi. Viimeisimmästä inventaariosta poiki 150 myyntii-ilmoitusta Toriin, joista noin puolet myyty ja 1000e tienattu. Keittiöön pitää vielä palata tarkemmin tässä kuussa ja harkita vakavasti keskeneräiseksi jääneestä rippilahja-astiastosta luopumista.
Itseä hirvittää ajatus vanhempien omakotitaloon, kellariin, ullakolle, autotalliiin/piharakennukseen sukellus ja sieltä löytyvä roinan määrä. Veikkaanpa luvun olevan heillä helposti kuusinumeroinen.
eihän tollanen omakotitalo mitään ole…
itse asustan ja pyöritän sukuni vanhaa maatilaa, vanhoissa piharakennuksissa on hevosaikakauden kaluja ja muutenkin nurkissa on tavaraa ainakin 4-5 sukupolven keräämänä. En edes mieti konmarittamista, aivan liian paljon vaivaa + osalla esineistä alkaa olla jo ihan oikeata museoarvoa tunnearvon lisäksi
150 myynti-ilmoitusta on aika kova! Ja aika hyvä tuloskin. Vanhempi sukupolvi on kyllä siitä mielenkiintoinen, että he tuntuvat hamstraavan kaikkia esineitä uskomattoman määrän. Toki ymmärrän tämän tavallaan, koska heidän lapsuudessaan kenelläkään ei varmaan ollut paljon mitään. Sen takia on vaikea luopua yhtään mistään. Samaa näen omissa vanhemissakin, vaikka tavaraa onneksi on vähän vähemmän.
Olen yrittänyt karsia tavaraa joka muutossa ja vaikka kuinka monesta äidin tyrkyttämästä tavarasta olen luopunut. Silti turhaa tavaraa on päässyt kertymään vaivihkaa. Kerran koitin myydä vanhoja vaatteitani kirpputorilla, mutta eipä niille juurikaan ole kysyntää. Suurin osa turhasta tavarasta lienee elektroniikkaa, sillä siitä on hankalampi päästä eroon. Pitäisikin lähiaikoina kerätä kaikki vanhat nokian puhelimet ja hajonneet elektroniikkalaitteet ja viedä ne elektroniikkaliikkeeseen kierrätettäväksi.
Olen onneksi suhteellisen tarkka ostopäätöksistäni, enkä juurikaan ostele turhuuksia. Huvittavaa onkin, että luultavasti omistat enemmän keittiötarvikkeita kuin minä, vaikka opiskelen kotitalousopettajaksi ja valmistan viikottaen erilaisia pöperöitä. Olen jo sen ikäinen, etten enää pahemmin saa lahjoja juhlapäivinä, mutta jo nuorempana toivoin sukulaisilta sellaisia käyttöesineitä, joille varmasti tulee tarvetta, mutta joita en itse raaskinut ostaa.
Suurin paheeni on paheksumasi muumimukit ja dvd:t. Muumimukeja aloin ”kerätä” teininä, kun sukulaiset yhtäkkiä alkoi antaa niitä lahjaksi. Ainoastaan muutaman olen itse ostanut. Mukeista en kuitenkaan aio luopua, vaikka niistä myymällä saisikin jo pienen omaisuuden. Dvd:t on jäänne nuoruudesta ja iso osa on kavereilta ja vanhemmilta saatuja. Toisinaan ostan elokuvavuokraamojen poistomyynneistä muutaman leffan eurolla, mutta kaipa niistäkin olisi joskus hyvä luopua.
Elektroniikka on kyllä haastavaa. Sain kaveriltani vinkin tämän tekstin luettuani, että esim. joissain Clas Ohlsoneissa on myös elektroniikankierrätyspisteitä. Pitäisi itsekin käydä siellä dumppaamassa läjä tavaraa kuten juuri nuo vanhat puhelimet.
Ja joo en itsekään ymmärrä, miten mulla on näin paljon keittiötavaroita. Tuntuu, että varmaan opiskelemaan muuttaessa äiti pakkasi turhia tavaroitaan salaa minulle mukaan vaikka tiesi, että en tule puoliakaan varmaan koskaan käyttämään. Pääsipä itse osasta tavaroista eroon samalla.
DVD:tä olen kieltämättä monesti ihmetellyt! Itselläni ei koskaan ollut kuin VCR:iä lapsuudessa, johon nauhotettiin aina jotain TV-ohjelmia ja elokuvia. DVD:tä en ole koskaan omistanut, mutta olen monesti nähnyt kavereilla seinät täynnä DVD-kuoria. DVD-hylly onkin varmaan vain oma versionsa kirjahyllystä – et juuri käytä esineitä kuin kerran pari elämän aikana, mutta eipä niistä luopuakaan viitsi.
Ja noin vanhat muumimukithan saattavat hyvinkin olla kultaakin kalliimpaa painonsa puolesta! No hyvä tietää, että on vararahasto jos tulee taloudellisia haasteita joskus 😀
Kannattaa katsoa Gigantin Hyvityslaskurista josko vanhoista puhelimista ja pädeistä saisi joitakin kymppejä. Itse vein kolme vanhaa puhelinta ja iPad kolmosen sinne muutama kuukausi sitten ja kävelin 80€ lahjakortin kanssa pois.
Kiitos hyvästä vinkitsä! Täytyypi eka katsoa, mistä löytyy lähin Gigantti… Ei toki ole noin uutta elektroniikkaa kun kyse jostain 15v vanhasta Nokian puhelimesta, mutta tärkeintä olisi päästä siitä vaan eroon 😀
Itsellä ollut pitkään tarkoitus tehdä vastaava tavaroiden laskenta. Yksin asuessani vuosia sitten tein tämän turhan paskan roskiin heittämisen kerran vuodessa. Nyt vaimokkeen kanssa asuessa teen asian vain omilla tavaroillani ja hänet on ollut hankala saada kiinnostumaan käymään omia tavaroitaan läpi. Ehkä ensi kesälomalla voisin saada hänet käymään kanssani läpi kaikki tavarat ja heittää suurin osa roskiin/kierrätykseen. Onneksi Netflixiin on nyt tullut Kon Mari sarja, joka on auttanut minua saamaan häntä kiinnostumaan aiheesta! 😀
PS. Jos Pokemon Bluelle ei ole käyttöä, niin täältä löytyy sille rakastava koti. 😉
Koneelle voi ladata openEmu nimisen simulaattorin, jolla voi pelata kaikkia nintendon pelejä 🙂 Itse latasin pokemon yellown siihen, pelejä löytyy ilmaiseksi netin syövereistä 🙂
Yhdessä tavaroiden käynti on kyllä yllättävän kivaa. Osan korttimääristäni olin laskenut jo yhdessä kaverieni kanssa menneinä vuosina. Osa kavereista istuili mielelläni huoneeni lattialla vain laskemassa ja lajittelemassa kortteja 😀 Omalla tavallaan tällainen inventaario on oikeasti aika rentouttavaa.
Itseasiassa olen hukannut Pokémon Blueni! Huomasin sen kun tein inventaariota. En kyllä ymmärrä, mihin olen sen onnistunut kadottamaan…
Ja nimetön, ei tuollaisia laittomuuksia minun blogissani 😉
Tämän kirjoituksen tärkein anti oli mielestäni se, että sinulla on ihan liikaa aikaa…
Olen kuullut tuon aika useasti ihan nuoruudesta alkaen aina kun innostun omituisista asioista 😀 Ehkä minulle on oikeasti siunattu enemmän aikaa päivässä kuin muille kun niin moni sitä sanoo, hmm…
Koska rakastan kaikenlaisia listoja ja tilastoja, niin tämä oli ihan huippu-postaus, ainakin ensimmäinen koskaan tällainen lukemani =). Pelikortit… siis laskitko jokaisen pelikortin erikseen, eli 52 kpl plus jokerit jokaisesta pakasta? Aika mahtavaa. Ja jäin miettimään, miten otit huomioon tavaran kulumisen laskemisen aikana. Esim. shampoo-pullo, joka loppuu ja pitää ostaa uusi, vähän aikaa on kaksi pulloa tai ei yhtään. Vai kuuluuko tähän laskea ollenkaan kulutustavaroita mukaan. Ja hetkinen… miten jos omistaisi palapelejä (esim. noin 15 kpl kuten minä), niin lasketaanko jokainen pala erikseen (1000, 1500 tai 2000 palan palapelejä).
Mutta muistitikut! Olen samaa mieltä, että ne todella sikiää itsekseen laatikoissa. Ei kannata jättää sinne pimeään vahtimatta.
Kiva kuulla! Joo laskin kaikki kortin yksitellen, mutta kyse tosiaan ei ole ihan perus pelikorteista 😀 Tähän prosessiin sain onneksi apua kolmelta eri kaveriltani, eli kaikkia vähän yli 50 000 korttia en onneksi joutunut täysin yksin laskemaan. Ilman kavereita, olisi varmaan mennyt aikaa vähän enemmän.
Laskin jokaisen esineen, jota talossani oli tällä hetkellä. Eli tosiaan, jos oli tyhjiä shampoo-pulloja, niin laskin ne. Tapani on kuitenkin heittää tavaraa roskiin aika ripeätä tahtia, joten tyhjät kalja/limutölkit olivat pitkälti ainoita, joita en oikeasti voi enää käyttää näistä tavaroista, joita laskin.
Onneksi en omista palapelejä, niin minun ei tarvinnut niitä asiaa miettiä, haha. Varmaan tuon voisi yhdeksi esineeksi laskea – jos se on kasattu! Jos se taas olisi palasina, laskisin ehkä ne erikseen. Toisaalta, onneksi paketin kannessa lukee aina monta palaa palapelistä löytyy, joten tämä laskeminen on nopeaa.
Jokaisen palan laskemisessa esineeksi ei ole mitään järkeä. Palapeli on yksi esine. Muuten tulee vastaan vaikeita kysymyksiä riisipussin kohdalla. polkupyöräkin on yksi esine vaikka muodostuu lukuisista eri osista…
Kieltämättä ihan hyvä pointti 😀 Toisaalta polkupyörässä voi mielestäni tarpeen vaatien käyttää samaa logiikkaa kun palapelissä. Jos se on kasassa, onse yksi esine. Jos se ei ole kasassa, sitten erikseen. Polkupyörän varaosat kuitenkin ovat omia esineitään. Mutta joo palapeli on tarkoitettu yhdeksi esineeksi kuten myös polkupyörä, joten kallistuisin kyllä varmaan myös juuri tuohon yhdeksi esineeksi laskemiseen.
Laskisin kortit yhdeksi esineeksi / laatikko.
Esimerkiksi ei mitään järkeä tavallista pelikorttipakkaa laskea 54 tavaraksi, vaan se on yksi tavara.
Joo, tämä on ihan totta. Helpompi ehkä käsittää myös niiden viemä tila siten paremmin.
Mulla on tapana laskea se sillä hetkellä olemassa oleva. Eli yksi saippua, koska käytän yhden kerrallaan ja ostan uuden edellisen loppuessa. Toisaalta taas olen kirjannut jo viisi vuotta ostot ja poistot, joten siitä näkee kuinka paljon tavaraa hankkii ja kuluttaa vuoden aikana.
Lasken siis kaiken muun paitsi ruuat, lääkkeet ja vessapaperin.
Joo tuo on varmaan ihan hyvä laskutapa, koska käyttötuotteita kertyisi muuten ihan niin paljon kuin kuinka pitkällä aikaväliltä mittaa. Pitää itsekin miettiä hieman optimaalisempaa tapaa laskea esineitä.
Tuli mieleen Marie Kondon netflix sarjan perhe, jossa kerättiin baseball-kortteja puoli huonetta täyteen.
Kannattaa muistaa, että käyttökelpoiselle tavaralle voi tulla itsellä myöhemmin käyttöä. Tärkeintä kuitenkin on, että kaikelle on paikka. Poikamiehenä vielä hyvä idea pitää tavarat vähissä jotta siivous ja elämä on muutenkin helppoa. Jos talouteen joskus muuttaa toinen, niin tilaa on ja kannattaakin varautua siihen, että silloin tavaran määrä voi lisääntyä 😉
Mä koen nyt, että useiden muuttojen ja tavarankarsimisten jälkeen en enää hae äärimmäistä minimalismia.
Joo omistamani kortit ovat aika lähellä Baseball-kortteja itseasiassa!
Jepp, sitä kauhulla odottaessa kun aikanaan paremman puolen kanssa muuttaa yhteen. Tavaran määrä varmasti yli tuplaantuu. Toisaalta, nykyinenkin tyttöystävästäni tietää blogistani ja tavoitteistani ja on itsekin innostunut vähän tavaraansa karsimaan. Toisaalta, hänellä on tavaroita (ja krääsää)… paljon 😀
Muistaakseni olit muuttanut ainakin 2 kertaa useammin kuin minä, niin siinä on varmaan saanut onneksi karsittua tavaraa ihan hyvällä tahdilla. Itselläni muutot ovat olleet niin harvinaisia elämässä, että tavaraa on kertynyt vähän turhaa. Ja samalla äiti tuppaa aina vanhoja tavaroita, joita hän on piilotellut jossain varastoisaan mukaani…
Aika roimasti olet kyllä saanut kerättyä tavaraa 😀 Itse asun tyttöystävän kanssa ja verrokkina esimerkiksi lusikoita on 12kpl, nolla muistitikkua, reppuja itselläni on 2 ja puolisollani muutama enemmän 😀 30 t-paitaa tuntuu hurjalta kun vertaa muiden vaatteiden lukumäärään
12kp lusikoita on aika kova! Itse sain kotoa muuttaessani lusikoita mukaan läjän ja sen jälkeen sain osan vielä vanhoista astioista ja aterimista sisarukseltani, joten muistaakseni en ole yhtään ostanut. Ne ovat vain ajautuneet minulle kun muut ovat niistä halunneet eroon.
Joo T-paidat liittyvät tiukasti keräily/pelikortteihin, koska niiden mukana kilpapelaamisessa tuli usein myös läjä T-paitoja. Nämäkin ovat siis lähinnä voitettuja/saatuja paitoja, ei ostettuja 😀 Mutta nyt on ainakin T-paitoja tarpeeksi loppuelämäkseni!
Ehkä sinun kannattaisi ostaa yhdet chinot ja yksi pikkutakki – sellaiset värit, jotka sopivat toisiinsa ja ainakin yhteen paitaan ja joissa tunnet olosi mukavaksi. Sitten kun käytät chinoja töissä, kaverit huomaavat että olet kasvanut aikuiseksi.
Se olisi kyllä kova. Tosin sitten näyttäisin samalta kuin puolet vuosikurssistani valmistuneilta, aito kävelevä KTM:n stereotypia haha. Mutta toki ne näyttävät huomattavasti mukavimmilta kuin musta puku ja kauluspaita, joten voisihan tuota kokeillakin.