Kuinka paljon on tarpeeksi? Tämä on kysymys, jota jokainen taloudellisen riippumattomuuden tavoittelija kysyy itseltään. Mutta samaa kysymystä käyttää meistä jokainen todennäköisesti joka päivä. Kuinka paljon vettä on tarpeeksi? Kuinka monta työtuntia viikossa on tarpeeksi? Kuinka monta perunaa lautaselle on tarpeeksi? Koko elämämme on tasapainoittelua sen kanssa, mikä on tarpeeksi ja mikä on yltäkylläisyyttä.
Kuinka paljon on tarpeeksi?
Suurimmalla osalla meistä ei ole koskaan tarpeeksi. Tarpeeksi rahaa. Tarpeeksi hienoa autoa. Tarpeeksi isoa taloa. Tarpeeksi aikaa. Tai siltä meistä ainakin tuntuu. Tämä johtuu hedonistisesta oravanpyörästä, jossa jokainen meistä huomaamattamme juoksee – ellemme tee asialle tietoisesti jotain.
Ihminen haluaa luonnostaan enemmän. Eikä mikään ole koskaan tarpeeksi. Tämä on koodattu geeneihimme. Estääksesi hedonistisen oravanpyörän hallitsemasta elämääsi, pitää sinun karsia asioita elämästäsi. Vain viemällä elämääsi ”taaksepäin” materiaalisessa kehityksessä, huomaat, että – hetkinen – et tarvitsekaan koko ajan uutta sitä, tätä ja tuota ja ehkä sinulla onkin jo tarpeeksi?
Asioista ja ostoksistasi karsimalla saatat huomata, että saatat sittenkin saada vielä enemmän nautintoa asioiden karsisimisesta kuin uusien asioiden hankkimisesta. Tavaroista ja kulutuksesta luopuminen saattaa jopa koukuttaa aivan samalla kuin kuluttamisen hedonistinen oravanpyörä!
Vaikka toki pienempi kulutus ja tavaran määrä on hieno asia kaikista näkökulmista, ei oravanpyörään kannata jäädä elämään edes tässä tapauksessa. Olemme etsimässä sitä, mikä on tarpeeksi, emme sitä, mikä on minimi.
Mikä on tarpeeksi minulle?
Koska en halua jäädä myöskään kulutuksen karsimisen oravanpyörään, otin minimikulutus-projektini ajaksi 365 päivää eli pyöreän vuoden.
Vuosi on tarpeeksi pitkä aika, että joudun oikeesti sietämään ja elämään asioista luopumisen kanssa arkipäiväisesti. Minimi muuttuu arjeksi. Samalla se kuitenkin on minulle selkeä aikaraja siitä, milloin saan taas löysätä omaa kulutustani, jotta en jää karsimisen oravanpyörään juoksemaan huomaamattani loppuelämäkseni.
Olen tämän kuun lopussa elänyt minimalistina ja minimikulutuksella jo viisi kuukautta tästä vuodesta. Lähdin minimalistiprojektiin, jotta löydän juuri tämän kirjoituksen kysymykseen vastauksen. Uskon, että jokaiselle meistä vastaus kysymykseen on hieman erilainen. Kuinka paljon sitten minulle on tarpeeksi? Voin sanoa, että olen löytänyt henkilökohtaisesti jo tiettyjä vastauksia, vaikka projekti on vasta puolissa välissä. Tässä muutama vastaus, joita olen löytänyt tämän vuoden alkupuoliskolla.
Kuinka monta ulkomaanmatkaa vuodessa on tarpeeksi?
Haluaisin olla hyvä ihminen ja vastata nolla. Silloin en kuitenkaan olisi rehellinen. Nautin matkailusta, enkä siitä halua elämässäni kokonaan luopua. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että 1-2 ulkomaanmatkaa vuodessa on itselleni tarpeeksi.
Nyt kun kesälomat alkavat lähestyä työpaikallani ja kaikki puhuvat minne ovat menossa lomalleen ja toisaalta kysyvät minulta, saan olla vain ”päätin, että en tänä vuonna matkaile ulkomaille”. Kun miettii nykyistä keskusteluilmapiiriä, ihmiset luonnollisesti olettavat, että teen tämän luonnon säästämisen takia ja ihailevat valintaani, mutta totuus ei toki ole ihan näin mustavalkoinen.
En todennäköisesti koskaan halua luopua matkailusta täysin, koska vain matkailemalla oikeasti pääsee muistuttamaan itseään näinä kaaottisinakin aikoina, että kyllä – Suomi on aivan uskomattoman hieno paikka elää edelleenkin.
Kuinka monta ravintola-ateriaa vuodessa on tarpeeksi?
On ollut mielenkiintoista oppia, että en ole ravintolaruokailua varsinaisesti kaivannut tänä vuonna. En roskaruokaa, kuin myös en parempiakaan ravintoloita. Koska olen duunariperheestä olen tottunut siihen, että 99% ajasta syön kotiruokaa ja 1%:n ajasta, jos sitäkään, voin käydä McDonald’sissa tai Rossossa.
En tiedä mitään 3-ruokalajin aterioista, ravintolaetiketistä tai fine diningista ja sen pari kertaa kun olen näitä kokeillut lähinnä työpaikan tapahtumissa, olen tuntenut itseni lähinnä eksyksissä olevaksi enkä asiasta juuri nautintoa saa.
Olen muutaman kerran käynyt tavallisessa (ja hieman hienommassa) ravintolassa tänä vuonna, mutta käytännössä nämä kerrat ovat aina olleet työkaverien kanssa ja työpaikan kustantamia. Tähän vastauksena siis on kuin onkin pyöreä nolla. Nolla ravintolaruokailua vuodessa on minulle tarpeeksi ja kaikki sen yläpuolella on luksusta. Tämä oli itselleni jopa hieman yllättävä huomio.
Kuinka monta euroa passiivista tuloa vuodessa on tarpeeksi? (Eli milloin olen taloudellisesti riippumaton)
Tähän en valitettavasti tule saamaan vastausta vielä tänä vuonna. Laskin alustavasti, että hyvällä tuurilla passiiviset tuloni saattavat tänä vuonna kattaa ehkä jopa 50% kulutuksestani, jos vain pysyn minimalistivuoden tielläni vuoden loppuun saakka. 50% menoista katettuna passiivisilla tuloilla 27-vuoden iässä vasta kaksi vuotta valmistumisen jälkeen! Ei kuulosta ollenkaan hullummalta.
Tiedän kuitenkin, että tämän vuoden kulutukseni ei ole minulle tarpeeksi. Ja jotta pystyn saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden tason, joka on minulle tarpeeksi, pitää minun saavuttaa korkeampi passiivisten tulojen virta. Matkaa on siis vielä jäljellä, mutta onneksi suunta on ollut tähän mennessä oikeampi kuukaudesta toiseen enkä usko vauhdin hidastuvan lähiaikoina.
Kuinka paljon on tarpeeksi sinulle?
Tunnetko itsesi olevasi oravanpyörässä ja mikään ei tunnu olevan tarpeeksi? Jos sinulla on ollut tällaisia tunteita, suosittelen pohtimaan, kuinka paljon on sinulle tarpeeksi. Vastaus voi liittyä mihin tahansa asiaan elämässä – isoihin ja pienii kysymyksiin.
Ja jos et tiedä, kuinka paljon sinulle on tarpeeksi, suosittelen tekemään edes kaltaiseni minimalistiprojektin pienoisversion. Kun luovut asioista, lupaan tämän – huomaat kyllä nopeasti, kuinka paljon on sinulle tarpeeksi.
Hyvä teksti ja hienosti olet havainnoinut omia juttujasi.
Nyt kun olisi perheenlisäystä tulossa, tuntuu että yhteiskunnan oletusstandardit esim. asunnon kunnosta ja hankittavista tavaroita kiristyvät. Ikäänkuin pitäisi olla ”valmiimpaa” ja hienompaa. Vauvantarvikemarkkinoilla myös hyväksikäytetään surutta ajatusta, ”etkö halua olla rakastava ja huolehtiva vanhempi/etkö piittaa lapsesi turvallisuudesta” jne.. Rajanveto siihen, mikä on itselle tarpeeksi, on ensikertalaisella haastavaa. Onneksi joissain blogeissa on tähän annettukin kokemusperäisiä vinkkejä.
Tuo on ihan totta, että perheelliset jotenkin tuntuvat panostavan enemmän juuri tuohon – ehkä jopa pinnallisuuteen. Ymmärrän, että haluaa esim. terävät kulmat pois kotoa, mutta itse aika perus 90-luvun kodissa kasvaneena, tärkeämpää oli se, että vanhempani viettivät aikaa kanssani. Ei lapsi edes tajua ennen ryhmäpainetta edes pinnallisia asioita.
Pystyn kuvittelemaan kuinka haastavaa juuri tuon paineen takia lapsen saamiseen liittyvä elämän muutos oikeasti on. Kaikki haluavat varmasti olla juuri niin hyviä vanhempia kuin mahdollista, mutta mielestäni tässä pätee sama kuin kaikessa muussakin elämässä – asiat, esineet, lelut ja muu materia eivät tee ihmisistä hyviä vanhempia ja lasta onnelliseksi, vaan se jakamaton aika ja huomio, jonka vanhempana lapselleen antaa. Ainakin itse uskon näin.
Heips!
Mukava lukea tekstiä missä kysytään paljonko on oikeasti tarpeeksi!!? Yleensä tuppaa kysymyksenä olemaan että mikä riittäisi. Ihmisten ahneus yleensä vaatii paljon enemmän kuin mikä realistisesti olisi edes järkevä saada. En ihmettele yhtään jos joku lopettanut kesken ko ei vaan saa sitä alkusummaa 2,5milj. kasaan millä aloittaa elämään…
Paljonko on tarpeeksi?
No minun perusmenot: asunto, puhelin ja ruoka n.500€ ja päälle ois kiva saada 300€ ”extra” rahaa kaikkeen muuhun.
Joten tähtään summaan jonka saan joustavasti, markkinoiden mennessä alas saisin alimmillaan 800/kk ja markkinoiden noustessa ylös saisin nostettua 1000/kk. Ni sen verran olisi tarpeeksi minun elämiseen. Enemmänkin olisi sitten mahdollisuus nostaa jos elämän tilanne muuttuu.
+3-5t puskuri mikä on ja pysyy. Isompi summa jos vähemmän rahaa per kk.
Onneksi asun isossa kaupungissa eikä ole pakko omistaa omaa autoa. Tai asu omakotitalossa nykyisen kerrostalokämpän sijaan. Tai omaa isoa perhettä. Muuten kulut olisi ehdottomasti paljon korkeammalla.
Olen vasta alkanut ajattelemaan että ei ole pakko vain säästää eläkkeelle vaan voisin elää sillä jo ennenkin.
Olen miettinyt useasti paljonko rahaa haluaisin kun olisi oikeasti pitänyt kysyä paljonko sitä tarvitsen. Paljonko käytän nyt vastaan paljonko haluaisin.. koska 1200/kk tarkottaisi minun kohdallani rahaa jopa säästöön asti.
Nyt kuitenkin olen todennut että alimmillaan jo 350t eli 800kk antais mulle mahollisuuden tulla toimeen.
En väitä että silloin voisin juhlia rällästää, matkustella ulkomaille tai ajella taksilla kaikkialle, mutta saisin katettua perus elämän ilman että joudun olemaan hirveällä säästö kuurilla.
Siinnä on jo paljon realistisempi tavoite ja paljon nopeammin tavoitettavissa kuin alun perin luulinkaan.
Kirjoituksesi palautti jalkani tukevammin todellisuuteen ja siihen miten oikeasti rahaa käyttäisin, iso kiitos siitä! Auttoi poistamaan täysin kuvitteelliset rahan tarpeeni laskelmista mitkä eivät olisi kumminkaan olleet tarpeen.
Extra maininta:
Iltasanomat vuonna 2016 julkaisi oman arvionsa ihmisten alimmasta mahdollisesta tulorajasta ja nykyään mietin että itselläni olisi tekeminen saada näin paljon rahaa kulumaan. Mutta silloin kun en vielä ollut mitään laskenut mutta kuvittelin eläväni leveämmin kuin oikeasti elän tuntui tuolloin otsikon mukainen raha hyvin pieneltä.
”Tässä on kriittinen tuloraja – tätä pienemmillä tuloilla ei Suomessa tule toimeen
Yksinasuvan suomalaisen minimibudjetti asumiskulujen jälkeen on 669 euroa.”
(Suora otsikko IS sivuilta)
Kiitos paljon kommentista! Muistan itseasiassa jopa tuon vuoden 2016 Iltasanomien jutun. Saatoin kirjoittaakin siitä ihan blogini alkuaikoina…Hämmästyin samasta asiasta ja siitä, että asumiskulujen jälkeen tosiaan minimibudjetti on noin korkea. Minimalistivuonna pysyin tuon alla joka kuukausi ja näin huomattavasti isompituloisenakin, oma tavallinen budjetti ei kuitenkaan asumiskulujen jälkeen ole juuri merkittävästi edes isompi kuin tuo minimibudjetti…
Ja mahtavaa, että tekstistä oli hyötyä! Uskon, että monelle tästä ajatusleikistä olisi hyötyä. Usein kuitenkin ihmisten ajatusmalli on siinä, että miten saisi lisää. Ei siinä, mikä riittää, vaikka se on oikeastaan kaikista tärkein kysymys oman onnen näkökulmasta.