Kuinka rikas on rikas?

Rikas on ehkä yksi puhekielen epämääräisimpiä sanoja. Mitä rikas oikein tarkoittaa? Tämä kysymys nousi mieleeni kun selailin taloudellinen riippumattomuus blogeja Atlantin toisella puolella. Yhdysvalloissa heräsi aikanaan poru kun Obama sanoi, että mikäli yksi henkilö tekee 200 000 dollaria vuodessa, hän on rikas. Obama halusikin nostaa näiden henkilöiden veroprosenttia. Koska politiikka on täynnä kompromisseja, korotettiin heidän veroprosenttiaan, joiden tulot olivat yli 400 000 dollaria vuodessa.

Samalla aikaan toisella puolella rapakkoa Suomessa, mikäli tienaat 200 000 euroa vuodessa, viedään sinulta palkastasi n. 44%. Yhdysvalloissa tällä hetkellä edes korkeimmalla veroasteella ei päästä tähän. Yhdysvalloissa ylin veroraja menee tällä hetkellä 600 000 dollarissa, jolloin henkilö joutuu maksamaan veroa hurjat 37%.

Se mikä eroa kasvattaa entisestään on, että 44%:n lisätään vielä Suomessa TyEl, joka lisää ”veroprosenttia” entisestään 8,25%-yksikköä. Yhdysvalloissa taas voit vapaaehtoisesti säästää eläkettä 401k-systeemin avulla. Jos säästät 401k:hn, saat siitä verovähennystä. Realistinen veroprosentin ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä onkin valtava.

Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että Suomessa on korkea ansiotulojen verotus verrattuna Yhdysvaltoihin. Pointti ei kuitenkaan ollut maiden veroprosenttien ero vaan se, että nämä rajat usein myös mukailevat sitä, mitä yhteiskunnassa pidetään rikkauden tai ”kovatuloisuuden” rajana kuten Suomessa paljon puhuttu solidaarisuusvero haluaa niin kovasti määritellä.

Kuinka paljon pitää tienata, jotta olet ”rikas” tai ”kovatuloinen”?

Koska tuloerot ovat Suomessakin selkeät (vaikka huomattavasti pienemmät kuin monessa muussa maassa), Suomen valtiolla on meidän kaikkien iloksemme progressiivinen tuloverotus (ja jopa hieman progressiivinen pääomatulovero). Tämä tasaa tuloja entisestään.

Progressiivisesta tuloverotuksesta voi olla montaa mieltä, mutta tämän kirjoituksen kysymykseen vastaamista se palvelee hyvin. Progressiivisuus vaihtelee eri kohdissa tulojen kasvamista, jonka takia Suomessa onkin omalla tavallaan helppo määritellä ”rikkaan” raja – ainakin valtion näkökulmasta. Tulot luonnollisesti ennen veroja.

Vähätuloinen 0-14 000 euroa/vuodessa

Vähätuloisen tuloveroprosentti liikkuu alle 10%:ssä prosentissa ja käteen jääkin lähes kaikki, mitä tienaat. Tällaisia ihmisiä ovat usein opiskelijat, eläkeläiset sekä työttömät ja osa-aikaistyöttömät. Myös näillä tuloilla voi jäädä rahaa helposti säästöön, mutta toki se vaatii kurinalaisuutta kuluttamisessa.

Esim. viime vuonna allekirjoittaneen vuosimenot olivat 18 870 euroa, joten minulla olisi kulutuksen puolesta mennyt pahasti pakkasen puolelle. Tänä vuonna kulutukseni nähtävästi kuitenkin jää alle 14 000 euron alle, joten yhden ihmisen on täysin mahdollista elää näillä tuloilla.

Pienituloinen 15 000-29 000 euroa/vuodessa

Pienituloisen veroprosentti nouseekin jo 20% tietämille, mutta käteen jää edelleen leijonanosa itse palkasta. Tämän myötä pienituloinenkin voi säästää jo suuria summia vuodessa (yli 10 000 euron säästöön laittaminen vuodessa ei ole edes mahdottomuus pienituloiselle, jos muuten elämä rullaa raiteillaan). Pienituloisia voivat olla esim. juuri työuransa aloittaneet, pienpalkka-alalla työskentelevät, eläkeläiset, osa-aikaopiskelijat tai osa-aikatyöttömät.

Keskituloinen 30 000-47 000 euroa/vuodessa

Keskituloisella veroprosentti on noussut jo yli 30%:n. Keskituloinen on kaikinpuolin juuri sitä. Hän on niin keskimääräinen kuin mediaaniinkin osuva Suomen kansalainen, joka käy töissä. Myös kourallinen eläkeläisiä osuu tähän kastiin, mutta suurelta osin keskituloisiin osuu vain työntekijöitä ja yrittäjiä.

Hyvätuloinen 48 000-82 000 euroa/vuodessa

Suomen verottaja alkaa jo kiittää hyvätuloista, sillä hänen veroprosenttinsa liikkuu jo lähemmäs 40% kuin 30%. Hyvätuloiseksi kiriminen kannattaa mahdollisimman nopeasti, sillä siinä on marginaaliveroprosentin kannalta ylivoimaisesti laajin kohta, jossa marginaaliveroprosentti ei kasva tulojen mukaan progressiivisesti.

Veroprosenttisi ei nouse yhtään sen kovempaa kun palkkasi nousee 60 000 eurosta 70 000 euroon vs. 70 000 eurosta 80 000 euroon. Verotuksen kannalta tämä on siis työntekijälle ehkä sitä antoisinta aikaa Suomen verotuksen kourissa. Kunnes henkilö sitten saavuttaa 82 000 euron tulotason, jonka myötä tuleekin voimaan aiemmin mainittu ”solidaarisuusvero”.

Kovatuloinen 83 000+ euroa/vuodessa

On selvää, että Suomen valtion nykyisen määritelmän mukaan 83 000 euroa tienaava henkilö on kovatuloinen. Kiitos solidaarisuusveron kovatuloinen maksaa veroja 40%:sta ylöspäin. Jos laskee mukaan esim. lomarahat, tarkoittaa 83 000 euron vuosipalkka käytännössä n. 6500 euron kuukausipalkkaa.

Onko 6500 euroa kuukaudessa tienaava sitten ”kovatuloinen”? Tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoinen kysymys, koska itse en jostain syystä asiaa miellä näin. Tämä johtuu kuitenkin paljon enemmän mututuntumasta, ja siitä että KTM:n – kuten allekirjoittaneen – mediaanipalkka yksityisellä sektorilla oli viime vuonna n. 5200 euroa. Mediaani KTM ei siis ole kovatuloinen, mutta selkeästi yhden ylennyksen päästä siitä.

En usko, että Suomessa tuntisin itseäni kovatuloiseksi, vaikka vuosipalkkani olisi 100 000 euron tietämillä. Verotus kuitenkin söisi niin suuren osan tulojeni kasvusta niin kauan kuin saan ne tavallisena palkkatulona. Täytyy kuitenkin huomauta se, että jos palkka ylittää 100 000 euroa, alkaa työ usein sisältää muita etuja ja tuloja kuten päivärahoja, bonuksia, matkakorvauksia, työsuhde sitä ja tätä jne. joka korottaa asemasta saatavaa korvausta perus bruttotulojen yläpuolelle. Kovatuloisella myös työsuhde-edut ovatkin lähes poikkeuksetta paremmat kuin keskituloisella.

Ja sama kuvaajana.

Kuinka rikas Suomessa
Kovimmat marginaaliveroprosentin kasvut osuvat 14 000, 29 000 ja 82 000 vuositulojen kohdalle. Lähde: Veronmaksajat

 

Jos mietitään verotusta katsomatta sitä kuka on kovatuloinen, on järkevää ehkä katsoa raakaa tilastotietoa. Vuonna 2018 suomalaisen työssäkäyvän henkilön keskimääräinen palkka oli 3470 euroa. Tämä tekee vuosituloiksi 41 640 euroa. Tämä käy järkeen, sillä myös verotuksen silmin katsottuna hieman yli 40 000 euroa tienaava henkilö on keskituloinen.

Pitää kuitenkin muistaa, että kyse on bruttotulosta eli tulo ennen veroja ja eläkemaksuja. Käteen jäävä osuus tästä on vain n. 2/3 koko summasta. Monelle luku saattaa vaikuttaa suurelta ja sitä se onkin. Tämä johtuu siitä, että keskiarvo kuvaa aina huonosti totuutta tapauksissa, joissa suuret luvut vääristävät keskiarvoa ylöspäin.

Järkevää onkin katsoa mediaania palkan osalta, eli mikä oli se keskellä oleva suomalainen palkka, jos palkat laittaa suuruusjärjestykseen. Suomalaisen mediaanipalkka olikin 3001 euroa. Kuten arvata saattoi, mediaani onkin yhtäkkiä huomattavasti alhaisempi kuin keskiarvo. Mielenkiintoista oli se, että myös tilaston moodi (eli mikä on yleisin suomalainen palkka), oli 2500 euroa eli huomattavasti keskiarvoa että mediaania alempi.

Suomessa mediaanivuosipalkka täten onkin 36 000 euroa. Ja jos katsot taulukkoa ylhäällä, huomaat, että yllättäen myös 36 000 euroa tienaava kuuluu verotuksen rajoissa keskituloisiin! Ehkä verotuksessa on sittenkin siis jokin logiikka, joka korreloi kuin korreloikin reaalimaailman kanssa?

Kuinka rikas on rikas?

On omalla tavallaan kuitenkin väärin ajatella, että kovatuloinen on rikas. Tämä johtuu siitä, että aina löytyy näitä oman elämän Matteja, joiden rahat eivät riitä perheen elättämiseen yli 100 000 euron vuosituloilla ja valtion tuilla kaupan päälle. Käytännössähän kovatuloinen voi olla täysin PA ja perusduunari rikas.

Rikkaudessa onkin ehkä enemmän mielestäni kyse ennen kaikkea varallisuudesta. Ja varallisuuteen taas vaikuttaa niin moni muu asia kuin pelkästään tulot. Perhe, perinnöt, säästäminen, sijoittaminen, tienaaminen, lottovoitto, omaisuuden hajautus jne. Kuinka paljon varallisuutta siis tarvitaan, jotta olet aidosti rikas. Varallisuustasoja voi mielestäni seurata hyvin taloudellisen riippumattomuuden eri asteilla.

Köyhä (Negatiivinen varallisuus – 10 000 euroa)

Ihminen on lähtökohtaisesti köyhä kun hänen nettovarallisuutensa on negatiivisen puolella tai nettovarallisuus on korkeimmillaan 10 000 euroa. Tässä ollaan usein opiskelijoina, pienituloisina, muuten vain säästämättömänä (tulotasosta riippumatta) ja henkilöille, jotka ovat joutuneet velkavankeuteen kulutusluottojen tai muun kautta.

Usein suositellaankin, että pitäisi olla säästössä vähintään puolen vuoden tulot yllättäviä elämäntilanteita varten. Usein tähän kohtaan osuvat eivät kyseistä sääntöä täytä. Ja huom. lasken tässä asunnon varallisuudeksi, eli jos olet maksanut asuntolainastasi 10 000 euroa ja sinulla on 1 euro säästössä, olet ylittänyt tämän asteen.

Vähävarainen (11 000 – 50 000)

Vähävarainen voikin sitten olla oikeastaan jo kuka tahansa tuloista ja elämäntilanteesta riippuen. Vähävarainen voikin siis olla ns. pakon sanelemana eli työttömänä tai sitten ihan omasta tahdosta, koska on mahdollisuus kuluttaa kovatuloisenakin kaikki rahat asioihin, jotka eivät säilytä arvoaan. Vaikeata. Mutta mahdollista. Vähävarainen on saattanut alkaa myös jopa maksamaan asuntolainaansa pois ja on usein alkuvaiheessa tätä prosessia.

Tasapainoinen (51 000 – 200 000)

Tasapainoisella ihmisellä nettovarallisuus menee jo yli 50 000 euron, mutta jää alle 200 000 euron. Usein ihminen on maksanut jo melkein puolet (ensimmäisestä) asuntolainastaan tässä kohtaa varallisuuskertymä saattaakin olla erittäin vaihteleva.

Jollain nettovarallisuus koostuu melkein täysin autosta ja asunnosta. Jos suomalainen johonkin osaa laittaa rahaa, on se asuminen. Mielestäni on selkeää, että jokaisen aikuisen pitäisi yksin päästä tähän tilanteeseen mieluusti jo ennen kuin hankkii lapsia. Muuten talous saattaa jäädä epätasapainoiselle tasolle pitkäksi aikaa, joka aiheuttaa sitten suurta stressiä kun lisää ruokittavia suita saapuu talouteen. Fakta kuitenkin on, että harvoin ihmiset ovat tässä tilanteessa kun perhe perustetaan.

Varakas (200 000 – 500 000)

Korkoa koron efektin takia mielestäni varallisuuden rajat mielestäni kasvavat samalla eksponentiaalisesti. Mitä varakkaammaksi tulee, sitä vähemmän itse rahamäärällä alkaa olla väliä. Varakkaaksi voikin kutsua mielestäni ihmistä, jonka nettovarallisuus pyörii 200 000 euron ja puolen miljoonan välillä. Tämä sen takia, että puskuri alkaa olla jo sen kokoinen, että oikestaan mikään elämän vastoinkäyminen ei hetkauta henkilön taloutta tässä kohtaan, ellei kaikki ole kiinni yhden asunnon neljässä seinässä.

Varakkaalla myös makaa todennäköisesti sijoituksissa ja/tai pankkitilillä niin paljon rahaa, että spontaanejakin ostoksia voi tehdä suhteellisen vapaasti. Ja niin kauan kun kyseinen henkilö käy töissä – niin kuin hän todennäköisesti tekee – varakkaan taloutta on vaikea kaataa.

Rikas (500 000+)

Omassa mielessäni rikkaan raja ei mene miljoonassa, vaan puolessa miljoonassa. Tämä perustuu siihen, että puolen miljoonan pääoma järkevästi sijoitettuna riittää jo melkein taloudelliseen riippumattomuuteen. Puolen miljoonan nettovarallisuudella voi myös ostaa asunnon käytännössä melkein mistä vain käteisellä. Tai vaikka polttaa autoon 100 000 euroa, jos siltä tuntuu.

Mikäli puoli miljoonaa sijoittaa järkevästi, on sen avulla myös entistä helpompaa saada lumipallo pyörimään ja varallisuus kasvamaan erittäin kovaa tahtia.

Yhteenveto

Mielestäni tärkeintä varallisuudenkin kerryttämisessä ei ole niinkään se kuinka paljon tienaa, vaan kuinka paljon rahaa jää oikeasti kasvattamaan ihmisen varallisuutta. Ja aivan yhtä tärkeätä on se, missä nämä varat taas ovat kiinni. Pelkkien numeroiden tuijottaminen onkin hieman hieman liian mustavalkoista, koska voidaan myös keskustella siitä, onko oma koti edes varallisuutta, koska se ei aiheuta kuin kuluja.

Kokisin itse olevani huomattavasti vauraampi jos minulla olisi puoli miljoonaa osakkeissa, kuin jos se olisi kiinni yhdessä ainoassa asunnossa, jossa asuisin. Tämä johtuen yksinkertaisesti siitä, että varallisuuteni olisi niin huonosti hajautettu mahdollisten riskien takia.

Vaikka varallisuudessa onkin mielestäni tietyt eurorajat, ei koskaan kuitenkaan voi liikaa korostaa sitä, että vaikka olisi vauras, ei riskien hajauttaminen ole koskaan pahaksi. Korkeankin varallisuuden voi tuhota nopeasti liian korkealla riskillä.

Missä rajat sinun mielestäsi menevät niin tulojen kuin varallisuuden osalta? Onko rikas vasta sitten kun voi ostaa veneitä ja Picasson tauluja katsomatta pankkitiliä? Vai meneekö raja jopa alempana kuin itseasettamani raja? Entä voiko mielestäsi kovatuloista sanoa poikkeuksetta rikkaaksi niin kuin monesti arkikielessä sanomme?

35 kommenttia artikkeliin ”Kuinka rikas on rikas?”

  1. Tyel on itse asiassa 24,4% palkasta. Tästä summasta 6,35% on työntekijän maksettavaa, loput työnantajan. Sitten on vielä toinen ultimaattinen kusetus nimeltä työttömuusvakuutusmaksu, johon menee 1,9% ja jolla kustannetaan työttömyyskassalaisten ansiosidonnaisia.

    Työntekijän ja työnantajan keskinäisellä vastuunjaolla ei oikeastaan ole juuri väliä – työntekijästä on firmalle joku kokonaiskustannus, ja tyel-prosentin säätö työntekijän ja työnantajan välillä on vain monopolirahan vaihtoa. Uskon, että valtaosa on työnantajilla ihan vain, jottei illuusio järkevästä eläkesysteemistä särkyisi.

    Vastaa
    • Jep, laskeskelinkin tuossa vain työntekijän osuutta. Vuonna 2018 työnantajan osuus on näköjään noussut jo 25,30%:iin, huh. Kantaaottamatta eläkejärjestelmän järkevyyteen, hyvin tuo ”piilottaminen” kuitenkin selkeästi toimii, koska tavalliselle ihmiselle poissa silmistä, poissa mielestä toimii tässäkin. Nykyään kuitenkin suurin kritiikki eläkejärjestelmää kohtaa tuntuu julkisuudessa olevan se, kestääkö se, ei niinkään sen kustannukset.

      Vastaa
  2. Kyllä nuo luvut mun mielestä aika paikkaa pitäviä ovat. Mutta kyllä silloin kun tienasi töistä rahaa tuntui aika varakkaalta kun sai kuusta toiseen yli tonnin säästöön tekemättä oikeastaan mitään. Toisin sanoen minulle varakkuuden tuntua toi se että sai niin paljon säästöön pinnistelemättä.

    Vastaa
    • Tuo on kyllä ihan totta! Itse huomaan sen nyt toisinpäin kun en ole enää opiskelija vaan täysiaikainen työntekijä. En rehellisesti sanoen tiedä, miten pystyisin kuluttamaan edes 1500 euron kuukausituloilla kaikkea…

      Vastaa
    • Itse en koe itseäni varakkaaksi vaikka tonnin pistän sijoitustilille joka kuu. Kai se ei ole realisoitunut sitten vielä vaikka teoriassa voisi loput asuntolainasta maksaa pois sijoituksilla ja vielä jäisi hieman taskurahaa. Kai rahan käsitys on sumentunut ajan saatossa. Tätä varsinkin pohdin kun myin itselle tarpeettoman aktiivisuusrannekkeen 40 eurolla millä saisi kuitenkin pari kassillista ruokaa ostettua kaupasta mutta jos sen verran laittaisi/poistaisi tilille niin en huomaisi muutosta.

      Sivumainintana vielä että jotenkin asuntovarallisuus jotenkin tuntuu oudolta osake-/rahastovarallisuuteen verrattuna koska siitä aiheutuu suoria jatkuvia kuluja. Toki rahastoissa on omat kulunsa ja osakkeetkin voi aiheuttaa menoja, mutta vastikkeet sun muut tekee asian erillaiseksi kun ne menee joka kuussa tililtä. Tuntisin itseni varakkaammaksi jos olisi 300k osakkeissa kuin asuntona.

      Vastaa
      • Itse huomannut saman etenkin juuri nyt kun pörssissä on ollut heiluntaa. Kun lisään kerran kuussa sijoitusstrategiani mukaisesti n. 1000e osakkeisiin, en tunne edes vaurastuvan, koska heiluminen salkussani on aiheuttanut sen, että 1000 euroa on 1% heilunta. Ja tämä voi sattua monta kertaakin putkeen, joten 1000euron lisäämienn salkkuun ei oikeasti heilauta salkkua suuntaan tai toiseen lyhyellä aikavälillä. Hämärtyminen tapahtuu kuin itsestään kun varallisuus oikeasti kasvaa.

        Jep, asuntovarallisuus on haastava varallisuudenmitta. Itse kuitenkin olen päättänyt, että lasken nykyisen asuntoni varallisuudeksi, koska se on vain väliaikainen kotini, joka muuttuu vuokra-asunnoksi aikanaan. PItkällä aikavälillä se on siis samanlainen sijoitus kuin osake. Kun vihdoin ostan asunnon, jonka ostan pitkäaikaiseksi kodiksi ilman vuokra-asuntoajatusta, täytyy miettiä uudestaan, miten se on järkevintä laskea varallisuudeksi.

        Vastaa
  3. Jotenkin masentavaa lukea näitä veroprosenttivertailuja Suomen ja muiden maiden välillä (tai ylipäätään mitä tahansa verovalitusta) kun yleensä näissä kirjoituksissa ei millään tavalla kerrota mitä niillä maksetuilla veroilla sitten saa tai mitä ilman jää ja mitä se saattaa tarkoittaa. Jenkeissä esimerkiksi koulutus ja terveydenhoito voi pahimmassa tapauksessa tehdä aika karmean loven yksilön talouteen.

    Noh, tuo nyt oli tässä muuten ihan hyvässä postauksessa vaan sivujuonne.

    Vastaa
    • Jep, tässä kirjoituksessa käytinkin veroprosenttia pelkästään tuon kovatuloisuuden tulkinnassa ja siitä, miten veroprosenttien asteet vaihtelevat eri kulttuureiden kovatuloisuuden tulkinnassa, joka on sinällään erittäin mielenkiintoista. Itse olen sen verran hyvinvointivaltiofani, että en teksteissäni lähde Suomen korkeaa veroprosenttia kritisoimaan.

      Vastaa
  4. Mediaani ei tarkoita yleisintä lukua. Se tarkoittaa keskimmäistä lukua tai lukuja. Eli mikä luku on tasan 50% kohdalla. Mediaani on kumminkin suhteellisen toimiva palkoissa, koska voidaan olettaa otoksen olevan niin suuri, että keskimmäinen luku ei ole sielä yksin. Lisäksi voimme olla varmoja, että puolet tienaavat(tässä tapauksessa) 2500€ tai vähemmän.

    Harmillisesti palkkojen vertailussa ei yleensä ilmoiteta keskiarvon lisäksi keskihajontaa, mikä antaisi hyvän kuvan siitä miten asiat oikeasti ovat. Ilmeisesti viimeisimmässä virallisessa palkkakehitys tilastossa tämäkin oli otettu huomioon ja todettu, että keskituloinen on 1900€ – 6400€/kk tienaava. Kirjoitinkin tästä jokunen kuukausi sitten.

    Mitä rikkauksiin tulee, oma käsitykseni rikkaasta on henkilö joka voi käyttää rahaa miettimättä miten sitä käyttää. Siihen vaadittava omaisuus on valtava. En kuitenkaan tarkoita, että tarvitsee voida ostaa ferrari joka päivä jos huvittaa. Enemmänkin ”lähdenpä tänään Austraaliaan”.

    Vastaa
    • Naurattaa, koska selkeästi pitkästä matikasta ja talousmatikan opinnoista ei ole jäänyt mitään kunnolla mieleen, heh. Hämäännyin siitä, että Ylen uutinen mainitsi, että sama 2500 euroa on myös yleisin palkka. Mietinkin voikohan olla niin, että mediaani ja moodi olivat samat aineistoissa vai olikohan kyse vain Ylen journalistin ymmärtämättömyydestä, joka sitten sekoitti allekirjoittaneenkin…

      Ja muistaakseni viime tilastosta tosiaan löytyi tuo keskihajonta. Tuo hajonta 1900 – 6400 tuntuu kyllä aika hurjalta. Kyse kuitenkin aivan eri ns. sosiaaliluokan ihmisistä. Tuntisin itseni erittäin kovatuloiseksi jo 6000 euron bruttotuloilla, mutta 2000 eurolla – not so much 😀

      Vastaa
  5. Rikkaan määritelmään ei riitä 500k mielestäni sillä tuo ei muutaman lapsen kanssa enää tunnu rikkaalta ja siltä että työt voisi tai kannattaisi lopettaa kokonaan, kun asuntokin pitää olla. Aiemmin itsekin ajattelin että 500k tekisi jo rikkaaksi. Varakas voisi olla 300-1M€, rikas yli 1M. Todella rikas yli 5M.

    Vastaa
    • On ihan totta, että perheen koko vaikuttaa valtavasti siihen, missä se raja menee. Nuo mainitsemasi rajat kuulostavat minusta kaikesta huolimatta aika perustelluilta, koska miljoona on jo niin paljon rahaa, että sen avulla saamista passiivista tuloista riittää varmaan aika hyvin suuremmallekkin perheelle. 5 miljoonaa sitten riittää todennäköisesti minkälaiselle ja kokoiselle perheelle tahansa

      Vastaa
  6. Menemättä liian hipiksi, niin ihminen on silloin rikas kun hänellä on tarpeeksi. Se mikä on tarpeeksi vaihtelee yksilöittäin. Tämän jälkeen on itsestä kiinni mitä tekee että kokee olonsa onnelliseksi. Se onkin sitten se elämän oikea haaste täällä länsimaissa.

    Jos ihan euromäärissä puhutaan, niin harva varmaan kokee että rahaa on tarpeeksi jos ei selviä ilman nykyistä työpaikkaansa joitakin kuukausia. Tässäkin on eroja riippuen siitä, miten hyvä itseluottamus itsellä on että löytää itselleen hyvän seuraavan työpaikan jos nykyinen menee alta.

    Varsinaisesti rikas on sitten, kun voi huoletta tehdä päätöksiä ilman että raha-asiat vaikuttavat niihin juurikaan.

    Vastaa
    • Mielestäni erittäin hyvin tiivistetty! Tuntuu vain, että suurimmalla osalla ihmisistä koskaan ei ole tarpeeksi. Nälkä kasvaa syödessä, koska se on rakennettu ihmisluonteeseen kuten mainitsin hedonistisesta oravanpyörästä kertovassa kirjoituksessani: https://omavaraisuushaaste.com//hedonismin-oravanpyora/

      Uskon lähtökohtaisesti siihen, että ihminen pystyy olemaan onnellinen erittäin vähälläkin rahalla per kuukausi kunhan kaikki muut elämän peruspalikat ovat kohdallaan. Suurin osa meistä tulee onnelliseksi vapaudesta päättää omista asioista, turvallisuudesta ja läheisistä ihmisistä. Oli pankkitilillä sitten 10 000e, 100 000e tai 1 000 000e.

      Vastaa
  7. Olen kanssasi samaa mieltä monestakin asiasta. Tulotaso ei mielestäni vielä kerro henkilön rikkaudesta vaan se mihin rahat on laitettu (osakkeet vs asunto). Esimerkiksi tienaan työkaverini kanssa täsmälleen saman verran, mutta hän osti hieman yli 400 k€ maksavan asunnon ja minä 150 k€ asunnon. Tunnen olevani varakkaampi, koska pystyn joka kuukausi laittamaan salkkuun lähes 1 000 €, kun taas hänellä menee käytännössä kaikki ylimääräinen raha asunnon lainanlyhennyksiin.

    Mielestäni 500 000 € sijoitussalkku ja maksettu asunto riittävät ”rikas” statukseen, jos oma kulutus ei ole täysin posketonta.

    Vastaa
    • Joo tää 500k + oma asunto on varmaan aika hyvä määritelmä hyvin varakkaalle. Jenkeissä miljonäärikerhoon lasketan tavasta riippuen usein velaton asunto plus miljoona dollaria. Eli asunto + muu varallisuus on ehkä parempi määritelmä näihin rajoihin.

      Vastaa
    • Jep, tästä tulojen ja kulutuksen suhteesta olen kirjoittamassa tulevalla viikolla, koska se on erittäin iso kokonaisuus itse ”rikkautta”. Rahan laittaminen asuntoon vs. osakkeisiin näkyy kyllä juuri tuossa mainitsemasi esimerkissä erittäin rajusti 10 vuoden sisäänkin. Todennäköisesti hän joutuu vielä 10 vuodenkin päästä laittamaan kaikki tulonsa lainoihin ja pakollisiin menoihin, kun sinulla omaisuus tuottaa jo erittäin huomattavaa passiivista tulovirtaa…

      Olen aika samoilla linjoilla tuossa 500k ja asunto pään päällä. Uskoisin, että se riittäisi minulla täysin vapaaherran elämään.

      Vastaa
      • Juurikin näin! Luulen, että edes 10 vuotta ei riitä vielä siihen vaan hän on sitouttanut itsensä vielä pidemmäksikin aikaa käyttämään kaiken ylimääräisen rahan asuntoonsa. Sen jälkeen aikaa on ”tuhlattu” jo niin paljon, että sijoittamisella on vaikea saada isoa omaisuutta eläkepäiviä varten.

        Itse olen aina laskenut niin, että taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, kun sijoitussalkku on 500 k€ ja asunto on käytännössä kokonaan maksettu. Tällöin olet jo vapaa muuttamaan käytännössä mihin vain ja saat asunnosta saatavalla rahalla aina ostettua uuden kämpän ilman että salkkuun tarvitsee koskea.

        Vastaa
        • Ihan totta, koska suurin osa asuntolainoista varmaan on sen 20 tai 25 vuotta. SIinä ollaan sitten keski-iässä maksettu asunto pois ja sitten voi vasta alkaa kasvattaa sijoitusvarallisuutta… Pelottava ajatus. Veikkaisin myös, että 500k riittäisi itselleni. Tai ainakin, jos olisin sijoittanut 500k. Mikäli minulla olisi 500k sijoitusomaisuus, josta olisi arvonnousua vaikka 60%, en niillä todennäköisesti saisi passiivista tulovirtaa tarpeeksi.

          Vastaa
  8. Kannattaa huomioida että Suomessa veroilla saa myös etuja: Jenkeissä maksettavaksi tulee usein suuria koulu- ja yliopistomaksuja ja myös terveydenhuolto on erittäin kallista ja perustuu yksityisiin vakuutuksiin.

    Vastaa
    • Juurikin näin! Ja siksi myös rikkaan raja onkin Yhdysvalloissa huomattavasti korkeampi kuin Suomessa. Suomessa maksamme verojen muodossa paljon asioita, jotka esim. Jenkit maksavat palkastaan (kuten juuri tuo sairaskuluvakuutus ja koulutus).

      Veroprosenttien tuijotteleminen antaakin siis erittäin hyvän kuvan siitä, missä se hyvätuloisuuden raja oikeasti menee eri maissa ja yhteiskunnissa, koska ns. pakolliset kulut vaihtelevat niin paljon riippuen maantieteellisestä sijainnista. Samoilla nettotuloilla saakin Suomessa huomattavasti enemmän kuin USA:ssa.

      Vastaa
  9. Mielenkiintoista pohdintaa. Varallisuuteen perustuvaa rikkautta voi toki tutkia tilastoista ja suhteuttaa Suomen kansan varallisuuteen.

    https://www.stat.fi/til/vtutk/2016/vtutk_2016_2018-06-05_tau_004_fi.html

    Yli 500 k€ nettovarallisuus näyttäisi Suomessa olevan vain kaikkein vauraimmalla kymmenyksellä. Sitä voisi hyvin pitää rikkauden rajana ja se täsmääkin postauksessa ehdotettuun. Noin 40% suomalaisista omistaa suunnilleen 200 k€ tai enemmän eli kuuluisivat varakkaiden ryhmään. Omavaraisuushaasteen 100 k€ nettovarallisuus taas näyttäisi sijoittuvan lähes tarkalleen Suomen varallisuusjakauman keskipisteeseen (5. kategorian ylälaita).

    Alle 10 k€ omaisuus näyttäisi olevan noin 25%:lla ihmisistä. Köyhyysraja yksinasuville suomalaisille on ~1200 €/kk nettotulot. Olettaen 10% vero, tämä tarkoittaisi 16 k€ vuotuisia bruttotuloja, minkä alle Tilastokeskuksen mukaan jää jopa 32% suomalaisista.

    https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html

    Vastaa
    • Mielenkiintoiset tilastot! Hauska, että ne osuvat yhteen noiden taloudellinen riippumattomuus-askelien kanssa. Näyttää siltä, että olen selkeästi erittäin geneerinen suomalainen varallisuuteni kanssa, kun olen noin keskellä 😀

      Omalla tavallaan pelottavaa, että 32% suomalaisista on suhteellisesti vähätuloisia. Kiitos mielenkiintoisista linkeistä! Antaa ihan tilastollista vertailukohtaa tähän ehkä vähän filosofiseenkin pohdintaan.

      Vastaa
  10. Jos käyttöomaisuus (asunto, kesämökki, veneet yms.) lasketaan yhteen sijoitusvarallisuuden kanssa, itse miellän asian seuraavasti:

    Omavarainen, omaisuus yhteensä 1 – 10 miljoonaa euroa
    Taloudellisesti riippumaton, omaisuus 10 – 100 miljoonaa
    Rikas, omaisuus yli 100 miljoonaa

    Ratkaisevaa tietysti on kuinka paljon omaisuudesta on kiinni sellaisessa sijoitusonaisuudessa, joka generoi tuloja.

    Vastaa
    • Mielenkiintoista! Astetta korkeammat rajat sinulla kuin keskimääräisellä kommentoijalla.

      Miljoonalla kyllä tuntisin itseni varmasti omavaraiseksi! Ja veikkaanpa, että myös taloudellisesti riippumattomaksi – kunhan kuten sanoitkin suurin osa omaisuudesta olisi kiinni passiivista tulovirtaa tuottavissa sijoituksissa, eikä pelkästään kodissa, veneessä ja autossa, jotka lähinnä polttavat rahaa ja menettävät arvoaan.

      Vastaa
  11. Rikkauden tai varakkuuden tunteeseen vaikuttaa myös se, mihin viiteryhmään itsensä identifioi. Toisin sanoen: se, mitä Sinulla on, vertautuu siihen, mitä muilla ympärilläsi on.

    Nuorena yliopisto-opiskelijana kävin opintojen ohella (opiskelijalle) hyväpalkkaisessa osa-aikatyössä. Vaikka bruttoansiotulot ovat nykyään noin 5x opiskeluajasta, en luultavasti tule koskaan tuntemaan itseäni niin rikkaaksi kuin opiskelijana. Miksi?

    Merkittävän osan tuloista allokoin Helsingin kantakaupungissa sijainneen koirankopin kokoisen yksiön vuokraan. Verrattuna kavereiden solukämppiin Teekkarikylässä oma asuntoni tuntui lähes palatsilta. Opiskelijabileissä oli helppo tuntea itsensä kuninkaaksi 1,5€ cuba librejä litkiessä ja hövelisti muille tarjoillessa. 10e lounasbuffet oli luksusta 2e:n Unicafe-aterioihin verrattuna. Yhteenvetona: vaikka tulot olivat pienet, olivat kaverit ja koko sosiaalinen viiteryhmä, johon itseni identifioin, oikeastaan vielä köyhempiä.

    Nykyään 300 000€ ei tahdo riittää kahdelle sopivan asunnon löytämiseen Etelä-Helsingistä. Pienemmällä paikkakunnalla pääoma riittäisi ylemmän keskiluokan elämään omakotitaloineen ja audeineen. Helsingissä asuva 30-vuotias tarvitsee siis enemmän pääomaa ollakseen ”rikas” viiteryhmässään, kuin vaikkapa Kokkolassa tai Pudasjärvellä asuva.

    Osin samasta syystä helsinkiläisten eläkeläisten keskuudesta löytyy ”rikkaita köyhiä”. Rakkaaksi käyneen ja vuosikymmeniä omistetun kodin arvo saattaa pyöriä lähempänä miljoonaa euroa, mutta pienestä eläkkeestä muodostuva kuukausittainen tulovirta pakottaa pihistelemään. Varallisuuden määrän lisäksi tärkeää on varallisuuden likvidiys. Jos miljoona euroa on kiinni vaikeasti likvidissä kohteessa tai assetissa, jonka realisointi aiheuttaa merkittävän hyvinvointitappion, ei olisi ehkä helppo tuntea itseään ”varakkaaksi” vrt. tilanne, jossa sama miljoona löytyy arvo-osuustililtä.

    Kiinnostavaa on, että sijoitustuotoilla kustannettava omavarainen elämä ei välttämättä vaadi kovin paljoa enempää pääomaa Kehä 1:n sisäpuolella kuin ulkopuolella. Maitolitra maksaa saman verran Kampissa ja Imatralla; yhdelle soveltuvien vuokra-asuntojen hinnat eivät lopulta eroa kovin monella satasella kuussa, ja pk-seudulla asuessa liikkumiskustannukset alenevat syrjäseutuihin nähden toimivan joukkoliikenteen ja kesällä kaupunkifillareiden ansiosta.

    Lopuksi: verotuksen progressiota ja tuloja esittelevä graafi sanallistaa havainnon omasta arjesta. Pyöritän päivätyöni ohella paria pientä sivubisnestä. Vaikka aikaa ja energiaa olisi, olen päätynyt systemaattisesti ajamaan sivuhommia alas. Kun ylimääräisestä tuloeurosta leikkaantuu 50-60% veroina ja ylimääräiset eurot vaatisivat investointeja (esim. auton hankinta tai satunnaisesti koko vkl:n kestävä matka), painuvat tuotot äkkiä pakkaselle.

    Vastaa
    • Kiitos erittäin hyvin ajatellusta kommentista! Olen kaikkien pointtien kanssa samaa mieltä. Tärkeintä rikkauden tunteessa onkin juuri tuo, mistä mainitsit eli se, mitä ympärillä olevilla ihmisilläsi on, vaikuttaa omaan käsityksesi rikkaudesta – ja siihen, mitä sinulla pitäisi olla, jotta olet rikas. Samasta aiheesta kirjoitin syvemmin tässä kirjoituksessa: https://omavaraisuushaaste.com//kadesta-suuhun-yli-100-000-eurolla/

      Koska olen itse duunariperheestä, eikä suvussani ole juuri koulua käyneitä ihmisiä, mutta itse olen korkeakoulutettu, on ympärilläni käytännössä ollut aina kaikentason ihmisiä taloudellisessa mielessä. Myös kaveripiirissäni löytyy peruskoulutettuja ja yliopistokoulutettuja ihmisiä. Kun kaveripiiri ei ole niin homogeeninen kuin yleensä ihmisillä on, koen usein, että minulla on tarpeeksi, koska tiedän, että joillain on enemmän ja toisilla vähemmän kuin minulla. Uskoisin keskimäärin, että moni muukin hyötyisi tästä perspeektivistä, jotta ei aina vain haluaisi enemmän ja enemmän.

      Mielestäni on myös mukavan lohdullista juuri tuo mitä sanoit, että kun asunto on maksettu, on asuminen keskimäärin PK-seudulla tai landella samanhintaista. Mahdollisesti PK-seudulla asuminen saattaa olla jopa halvempaa! Toki tosiaan ensin pitäisi olla varaa ostaa se asunto PK-seudulta, mutta uskon myös, että pystyn taloudellisen riippumattomuuden saavuttamaan ihan täällä Etelä-Suomessa, eikä minun tarvitse landelle tai muuhun maahan muuttaa sen saavuttaakseni (toisaalta, toiseen maahan voin muuttaa ihan huvin vuoksi muuten vain).

      Hyvä huomio myös tuosta ajan käyttämisestä rahan tekemiseen. Tietyssä pisteessä ajan kuluttaminen rahan tekemiseen ei yksinkertaisesti kannata Suomessa progressiivisen verotuksen takia – etenkin, jos tekee sivuhommia pelkästään rahan takia. Jostain kun pitäisi saada se aikakin käyttää raha joskus.

      Vastaa
  12. Luulen, että olet todella rikas, kun ei ole mitään tapahtumaa, joka vaarantaisi elämänlaatua. Eli silloin, kun ei ole sellaista taloudellista (tai perinnöllistä) menetystä, joka voi vähentää henkilön elämänlaatua epävarmuuteen tai pahoinpitelyyn.

    En puhu suomea, tulin artikkeliisi vahingossa, mutta tein joitakin testejä Google-kääntötyökalulla.

    Terveisiä Venezuelasta, Etelä-Amerikasta.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Omavaraisuushaaste Peruuta vastaus