Kuinka vähän tarvitsee taloudelliseen riippumattomuuteen?

Kysyin eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani ”kuinka paljon on tarpeeksi?”. Mitä jos sanonkin, että kysyin väärän kysymyksen? Ensimmäisiä kysymyksiä, mikä nousee aina taloudellisesta riippumattomuudesta puhuttaessa esiin on: ”kuinka paljon rahaa tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen?”. Kysymys on väärä.

Oikea kysymyksenasettelu kuuluu: ”kuinka vähän rahaa tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen?” Olemme tottuneet kysymään kuinka paljon, koska elämme maailmassa, jossa kaikkea pitää saada enemmän, nopeammin ja tehokkaammin. Tämä on hullua. Jotta voit ratsastaa auringonlaskuun taloudellisesti riippumattomana saatat oikeasti tarvita yllättävänkin vähän!

Monta euroa tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen? Kyllä kansa tietää

Kuinka vähän on tarpeeksi
Kuinka vähän on tarpeeksi? Kuvassa oleva henkilö ei ole kyseistä kysymystä koskaan kysynyt itseltään.

Koska elämme maailmassa, jossa pitää aina saada asioita lisää, on taloudellisen riippumattomuuden käsite monelle niin vaikea. Tämän näet aina kun taloudellinen riippumattomuus nousee uutisissa esille.

Internet on täynnä kommentteja, kuinka taloudellinen riippumattomuus on mahdotonta, koska siihen tarvitaan niin paljon rahaa, että vain superetuoikeutetut, hyvätuloiset, rikkaat tai suuren perinnön saavat ihmiset voivat tavoitteeseen päästä.

Kaikki tämä kumpuaa siitä, että kysymme usein elämässämme  täysin vääriä kysymyksiä. Kysymme aina ”kuinka paljon?” kun meidän pitäisi oikeasti kysyä ”kuinka vähän?”.

Mieleeni on jäänyt muutaman vuoden takaa LähiTapiolan tekemä kysely, jossa LähiTapiola kysyi suomalaisilta, kuinka paljon he tarvitsisivat taloudelliseen riippumattomuuteen. Ihmisten vastaukset kuvasivat mielestäni erinomaisesti, sitä kuinka vääristynyt käsityksemme rahasta yleensä on, etenkin kun kyse on isoista rahasummista.

Vastausten mukaan 35–44 -vuotiaat kokevat tarvitsevansa taloudelliseen riippumattomuuteen 2,5 miljoonaa euroa. 2,5 miljoonaa euroa. Rahamäärä tuntuu valtavalta. Ainakin omaan niukkaan aivooni. Ihmiselle, jolle taloudellinen riippumattomuus ei ole tuttu, tämä voi kuulostaa kaiketi järkevältä – 2,5 miljoonalla varmaan kuka tahansa meistä voisi allekirjoittaa olevansa taloudellisesti riippumaton ilman sen suurempia laskelmia.

Laskelmat kuitenkin monta kertaa tehneenä tiedän, että summa menee oikeasta luvusta ohi – ja pahasti meneekin. Mutta kumpaan suuntaan?

Onko 2,5 miljoonaa euroa tarpeeksi taloudelliseen riippumattomuuteen?

Taloudelliseen riippumattomuuteen on siis kaksi eri tapaa. Neljän prosentin sääntö sekä passiivisilla tuloilla eläminen. Neljän prosentin sääntö vaatii pääomaa vähemmän kuin passiivisilla tuloilla eläminen. Katsotaanpa siis hetki, miltä luvut oikeasti näyttävät. Olisinko taloudellisesti riippumaton jos 2,5 miljoonaa euroa tippuisi eräänä päivänä taivaalta käteeni, jos pyrkisin saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden neljän prosentin säännöllä?

Neljän prosentin sääntö siis luottaa siihen, että voit myydä omistuksiasi, sillä ne kasvavat korkoa korolle siten, ettei pääoma koskaan lopu, vaikka nostat niitä.

Neljän prosentin sääntö käännetään usein myös helpompaan muotoon, jolloin voit laskea yksinkertaisesti, että kun pääomasi on 25 kertaa isompi kuin vuosikulutuksesi, voit rauhassa eläköityä taloudellisesti riippumattomana. Vuosikulutukseni on liikkunut keskimäärin n. 12 000 euron paikkeilla (tänä vuonna toki menen huomattavasti tämän ali), joten lasketaan kuinka paljon tarvitsisin pääomaa neljän prosentin säännöllä taloudelliseen riippumattomuuteen.

12 000e x 25 = ?

300 000 euroa. 

Nykyisellä kulutuksellani tarvitsisin siis taloudelliseen riippumattomuuteen vain 300 000 euron sijoitussalkun. Käytännössä siis 2,5 miljoonalla eurolla tekisi taloudellisesti riippumattomaksi 8,3 minua! 

Entäpä mikäli tavoitteeni on elää pelkillä sijoitusten passiivisilla tuloilla, jolloin tarvitsen pääomaa hieman enemmän?

Sovitaan, että laitan 1,3 miljoonaa euroa sijotusasuntoihin ja 1,2 miljoonaa euroa suoriin osakesijoituksiin kerralla. Lasketaan aluksi näiden keskimääräiseksi tuotoksi verojen jälkeen 4% (joka on aika varovainen arvio etenkin pitkällä aikavälillä). Ajan kuluessa summa kasvaa vuodesta toiseen, koska tarkoitukseni on sijoittaa kohteisiin, jotka kasvattavat osinkoaan joka vuosi. Kuinka monta euroa saan ensimmäisenä vuotena passiivisia tuloja?

100 000 euroa.

100 000 euroa. Kun kulutukseni tosiaan on ollut keskimäärin 12 000 euroa vuodessa, euromäärällä, jonka 2,5 miljoonaa euroa siis tuottaa vähintään vuosittain, tekisi passiivisetkin tulot heti taloudellisesti riippumattomaksi jälleen 8,3 minua. Kasvavien korko- ja osinkotulojen myötä summa vielä kasvaisi tuosta nopeasti vuodesta toiseen.

Kysy oikea kysymys – kuinka vähän on tarpeeksi?

Seuraavan kerran kun joku kysyy sinulta tai huomaat itsesi kysyvän kuinka paljon on tarpeeksi, pysähdy hetkeksi ja käännä asia toisin päin. Kuinka vähän on tarpeeksi? Esim. Johnny Depp ei selvästi löytänyt vastausta kysymykseen, kuinka paljon on tarpeeksi, edes 100 miljoonan dollarin vuosituloilla. Hänelle 650 miljoonaa dollaria oli tarpeeksi paljon aiheuttaakseen henkilökohtaisen konkurssin.

Sen sijaan duunari-Mikko saattoikin kysyä itseltään ajoissa, kuinka vähän on tarpeeksi ja pystynyt saavuttaa taloudellisesti riippumaton statuksen alle 2000 euron nettopalkalla.

Ja kyllä – tämä on mahdollista – kun vain osaa kysyä oikean kysymyksen itseltään. Syynä tähän on ihmismieli. Kun kysymme kuinka paljon on tarpeeksi, voi vastaus olla vaikka 15 000 euroa. Kun saavutamme 15 000 euroa, huomaammekin, että se ei ole tarpeeksi. Tai se ei ainakaan tunnu siltä.

Kuinka paljon sitten on tarpeeksi? No ehkä 25 000 euroa riittää. Sitten saavutetaan 25 000 euroa – ja niin tiedät, mitä seuraavaksi. Ihminen ei saa koskaan tarpeekseen, ellei tietoisesti tee töitä sen eteen, että ympärillä olevat asiat alkavat riittämään.

Matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen tärkeää ei olekaan se, kuinka paljon tienaat tai kuinka paljon tarvitset taloudelliseen riippumattomuuteen – vaan yksinkertaisesti se, mitä oikeasti tarvitset. Eli kuinka vähän. Kun löydät vastauksen tähän kysymykseen, huomaat että taloudellinen riippumattomuus on mahdollista lähes kaikille meistä. Niin minulle kuin sinulle.

Firettäjäkin voi olla aivan hukassa sen kanssa, kuinka vähän on tarpeeksi

Kuin tilauksesta Iltalehti jatkoi firetys-uutisointiaan eilen. Iltalehdessä oli juttu yrittäjästä, joka oli saanut muutaman miljoonan yrityskaupassa ja elää nyt taksikuskina huvikseen. Muutama suora lainaus jutusta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Miljonääritaksikuskilla on firettäjille yksi neuvo: vain miljoonan sijoittamalla ei vielä elä leveästi.

– Pitää laskea auki, mitä sillä miljoonalla saa, kun sen sijoittaa. Jos tuotto on vaikka kahdeksan prosenttia, ja sekin on hyvä tuotto, ja siitä otetaan verot pois, se mitä jää käteen, on aika lähellä suomalaisen köyhälistön arkea. Sillä saa pienen yksiön ja vähän ruokaa, ei muuta, mies sanoo.


Hänen mielestään normaalipalkka on noin 4 000–5 000 euroa kuukaudessa. Osan hän ottaa osinkoina ja osan hän maksaa itselleen palkkana.


Töitä mies on kuitenkin tehnyt. Yrityskaupan jälkeen hän oli mukana erilaisissa start up -yrityksissä.

– Oikeastaan mikään niistä ei menestynyt kovin hyvin, mies kertoo ja on iloinen siitä, että kokeiluihin ei tarvinnut sijoittaa muuta kuin omaa aikaa ja osaamista.

Nykyään hän arvioi käyttävänsä sijoitusyrityksensä hoitamiseen noin puolitoista päivää viikossa. Muu on luppoaikaa.

– Jos minulla on vapaa-aikaa melkein 24 tuntia päivässä ja seitsemän päivää viikossa, niin kyllähän aika käy pitkäksi.


 

Nopealla matikalla miljoonasta 8% on 80 000 euroa, josta 34% Suomen pääomaveron jälkeen käteen jää 54 000 euroa vuodessa. Verojen jälkeen 54 000 euroa vuodessa on jutun henkilön mukaan köyhälistön arkea. Olettaisin tavallisesti, että henkilö on vain trolli, mutta luotan, että Iltalehti teki background checkit, kuten kirjoituksessa sanottiin.

Tämä kertookin vain siitä, että kyseisellä ihmisellä on liikaa rahaa ymmärtääkseen sen reaalimaailman, jossa suurin osa suomalaisista elää. Suomalaisen keskipalkkahan oli viime vuonna ennen veroja 3470 euroa kuukaudessa, joka tekee verojen jälkeen n. 2500 euroa kuukaudessa eli 37 500 euroa vuodessa bruttona.

Keskimääräinen suomalainen on siis kaiketi ultraköyhälistöä taksikuskin mielestä. Noista sanoista mieleeni tuleekin aivan entinen ex-kokoomusministeri ja hänen lentävät lausahduksensa siitä ”kuinka moni suomalainen oikeasti tienaa alle 2600 euroa kuukaudessa?” Noh, esim. molemmat vanhempani – koko heidän työelämänsä ajan.

Luulisi, että niin sosiaali-ja terveysministeri kuin taksikuskit ovat juuri niitä, jotka näkevät kaikenlaisia suomalaisia viikottain ja, että he ymmärtäisivät suomalaisen elämän realiteetit, mutta näköjään ei. Kuplat ovat erittäin vahvoja myös hyväosaisilla.

Uutisjutussa näkyykin ehkä myös se, mikä on firettäjän ja ns. ”tavallisen” miljonäärin ero. Miljonäärit – etenkin yrityskaupalla rikastuvat – tekevät usein töitä, töitä, töitä kunnes vihdoin tehdään exit. Ja koska yrittäjän arki on järjettömän hektistä, ei suunnitelmaa exitin jälkeiselle elämälle usein ole, koska sitä ei yksinkertaisesti ole ehtinyt ajatella.

Tämä ei siis eroa kauheasti lottovoittajasta psykologian osalta. Ihminen ei yksinkertaisesti osaa toimia, jos hänelle annetaan yhtäkkiä niin suuri määrä rahaa, että hän ei ole ennen samanlaista rahamäärää käsitellyt omassa elämässään.

Firettäjälle mikään ei tule äkkinäisesti vaan varallisuus on kasvanut yleensä vuosikymmeniä ja kaikki tämä on tehty tavoitteena se hetki kun voi tehdä oman exitin oravanpyörästä. Kun yrittäjä tekee exitin jonkun toisen yrityksen aloitteesta tai lottovoittaja voittaa lotossa, ei siviilielämä ole useinkaan tähän millään tavalla valmisteltu.

Rahamäärä onkin omanlaisensa shokki elämässä ja kuten jutun henkilökin sanoi: ”Hänen mukaansa firettäjillä olisi hyvä olla myös jotain tekemistä valmiiksi mietittynä. Oli se sitten vaeltamista tai koirien kasvattamista.” Olisi ja pitäisi olla. Firessä ylipäätänsä on järkeä vain, jos suunnitelma löytyy vapauden jälkeisille vuosille. Jos ei, tulee nopeasti tylsää ja varmaan aika masentavaakin, jos vain lopettaa työt ja tuijottaa seiniä – tai TV:tä.

Oma suunnitelmani firetyksen jälkeiseen elämään löytyy täältä – vähän erilainen kuin vaeltaminen ja koirien kasvattaminen, mutta kaikilla meillä on omat mielenkiinnon kohteemme. Tärkeintä kuitenkin on se, että sinulla on jokin muu syy firettämiseen kuin vain töiden lopettaminen. Kuten olen moneen kertaan toistanut blogissani – ja tulen varmasti vielä moneen kertaan toistamaan – firettämiselle täytyy olla tarkoitus, muuten se on yhtä tyhjän kanssa.

Yhteenveto

Oli elämäntilanteesi mikä vain, on aika kokeilla vaihtoehtoista ajatusmallia. Voit kokeilla huviksesi, mitä jos vaihdatkin hetkeksi aikaa elämässäsi aina kuinka paljon kuinka vähään. Kuinka vähän tarvitsen lomalle lähtemiseen? Kuinka vähän tarvitsen aloittaakseni sijoittamisen? Kuinka vähän minä tarvitsen taloudelliseen riippumattomuuteen?

Olen kysynyt itseltäni koko menneen minimalistivuoteni aikana, kuinka vähän on tarpeeksi ja kuukausikulutukseni on romahtanut pysyvästi alle 500 euron samalla säästöasteeni ollessa jatkuvasti 70-90%. Olen oppinut, että aika vähän on tarpeeksi.

Maan aikojen alusta olemme oppineet kysymään kuinka paljon, vaikka se on väärä kysymys. On aika alkaa kysyä oikeita kysymyksiä, koska vain siten saamme elämäämme oikeita vastauksia.

P.S. Myös maantieteellinen arbitraasi on tehokas tapa vähentämään kulutustarvetta, jota ihmisillä voi olla. 

P.P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksistani.

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram

Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi

50 kommenttia artikkeliin ”Kuinka vähän tarvitsee taloudelliseen riippumattomuuteen?”

  1. Tuli vahvasti mieleen Tim Ferrisin 4-Hour Workweek -kirjassa esitelty mini-retirement -käsite, johon ihastuin. Eli todella konkreettisesti testataan normaalia palkallista lomaa pidemmän ajanjakson viettämistä juurikin näiden ennalta mietittyjen ”suunnitelmien” ja ”intohimojen” parissa jo hyvissä ajoin ennen taliudellisen riipoumattomuuden saavuttamista. Ei pelkästään opita, että ”olipa paperilla hieno ajatus mutta totuus paljastui toiseksi” vaan myös seurataan hinta-onnellissuussuhdetta ja korjataan kurssia tarvittaessa. Oman taloudellisen ja henkisen tilanteen mukaan näitä voi sitten järkkäille useammin tai harvemmin ja vaikla toki matka maaliin hieman hidastuu rynnäkköeläköityjällä, niin uskon olevan sen arvoista.

    Ps. Olisiko Suomen talousblogaajaverkostossa innokkaita järkkäilemään Playing with FIRE -dokkarin (https://www.playingwithfire.co/events) näytäntöä tänne härmään, nyt kun julkisuutta aiheelle on mukavasti tarjolla?

    Vastaa
    • Olen kuullut kirjasta paljon, mutta en ole sitä lukenut! Täytyypi ehdottomasti tsekata, kun siitä kuulee mainintaa niin usein. Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja sellaiselta, että varmasti antaisia uusia ajatuksia itsellenikin.

      Pitäisi kyllä tsekata tuo dekkari ensin, koska jenkkifirettäjät ovat usein vähän erilaisessa asemassa. Hyvä ehdotus!

      Vastaa
      • Olen laskenut oman firetys elinkustannukseni. Ne olisivat tiukalla laskulla 580 e / kk, jossa lapset olisivat lentäneet pesästä ja asuntolaina on maksettu. Summasta n 225 e menisi vastikkeeseen, veteen, sähköön ja vakuutuksiin, olettaen että puolison kanssa tiet eivät ole erkaantuneet. Jos toisin kävisi asuisin paljon pienemmässä asunnossa, jolloin pidän edelleen summaa käyttökelpoisena. Summassa olisi 80 euroa varattu harrastamiseen tai mihin vain ylimääräiseen kuukaudessa, eli joustoakin on laskettu.

        Tämä ei tarkoittaisi kuin 174t e pottia, todellinen tavoitteeni on kuitenkin korkeampi, sillä minulla on muun muassa opiskeluhaaveita, joka kustantaa n 30 t e.

        Hoitovapaalla eläminen on opettanut juurikin muokkaamaan ajatusmaailmaa tuohon miten vähän on riittävästi suuntaan. Vaikka lapset kaikkinensa verottavat siitä mitä voisin vaikka sijoittaa lapsettomana, niin he ovat myös se suurin arvomaailmani ja ajatusmaailmani muokkaaja. Olen ollut aina kulutushysteriavastainen, mutta lapsen myötä olen siirtynyt tietoisesti vielä minimalistisempaan suuntaan. Ja loppupeleissä en pienten tulojen vuoksi, vaan arvomaailman kehittymisen.

        Toki fakta on se, että olisin huomattavasti nopeammin tavoitepotissani lapsettomana, mutta väitän, etten olisi vielä henkisellä matkalla näin pitkällä!

        3 % tavoitteesta vasta saavutettu, mutta 30 vuoden kuluttua sekin on saavutettu nykyisellä suunnitelmalla 👌😅

        Jenna

        Vastaa
        • Mielenkiintoista! Tuo potti kuulostaa erittäin pieneltä! Ihailen suuresti ihmisiä, jotka pystyvät selviämään noin vähällä ihan arjesta!

          Pahoin pelkään, että oma FIRE-lukuni (en ole vielä laskenut sitä, koska olen sen verran alkumatkalla), tulee olemaan selkeästi isompi. Veikkaisin, että jotain 500 000-600 000 euroa riittää. Toivottavasti 😀

          Vastaa
  2. Hyvä kirjoitus jälleen. En ole kommentoinnut aikaisemmin mutta tekstisi ovat suomailaisten talousblogien parhaimistoa. Toivottavasti jaksat kirjoitella edelleen, julkaisutahtisi on ollut kunnioitettava.

    Kun haluaa haarukoida mitä tietty kuukausikulutus vaatisi voi käyttää myös 300:lla kertomista (300 x kk-kulutus = 25 x vuosikulutus). Tai vastaavasti jakaa tarvittavan summan 300:lla jotta päästään kuukausikulutukseen.

    T. Eerikki

    Vastaa
    • Tämä on parasta mitä voin oikeastaan kuulla, pelastit päiväni, kiitos siitä! Olen huomannut, että blogini lukijamäärät ovat kasvaneet jatkavasti (josta olen olettanut, että sisältö on ollut lukijoita miellyttävää), mutta sen kuuleminen on aivan eri tasolla. Varmaan julkaisutahti hiljenee hieman kun kaikki ”perusasiat” on sanottu, mutta draftikirjoituksista päätellen tämä ei ole tapahtumassa ainakaan seuraavaan puoleentoista vuoteen 😀

      Tuota 300 kertoimen juttua en ollut kuullutkaan aiemmin! Täytyypi kokeilla.

      Vastaa
  3. Voi apua mikä tyyppi tuo taksikuskimiljonääri! :O Yli 50 000 €:n nettovuosituloilla kuuluisi muka köyhälistöön?? Hyi olkoon miten todellisuudesta vieraantunutta, aivan kuten sanoitkin jo! Lisäksi tuosta lausahduksesta ”Sillä saa pienen yksiön ja vähän ruokaa, ei muuta” tulee mieleen, että miksi sitä nyt joka vuosi uutta pientä yksiötä haluaisikaan ostaa!? 😀 (Kun siis oikeasti tuosta 52 800 €:sta voi laskea sitten vuoden ruokiin 2800 € ja 50 000 €:lla melkeinpä saisi jo pienen yksiön ostettua! (Ei tietenkään Helsingistä, ja toki muuhunkin elämiseen tietty tarvii rahaa kuin ruokaan, mutta siis helvetti sentään mikä tyyppi, 52,8 k vuodessa muka pikkurahoja, argh!))

    Hyvin kysytty, kuinka vähän on tarpeeksi? Itselleni n. 100 000 €:n sijoitukset juurikin n. 6 %:n bruttotuotolla ja n. 4 %:n nettotuotolla luultavasti riittäisi taloudelliseen riippumattomuuteen. Ehkä saavutan sen joskus vähän vajaa viiskymppisenä, vaikken oikeasti mikään tavoitteena firetys -säästäjä olekaan.

    Millä luvuilla sitten yleensä oikein lasket tuota ”kakkosvaihtoehtoa” normaalisti, jos sen saavutukseen vaaditaan enemmän rahaa kuin 4 %:n säännössä? Jotenkin en näe näiden kahden vaihtoehdon välillä juurikaan mitään merkittävää eroa, ja kun tässä kirjoituksessa satuit vielä käyttämään kakkosvaihtoehtoon tuota samaa 4 %:a, vaikka sanot, että siihen tarvitaan enemmän rahaa, ei tekemäsi erottelu oikein konkretisoidu…

    Vastaa
    • Oma reaktioni oli suunnilleen sama taksikuskiin, haha. Mutta näköjään sitä taksikuskikin voi tosiaan olla vieraantunut tosielämästä.

      Tuo sinun kulutuksesi on kyllä niin ihailtavan matalaa, että 100 000 euron riittävyys firetykseen kuvaa sitä hyvin. Monella olisi opittavaa!

      Ja tuota pointtia mietin itseasiassa itsekin, että tuo 4% osinkotuoton käyttäminen esimerkkinä oli aika huono, kun sillä päästiin täysin samaan tulokseen 😀 Yllätyin itsekin, että mites tässä nyt näin kävi, mutta matematiikka. Veikkaisin kuitenkin, että pitkäaikaisille säästöille todennäköisesti saa paljon parempaakin tuottoa kuin 4%, jos on onnistunut saamaan osinkoja kasvattavia yrityksiä salkkuunsa. Täytyy jatkaa laskuharjoituksia jossain toisessa kirjoituksessa useammalla eri skenaariolla.

      Vastaa
  4. Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta! Itse en ole varsinaisesti firettäjä juuri sen takia, koska en ole onnistunut keksimään elämälleni niin vahvaa tarkoitusta että se täyttäisi päivätyön kokoisen aukon elämässäni sitten joskus. Haaveilen enemmänkin siitä että voisin joskus tehdä 4-päiväistä työviikkoa ja vaihtaa lomarahat vapaaksi ja matkustaa ainakin 2 kertaa vuodessa sekä samalla kasvattaa vuosittaisia sijoitussummia. Kyllä silti mietin kuinka vähällä sitten joskus ARJESSA pärjään, jostainhan se on pois jos luopuu 20% työajasta, lomarahoista ja meinaa vielä kuluttaakin enemmän matkustelun muodossa.

    Pisti muuten silmään, että taisit laskea koko pääoman 34% verotusasteella, vaikka 30 tuhanteen asti taitaa olla vielä 30% ja vasta sen ylittävästä osuudesta 34%. Vai onko sulla sittenkin jotain sisäpiiritietoa seuraavan hallituksen aikeista… 😉 No, eipä toi heitto vuositulossa ollut kuin 1200e eli pointti ei katoa mihinkään.

    Vastaa
    • Kiitos paljon! Mielestäni on erittäin tärkeää, että on juuri pohtinut näitä asioita ja sitä, mitä elämältä haluaa. Eipä se täysi FIRE välttämättä aina olekaan sen arvoinen, koska itsekin vaihdan ensin varmaan 3-päivän työviikkoon, luon aikaa muille asioille ja katson sitten siitä eteenpäin miten kehittyy. Tuo 4-päivän työviikko on varmasti erittäin toimiva ratkaisu (etenkin jos se olisi maanantai joka on vapaa, haha!).

      Ja erittäin hyvä pointti verotuksesta! Korjasin laskun, faktat kuitenkin faktoja.

      Vastaa
  5. Itse tavoittelen firettämiseen reilusti yli tuon miljoonan sijoitusomaisuutta. Mitään ökyelämää ei ole silti tarkoitus elää, mutta tulevaisuuden suunnitelmissa on reissata pitkiä aikoja ulkomailla, ajaa uudehkoa autoa ja asua mukavassa talossa. Jos pitäisi elättää vain itsensä, miljoonan sijoitusomaisuus riittäisi heittämällä, eikä tarvitsisi edes tinkiä mistään. Lopulta sitä ei tarvitse mitään erikoista onnelliseen elämään. Itse vältän ylimääräistä materiaa, koska se tuo vain lisää velvoitteita ja menoja, kuten on tullut huomattua uuden auton kanssa. Sapattivapaalla pääsee kokeilemaan mitä se kulutus voisi olla oikeasti ”eläkkeellä”. Tässä voi tulla vielä positiivisiakin yllätyksiä ja saa pian huomata, että riittävä maali fireen voi olla pienempikin summa.

    Vastaa
    • Luulisi, että miljoona riittää enemmän kuin hyvin. Taino riippuu toki ulkomaan kohteista. Melkein kaikki kohteet maailmassa ovat kuitenkin tasoltaan halvempia kuin Suomi. Toki tosiaan nämä kaikki, uudehko, mukava ja pitkiä aikoja ovat kaikki sen verran suhteellisia termejä, että riippuu mitä ne käytännössä tarkoittavat.

      Miljoonan sijoitusomaisuudessa on kuitenkin myös se hyvä, että aikanaan vanhemmalla iällä voi alkaa myymään omistuksia, jonka myötä voi ylläpitää astetta korkeampaakin elämänlaatua jos niin haluaa. Mutta kannattaa kyllä ehdottomasti jatkuvasti tehdä laskutoimituksia eri elämän skenaarioista, ne ovat ainakin itselläni auttaneet hahmottavaan tulevaisuuden kuvaa, vaikka näin alussa olenkin.

      Vastaa
      • Itse en tuota ylempänä mainittua 8% tuottoa saa vuodessa ainakaan tällä DGI-strategialla, jos ajatellaan että käyttää vain osinkoja elämiseen eikä syö toistaiseksi kuormasta. Muistaakseni salkkuni osinkotuotto pyöri jossain 4-5% tuntumassa. Jenkkiläisistä firettämisjutuista saa monesti aika ruusuisen kuvan tästä hommasta, mutta meillä on täällä rasitteena kovat verot. Valitulla osinkostrategialla omaisuuden kasvattaminen kestää aika paljon pidempään, mutta itse pidän osingoista enemmän kuin kuormasta syömisestä.
        Laskin että isoimmat kulut, eli autoilu, talolainan lyhentäminen ja ruoka tekevät vuodessa yksistään 32 000€. Edes näitä ns. pakollisia menoja ei pysty kattamaan läheskään nykyisellä ~550k€ sijoitusvarallisuudella. Ahtaammin asuminen ja autoilusta luopuminen ovat tietysti valintoja, jotka pienentävät tarvittavaa omaisuutta huomattavasti, myös tuo ulkomaille muuttaminen (edes osaksi aikaa vuodesta.) Tarkoitus ei ole kuitenkaan jäädä lojumaan…suunnitelmissa olevat sivubisnekset ym. varmasti helpottavat, mutta jos niiden varaan ei laske, niin miltsi on vähän liian tiukka. DGI-strategiassa on ainakin se hyvä puoli, että osingot myös toivottavasti kasvavat vuodesta toiseen ja jos niitä voi sijoittaa uudelleen, niin kasvu on vieläkin kovempaa. Voisin tietty jäädä jo nyt varhaiseläkkeelle listaamattoman yhtiöni osinkojen turvin, mutta petaan tulevaisuutta varman päälle ja hankin mieluummin kunnon bufferin sijoitusomaisuudella, jos firmassa osuukin p*ska tuulettimeen.

        Vastaa
        • Nojoo riippuu toki suuresti mitä osakkeita omistaa. Moni jenkkifirma kuitenkin kasvattaa osinkoaan 10-15% tahtia, joten tällaisilla sijoituksilla 8% voi hyvinkin päästä jossain kymmenessä vuodessa. Tai sitten vain all-in Nordea ja siinähän sitä ollaan jo 10%:ssa vaikka osinkoa leikattaisinkiin hieman! 😀

          Kuten monesti blogissanikin olen kirjoittanut, en usko, että kukaan FIRE:ttäjä oikeasti toimettomaksi jää. Pelkästään se, että pystyy FIRE:n saavuttamaan kertoo mielestäni niin paljon ihmisen pitkäjänteisyydestä ja itsekurista, että hän varmasti pystyy moneen muuhun asiaan elämässä. Ja sitten voi tehdä siitä harrastuksesta ammatin ja voi tehdä jotain hommia vaikka alihintaan – valitsee vain ne mukavat hommat. Uskon, että työkin muuttuu entistä mielekkäämmäksi kun sitä ei tarvitse enää tehdä rahan takia, vaan ihan vain koska se on kivaa. Näin tuntuu moni sanoneen ja en epäile sitä hetkeäkään, koska se poistaa niin monta stressifaktoria töistä.

          Vastaa
  6. Halutessaan ihminen voi tulla toimeen hyvinkin pienellä summalla, etenkin jos osaa motivoitua alhaisemmasta elintasosta. Luultavasti valtaosa ei vain halua elää sellaista elämää, vaan jatkaa mieluummin töissä koska palkan veroiseen pääomatuloon vaaditaan jo merkittävä summa sijoituksia.

    Minun ehdoton raja on miljoona euroa, vaikka tällöinkin jäisin vielä selvästi palkkatulojen alle. Perheellisenä tavoite on noin 2 miljoonaa euroa koska katson velvollisuudeksi kantaa myös vastuun vaimostani. Summa voi kuullostaa isolta mutta nuoruusvuosiltani voin todeta ettei pienituloisuudessa ole mitään hienoa tai tavoittelemisen arvoista.

    Taloutemme menot ovat melko pienet normaalisti, mutta on täysin eri asia kuluttaa vähän omasta tahdosta kuin tulojen rajallisuudesta johtuen. Monesti muistutetaan että onnellisuus ja hyvä elämä tulee muualta kuin isosta lompakosta ja tuhlaamisesta, ja tästä olenkin samaa mieltä. Kuitenkin näen että rahalla voit ostaa mukavuutta, laatua ja aikaa monella eri tavalla. Tässä muuta esimerkki valinnoista: linja-auto/henkilöauto, uusi/vanha auto, turisti/bisnes luokka, hostelli/hotelli. Tärkeintä on kuitenkin se että tähtää siihen tulo- ja menotasoon jonka kokee vilpittömästi oikeaksi itselleen, on päämäärä sitten pienempi tai suurempi.

    Vastaa
    • Juurikin näin! Itse en vielä tarkalleen tiedä, mihin tyydyn ja siksi kokeilenkin kaikkea minimalistivuodesta lähtien. Vain kokeilemalla eri tasoja tiedän sen, millaiseen elämänlaatuun olen yytyväinen.

      Uskon, että monella meistä, jotka ovat lähteneet huonompiosaisesta perheestä on tuo sama näkökulma asiaan, että sinne takaisin palaaminen on viimeinen asia mitä haluaa, ja silloin on valmis ottamaan vähän puskuriakin tähän päästääkseen.

      Olet ihan oikeassa siinä, että rahalla saa juuri näitä asioita, mitä mainitsit. Ja tietysti jokaisella on oma tasonsa tässä, mutta toisaalta tässä on myös hedonistisen oravanpyörän ansa. Mielestäni mainitsemasi esimerkit ovat täydellisiä juuri siihen. Ensin vaihtaa julkisista omaan autoon. Sitten hostellista hotelliin, ja sen jälkeen vielä vähän parempaan hotelliin. Ja sitten vaihtaa turistiluokasta, bisnesluokkaan. Mukavuutta ja kätevyyttä saa loputtomasti maailmassa rahalla ja pitää vain löytää se piste, missä on oikeasti tyytyväinen. Koska muuten tulee aina vain jahtaamaan juuri sitä parempaa ja enemmän.

      Vastaa
  7. Onhan tuossa 2,5 miljoonassa jonkunlainen järki ja laskelma takana. Jos sen laittaa korottomalle pankkitilille, josta nostaa 3500 e/kk, rahat riittävät 60 vuodeksi eli nelikymppisen näkökulmasta loppuelämän ajaksi.
    Jos pankkitilille maksetaan hieman korkoakin, kuittaantuu riski siitä että elääkin oikeasti vanhaksi.

    Neljän prosentin tuotto? Eihän sellaista ole nähty millään tilillä miesmuistiin…
    (huom. kysely ei ollut suunnattu sijoittajille)

    Vastaa
  8. Olet kyllä tuhannen oikeassa tässä! Olen ollut nuoresta asti yrittäjä ja tulot ovat olleet aina pienet. Siitä huolimatta olen onnistunut säästämään aina.
    Hauskasti löysin blogiisi lehtijutun perusteella, missä kerrot eläväsi 600 eurolla kuussa. Sattumoisin se on sama summa millä itsekin elän.
    Minimalistina turha tavara ei ole koskaan kiinnostanut, eikä maksullisiin harrastuksiin ollut aikoinaan varaa, niin eipä niitä osaa nykyäänkään kaivata.
    Nomadielämään tuli jo hypättyä, vaikken vielä eläkään sijoitusten tuotoilla. Silti voin vähentää työtuntejani ja keskittyä enemmän asioihin joita haluan tehdä, koska en tarvitse paljon rahaa.
    Kun Suomessa oleva asunto on maksettu, alkaa sekin tuoda passiivista tuloa.
    En oikeastaan käsitä mihin ihmiset saavat uppoamaan tonneja kuussa (pl. toki lasten menot ovat tärkeitä, mutta ei niihinkään tonneja tarvita).
    Että vanhan sanonnan mukaan, ei ne suuret tulot vaan…

    P.S. Ennen ajattelin tarvitsevani 300 k taloudelliseen riippumattomuuteen. Nykyään tiedän että 200 k riittää aivan mainiosti.

    Vastaa
    • Juurikin näin! Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Suuret tulotkin on yllättävän helppo polttaa kun juoksee aina uuden ja ihmeellisen perässä, vaikka sitä ei tarvitsisikaan. Kaikki, mitä ihminen kuitenkin tarvitsee on usein lähempänä kuin uskommekaan.

      Hienoa kuulla tuosta kuinka pienellä olet huomannut selviäväsi! Erittäin kunnioitettava euromäärä. Itse en ole lopullisia laskelmia tehnyt, mutta teen ne todennäköisesti sinä vuonna kun täytän 30v, koska sitten osaan todennäköisesti sanoa paremmin elämänlaadun, jota kaipaan (+ mahdolliset tulevat lasten menot).

      Vastaa
      • Sitähän se on. Kaiken saa kyllä menemään ja on helppo uskotella tarvivansa aina isomman asunnon, paremman auton ja lisää liksaa.

        Ei mullakaan ole mitään kiinteästi päätettyä summaa, mutta tuolla tiedän pärjääväni ja se on helpottava tieto, koska se on oikeasti varsin helposti toteutettavissa pienilläkin tuloilla.
        En halua enää paahtaa pitkää päivää, joten keskityn siihen, että saan asuntolainat maksettua ja perusmenoni hoidettua. Pystyn sillä keinolla sekä downshiftaamaan että vaurastumaan yhtä aikaa, enkä koe tekeväni uhrauksia. Päinvastoin, tämä minimalistinen elämä on ollut mulle aina unelmaratkaisu.

        Oli kyllä niin mahtavaa löytää tämä blogisi. Juuri kommentoinkin vähän vastaavaa uusimpaan postaukseesi kun onnistuin välillä hukkaamaan tuon aiemman kommenttini.
        Pitää lukea lisää kirjoituksiasi, kun pitkästä aikaa löysin uuden kiinnostavan blogin, mikä tukee omia ajatuksiani.

        Itse olen viime aikoina kirjoitellut vähän turhan harvakseltaan kun olen minimoinut someaikaakin.

        Vastaa
  9. Njoo luin tuon uutisen ja itsekin kyllä hämmästelin kaverin juttuja. Oikeastaan sekä tuota rahasummaa että myös sitä kuinka ei meinaa vapaa-ajallaan keksiä mitään järkevää tekemistä itselleen. Varmaan tosiaan painanut työtunteja sen verran tiukasti, että on outoa kun yhtäkkiä onkin vain aikaa eikä mitään millä sen täyttäisi.

    Toisaalta taas sitten en oikein myöskään ymmärrä täysin sitä minimalismin ihannointia, mitä Suomessa aina hehkutetaan erinäisissä uutisissa ja blogeissa. Miksi se olisi erityisen tavoiteltavaa elää niin mahdollisimman köyhästi ja nuukasti kuin pystyy? Sen ymmärtää, että valitettavan monien on pakko näin tehdä, mutta en näe siinä mitään tavoiteltavaa sinällään.

    Itse kun olen työuraa jo vähän pidempään tehnyt, niin firettämisestä tulee mieleen näkemäni ihmiset, jotka sitkuttavat työssä jota inhoavat, vain koska lainat pitää saada maksuun ja muksut maailmalle. Nyt kun jaksan sitkuttaa, niin sitten 50+ tai 60+ alkaa elämä. (kahvitauoilla useimmiten haaveillaan eläkepäivistä tai seuraavista lomista) Tällainen ”sitten kun” -ajattelu on muutenkin yleistä monilla, mikä kai selittää senkin miksi suomalaiset ovat niin innokkaita lottoamaan, koska se on ikäänkuin oikotie siihen ”sitten kun” -elämään.

    Toisaalta järkevällä sijoittamisella voi toki osaltaan välttää tuollaisen kohtalon nopeuttamalla prosessia ja varmaan tuo on juuri yksi syy koko ajatuksen synnylle, mutta jotenkin silti elämän haluaisi mieluummin olevan mukavaa tässä ja nyt eikä joskus ”sitten kun”, jos sattuu olemaan vielä hengissä. Siksi kannatan kyllä säästämistä ja sijoittamista mutta en tekisi siitä noin extremeä, vaan enempikin vanhuuden turvaksi ja selkänojaksi tuleviin haasteisiin. Jos nykyinen työ kyrsii ja haluaisi tehdä jotain muuta, niin kannattaisi varmaan tehdä sille jotain tässä ja nyt, eikä odotella jotain parempia aikoja.

    Se mikä kellekin sitten riittää ”ihan kivaan” elämään riippuu varmaan yksilöstä. Tykkäätkö matkustella paljon vai viihdytkö kotona? Harrastatko kalliita juttuja kuten veneilyä tai golfia vai puuhailetko pääosin ilmaisia juttuja kotona tai metsäpolulla? Haluatko mahdollisesti olla mukana yritystoiminnassa enkelisijoittajana? Onko iso perhe ja lapsille olisi kiva antaa hyvät eväät elämän alkuun? Käytätkö paljon erilaisia palveluja vai teetkö mieluummin itse? Sairasteletko ja tarvitset kalliita lääkkeitä ja parasta mahdollista hoitoa? Näin ollen on hankalaa antaa mitään yhtä summaa, joka riittää. Jollain se voi olla sen muutama sata tonnia ja toisilla tarvitaan muutama miljoona.

    Kulutus taas liitetään usein lähes pelkästään juuri materiaan ja muuhun puhtaasti tuhlailevaan elämään, joista luopumalla ei tavallaan edes luovu mistään. Itse kuitenkin käytän rahaa mieluummin juuri helpompaan elämään ja elämyksiin enkä esim. omista autoa tai viimeisimpiä härveleitä (liiasta kiinteästä omaisuudesta ja tavarasta on vain vaivaa ja stressiä). Joitain esimerkkejä:

    – Olen palkannut siivoojan, koska inhoan siivoamista ja käytän sen ajan mieluummin muuhun
    – Syön paljon ulkona, koska en pidä ruuanlaitosta ja siitä aiheutuvasta sotkusta. Oikea kokki tekee myös parempaa ruokaa kuin minä 😉
    – Asun sen verran hyvällä paikalla, ettei arkiliikkumiseen mene liikaa aikaa ja vaivaa
    – Matkustelen useita kertoja vuodessa, koska maailmassa piisaa nähtävää. Haluan reissulla myös tietyt mukavuudet
    – Näin sinkkuna on kiva käydä ulkonakin joskus, eikä laskea jokaista drinkkiä, pääsylippua tai illallista
    – En jaksa etsiä aina halvinta vaihtoehtoa tai erilaisia tarjouksia, koska siihen menee liikaa aikaa ja vaivaa. Suomalainen tapa jonottaa jotain halpaa/ilmaista tavaraa yms. on mielestäni järjetöntä

    Kaikki nuo ovat ainakin omasta mielestäni elämänlaatuani nostavia asioita ja siksi niistä luopuminen kyllä heikentäisi sitä. Siksi pyrin hakemaan tasapainoa sijoittamisen ja kulutuksen välillä, missä tietysti auttaa kohtalaisen hyvät tulot.

    Vastaa
    • Aika monella yrittäjällä, joka myy firmansa tulee uskomattoman tyhjä olo, kun koko elämä on pyörinyt sen ympärillä. Kun miettii, kuinka pienessä mittakaavassa voi tulla tyhjä olo siitä, että kauan seuraama TV-sarja päättyy. Niin yrityksen myynti on varmaan sama kertaa kaksi miljardia.

      Sitkun ei ole koskaan hyvä motivaatio FIRE:een, jonka takia pyrin itsekin toteuttamaan FIRE-haaveitani myös tällä hetkellä. Se vain on uskomattoman tuskaista ja vaikeaa kun pitää elää normaalia elämää ja sen päälle pitäisi yrittää tehdä niitä asioita. Jos kuitenkin vain inhoaa työtään, ei FIRE se oikea vaihtoehto ole – jotain pitäisi tehdä paljon nopeammin kuin sitten joskus.

      Mielestäni teet erittäin hyvän pointin noissa asioissa, jotka parantavat elämänlaatua. Itse arvostan monia samoja asioita.

      Siivoamispalveluja olen itsekin miettinyt ehkä jossain tulevaisuudessa, jos perhearki muuttuu kiireiseksi. Ravintolaruoasta olen pyrkinyt karsimaan, koska ruuantekotaidot ovat ihan kivoja ja kokkaaminen on mukavaa, koska siinä oppii aina uutta. Alkoholia olen pyrkinyt vähentämään, vaikka klubeilla käymisestä pidänkin. Tämä ihan terveyssyistä ja opiskeluajoista tämä onkin laskenut huomattavasti. Matkailu on myös siitä mielenkiintoinen, kun kaikki arvostavat siinä eri asioita. Itse tykkään reissata lähinnä kehittyneissä maissa, jotka ovat poikkeuksetta kalliimpia, joten ymmärrän hyvin tuon sinun tarpeesi.

      Ja joo jonottaminen alennusten takia kertoo lähinnä ihmisten lyhytjänteisyydestä. Moni ihminen, joka jonottaa vaikka ilmaista ämpäriä tai Hulluja päiviä, tekee todennäköisesti jo pelkästään seuraavan kuukauden aikana sellaisia huonoja perusarkiostoksia, jotka kumoavat tämän edun. En itse usko myöskään alennusten metsästykseen, vaan ennen kaikkea siihen, että arkikulutus optimoituu. Kun optimoi arkikulutuksen, ei sitä tarvitse enää ajatella – sen olen oppinut nyt minimalistivuoden aikana, ja näin säästää pitkällä aikavälillä pitkän pennin ilman, että siihen menee aikaa.

      Vastaa
    • Mulle minimalismi on nimenomaan parempaa elämänlaatua. Yrittäjänä selviän vähemmillä työtunneilla kun en tarvitse rahaa turhaan materiaan. Ensimmäiset kahdeksan yrittäjävuotta meni ilman lomia 60-100 tunnin työviikoilla, joten ei kiitos enää. Tykkään kyllä työstäni, mutta tykkään myös kehitellä kaikenlaista uutta. Muutamakin firma on tullut perustettua myöhemmin ja tehtyä paljon työtä mikä on vienyt säästöt ja jättänyt velkaa. Silti olen tehnyt kaiken puhtaasti omasta halusta ja valinnut aloja oman kiinnostuksen mukaan.
      Kehitteillä on ollut myös kirjaprojekteja, joita en ole ehtinyt toteuttaa muiden töiden ohessa, joten passiivisten tulojen mahdollistaessa töiden vähentämisen pystyn keskittymään täysillä näihin projekteihin.

      Minimalismi ei ole nuukailua ja köyhistelyä, vaan keskittymistä olennaiseen.
      Sijoittamalla taas saa luotua sitä omannäköistään elämää. Silti katseen ei tarvi olla jossain kaukana tulevaisuudessa, päinvastoin, minimalismissa olennaista on läsnäolo ja hetkessä eläminen.
      Kun talous on suunniteltu ja kunnossa, on huomattavasti helpompaa nauttia tästä päivästä.

      Vastaa
      • Tanja: Mielestäni minimalismissa monesti unohdetaan juuri tuo puoli, että se voi kun voikin oikeasti parantaa elämänlaatua monella eri tapaa. Elämänlaatu voi parantua niin talouden tasapainottamista, liiasta tavarasta eroonpääsemisestä tai vain yksinkertaisesti paremmasta ajanhallinnasta.

        Surullinen fakta on vain se, että suuren yleisön silmissä minimalismi kuitenkin on edelleen vain ”pihistelyä”, koska elämässä olennaiseen keskittyminen on yllättävän haastavaa kun ulkoisia syötteitä tulee paljon enemmän kuin ihminen pystyy edes käsittämään.

        Vastaa
  10. Itse pystyn samaistumaan taksikuskiin usealla tavalla ja monelle 8% saattoi tuoda väärinymmärryksen asiaan. Hänhän puhui ”esimerkiksi 8%”, joka on tänä päivänä inflaation jälkeen jo varsin kova tavoite ja antoi sen esimerkkinä.

    Miljoona euroa ei tunnu enää kovinkaan isolta rahalta, kun sen saa ison työn päätteeksi käteen, ja kun se oikeasti sitten on vihdoin itsellä. Itsekin olen edelleen varsin nuori ja olen ollut melkoisen pihi ja säästänyt 30-40% pienistä tuloista vuosia ennen kuin saavutin isomman potin. Aiemmin miljoona olisi tuntunut jättipotilta, mutta ei se saavuttamisen jälkeen enää tunnu niin isolta, vaikka toki mukava potti onkin. Tähän on useampia syitä:

    – Kun summa on kasassa, niin me Firettäjät olemme usein varsin turvallisuushakuisia ja se ”vaatii” myös pääoman suojaamista, eli ei kannata olla 100% painolla osakkeissa ”elämän kokoisella summalla”. Tämä laskee tuottoja ja aiheuttaa myös sen, että haluaa mieluummin hieman lisätä puskureita, jos mahdollista ja ei varsinkaan syödä pääomaa. Elämästä ja taloudesta, kun ei koskaan voi olla varma etukäteen, vaikka historia näyttäisi mitä.
    – Tavoitteen jälkeen alkaa laajemmin ajatella sitä, että mitäs kaikkea elämässä oikeasti haluaa vielä tehdä. Kerranhan tässä vain eletään ja olisiko nyt vihdoin aika panostaa enemmän rahaa kalliimpiinkin kokemuksiin ja laatuun.
    – Jos minä kerran olen saavuttanut taloudellisen turvan, niin tietenkin haluan mahdollistaa sitä myös lapsilleni, koska heidän elämässä voi tulla monenlaisia odottamattomia asioita vastaan, jossa rahasta on apua –> Ei pääomani ole vain minua varten
    – Elintason nostaminen on usein sen arvoista. Vaikka minimalistina ajattelee yleensä, että turha käyttää rahaa siihen ja siihen, niin kyllä elintasoa nostavat hankinnat ja palvelut kuitenkin usein ovat sen arvoisia, että niitä kannattaa ostaa, jos siihen on mahdollisuus.
    – Vaimollekin on kiva tehdä jotain hankintoja ja vielä parempi, jos vaimon ei tarvitsisi käydä enää töissä 5 päivää viikossa, jotta olisi yhteinen riippumattomampi elämä.

    Monet tällaiset asiat johtivat itselläni siihen, että ennen ajattelin riittävästi olevan noin 500ke + talo, mutta sittemmin summa on noussut reilusti yli miljoonaan + talo, jotta summa oikeasti mahdollistaa paremman taloudellisen riippumattomuuden eikä pienituloisuutta. Itse käyn myös töissä edelleen.

    Joskus olisi mukava lukea taloudellisen riippumattomuuden toisesta puolesta, eli siitä että se ei ole kultainen tai hopeinen luoti, eikä ehkä edes pronssinen, joissakin tilanteissa voi olla jopa päinvastoin.

    ”VAELTAJA” kirjoitti hyvin, että ei ymmärrä minimalismin ihannointia. Minäkään en enää oikein ymmärrä, vaikka itse sellainen olenkin :D.

    Jos yrittäjyydellä tai muuten ei pysty saavuttamaan taloudellista riippumattomuutta hieman tehokkaammin, niin koko elämää ei kannata minimalistina tuhlata kohti taloudellista riippumattomuutta, vaan pyrkiä tasapainoiseen elämään, ja mukavaan työpaikkaan.

    Vastaa
  11. Kun on tullut kirjoiteltua n. 300 kirjoitusta vähän kaikista aiheista taloudellisesta riippumattomuudesta, sijoittamiseen ja minimalismiin, niin puolen vuoden takaa löytyy tällainen kirjoitus, jossa pohdin yhdestä näkökulmasta sitä, kannattaako FIRE: https://omavaraisuushaaste.com//8-kysymysta-taloudelliseen-riippumattomuuteen/ Pitää kuitenkin ehdottomasti pohtia tuota kysymystä enemmänkin tulevissa kirjoituksissa, mutta tällä hetkellä keskityn ratkaisuihin, en ongelmiin.

    On mielestäni selvää, että elämä ja oma identiteetti on niin monimutkainen kokonaisuus, että FIRE ei yksinkertaisesti kaikkien elämäntapaan sovi, eikä siten ole one-size-fits-all ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Myös jenkkilempibloggarini – Financial Samurai – on kirjoittanut tästä mielestäni erittäin hyviä tekstejä kun ensin FIRE:tti kovapalkkaisesta duunista pois, mutta pari vuotta sen jälkeen päättikin mennä takaisin työelämään.

    En itsekään ymmärrä minimalismin ihannointia ja en sellaiseksi ole ryhtymässä loppuelämäkseni. Tämä on hauska kokeilu vuoden ajaksi ja jo tähän mennessä olen oppinut paljon siitä, mitä elämässä oikeasti arvostaa ja mikä on oikeasti turhaa. Oikeastaan koko blogini perustuu siihen, että vaikka kirjoitan FIRE:stä, minimalismista ja muista ääripäistä, pystyy tavallinen lukija saamaan yksinkertaisesti työkaluja ja uusia ajatuksia näistä kirjoituksista ja soveltamaan niitä omia elämäänsä. Tiedän, että olen pystynyt auttamaan satoja ihmisiä aloittamaan sijoittamisen ja pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistään ja se on paras palkinto, mitä voin kirjoittajana saada. Jos joku vielä aloittaa matkan FIRE:een minun innostamani niin sekin on hienoa – jokainen tavallaan.

    Pitää kuitenkin huomauttaa, että mielestäni kuvaamasi tilanne on aika aito esimerkki hedonistisesta oravanpyörästä: https://omavaraisuushaaste.com//hedonismin-oravanpyora/ On totta, että elämässä saa rahalla mukavuuksia. Ongelma kuitenkin on juuri siinä, että niitä saa käytännössä loputtomasti, joka juuri johtaa siihen, ettei miljoona tai kaksikaan riitä. Kuten kirjoitin, Johnny Deppille ei riittänyt sadat miljoonat. Elintasoaan voi korottaa rahalla loputtomiin, mutta silloin myös juoksee oravanpyörässä tappiin asti.

    Jos miljoona ei riittäisi, tarkoittaisi se aika pitkälti myös sitä, että keskimääräinen suomalainen (joka käy töissä 8h päivässä), elää huonoa elämää, koska hän ei pääse edes palkallaan niihin lukuihin, mitä 4% tuotto miljoonasta olisi. Tämä on aika lohduton ajatus. Mutta oikeastihan nämä asiat ovat 100%:sesti subjektiivisia, koska kuten tämänkin kirjoituksen kommenteista näkee, joillekin riittää 300k, joillekin 500k ja joillekin 2 miljoonaa. En ole omia laskelmiani vielä tehnyt (teen ne samana vuonna kun olen 30v), mutta uskoisin, että oma lukuni asettuu johonkin tuohon 500k:n ja miljoonan väliin.

    Kuinka vähän siis onkaan tarpeeksi? Se on oikeasti mielenkiintoinen kysymys.

    Vastaa
    • En nyt tiedä oliko tämä kommentti vastine minulle vaiko Verokarhulle vai molemmille mutta joitain ajatuksia silti.

      Verokarhun tavoin uskon itsekin ymmärtäväni sen lehtiartikkelin miljönäärin pohjimmaisen sanoman, joka lienee on ”miljoonan euron velattomalla varallisuudella et vielä ole oikeasti rikas” (tai ainakaan niin rikas kuin moni ehkä voisi kuvittella). Hän kuitenkin pilasi sen typerällä sanavalinnallaan köyhällistöstä, mikä vesittää koko pointin ja lisäksi välittää kuvan ylimielisestä monimiljonääristä, joka tavallaan väheksyy oikeasti köyhiä ja vähävaraisia. Samaten hän ehkä myös näki firettämisen tavoitteet väärin eli kuinka tarkoitus olisikin elää luksuselämää vapaaherrana ”tavallisen” elämän sijaan.

      Ymmärrän hyvin tavoitteesi ja mielestäni kun nyt olen kirjoituksiasi hieman lukenut, mietit asioista varsin järkevästi. Voisi vain toivoa, että useampikin miettisi talouttaan edes puoliksi noin paljon. Minimalismilla ymmärrän sinun viestittävän lukijoille varsinkin sitä, että pienistä tuloistakin on mahdollistaa säästää ajan kuluessa iso potti mutta oletko miettinyt, että minimalismin voi ymmärtää myös niin, että miksi edes kerätä varallisuutta tai pitää sitä tärkeänä, jos kerran jollain 12k€ vuosituloillakin pärjää tinkimättä mistään oleellisesta? Ei kovin kummoista työsuoritusta vaadita, että noihin tuloihin pääsee, jolloin voisi periaatteessa firettää melko hyvin jo vaikka heti. Tätähän taidetaan kutsua downshiftaamiseksi nykynuorten parissa.

      Eräässä kirjoituksessasi puhuit siitä miten Suomessa raha-asioita väheksytään ja niistä ei kauheasti puhuta, vaikka ne ovat todella tärkeitä. Mulla on ihan sama kokemus, että täällä raha-asioista puhuminen on tabu ja mielletään helposti jotenkin nousukasmaiseksi elvistelyksi. Tämä näkyy mm. niin, että lottovoittajatkin haastatteluissa kehuvat kuinka raha on laitettu tilille makaamaan ja tyyliin ostettu uudet kumisaappaat mutta muuten tässä mitään, köyhäillään kuten ennenkin. Tai sitten niin, että varakkaiden ihmisten omaisuus halutaan verottaa valtiolle, koska kukaan ei ”tarvitse” sellaisia rahoja itselleen ja pitäisi miettiä köyhiä. Usein myös kuulee, että raha ei ole tärkeää ja on pääasia, että sen verran tienaa, että jotenkin tulee toimeen (mikä ei toisaalta Suomen superkireä suurten ansioiden verotus huomioiden välttämättä ole täysin hullu idea). Samaten jos joku sanoo elävänsä minimalistisesti, tulee heti joku toinen, joka sanoo elävänsä vielä köyhemmin kuin tuo edellinen tuhlari. Ts. eläminen mahdollisimman köyhästi on jopa arvostettavampaa kuin pyrkiä vaurastumaan! Sijoittamista pidetään lähinnä rikkaiden touhuna ja omat rahat makaavat talletustilillä.

      Tuo linkin kirjoitus oravanpyörästä keskittyy pitkälti vain juuri materian hankkiseen ja on juuri yksi syy miksi tuon edellisen kirjoitukseni tein. Halusin sillä tuoda esiin, että rahalle on paljon parempaakin kulutuskäyttöä kuin materian haaliminen, mitä en itsekään pidä millä muotoa järkevänä. Yleensä materiaa myös hankkivat eniten ne, joilla mitään varallisuutta edes ole, vaan homma perustuu velanottoon.

      Lisäksi tässä kohtaa tulee esiin ns. rajahyödyn käsite. Suomessa varsinkin palvelut ovat sen verran kalliita, että jossain kohtaa joudut tekemään niin paljon enempi töitä maksupuolella, ettei kyse olekaan enää mukavuudesta kokonaisuutena, vaan olisi helpompaa ja tehokkaampaa vain valita hieman halvempi vaihtoehto, koska saatu lisähyöty ei vastaa kustannusta. Esimerkkinä vaikkapa ottaako matkalla hotellista perushuoneen vai pitääkö olla joku luksussviitti. Väitän, että useimpien rajahyöty ylittyy tuhansien eurojen sviitissä mutta joku saman hotellin perushuone hyvällä sijainnilla voikin tuoda jo paremmin rahalle vastinetta verrattuna laitakaupungin hostelliin. Rajahyödyn arviointi riippuu toki pitkälti myös siitä kuinka rikas on mutta itse en kyllä siltikään maksaisi olemattomasta lisäedusta maltaita.

      Kuinka vähän on tarpeeksi? Riippuu täysin yksilöstä ja lisäksi myös elämäntilanteesta. Sinullekin voi käydä vielä niin, että esim. 10v päästä tuo nykyinen summasi ei olekaan enää tarpeeksi. 😉

      Vastaa
      • Olen Vaeltajan kanssa varsin samoilla linjoilla useamman vuoden omakohtaisen pihistelyn jälkeen. Se näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu liioittelulta, vaikka edelleen olen säästäväinen useimmissa asioissa, mutta pihistelystä olen pyrkinyt eroon.

        Uskoisin, että minimalismia parempi tie onnellisuuteen pitkällä aikavälillä ja ainakin osittaiseen taloudelliseen vapauteen ovat mm. työpaikan vaihtaminen miellyttävämpään, työajan vähentäminen, passiivisten tulovirtojen hankkiminen myös sijoitusten ulkopuolelta ja yrittäjyys. Säästäväisyyttä toki unohtamatta.

        Kirjoituksessani oli varmasti joitakin hedonistisia piirteitä, mutta monessa mielessä ne eivät liity luksus-huvitteluun, vaan perheeseen ja osittain suomalaiseen paremman keskiluokan elintasoon, joka on mielestäni ihan mahdollinen tavoite Firen rinnalla.

        Tätähän on tutkittukin, että ihminen on onnellisempi, jos tienaa (ja omistaa) hieman enemmän kuin oma lähipiiri ja vertailuryhmä. Jos olisi tarjolla isompi palkka jossain toisessa kaupngissa, mutta jos siellä vertailuryhmä pärjää sinua paremmin, niin se laskisi onnellisuutta, koska asemasi vertailuryhmässä laskee. Eli sanoisin, että kyllä hieman korkeampaan elintasoon omassa vertailuryhmässä kannataa jopa pyrkiä 🙂

        Vastaa
        • Verokarhulle: Jep tuosta olen kirjoittanutkin moneen otteeseen, että FIRE:een saavuttamiselle pitäisi olla joku muu tarkoitus kuin huonot duunit, koska jos ei pidä työstään, niin oikea vaihtoehto on mennä muualle töihin eikä kituuttaa 15 vuotta FIRE:ä odottaessa 😀

          Omassa vertailuryhmässä ehdottomasti, muistan nähneeni vastavaan tutkimuksen ainakin otsikoltaan joskus. Oma vertailuryhmäni on niin värikäs, että on kaikkia pienipalkkaisesta duunarista supermenestyvään uratykkiin. Keskimääräiseen suomalaiseen en oikein osaa samaistua, vaikka tilastoissa taidan olla aika lähellä sellaista (vähän ehkä liian nuori vielä). Pyrin lähinnä tämän takia keskittymäänkin itseeni ja siihen, mikä tekee minut onnelliseksi (tiedän, että tulen onnelliseksi välillä ihan erilaisista asioista, kuin ”tavallinen” ihminen tulee)

          Olenkin itse vain ottanut tavoitteekseni elämässä sen, että voin olla oma itseni 24/7, kaverien, tyttöystävän tai perheen kanssa. Töissä, blogissani tai vain kadulla kävellessä. Koska koen, että onnellisuus on kuitenkin pitkälti vain hetkiä, tärkeintä on se, että olen tyytyväinen. Jos koen, että en ole tyytyväinen, tuo se usein vain rauhattoman olon.

          Vastaa
      • Vaeltajalle (koska nämä kommentit menevät näköjään vähä ristiin tässä): Jep, mielestäni henkilön sanavalinnoissa näkyi ehkä hieman se todellisuudesta irtaantuminen kun 8% tuotto miljooonasta ei ole tarpeeksi kuin köyhälistön elämään 😀

        Kirjoituksen yksi pointeista olikin juuri se, kuinka vieraantunut tavallisesta elämästä voi olla kun pitää tuota pikkurahana, kun se on kuitenkin edelleen selvästi enemmän kuin, millä helposti yli puolet suomalaisista elää.

        Siitä olen samaa mieltä, että ei miljoona välttämättä riitä riippuen elintasosta minkä haluaa ja 8%:n tuottokin on tosiaan reaalimaailmassa hieman haastavampi saada riippuen sijoituskohteesta. Jos kuitenkin saa 80 000 bruttona, niin sillä elää ”ihan” hyvin etenkin tilanteessa kun asuntolaina on laskettu.

        Ihan hyvä pointti tuosta minimalismista ja taisin jossain aiemmassa kommentissa mainittakin siitä, että ei minua sinällään edes haittaisi, vaikka joku innostuisikin minimalismista ihan elintapana. Fakta on kuitenkin se, että euromääröjä tuijottamatta kaikilla meillä on aivan liikaa materiaa ja kuten Konmarin suosiosta esim. huomaa, tavarasta eroonpääseminen ja sen havittelemisen vähentäminen vähentää stressiä, joten minimalismista innostuminen vaikka vain hetkeksi ei todennäköisesti ole kuin elämänlaadun korottavia vaikutuksia niin lyhyellä kuin pitkällä välillä.

        Uskonkin, että kaikki lukijat saavat teksteistäni erilaisia asioita irti. Jotkut lukevat blogiani ihan viihteenä. Jotkut innostuvat sijoittamaan. Jotkut innostuvat sijoittamaan opintolainan ASP:lle. Jotkut innostuvat taloudenhoidosta ja jotkut saattavat innostua suuresti minimalismista tai vaikka taloudellisesta riippumattomuudesta. Uskon myös 100%:sesti siihen, että me ihmiset olemme niin erilaisia ,että joku voi olla täysin onnellinen 12 000 euron (tai alle) kulutuksella vuodessa – kaikki tämä on kuitenkin meillä vain päässä ja siksi täysin subjektiivista.

        Ja oikeassa olet, kun en ole vielä siinä tilanteessa elämää, että olen omaa FIRE-numeroani laskenut, en oikeastaan tiedä tarkalleen kuinka vähän minulle on tarpeeksi! Siksi näitä asioita on niin kiva pohtiakin.

        Vastaa
  12. Raha on tarkoitettu kiertoon, nyt kun muutenkin ollaan syvällä suossa niin tuollainen minimalistinen ajattelu vie lopunkin pohjan valtion kirstulta.
    Olkaa iloisia että joillekin se 110k/ vuosi ei rioitä kulutukseen, muuten se otettaisiin nuukien rahoista veroina…

    Vastaa
    • 110k vuodessa tienaava toivottavasti maksaa tarpeeksi veroja Suomelle (n. puolet ansiotulostaa), jotta toivottavasti edes tämän jälkeen hän saisi rahansa käyttää niin kuin haluaa ilman, että hyvinvointivaltio kaatuisi. Muuten kuulostaa suhteellisen kestämättömältä, jos valtio vie ensin puolet tuloista, jonka jälkeen tämä loput pitää kuluttaa, jotta Suomi pysyisi pystyssä…

      Vastaa
  13. Ompahan muuten magee blogi sulla. Löysin tämän vasta nyt ja oon tässä viikonlopun aikana lueskellut jo kasan artikkeleja. Noi isoimmat jenkkiblogit oon lukenut ”kannesta kanteen” (MMM, JL Collins, Financial Samurai…), mutta tosi hienoa kun olet tehnyt suomen kielellä näin laadukkaan ja laajan blogin. Olen itse sua 10v vanhempi ja sen takia matkallani jo hieman pidemmällä kuin sinä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän noi taksikuskin sanat resonoivat ja perspektiivit muuttuvat muutenkin. Tai ainakin minulla on muuttuneet. Perhe, ja elämäntasoinflaatio ovat todellisia game changereita. Näin sinunkin uudemman kirjoituksesi jossa olit asettanut tavoitteesi taloudellisesta riippumattomuudesta jo melko korkealle. Eli välittyy fiilis, että sinunkin atatusmaailma on muuttunut jo aika paljon viimeisen 5 vuoden aikana.

    Vastaa
    • Kiitos! Ja kiva kuulla, että uusia lukijoita blogiin löytyy! Harmi tosiaan, että google ei tätä blogia aina välttämättä nosta näissä asioissa korkealle, koska en ole tekstejä hakukoneoptiminut, vaikka asiaa onkin.

      Ja vaikka tosiaan tavoite on korkeammalla nykyään, niin ainakin vielä olen tämän tekstin kanssa enemmän samaa mieltä (kuin vaikka taksikuskin :D). Syynä pitkälti se, että nykyinen tavoitteeni on asetettu erittäin konservatiivisella skenaariolla, jotta tulee mieluummin posiitivisia kuin negatiivisia yllätyksiä. Ja toki se laskee mukaan sen, että voisin maksaa sekä vaimoni FIRE:n ja tämän päälle vielä kaksi lasta. Pelkkä henkilökohtainen FIRE tosiaan onnistuisi nykyäänkin varmaan n. 500 000 sijoitusomaisuudella eli tyyliin ensi vuonna.

      Tein tässä vähän aikaa sitten ajatusharjoituksia nyt kun on selvillä, mihin esim. ”forever home” kuluni asettuvat ja uskon, että todellinen FIRE-numeroni on itse asiassa paljon alempana, kuin tavoitteeni, mutta pidän tavoitteesta kiinni. Jos siihen pääsen, niin ainakin on lisää turvamarginaalia – tai FIRE saapuu vain aiemmin – mitkä molemmat ovat posiitivisia sivuvaikutuksia.

      Isoin syy on se, että haluan nyt jo elää sellaista elämänlaatua, jollaista haluan elää. Elintasoinflaatio on mahdollinen, mutta pidän sitä epätodennäköisenä, kun oma tulotaso nykyään jo sen verran korkea, että uskoisin sen jo tulleen vastaan, jos olisi tullut.

      Tämän blogin sekä kirjojen kirjoittaminen aiheesta itse asiassa on helpottanut huomattavasti tätä, koska kun pohtii asioita auki, niin tajuaa kuinka hassu ilmiö elintasoinflaatio loppupeleissä on. Pystymme kuitenkin nostamaan kulutustamme loputtomasti – ja silti saatamme haluta lisää, loppua sille ei ole, jos sitä ei itse laita loppumaan.

      Vastaa
      • Itselläni elintasoinflaatio iski todella päälle perheen perustamisen myötä. Alkuperäinen FIRE-tavoitteeni oli 850k€ omaisuus, jolla tulisin varmasti mainiosti toimeen edelleen, jos eläisin yksin. Nykyään perheessämme on neljä henkeä ja omat tuloni perheemme pääasiallinen tulonlähde. Perheen koon myötä myös asuntomme koko (ja hinta) ja asuinkustannukset ovat kasvaneet merkittäväsi muiden elinkustannusten ohella. Tällaista palettia en itse enää pystyisi 1M€ pääomalla pyörittämään. Tämän takia taksikuskin sanat resonoivat. Etenkin, kun en suunnittele meidän talouttamme 8% tuotolla, vaan paljon konservatiivisemmin. Haasteeksi tuleekin lopulta kysymys, kuinka paljon on tarpeeksi? Itselleni on ainakin ollut vaikeaa todeta, että en tarvitse enää enempää. Toivottavasti sinä olet parempi siinä.

        Minun on edelleen helppo pitää ”omat kuluni” hyvin matalina, mutta kun kyse on perheen tai erityisesti lasten kuluista, niin itselläni on ollut haasteita pitää budjettikuria. Varmasti moni muu onnistuu tässä paremmin.

        Hienoa, että olet virittänyt kulusi sellaiseen asentoon, että nautit myös matkasta, sillä se on kuitenkin lopulta tärkeintä.

        Vastaa
        • Etenkin, jos on ainoa elättäjä pitkälti, niin silloin ymmärrän hyvin, että etenkin lasten myötä kulut ovat nousseet merkittävästi, koska siinä missä isompi asunto maksaa enemmän – tuo se mukanaan juuri muutenkin nousseita kuluja, vähän samaan tapaan kuin 0,1 tai 2 autoa..

          Itselläni avovaimo vielä ainakin toimii hyvätuloisissa töissä ja on todennut, että pitää työtehtävistään niin paljon, ettei itse asiassa FIRE edes kiinnosta häntä. Tästä huolimatta haluan sen vaihtoehdon hänelle tarjota, jos mieli joskus muuttuisi tai työt eivät enää maistuisi. Sen verran yhteisiä vuosikymmeniä kuitenkin toivottavasti edessä 😀

          Mielenkiinnolla itsekin odotan lapsiareka, jos sellaista joskus itselleni siunaantuu. Lasten saanti kuitenkin varmasti elämännäkemystä muuttaa jokaisella meistä, niin mielenkiintoista kokea se, että miten oma ajattelumaailmani sen myötä kasvaa.

          Vastaa
          • Se on jännä miten paljon oma ajatusmaailmani on vuosien kuluessa muuttunut. Muistan vielä hyvin kuinka valmistuessani vannoin, että tulen pitämään kuluni matalina. Toki edelleen arvostan järkevää rahan käyttöä, tehokkuuden optimointia ja sijoittamista, mutta tunnustan nauttivani paljon enemmän esimerkiksi omakotitalosta ja isosta omasta pihasta, kuin pari sataa tonnia isommasta luvusta rahastotililläni. Sen jälkeen kun on JL Collinsin lanseeraama ”F-you money” säästettynä, on minulle ollut haastavaa motivoida enää itseäni kulujen tarkkaan seurantaan. Mutta tuon ”F-you moneyn” kasaan saaminen on ollut yksi eniten omaa elämänlaatuani parantaneista asioita. Stressitasot ovat sen jälkeen laskeneet työrintamalla merkittäväsi.

            Toinen ajattelussani tapahtunut iso muutos on työn teon lopettaminen. Tästä haaveilin nuorempana. Nyt huomaan olevani tämän ajatuksen suhteen paljon epävarmempi. En tiedä, onko kyse omasta pelkuruudestani, vai onko naivia ajatella, että töistä pois jäänti tekisi minut onnellisemmaksi.

            Vastaa
            • On mielestäni ihan tervettäkin, että ajattelu muuttuu nuoresta ja eri elämäntilanteesta. Siksi blogin kirjoittaminen onkin aika hauskaa, kun omista ajatuksista on mustaa valkoisella. Jos selaan tekstejäni 10 vuoden takaa, tulee usein vähän myötähäpeä – mikä on hyvä merkki! Merkki siitä, että oma ajattelu on kehittynyt.

              Mielestäni FIRE ei ole koskaan ollut hyvä tavoite sen takia, jos työt haluaa lopettaa, kuten se USA:ssa etenkin monelle on. Uskon vahvasti siihen, että kaikille meille löytyy oikeasti mielekkäitä töitä, ne pitää vain löytää. En usko, että töitä lopetan, vaikka FIRE:n saavuttaisinkin, koska ainakin tällä hetkellä tykkään töistäni tosi paljon. Mutta kuten kaikki, tämäkin saattaa kymmennessä vuodessa muuttua aika radikaalistikin, minkä takia täysi vapaus on hyvä optio.

              Jos varallisuutta on kertynyt, niin eikö sen periaatteessa pitäisi lisätä rohkeutta tehdä juuri elämänmuutoksia – jos esim. nykytyöt eivät niin paljoa kiinnosta – tai neuvotella vaikka 3 päivän työviikko. Tai vaikka kouluttautua uuteen mielenkiintoisempaan hommaan tai alkaa vaikka yrittäjäksi! Vaihtoehdot ja turvaverkko on se paras juttu, mitä vauraus mukanaan tuo.

              Vastaa
              • Tuo työjuttu on kyllä mielenkiintoinen. Kun on sopivassa uraputkessa ollut riittävän pitkään, niin siellä ei kyllä sitten downshiftailla, eli työ on erittäin mielenkiintoista mutta samalla myös kuluttavaa, eikä 3 päivän työviikoists kannata ääneen puhua.

                Säästöt antavat kyllä mahdollisuuden tehdä rohkeitakin päätöksiä. Eli pelko tulee ihan muualta kuin rahan riittävyydestä. Työ tuo kuitenkin hirveästi mielenkiintoista tekemistä ja todella mukavia ihmiskontakteja päivittäin. Eli pelko on, olenko onnellisempi kun työssä käytetty aika muuttuukin vapaa-ajaksi?

              • Taisi vastaukseni kadota bittiavaruuteen, joten otetaampa uusi yritys.

                Oma kokemukseni on, että varallisuuden ja etenkin uran kehittyessä ”pelko” muuttuu. En enää ole juurikaan huolissani rahojen riittävyydestä, vaan enemmänkin siitä olenko onnellisempi jos vaihdan työhön käyttämäni ajan vapaa-aikaan. Työni on siis erittäin mielekästä, mutta myös vaativaa ja jopa kuluttavaa. Kuitenkin, kun uraputkessa pääsee riittävän pitkälle, niin kolmen päivän työviikkoa ei voi mainita edes ääneen. Eli valinta on kaikki tai ei mitään – mielenkiintoinen työ ja loistokollegat vapaa-ajan kustannuksella tai todella paljon vapaa-aikaa. Kumpi on polku joka johtaa onnellisempaan elämään?

  14. Tämä aika yllättävä! Sen, mitä olen USA FIRE-blogeista ja muilta oikeasti paljon vauraammilta ihmisiltä kuullut, niin usein juuri tuo varallisuuden menettäminen on ollut isoin pelko. Tai vaihtoehtoisesti se, että koetaan, että varallisuuden pitää jatkaa kasvamistaan (koska se on aina kasvanut).

    Ja tuo mitä kuvailet työpäivistä, kertoo ennen kaikkea enemmän nykyisestä työpaikastasi. Tiedän paljon huippuammattilaisia ja johtajia, jotka erinäisillä aloilla tekevät 3-4 viikon työpäivää, kun ovat työelämässä ensiksi siihen asemaan päässeet pitkää päivää painamalla. Toki vaatii välillä joustoa, että joskus pitää vapaalta vastailla puhelimeen tai viesteihin, mutta aktiivinen työpanos ei ole tätä isompi.

    Itse uralla eteneminen toki aika mahdotonta tuolla työmäärällä. Jos siis näyttää siltä, että omalla työpaikalla tuo ei ole mahdollista, kannattaa kysellä myös muualta – usein kaikki on mahdollista jossain muualla, mitä itse pitää nykyisellä työpaikalla mahdottomana. Työelämän joustavuus on kuitenkin koko ajan isompi trendi ja tapa houkutella parhaat osaajat. Ja uskon, että tämä trendi tulee vain voimistumaan ihmisten arvostaessa omaa aikaansa koko ajan enemmän ja enemmän tulevaisuudessa.

    Vastaa
    • Hmm, aika moni jenkkiblogi mielestäni korostaa kuinka tärkeää on olla selkeä suunnitelma mitä vapaa-ajallaan aikoo tehdä, kun jää töistä pois. Pelkkä pina coladan siemailu palmun alla on aika nopeasti koettu, eikä omaan mentaliteettiin muutenkaan istu. Itse tekisin ehdottomasti enemmän asioita perheeni kanssa ja käyttäisin enemmän aikaa harrastuksiini, mutta mitään isompaa uutta teemaa elämälle minulla ei ole mietittynä.

      Työn teossa ja joustavuudessa on varmasti isoja eroja sekä yritysten, että sukupolvien välillä. Koen, että usein itseäni nuoremmat osaavat paremmin priorisoida omat tarpeensa ja onnistuvat neuvottelemaan parempia joustoja työhönsä kun me vanhemmat. Toisaalta on mielestäni hieman naivia ajatella, ettei tämä vaikuttaisi millään tapaa urakehitykseen, ellei sitten omaa jotain täysin uniikkia talenttia. Siltikin, onnellisuuden kannalta saattaa olla optimaalisempaa saada enemmän joustoja työelämään vaikka urakehityksen kulmakerroin hieman loivenisikin.

      Vastaa
      • Jep ehdottomasti, tämä on se suurin oppi, mitä itsekin näistä jo FIRE:n saavuttaneista blogeista saanut. Tuntuu, että jotkut ovat tyyliin jopa masentuneet, jos heillä ei selvää suunnitelmaa lisääntyneelle vapaa-ajalle ollut.

        Ja jep ehdottomasti. Itse tunnen myös paljon porukkaa omista opiskelijakavereistani ja ikätovereista muualta, jotka tekevät nyt jo 4-päiväistä työviikkoa – mutta tavoitteena ei ole edes asiantuntijahommista enää juuri edetä, vaan viettää vain enemmän vapaa-aikaa perheen ja harrastusten kanssa. Olen jopa vähän yllättynyt, kuinka yleistä se on alkanut olemaan kaveri KTM:lläni, koska itse olen jotenkin vielä sen verran uraputkessa, ettei ole käynyt edes mielessä 😀

        Vastaa

Jätä kommentti